Baarin kannatusmaksut
Hyvin harva sieltä lopulta pelkkää seksiä on hakemassa (toki asia on paljon monimutkaisempi), vaan mielummin suhdetta. Miesten kannalta tämä on kyllä oikeastaan paska homma, koska ne suhteet ovat useimmin hyvinkin lyhyitä, ja aina kun parin viikon-parin kuukauden suhde päättyy, pitää se seuranhaku aloittaa nollista.
Jos et osaa markkinoida itseäsi siten, että saat edes mahdollisuuden osoittaa millainen olet ihmisenä, niin kovasti hyötyä ei ole "kunnon miehenä" olemisesta. Ethän sinä kiinnostu kenestäkään kuka ei miellytä silmää. Suurempi ongelma on tässä se, että ihmistä haetaan tämän välinearvon perusteella; täyttämään jonkin tyhjiön elämässä, eikä tuottamaan lisäarvoa elämään jossa pärjäät oikein hyvin ilmankin.
Narsistinen käyttäytyminen kuvaa sitä sitä seuran hakemista, mutta psykopaattinen käyttäytyminen niiden suhteiden päättymistä. On vain paljon helpompi ghostata, jättää vastaamatta ja poistamalla someyhteydet/yhteystiedot.
Johan tuo "Z-sukupolvi" on oppinut sosiaalisessa mediassa hyvesignaloinnin, missä moraalinen positio merkitsee, kunhan asiat koskevat muita, mutta ei itseään.
Problemaattistahan tässä on, kuten taisi streamissakin tulla esiin, että yhdessä päivässä voi käydä läpi enemmän ihmisten profiileja kuin taannoin oli mahdollista koko elinaikana.Se turruttaa ja luo helposti kaipauksen siitä kulman takana, seuraavalla pyyhkäisyllä esiin nousevasta vielä paremmasta. Samoin sitoutuminen on astetta vaikeampaa koska näennäisesti uusia mahdollisuuksia on loputtomasti.
Tätä taidetaan kutsua koodinimellä "seikkailu", jos olen ymmärtänyt oikein.Toisinaan tällaista käytännön tasolla harjoittavat naiset on ihan tosissaan väittäneet, että hakevat vakavaa suhdetta. Ja kun heille kertoo miten henkilöön tutustuminen ja välittävän suhteen muodostaminen ennen petihommiin siirtymistä edesauttaisi tavoitetta, niin väittämä kielletään. Samoin käy kyseenalaistamisen suhteen, millaisia kumppaneita sieltä Tinderistä valitsee kerta toisensa jälkeen.
Toisaalta, jos hyväksyy sen että pelkän pinnallisen ja välineellisen, tarpeita tyydyttävän sekä egoja hoivaavan paneskelun ylittävissä suhteissa parinvalinta tapahtuu valtaosin tiedostamattomien vaikuttimien määräämänä, ei naisten eikä miesten harjoittama epäloogisuus tässä kohden pääse ihmetyttämään.
Näinpä. En oikein riedä mitä ajatella tästä esim. 20-25 vuotiaiden naisten kohdalla. Kuuluuko se vain elämän oppimisprosessiin, että uskotaan itse luotuja sekä toisen rajentamia mielikuvia, yhdessä omien fantasianomaisten toivekuvitelmien kanssa - kun vaikkapa mätsätään sen komean tyypin kanssa, jolle nainen tulee olemaan pano nro. 14 sen vuoden saldossa - eikä tämän toistumisesta oteta muulla tapaa opiksi kuin tukahduttamalla tunteensa ja muuttamalla asenne siihen, että näin se vaan on. Kun sosiaalinen piiri puhuu seksisuhteistaan positiiviseen sävyyn ja sen kautta saa uusia tuttavuuksia, lievittää yksinäisyyttä ja saa tekemistä sekä merkitystä opiskelujen tai töiden oheen elämässään, niin kuinka vaikeata tuosta onkaan sitten luopua, kun järki alkaa sanoa että tekee hallaa itselleen.
Mua on alkanut huolestuttamaan aika toden teolla se, millaisia ihmisiä ja maailmankuvaa tämä nykyinen vapautuneen seksuaalisuuden diskurssi ja sen mukainen käyttäytyminen tulee luomaan. Jos imperatiivina on "nauti!", ja arvo määräytyy ulkonäön kautta - niin oman kuin kumppaninkin - niin päädytäänkö tässä johonkin vielä huonompaan kuin mitä menneisyydessä on ollut? Kulttuurillista vastareaktiota odotellessa..
Tuo oli juuri se kohta, miksi kyseenalaistin psykopaatiaan viittaamisen. Koska epäilisin useampien ihmisten toimivan näin nimenomaan siksi, että haluavat säästää itseään niiltä epämukavilta tunteilta, jotka tulisivat eroprosessin aloittamisesta ja läpiviemisestä. Vaikka se sisältäisikin vain pari lausetta. Psykopaattista olisi sitten täysi välinpitämättömyys eli se ei liikuttaisi mihinkään suuntaan sanooko toiselle jotain vai ei, tai mitä se toinen harmissaan tahi vihastuksissaan vastaisi. Empatiakyvyttömyydestä kielisi myös toisen tunteilla pelaaminen tyyliin "nyt täytyy lopettaa tää suhde, mulla heräsi tunteita sua kohtaan ja se ei käy (syystä x)" , jotta jätetty osapuoli joutuisi kokemaan vielä riipaisevamman menetyksen.
Nojoo. Osaltaan tuon voi laskea vielä nuorten, sanotaan vaikka alle ~26 vuotiaiden kohdalla sellaiseksi opetteluksi ja yhteiskuntatietoisuuden hapuiluksi. Mutta jos se jää tavaksi eikä itsetietoisuus siitä kehity, niin hurjaa/kurjaa tulee olemaan.
Minulle kalskahti kanssa korvaan siinä kuunnellessa kun Peterson sanoi psychopathic tai psychocpath behaviour en nyt enää tarkkaan muista ja piti ihan tarkastaa kun kuulee "ammattilaisen" noin sanovan.Käsittääkseni psykopaatiksi ei ihmistä voi muuttaa koska se on synnynnäistä kun taas sosiopaatti "luodaan".Olettaisin että tarkoituksena oli viitata psykopaattisille tavanomaiseen käyttäytymismalleihin eli " marked by egocentric and antisocial activity, a lack of remorse for one's actions, an absence of empathy for others, and often criminal tendencies". Ja tuossa mielessä voisi kuvitella että on kohtuullinen hypoteesi mitä voi seurata tälläisestä kulttuurista ainakin osalle käyttäjistä.Psychopathic sanalla on myös kolmas merkitys "suffering from an undiagnosed mental disorder". Eli jos tuo nyt voi viitata mihin tahansa MT-ongelmaan niin sitten narsisismikin olisi listalla.Itse en tiedä mutta ihmiset jotka väittävät tietävänsä niin alalla ei psykopatiasta juuri puhuta että se taitaa loppupelissä olla kansanomainen termi kuitenkin joten täytynee varmaan olettaa että sitä tässä käytettiin kansanomaisessa merkityksessä. Tai sitten vaan lipsahta keskustelun lomassa. Mene ja tiedä.