BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Mini-piip - 12.01.2016, 23:27
-
Heippa!
Asia joka on mietityttänyt minua josta haluankin hieman herättää ajatuksia on seksuaalinen aktiivisuus. Olen jotenkin aina ajatellut että pervot ovat seksuaalisesti aktiivisempaa sakkia mutta nyt jostain syystä tajusinkin että miksi se niin olisi - vaikka onkin sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa, ei se välttämättä tarkoita korkeampaa libidoa.
Minkälaisia kokemuksia teillä on aiheesta? Tai jos haluat arvioida omaa tilannettasi niin ole hyvä vain :-)
(Muoks) Koska aktiivisuus liittyy sekä session/seksin kestoon että sen esiintymistiheyteen niin erottelen nämä vielä. Omissa kuvitelmissani semmoinen peruspertin aktiivisuus olisi 2-3 kertaa/viikko noin tunnin sessio, en tiedä kuinka lähellä tämä on suomalaista keskiarvoa kylläkään :D
-
Herranen aika sentään, sessio kolme kertaa viikossa :o :)) Oma libidoni on ehkä sieltä alhaisemmasta päästä eikä tahti todellakaan ole tuota luokkaa. Toki vaihtelua on paljon, joskus haluttaa enemmän ja joskus vähemmän. Elämäntilannekin on tällä hetkellä sellainen että ihan kauheasti ei jää energiaa noihin puuhiin.
-
Näin sinkkuna sessioitua ei tule niin usein kuin haluaisi, viimeksi yli viikko sitten ja seuraavaa sessiota saa varmaan taas odottaa. :/ Parisuhteessa kun olisin, niin kyllä joku 3-4 kertaa viikossa sessiointi olisi oikein sopiva. Toisaalta nuo määrätkin ovat niin suuntaa-antavia ja periaatteessa jos sessioi esimerkiksi päivän aikana useamman kerran, niin sit tuo 3-4 kertaa ylittyisi aika helpostikin. :D
-
Parikertaa viikossa pidempi "pano"sessio (n.3h min) ja sit muutamat lyhyemmät ja päälle konsensuaaliset setit.. Panohommis riittää itselle hyvin n.2-3 krt/vko...ja riittää että itse laukee kerran viikos.. (Tässä suhteessa olemme päättäneet että vanillaa ei ole ollenkaan ja molemmat ovat tyytyväisiä :-*)
-
Oma libido on kyllä aika korkealla aina, kerran tai pari päivässä sopii hyvin. Paitsi siinä ainoassa vaniljasuhteessani lakkasin haluamasta melkein kokonaan. Mutta normaalisti haluan ja innostun aina. Ja heti. Mä olen niin helppo :))
-
Tämän hetken tilanne "kerta kymmenessä vuodessa" on liian vähän :))
-
Kun on elänyt samassa parisuhteessa jo yli 7 vuotta, tuskin siitä voi toivoa samaa aktiivisuutta kuin vastarakastuneella pariskunnalla. Siihen kun lisää sekä fyysiset että psyykkiset terveysongelmat, niin seksi ja sessioelämä jää aika vähäiseksi, keskimäärin harvempaan kuin kerran viikossa. Toki "avoin suhde" -asetelma on onneksi tuonut hieman lisäpotkua arkeen - loppiaisen tienoilla oli esimerkiksi itsellä hyvinkin seksuaalisesti aktiivista meininkiä. Ja onneksi on terveet kädet. 8)
-
pian 48v ilman sessio ei ole seksiä eikä muu kuin paneminen =) ps jos elän 50v myyn tarinan 50 ja neitsyt parhaiten tarjoavalle
elokuvayhtiölle ! =)
-
Mielenkiintoisia vastauksia! Ilmeisesti todellakin vaihtelee ihmisillä nämä mieltymykset aika paljon. Itsellänikin on kausia kun haluaisi koko ajan ja toisinaan taas sitä pystyisi olemaan ilman viikkokausia, joten vähän vaikea määritellä :-) Hyvää seksiä niin miksipäei päivittäin mutta semmosta perushuttua ei nyt niin usein tarvitse :P
-
Oma käsi, porno tai ihan vaan fantasiat tai muistot aiemmista tapahtumista auttaa aika pitkälle. Seksuaalisesti olen todella aktiivinen, mutta yleensä joudun kyllä tyytymään ihan vain omaan käteen. Toki, jos nurkissa pyöris tai naapurista löytyis leikkikaveria niin tulisi leikittyä paljon useamminkin, kun voisi ihan extempore ruveta touhuamaan.
Aikatauluja ei aina saa sit mitenkään matchaamaan ihmisten kanssa, vaikka olisi tarkoitus leikkiä tai tuleekin jotain yllättäviä menoja tai sairastumisia mikä sit siirtää touhuilut hamaan tulevaisuuteen.
Ideaalitilanteessa näin switchinä sekä dominoiva, että alistuva puoli saisivat ruokintaa sen pari kertaa viikossa, toki paljon vähemmälläkkin selviää. Dominoivana ainakin itellä on se, että yrittää keksiä jotain uutta tai uusia tapoja kiusata toista ja tuo on välillä uuvuttavaa kaiken muun arjen keskellä. Ja taas ei ihan välttämättä haluais ihan vaan mitään perussuoritusta siitä touhusta... Ja toki alistuva puolikin arvostaa kovasti sitä, että on vaihtelua, uutta ja kivaa, mutta tiedostaa sen, että moisten tuominen jatkuvasti mukaan leikkiin, jos ei nyt ihan mahdotonta niin ainakin kovasti suunnittelua ja aikaa vievää.
Ilman arjen pyörittämistä ja työntekoa aikaa kaikkeen rietasteluun olisi luonnollisesti paljon enemmän :)
-
Ilman arjen pyörittämistä ja työntekoa aikaa kaikkeen rietasteluun olisi luonnollisesti paljon enemmän :)
Niin totta ;D
-
kysyttiinkö tässä nyt sessioiden useutta, jonka ymmärrän sellaisena kinkymättönä, vai ylipäätään seksin harrastamista, oli se perusvaniljaa tai jotain kinkyjuttua? Siis kun mun kielessä sessio ja seksi ei ole sama asia niin siksi kysyn.
-
Mä en määritellyt tarkemmin kun mun mielestä terminologia on häilyvää :-) Seksuaaliseksi toiminnaksi voi kait määritellä vähän mitä vain joka kiihottaa sillain kivasti... :P Tulkintavapaus lukijalla siis! Seksiä tai sessioita mun puolesta sekaisin tässä ketjussa :love:
-
Mä oon selkeästi raivostuttava (itsekeskeinen paska) tapaus tässä(kin) asiassa: välillä vanilja maistuu useammankin kerran päivässä, välillä laiskottaa niin, että menisi viikkojakin jos ei tarvitsisi ajatella muita. Ja itse asiassa toimii just samoin sessioinnissakin. Onneksi toinen osapuoli yleensä härnää sen verran, että laiskuus katoaa... 8)
-
Mie löysin miehen jonka libido kerrankin on yhtä korkea kuin omani :) Kerran-pari päivässä yleensä touhuillaan, välillä on välipäiviä tottakai. Mutta olen siis erittäin aktiivinen. Jos olen suhteessa vähemmän aktiivisen kanssa niin se syö mua ihan valtavasti.
Muoks. Tuli mieleen että sinkkuna pärjään kyllä ihan mainiosti selibaatissa, irtosuhteet ei ole mun juttu.
-
Mielenkiinnolla luen vastauksia, kun en tiedä, mitä seksuaaliselta aktiivisuudeltani olen. Seksin määrä tai se, että haluan seksiä, on vaihdellut eri elämäntilanteiden mukaan. Olen elänyt parisuhteessa täysin ilman seksiä yli kaksi vuotta ja ennen tuota ajanjaksoa tunsin haluttomuutta kaksi vuotta, jolloin seksin määrä oli kahden vuoden aikana kahden käden sormien verran.Mutta sitä ennen sekä teini-ikäisenä olin aktiivinen ja halusin usein. Aina. Tielleni osui vain sellaisia kumppaneita, joiden aktiivisuus ei ollut samoilla leveleillä.
Toisaalta olen jälkikäteen pohtinut, että merkitsikö nuoren aikuisen elämässäni seksin harrastaminen minulle hyväksyntää ja rakkautta eli mitä enemmän seksiä, niin sitä varmemmin sain todisteita siitä, että minusta välitetään. Osaksi seksin kokeminen myös oli minulle henkkoht tutkimusmatkoja omiin rajoihin tai siihen, kuka minä olen. En välttämättä kokenut seksuaalista nautintoa seksin aikana, mutta mielenkiinnosta ideaa kohtaan harrastin sitä - mitä tulen tuntemaan, mitä tapahtuu, mitä koen vai enkö koe mitään. Halukas en välttämättä ollut tai siis kiihottunut, mutta seksiä piti olla.
Mieheni on kaivanut minusta esille omasta mielestäni Minut ja ensimmäisten 7 vuoden jälkeen olisin voinut kutsua seksielämää todella aktiiviseksi. Vaikka on syntynyt lapsia peräjälkeen ja elämä on ollut raskasta, niin pisin aika ilman seksiä on ollut kaksi viikkoa. Ja kerta määrät aina vähintään sen 2-3 krt kk ja nämä siis synnytysten jälkeen tai ihan lapsivuodeaikana. Muuten harrastimme noin 2-4 krt viikossa seksiä. Ensimmäiset vuodet tiheämmin.
Nyt kun bdsm taajuus on syventynyt niin olen huomannut ylipäätään suhtautumisemme seksiin muuttuneen. Se näkyy epävarmuutena sekä miehellän että minulla, mutta myös syvempänä panostuksena seksiin, mistä puuttuu aika pitkälti nykyisin ns ihan tavisseksin piirteet. Pikapanot ovat eri asia. Niissä tarkoitus on laueta pääsääntöisesti. Mutta siis kun panostaa ns sessiointiin, niin väistämättä tavallisessa arjessa ajan löytäminen sekä virkeys o at haasteita. Uni on olennaisempaa kuin seksi tai henkisesti ei jaksa latautua ja molemmille riittää vain toisen läheisyys.
Minä kadotan edelleen halun seksiin todella helposti, mutta onneksi mieheni osaa sytyttää minut haluamaan. Ja sitten haluan paljon ja vielä enemmän. Hmmm. Eli mikäs minun libido sitten on? En tiedä. Minua panettaa harvoin, mutta sitten kun haluan panna, panen paljon :)
Harrastan seksiä noin kaksi kertaa viikossa. Nyt on menossa kerta viikkoon tahti, kun ei kerkeä enempään. Mutta tuo kaksi kertaa viikkoon tuntuu olevan aika vakio ollut nyt vuoden verran. Jos sitten on ollutkin viisi kertaa vko niin sitten seuraava viikko on mennyt hiljaisemmin. Niin kutsuttuja sessioita ei ehdi rakentaa tai varata aikaa niille kuin pari kertaa kuussa. Muut kerrat on ihan täysin pikaruokaseksiä.
-
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että enemmän on aina parempi. ;D
-
Yleensä vähintään kerran päivässä saan joko itsekseni tai kumppanin kanssa (joskus tosi harvoin toki seikkailuja tai naissuhteita ym, mut niissä saaminen ei olekaan niin taattu; tutun kanssa nautin parhaiten).
Joskus harvoin (esim. nyt kun mies on sairaana, ehdotin ja lupasin et mäkin voin henkisenä tukena olla ilman :D) pidetään tietoinen pieni selibaatti, mut olen todennut, etteivät ne sovi mulle, koska v-käyrä nousee päivä päivältä; yleensä viidentenä päivänä mieli on jo varsin synkkä, ja kun saa seksiä (ja orgasmeja), niin tsadaa, mieliala kohenee kertaheitolla. Mulle niin läheisyys, seksi, kuin orgasmitkin on tosi tärkeitä iloja elämässä. Toisaalta kaipaan myös yksinäisyyttä, omaa tilaa ja vapautta.
Oon vaan hyväksynyt sen, että mun kroppa ja mieli "tarvitsee" orgasmeja, vähintään omin avuin, mutta mieluiten rakkaan kanssa. Jonkinlainen riippuvuus saattaa olla, mutta väliäkös sillä, elämänhallinta kuitenkin kunnossa, ja mikäpäs ois terveellisempi riippuvuus, kuin orgasmit? Omin avuin riittää vähempikin, koska silloin en (yleensä, ihania poikkeuskertoja on jos maltan kiusoitella itseäni) kiihotu samoihin sfääreihin ja 1-2 orkkua riittää. Kumppanin kanssa halut kasvaa suuriksi ja yleensä yks ei riitä tyydyttämään himoja, vaan himot lähinnä kasvaa joka orkun myötä (vs. aiempiin suhteisiini, joissa sain vain kerran, max. 3 seksikerran aikana; niissä ei ollu kyllä tunteitakaan niin paljoa pelissä) :D Kumppanin kanssa saan orgasmeja helposti, eri tavoin, yleensä yli 10/seksikerta, joskus huomattavasti enemmän jos vain toinen jaksaa miellyttää. Vielä ei ole rajaa tullut vastaan et kuinka paljon voisin saada, jos vain toinen jaksaisi miellyttää. Yleensä lopetetaan sit kun koen olevani suht tyydyttynyt ja paikat alkaa olemaan kipeät ja väsymys painamaan :D Mut silti, jos toinen oikein kivasti koskettelisi, innostuisin lisää.
Sitten taas yhden yön jutuissa ym. uusissa suhteissa saaminen on huomattavasti vaikeampaa, samoin kiihottuminen. Sen takia tutustunkin vähän nihkeästi uusiin ihmisiin; kumppanin kanssa on niin paljon helpompaa ja kivempaa, eikä tarvii käydä pitkällistä prosessia läpi, että oppii luottamaan ja vapautumaan uuden ihmisen kanssa kunnolla kokonaisvaltaisesti. En saa välttämättä ollenkaan uudehkon ihmisen kanssa, tai jos saan, niin max. 3 jotain ääripoikkeuskertoja lukuunottamatta. Mulle parisuhdeseksi on parasta :) Sillon kun on tunteita toiseen, on libidonikin häntä kohtaan korkea ja toisen kosketus ja läsnäolo tuntuu tosi hyvälle.
Miesystävälläni on hiukka alhaisempi libido kuin mulla, ja hän saa yleensä vain kerran/seksikerta, joskus harvemmin 2 kertaa. Mut kumpikin tykätään joko naida tai masturboida päivittäin, asutaan erillään mut lähellä toisiamme siten, että voi mennä vaan käväsemään toisen luona. Keskimäärin joka toinen-kolmas päivä naidaan, muina päivinä tyydytään masturboimaan. Eli vaikka minä oon kyltymättömämpi ja nautin enemmän, on mieskin kuitenkin sopivan halukas. Laatu on mulle tärkeämpää, kuin määrä. Exä runkkaa n. kerta viikkoon, ja hänen kanssa tuntui et hän nai vaan mun mieliks joka päivä, ite ois nainut ehkä 1-3 kertaa viikossa jos mä en olis vietellyt ja kinunnut :D Nykyisen kanssa siis paljon mukavampaa, kun hän innostuu aidosti puuhiin melkein milloin vain, ja kuitenkin 3,5v yhdessä oltu, joten en usko että intohimo ihan yhtäkkiä ois laantumassa. Jos niin kävisi, jatkettaisiin hyvinä ystävinä. Mä tarvitsen kuitenkin seksuaalisesti tyydyttävän ja hyvää seksiä sisältävän suhteen; en voi kuvitella itseäni esim. vain kerran kuussa seksiä sisältävään suhteeseen. Siinä tapauksessa hakisin seksiä muualta, mikä on onneksi ok, koska ollaan polyja ja sovittu rajoittamattomuudesta. Meillä seksi on vaan parantunut koko ajan, kuin hyvä viini.. Sairaana ollessaan mies ei innostu, mut mulla ei lähtenyt halut sairaanakaan -ei edes, vaikka orgasmin saadessa tuntui ikävältä, heikko olo ja sydän hakkasi hurjasti (en tiedä kuin terveellistä/vaaratonta edes sairaana naiminen ja masturboiminen on, mut siitä huolimatta halusin lohduttaa itseäni..)
Ollaan ilmeisesti keskimääräistä aktiivisempia seksuaalisesti. Myöskin aika sinuja itsejemme kanssa kummatkin. Meidän seksikerrat kestää 2-5h/kerta, pisimmillään kesti jopa 9 tuntia (se nyt oli poikkeus :D). Ei yhdyntää tietenkään koko ajan, vaan kaikkea muutakin mukavaa, vanijaista ja kinkympää ja vaihtelevuutta. Tantramaisia juttuja, silittelyä, rakastelua. Pikapanoja ei juurikaan harrasteta. Mut joskus harvoin niitäkin, tai että otan esim. mieheltä vaan suihin lahjana. Onneks kummallakin on paljon vapaa-aikaa, koska nautitaan pitkistä sessioista :) Multa menis hermot, jos en saisi nautiskella kunnolla kuin tosi harvoin; muunmuassa tämän takia en aio hankkia lapsia. Mä nautin olla vapaa. Masturboidessakin yleensä nautiskelen 15min-1h. Musta sellaisella pikarunkulla/nainnilla ei oikein ole ideaa mulle, nopea laukeaminen vaan ja se oli siinä. Toki joskus esim. unensaantia helpottaakseni otan pikatyydytyksen. Mut se tyydyttää vain fyysisesti, ei niinkään henkisesti, ja orkkukin on paljon huonompi ja lyhyempi pikaisessa.
Meillä käy onneks toiveet tosi hyvin yksiin; myös mies tykkää vaihtelusta, pitkistä sessioista ja siitä, että seksiä on usein. Oisinkohan 1-2 kertaa koko suhteen aikana kieltäytynyt seksistä, sama miehellä :D Eli käytännössä kumpikin saa aikalailla niin paljon seksiä, kuin haluaa.
Mutta pääasia, että kumppanit sopivat yhteen. Esim. aseksuaali +aseksuaali voivat olla varmaan hyvinkin onnellisia :) Jääpähän aikaa muulle ;D Tai miksei aseksuaali + seksuaalisesti aktiivinenkin sopisi yhteen, kärjistettynä, jos on kompromisseja (esim. vapaa/polysuhde, masturbointi jne.)
Eli musta sillä ei ole niin väliä, kuinka seksuaalisesti aktiivinen on, kunhan kumppani sopii hyvin itselle. Ite tiedän, etten ois tyytyväinen yksiavioisessa suhteessa seksuaalisesti ei-niin-aktiivisen kanssa, joten ihan tietoisesti valitsen kaikin puolin sopivan/sopivat kumppanit. Muutoin tulee vain kärsimystä..
-
Seksuaalista aktiviteettia voisi kyllä helposti touhuilla päivittäin, määrittelemättä sen tarkemmin olisiko kyse jostain pikapikaisesta vai pitkän kaavan mukaan menevästä jutusta. Nimimerkillä "lievästi nymfo"
-
Periaatteessa tämä vaihtelee kohdallani aika paljon. Yksin aikaa viettäessä saatan runkata päivittäin, mutta se on lähinnä kehon ja mielen rentouttamista. Mutta kumppanien seurassa voi joskus tuntua siltä, ettei paneta ollenkaan, mutta olen sinänsä aika helppo, eli kun minua käsittelee tietyllä tavalla, niin kylläpäs alkaa panettaa O:-)
-
Ihanne olisi päivittäin jotain aktiviteettia, miehen kanssa. Sitä nyt ei vain ole saatavilla niin usein, niin olotila on lähinnä sellainen kestokiima. Toki on sellaisia kausia/hetkiä/päiviä, ettei se seksi ole ensimmäisenä mielessä ja kiima niin korkealla, mutta siitä vähän menee aikaa, niin etanavanat vaan jää sinne missä liikkuukin. ;D
-
Mä oon kyllä ihan hirveän vittumainen jos en saa orkkua muutamaan päivään, ja oon niin laiska etten yleensä jaksa ees runkata, joten siksi tarvin toiselta ihmiseltä seksiä, aina ja niin paljon kuin vaan mahista. Nimim. Ei niin vähän nymfo
8)
-
Puolen...ööö... vuode....öö.... kolmen vuoden välein vois olla aika jees. :o
-
Nykyään ihan liian harvoin minkäänlaista seksiä/sessiointia/seksiä ja sessiointia toisen ihmisen kanssa. Irtopainokset eivät kiinnosta ja vakituista kumppania ei ole >:(
-
Vaihtelu on iso.
Toki kysynnän ja tarjonnan mukaan on vähän pakko koittaa mukautua myös, vaikka joitain etäjuttuja onkin testailtu, toisen fyysinen paikallaolo on aika iso juttu. Joskus se aloituksessa mainittu 3sessiota/vko voisi olla hyvinkin toimiva. Tämä siis joko sen yhdn ja saman kumppanin, tai joka kerralla eri kumppanien kanssa. Kokemus on osoittanut, että 3 eri kumppania peräkäsinä päivinä on vähän liikaa, introvertin pää on sen jälkeen pitkään palasina ja sosiaalinen väsymys sit luokkaa, että arki kärsii.
Avioeron aikaan meni vuosi yhdellä irtopainoksella, luulin jo tuleeni frigidiksi, leskeytymisen aikaan en osannut oikein seksiä kaivata ja sittemminkin erot sun muut ihmissuhdesotkut vaikuttavat ihan selkeästi libidoa rajoittavana.
Päätä on hakattu seinään kumppanien haluttomuuden suhteen silloin, kun sitä on ilmennyt- polyssa on se "etu" että asiaa voi vähän korjata toisten kumppanien kanssa- tosin se himon kohde on silti himottava, vaikka miten sopeutuisi ajatukseen, että ei nyt ole tarjolla kuin korkeintaan kainaloa ja pusuja.
Masturbointi on jotain ihan tavattoman ikävää ja tylsää, jotain mihin turvaudun vain jos koen sen ihan pakolliseksi, joten sen varassa ei pitkälle pärjätä. Siinä mielessä koen jopa etäkäskytyksen joskus miellyttävämmäski, vaikken itse siinä valtavan hyvä ole ja kovin montaa sellaista D:tä, jonka kanssa moinen kiinnostaisi, ei ole tullut vastaan.
Aistiyliherkälle lyhyet suhteehkot ovat turnoff. Kaikki ihmiset tuntuvat, tuoksuvat, maistuvat erilaiselle ja JOS sattuu vastaan joku, jonka kanssa kosketuskemiat oikeasti toimivat hyvin, niin opettellessa menee silti aikaa. Ensimmäinen vajaa vuosi on aika tuskaa ja riippu monesta tekijästä, miten luottamus on rakentuakseen sinnepäin, että voi rennosti olla oma itsensä.
-
Kinky-herääminen on lisännyt seksuaalisia haluja huuuomattavan paljon. Tuntuu että vuosikausien " harrastan seksiä koska sitä kuuluu harrastaa" -ajattelun jälkeen kun on aika nälkäne nautinnon suhteen. Sinkkuna ja ilman vakkarisessio- tai paneskeluseuralaista, seksiä tai ylipäätänsä minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä on tietty ihan liian vähän. Masturboitua tulee varmaan liiankin kanssa, yleensä monta kertaa päivässä. Toki niistä osa menee ihan vaan rentoutumisen ja stressin lievityksen piikkiin.
Joku kerran viikossa pitempi (seksi)sessio ja siihen päälle nopeat panot ja ohimenevät silitykset, puristelut, piiskaukset, läpsimiset, pusuttelut, halailut, muut hyväilyt ja kuhertelut, olisi varmaan ehkä semmonen minimitoive tähän hetkeen ::)
-
Orgasmi päivässä pitää mielen korkealla. Useampi päivässä on tietenkin parempi.
Toisaalta, mitä minä edes yritän tässä selittää, sillä seksuaalinen aktiivisuuteni ei ole omassa kontrollissani. :-X :love:
-
Vastaan tylsästi että riippuu stressin määrästä ja valloilla olevasta suhteesta :) Stressaantuneena voi helposti mennä muutamakin viikko ilman mitään seksuaalista aktiviteettia, ja sen helpottaessa voi sit touhuta useempaankin otteeseen päivässä. Suhteissa enemmän on parempi ja mieluiten päivittäin hellyyttä jossakin muodossa. Seksi on itselle niin luontainen tapa osoittaa välittämistä että ihminen joka haluaa touhuta kerran parissa viikossa ei kyllä sitten ole oikeea ihminen... Vakka löytäkööt kantensa.
-
Vastaan tylsästi että riippuu stressin määrästä ja valloilla olevasta suhteesta :) Stressaantuneena voi helposti mennä muutamakin viikko ilman mitään seksuaalista aktiviteettia, ja sen helpottaessa voi sit touhuta useempaankin otteeseen päivässä. Suhteissa enemmän on parempi ja mieluiten päivittäin hellyyttä jossakin muodossa. Seksi on itselle niin luontainen tapa osoittaa välittämistä että ihminen joka haluaa touhuta kerran parissa viikossa ei kyllä sitten ole oikeea ihminen... Vakka löytäkööt kantensa.
:o nyt putosin, että miten siis tämä asia olikaan...
-
Vastaan tylsästi että riippuu stressin määrästä ja valloilla olevasta suhteesta :) Stressaantuneena voi helposti mennä muutamakin viikko ilman mitään seksuaalista aktiviteettia, ja sen helpottaessa voi sit touhuta useempaankin otteeseen päivässä. Suhteissa enemmän on parempi ja mieluiten päivittäin hellyyttä jossakin muodossa. Seksi on itselle niin luontainen tapa osoittaa välittämistä että ihminen joka haluaa touhuta kerran parissa viikossa ei kyllä sitten ole oikeea ihminen... Vakka löytäkööt kantensa.
:o nyt putosin, että miten siis tämä asia olikaan...
Sori, ajatushärö! Siis normaalitilanteessa (ilman stressiä) päivittäistä hellyyttä kiitos. Joskus voi hirveän stressaantuneessa elämäntilanteessa tulla poikkeustilanne ettei tee omatoimisesti mieli (eli yksin runkattua), mutta se on sitten jo tosi poikkeus. Ja sillonkin olen aika helposti lämmiteltävissä koska itseäkin alkaa tekemään herkästi mieli jos toinen on moodissa :)
-
Mielenkiintoinen ja hieman vaikea kysymys itselle. Vuoden/ parin takaisissa parissa suhteessa, toinen vanilja ja toinen vanilja pienellä kinkyllä elementeillä käännyin varsin haluttomaksi ja 2-3 päivän panemisen jälkeen, suht kiusallinen tilanne...jos kuitenkin ihan suht kivan näköinen henkilö kyseessä, mutta kun ei vain voi esittää olevansa liekeissä....jos taas puolin toisin aitoa vetovoimaa niin riittäähän sitä halua suht tiuhaan 8)
Toisaalta, suht harvoin olen sellaisessa "pakko saada" mielentilassa
-
Tätä tänään mietin. Parisuhteessa on vauvavaiheiden jälkeen ensimmäistä kertaa pidempi ajanjakso, jolloin ei yksinkertaisesti jää aikaa tai mielenkiinto ei riitä seksiin. Molemmat haluaisi enemmän, mutta kun ei vain pysty repeämään. Vauva-ajat ovat olleet henkisesti helpompia, kun niistä on tiennyt, että ne päättyy. Mistä sitä tietää, koska tämä vaihe loppuu? Onneksi asia ei stressaa ainakaan vielä - molemmilla kun on kumminkin toive ja halu, mitta kehysriihi asettaa tiukat raamit. Syy ei siis tunnu olevan meissä sinäänsä tai jostain klikistä vaan todellakin arjen kiireistä.
Mutta mitä jos ei osatakaan pysähtyä missään vaiheessa tai ainakaan tarpeeksi ajoissa. Koen tämän hetken olevan todella merkityksellinen valintojen ja elämän tärkeiden asioiden priorisoinnin suhteen. Tästä olisi helppo jatkaa juuri sinne suuntaan, missä 10v jälkeen todettaisiin, että se jokin vain rapistui ja hävisi pois.
-
Alkuinnostuksen jälkeen(3v), se ainoa pitkä suhde, laantui ja lässähtänyt, psyykkiset syyt kaiketi, ja onkin. Masokisti na panttia itseäni, liiankin pitkään, yleensä yli 20 vrk.
-
Sinkkuaikoina tuli seksiä harrastettua yleensä 1-3 kertaa viikossa, usein nekin seksikerrat oli typeriä yhdenillansähläyksiä, jotka ei kyllä millään tapaa tyydyttänyt, ja olin melko ok sen tilanteen kanssa. (runkattua tuli sit kyllä päivittäin.) Nyt kun seurustelee, ni pitää kyllä melkein päivittäin saada, tai alkaa turhauttamaan :D
-
Mielenkiintoista keskustelua! Itsellä aktiivisuus riippuu paljon stressin määrästä. Jos on vaikea vaihe muuten elämässä, ei energiaa oikein ole seksiinkään. Toisaalta taas erottelun seksin jonkun toisen kanssa eri kategoriaan kuin runkkailun. Varmaan ainakin joka toinen päivä runkkailen, mutta näin sinkkuna seksi jonkun muun kanssa on aika epäsäännöllistä hemmottelua.
-
Historian havinaa!
Sykleissähän tämä menee itsellänikin.
Joskus libido on kierroslukumittarin punasella puolella, josta pidän. :-*(hyperseksuaalisuus)
Ja toisinaan kierroksilla ei oikein meinaa edes ryömittää. Eikä aina tarviikaan.
For example vuosia sitten eräästä kemiallisesta nootrop -lääkityksestä hävisi libido kokonaan yli kuukaudeksi,
joka tuntui silloin oikein hyvältä ja voimaannuttavalta asialta. O:-)
-
Mulle on ollut vaikeeta huomata, että voin kärsiä haluttomuudestakin. Parisuhteessa haluan harrastaa seksiä paljon, useasti viikossa. Näin sinkkuna en halua irtosuhteita ja elämäntilanne on ollut pitkään stressaava, joten seksuaalisuuden ylläpitäminen on pitkälti satunnaista sessiointia ja masturbointia. Yksin ollessa seksiä ei ole tarjolla silloin kun haluttaa, joten ajatus jää taka-alalle muiden asioiden tieltä.
-
Omat halut on kyl sellaset, et runkkaan 1-2 kertaa päiväs, jos olen parisuhteessa ni seksiä pari kertaa päivässä. Ja tosiaalta, jos on semmosta randomia tapaamista, ni 1-5 panoa päivässä. Mut sit mitä enemmön ni tulee vähä taukoa, tai ei välttämättä. Riippuu tosi paljo.
-
Vaihteluväli 0-7 kertaa vuorokauden aikana 23 vuoden otannalla. Aika tai sen puute, kumppani tai sen puute ratkaisee enemmän kuin halut tai kyvyt. Halut ovat myös olleet kateissa ja pitkä taukoja. Taas toisaalta ikää ja kokemuksia on kuitenkin sen verran että perusvaniljan osalta kokematta lähinnä lisääntyminen. En siis usko että kunnon vaniljaisen rakastelun jälkeen haluaisin tai kykenisin kuuden tai useamman sarjaan ainakaan siemensyöksyillä mitattuna.
Sitten taas jos on muutakin kuin penis pilluun penetraatiota ja vaikkapa leluja niin tilanne voi olla jokseenkin toinen.
Ei siis tarvitse olla nynfomaani pitääkseen minut tyytyväsenä/tyydytettynä.
-
Omaan varmaankin keskivertoa korkeamman libidon. Tämä ei kuitenkaan kohdallani tarkoita sitä, että varsinaista panemista pitäisi olla joka päivä. Seksuaalisten halujeni tyydyttämiseen riittää välillä sooloilukin ::) tai vaikka pelkkä kumppanin hyväily. Aikuisviihde tai pelkkä baarin foorumin selailukin menee paremman puutteessa :P Ajattelen seksiä ja siihen liittyviä asioita päivittäin, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin kiihottuneessa tilassa tai että seksiä pitäisi saada päivittäin.
Ja toki elämäntilanne vaikuttaa haluihini, mikään nymfo en koe olevani. Kuten tässä muutkin ovat todenneet niin lapsen saaminen (vauva-arki), työstressi, rahatilanteet, terveys yms. vaikuttavat seksuaalisiin haluihin. On päiviä, viikkoja ja joskus on ollut jopa kuukausia ettei seksi pyöri juurikaan mielessäni kun arjen kiireet ja huolet painavat päälle.
Onhan noita tutkimuksiakin tehty, että säännöllinen (ei kerran vuodessa! ;D) seksi pitää mielen positiivisempana, mutta jos vaikkapa oma lapsi sairastuu vakavasti niin kyllä siinä ajatukset on jossain muualla kuin seksissä.
-
Sea Breezen tavoin olen aina pitänyt omaa libidoani keskimääräistä korkeampana. Yleisesti ottaen voisin harrastaa seksiä ihan mieluusti vaikka päivittäin, ja toisinaan kun on mahdollisuus rauhassa sekstailla vaikka monta tuntia putkeen tai useita kertoja vuorokauden aikana, niin kyllä se minulle hyvin passaa. En koe oikeastaan koskaan varsinaisesti olleeni seksuaalisesti haluton, lukuun ottamatta muutaman viikon tai kuukauden jaksoja välittömästi synnytysten jälkeen ja ollessani post-traumaattisesti syvästi masentunut.
Jos ja kun joudun elämään ilman seksiä partnerin kanssa, niin kyllä se alkaa minulla aika äkkiä ottaa hermoon. Tokihan sitä masturboidakin voi ja siitäkin pidän kyllä, mutta ei se kyllä minulle aja ihan samaa asiaa kuin partnerin kanssa jaettu seksuaalinen kokemus. Mulle seksissä on ehkä kuitenkin niin vahvasti kyse yhteyden jakamisesta toisen ihmisen kanssa, että masturbointi nyt ei vaan ole ihan sama asia. Vähän kuin sanoisi keskusteluseuran puutteesta kärsivälle, että no voithan jutella itsellesi. ::)
Tykkään erilaisista penetraatioseksin muodoista, mutta toisaalta en ole sillä tavalla yhdyntäkeskeinen, että seksin aina pitäisi olla minulle "panemista". Enemmänkin kaipaan säännöllisiä (jaettuja) eroottisia kokemuksia, jotka kyllä luonteeltaan voivat olla monenlaisia.
Koen seksuaalisten tarpeideni määrän jopa jossakin määrin ongelmallisena. Elämä olisi kyllä varmaankin monessa suhteessa simppelimpää ja seksuaalisuus ei olisi tarvehierargiassani niin korkealla sijalla kuin nykyään. Joskopa tämä homma iän myötä joskus tästä sitten helpottaisi?
EDIT: Jännä muuten, että moni täällä mainitsee stressin seksuaalisia haluja vähentävänä tekijänä, mutta itselläni ei ole näin vaan jossain määrin jopa päin vastoin: Mulle eroottinen toiminta on vahvasti yksi stressin hallintakeino, joten stressaantuneena saatan olla jopa keskimääräistä pahemmin seksin puutteessa.
-
Nuorempana olisin ollut seksuaalisesti aktiivinen, jos vain olisi ollut tilaisuus. Noin nelikymppisenä huomasin libidon kutistuneen lähes olemattomiin ja halujen kuolleen, niin että se siitä potentiaalisesta aktiivisuudesta sitten.
Miksi sitten näin kävi, en tiedä. Ehkä kyseessä on joku alitajuinen itsesuojelumekanismi, ehkä halu seksuaaliseen aktiivisuuteen kuihtui tarpeettomuutensa takia, ehkä taustalla piilee joku elimellinen vika...
Tällä foorumilla tunnen kyllä itseni hieman vieraaksi tämän myöhään heränneen aseksuaalisuuteni takia. Hyödyntämättä jäänyt nuoruuden seksuaalisuus herättää vieläkin katkeruutta ja muita enemmän tai vähemmän hilpeitä tunteita. Myöskään kyynisen realistista asennetta varsinkaan seuranhakuun liittyvissä asioissa en aina jaksanut piilottaa.
---
Mutta toukokuinen lumisade on joka tapauksessa kaunis.
-
Jos ja kun joudun elämään ilman seksiä partnerin kanssa, niin kyllä se alkaa minulla aika äkkiä ottaa hermoon. Tokihan sitä masturboidakin voi ja siitäkin pidän kyllä, mutta ei se kyllä minulle aja ihan samaa asiaa kuin partnerin kanssa jaettu seksuaalinen kokemus. Mulle seksissä on ehkä kuitenkin niin vahvasti kyse yhteyden jakamisesta toisen ihmisen kanssa, että masturbointi nyt ei vaan ole ihan sama asia. Vähän kuin sanoisi keskusteluseuran puutteesta kärsivälle, että no voithan jutella itsellesi. ::)
Tykkään erilaisista penetraatioseksin muodoista, mutta toisaalta en ole sillä tavalla yhdyntäkeskeinen, että seksin aina pitäisi olla minulle "panemista". Enemmänkin kaipaan säännöllisiä (jaettuja) eroottisia kokemuksia, jotka kyllä luonteeltaan voivat olla monenlaisia.
--
EDIT: Jännä muuten, että moni täällä mainitsee stressin seksuaalisia haluja vähentävänä tekijänä, mutta itselläni ei ole näin vaan jossain määrin jopa päin vastoin: Mulle eroottinen toiminta on vahvasti yksi stressin hallintakeino, joten stressaantuneena saatan olla jopa keskimääräistä pahemmin seksin puutteessa.
Allekirjoitan tässä hyvin pitkälti kaiken. Mulla on todennäköisesti keskimääräistä korkeampi libido, joskaan se ei sitä oo ollut aina - itse asiassa nuorena aikuisena pohdiskelin kovasti, lienenkö aseksuaali. Mutta sittemmin ymmärsin tuon olleen pikemminkin seurausta, ja kun moni asia elämässä muuttui, alkoi oma seksuaalisuuskin saada tilaa hengittää ja kasvaa uomiinsa.
Kaipaan jonkinlaista seksuaalista aktiviteettia lähes poikkeuksetta päivittäin, mutta sen ei tarvitse olla penetraatiota tai toisen kanssa tapahtuvaa - sooloilu käy muun puutteessa aivan mainiosti, mutta ei se korvaa mulle toisen ihmisen kanssa jaettua eroottista kokemusta. Pidempi väli ilman kumppanin kanssa jaettua seksuaalista kokemusta tekee musta kireän ja jännittyneen, valitettavasti. En toivoisi, että se niin voimakkaasti muhun vaikuttaisi, mutta toisaalta tuossa tullaan myös siihen, että seksi on mulle paras tapa rentoutua. Kuulun myös Fian kanssa siihen porukkaan, joka stressaantuneena on kahta kauheammin seksin perään.
-
Tosi kiinnostava keskustelu kaikkiaan! Stressi tuntuu jakavan kahteen suuntaan, itselle se on välillä kunnon boost haluille, stressin purkautusmikeino ja välillä stressin kääntäessä väsymyksen puolelle ei jaksa seksi niin kiinnostaa.
Mulle kuitenkin tärkeintä on seksin laatu ja sen tyyppi, pelkkä paneminen ei juuri kiinnostele, eikä vanilja niin muutenkaan. Seksiin pitää liittyä jotain kinkyä, mieluiten D/s-sessio, köysiä tai piiskausta. Tätä lajia maistuis vaikka joka toinen päivä, mut käytännössä noin kerran viikossa. (Joka toinen päivä siksi, että ei jaksa dommeilla joka päivä) Orgasmiaddiktina lataan sitten kuitenkin kerralla akkuja mieluiten useamman orkun verran. Välillä tietysti menee ihan itsekseen leikkien, mutta parasta on aina toisen ihmisen kanssa.
Onneksi lapsiarki on jo ohi, se oli kyllä yksi halujen syöjä! Mutta oman kokemuksen mukaan pahin on kuitenkin halujen epäsuhta, jos toinen haluaa hydrauliikkaseksiä ja toinen kinkyä... plaah, molemmat on tyytymättömiä ja seksiä on silloin koko ajan vähemmän.