BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 05.04.2020, 15:56
-
Ulkopuolinen kinky
Usein ajattelemme, että kaikki kinkyt ovat samanlaisia ja vetävät yhtä köyttä. Tämä ei kuitenkaan aina ole näin. Kinkyt eivät ole loppujen lopuksi mikään yhtenäinen joukko, jossa kaikki olisivat samanlaisia ihmisiä. Kahden kinkyn välillä ei välttämättä ole lopulta mitään muuta yhdistävää tekijää kuin kinkyys. Esimerkiksi alistuvan kumifettarimiehen ja dominoivan miehen voi olla hyvin vaikea löytää yhteistä säveltä tai yhteistä keskustelua.
Ulkopuolinen kinky kinkyscenessä. Onko heitä? Veikkaan, että on, mutta asiasta ei puhuta.
Kinky voi mielestäni helpostikin kokea ulkopuolisuutta kinkyscenessä. Jos omat mieltymykset eivät natsaa scenessä sillä hetkellä pinnalla oleviin asioihin, voi olla todella vaikea päästä mukaan porukkaan. Esimerkiksi itse koen, että ei-pikkuisena minun on todella vaikea päästä tutustumaan pikkuisiin, koska en ole pikkuinen ja pikkuisten joukko ja maailma on hyvin homogeeninen. Samoin kinky, jolla ei ole mitään fetissejä esimerkiksi kinkyvaatteisiin, voi tuntea olonsa bileissä ulkopuoliseksi, jos kukaan ei osoita kiinnostusta siihen ihmiseen, joka on pukeutunut ihan vaniljasti ja tylsästi.
Ylipäätänsä jo tuttuihin porukkoihin, oli kyseessä sitten miitti- tai bileporukka, voi olla hyvin vaikea päästä mukaan noin vain. Tällainen kuppikuntameininki on toki normaalia ihan vaniljamaailmassakin ja tähän ilmiöön törmää ihan kaikkialla – niin kouluissa, työpaikoilla kuin harrastuksissakin. Se on kai lopulta ihmiselle luontaista, että hakeudutaan vain omiin porukoihinsa ja ollaan tiiviisti oman kuplan sisällä.
Usein pallo heitetään ihmiselle itselleen. ’’Mene itse juttelemaan ihmisille’’. Tätä sanotaan usein. Mutta mitä se auttaa, jos et saa toisilta vastakaikua? Ei mitään. Ainakin itselläni aitoa tutustumista edesauttaa, että saan toiselta vastakaikua ja toinen on kiinnostunut asioistani.
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä? Voisimme olla vastaanottavaisempia eri ihmisille. Vaikka toinen ei olisi pikkuinen tai fettari, jutella voisi silti aina ja yrittää edes jotenkin ottaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Toki kaikkien kanssa ei vain kemiat kohtaa eikä tarvitsekaan.
Jos sanotte, että miitteihin ovat kaikki tervetulleita, niin näyttäkää tämä. Jos uusi ihminen tulee miittiin, osoittakaa kiinnostusta häntä kohtaan älkääkä olko pelkästään pienessä sisäpiirin porukassanne.
Ajatelkaa, että kaikki kinkyt ovat arvokkaita. Oli kyseessä sitten minkälainen kinky tahansa.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22449;type=avatar) (https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=profile;u=7565) Kirjoittaja: Perhonen89
-
Ei ole kahta samanlaista kinkyjä.
Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa olla kinky.
Mikä on kuppikunta tai sisäpiiri? Joukko toistensa seurasta nauttivia ihmisiä.
Jos kuppikunnalle rakennetaan muuri ympärille, on se lopun alku heille.
Jos uudet ihmiset torjuttaisiin, loppuisi nykyisiltä yhdistyksiltä jäsenet ja syntyisi uusia yhdistyksiä vanhojen tilalle.
Toivottottavasti kaikkialla piireihin pääsemine onnistuu ilman 'kynnysrahaa'.
-
Tuun tähän nyt katteleen mitä vastauksia saat. ^-^ Jaan aika monta sammaa ajatusta.
-
Kertakaikkisen jännittävä väite, että pikkuiset on homogeeninen porukka. Ihan yhtä jännittävä kuin se että kinkyt olisi. Ja joo ehdottomasti nyt kalahti kalikka allekirjoittaneeseen, siihen pikkuiseen joka kokee olevansa pikkuisskenestä ulkopuolinen (osittain omaa valintaa, osittain siksi että koen olevani erilainen, sillä koen esimerkiksi yhteisöllisen pikkuistelun vaikeaksi. )
Miitteihin kaikki ovat tervetulleita, mutta kuitenkin pitää muistaa myös se, että miiteissä aktiivisemmin pyörivät ihmiset ovat enemmän kuin hengailuseuraa. Itselläni ainakin on miiteissä ystäviä, enkä introverttina ihmisenä aina (yritän välillä silti) vain jaksa nousta tutusta seurasta yrittämään iskeä juttua jonkun ventovieraan kanssa. Eikä se johdu mistään ajatuksesta kyseisen henkilön arvottomuudesta vaan siitä että itselleni tuttu on turvallista.
-
Kinkyys on ns. perheyhtäläinen juttu ja se vaikuttaa siihen, miten ulkopuolinen määritellään (ja voidaanko sellaista edes määritellä). Tämä vaatii nyt hieman avaamista, mutta kärsivällisyyttä. O:-)
Tunnettu perheyhtäläisyyden tarkastelija ja kuvaaja, myös tuon nimityksen esittäjä, on filosofi Ludwig Wittgenstein. Perhe on kokonaisuus, johon kaikki jäsenet liittyvät, mutta kukin eri tavoin. Ei siis ole mitään yhtä ominaisuutta, perheenjäsenyyden itsensä lisäksi, joka yhdistäisi kaikkia perheen jäseniä yleisessä tapauksessa. Toinen yleisesti käytetty vertauskuva on pelin käsite. Ei niinikään ole ominaisuuksien joukkoa, joka pätisi kaikkiin peleihin, mutta peli yhdistyy aina jollakin tavalla johonkin toiseen peliin ja näin käsite pysyy olemassa. Nähdäkseni perheyhtäläisyys toimii myös kinkyyden kanssa:
Kaksi henkilöä voi mielestään olla keskenään "samalla tavalla" kinkyjä ja tuntea sen kautta yhteenkuuluvuutta. Silti kummallakin heistä on oma erityinen historiansa yleisesti ja suhteessa kinkyyteen: ei ole käytännössä mahdollista, että kaksi henkilöä - edes identtiset kaksosetkaan - olisi kulkenut saman polun kinkyyteen ja sen kokemiseen. Kun mukaan otetaan kolmas henkilö, on vielä selvempää, että kinkyyden olemus monipuolistuu entisestään ja niin edelleen.
Ainoa, mikä tuntuu määrittävän kinkyyttä on se ajatus, että on olemassa ainakin joku, joka ei ole kinky. Pitää olla edes yksi, joka ei ole meitä, ulkopuolinen, koska muuten "meitä" ei olisi lainkaan olemassa.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että sama pätee myös vaniljuuteen: kukaan ei ole täsmälleen samalla tavalla vanilja kuin joku toinen. Jos siltä näyttää, kyse on vain tarkastelun keskeneräisyydestä.
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
(V. A. Koskenniemi)
Edit:typo
-
Jos sanotte, että miitteihin ovat kaikki tervetulleita, niin näyttäkää tämä. Jos uusi ihminen tulee miittiin, osoittakaa kiinnostusta häntä kohtaan älkääkä olko pelkästään pienessä sisäpiirin porukassanne.
Tässä on se ikiaikainen ongelma, että kaikki eivät halua tulla vedetyksi mukaan keskusteluun. Sitä on pohdittu moneen kertaan, että pitäisikö yrittää osallistaa uusia ihmisiä keskusteluun ja vetää heitä mukaan, mutta toisaalta sillä saattaa ajaa ujompia karkuun. Oma linjani on ollut se, että annan itsekseen istuvan olla rauhassa, mutta pyrin keskustelemaan niiden kanssa, jotka mukaan selkeästi pyrkivät. Se vaatii uudelta tulokkaalta omaa aktiivisuutta, mutta jotain joutuu antamaan itsestään jos haluaa saada vastinetta.
Minä en ihan oikeasti tiedä, mikä olisi paras tapa, koska uudet harvemmin ottavat etukäteen yhteyttä tai kirjoittavat miittiketjuihin. Olisipa jokaisella otsassa liikennevalot, joista näkisi suoraan, haluaako ihminen tulla vedetyksi mukaan keskusteluun vai tarkkaileeko hän mieluummin vierestä.
-
Aikamoisia yleistyksiä kolumnissa. Paha toki itse mennä sanomaan näin, sillä en miiteissä ja tapahtumissa käy, joten vaikea ottaa kantaa silleen niin kuin oikeasti.
Sen vain totean, että kaikki eivät ole samalla tasolla esimerkiksi sosiaalisissa taidoissa. :) Tämä on ihan normaalia siis.
Heitetään tämmöinen pallo vielä: mitä jos sinun keskustelutaidoissasi tai asenteessasi on vikaa, ei niiden muiden?
Niin, ja on myös ihmisiä, jotka ovat ns. avoimia ja avaavat heti kaiken elämästään ja ajatuksistaan. Toiset lämpiävät hitaammin. Myös keskustelutasolla.
-
On myös mahdollista että joku ei tahdokkaan siihen porukkaan, joku tahtoo olla siellä reunalla taikka täysin omissa ympyröissään. Tohon löytyy enemmän syitä, kuin siihen että tahtoisi "suurta sympatiaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta upeassa BDSM mollukassa". Joskus se porukka tasapäistää kuten peruskoulukin suomessa. Bileisiin voi myös mennä ilman, että kokee halua kuulua johonkin porukkaan, sama pätee myös miitteihin.
Jos ajattelen vain itseäni, niin hyvin vähissä on samoja intressejä jakavia, jotka tajuaa edes jollakin tasolla mistä puhun kun kokeilen kuvailla mitä haen, mitä teen, miks taikka miten teen. Kyllä, silloin tulee pakostikkin tunne että ehkä on vain parempi olla hiljaa. Taikka kokeilla hakata sitä päätä kiviseinään vahvana uskossaan....
Mitteinäkin on alkanut kiinnostamaan hyvinkin kapean kattauksen ääressä oleminen, tuntuu että tulee hedelmällistäkin keskustelua kauhean kohkaamisen ja säätämisen sijaan.
-
Olla kinky on liian laaja käsite että voisi yhdistää, tarvitaan jokin yhteinen mielenkiinnon kohde että se yhdistäisi, jotain sellaista jonka harrastajia tämä porukka on.
Siksi esimerkiksi yksinäisyys ei häviä vaikka yksinäiset kokoontuisivat yhteen. Kysymykseen mitä te yksinäiset harrastatte siellä kokoontumisessa ? Vastaus: harrastamme yksinäisyyttä.
-
Olla kinky on liian laaja käsite että voisi yhdistää, tarvitaan jokin yhteinen mielenkiinnon kohde että se yhdistäisi, jotain sellaista jonka harrastajia tämä porukka on.
Siksi esimerkiksi yksinäisyys ei häviä vaikka yksinäiset kokoontuisivat yhteen. Kysymykseen mitä te yksinäiset harrastatte siellä kokoontumisessa ? Vastaus: harrastamme yksinäisyyttä.
Oletko paljonkin käynyt miiteissä? Tuo lausuntosi ei millään tapaa vastaa omaa kokemustani, ja väitän että kymmenet tamperelaiset ovat tästä samaa mieltä.
-
On totta, että kinky sanana kattaa aika kirjavan joukon ja joidenkin kanssa voi olla vaikea löytää tarttumapintaa. Kuitenkin henkilö, joka on ajautunut vaikkapa tälle sivustolle tai miitteihin, varmaan tavalla tai toisella tavoittelee kontakteja kaltaisiinsa: heihin, joiden seurassa voisi olla avoimesti sitä mitä seksuaalisesti kokee olevansa. Tilanteita, joissa voi jakaa itsestään jotain, mitä ei normiympyröissään kykene jakamaan tai oppia ihmisiltä, jotka ehkä tietävät enemmän asioista, joista itse on kiinnostunut.
Miksi joku menisi miittiin, jos ei edes halua tutustua keneenkään?
Kuitenkin on aika merkittäviä eroja siinä, mitä ihmiset tavoittelevat tai minkä kokevat luontevaksi. Joku on avoin uudelle ja uusille ihmisille ja joku toinen taas etsii vain sitä jotain: ihmistä/ihmisiä, joiden kanssa toteuttaa kinkytaipumuksiaan suhteessa.
Kun viitekehyksenä ja yhdistävänä tekijänä on joku niinkin arkaluontoinen asia kuin seksuaalisuus, eri ihmiset käsittelevät sitä etenkin ryhmissä eri tavoin. Siinä missä yksi palaa halusta päästä kertomaan ja kysymään kaiken kaikkien kuullen, toinen on valmis jakamaan enemmän itsestään vain kahden kesken ja silloinkin harvojen ja valittujen kanssa. Ehkä juuri jälkimmäisten vuoksi koetaan tarvetta olla hienovarainen.
"Hei, olen lemmikki ja olen pervo. "
Enpä olisi ollut ehkä valmis tuohon muutama vuosi sitten uutena. Esittelykierrokset voi ahdistaa. Sen sijaan vieressä istuvan arkipäiväinen rupattelu ilman liian tiukkaa tenttausta syistä olla miitissä, oli omiaan rikkomaan jäätä. Hyvin pienillä asioilla voi yrittää osoittaa, että henkilö on tervetullut ja häneen halutaan tutustua.
Olennaista olisi minusta puolin ja toisin olla olettamatta tai ylitulkitsematta. Jos sinua ei vedetä keskusteluun, älä oleta, että se johtuu siitä, ettei sinua kaivata tai sinut halutaan jättää ulkopuolelle. Koska se toinen osapuoli mahdollisesti vain vastavuoroisesti tulkitsee sinua väärin ja ajattelee, ettet kaipaa tungettelua. Kumpikaan tuskin tarkoittaa pahaa, mutta harvat osaavat lukea ajatuksia. Vastavuoroisesti, jos joku tilanne on liian ahdistava tai joku tuntuu lähestyvän liian henkilökohtaisesti, voit silloinkin pohtia motiiveja sen takana. Tarkoitus lienee hyvä ja jos jokin on liikaa, sen voi kohteliaasti ilmoittaa.
On hyvä myös muistaa, ettei kaikkea voi aina jättää muiden vastuulle. Paras ihminen kertomaan siitä, miten sinä haluat tulla kohdatuksi, olet sinä itse.
Muut voivat vain arvailla, jos et kerro. Mikäli oma ujous estää avaamasta keskustelua, hyvä avaus voisi olla vaikka ujouden tunnustaminen.
Ennen kuin tuomitset muut siitä, miten sinut otettiin vastaan, mieti myös sitä, miten itse toimit ja miten monin tavoin sitä voi ehkä tulkita. Jos kukaan ei puhunut sinulle, olisiko se voinut johtua siitä, ettet itse puhunut? Ei kenelläkään ole erityistä velvollisuutta tehdä aina aloitetta.
Jos kaikki jäävät miettimään kenen pitäisi tai olisi pitänyt tehdä tai sanoa jotain, se jää lopulta tekemättä.
-
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?
Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä. ^-^
-
Hienoa tekstiä lemmikiltä!
Olin ensimmäiset miittikertani lähinnä hiljaa. Katselin ja kuuntelin, koska se on minulle ominaista uudessa porukassa. Ensimmäinen aihe mistä puhuin kenenkään kanssa oli tyhjät kahvipaketit, ja siitä se sitten lähti. :)
Tietenkin uudet pyritään toivottamaan tervetulleiksi mahdollisimman lämpimästi, mutta vaatii jokaiselta aktiivisuutta löytää oma porukkansa tästäkin sakista. Tampereella on ihanasti ihmiset tarjoutuneet tueksi miitteihin ja bileisiin ensimmäistä kertaa tuleville. Sekään ei takaa, että uusi tuntisi olonsa kotoisaksi ja hyväksytyksi, mutta on ainakin askel lähemmäksi sitä. :love:
-
Hyvä teksti Perhoselta, kiitos siitä.
Itse olen tuntenut itseni suht ulkopuoliseksi kinkyscenestä jo pitkään. Johtunee siitä, että suhtautumiseni bdsm:ään on muuttunut aika paljon. Tunnistan itsestäni nykyisin kipulutkan, wannabe-köysipupun ja primal preyn. Tällä yhdistelmällä kun koettaa löytää samanhenkistä seuraa, niin tadaa! ei ihan helposti löydy. Kun scenen tämänhetkinen "trendi" on iseissä ja pikkuisissa, niin sitä tuntee itsensä outolinnuksi (ja ennen kuin kaikki pikkuiset ja isit tulee mua nyt ripittämään, niin ei, minä en sanonut että asian laidassa olisi mitään huonoa tahi väärää, calm down..) .
Se mitä tulee miitteihin... No joo. Meillä PoVin miiteissä on aina ollut hyvä meininki. Olen tykännyt kovasti, tokikaan nyt en ole hetkeen käynyt, koska työt ja sitten tulikin korona.
Osaan kuitenkin arvailla, että miiteissä esiintynee kuppikuntamaisuutta ihan varmasti. Koska, valitettavasti, scenessä homma vain toimii niin. Tulee kuppikuntia. Joku oikein charmantti dominoiva/sadisti/top/whatever voi hurmata itselleen oikein kunnon haaremin ympärilleen.
Pointti onkin ehkä siinä, ettei yritäkään päästä mukaan kuppikuntiin, vaan on ylpeänä ihan oma itsensä ja tutustuu juuri niihin tyyppeihin, joista on itse kiinnostunut. Välillä tulee vastakaikua, välillä ei. "Kaikkien kaveri" ei lopulta tunne ketään hyvin, tuskin itseäänkään. En toki sano, että muille kuin itseä kiinnostaville tulisi olla kusipää. Ei toki, mutta enemmän kannattaa panostaa heihin, jotka kutittavat jotain pientä hetmosäiettä aivoissa juuri oikealla tavalla.
Ugh.
-
Olla kinky on liian laaja käsite että voisi yhdistää, tarvitaan jokin yhteinen mielenkiinnon kohde että se yhdistäisi, jotain sellaista jonka harrastajia tämä porukka on.
Siksi esimerkiksi yksinäisyys ei häviä vaikka yksinäiset kokoontuisivat yhteen. Kysymykseen mitä te yksinäiset harrastatte siellä kokoontumisessa ? Vastaus: harrastamme yksinäisyyttä.
Oletko paljonkin käynyt miiteissä? Tuo lausuntosi ei millään tapaa vastaa omaa kokemustani, ja väitän että kymmenet tamperelaiset ovat tästä samaa mieltä.
Kyllä ihminen voi olla pohjattoman yksinäinen, vaikka kuinka kävisi miiteissä. Voi olla pervo, ja silti miitissä törmätä tilanteeseen, jossa ei ole oikein mitään puhuttavaa kenenkään kanssa.
-
Olla kinky on liian laaja käsite että voisi yhdistää, tarvitaan jokin yhteinen mielenkiinnon kohde että se yhdistäisi, jotain sellaista jonka harrastajia tämä porukka on.
Siksi esimerkiksi yksinäisyys ei häviä vaikka yksinäiset kokoontuisivat yhteen. Kysymykseen mitä te yksinäiset harrastatte siellä kokoontumisessa ? Vastaus: harrastamme yksinäisyyttä.
Oletko paljonkin käynyt miiteissä? Tuo lausuntosi ei millään tapaa vastaa omaa kokemustani, ja väitän että kymmenet tamperelaiset ovat tästä samaa mieltä.
Kyllä ihminen voi olla pohjattoman yksinäinen, vaikka kuinka kävisi miiteissä. Voi olla pervo, ja silti miitissä törmätä tilanteeseen, jossa ei ole oikein mitään puhuttavaa kenenkään kanssa.
Voihan sitä puhuttavaakin olla, mutta pinnallista ja merkityksetöntä. Itsekin pystyn jututtamaan ihmisiä vaikka kuinka, mutta silti ollaan luokassa 1/100 keiden kanssa tulee mitenkään järkevästi juttuun. Ehkä asia toimii ekstroverteilla toisin kuin meillä introverteillä.
-
Kyllä ihminen voi olla pohjattoman yksinäinen, vaikka kuinka kävisi miiteissä. Voi olla pervo, ja silti miitissä törmätä tilanteeseen, jossa ei ole oikein mitään puhuttavaa kenenkään kanssa.
[/quote]
Voihan sitä puhuttavaakin olla, mutta pinnallista ja merkityksetöntä. Itsekin pystyn jututtamaan ihmisiä vaikka kuinka, mutta silti ollaan luokassa 1/100 keiden kanssa tulee mitenkään järkevästi juttuun. Ehkä asia toimii ekstroverteilla toisin kuin meillä introverteillä.
[/quote]
Pitää paikkansa. Yksinäisyys on enemmän mielentila kuin tosiasioihin perustuva kokemus.
-
Mä olen käynyt miiteissä ympäri suomen, musta on ihan mahtavaa nähdä aina uusia tyyppejä jotka on just niitä, joita ei varmaan muuten ikimaailmassa kohtaisi. Musta on tosi mielenkiintoista kuulla ihmisten kokemuksista, elämästä ja mielipiteistä, enkä kyllä koe että olisin missään nähnyt minkäänlaista syrjintää saati vihamielisyyttä.
Suurin ongelma miiteissä liittyy aina siihen, jos paikalla on paljon porukkaa. Pari pöytää kun täyttyy ihmisistä, niin siinä on väistämättä käynnissä useampaakin keskustelua ja aina on niitä jotka pitää keskustelua yllä enemmän kuin toiset. En ole kuitenkaan kokenut että uusille, ujommille ja hiljaisemmille ei olisi annettu mahdollisuutta osallistua keskusteluun, jos vain jollakin on jotain sanottavaa. Joissakin miiteissä on käytössä esittelykierrokset, ja joissakin miiteissä toivotetaan paikallesaapuvat tervetulleeksi säännönmukaisemmin kuin muissa miiteissä, mutta yhtälailla olen nähnyt vain ystävällistä ja hyvää käytöstä.
Se että tunteeko kuuluvansa porukkaan; ihan varmasti ei vielä ensimmäisellä eikä välttämättä toisellakaan kerralla vielä ole mitään suurensuurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itselläni menee noin pari-kolme tapaamiskertaa ennenkuin alan muistamaan ihmisten nimiä ja/tai nimimerkkejä, ja vielä senkin jälkeen saatan muistaa ainakin jommankumman väärin. Parhaani kuitenkin teen että osallistuisin siihen hyväksyvään ja osallistavaan ilmapiiriin jollaisen tiedän parhaimmillaan kaikissa miiteissä olevan.
-
Olen käynyt parissa miitissä, joissa kummassakin oli tutustumisen arvoinen aihe. Tavallisiin miitteihin en koe mitään halua osallistua, en muutenkaan pidä kokoontumisista. Jos tapaamisessa on jokin aihe niin kiinnostun helpommin.
-
Ulkopuolisia on aina, olen itsekkin ollut sellainen koko elämäni. Ulkopuolisuus on kuitenkin usein tunne ja mielentila eikä välttämättä perustu mihinkään todenperäiseen. Sen korjaaminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa ja siihen tarvitsee tukea muilta ihmisiltä. On myös ihmisiä jotka luonnostaan ja ehkä huomaamattaan vetävät toisia porukkaan ja niitä jotka työntävät pois. Ei tarvitse kuin mennä tsättiin niin sen huomaa. On kuitenkin loistavaa että on paikka missä porista sama henkisten ihmisten kanssa ja on mahtava seurata miten tyypit saavat olla omia itsejään.
Oma ajoitukseni ns. Skeneen pujahtamiseen oli huonoin mahdollinen. Ehdin käydä kahdessa miitissä ja suunnitella menon useampaan tapahtumaan jotka sitten kaikki peruttiin. Kiitti Korona. Tuntuu kuin ovi olisi läimäisty kasvojen edestä kiinni. Onneksi ehdin yhden ihanan elämääni ujuttaa.
Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet mukavia ja ihanan avoimia mutta tutustuminen on jäänyt näiden olosuhteiden valossa harmillisesti vähän pintaraapaisuksi. Ihmissuhteiden luominen on muutenkin itselleni hyvin haastavaa joten turrhautumisleveli on luokkaa 125.
Ehkä maailma vielä palaa raiteilleen... O0
-
Kertakaikkisen jännittävä väite, että pikkuiset on homogeeninen porukka. Ihan yhtä jännittävä kuin se että kinkyt olisi. Ja joo ehdottomasti nyt kalahti kalikka allekirjoittaneeseen, siihen pikkuiseen joka kokee olevansa pikkuisskenestä ulkopuolinen (osittain omaa valintaa, osittain siksi että koen olevani erilainen, sillä koen esimerkiksi yhteisöllisen pikkuistelun vaikeaksi. )
Itsellänikin herätti tuo "homogeeninen" mielenkiintoa, ei mun mielestä pikkuset oo muita kinkyjä homogeenisempiä. Kesyn sanoin, en määkään oo ihan yhtä kaikkien pikkusten kaa, sekä harvemmin sopeudun esim. pikkusten miitii-joukkoon, kun oon aika erilainen pikkunen verrattuna joihinkin muihin, varsinkin kun mun pikkusuus kumpuaa oikeestaan mun isosta. Pikkusuuteni nukkuu hieman talviuntakin nyt kun ei oo löytynyt uutta hyvää ehdokasta isoks.
Kuppikunnista kirjoittaja puhuu ihan asiaa toisaalta, mutta kesyeläimellä myös on hyvä pointti asiaan. Itse yritän aina kysyä onko joku uusi, mistä on paikalle pöllähtänyt ja toivotan tervetulleeksi uudelleen, sikälimikäli henkilö on ollut fiksu eikä esim. ympärihumalassa. :)
-
Olla kinky on liian laaja käsite että voisi yhdistää, tarvitaan jokin yhteinen mielenkiinnon kohde että se yhdistäisi, jotain sellaista jonka harrastajia tämä porukka on.
Siksi esimerkiksi yksinäisyys ei häviä vaikka yksinäiset kokoontuisivat yhteen. Kysymykseen mitä te yksinäiset harrastatte siellä kokoontumisessa ? Vastaus: harrastamme yksinäisyyttä.
Oletko paljonkin käynyt miiteissä? Tuo lausuntosi ei millään tapaa vastaa omaa kokemustani, ja väitän että kymmenet tamperelaiset ovat tästä samaa mieltä.
Samaa mieltä Hihattoman kanssa, mää sitä oon miettiny useestikkin, kuinka hienoa on olla kinky ja saada kinky kavereita, koska mielestäni kinkyt ovat oletukseltaan keskimääräisesti vaniljoita avoimempia mieleltään.
Itse käyn miiteissä ja pidän sitä yhtenä viikon kohokohdista koska siellä voi rentoutua ihmisten seurassa, olivat ne tuttuja tai vähemmän tuttuja. Hakeudun miitteihin kinkyjen takia, en vain ihmisten tai yksinäisyyden. Ei minua kiinnostaisi läheskään niin paljoa vanilja miitit. :))
Joten oikea vastaus minulle, että "mitä te yksinäiset harrastatte siellä?" =Yhtenäisyyttä. :love:
Kai sen sitten asenne ratkaisee, saman asian voi nähdä erilailla eri silmillä, aika negatiivista nähdä miitit yksinäisten miiteiksi jotka harrastavat yhdessä yksinäisyyttä. :)) Itse saan voimaa miiteistä. :love:
ps. En oo käyny tampereen lisäks oikeen muissa suomen miiteissä, (pari kertaa vaan oulussa) joten en tiedä miten muissa, mutta jenkeissä asti oli sama meininki kun treellä, tykkäsin. ^-^
-
Periaatteessahan ns kuppikuntien muodostuminen on ihan normaalia. Kaveriporukatkin on yhdenlaisia kuppikuntia. Kai siinä tärkeintä ois olla valmis vähän päästämään muitakin siihen omaan porukkaansa silleen avoimesti ja lokeroimatta. Voi tutustua vaikka kuinka kivoihin ihmisiin. :) mun mielestä tolleen yleisesti on ollut ihan hyviä keskusteluja kinkyporukassa vaikka ollaan erilaisia ja eri kiinnostukset. Sehän siis vasta onkin kiehtovaa keskustella ihan erilaisella tavalla pervon kanssa! Uusia näkökulmia yms. :D
-
Voin olla väärässä, mutta käsittääkseni kyse on ostrakismistä...
http://letmegosuomi.blogspot.com/2019/04/ostrakismi.html?m=1
-
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?
Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä. ^-^
Tämä. Kinky(miiti)t ovat heteronormatiivisia - mikä on ihan luonnollista, hetero kun on se normi - ja setämiehet aina ja kaikkialla eniten äänessä. Jälkimmäinen ei liene luonnollista, mutta niin kulttuurisidonnaista, että jos siitä ei tarkoituksella pyritä eroon, marginaali-ihmiset jäävät marginaaliin.
Nais-, homo- ja transvastaista läppää kestää tosi rajallisesti eikä vapaa-aikana ole mitään mieltä hakeutua porukoihin, joissa sellainen on, no, normi.
Oma kinkykuplani on aika erilainen kuin esim. tämä foorumi yleisesti ja mieluiten edelleen tutustun ihmisiin yksi kerrallaan, en isossa homogeenisehkossa oletusheteroporukassa.
-
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?
Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä. ^-^
Tämä. Kinky(miiti)t ovat heteronormatiivisia - mikä on ihan luonnollista, hetero kun on se normi - ja setämiehet aina ja kaikkialla eniten äänessä. Jälkimmäinen ei liene luonnollista, mutta niin kulttuurisidonnaista, että jos siitä ei tarkoituksella pyritä eroon, marginaali-ihmiset jäävät marginaaliin.
Nais-, homo- ja transvastaista läppää kestää tosi rajallisesti eikä vapaa-aikana ole mitään mieltä hakeutua porukoihin, joissa sellainen on, no, normi.
Oma kinkykuplani on aika erilainen kuin esim. tämä foorumi yleisesti ja mieluiten edelleen tutustun ihmisiin yksi kerrallaan, en isossa homogeenisehkossa oletusheteroporukassa.
Aika kovaa yleistystä. Väitteillenne on siis todellisuuspohjaa?
Miettisin kuitenkin hetken onko kokemusta läpi maan vai onko kokemus jostain tapahtumasta tai paikkakunnasta.
Siihen onko asiat paremmin Tampereella saa ottaa muut kantaa, mutta itse en näe väitettyjä piirteitä.
-
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?
Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä. ^-^
Tämä. Kinky(miiti)t ovat heteronormatiivisia - mikä on ihan luonnollista, hetero kun on se normi - ja setämiehet aina ja kaikkialla eniten äänessä. Jälkimmäinen ei liene luonnollista, mutta niin kulttuurisidonnaista, että jos siitä ei tarkoituksella pyritä eroon, marginaali-ihmiset jäävät marginaaliin.
Nais-, homo- ja transvastaista läppää kestää tosi rajallisesti eikä vapaa-aikana ole mitään mieltä hakeutua porukoihin, joissa sellainen on, no, normi.
Oma kinkykuplani on aika erilainen kuin esim. tämä foorumi yleisesti ja mieluiten edelleen tutustun ihmisiin yksi kerrallaan, en isossa homogeenisehkossa oletusheteroporukassa.
Aika kovaa yleistystä. Väitteillenne on siis todellisuuspohjaa?
Miettisin kuitenkin hetken onko kokemusta läpi maan vai onko kokemus jostain tapahtumasta tai paikkakunnasta.
Siihen onko asiat paremmin Tampereella saa ottaa muut kantaa, mutta itse en näe väitettyjä piirteitä.
Eikös ne olleet juuri Tampereen sadistimiitit, joissa feminismi oli kiellettyä? Se, että vain cis-miehillä on oikeus osallistua ja olla äänessä, ei ainakaan lisää marginaaliryhmien kiinnostusta ns. normikinkyporukoihin. Tosin Tampere ei ole juuri kiinnostanut tähänkään asti. En väitä, että Helsingissä tai Turussa asiat olisivat merkittävästi paremmin, mutta ainakin naisvihaa on helpompi vältellä ja löytää turvallisia tiloja ja ihmisiä.
-
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?
Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä. ^-^
Tämä. Kinky(miiti)t ovat heteronormatiivisia - mikä on ihan luonnollista, hetero kun on se normi - ja setämiehet aina ja kaikkialla eniten äänessä. Jälkimmäinen ei liene luonnollista, mutta niin kulttuurisidonnaista, että jos siitä ei tarkoituksella pyritä eroon, marginaali-ihmiset jäävät marginaaliin.
Nais-, homo- ja transvastaista läppää kestää tosi rajallisesti eikä vapaa-aikana ole mitään mieltä hakeutua porukoihin, joissa sellainen on, no, normi.
Oma kinkykuplani on aika erilainen kuin esim. tämä foorumi yleisesti ja mieluiten edelleen tutustun ihmisiin yksi kerrallaan, en isossa homogeenisehkossa oletusheteroporukassa.
Aika kovaa yleistystä. Väitteillenne on siis todellisuuspohjaa?
Miettisin kuitenkin hetken onko kokemusta läpi maan vai onko kokemus jostain tapahtumasta tai paikkakunnasta.
Siihen onko asiat paremmin Tampereella saa ottaa muut kantaa, mutta itse en näe väitettyjä piirteitä.
Eikös ne olleet juuri Tampereen sadistimiitit, joissa feminismi oli kiellettyä? Se, että vain cis-miehillä on oikeus osallistua ja olla äänessä, ei ainakaan lisää marginaaliryhmien kiinnostusta ns. normikinkyporukoihin. Tosin Tampere ei ole juuri kiinnostanut tähänkään asti. En väitä, että Helsingissä tai Turussa asiat olisivat merkittävästi paremmin, mutta ainakin naisvihaa on helpompi vältellä ja löytää turvallisia tiloja ja ihmisiä.
Mitkäköhän on olleet tollasia miittejä? Ei ainakaan niissä miiteissä, missä mä olen käynyt ja nyt haluaisin vähän tarkennusta tuohon. Oletko itse ollut paikalla, koska viimeisen kappaleen ensimmäinen lause antaa ymmärtää, ettet ole ollut.
-
Aika kovaa yleistystä. Väitteillenne on siis todellisuuspohjaa?
Miettisin kuitenkin hetken onko kokemusta läpi maan vai onko kokemus jostain tapahtumasta tai paikkakunnasta.
Tämä foorumi, monet FetLifen foorumit, Baarin chat, jotkut miiteistä joissa olen käynyt, vähemmistöihin kuuluvien kavereiden kokemukset yhdistystoiminnasta, työpajoista ja miiteistä eri paikkakunnilta sekä kansainvälisistä chateista. Osa "väitteideni todellisuuspohjaa" on toki sekin, että kerron vähemmistöläisenä kokeneeni syrjintää ja ulkopuolisuutta, ja heti joku heteromies tulee kysymään että onko väitteelle todellisuuspohjaa. Öö, no eikun ihan teoriapohjalta lurittelen puutaheinää syystä X?
Ei tämä edes mitenkään erityisen kovaa yleistystä ole. Trans-, homo- ja naisvihamielisyyttä ja vähintään tietämättömyydestä johtuvaa väsyttävää typerehtimistä kohtaa harmillisen monessa paikassa, eivätkä mainstream-kinkypiirit ole mikään poikkeus. Onneksi näissäkin asioissa löytyy queer- ja feministipainotteisia tiloja, niin ei tarvitse hakata päätä seinään perusjuttujen kanssa.
Jännä juttu kyllä, että enemmistöläiset eivät ikinä huomaa mitään vähemmistöjen syrjimistä omissa piireissään. Mistäköhän se mahtaa johtua? ;)
-
Minusta olisi mukavaa, jos tietämättömyyttä ja vihamielisyyttä ei rinnastettaisi lainkaan. On totta että minullakin olisi varmasti paljon kysymyksiä, joihin on joutunut vastaamaan kyllästymiseen ja turhautumiseen asti, mutta en myöskään tarkoitushakuisesti käy uteliaisuuttani ihmisiltä kyselemään, koska ei ole kenenkään velvollisuus minua tässä(kään) asiassa valistaa. Keskustelen ihmisten kanssa, jos haluan tuntea heitä paremmin.
Tässä on nähdäkseni kaksi leiriä; toinen ei tunnista vihamielisyyttä missään, toinen näkee sitä kaikkialla. En ole ihan varma, kumpi leiri on vihamielisempi, mutta jollain tavalla arvostan sitä, että heteroksi setämieheksi nimittely tehdään häpeilemättömän avoimesti.
Itse en ole osallistunut ainakaan toistaiseksi miittiin, jossa tietty ihmisryhmä olisi rajattu pois - olivatpa ne miittaajat sitten setämiessadisteja tai *lisää klikki tähän* - mutta eikös se ole vain hyvä jos on ilmoitettu ketkä sinne ovat tervetulleita?
-
Minusta olisi mukavaa, jos tietämättömyyttä ja vihamielisyyttä ei rinnastettaisi lainkaan.
Rinnastan ne silviisiin, että molemmat ovat aivan helvetin rasittavaa vastaanotettavaa jatkuvalla syötöllä. Ei se loppujenlopuksi ihan hirveästi fiilistä muuta, tip tip tip tiputteleeko otsalle pisaraa joku julma vesikiduttaja vai vuotava katto, jota kukaan ei välitä tilkitä. :D
Mutta siis hei, tosi ihanaa että teillä on sellanen kokemus että koko maailma on teille avoin ja vastaanottavainen, älkää ottako sitä itsestäänselvyytenä vaan arvostakaa sitä!
-
Minusta olisi mukavaa, jos tietämättömyyttä ja vihamielisyyttä ei rinnastettaisi lainkaan.
Rinnastan ne silviisiin, että molemmat ovat aivan helvetin rasittavaa vastaanotettavaa jatkuvalla syötöllä. Ei se loppujenlopuksi ihan hirveästi fiilistä muuta, tip tip tip tiputteleeko otsalle pisaraa joku julma vesikiduttaja vai vuotava katto, jota kukaan ei välitä tilkitä. :D
Mutta siis hei, tosi ihanaa että teillä on sellanen kokemus että koko maailma on teille avoin ja vastaanottavainen, älkää ottako sitä itsestäänselvyytenä vaan arvostakaa sitä!
Harmillista että pidät tietämättömyyttäkin huonona sillä silloin kun ihminen kysyy, hän pyrkii oppimaan. Se voi olla rasittavaa mutta kuka sen katon korjaa ellei sen omistaja? KVG:n voi sanoa hyvin monella tapaa. ^-^
-
Joillekin ihmisille vaan sattuu enemmän kuin toisille ::)
-
Joillekin ihmisille vaan sattuu enemmän kuin toisille ::)
Ja seisovan on helppo potkia maassa makaavaa.
Oon kyllä jo kerennyt huomata että mun tapauksessa ulkopuolisuuden tunne ei johdu siitä etteikö minua otettaisi vastaan miiteissä (kannattaa olla helposti miesoletettava), vaan omasta mielenmaailmasta ja kehityshistoriasta. Syy sille miksi vähemmistöt eivät roiku miiteissä tai bileissä sankoin joukoin näkyy ihan hyvin jo tässä langassa.
-
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?
Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä. ^-^
Tämä. Kinky(miiti)t ovat heteronormatiivisia - mikä on ihan luonnollista, hetero kun on se normi - ja setämiehet aina ja kaikkialla eniten äänessä. Jälkimmäinen ei liene luonnollista, mutta niin kulttuurisidonnaista, että jos siitä ei tarkoituksella pyritä eroon, marginaali-ihmiset jäävät marginaaliin.
Nais-, homo- ja transvastaista läppää kestää tosi rajallisesti eikä vapaa-aikana ole mitään mieltä hakeutua porukoihin, joissa sellainen on, no, normi.
Oma kinkykuplani on aika erilainen kuin esim. tämä foorumi yleisesti ja mieluiten edelleen tutustun ihmisiin yksi kerrallaan, en isossa homogeenisehkossa oletusheteroporukassa.
Aika kovaa yleistystä. Väitteillenne on siis todellisuuspohjaa?
Miettisin kuitenkin hetken onko kokemusta läpi maan vai onko kokemus jostain tapahtumasta tai paikkakunnasta.
Siihen onko asiat paremmin Tampereella saa ottaa muut kantaa, mutta itse en näe väitettyjä piirteitä.
Eikös ne olleet juuri Tampereen sadistimiitit, joissa feminismi oli kiellettyä? Se, että vain cis-miehillä on oikeus osallistua ja olla äänessä, ei ainakaan lisää marginaaliryhmien kiinnostusta ns. normikinkyporukoihin. Tosin Tampere ei ole juuri kiinnostanut tähänkään asti. En väitä, että Helsingissä tai Turussa asiat olisivat merkittävästi paremmin, mutta ainakin naisvihaa on helpompi vältellä ja löytää turvallisia tiloja ja ihmisiä.
Mitkäköhän on olleet tollasia miittejä? Ei ainakaan niissä miiteissä, missä mä olen käynyt ja nyt haluaisin vähän tarkennusta tuohon. Oletko itse ollut paikalla, koska viimeisen kappaleen ensimmäinen lause antaa ymmärtää, ettet ole ollut.
Kysytkö ihan tosissasi? Kun jo miittikutsussa määritellään feminismi ei-toivotuksi niin tälleen feministisadistina ei tulisi pieneen mieleenkään osallistua. Hyvä tietysti, että määritellään etukäteen. Olisi ikävämpi huomata vasta paikan päällä, mikä on homman nimi. Arvelen, vaikken toki voi olla varma, ettei binäärin ulkopuolisia sadisteja miiteissänne liiemmin käy.
-
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?
Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä. ^-^
Tämä. Kinky(miiti)t ovat heteronormatiivisia - mikä on ihan luonnollista, hetero kun on se normi - ja setämiehet aina ja kaikkialla eniten äänessä. Jälkimmäinen ei liene luonnollista, mutta niin kulttuurisidonnaista, että jos siitä ei tarkoituksella pyritä eroon, marginaali-ihmiset jäävät marginaaliin.
Nais-, homo- ja transvastaista läppää kestää tosi rajallisesti eikä vapaa-aikana ole mitään mieltä hakeutua porukoihin, joissa sellainen on, no, normi.
Oma kinkykuplani on aika erilainen kuin esim. tämä foorumi yleisesti ja mieluiten edelleen tutustun ihmisiin yksi kerrallaan, en isossa homogeenisehkossa oletusheteroporukassa.
Aika kovaa yleistystä. Väitteillenne on siis todellisuuspohjaa?
Miettisin kuitenkin hetken onko kokemusta läpi maan vai onko kokemus jostain tapahtumasta tai paikkakunnasta.
Siihen onko asiat paremmin Tampereella saa ottaa muut kantaa, mutta itse en näe väitettyjä piirteitä.
Eikös ne olleet juuri Tampereen sadistimiitit, joissa feminismi oli kiellettyä? Se, että vain cis-miehillä on oikeus osallistua ja olla äänessä, ei ainakaan lisää marginaaliryhmien kiinnostusta ns. normikinkyporukoihin. Tosin Tampere ei ole juuri kiinnostanut tähänkään asti. En väitä, että Helsingissä tai Turussa asiat olisivat merkittävästi paremmin, mutta ainakin naisvihaa on helpompi vältellä ja löytää turvallisia tiloja ja ihmisiä.
Tampereella on ollut yksi Sadistimiitti ja sen ilmoituksen teksti on seuraava:
Miitti Ukkometson yläkerrassa sukupuoleen tai sukupuolettomuuteen katsomatta jokaiselle itsensä sadistiksi tai alistajaksi luokittelevalle.
Juttelemme ja pähkäilemme maailman menoa unohtamatta itse asiaa. Kenties saamme kasaan pari ideaakin noin omalta kantiltamme katsoen paremman tulevaisuuden takaamiseksi.
Yleisen rauhan ja viihtyisyyden takia jättäkäämme kuitenkin rauhaan feminismi, sovinismi sekä Viistokatu. ::)
Tervetuloa!
Onko tuo feminismivastainen? Vai sovinistivastainen? Vai Viistokatuvastainen? Vai luettelinko ei toivottuja keskustelunaiheita? Mieti vähän!
Paikalla muuten oli sadisteja sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen nähden kohtuullisen kattavasti.
Julistat Tampereen tapahtumat naisvihamielisiksi käymättä yhdessäkään ja vain yhden sanan takia!
Huomautettakoon, että ko tapahtuma ei ollut Rsykkeen vaan allekirjoittaneen koolle kutsuma.
-
Minusta olisi mukavaa, jos tietämättömyyttä ja vihamielisyyttä ei rinnastettaisi lainkaan.
Rinnastan ne silviisiin, että molemmat ovat aivan helvetin rasittavaa vastaanotettavaa jatkuvalla syötöllä. Ei se loppujenlopuksi ihan hirveästi fiilistä muuta, tip tip tip tiputteleeko otsalle pisaraa joku julma vesikiduttaja vai vuotava katto, jota kukaan ei välitä tilkitä. :D
Mutta siis hei, tosi ihanaa että teillä on sellanen kokemus että koko maailma on teille avoin ja vastaanottavainen, älkää ottako sitä itsestäänselvyytenä vaan arvostakaa sitä!
Harmillista että pidät tietämättömyyttäkin huonona sillä silloin kun ihminen kysyy, hän pyrkii oppimaan. Se voi olla rasittavaa mutta kuka sen katon korjaa ellei sen omistaja? KVG:n voi sanoa hyvin monella tapaa. ^-^
Voi, kun tietämättömyys näkyisikin pelkästään kiusallisina kysymyksinä, joiden esittäjät vastaanottaisivat infoa kernaasti! :D Se olisi virkistävää ja tervetullutta vaihtelua. Yleensä tietämättömyys on muotoa "en tiiä eikä kiinnosta, mut tässä kasa typeriä oletuksia ja satuttavia sanoja ja ohi katsomista, turha yrittää kertoa fiiliksistä koska käännän aiheen siihen että mitään ei saa enää sanoa tai tehdä ja alan haastaa riitaa". Ja sitten pitäisi käyttää energiaa sellaiseen, kun vaati alunperinkin uuvuttavan paljon rohkeutta sanoa, että sattuu.
Jos katsot tätäkin keskustelua, voit huomata, ettei kukaan ole kysynyt multa tai Kinkajoulta tarkentavia kysymyksiä ulkopuolisuuden tunteesta silleen huolissaan ja avoimena vastauksille, vaan tyylillä: "Oletteko te vouhottajat varmoja ettei teillä ole liian suppea otanta?" Lisäksi on tarkennuksia kysymättä esitetty oletuksia siitä, minkälaisesta toiminnasta tahaton vesikidutus muodostuu. Tätä se on lähes aina kun avaa normipiireissä sanaisen arkkunsa tarkemmin sen suhteen, mikä vaivaa. Mutta tuohan on vain yksittäistapaus! Eihän kukaan sanantarkasti noin sanonut, eikä rivien välejä ole olemassa! Melkoinen yleistys! En minä ainakaan ole koskaan huomannut tuollaista, vaikka olen viiteryhmän ulkopuolinen tarkkailija ja täten Absoluuttisen Objektiivinen! Ai missä muka on metsä, täällähän on vain puita! Ei ne pahalla!
Huoh. Toki näissäkin piireissä on olemassa myös huomaavaisia ja aidosti tiedonhaluisia ihmisiä, kai, vaikka he eivät usein annakaan kuulua itsestään tällaisissa tilanteissa. Mutta kuka jaksaa pelata venäläistä rulettia päivästä toiseen? Minä ymmärrän kyllä! Teitä ei kiinnosta! Hauskaa on se, että te ette jostain syystä voi edes suoraan myöntää sitä.
-
Jos sanotte, että miitteihin ovat kaikki tervetulleita, niin näyttäkää tämä. Jos uusi ihminen tulee miittiin, osoittakaa kiinnostusta häntä kohtaan älkääkä olko pelkästään pienessä sisäpiirin porukassanne.
Tässä on se ikiaikainen ongelma, että kaikki eivät halua tulla vedetyksi mukaan keskusteluun. Sitä on pohdittu moneen kertaan, että pitäisikö yrittää osallistaa uusia ihmisiä keskusteluun ja vetää heitä mukaan, mutta toisaalta sillä saattaa ajaa ujompia karkuun. Oma linjani on ollut se, että annan itsekseen istuvan olla rauhassa, mutta pyrin keskustelemaan niiden kanssa, jotka mukaan selkeästi pyrkivät. Se vaatii uudelta tulokkaalta omaa aktiivisuutta, mutta jotain joutuu antamaan itsestään jos haluaa saada vastinetta.
Minä en ihan oikeasti tiedä, mikä olisi paras tapa, koska uudet harvemmin ottavat etukäteen yhteyttä tai kirjoittavat miittiketjuihin. Olisipa jokaisella otsassa liikennevalot, joista näkisi suoraan, haluaako ihminen tulla vedetyksi mukaan keskusteluun vai tarkkaileeko hän mieluummin vierestä.
Hihaton tuossa sanoikin sen ongelman. Mistä tietää kuka ahdistuu siitä kun tullaan ekassa miitissä juttelemaan eikä tule toiste ja kenelle se on viimeinen kerta koska kukaan ei jutellut?
Ulkopuolisuudesta ja mukaan pääsyn vaikeudesta on ennekin kirjoitettu ja ollut polemiikkiä, mutta viisastenkiveä ei ole löytynyt.
Vika on kuulemma tapahtumissa ja niissä viihtyvissä ihmisissä noin rivien välistä luettuna.
Mutta mitä sille oikein voisi muuta tehdä kuin pitää ovet auki ja sanoa moi uusille?
-
Kaikesta mielensäpahoittajat, aina kuuluvat tuohon johonkin iki-ihanaan -ismi porukkaa......jospa vaan menis ihmisenä sinne ja unohtais ton ainaisen lokeroinnin?
Ihmiset, ihan kaikki, on tärkeitä ja arvokkaita...ismejä paasaavat ja niistä palopuheita pitävät on vaan helvetin rasittavia...aivan sama mitä laitaa taikka totuutta kiljuvatkaan.
Tarkoitus oli varmasti vain vähentää turhaa nillitystä itse miitissä ja keskittyä siihen millä se on nimetty? Itsekkin jos menen Shibari/Kinbaku miittiin niin olen valmis opettamaan/puhumaan/selittään ihan kaikille IHMISILLE tosta mitä ehkä tahtovat kuulla. MUTTA jos minua lähestytään jotenkin muuten, vaikkapa "olen feministi/sovinistisitoja" niin kiinnosta vittujakaan. Olet mitä olet ja annat muiden olla mitä ovat, kohtaat ne ihmisinä ilman oletuksia...se on aika vaikeaa kyllä, mutta se onnistuu kaikilta kun ei jumita siellä omassa lätissään.
-
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
-
Ei tämä edes mitenkään erityisen kovaa yleistystä ole. Trans-, homo- ja naisvihamielisyyttä ja vähintään tietämättömyydestä johtuvaa väsyttävää typerehtimistä kohtaa harmillisen monessa paikassa, eivätkä mainstream-kinkypiirit ole mikään poikkeus. Onneksi näissäkin asioissa löytyy queer- ja feministipainotteisia tiloja, niin ei tarvitse hakata päätä seinään perusjuttujen kanssa.
Jännä juttu kyllä, että enemmistöläiset eivät ikinä huomaa mitään vähemmistöjen syrjimistä omissa piireissään. Mistäköhän se mahtaa johtua? ;)
Ennen kuin ketju meni huuteluksi, tuli mieleen juuri tämä. Meidän valkoisten heteromiehien, jotka tässäkin ketjussa on vahvasti kyseenalaistamassa vähemmistöjen kokemuksia, on erittäin vaikea suhtautua tähän kokemukseen syrjinnästä monesta syystä. Olen ollut samalla tavalla kyseenalaistaja, jos vaikka puhutaan vain naisten kokemasta asemaan tai sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä ja vähättelystä. Puhumattakaan transihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä.
Ongelma on siinä, että kukaan ei pääse kovin helposti toisen ajatuksiin, kokemuksiin ja maailmankuvaan kiinni. On ihan helvetin vaikea valkoisena heteromiehenä asettua vähemmistön, saatikka sitten marginaalivähemmistön asemaan. Samanlaisia kokemuksia syrjinnästä ei vain ole, eikä tule.
Vaikka se turhauttavalta tuntuukin, tähän käännytystyöhön tarvitaan konkreettisia esimerkkejä, rautalankaa (ihan kelakaupalla) ja väsymätöntä toistoa epäkohdista ja oikean suhtautumisen mallista.
Useinhan se väärinkohtelu tapahtuu niin, ettei muut ihmiset sitä ympärillään huomaa. Kukaan ei näe sitä katsetta, olankohautusta tai lyhyttä lausahdusta joka saa toisen maailman murenemaan. Siksi tässäkin ketjussa oikeasti ihmiset ovat ällistyneitä tästä. Jokainen "vastaansanoja" on mielestään täysin avoin kaikille sukupuolille ja suuntauksille eikä tajua, että sitä vähättelyä tapahtuu koko ajan ympärillä. Koska se se sama lausahdus ei satuta valkoista heteromiestä, joka sattuu sitä yhtä erilaista huoneessa olijaa.
Naisten kokema seksuaalinen väkivalta ja seksillä käytävä miesten valtapeli oli vielä ennen metoo-kampanjaa aika pilossa ollut aihe. Silti sitä oli (ja on edelleen) joka puolella. Jokaisen työpaikalla, joidenkin kotona ja vapaa-ajalla. Silti useimmille se tulee yllätyksenä. Siksi tämä on niin hankalaa.
Josko siis ollaan avoimia oikeasti, ja uskotaan vähemmistössä olevien ihmisten kokemukset ja kertomukset. Vaikka et itse ole sitä nähnyt, se voi silti olla olemassa.
Minun mielestä kinkypiirit on lähtökohtaisesti avoimempia kuin vaniljapiirit. Mutta vaniljuus ei tarkoita sulkeutuneisuutta mitenkään automaattisesti. Ja kinkyissäkin on varsin kirjava sakki ihmisiä, eikä kinkyys automaattisesti tee avoimeksi. Se että tykkää esimerkiksi saada/antaa piiskaa ja sen seurauksena tulee piireihin etsimään seuraa, ei ole vielä mikään tae yksilön maailmankuvan sateenkaarimaisuudesta tai yleisestä siivistyksestä.
Yleistäminen on erittäin huono tapa saada näitä asioita järkevästi eteenpäin. Molemmin päin. Jos toteamme ettei 'sen ja sen skenen' miiteissä suvaita vähemmistöjä, on ihan yhtä paha yleistys kuin että syrjintää ei ole 'siellä ja siellä skenessä'. Ollaan täsmällisempiä. Olen tosi monesti baarin keskusteluja lukiessani jäänyt kaipaamaan niitä oikeita täsmentäviä sanoja ja asioita, joilla jokin epäkohdaksi nostettu asia saisi konkreettisen muodon. Silloin aiheeseen pääsisi käsiksi, ja sitä voi mutustella ajatuksissaan oikeasti. Ja se muuttaa maailmaa.
:love:
-
Miten me kinkyt voisimme vaikuttaa siihen, ettei ulkopuolisuutta syntyisi scenessä?
Se, mikä mut on saanut kääntymään vikkelästi pois normikinkypiireistä (esim. tältä foorumilta), on avoin transvihamielisyys, avoimelle transvihamielisyydelle hymistely sekä yleinen setämiesöyhötys. En kuvittele, että tähän olisi tulossa mitään muutosta, joten pidän omat munani toisessa kinkykorissa ja käyn piipahtamassa normiscenessä silloin kun riittää energiaa kohdata kaikenlaisia huokauttavia ylläripylläreitä. On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos. Kyllähän nyt setämiehillekin pitää olla oma safe spacensa, jossa öyhötellä. ^-^
Tämä. Kinky(miiti)t ovat heteronormatiivisia - mikä on ihan luonnollista, hetero kun on se normi - ja setämiehet aina ja kaikkialla eniten äänessä. Jälkimmäinen ei liene luonnollista, mutta niin kulttuurisidonnaista, että jos siitä ei tarkoituksella pyritä eroon, marginaali-ihmiset jäävät marginaaliin.
Nais-, homo- ja transvastaista läppää kestää tosi rajallisesti eikä vapaa-aikana ole mitään mieltä hakeutua porukoihin, joissa sellainen on, no, normi.
Oma kinkykuplani on aika erilainen kuin esim. tämä foorumi yleisesti ja mieluiten edelleen tutustun ihmisiin yksi kerrallaan, en isossa homogeenisehkossa oletusheteroporukassa.
Aika kovaa yleistystä. Väitteillenne on siis todellisuuspohjaa?
Miettisin kuitenkin hetken onko kokemusta läpi maan vai onko kokemus jostain tapahtumasta tai paikkakunnasta.
Siihen onko asiat paremmin Tampereella saa ottaa muut kantaa, mutta itse en näe väitettyjä piirteitä.
Eikös ne olleet juuri Tampereen sadistimiitit, joissa feminismi oli kiellettyä? Se, että vain cis-miehillä on oikeus osallistua ja olla äänessä, ei ainakaan lisää marginaaliryhmien kiinnostusta ns. normikinkyporukoihin. Tosin Tampere ei ole juuri kiinnostanut tähänkään asti. En väitä, että Helsingissä tai Turussa asiat olisivat merkittävästi paremmin, mutta ainakin naisvihaa on helpompi vältellä ja löytää turvallisia tiloja ja ihmisiä.
Mitkäköhän on olleet tollasia miittejä? Ei ainakaan niissä miiteissä, missä mä olen käynyt ja nyt haluaisin vähän tarkennusta tuohon. Oletko itse ollut paikalla, koska viimeisen kappaleen ensimmäinen lause antaa ymmärtää, ettet ole ollut.
Kysytkö ihan tosissasi? Kun jo miittikutsussa määritellään feminismi ei-toivotuksi niin tälleen feministisadistina ei tulisi pieneen mieleenkään osallistua. Hyvä tietysti, että määritellään etukäteen. Olisi ikävämpi huomata vasta paikan päällä, mikä on homman nimi. Arvelen, vaikken toki voi olla varma, ettei binäärin ulkopuolisia sadisteja miiteissänne liiemmin käy.
Mielestäni kaikissa muissa miiteissä käy juurikin mainitsemiasi vähemmistön edustajia ja käyvät usein juuri siksi, ettei ketään leimata, tai haukuta, tai syrjitä. Tuossa Nicolauksen mainitsemassa kirjastomiitissä en ole käynyt, mutta oletan yleisesti ilmapiirin olleen kaikille tervetullutta, kuten on kaikissa muissakin miiteissä, mitä tällä alueella on. Minua on turha leimata suvaitsemattomaksi, mitä sukupuoliasiaan tulee. Ystäviä on jokapuolelta, joten normatiiviseksi sovinistiheterosetämieheksi kutsuminen on loukkaavaa. Saan luultavasti tästäkin bannit, mutta silloin kärsin ne taas, kuten tähänkin asti.
-
Juuttisetä sanoi asian todella hyvin.
Itselläni tökkää tosi pahasti, jos ihminen suhtautuu johonki asiaan fanaattisesti ja vielä päälle julistaa sitä tavalla, joka on muita halventava. Tällainen käytös tottakai herättää ihmisissä vastareaktioita ja näin muodostuu ikäviä oletuksia, stereotypioita, julistettavan asian kannattajista.
Ihmisten on vaikea nähdä omassa toiminnassaan koskaan mitään vikaa, oli se sitten vaikka julistaminen, foorumilla kommentointi tai miittikäyttäytyminen.
Henkilöt jotka tähän eivät kykene, huonommin (jos ollenkaan) kykenevät nähdä asioita toisten ihmisten näkökulmasta, koska he ovat itse aina oikeassa. Silloin tulee helposti hyökättyä vastakeskustelijan nilkkaan kiinni, kuin ärisevä koira. Mutta kuka asiasta hyötyy? Ei kukaan.
Tästä seuraa kuitenkin se, että ärisevää koiraa aletaan karttaa, koska kukaan ei halua tulla purruksi. Siinä ei ole tekemistä sukupuolen tai suuntautumisen kanssa, vaan pelkästään käytöksen. Huono käytös on aina huonoa käytöstä, eikä kenellekään ole siihen erityisoikeuksia.
Miitteihin ei ole yksinkertaisesti ratkaisua, että miten uudet voisi ottaa mukaan helpommin. Koska kaikki ovat erilaisia, ja osa ei mukaan halua. Ehkä miiteissäkin pitäisi alkaa noudattaa värikoodeja. Pue päällesi vihreää, jos haluat tutustua ihmisiin ja että sinut vedetään mukaan keskusteluun. Pue keltaista tai oranssia, jos haluat olla rauhassa tai olet epävarma. Punaista jos puret sinulle puhujia. ;D
-
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
Jep. Vähän niin kuin sanoisi, etteivät juutalaiset ole tervetulleita, mutta tasapuolisuuden nimissä ei haluta natsejakaan. Onko tarpeeksi rautalankaa?
Juutalainen ei voi jättää juutalaisuuttaan kotiin. Feminismi on minun ja myös kinkyilyni kovinta ydintä enkä voi tai halua kytkeä feminismiäni pois päältä esim. miitin ajaksi.
Summa summarum: Tampereen sadistimiitit (huom! Vain yksi tähän mennessä, Rsyke ei liity) eivät ole turvallista tilaa minulle tai kaltaisilleni. Vain yhden, mutta keskeisesti itseäni määrittelevän asian takia minua ei tultaisi kohtelemaan tasa-arvoisena muiden kanssa.
Olen tässä langassa mielestäni selkeästi kertonut, miten miiteistä tehtäisiin turvallisempia ja houkuttelevampia kaikille. Sanoilla. Käyttäytymisellä.
Vastaukseksi saan öyhötystä ja nimittelyä. Sitten vielä ihmetellään, etten tahdo samoihin tiloihin tällaisten ihmisten kanssa. Binäärin ulkopuolisille, transihmisille, seksuaalivähemmistöille ja rodullistetuille tilanne on vielä ikävämpi. Olen etuoikeutettu cis-sukupuolisuuteni takia, samoin siksi, että lesboilu on ns. kuumaa.
Olen kirjoittanut aiheesta eri alustoilla kymmeniä ellen satoja kertoja. Nätisti ja rumasti. Vastaus on lähes poikkeuksetta tuo Ninthin kuvailema: tarkentavia, saati rakentavia kysymyksiä ei tule. Tulee setähiutaleiden hyökkäys, öyhötystä ja syyttelyä.
-
Muistan aikanaan karttaneeni pks koska olin saanut jostain päähäni että varsinkin just Helsingin porukka on kylmää, sisäänpäinkääntynyttä sekä ilkeitä ja ikäviä ihmisiä..
Härkää sarvista ja koska lähtökohtani on Satakunnasta, ah tuosta suvaitsevuuden ja ystävällisten ihmisten kehdosta (kyllä, sarkasmia), niin aloitinkin varovasti pahisten lähestymisen miitistä.
Tässä kohtaa pitää siis huomauttaa että olin kyllä skenessä pyörinyt jo vuosikausia.
Majavamiittiin päädyin, ja se kyllä mullisti käsitykseni samalla kertaa helsinkiläisistä.
Muistan jokaisen paikalla olleen, muistan sen lämpimän vastaanoton, muistan ihanat ihmiset, ja näin minusta tuli se dude joka tallaa hoodeilla edelleen.
Edelleen huomautan että en toki ollut uusi skenessä, joka varmasti vaikuttaa asiaan.
Mutta sekin on sanottava, että asenne omalla kohdalla oli estänyt tämän.
Vaikka sain muutama vuosi sitten rajun pyyhkeen naamalle siitä kuinka virheellistä ja huonoa on oikeinkirjoitukseni, niin tämänkin uhalla olen väkisin kirjoittelemassa täällä, eli fuck it, mulla on oikeus, mulla on #asennetta
Eli muistattehan skenemuumiot(lukeudun myös kastiin) että pieni ja mielestänne viaton mielipiteenne saattaa vaikuttaa uusille tulijoille isosti viihtyvyyteen mm.
Mitä siitä jos on väärä kirjoitusasu, puuttuu pilkkuja ja se ärsyttää.. älkää tappako innokkuutta täydellisyydellänne..
Puss och kram
Violetti aktivisti
-
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
Kommentissa jätetään syrjinnän omaisesti kokonaan Viistokatu huomioimatta. >:(
Ehkä se syy, miksi feminismiä, sovinismia ja Viistokatua ei toivota puheenaiheeksi, on se, että
tämän viestiketjun kaltaiset kommentoinnit, suuntaan tai toiseen, mukaanlukien tämä omani,
tuskin lisäävät uusien miitissä kävijöiden innokkuutta tulla uudestaan.
-
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
sovinismi - tasa-arvo - feminismi
fasismi - demokratia - kommunismi
Noinhan se menee...
-
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
sovinismi - tasa-arvo - feminismi
fasismi - demokratia - kommunismi
Noinhan se menee...
Itseasiassa olen myös hiljaittain törmännyt termiin antifeminismi, mutta tuskin se kuitenkaan ihmisten silmissä on sama asia kuin sovinismi, vai onko?
-
Luultavasti antifeminismillä tarkoitetaan tasa-arvoa :D
-
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
sovinismi - tasa-arvo - feminismi
fasismi - demokratia - kommunismi
Noinhan se menee...
Ihan tosi?
Diktatuuri - parlamentarismi - aito demokratia (ei edustuksellinen)
Kommunismi - sekasikiö - kapilatismi
kommunismi + diktatuuri = P-Korea
Kapitalismi + diktatuuri näennäisparlamentarismi = USA
/offtopic
En tiedä eksynkö miitteihin tulevaisuudessa. En elättele toiveita että löytyisi samanhenkistä porukkaa kun tämä kinkyily ei ole mulle elinehto, pelkkä mukava harrastus jonka poisjääminen ei haittaa elämää. Tänne eksyin ehkä enemmän sen takia että koen olevani seksuaalisestikin tosi avoin ja haluan tavata samanlaisia ihmisiä, tutkimusmatkailijoita. Täällä foorumeilla on saanut sellaisen kuvan että kinkyys on kaikille muille elinehto ja että suurin osa (95/100) pysyy sillä omalla osa-alueellaan ja katsoo vinoon munlaisia kameleontteja ja sunnuntaikinkyjä. Se ei yhtään auta kun suurin osa ei kuitenkaan ole kiinnostunut siitä ei-kinkystä mikä on mun suurin kiinnostus. Ja en koe mitään tarvetta hakea täältä kavereita joita voisi näytellä kaverilistalla jos ei kuitenkaan olla samoissa maailmoissa.
Mutta nämähän ei mitenkään liity itse miittien tasoon, toin vain esille syitä miksi minä (ja ehkä joku muukin) välttelee miittejä. Olen käynyt toisenlaisten vähemmistöjen miiteissä (esim. psykoosi-ihmiset) ja siellä on tuttua kuppikuntaisuus ja klikit ja vanhat tutut, ihan kuin vaikka työpaikalla tai missä tahansa missä on enemmän ihmisiä. Ei mulla ole mitään sitä vastaan. En silti moiti jos joillain on. Mutta mun mielestä ei myöskään ole tarkoituksenmukaista muuttaa miittejä jos jotkut ei viihdy niissä, vaan pikemminkin järjestää sit omia erillisiä miittejä omilla asetelmilla. Eihän eri miittien tarvi sotia keskenään ja kilpailla kävijöistä jos homma hoidetaan siivosti, eihän?
-
Ehkä hieman ot tai ainakin erilainen näkökulma..
Olen kasvanut 80-luvulla ja olen niin kauan kun muistanut saanut kuulla olevani lihava ja että minun ei pitäisi olla lihava. Siitä tuli pikkuhiljaa itselleni identiteetti ja olen aina ajatellut että en kelpaa ja olen erilainen kuin muut. Sulkeuduin täysin enkä päästänyt edes itseäni suojakuoreni läpi. Lihavan identiteetti oli, ja on edelleen jossain määrin, todella voimakas ja hallitseva eikä sitä voi järjellä ymmärtää.
Tutussa ja turvallisessa ympäristössä uskalsin avautua edes hieman ja opin jotenkin luovimaan "pelottavissa" tilanteissa vaikka olin LIHAVA. Vaikka tilanne on täysin eri, voin jollain tavalla kuvitella hieman samaistuvani ulkopuolisuuden tunteeseen joista monet kirjoittavat tässä. Olen päässyt melko helpolla, mutta kyllä minä tunnistan ne katseet, kuiskailut ja jopa suoraan lauotut kommentit ja olen saanut oman osani niistä. Lihavuus oli kuitenkin niin vahvasti osa identiteettiäni etten tajunnut edes että ei kaikki ajattele että minä olen automaattisesti jotenkin huonompi.
Kun lähdin avamaan omia ennakkoluulojani löysin täysin uuden maailman missä minä sain olla minä. Onhan niitä jotka katsovat halveksuen, mutta valitsen etten enää välitä.
Kinkynä olen joskus mennyt tilaisuuksiin jossa minulla on ollut mukanani tuo vanha identiteetti ja olen kokenut etten kelpaa. Kun katson kauniita kuvia täällä tai bileissä rohkeasti sessioivia, upeita ihmisiä tunnen välillä itseni todella ulkopuoliseksi. On vaatinut vuosien työ että olen tässä pisteessä ja minua ärsyttää se että tuon ylipainon usein esille kommenteissani täällä. Mutta kukaan muu, edes minut hyvin tunteva, ei voi tietää ja ymmärtää sitä syvälle juurtunutta huonommuuden tunnetta joka minun lihavuus minulle merkitsee. Olen oppinut elämään sen kanssa, olen oppinut että se ei pidä paikkansa ja olen osittain sisäistänyt sen, mutta se tulee edelleen esiin tilanteissa joissa olen jollain tavalla epävarma.
Pointtini on ehkä se että ulkopuolisuutta ei voi nähdä eikä ymmärtää ulkopuolelta. Vaikka kuinka selitän miltä minusta tuntuu sinä et voi ymmärtää millä tavalla tämä vaikuttaa minuun. Tämä on se kohta missä tämä tarina koskettaa tätä keskustelua. Jos vaikkapa henkilö x kokee olevansa ulkopuolinen miitissä kukaan muu kun tämä henkilö itse ei voi muuttaa sitä. Vaikka kaikki kuinka hyvin yrittäisivät huomioida henkilö x:n erilaisuuden ja ottaa huomioon hänen tunteensa jne tämä on henkilö x:n pään sisäinen asia joka henkilö x:n pitää ratkaista itse.
Voimme keskustella aiheesta ikuisesti, mutta me emme silti löydä oikeaa vastausta. Jokaisen on itsensä otettava vastuu itsestään. Jos haluan mennä miittiin tai bileisiin minun on annettava itsestäni jotta pääsen porukkaan. Minun on otettava se ensimmäinen askel.
Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö meidän kaikkien pitäisi huomioida kanssakinkyt. Mutta on ehkä hyvä muistaa että se sosiaaliselta vaikuttava kaikkien kaveri saattaa olla oman päänsä sisällä ihan yhtä epävarma ja ulkopuolinen kun sinä. Tai ainakin hän on saattanut olla sitä.
-
Minusta olisi mukavaa, jos tietämättömyyttä ja vihamielisyyttä ei rinnastettaisi lainkaan.
Rinnastan ne silviisiin, että molemmat ovat aivan helvetin rasittavaa vastaanotettavaa jatkuvalla syötöllä. Ei se loppujenlopuksi ihan hirveästi fiilistä muuta, tip tip tip tiputteleeko otsalle pisaraa joku julma vesikiduttaja vai vuotava katto, jota kukaan ei välitä tilkitä. :D
Mutta siis hei, tosi ihanaa että teillä on sellanen kokemus että koko maailma on teille avoin ja vastaanottavainen, älkää ottako sitä itsestäänselvyytenä vaan arvostakaa sitä!
Itseasiassa se on aika olennainen osa tuollaista vesikidutusta ettei siitä voi lähteä. Pelkkiä tippuvia vesipisaroita porukka kestää hyvinkin paljon pidempään.
Vähän kuin jos on siinä ärsyttävässä seurassa eikä kehtaa lähteä Vs jos olisi samassa ärsyttävässä seurassa sidottuna tuoliin.
-
Ulkopuolinen kinky
Usein pallo heitetään ihmiselle itselleen. ’’Mene itse juttelemaan ihmisille’’. Tätä sanotaan usein. Mutta mitä se auttaa, jos et saa toisilta vastakaikua? Ei mitään. Ainakin itselläni aitoa tutustumista edesauttaa, että saan toiselta vastakaikua ja toinen on kiinnostunut asioistani.
Jos sanotte, että miitteihin ovat kaikki tervetulleita, niin näyttäkää tämä. Jos uusi ihminen tulee miittiin, osoittakaa kiinnostusta häntä kohtaan älkääkä olko pelkästään pienessä sisäpiirin porukassanne.
(https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=22449;type=avatar) (https://www.bdsmbaari.net/index.php?action=profile;u=7565) Kirjoittaja: Perhonen89
Tämä toimi itselle ainakin. Erityisesti, kun niissä sosiaalisissa taidoissa on hiomisen varaa. Itselle vaikeinta on tehdä aloite. Kynnys kontaktoida uusia ihmisiä on suuri, koska en oikein osaa sanoa alussa muuta kuin hyvää päivää kirvesvartta. Juttelen kyllä sujuvasti jos minulle jutellaan ja minua kohtaan osoitetaan kiinnostusta. En siis kuulu siihen porukkaan, joka juoksee karkuun vaan päin vastoin, saattaa jopa syttyä siitä, että joku ulkopuolinen kiinnittää minuun huomiota.
Kiitos siis Perhoselle sanoista.
-
Sosiaalinen kanssakäyminen on aina kiinni kaikista osapuolista. Tässä tapauksessa siis sekä siitä miittiin tulijasta että niistä muista, jotka siellä miitissä ovat.
Miittaava jengi voi olla niin kiinni omissa kuvioissaan, etteivät ota keskusteluun mukaan uutta ihmistä, vaikka tämä tekisi mitä (kokemusta on). Ja miittiin tuleva voi olla itse kyvytön ottamaan kontaktia jostain syystä, eikä auta vaikka muut tekisivät mitä (kokemusta on).
Yksi asia, mitä kaikki voivat tehdä asialle, on oppia hieman smalltalk-taitoja ja hyödyntää näitä miiteissä. Näiden oppimisesta on iloa niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.
Minkälaisia ovat hyvät kysymykset? Ne ovat avoimia, joihin vastataan tarinalla. Esimerkeiksi kelpaa vaikkapa: "haluatko kertoa jostain ihanasta kokemuksesta viime kesältä?", "mitä tykkäät tehdä sadesäällä?", "kuka olisi tähtenä sinun elämästäsi kertovassa elokuvassa ja miksi? Kerro jotain elokuvasta", "mikä on jännin yllätys, jonka olet koskaan suunnitellut ja toteuttanut? Miten se onnistui?" ja niin edelleen.
Ehkä keskeisintä on siis osata esittää avoimia kysymyksiä, jotka tarjoavat mahdollisuuden kertoa tarinoita - ja samalla olla valmis kertomaan itsestään joitakin tarinoita miitissä. Jos tarinoiden keksiminen on vaikeaa, niitä voi miettiä etukäteen miittiin tullessa.
-
Mukava lukea pohdintoja tästä aiheesta ja kuulla että mietitte, miten uudet tuntisivat itsensä tervetulleeksi. Ainut asia minkä osaan kuvitella vaikeammaksi kuin uuteen porukkaan meneminen, on yritys saada uudet tuntemaan olonsa hyväksi jos itse olisi jo sisällä :)) Olen joskus yrittänyt selittää itselleni, että tilanteet tapahtuu ihmisten välillä, eivätkä ole täysin kiinni esim itsestä. Yksin ei vaan pysty kantamaan vastuuta koko tilanteesta, jota ei pysty mitenkään mallintamaan, kun se on aina uusi. (yritän selittää, mutta en ihan usko..) Jollekin voi olla iso askel pelkästään tulla paikalle, ja paukut ei riitä enempään sillä kertaa, niin ei kykene antamaan vastakaikua, vaikka yritettäisiin ottaa kontaktia. Itse kyllä toivon jonkinlaista päin katsomista ja tervehdystä. Sitten joskus..
Ulkopuoliseksi saattaa tuntea itsensä jos suurin osa aihepiiriin liittyvästä rekvisiitasta ei väräytä viisareita. Mutta se taas voi johtua omalla kohdalla siitä, että itselle uusiin asioihin kiinnittää vaan enemmän huomiota - että tällainenkin härveli on olemassa, ok..ja tällainenkin... ja mieli hairahtuu siitä mikä varsinaisesti itseä kiinnostaa. Voi olla että pitää ottaa suuntaa, että mitäs minä nyt olinkaan tässä etsimässä, ja onko sillä oikeutus oman pään sisällä?
-
Jokaisen on itsensä otettava vastuu itsestään. Jos haluan mennä miittiin tai bileisiin minun on annettava itsestäni jotta pääsen porukkaan. Minun on otettava se ensimmäinen askel.
Minusta tuo oli hienosti sanottu.
Sitten toki jokainen meistä voi kysyä itseltään, että pitääkö kaikkiin porukoihin edes kuulua ja mikä on hänen arvonsa siinä.
-
Ei tämä edes mitenkään erityisen kovaa yleistystä ole. Trans-, homo- ja naisvihamielisyyttä ja vähintään tietämättömyydestä johtuvaa väsyttävää typerehtimistä kohtaa harmillisen monessa paikassa, eivätkä mainstream-kinkypiirit ole mikään poikkeus. Onneksi näissäkin asioissa löytyy queer- ja feministipainotteisia tiloja, niin ei tarvitse hakata päätä seinään perusjuttujen kanssa.
Jännä juttu kyllä, että enemmistöläiset eivät ikinä huomaa mitään vähemmistöjen syrjimistä omissa piireissään. Mistäköhän se mahtaa johtua? ;)
[...]
Yleistäminen on erittäin huono tapa saada näitä asioita järkevästi eteenpäin. Molemmin päin. Jos toteamme ettei 'sen ja sen skenen' miiteissä suvaita vähemmistöjä, on ihan yhtä paha yleistys kuin että syrjintää ei ole 'siellä ja siellä skenessä'. Ollaan täsmällisempiä. Olen tosi monesti baarin keskusteluja lukiessani jäänyt kaipaamaan niitä oikeita täsmentäviä sanoja ja asioita, joilla jokin epäkohdaksi nostettu asia saisi konkreettisen muodon. Silloin aiheeseen pääsisi käsiksi, ja sitä voi mutustella ajatuksissaan oikeasti. Ja se muuttaa maailmaa.
:love:
Koska parempaa en keksi, niin laitan suorat lainaukset:
Toivon johtaminen, Pauli Juutti.
s.148 (Työyhteisössä) pahuus tavanomaisillaan kätkeytyy rationalisoituun ja yleistettyyn puheeseen. [...]
Rationalisoiva puhe ilmenee yleistyksinä, joita esitetään kuin ne olisivat ikuisia totuuksia.
s. 149 Yleistävän ja rationalisoivan puheen sijaan meidän olisi opeteltava puhumaan toisillemme havaintojamme tarkasti kuvaillen. Meidän tulisi puhua tietyistä tilanteista ja tietyistä ajankohdista. [...]
Kun ihminen antaa arvoa itselleen ja tunnistaa omien tunteidensa ja toisen tunteiden eron, hän voi sallia itselleen aitoja tunteita. Hän voi tällöin sallia myös sen, että hän kokee ajoittain kielteisiäkin tunteita toisia kohtaan.
s. 150 Tunteiden vankilasta vapautuminen alkaakin juuri siitä havainnosta, ettei kukaan voi olla vastuussa toisen tunteista ja että jokainen itse on vastuussa omista tunteista ja ajatuksistaan.
-
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
Jep. Vähän niin kuin sanoisi, etteivät juutalaiset ole tervetulleita, mutta tasapuolisuuden nimissä ei haluta natsejakaan. Onko tarpeeksi rautalankaa?
Juutalainen ei voi jättää juutalaisuuttaan kotiin. Feminismi on minun ja myös kinkyilyni kovinta ydintä enkä voi tai halua kytkeä feminismiäni pois päältä esim. miitin ajaksi.
Summa summarum: Tampereen sadistimiitit (huom! Vain yksi tähän mennessä, Rsyke ei liity) eivät ole turvallista tilaa minulle tai kaltaisilleni. Vain yhden, mutta keskeisesti itseäni määrittelevän asian takia minua ei tultaisi kohtelemaan tasa-arvoisena muiden kanssa.
Olen tässä langassa mielestäni selkeästi kertonut, miten miiteistä tehtäisiin turvallisempia ja houkuttelevampia kaikille. Sanoilla. Käyttäytymisellä.
Vastaukseksi saan öyhötystä ja nimittelyä. Sitten vielä ihmetellään, etten tahdo samoihin tiloihin tällaisten ihmisten kanssa. Binäärin ulkopuolisille, transihmisille, seksuaalivähemmistöille ja rodullistetuille tilanne on vielä ikävämpi. Olen etuoikeutettu cis-sukupuolisuuteni takia, samoin siksi, että lesboilu on ns. kuumaa.
Olen kirjoittanut aiheesta eri alustoilla kymmeniä ellen satoja kertoja. Nätisti ja rumasti. Vastaus on lähes poikkeuksetta tuo Ninthin kuvailema: tarkentavia, saati rakentavia kysymyksiä ei tule. Tulee setähiutaleiden hyökkäys, öyhötystä ja syyttelyä.
Jos monilla eri alustoilla on jatkuvasti napit vastakkain muiden käyttäjien kanssa, eikä omille vuodatuksilleen tunnu saavan yhtään järkevää vastausta, niin eikö missään vaiheessa herää sellaista ajatusta, että voisi olla peiliin katsomisen paikka? Että ehkä nämä alustojen käyttäjät ja muut ihmiset eivät välttämättä olekaan vähemmistöjä kollektiivisesti vihaavia, öyhöttäviä setämieskusipäitä, vaan omassa käyttäytymisessä saattaisikin olla jotain vialla?
Jos siitä oman isminsä julistamisesta ei pääse edes hetkeksi eroon, niin pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei sellaista jakseta missään loputtomiin katsella. Koskee kaikkia paatoksellisesti julistettavia aatteita, ei ainoastaan feminismiä. Se, että ismi on osa jonkun minuutta, ei tee sen tyrkyttämisestä yhtään vähemmän ärsyttävää.
-
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
Jep. Vähän niin kuin sanoisi, etteivät juutalaiset ole tervetulleita, mutta tasapuolisuuden nimissä ei haluta natsejakaan. Onko tarpeeksi rautalankaa?
Juutalainen ei voi jättää juutalaisuuttaan kotiin. Feminismi on minun ja myös kinkyilyni kovinta ydintä enkä voi tai halua kytkeä feminismiäni pois päältä esim. miitin ajaksi.
Summa summarum: Tampereen sadistimiitit (huom! Vain yksi tähän mennessä, Rsyke ei liity) eivät ole turvallista tilaa minulle tai kaltaisilleni. Vain yhden, mutta keskeisesti itseäni määrittelevän asian takia minua ei tultaisi kohtelemaan tasa-arvoisena muiden kanssa.
Olen tässä langassa mielestäni selkeästi kertonut, miten miiteistä tehtäisiin turvallisempia ja houkuttelevampia kaikille. Sanoilla. Käyttäytymisellä.
Vastaukseksi saan öyhötystä ja nimittelyä. Sitten vielä ihmetellään, etten tahdo samoihin tiloihin tällaisten ihmisten kanssa. Binäärin ulkopuolisille, transihmisille, seksuaalivähemmistöille ja rodullistetuille tilanne on vielä ikävämpi. Olen etuoikeutettu cis-sukupuolisuuteni takia, samoin siksi, että lesboilu on ns. kuumaa.
Olen kirjoittanut aiheesta eri alustoilla kymmeniä ellen satoja kertoja. Nätisti ja rumasti. Vastaus on lähes poikkeuksetta tuo Ninthin kuvailema: tarkentavia, saati rakentavia kysymyksiä ei tule. Tulee setähiutaleiden hyökkäys, öyhötystä ja syyttelyä.
Jos monilla eri alustoilla on jatkuvasti napit vastakkain muiden käyttäjien kanssa, eikä omille vuodatuksilleen tunnu saavan yhtään järkevää vastausta, niin eikö missään vaiheessa herää sellaista ajatusta, että voisi olla peiliin katsomisen paikka? Että ehkä nämä alustojen käyttäjät ja muut ihmiset eivät välttämättä olekaan vähemmistöjä kollektiivisesti vihaavia, öyhöttäviä setämieskusipäitä, vaan omassa käyttäytymisessä saattaisikin olla jotain vialla?
Jos siitä oman isminsä julistamisesta ei pääse edes hetkeksi eroon, niin pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei sellaista jakseta missään loputtomiin katsella. Koskee kaikkia paatoksellisesti julistettavia aatteita, ei ainoastaan feminismiä. Se, että ismi on osa jonkun minuutta, ei tee sen tyrkyttämisestä yhtään vähemmän ärsyttävää.
Ettet paremmin sanoisi.
-
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä kuinka suvaitsevaisimmat löytävät sanoista merkityksiä, joita ei ole kirjoitettu.
Mutta oikeasti kiinnostaisi tietää miksi ihmiset kokevat itsensä ulkopuolisiksi tapahtumissa.
Kertokaa siitä!
Tieto auttaa tässäkin asiassa.
-
Jos monilla eri alustoilla on jatkuvasti napit vastakkain muiden käyttäjien kanssa, eikä omille vuodatuksilleen tunnu saavan yhtään järkevää vastausta, niin eikö missään vaiheessa herää sellaista ajatusta, että voisi olla peiliin katsomisen paikka? Että ehkä nämä alustojen käyttäjät ja muut ihmiset eivät välttämättä olekaan vähemmistöjä kollektiivisesti vihaavia, öyhöttäviä setämieskusipäitä, vaan omassa käyttäytymisessä saattaisikin olla jotain vialla?
Jännä juttu että esim. tän foorumin ulkopuolella kohtaan jatkuvasti ihmisiä, jotka kokevat valtavirtakinkypiirit lannistaviksi ja ulos sulkeviksi näiden vähemmistöseikkojen takia. Moni kertoo käväisseensä täällä ja lähteneensä vähemmistöille raskaan ilmapiirin vuoksi. Monesti täällä kommentoidessani saan yksäreitä, että kiva kun jaksat vääntää, kun vähemmistöasioista keskustelu on niin väsyttävää täällä. Tämä tosin saa minut kyseenalaistamaan sen, miksi itsekään väännän. Toki vituttaa ajatus, että jos ihan kaikki syrjityt vain hiljaa luovuttavat ja häipyvät, niin valtavirtapiirit voivat rauhoittua taputtelemaan itseään pyllylle että aijai kun ollaan niin suvaitsevaisia kun ei kukaan ole ikinä tuonut mitään ongelmia esiin, ja kynnys puhua näistä ongelmista nousee vielä korkeammaksi.
Syrjittyihin vähemmistöihin kuuluvat harvoin jaksavat tällaisessa ilmapiirissä alkaa kertoa yksittäisiä syrjintäkokemuksiaan, koska olemme oppineet, että tällaisissa tiloissa niihin järjestään vastataan "mutta tuohan on yksittäistapaus" tai "no ei tuo yksi juttu nyt ole niin vakavaa". Sitten kun yritetään avata asiaa laajemmalla skaalalla ja selittää, että tapauksia on monia ja niitä esiintyy järjestelmällisesti syistä X, Y ja Z, niin kielletään yleistämästä. Mieluummin kerron kipeitä henkilökohtaisuuksia tilanteessa, jossa ei ole ympärillä kymmentä trollia ja kahtakymmentä setämiesapologistia. :))
-
Jos monilla eri alustoilla on jatkuvasti napit vastakkain muiden käyttäjien kanssa, eikä omille vuodatuksilleen tunnu saavan yhtään järkevää vastausta, niin eikö missään vaiheessa herää sellaista ajatusta, että voisi olla peiliin katsomisen paikka? Että ehkä nämä alustojen käyttäjät ja muut ihmiset eivät välttämättä olekaan vähemmistöjä kollektiivisesti vihaavia, öyhöttäviä setämieskusipäitä, vaan omassa käyttäytymisessä saattaisikin olla jotain vialla?
Näitä klassisia uhrien syyllistämisiä tulikin jo muutamia. Olit liian lyhyessä hameessa, ansaitsit raiskatuksi tulemisen. Myönsit olevasi feministi, sinua kuuluukin nimitellä ja sinulle osoittaa oma paikkasi, joka ei esim. ole
-tällä foorumilla riitaa haastamassa (sic)
-kinkymiiteissä
-normaalien ihmisten seurassa
Ninth tuossa vastasi tyhjentävästi, minun ei enää tarvitse.
Jotenkin olisi hirmu kiva jos feminismin vastustajat tutustuisivat edes feminismin sanakirjamääritelmään.
Edit: feminismi ei ole fyysinen päällepäin näkyvä sairaus. Sitä harvemmin "julistetaan". Omat kommenttini koskivat sitä, miksi feministit ja/tai binäärin ulkopuoliset vähemmistöt usein kokevat olonsa ei-tervetulleeksi.
Rautalankaesimerkki: Flikkametsä-tapahtumat on tarkoitettu naisille ja sellaisiksi itsensä mieltäville. Miehet on rajattu ulos. Jos esim. vaikka sadistimiittikutsussa määritellään feminismi ei-toivotuksi, paikalle ei luonnollisesti ilmaannu feministejä. Mikä on ihan ok, jokainen saa järjestää mieleisensä tapahtuman. Sitä vastoin on turha ihmetellä, miten joku voi kokea turvattomuutta ja haluttomuutta osallistua tällaisiin miitteihin: kutsu selkeästi määrittelee sen, millaisia tyyppejä paikalle halutaan ja millaisia ei.
Edit2: ne "vuodatuksiin" tulevat järkevät vastaukset tulevat yksäreinä ja tsemppiviesteinä - uskoakseni nimenomaan leimaantumisen pelossa. Olen esim. tämän keskusteluketjun innoittamana saanut niitä viisi kappaletta. Tässä langassa oli muutama mukavan kiihkoton ja yhteyttä rakentava pohdinta, kiitos niistä.
Vielä jatkuu: nykynuorisolle feminismi alkaa onneksi olla itsestäänselvyys. Kinkypiirit tulevat muuttumaan ja vaikka äänekkäimmin öyhöttävä vanhempi polvi edelleen helposti pelottaa - tai paremminkin ehkä tylsistyttää - toisin ajattelevat pois sekä tältä foorumilta että tätä kautta mainostetusta miiteistä, on monilla paikkakunnilla jo omia turvallisen tilan määritelmät täyttäviä miittejä.
-
Jotenkin olisi hirmu kiva jos feminismin vastustajat tutustuisivat edes feminismin sanakirjamääritelmään.
Asiasta useiden henkilöiden kanssa keskustelleena olen saanut kuvan, että kyseessä ei ole feminismin vastustus, vaan feministien, tiettyjen yksilöiden aiheuttamat vastareaktiot, ja tämä johtuu juuri nimen omaan heidän omasta käytöksestään.
Kun ismiä (mitä tahansa) käytetään oikeutuksena käyttäytyä tökerösti muita kohtaan, niin silloin ne vastareaktiot tulevat. Täälläkin on nyt nimitelty toisia käyttäjiä ja silti vaaditaan turvallista tilaa.
Toisten käytöstä ja asenteita ei kukaan pysty muuttamaan, siihen voi antaa ainoastaan vaikuttimia ja aihioita pohdintaan. Jos kokki käy kolauttamassa asiakasta kauhalla päähän ja huutaa päälle, että minä teen parasta ruokaa ikinä. niin uskooko asiakas? Vai aiheuttaako se vastareaktion, että tänne en tule enää ja pysyn kaukana tuosta henkilöstä? Kun tämä toistetaan tarpeeksi useassa ravintolassa, niin ihmiset alkaa karttaa ravintoloita.
Jos taas joku tietty ravintola palvelee asiakkaitaan todella hyvin, sana kulkee ja siitä tulee suosittu. Asennemuutokset tapahtuvat positiivisen kautta paremmin, kestävämmin. Hyökkääminen ja nimittely vain kasvattaa kuilua. Ja on yksinkertaisesti väärin ja huonoa käytöstä, ihan sama kuka sitä tekee.
-
Jos monilla eri alustoilla on jatkuvasti napit vastakkain muiden käyttäjien kanssa, eikä omille vuodatuksilleen tunnu saavan yhtään järkevää vastausta, niin eikö missään vaiheessa herää sellaista ajatusta, että voisi olla peiliin katsomisen paikka? Että ehkä nämä alustojen käyttäjät ja muut ihmiset eivät välttämättä olekaan vähemmistöjä kollektiivisesti vihaavia, öyhöttäviä setämieskusipäitä, vaan omassa käyttäytymisessä saattaisikin olla jotain vialla?
Näitä klassisia uhrien syyllistämisiä tulikin jo muutamia. Olit liian lyhyessä hameessa, ansaitsit raiskatuksi tulemisen. Myönsit olevasi feministi, sinua kuuluukin nimitellä ja sinulle osoittaa oma paikkasi, joka ei esim. ole
-tällä foorumilla riitaa haastamassa (sic)
-kinkymiiteissä
-normaalien ihmisten seurassa
Ninth tuossa vastasi tyhjentävästi, minun ei enää tarvitse.
Jotenkin olisi hirmu kiva jos feminismin vastustajat tutustuisivat edes feminismin sanakirjamääritelmään.
Edit: feminismi ei ole fyysinen päällepäin näkyvä sairaus. Sitä harvemmin "julistetaan". Omat kommenttini koskivat sitä, miksi feministit ja/tai binäärin ulkopuoliset vähemmistöt usein kokevat olonsa ei-tervetulleeksi.
Rautalankaesimerkki: Flikkametsä-tapahtumat on tarkoitettu naisille ja sellaisiksi itsensä mieltäville. Miehet on rajattu ulos. Jos esim. vaikka sadistimiittikutsussa määritellään feminismi ei-toivotuksi, paikalle ei luonnollisesti ilmaannu feministejä. Mikä on ihan ok, jokainen saa järjestää mieleisensä tapahtuman. Sitä vastoin on turha ihmetellä, miten joku voi kokea turvattomuutta ja haluttomuutta osallistua tällaisiin miitteihin: kutsu selkeästi määrittelee sen, millaisia tyyppejä paikalle halutaan ja millaisia ei.
Edit2: ne "vuodatuksiin" tulevat järkevät vastaukset tulevat yksäreinä ja tsemppiviesteinä - uskoakseni nimenomaan leimaantumisen pelossa. Olen esim. tämän keskusteluketjun innoittamana saanut niitä viisi kappaletta. Tässä langassa oli muutama mukavan kiihkoton ja yhteyttä rakentava pohdinta, kiitos niistä.
Vielä jatkuu: nykynuorisolle feminismi alkaa onneksi olla itsestäänselvyys. Kinkypiirit tulevat muuttumaan ja vaikka äänekkäimmin öyhöttävä vanhempi polvi edelleen helposti pelottaa - tai paremminkin ehkä tylsistyttää - toisin ajattelevat pois sekä tältä foorumilta että tätä kautta mainostetusta miiteistä, on monilla paikkakunnilla jo omia turvallisen tilan määritelmät täyttäviä miittejä.
No niin, raiskauskortti käytetty. Kuinka yllättävää. Mitä seuraavaksi?
Ymmärrän kyllä, että se heijastavasta pinnasta takaisin katsova kuva ei aina ole ihan niin imarteleva, mutta silti sen katsominen olisi toisinaan ihan terveellistä. Tosin, aatteelleen sokeana laput silmillä ei kuvajaisesta paljoa hyötyä ole.
Mikäli kyse oli nyt Tampereen sadistimiitistä, niin aloitusviestissään Nicolaus listasi ei-toivottuja puheenaiheita eikä ei-toivottuja ihmisiä. Toisaalta, jos ei kykene keskustelemaan mistään aiheesta liittämättä siihen feminismiä mukaan, niin (huom! Nyt kyseessä on henkilökohtainen näkemykseni asiaan, en edusta muiden kantoja!) ehkä silloin tosiaan ei ole tervetullut miittiin.
En viitannut näihin vuodatuksiin tulevilla vastauksilla saamiisi tsemppausviesteihin: totta kai samoin ajattelevat pitävät omiensa puolia. Viittasin siihen, että jotta keskustelun vastapuolelta voi saada järkevänä pidettävän vastauksen, täytyy sen viestin, johon vastataan, sisältää jotakin järkevää. Mikäli näin ei ole, ei vastauksenkaan voi odottaa olevan laadukas. Sen takia kannattaa tarkistaa ensin se oma viesti, ennen kuin lähtee tuomitsemaan vastauksia.
Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, minkä itse näen tässä suurimpana ongelmana: feministien viestintätapa. Ajamasi aate saattaakin olla sisällöltään hieno, mutta tapa, jolla sitä ajat, ei vakuuta muita.
Minä en ole mikään kärsivällinen keskustelija. Siitä huolimatta en ole kuitenkaan alentunut vastapuolen loukkaavilla nimityksillä kutsumiseen ja asiani raivopäiseen jankkaamiseen ilman uusia argumentteja.
Kielitoimiston sanakirjan määritelmä, feminismi: "naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien kyseenalaistamiseen tähtäävä aate; nais(asia)liike."
Ongelma ei ole se, että jonkun kertomaa syrjintäkokemusta kyseenalaistetaan. Kyseenalaistaminen on osa normaalia dialogia, ja sitä varten on argumentointi, että toinen osapuoli saadaan vakuutettua. Mitä olisi pitänyt tehdä, on se, että kerrotaan rauhallisesti ja rakentavasti koetusta epäkohdasta, ja ehdotetaan, miten sitä voisi parantaa. Sen sijaan tässä keskusteluketjussa on selkeästi ilmoitettu (Ninth kirjoitti: "On mulle yritetty välillä ehdotella, että olemassaolevia miittejä ja tiloja voisi yrittää muuttaa vähemmistöille turvallisemmiksi, mutta ei kiitos."), että joko parannusehdotuksia ei olla valmiita antamaan, tai niitä ei muuten vaan kelpuuteta. Sen sijaan on tyydytty kuin pikkulapset kiukutellessaan hyppimään tasajalkaa ja korostamaan vastapuolen typeryyttä sen sijaan, että vähemmistöjen hyvinvoinnin parantamiseen olisi annettu yhtään konkreettista parannusehdotusta. Sitten ihmettelet, kun sanomaasi ei oteta tosissaan.
Kirjoitit aikaisemmin: "Olen tässä langassa mielestäni selkeästi kertonut, miten miiteistä tehtäisiin turvallisempia ja houkuttelevampia kaikille. Sanoilla. Käyttäytymisellä."
Kuitenkin itse kutsut keskusteluun osallistujia halventavilla nimityksillä, eikä käytös ehkä muutenkaan kiitettävää arvosanaa ansaitsisi. Minun logiikkaani ei ainakaan mahdu, kuinka voi vaatia muilta jotakin, mihin ei itsekään kykene? Niin metsä vastaa, vai kuinkas se meni?
Lukekaa huolella, mitä Isrika kirjoitti tuossa yllä, ja sisäistäkää se.
Kenenkään mielipidettä ei saa puolelleen kinuamalla, jankkaamalla omaa kantaansa tuomatta siihen mitään lisää, tai herjaamalla vastapuolta. Parempi ratkaisu olisi hieman kypsempi ja rakentavampi keskustelu.
Olen kyllä kieltämättä, valitettavasti, huomannut, että feministinen uhrimentaliteetti on uponnut nykynuorille aika hyvin. Totta kai omista ongelmistaan on helpompi syyttää jotakuta muuta, sen ymmärrän. Mutta se, että asian eteen ei tehdä mitään, vaan tyydytään ulisemaan siitä, kuinka ne omat asiat ovat niin huonosti, se ei mene minulla jakeluun.
Tuo, mitä viimeisenä kirjoitit, on ehkä koko tekstin idearikkain sisältö. Kun kerran turvallisen tilan määritelmän täyttäviä miittejä on, niin jos niissä kerran viihtyy paremmin, ehkä silloin pitää suunnata sinne. Kaikki pääsevät haluamansalaisiin miitteihin ja ovat tyytyväisiä. Win-win, asia loppuunkäsitelty?
-
Hämmäntyneenä luin tätä ketjua.
Ensiksi se miksi vähemmistöt pitävät ns meteliä itsestään ja näin saavat aikaan "miksi niiden pitää aina itseään korostaa-kommentteja". On hyvin helppoa lyödä ylhäältä alaspäin ja näin ylenkatsoa niitä jotka taistelevat vielä ihan kaikille kuuluvista oikeuksista. Jos on itse syntynyt niin että sinulla on jo ne kaikki oikeudet olemassaoloon, sinun ei tarvitse ikinä taistella tilastasi tai esim laillisista oikeuksista, voitko silloin ymmärtää täysin ihmistä joka joutuu ylenkatsotuksi, joka joutuu oikeasti pelkäämään ja joka joutuu piilottelemaan itseään. Onko todellakin niin että jos käyttäydyt siivosti tai niinkuin valtaväestä määrää ja määrittää niin sitten olet vasta arvokas ja "sinut voidaan ottaa tosissaan". Muuten käyttäytymisesi on lapsellista kiukuttelua ja kitinää. Tämäntyyppisessä keskustelussa pyritään laitetaan jauhot suuhun vastapuolelle näyttämällä itse kuinka hienosti osaan käyttäytyä ja samalla käytetään ns enemmistön valtaa pitää vähemmistö kurissa.
Tämä on mielenkiintoinen tämä enemmistö-vähemmistö akseli. Itse määrittelen (saanen siihen luvan, itseltäni) enemmistön henkilöiksi jotka ovat cis-sukupuolisia ja joiden (tässä tapauksessa) sukupuolinen ja seksuaalinen vähemmistöstatusta ei ole ikinä kyseenalaistettu. Jotka eivät ikinä ole joutuneet selittämään omaan olemassaoloaan tai turhautuneet siitä ettei heitä nähdä oikein. Eikös tämmöinen olisi kaikille ihan ok elämää? Mutta näin ei välttämättä ole niillä vähemmistöillä jotka joutuvat "korostamaan" itseään ja hakemaan paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Se on ikävä että juuri vähemmistöt joutuvat kuulemaan tätä "miksi ne ei voi olla hiljaa, eikö kaikki ole jo TARPEEKSI tasa-arvoisia" -öyhötystä joka tulee usein näiden cis-heteroiden suusta. Nimittäin onko tasa-arvo nimittäin keneltäkään pois tai yhtenäiset ihmisoikeudet, ei ole koska tasa-arvo ei ole kakku jota jaettaessa enemmistö jostain joutuisi luopumaan.
Se että tasa-arvon puolustajan ja turvallisen tilan vaatija tässäkin ketjussa on leimattu kiukuttelijoiksi on minusta surullista luettavaa. Se kertoo enemmänkin siitä että kirjoittelijalla itsellä on kaikki niin hyvin kunnossa ettei voida edes ajatella tilannetta että minkalaista elämä olisi ilman niitä kaikkia perusoikeuksia. Tässä en esim itseäni sääli vaikka vähemmistöä olenkin vaan haluan tuoda tämän näkökulman esiin. Itse olen 90-luvulta asti tehnyt työtä sen eteen että tämä maailma olisi MEILLE KAIKILLE tasa-arvoisempi paikka elää ja näitä turvallisia tiloja olisi kaikkialla. Se on pitkä työ ja sitä työtä on vielä edessä, sen kertoo tämäkin ketju. Ulkopuolisuuden tunnetta ei voi tajuta jos sitä ei itse ole kokenut ja tämän sanon ilman sitä että meitä vähemmistöjä jotenkin pitäisi sääliä tai paijata. "Että voi reppanat kun ootte niin surkeita, tässä lohdutukseksi tikkari mutta ihmisoikeuksia ette saa". Vähemmistöt nimittäin ei halua mitään erityis-oikeuksia vaan ihan niitä samoja oikeuksia mitä kaikille kuuluu.
80-luvulla oli setämiesten öyhötyskäytös vielä "normi" ja normaalia (yleisessä mielessä) mutta kappas vaan maailma onneksi muuttuu ja näin muuttuu myöskin keskustelukulttuuri. Jokainen voi keskenää pitää vaikka mitä suljettuja miittejä johon voi keksiä vaikka minkalaisia sääntöjä ja rajauksia mutta perusmiitit ja bileet pitää tehdä sentyyppiseksi tapahtumiksi joihin uskaltaa tulla kaikki asiasta kiinnostuneet ja jotka pystyy yhteisesti katsottuja turvallisen tilan sääntöjä noudattaan. Se tehdään avaamalla keskustelua tasa-arvoisessa hengessä, kaikkia kuunnellen ja arvostaen. Tähän voisi joku vastata: "ethän sinäkään arvosta minun mielipidettä kun täältä norsunluutornista sitä huutelen alaspäin", tämä jos tulee mieleen niin voi katsoa vaikka sinne peiliin. Vähemmistön tehtävä ei ole kuitenkaan opettaa valtaväestöä tai olla joku kävelevä tietosanakirja sukupuolen moninaisuudesta tai vaikka vammaisuudesta.
Jos asioista ei puhuta niin milloin sitten rikotaan hiljentymisen kulttuuri ja vaikeneminen. Puhumalla todennäköisesti saat vastaasi vasta-argumentteja mutta minä en ainakaan tule keskustelua lopettamaan elämässäni. Ymmärrän hyvinkin aloittajan huolen näkymättömyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta koska olen itse sitä ulkopuolisuuden tunnetta koko elämäni kokenut. Lapsesta asti. Mutta siitä tunteesta on kuitenkin kasvanut sekin että näen maailman myös rajojen yli, yritän ymmärtää (vaikka se on todella vaikeaa ja en sitä en hyväksy) myös setämiesten 80-lukuista "ennen oli paremmin kun sai naisia puristella pyllystä eikä kukaan mitään sanonut"- juttua tai sitä että kuinka vaikeaa ymmärtää ulkopuolisuus kun että itse ei tätä tunnetta koe/ole kokenut. Miksi tähän asiaan jaksan paneutua ja teen osaksi sitä työksenikin: että minua nuoremmilla ihmisillä olisi helpompi olla rohkeasti ulkona kaapista ja luottaa siihen että maailma muuttuu, oikeasti.
Ecce homo- katso ihmistä. Tämä tuli mieleen nyt ja se kiteyttäköön mielipiteeni (ilman uskonnollista painotusta).
-
Voi tätä ohi puhumisen määrää. Kenties tästä ketjusta ei opi enää enempää.
-
Se tehdään avaamalla keskustelua tasa-arvoisessa hengessä, kaikkia kuunnellen ja arvostaen. Tähän voisi joku vastata: "ethän sinäkään arvosta minun mielipidettä kun täältä norsunluutornista sitä huutelen alaspäin", tämä jos tulee mieleen niin voi katsoa vaikka sinne peiliin.
What ?
Paradoksaalisuuden ja epätasa-arvon määrä lauseessa saa cisheterosetämiehenjokaimeemyösmunaa pään sanomaan ?Syntax error.
;D
-
Syitä ulkopuolisuuden tunteisiin on monenlaisia. Se, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään, lienee monella itsensä ulkopuoliseksi kokevalla se ydinajatus. Tässä ketjussa on tullut esiin ainakin ylipaino, vääränlainen kinkyys ja vähemmistöjen syrjintä.
Kinkypiirit ovat yhteiskunnan pienoismaailma ja valitettavasti täälläkin tulee olla tietynlainen, jotta ns. kelpaa mukaan.
Jos tämä ketju auttaa edes yhtä itseään etsivää uutta kinkyjä löytämään kaltaisiaan tai edes tiedostamaan, ettei sittenkään ole yksin, ei keskustelu ole ollut turha.
-
Hyvä, keskustelua on syntynyt mikä on kolumnien tarkoituskin ;) Tarkennettakoon vielä, ettei kolumni varsinaisesti käsitellyt omia kokemuksiani, vaikka olenkin kokenut ulkopuolisuuden tunnetta kinkyscenessä.
-
Se tehdään avaamalla keskustelua tasa-arvoisessa hengessä, kaikkia kuunnellen ja arvostaen. Tähän voisi joku vastata: "ethän sinäkään arvosta minun mielipidettä kun täältä norsunluutornista sitä huutelen alaspäin", tämä jos tulee mieleen niin voi katsoa vaikka sinne peiliin.
What ?
Paradoksaalisuuden ja epätasa-arvon määrä lauseessa saa cisheterosetämiehenjokaimeemyösmunaa pään sanomaan ?Syntax error.
;D
Sehän on vaan hyvä jos tulee joskus pysähdys ja alkaa miettimään että missä on se todellinen tasa-arvo koska se ei ole tässä maailmassa kuitenkaan. Vai tahalleenko halusit olla ymmärtämättä tätä asiaa vähemmistöjen kannalta. Tekeeko se että välillä cis-miehenä imee munaa sinusta kokemusasiantuntijan ulkopuolisuuden tunteessa. (tässä voit pohtia). Niin, sitä minäkin ajattelen.
-
Tuossa on useampi virke, joten minä(kään) en tiedä, mikä "lause" meni yli ymmärryksen.
Stoge on mun mielestä murunen ja ihQ monin tavoin, mutta tämä kalskahtaa tahalliselta väärinymmärrykseltä nyt kyllä.
Mietityttää myös se, miksi feministit on ok niputtaa perseilijöiksi yksittäisten huonojen kokemusten perusteella, mutta sama ei koske misogyynisiä yli 5-kymppisiä cis-heteromiehiä, koska niiden kusipäisyys on aina yksittäistapaus.
-
Täällä kusipäinen setämieshiutale ihmettelee asiayhteydestä irroitetun yhden sanan vaarallisuutta ja sen mukanaan tuomaa turvattomuutta.
-
Täällä kusipäinen setämieshiutale ihmettelee asiayhteydestä irroitetun yhden sanan vaarallisuutta ja sen mukanaan tuomaa turvattomuutta.
Mutta et edes halua ymmärtää, vaikka väännettäisiin siitä kuuluisasta rautalangasta. Luulen, satavarma en tietenkään voi olla. Muodostan mielipiteeni sen perusteella, mitä olet feministeistä kirjoittanut.
Otathan kiltti setä huomioon, että kusipäisyytesi on oma määritelmäsi. Tässä keskustelussa kukaan muu ei ole sanonut sinua sellaiseksi. Noin niin kuin oletuksista ja irroitetuista asiayhteyksistä puheen ollen.
-
Täällä kusipäinen setämieshiutale ihmettelee asiayhteydestä irroitetun yhden sanan vaarallisuutta ja sen mukanaan tuomaa turvattomuutta.
Mutta et edes halua ymmärtää, vaikka väännettäisiin siitä kuuluisasta rautalangasta. Luulen, satavarma en tietenkään voi olla. Muodostan mielipiteeni sen perusteella, mitä olet feministeistä kirjoittanut.
Otathan kiltti setä huomioon, että kusipäisyytesi on oma määritelmäsi. Tässä keskustelussa kukaan muu ei ole sanonut sinua sellaiseksi. Noin niin kuin oletuksista ja irroitetuista asiayhteyksistä puheen ollen.
Mitähän mä olen feministeistä kirjoittanut? Mun suhtautumiseni feministeihin on pelkästään positiivista, niin kauan kuin pyritään tasa-arvoon. Mulle on muutenkin sama, mihin uskonto-, poliittiseen-, seksuaaliseen ryhmään kukakin kuuluu. Jos ihminen on kusipää, se on sitä riippumatta siitä, mihin ryhmään se kuuluu.
-
Se tehdään avaamalla keskustelua tasa-arvoisessa hengessä, kaikkia kuunnellen ja arvostaen. Tähän voisi joku vastata: "ethän sinäkään arvosta minun mielipidettä kun täältä norsunluutornista sitä huutelen alaspäin", tämä jos tulee mieleen niin voi katsoa vaikka sinne peiliin.
What ?
Paradoksaalisuuden ja epätasa-arvon määrä lauseessa saa cisheterosetämiehenjokaimeemyösmunaa pään sanomaan ?Syntax error.
;D
Sehän on vaan hyvä jos tulee joskus pysähdys ja alkaa miettimään että missä on se todellinen tasa-arvo koska se ei ole tässä maailmassa kuitenkaan. Vai tahalleenko halusit olla ymmärtämättä tätä asiaa vähemmistöjen kannalta. Tekeeko se että välillä cis-miehenä imee munaa sinusta kokemusasiantuntijan ulkopuolisuuden tunteessa. (tässä voit pohtia). Niin, sitä minäkin ajattelen.
Mitä tulee vähemmistöihin, mä olen ollut läski ja puhevikainen kakara, josta tuli seksuaalisilta mieltymyksiltään
sellainen, jonka tarpeet täyttää törkeän väkivaltarikoksen tunnusmerkistön ja jonka ainoa este tiettyjen asioiden
toteuttamiselle, oli sankioiden väistely.
Joku voisi ton perusteella sanoa, että joo, oon joskus kokenut mitä on olla syrjitty,vähemmistön edustaja ja
joidenkin mielestä jopa sairas, myös niiden diagnosoivien tätien ja setien taholta.
Mitä taas tulee siihen mahdolliseen oletukseen, että oon transfobinen tai vaikka homoja vihaava setämies, niin mieleen
tulee noihin mainittujen 90-luvun tasa-arvon polkemisen aikoihin liittyen miten muutamia kertoja tuli pidätyssellissä mietittyä sitä,
että miksiköhän vitussa mä menin hakkaamaan niitä, jotka tuli annankadun dtm:n nurkille hakkaamaan homoja ja transuja.
Vastaus on se, että mä silloin kuten nykyään, uskon jokaisen oikeuteen olla oma itsensä.
Ylläoleva ei sinällään ole se pointti.
Pointti on, että nykypäivänä lähes jokaisella on mahdollisuus olla se miksi itsensä mieltää.
Se mikä on muuttunut, on että vaikka yksilön on pitkälle mahdollista olla se mitä on, nyt huudetaan mahdotonta asiaa.
Huudetaan sitä, että kaikkien muiden pitäisi hyväksyä sut sellaisena kun sä itsesi määrittelet.
Toisinsanoen, muut eivät saisi määritellä sua omien näkemystensä tai kokemukstensa mukaan, vaan jokaisen
pitäisi muuttaa itseään sen mukaan mitä sä sanot olevasi. Tää itsessään on jo paradoksi ja mahdottomuus.
Mitä tulee tasa-arvoon, ei sellasta olekaan. Epätasa-arvon käsite tulee tasan siitä, mikä asia nostetaan kulloinkin tarkisteltavaksi.
Maailma on ja tulee olemaan epätasa-arvoinen paikka, kyse ei ole mistään muusta, kun siitä, että mikä ryhmä on milloinkin vallankahvassa ja mistä asiasta milloinkin tehdään ongelma.
Loppumetreillä, mä vakaasti uskon, että kaikilla osapuolilla olis vähemmän angstia ja enemmän kivaa, jos hyväkyttäisiin se,
että ollaan erilaisia ja erimieltä ja jätettäisiin asia siihen.
my2c.
-
Tässä langassa aika moni on tuonut esiin juttuja, jotka saa kokemaan itsensä ulkopuoliseksi. Monilla ne on tosi henkilökohtaisia. Ja aika usein ne on osa suojakuorta.
Mitä jos ne ei pidäkään minusta?
Tuo on pelottava ajatus. Jos menet johonkin omana itsenäsi, paljastat ehkä jotain, mitä et aiemmin ole uskaltanut paljastaa ja toivot tulevasi hyväksytyksi.
Silloin voi olla turvallinenkin ajatus, että mikäli kokemus onkin huono, se ei ole henkilökohtaista, vaan johtuu siitä, että olen jollain tapaa poikkeava, enkä ole yksin. Olipa kyse sitten liikuntarajoitteesta, puheviasta, ylipainosta, iästä tai sukupuolesta.
Yhtä usein heikot ja pikkusieluiset ihmiset iskevät juuri noihin ominaisuuksiin, kun jäävät tavalla tai toisella alakynteen tai tuntevat olonsa uhatuksi tai ovat vain kykenemättömiä käsittelemään erilaisuutta.
Uskaltaisin väittää, että jokainen sukupolvi on vienyt meitä lähemmäs aikaa, jossa vähemmistöjen sijaan voidaan puhua individualismista ja käsittää, että jokaisen erilaisuus on yhtä hyväksyttävää ja meistä jokaisella on ominaisuuksia, jotka saavat kokemaan erilaisuutta tai ulkopuolisuutta.
Se, mikä tässä keskustelussa on vikana, on se, että vain vähemmistöjen erilaisuutta ja näkemyksiä pitäisi ymmärtää. Setähiutaleet eivät sellaista ansaitse. Eikä cisheterot. Toinen olennainen ongelma on se, että sen sijaan, että yritettäisiin perustella oma ulkopuolisuuden kokemuksensa, keskitytään arvostelemaan toisten ominaisuuksia ja kategorisoidaan vaikka tietyn ikäiset miehet kusipäiksi.
Jos nyt olet menossa sinne miittiin eka kertaa, niin älä pelkää, harvoinpa kasvotusten tällaista draamaa saadaan aikaan. Jos ikinä. Mutta en suosittele myöskään ensimmäisenä haukkumaan tuntemattomia ihmisiä kusipäiksi tai ymmärtämättömiksi, mikäli tavoitteena on saada hyväksyntää ja ymmärrystä.
Mä itse en varmaan osaa tarkastella vähemmistöjä oikein. Se johtuu siitä, että mun silmissä kaikki on yksilöitä ja moniulotteisia persoonia. Jos joku nyt haluaa määritellä itsensä feministiksi ja pyrkii sillä oikeuttamaan vihamielisen käytöksen muita kohtaan, voisiko tässäkin olla taustalla joku henkilökohtaisempi juttu? Jos aidosti on tavoite edistää tasa-arvoa, tässä ketjussa esitetty tapa on ehkä väärin mahdollinen.
Ja kyllä, minäkin olen kokenut ulkopuolisuutta ja väheksyntää, ahdisteluakin: ainakin asuinpaikkani, ikäni, sukupuoleni, harrastusteni ja ulkonäköni vuoksi. Tämä on kuitenkin useammin ollut omassa päässäni, kuin todellista.
Kun kaksi lasta riitelee ja alkaa nimittely, tavataan sanoa, että toista ei saa haukkua. Edellytetään anteeksipyyntöä. Eikä "Toi sano mua eka tyhmäksi " ole käypä peruste. Sen sijaan pitäisi pyrkiä selvittämään tilanne rakentavasti. Selvittää mistä tilanne alkoi ja etsiä vaihtoehtoinen tapa ratkaista tilanne. Tässä kohtaa saimme moni kuulla tehneemme jotain väärin, vaikka kukaan meistä ei ollut edes paikalla. Sekö sitten on tasa-arvoista kohtelua? Leimata ainakin kaikki setämiehet ja cisheterot tietynlaisiksi, joidenkin huonojen kokemuksien vuoksi?
Kukaan täällä ei ole sanonut, että kaikki vähemmistöjen edustajat sitä tai kaikki feministit tuota. Tässä on kritisoitu tapaa argumentoida, koska se on tehty tavalla, joka varmimmin on este ihan itse esitettyjen tavoitteiden saavuttamiselle. Sillä ei ole tekemistä minkään muun, kuin käytöstapojen ja esittäjän oman suvaitsevaisuuden kanssa. Sukupuolella, iällä ja koulutustaustalla tai millään muullakaan ei ole merkitystä tässä. Yksittäistapauksia.
Ainoa -ismi, johon huonot käytöstavat ja eri ryhmien halventamisen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella kategorisesti liittäisin, on idiotismi. Onneksi harva haluaa tieten tahtoen määritellä itsensä idiootiksi. Ja siinä ei lopulta ole kyse ominaisuudesta, vaan teoista ja sanoista. Niihin jokainen voi vaikuttaa. Uskon myös, että ihmiset muuttuvat ja asiat on mahdollista selvittää, niin kauan kuin osapuolet ovat hengissä, jos molemmilta halu sellaiseen löytyy.
Itse haluaisin yrittää ymmärtää kaikkia. Usein siihen pystynkin, jos saan mahdollisuuden. Jos minä annan sellaisen sinulle, voisinko vastavuoroisesti saada mahdollisuuden itsekin? Tiedä vaikka kuitenkin tykkäisin susta. Ihmisenä. Yksilönä. Kaikkine karvoinesi. Ja ismeinesi. En vain suostu uskomaan, että et olisi muutakin.
P.s. Tämä kaikki on minun pohdintaani yksilönä, eikä liity ylläpitoon.
-
lemmikiltä lainattu: "Tässä on kritisoitu tapaa argumentoida, koska se on tehty tavalla, joka varmimmin on este ihan itse esitettyjen tavoitteiden saavuttamiselle."
Ehkä ohi aiheen, mutta itse välillä pohdin, että onko lopulta sananvapaus ja ilmaisunvapaus se ylempi tavoite, jota tavoitellaan ja pyritään toteuttamaan. Ehkä puolin ja toisin.
-
Kun kerran suhtautumiseni feministeihin on niin uhkaavaa, niin lainaan kirjoitustani toiseen kommenttiin n. vuoden takaa: "No, onhan täälläkin niitä tosidominoivia, jotka tulkitsevat vain ääripään kannanotot kattamaan kaiken feminismin ja siten oikeuttavat omat tekosensa, kuin olisivat pyhistä pyhimmät. Mielipiteitä on monia, kuten persereikiäkin, joten annetaan niiden tosidominoivienkin kukkia vaan."
Tämäkö nyt on se, mistä minut voi tuomita setähiutaleeksi ja tulkitsemaan minut: "misogyynisiä yli 5-kymppisiä cis-heteromiehiä"?
Jos täällä luetaan, kuin piru raamattua ja sillä samalla raamatulla halutaan hakata ihmisiä päähän, niin onkohan silloin omassa käytöksessä vika?
Ylläpidolle huomio, en henkilöi, mutta minua henkilöidään ja haluan siihen vastata.
-
Ihan tuon alkuperäisen otsikon alle olisi voinut laittaa pätkän sarjakuvaa tältä sivustolta. En omasta mielestäni ole likikään sosiaalisinta ihmistyyppiä ja ainakin pariin ekaan miittiin mul oli tosi suuri kynnys osallistua. Jollekin se kynnys voi olla vielä suurempi tai tulla suuremmaksi osallistumisen/muiden osallistujien tuntemisen myötä. Toivottavaa tietenkin olisi sen kynnyksen madaltuminen ja ettei kukaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi.
-
lemmikiltä lainattu: "Tässä on kritisoitu tapaa argumentoida, koska se on tehty tavalla, joka varmimmin on este ihan itse esitettyjen tavoitteiden saavuttamiselle."
Ehkä ohi aiheen, mutta itse välillä pohdin, että onko lopulta sananvapaus ja ilmaisunvapaus se ylempi tavoite, jota tavoitellaan ja pyritään toteuttamaan. Ehkä puolin ja toisin.
Erittäin hyvä huomautus bikantilta.
Tone policing on yhteiskunnallisissa keskusteluissa mahdollisesti jopa yleisimmin käytetty tapa vähemmistöjen hiljentämiseen.
Kuka määrittelee oikean argumentointitavan? Kuka hänelle on sen vallan antanut? Miksi tämä oikean argumentointitavan vaatimus ei koske enemmistöä, vaan ainoastaan vähemmistöä - sitä porukkaa, joka varsin oikeutetusti tahtoisi ainoastaan samat oikeudet kuin enemmistöllä on?
Tässä ketjussa lemmikki ilmoittaa faktana, että nyt on väärällä tavalla puhuttu ja tehty omille pyrkimyksille hallaa, tsot tsot. Violetti nicki tekee siitä erityisen ongelmallisen kannanoton. Vaikka kuinka väittäisi kirjoittavansa yksityishenkilönä, arvolatautuneella ja tiettyä osaa muita palstan käyttäjistä vastaan suunnatulla kommentilla on enemmän painoarvoa kuin rivijäsenen vastaavalla.
-
Mä niin vannoin itselleni, etten enää osallistu tähän aiheeseen, koska tässä ei hakkaa kuin päätään seinään, mutta Monleen kirjoituksessa oli niin paljon pielessä....
En lainaa koko viestiä sen pituuden vuoksi.
"Tämä on mielenkiintoinen tämä enemmistö-vähemmistö akseli. Itse määrittelen (saanen siihen luvan, itseltäni) enemmistön henkilöiksi jotka ovat cis-sukupuolisia ja joiden (tässä tapauksessa) sukupuolinen ja seksuaalinen vähemmistöstatusta ei ole ikinä kyseenalaistettu."
Hänen viestistään saa käsityksen, että vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tuntemukset ulkopuolisuudesta ovat valideja. Koska olen cis-hetero, minulla on kaikki automaattisesti hyvin, ja minua ei ole koskaan minkään asian vuoksi syrjitty ja jätetty ulkopuoliseksi. (Btw, minua syrjitty useammasta eri syystä lähes koko elämäni)
Tässä tallotaan kaikkien muiden itsensä ulkopuoliseksi ja syrjityksi tuntevien päälle, jätetään ulkopuolisuudestakin ulkopuolelle. Jos et ole seksuaali- tai sukupuolivähemmistöä, etkä kuulu skenen valtaväestöön, niin onnea matkaan vain. Niinkö? Valitettavan usein, kun keskitytään näkemään asiat vain yhdeltä kantilta, tulee itse syrjittyä toisia.
Mielestäni on erittäin nurinkurista huutaa turvallisen tilan perään foorumilla, jos itsekään ei osaa käyttäytäy asiallisesti ja toisia kunnioittavasti, toisia nimittelemättä. Silloin tämä nimittelijä ei mitenkään osallistu itse turvallisen tilan luontiin. Vai antaako seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen jonkun erityiskoikeuden nimitellä ja käyttäytyä huonosti toisia kohtaan? Minun mielestäni ei todellakaan. Sellaista "etuoikeutta" ei kuulu kenellekään.
"Se tehdään avaamalla keskustelua tasa-arvoisessa hengessä, kaikkia kuunnellen ja arvostaen. Tähän voisi joku vastata: "ethän sinäkään arvosta minun mielipidettä kun täältä norsunluutornista sitä huutelen alaspäin", tämä jos tulee mieleen niin voi katsoa vaikka sinne peiliin. Vähemmistön tehtävä ei ole kuitenkaan opettaa valtaväestöä tai olla joku kävelevä tietosanakirja sukupuolen moninaisuudesta tai vaikka vammaisuudesta. Jos asioista ei puhuta niin milloin sitten rikotaan hiljentymisen kulttuuri ja vaikeneminen. Puhumalla todennäköisesti saat vastaasi vasta-argumentteja mutta minä en ainakaan tule keskustelua lopettamaan elämässäni."
Keskusteluun kuuluu osana vasta-argumentointi ja on hyvä, että asioista keskustellaan. Keskustelu ei vain pysy asiallisena, jos sävy vaihdetaan nimittelyksi ja alentuvaksi syyttelyksi, sen argumentoinnin sijasta. Itse toivoisin, että tämä keskustelu, tässä topikisissa, jossa keskustellaan ulkopuolisuuden tunteesta, keskusteltaisiin siltä kantilta, että se koskee muitakin kuin kahta edellämainittua vähemmistöä. Ja myös ilman nimittelyä.
Syitä ulkopuolisuuden tunteisiin on monenlaisia. Se, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään, lienee monella itsensä ulkopuoliseksi kokevalla se ydinajatus. Tässä ketjussa on tullut esiin ainakin ylipaino, vääränlainen kinkyys ja vähemmistöjen syrjintä.
Kinkypiirit ovat yhteiskunnan pienoismaailma ja valitettavasti täälläkin tulee olla tietynlainen, jotta ns. kelpaa mukaan.
Jos tämä ketju auttaa edes yhtä itseään etsivää uutta kinkyjä löytämään kaltaisiaan tai edes tiedostamaan, ettei sittenkään ole yksin, ei keskustelu ole ollut turha.
Äärettömän hyvin sanottu. Oman kokemukseni mukaan, kinkyt ovat keskimäärin avoimempia ja hyväksyvämpiä, kuin "vaniljat". Mutta ei se muuta sita faktaa, että kaikki eivät ole sellaisia.
Osa saattaa olla ajattelemattomia joissain tilanteissa vahingossa, ilman mitään pahansuopuutta. Osa on ahdasmielisempiä ja sulkeutuneempia.
Tällä sivustolla muutaman vuoden roikkuneena on tullut seurattua vallitsevaa ja muuttuvaa ilmapiiriä. Kinkyyden yleistyttyä ja muututtua enemmän valtavirraksi, tänne on valunut "pillun perässä" henkilöitä, jotka eivät välttämättä ole edes kinkyjä. Mutta tämä on se ilmiö, joka käy jokaisessa ug-kulttuurissa ennemmin tai myöhemmin. Sitä ei voi estää.
Kinkajou kirjoitti: Kuka määrittelee oikean argumentointitavan? Kuka hänelle on sen vallan antanut? Miksi tämä oikean argumentointitavan vaatimus ei koske enemmistöä, vaan ainoastaan vähemmistöä - sitä porukkaa, joka varsin oikeutetusti tahtoisi ainoastaan samat oikeudet kuin enemmistöllä on?
Veikkaan lemmikin osittain ainakin viitanneen minun kirjoitukseeni tuosta nimittelystä. Siihen otinkin jo tämän viestin alussa uudelleen kantaa. Se ei ole oikein enemmistöltä tai vähemmistöltä. Violetti väri nikissä ei tuo lisää painoarvoa kommenttiin, yleensä se vähentää sitä, koska suhtautuminen on valmiiksi negatiivinen ylläpitäjiä kohtaan.
Edit: Jäin vielä pohtimaan tuota sananvapautta, että mitä veikkaisit, saisiko samanlaiset avautumiset mitä tässäkin ketjussa on nähty, olla foorumilla kauankaan jos olisivat "setähiutalaiden" kirjoittamia? Tasan ei mene nallekarkit, missään kohdassa. Lisäksi ylläpitäjien henkilökohtaista sananvapautta halutaan jatkuvasti rajoittaa vastaavilla kommenteilla.
-
Isrikan tekstiin, lainaukset välissä (koko tekstiä en vaan ne kohdat jotka koski minun tekstiäni):
"Mä niin vannoin itselleni, etten enää osallistu tähän aiheeseen, koska tässä ei hakkaa kuin päätään seinään, mutta Monleen kirjoituksessa oli niin paljon pielessä....
En lainaa koko viestiä sen pituuden vuoksi."
Aluksin puutun tähän. Tässä heti alkuun haluat näköjään vesittää koko minun pitkän kirjoitukseni jättäen vielä arvoitukselliset pisteet perään. "että kyllä minä tiedän miten asiat oikeasti on ja näinhän samaa mieltä te kaikki olette, ettekö ole?
"Tämä on mielenkiintoinen tämä enemmistö-vähemmistö akseli. Itse määrittelen (saanen siihen luvan, itseltäni) enemmistön henkilöiksi jotka ovat cis-sukupuolisia ja joiden (tässä tapauksessa) sukupuolinen ja seksuaalinen vähemmistöstatusta ei ole ikinä kyseenalaistettu."
Hänen viestistään saa käsityksen, että vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tuntemukset ulkopuolisuudesta ovat valideja. Koska olen cis-hetero, minulla on kaikki automaattisesti hyvin, ja minua ei ole koskaan minkään asian vuoksi syrjitty ja jätetty ulkopuoliseksi. (Btw, minua syrjitty useammasta eri syystä lähes koko elämäni)
"Tässä tallotaan kaikkien muiden itsensä ulkopuoliseksi ja syrjityksi tuntevien päälle, jätetään ulkopuolisuudestakin ulkopuolelle. Jos et ole seksuaali- tai sukupuolivähemmistöä, etkä kuulu skenen valtaväestöön, niin onnea matkaan vain. Niinkö? Valitettavan usein, kun keskitytään näkemään asiat vain yhdeltä kantilta, tulee itse syrjittyä toisia."
Minä olen itse ns vähemmistöä mutta missään vaiheessa en välttänyt että nämä asiat koskevat vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Se oli vain ja ainoastaan sinun oletuksesi. Oletukset on muuten aika jänniä kun ne on siellä omassa päässä ja muokkaa niin kivasti maailmankuvaa ja niitä laseja joiden läpi haluaa maailmaa katsoa. Jos olisin kirjoittanut tuohon kaikki maailman vähemmistöt niin sitä tekstin pituutta ei olisi kukaan jaksanut lukea. Hei hoi, halusitko tarkoituksella tuossa vähätellä asiaa ja vääntää tekstini eri suuntaan. Tottakai puhun omasta puolestani ja Oman Kokemusmaailman kautta, en voi kertoa sitä miltä tuntuu olla esim liikuntarajoitteinen kinky-skenessä tai vaikka sokea tai pienen maalaiskylän ainut kinky-ukkeli.
"Mielestäni on erittäin nurinkurista huutaa turvallisen tilan perään foorumilla, jos itsekään ei osaa käyttäytäy asiallisesti ja toisia kunnioittavasti, toisia nimittelemättä. Silloin tämä nimittelijä ei mitenkään osallistu itse turvallisen tilan luontiin. Vai antaako seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluminen jonkun erityiskoikeuden nimitellä ja käyttäytyä huonosti toisia kohtaan? Minun mielestäni ei todellakaan. Sellaista "etuoikeutta" ei kuulu kenellekään. "
Missä vaiheessa olen nimitellyt ketään, olen käyttänyt niitä yleistermejä mitä näissä keskusteluissa käytetään muutenkin. Minusta sinulla on nyt tässä kiusaamista ja et lue tekstiäni vaan teksin ns rivien välistä jossa muuten, ei ole mitään! Missään tilanteessa en tarkoituksenmukaisesti käyttäydy huonosti vai onko se huonoa käyttäytymistä jos perää niitä Samoja Oikeuksia mitä muillakin on? Se että vähemmistöt puolustaa oikeuksia niin saa aikaan paljon vastalauseita, sitä että kellä on oikeus sanoa asioita suoraan niin ettei aina omaa sanomista aleta vääntään tarkoituksella ihan väärille raiteille.
"Se tehdään avaamalla keskustelua tasa-arvoisessa hengessä, kaikkia kuunnellen ja arvostaen. Tähän voisi joku vastata: "ethän sinäkään arvosta minun mielipidettä kun täältä norsunluutornista sitä huutelen alaspäin", tämä jos tulee mieleen niin voi katsoa vaikka sinne peiliin. Vähemmistön tehtävä ei ole kuitenkaan opettaa valtaväestöä tai olla joku kävelevä tietosanakirja sukupuolen moninaisuudesta tai vaikka vammaisuudesta. Jos asioista ei puhuta niin milloin sitten rikotaan hiljentymisen kulttuuri ja vaikeneminen. Puhumalla todennäköisesti saat vastaasi vasta-argumentteja mutta minä en ainakaan tule keskustelua lopettamaan elämässäni."
"Keskusteluun kuuluu osana vasta-argumentointi ja on hyvä, että asioista keskustellaan. Keskustelu ei vain pysy asiallisena, jos sävy vaihdetaan nimittelyksi ja alentuvaksi syyttelyksi, sen argumentoinnin sijasta. Itse toivoisin, että tämä keskustelu, tässä topikisissa, jossa keskustellaan ulkopuolisuuden tunteesta, keskusteltaisiin siltä kantilta, että se koskee muitakin kuin kahta edellämainittua vähemmistöä. Ja myös ilman nimittelyä. "
Taas viittaa tähän samaan asiaan. Ja taas toistan: voin puhua vain omasta itsestäni ja omalta kantilta en kaikkien maailman vähemmistöjen kannalta. Onko tätä niin vaikea ymmärtää? Voitko sinä esim puhua kuin muiden kuin oman viiteryhmäsi kautta? Toki ottamalla asioista selvää voit puolustaa vaikka muualla maailmassa asuvia vähemmistöjä mutta se vaatii tietoisuutta heidän asemastaan ja olosuhteistaan ja yleisen humaanin ajattelin omaamista. Alentevaa syyttelyä (?!?), onko tämä taas ns rivien välissä? Nämä meidän yhteiskunnan rakenteet on tehty enemmistön ehdoilla ja se on toki näin ymmärrettävää mutta mielestäni tasa-arvoinen yhteiskunta ottaa myös vähemmistöt huomioon ja näin turvaa heidän elämänsä, mahdollisuutensa tulla näkyväksi ja kuuluvaksi ja näin elää ihmisarvoista elämää. Suomessa tämä paljon toteutuukin mutta tehtävää on vielä paljon, niin että asenneilmapiiri paranee ja tasa-arvoisempi kohtelu lisääntyy.
Niin, voit lopettaa jo se pään hakkaamisen seinään, ei se kannata ainakaan tämän asian takia. Tai toki jos siitä tykkää niin antaa mennä vaan!
-
Mihin perustuu väittämä, ettei ylläpito-täppä nickin yhteydessä lisäisi kommentin painoarvoa? Tälleen piakkoin valmistuvana sosiaalipsykologina väitän, että valtaapitävän ominaisuudessa kommentointi huolimatta siitä, että yksilö itse voi kokea tehneensä sen yksityishenkilönä, muistuttaa aina valtasuhteista.
Mielestäni on vähintään kyseenalaista ylläpidon osallistua kommentointiin muulloin kuin arvoneutraaleissa aiheissa, muistuttaakseen foorumin säännöistä tai esim. antaakseen varoituksia. Itse olen tähän saakka ollut melko lailla tyytyväinen ylläpidon toimiin - vapaaehtoistyö ansaitsee kaiken arvostuksen ja onhan tällainen foorumi hiton kiva olemassa. Puolueettomuutta voisi mielestäni kohtuudella olettaa, mutta tälle en mitään mahda. Ylläpito toimii täsmälleen kuten haluaa. Tämä palsta ei ole demokratia, mikä lienee lähinnä hyvä asia.
Kukin näyttää lähinnä lukevan rivien välistä juuri sen, minkä haluaa. Omaa kantaansa puoltava kärsii yleensä vahvistusharhasta, jolloin objektiivisuus on mahdotonta koska "noi yhet on aina just tollasia". Luin ajatuksella läpi koko ketjun, enkä huomaa vähemmistön käyttäneen sen pahempaa kieltä kuin enemmistön. Saatan toki itse kärsiä mainitusta vahvistusharhasta ja joku tilastonikkari voisi tehdä esim. graafin aiheesta.
Kukaan ei ole kiistänyt sitä, etteikö enemmistöllä olisi yksilökohtaisia ongelmia: on syrjintää työpaikoilla, väkivaltaisia ihmissuhteita, sairauksia, surua. Tuskin kenenkään elämä on pelkkää biletystä ja ruusuilla tanssimista. Vähemmistöjen suhteen ongelma on syvemmällä. Se on yhteiskunnan rakenteissa ja yleensä enemmistölle näkymättömissä, koska vähemmistöjen kohtaama systemaattinen syrjintä ei koske heitä. Asiasta kiinnostuneet voivat esim. lukea Susi Nousiaisen kolumnin ja pohdiskella omia ongelmiaan ja etuoikeuksiaan.
https://yle.fi/uutiset/3-11265748 (https://yle.fi/uutiset/3-11265748)
-
En lainaa viestiä ollenkaan, menisi jo niin sekavaksi keskustelu rakenteeltaan.
Monlee: Hieno juttu, jos se olin vain minä joka käsitti väärin. Jos joku muukin käsitti, niin toivottavasti jaksavat lukea myös tuon selvennyksen asiaan. Laitoit myös itse nyt merkityksiä välimerkeille ja rivien väliin, missä niitä ei ole. En syyttänyt sinua nimittelystä, vaan se oli viittaus ketjun aiempiin viesteihin, joista tämä koko keskustelu tämän asian ympäriltä alkoi. Ja joihin myös itse viittaat aiemmassa viestissäsi.
Tämä nyt kuitenkin menee jo she said-she said tyyppiseen vääntöön, eikä ole tämän topikin kannalta kovinkaan hedelmällistä keskustelua. Voimme toki jatkaa olemattomien rivien välien selvittelyä yksityisviestein niin halutessasi.
Yleisesti kaikille: Ollaan kaikki ihmisiä toisillemme, vaikka karanteenit kiristääkin vannetta. Yritetään kaikki toimia paremmin kanssakinkyn kohdatessamme, kun maailma palaa uomiinsa.
Over & out.
-
Tää ketju on samanlaista, kuin pelata pulun kanssa shakkia.
-
Mihin perustuu väittämä, ettei ylläpito-täppä nickin yhteydessä lisäisi kommentin painoarvoa? Tälleen piakkoin valmistuvana sosiaalipsykologina väitän, että valtaapitävän ominaisuudessa kommentointi huolimatta siitä, että yksilö itse voi kokea tehneensä sen yksityishenkilönä, muistuttaa aina valtasuhteista.
Mielestäni on vähintään kyseenalaista ylläpidon osallistua kommentointiin muulloin kuin arvoneutraaleissa aiheissa, muistuttaakseen foorumin säännöistä tai esim. antaakseen varoituksia. Itse olen tähän saakka ollut melko lailla tyytyväinen ylläpidon toimiin - vapaaehtoistyö ansaitsee kaiken arvostuksen ja onhan tällainen foorumi hiton kiva olemassa. Puolueettomuutta voisi mielestäni kohtuudella olettaa, mutta tälle en mitään mahda. Ylläpito toimii täsmälleen kuten haluaa. Tämä palsta ei ole demokratia, mikä lienee lähinnä hyvä asia.
Kukin näyttää lähinnä lukevan rivien välistä juuri sen, minkä haluaa. Omaa kantaansa puoltava kärsii yleensä vahvistusharhasta, jolloin objektiivisuus on mahdotonta koska "noi yhet on aina just tollasia". Luin ajatuksella läpi koko ketjun, enkä huomaa vähemmistön käyttäneen sen pahempaa kieltä kuin enemmistön. Saatan toki itse kärsiä mainitusta vahvistusharhasta ja joku tilastonikkari voisi tehdä esim. graafin aiheesta.
Kukaan ei ole kiistänyt sitä, etteikö enemmistöllä olisi yksilökohtaisia ongelmia: on syrjintää työpaikoilla, väkivaltaisia ihmissuhteita, sairauksia, surua. Tuskin kenenkään elämä on pelkkää biletystä ja ruusuilla tanssimista. Vähemmistöjen suhteen ongelma on syvemmällä. Se on yhteiskunnan rakenteissa ja yleensä enemmistölle näkymättömissä, koska vähemmistöjen kohtaama systemaattinen syrjintä ei koske heitä. Asiasta kiinnostuneet voivat esim. lukea Susi Nousiaisen kolumnin ja pohdiskella omia ongelmiaan ja etuoikeuksiaan.
https://yle.fi/uutiset/3-11265748 (https://yle.fi/uutiset/3-11265748)
Ymmärrän, että ylläpidon rooli voi olla kovinkin hämmentävä. Tässä kohdin kuitenkin esimerkiksi allekirjoittanutkin on ollut ihan tavallinen foorumikäyttäjä ja minun mielestäni olisi aika kohtuutonta vaatia täyttä neutraaliutta ja vaikenemista vastineeksi siitä, että teen vapaaehtoistyötä yhteisön hyväksi. Sananvapauden pitäisi kuulua meillekin. Samoin sananvastuu. Halusin täsmentää kirjoitukseni lopussa juuri sitä, että kannan itse vastuun sanoistani, eikä kyse ole ylläpidon linjauksista. Ts. kyse on omista aivo-oksennuksistani, joista ei pidä muuta ylläpitoa tuomittavan.
Siihen on syynsä, että toimimme pääosin omilla nimillämme täällä ja juuri siksi on olemassa erikseen Konehuoneen tunnus, jolla voi hoitaa asioita koko ylläpidon nimissä. Sen tarkoitus on sekä suojata yksittäisiä ylläpidon jäseniä tietyissä tilanteissa, että viestiä, että olemme kaikki asian takana.
...
Tässä keskustelussa on sivuttu useasti ns. heikompien ulkopuolisuutta syystä tai toisesta. Kuitenkin mikä tahansa valta-asemakin voi aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Siinä kohdin, kun ylläpitäjänä ei saa enää olla ihminen omine tunteine, mielipiteine tai näkemyksineen, voitaisiin jo puhua ulkopuolisuudesta. Samaa ulkopuolisuutta moni kokee jo siksi, että esimerkiksi miitit olisivat oman ammatin tai aseman vuoksi liian iso riski.
Identiteettikysymykset ovat vaikeita. Mikäli näkee ihmisen aina vain hänen edustamansa tahon, ismin tai vaikka sukupuolen kautta ensisijaisesti, ei ehkä pysty olemaan lataamatta hänen tekoihinsa tai sanoihinsa ennakko-oletuksia. Väittäisin, että tähän syyllistymme ihan jokainen jossain määrin ja se juuri voi vaikeuttaa yhteisöllisyyden kokemuksia. Ihmisillä on vain eri asiat, joihin he lataavat jotain ennakkokäsityksiä.
Kuten Isrikakin edellä totesi, meillä kaikilla olisi parantamisen varaa. Onneksi ihminen on oppivainen otus.
Omalta osaltani päätän julkisen kommentoinnin tähän ja mikäli joku jäi vaivaamaan, minulle saa lähettää yksäriä. Uskon keskustelun voimaan.
Tää ketju on samanlaista, kuin pelata pulun kanssa shakkia.
Kumpi voitti?
-lemmikki, edelleen ihan yksilönä, vaikka nimimerkki purppuraisena hohkaakin
-
Tää ketju on samanlaista, kuin pelata pulun kanssa shakkia.
Kumpi voitti?
-lemmikki, edelleen ihan yksilönä, vaikka nimimerkki purppuraisena hohkaakin
Pulu, koska se nokki kaikki nappulat laudalta, eikä suostunut edes pelaamaan sääntöjen puitteissa.
-
Mihin perustuu väittämä, ettei ylläpito-täppä nickin yhteydessä lisäisi kommentin painoarvoa? Tälleen piakkoin valmistuvana sosiaalipsykologina väitän, että valtaapitävän ominaisuudessa kommentointi huolimatta siitä, että yksilö itse voi kokea tehneensä sen yksityishenkilönä, muistuttaa aina valtasuhteista.
Mielestäni on vähintään kyseenalaista ylläpidon osallistua kommentointiin muulloin kuin arvoneutraaleissa aiheissa, muistuttaakseen foorumin säännöistä tai esim. antaakseen varoituksia. Itse olen tähän saakka ollut melko lailla tyytyväinen ylläpidon toimiin - vapaaehtoistyö ansaitsee kaiken arvostuksen ja onhan tällainen foorumi hiton kiva olemassa. Puolueettomuutta voisi mielestäni kohtuudella olettaa, mutta tälle en mitään mahda. Ylläpito toimii täsmälleen kuten haluaa. Tämä palsta ei ole demokratia, mikä lienee lähinnä hyvä asia.
Mielestäni on vähintään kyseenalaista vaatia ylläpidolta ( siis ihmisiltä, jotka palkatta tekevät töitä foorumin eteen, ilmeisesti rakkaudesta lajiin?) tuppisuuna nurkassa seisomista ja kommentoimista vain kysyttäessä ja silloinkin kollektiivisen ylläpidon ominaisuudessa. Eikös se nikki Konehuone hoida tuon jutun ;).
Samoin minusta on oikeudenmukaista, että keskustelupalstan ylläpito saa keskustella myös ylläpitämällään keskustelupalstalla siinä missä muutkin. Jos eivät saisi, se olisi vähän niinkuin vaikka koripalloseuran hallituksen jäsenet eivät saisi pelata, tuomaroida tai valmentaa koripalloa, ainoastaan istua kokouksissa ja leipoa pullaa myyjäisiin?
Ja sitten tuo ilmaisu arvoneutraali. Huh huh.. Montakohan ketjua täällä olisi, joissa ei kukaan toisi omia arvojaan esiin, suoraan tai epäsuorasti? Ei tarvitse erikseen keskustella feminismistä, sovinismista, vähemmistöistä, turvallisista tiloista, turvasanoista ja niiden puutteesta, konsensuaalisuudesta, yhteisöllisyydestä, sisäpiireistä ja niihin haluamisesta tai niiden vihaamisesta, dresscodesta, pikkuisista, trendikkäistä kinkyyslajikkeista tai muusta selkeästi mielipiteitä jakavasta, vaan ihan vaan vaikka säästä, niin kohta ollaan jo suututtu kun toiset on eri mieltä jostain ja siksi väärässä, eikä neutraaliudesta ole jäljellä edes aamusumun häivettä.
Mitä tulee aloitukseen, niin tottakai osa ihmisistä tuntee itsensä ulkopuoliseksi, ainakin alussa. Sitten kun tutustuu porukkaan, löytää ne ihmiset, kenen seurassa viihtyy, ei kohta enää olekaan ulkopuolinen, vaan sitä vihattua sisäpiiriä, joka ei koskaan suhtaudu tarpeeksi suosiollisesti ja yhteenkuuluvuutta lisäävästi kun paikalle pölähtää joku uusi. Uusi joka käy läpi saman transformaation, mikäli viihtyy. Jos ei viihdy, jatkaa muualle missä on kiinnostavampi seura, tai jää paikalle, ja joko sopeutuu hiljalleen tai ei sopeudu ja purkaa oloaan avautumisilla. Tai joku muu reaktio, mistä näistä tietää. Tottakai on kiva, että pidetään uusien infoja ja miiteissä on esittelykierroksia, mutta ne eivät ole sen enempää pakollinen kansalaisvelvollisuus kuin osallistuminen ylläpidon työhön foorumilla. Kaiken lisäksi jotkut haluavat sujahtaa paikalle ilman, että heidän uutuudestaan tehdään numeroa, ja tutustumiskierros voi olla yhtä tuskaa.
Kaikesta huolimatta suosittelen sitä, että kun olet bileissä, niin vaikka et olisikaan sillä kertaa ns. staffia ( ja varsinkin jos olet), bongaile uusia ja käy kysymässä heiltä mikä meininki. Uutena voit bongailla vakiokaluston näköisiä ja käydä kyselemässä heiltä samaa. Tai vaikka toisia uusia. Sama pätenee edelleen myös miiteissä. Aikoinaan päti, miitistä saa enemmän irti kun saa edes yhdelle nikille naaman. Tai naamalle nikin. Minun miittiurani ei hiljennyt siksi, että olisin ollut ulkopuolinen, vaikka tavallaan olin: tulin muualta maakunnasta autolla, joten minun kriteerini hyvälle miittipaikalle oli ennemmin parkkipaikkoja kävelymatkan päässä kuin halpa kalja, ja samasta syystä poistuin ajoissa ollakseni aamulla taas reippaana sorvin äärellä. Vaan ennemminkin se, että miittailu onnistui yli odotusten ja kohta olikin jo niin paljon miittien ulkopuolista kinkyelämää, että oli fiksumpaa siirtyä panostamaan vain isompiin bileisiin. Mikä ei omalla kohdallani ollut huono asia, nimittäin viimeisin lisä suhdekartalleni sai alkunsa siitä, että huomasin bileissä uuden kasvon ja menin moikkaamaan.
Siitä se lähtee. Vaikka olisit vähemmistöä tai enemmistöä tai sitä tai tätä.
Vir
Ps: Omassa feminismissäni keskityn niihin arkielämän osiin joille jotain voin, eli jos mua on systeemi yrittänyt kyykyttää, olen pyrkinyt joko käyttämään systeemin omia keinoja vastaanlaittamisessa, tai pääsemään systeemiin sisään muuttamaan sitä sieltä käsin. Joskus asioille ei voi mitään, silloin pienimmän riesan tie on vaan pärjätä. Vaikka epäoikeudenmukaisuuden tunne siitä, kuinka joku muu pärjää vähemmällä vaivalla koska systeemi suosii, ottaisikin päähän. Mutta tuossa aloituksen ja ketjun pohdinnassa ulkopuolisuudessa en näe ratkaisuna sitä, että menee vielä kauemmas ulkopuolelle huutelemaan, kuinka väärin on, että on ulkona. Mitä kauempana huutelee, sitä vähemmän se liikuttaa sisäpuolella olevia. <- kauhea yleistys, niinkuin muutkin tekstissä olevat puhtaasti omaa mielipidettä edustavat jorinat.
-
---
Mielestäni on vähintään kyseenalaista vaatia ylläpidolta ( siis ihmisiltä, jotka palkatta tekevät töitä foorumin eteen, ilmeisesti rakkaudesta lajiin?) tuppisuuna nurkassa seisomista ja kommentoimista vain kysyttäessä ja silloinkin kollektiivisen ylläpidon ominaisuudessa. Eikös se nikki Konehuone hoida tuon jutun ;).
Samoin minusta on oikeudenmukaista, että keskustelupalstan ylläpito saa keskustella myös ylläpitämällään keskustelupalstalla siinä missä muutkin. Jos eivät saisi, se olisi vähän niinkuin vaikka koripalloseuran hallituksen jäsenet eivät saisi pelata, tuomaroida tai valmentaa koripalloa, ainoastaan istua kokouksissa ja leipoa pullaa myyjäisiin?
---
Vahvat komppaukset! En todellakaan halua, että ylläpidosta tulee keskustelufoorumin ulkopuolisia tai hiljaisia jäseniä. Jestas. Mielestäni tuo on tosi hyvä käytäntö, että kommentin lopussa (tai alussa) mainitaan, että tämä on yksilön mielipide ja Konehuone-nikki toimii erikseen. (Joo, tottakai siitä voi edelleen saada valtaviboja, mutta ehkä tässä helpottaa se, että jotenkin edes tietää tai tuntee ihmisiä nikkien takana.)
-
---
Mielestäni on vähintään kyseenalaista vaatia ylläpidolta ( siis ihmisiltä, jotka palkatta tekevät töitä foorumin eteen, ilmeisesti rakkaudesta lajiin?) tuppisuuna nurkassa seisomista ja kommentoimista vain kysyttäessä ja silloinkin kollektiivisen ylläpidon ominaisuudessa. Eikös se nikki Konehuone hoida tuon jutun ;).
Samoin minusta on oikeudenmukaista, että keskustelupalstan ylläpito saa keskustella myös ylläpitämällään keskustelupalstalla siinä missä muutkin. Jos eivät saisi, se olisi vähän niinkuin vaikka koripalloseuran hallituksen jäsenet eivät saisi pelata, tuomaroida tai valmentaa koripalloa, ainoastaan istua kokouksissa ja leipoa pullaa myyjäisiin?
---
Vahvat komppaukset! En todellakaan halua, että ylläpidosta tulee keskustelufoorumin ulkopuolisia tai hiljaisia jäseniä. Jestas. Mielestäni tuo on tosi hyvä käytäntö, että kommentin lopussa (tai alussa) mainitaan, että tämä on yksilön mielipide ja Konehuone-nikki toimii erikseen. (Joo, tottakai siitä voi edelleen saada valtaviboja, mutta ehkä tässä helpottaa se, että jotenkin edes tietää tai tuntee ihmisiä nikkien takana.)
Varmasti kummasti helpottaa ylläpidon kanssa toimimista se, että tuntee ihmiset, jotka sitä hommaa hoitavat. Muut voivat tarkastella ylläpidon toimintaa ainoastaan heidän kirjoitustensa (aivan) ja muun toimintansa kautta. Kukaan ei ole kieltämässä ylläpidolta kommentointia tai mielipiteiden ilmaisua - se olisikin mahdotonta, sillä sellaista valtaa ei rivikäyttäjällä ole. Huomaan, ettei mielipiteeni tästä asiasta ole kovin suosittu (hymiö tähän). Toiveeni johtuu puhtaasti siitä, kuinka olen tottunut modejen muilla palstoilla toimivan - eli keskittyvän siihen moderointiin. En minäkään saa palkkaa fb-ryhmän moderoinnista, mutten myöskään sekaannu siellä käytävään keskusteluun muuten kuin moden ominaisuudessa. Moderoinnin tapoja on toki monia, eikä Baari ei suinkaan ole huonoimmasta päästä.
Koripalloesimerkkiä en ymmärrä, sillä en tunne lajia lainkaan. Esim. kilpavoimistelussa tuomari ei voi ottaa osaa tuomaroimaansa kilpailuun. Tuskin muissakaan urheilulajeissa. Pahoittelen tietämättömyyttäni, mikäli koripallotuomarille on mahdollista hypätä mukaan peliin, tehdä kori tai pari ja palata sen jälkeen puolueettomana jatkamaan tuomarointia.
Mikäli lemmikki olisi samaan sävyyn kuin tässä ketjussa ilmoittanut jonkun toisen kinkyn fetissin olevan täysin ei-toivottu ja sen toteuttajien olevan puhtaasti omaa syytään ulkona normaalien, kunnollisten kinkyjen porukoista, olisitteko samaa mieltä siitä, että kyseessä on yksilön eikä ylläpidon edustajan mielipide? Herättäisikö se keskustelua ylläpidon kesken? Nielisikö kinky-yhteisö purematta sen, että foorumilla ylintä valtaa käyttävä ihminen arvostelee kanssakinkyn fetissit ei-toivotuiksi?
Hah, luulin alkuun, että nyt menin aiheen viereen melko reippaasti, mutta tämä toden totta liittyy vahvasti ulkopuolisuuden tunteisiin. Jos olen jonkin ominaisuuteni tai kirjoitustapani vuoksi niin pahasti viallinen, että keskustelupalstan ylläpitäjä ilmoittaa, etten kuulu porukkaan ja se on ihan omaa syytäni, niin melko kummallista olisi, jos tuntisin oloni tervetulleeksi saati hyväksytyksi. Ylläpitäjä ei koskaan ole neutraali kommentoija vaan käyttää aina valtaa rivijäseniin nähden.
Huomautettakoon, että en ole muualla kuin tässä ketjussa huomannut ylläpidon edustajien käyttäytyvän minun mielestäni asiattomasti. Ja juu, toki huomasin, ettei asia ole ylläpitäjän kavereiden mielestä tai hänen kanssaan samaa mieltä olevista ongelmallinen.
Pakko silti kysyä: Ihanko oikeasti ette huomaa tässä valtarakenteita ja niiden mahdollistamaa syrjintää? Tämä on suorastaan malliesimerkki ja tiivistää tämän ketjun asiat koko lailla täydellisesti.
Edit: korjattu kirjoitusvirheitä.
-
---
Mielestäni on vähintään kyseenalaista vaatia ylläpidolta ( siis ihmisiltä, jotka palkatta tekevät töitä foorumin eteen, ilmeisesti rakkaudesta lajiin?) tuppisuuna nurkassa seisomista ja kommentoimista vain kysyttäessä ja silloinkin kollektiivisen ylläpidon ominaisuudessa. Eikös se nikki Konehuone hoida tuon jutun ;).
Samoin minusta on oikeudenmukaista, että keskustelupalstan ylläpito saa keskustella myös ylläpitämällään keskustelupalstalla siinä missä muutkin. Jos eivät saisi, se olisi vähän niinkuin vaikka koripalloseuran hallituksen jäsenet eivät saisi pelata, tuomaroida tai valmentaa koripalloa, ainoastaan istua kokouksissa ja leipoa pullaa myyjäisiin?
---
Vahvat komppaukset! En todellakaan halua, että ylläpidosta tulee keskustelufoorumin ulkopuolisia tai hiljaisia jäseniä. Jestas. Mielestäni tuo on tosi hyvä käytäntö, että kommentin lopussa (tai alussa) mainitaan, että tämä on yksilön mielipide ja Konehuone-nikki toimii erikseen. (Joo, tottakai siitä voi edelleen saada valtaviboja, mutta ehkä tässä helpottaa se, että jotenkin edes tietää tai tuntee ihmisiä nikkien takana.)
Varmasti kummasti helpottaa ylläpidon kanssa toimimista se, että tuntee ihmiset, jotka sitä hommaa hoitavat. Muut voivat tarkastella ylläpidon toimintaa ainoastaan heidän kirjoitustensa (aivan) ja muun toimintansa kautta. Kukaan ei ole kieltämässä ylläpidolta kommentointia tai mielipiteiden ilmaisua - se olisikin mahdotonta, sillä sellaista valtaa ei rivikäyttäjällä ole. Huomaan, ettei mielipiteeni tästä asiasta ole kovin suosittu (hymiö tähän). Toiveeni johtuu puhtaasti siitä, kuinka olen tottunut modejen muilla palstoilla toimivan - eli keskittyvän siihen moderointiin. En minäkään saa palkkaa fb-ryhmän moderoinnista, mutten myöskään sekaannu siellä käytävään keskusteluun muuten kuin moden ominaisuudessa. Moderoinnin tapoja on toki monia, eikä Baari ei suinkaan ole huonoimmasta päästä.
Koripalloesimerkkiä en ymmärrä, sillä en tunne lajia lainkaan. Esim. kilpavoimistelussa tuomari ei voi ottaa osaa tuomaroimaansa kilpailuun. Tuskin muissakaan urheilulajeissa. Pahoittelen tietämättömyyttäni, mikäli koripallotuomarille on mahdollista hypätä mukaan peliin, tehdä kori tai pari ja palata sen jälkeen puolueettomana jatkamaan tuomarointia.
Mikäli lemmikki olisi samaan sävyyn kuin tässä ketjussa ilmoittanut jonkun toisen kinkyn fetissin olevan täysin ei-toivottu ja sen toteuttajien olevan puhtaasti omaa syytään ulkona normaalien, kunnollisten kinkyjen porukoista, olisitteko samaa mieltä siitä, että kyseessä on yksilön eikä ylläpidon edustajan mielipide? Herättäisikö se keskustelua ylläpidon kesken? Nielisikö kinky-yhteisö purematta sen, että foorumilla ylintä valtaa käyttävä ihminen arvostelee kanssakinkyn fetissit ei-toivotuiksi?
Hah, luulin alkuun, että nyt menin aiheen viereen melko reippaasti, mutta tämä toden totta liittyy vahvasti ulkopuolisuuden tunteisiin. Jos olen jonkin ominaisuuteni tai kirjoitustapani vuoksi niin pahasti viallinen, että keskustelupalstan ylläpitäjä ilmoittaa, etten kuulu porukkaan ja se on ihan omaa syytäni, niin melko kummallista olisi, jos tuntisin oloni tervetulleeksi saati hyväksytyksi. Ylläpitäjä ei koskaan ole neutraali kommentoija vaan käyttää aina valtaa rivijäseniin nähden.
Huomautettakoon, että en ole muualla kuin tässä ketjussa huomannut ylläpidon edustajien käyttäytyvän minun mielestäni asiattomasti. Ja juu, toki huomasin, ettei asia ole ylläpitäjän kavereiden mielestä tai hänen kanssaan samaa mieltä olevista ongelmallinen.
Pakko silti kysyä: Ihanko oikeasti ette huomaa tässä valtarakenteita ja niiden mahdollistamaa syrjintää? Tämä on suorastaan malliesimerkki ja tiivistää tämän ketjun asiat koko lailla täydellisesti.
Edit: korjattu kirjoitusvirheitä.
Joka ainoa kommentti ylläpidolta, tai entiseltä sellaiselta on ollut rauhallinen ja rakentava, miten tuota ei voi olla huomaamatta, kun ottaa huomioon toisen osapuolen kommentit öyhöttäjiksi ja setähiutaleiksi etc. leimaamiset.
-
Mikäli lemmikki olisi samaan sävyyn kuin tässä ketjussa ilmoittanut jonkun toisen kinkyn fetissin olevan täysin ei-toivottu ja sen toteuttajien olevan puhtaasti omaa syytään ulkona normaalien, kunnollisten kinkyjen porukoista, olisitteko samaa mieltä siitä, että kyseessä on yksilön eikä ylläpidon edustajan mielipide? Herättäisikö se keskustelua ylläpidon kesken? Nielisikö kinky-yhteisö purematta sen, että foorumilla ylintä valtaa käyttävä ihminen arvostelee kanssakinkyn fetissit ei-toivotuiksi?
lemmikki ei kuitenkaan tietääkseni tehnyt niin. Mielestäni keskustelu toimii ns. "ihan oikein", kun täällä on ihmisiä joilla on mielipide x ja joillain on mielipide y ja joillain on mielipide z ja keskustelu/kommentit näyttävät monipuolisilta. En minä ainakaan halua, että purematta niellään asioita vaan nimenomaan sanotaan vastaan, jos ollaan eri mieltä.
Huomautettakoon, että en ole muualla kuin tässä ketjussa huomannut ylläpidon edustajien käyttäytyvän minun mielestäni asiattomasti. Ja juu, toki huomasin, ettei asia ole ylläpitäjän kavereiden mielestä tai hänen kanssaan samaa mieltä olevista ongelmallinen.
Pakko silti kysyä: Ihanko oikeasti ette huomaa tässä valtarakenteita ja niiden mahdollistamaa syrjintää? Tämä on suorastaan malliesimerkki ja tiivistää tämän ketjun asiat koko lailla täydellisesti.
Otin kantaa lähinnä siihen, etten halua että ylläpidon jäsenet eivät osallistuisi keskusteluihin foorumin käyttäjien seassa. Sanoin: "Mielestäni tuo on tosi hyvä käytäntö, että kommentin lopussa (tai alussa) mainitaan, että tämä on yksilön mielipide ja Konehuone-nikki toimii erikseen. (Joo, tottakai siitä voi edelleen saada valtaviboja, mutta ehkä tässä helpottaa se, että jotenkin edes tietää tai tuntee ihmisiä nikkien takana.)"
Minä en siis keksi parempaa tapaa erotella yksityishenkilöä ja ylläpito-tiimiä toisistaan kuin tuo, että kertoo mistä roolista käsin puhuu. Mielestäni se on hyvää läpinäkyvyyttä. Pyrin myös sanomaan, että tottakai siinä on valta-asetelmaa läsnä, mutta minua henkilökohtaisesti helpottaa se, että on jonkinlainen käsitys ihmisistä ja silloin on helpompi pyrkiä keskustelemaan ystävällisempään ja yhteisymmärrystä hakevampaan sävyyn kuin mitä tuntemattoman kanssa. On siis helpompi muistaa, että siellä nimimerkin takana on ihminen ja esim. empatia herää herkemmin tutumpien ihmisten kanssa. Eli tuntemattomampien kanssa sitä joutuu välillä esim. muistuttelemaan, että ehkä tämä ihminen nyt tarkoitti ihan hyvää kuitenkin.
-
Mikäli lemmikki olisi samaan sävyyn kuin tässä ketjussa ilmoittanut jonkun toisen kinkyn fetissin olevan täysin ei-toivottu ja sen toteuttajien olevan puhtaasti omaa syytään ulkona normaalien, kunnollisten kinkyjen porukoista, olisitteko samaa mieltä siitä, että kyseessä on yksilön eikä ylläpidon edustajan mielipide? Herättäisikö se keskustelua ylläpidon kesken? Nielisikö kinky-yhteisö purematta sen, että foorumilla ylintä valtaa käyttävä ihminen arvostelee kanssakinkyn fetissit ei-toivotuiksi?
Hah, luulin alkuun, että nyt menin aiheen viereen melko reippaasti, mutta tämä toden totta liittyy vahvasti ulkopuolisuuden tunteisiin. Jos olen jonkin ominaisuuteni tai kirjoitustapani vuoksi niin pahasti viallinen, että keskustelupalstan ylläpitäjä ilmoittaa, etten kuulu porukkaan ja se on ihan omaa syytäni, niin melko kummallista olisi, jos tuntisin oloni tervetulleeksi saati hyväksytyksi. Ylläpitäjä ei koskaan ole neutraali kommentoija vaan käyttää aina valtaa rivijäseniin nähden.
Huomautettakoon, että en ole muualla kuin tässä ketjussa huomannut ylläpidon edustajien käyttäytyvän minun mielestäni asiattomasti. Ja juu, toki huomasin, ettei asia ole ylläpitäjän kavereiden mielestä tai hänen kanssaan samaa mieltä olevista ongelmallinen.
Pakko silti kysyä: Ihanko oikeasti ette huomaa tässä valtarakenteita ja niiden mahdollistamaa syrjintää? Tämä on suorastaan malliesimerkki ja tiivistää tämän ketjun asiat koko lailla täydellisesti.
Edit: korjattu kirjoitusvirheitä.
Kerrotko vielä missä kohdin olen ilmoittanut jonkun kinkyn fetissin olevan ei-toivottu? Edelleenkään en myöskään ole arvostellut sinua henkilönä tai edustamiasi arvoja. Otin kantaa tässä keskustelussa ilmenneeseen hyökkäävään keskustelutapaan. En nimennyt yhtäkään keskustelijaa. Sinä itse päätit, että se oli kohdistettu sinuun.
Totta kai valtarakenteita on olemassa. Niitä on kaikkialla. Valtaa voi käyttää monin tavoin. Tässä ketjussa ei ole tartuttu niihin tapoihin käyttää valtaa, mitä olisi käytettävissä. Keskustelun sijaan olisin voinut deletoida ne avaukset, jotka eivät minua miellytä (toki tämä vaatisi ylläpidon kollektiivisen kannan, mutta sellaista ei ole haettu) . Niin ei ole kuitenkaan tehty, koska ylläpitokin käsittää sen, että ulkopuolisuuden kokemuksen syistä puhumisen rajoittaminen voimistaa ulkopuolisuuden kokemusta.
Koripallotuomari ei ehkä voi kesken pelin hypätä kentälle, mutta hän sen sijaan voi vapaa-ajallaan pelata korista, keskustella lajista tai sen tuomarilinjasta jne. Keskustellessaan hän on toki yhä tuomari, mutta ei tuomitsemassa peliä. Ihan samalla tavoin ylläpitäjät täällä pyrkivät neutraaliuteen tehdessään moderointitoimenpiteitä. Tässä oli kuitenkin kyse keskustelemisesta, ei moderoinnista. En ole ajatellut mennä tekemään sitä jatkossakaan jollekin vaihtoehtoiselle sivustolle.
En tiennyt, että aggressiivinen argumentointitapa tai ihmisten tuomitseminen heidän ominaisuuksiensa tai enemmistöasemansa perusteella voi olla jonkun kinky fetissi tai arvokysymys. Mitään muuta en ole tässä kritisoinut. Ihminen elää ja oppii.
Arvostaisin, jos osoittaisit minulle ne rivit, joissa ilmoitin, ettet ole kinkyn fetissisi vuoksi tervetullut, että voin käyttää valtaa itse itseeni ja poistaa sellaiset kohdat. Omiin silmiini ne eivät osuneet, vaikka yritin etsiä. Toki sinulla ei sellaisten osoittamiseen mitään velvollisuutta ole, niin kuin ei minullakaan vastuuta sanoista, joita en ole edes sanonut.
Pahoittelen, jos kirjoituksestani välittyi vaikutelma, että vähemmistöt tai feministit olisivat ei-toivottuja tälle foorumille. Sen tarkoitus oli peräänkuuluttaa asiallisempaa keskustelua niistäkin aiheista, jotka herättävät tunteita ja triggeröivät, jotta ulkopuoliseksi itsensä kokevien asiaa voitaisiin oikeasti edistää.
Tämä edelleen ihan yksittäisenä henkilönä ja puhtaasti omia mielipiteitäni.
-
En jaksaa tai voida ymmärtää edes puoli mikä on sanottu täällä ristinriidalla, mutta omasta näkökulmasta ulkopuolisuus ja vähemmistö on ollut plussan puolella noin kauan. On tarkoitettu, että olen ollut pakko olla enemmän aktiivinen ja seurallinen kuin haluasin tässä piirussa. Ja sieltä on tullut tulkosia sen takia toisin kuin olisin "sisäänpuolella". Olen tavannut erinomaisia ihmisiä tavallisissa vaatteissa ja tavallisia ihmisiä erinomaisissa vaatteissa. Ei kaikki ihmisiä täsmää, ja jos sinulla on isoja ja moninmutkaisia pervohaaveita sitten on vaikeampi juu. Koska kukaan ei ole velvollisuusta täyttää ne. Skene voi näyttää kuin kinky huvipuisto ulkopuolelta, mutta jos käyttää suurennuslasi sitten on erilainen tarina. Kaikilla on omat ongelmat, toivot ja pelkot. Ja he joka ovat tyytyväisiä ovat työskellyt jopa vuosia saada sitä tuntemusta.
Omat viidet sentit. Niin kuin Eazy-E sanoi "Don't quote me boy, 'cause I ain't sayin' shit".
-
Sosiaalinen kanssakäyminen on aina kiinni kaikista osapuolista. Tässä tapauksessa siis sekä siitä miittiin tulijasta että niistä muista, jotka siellä miitissä ovat.
Miittaava jengi voi olla niin kiinni omissa kuvioissaan, etteivät ota keskusteluun mukaan uutta ihmistä, vaikka tämä tekisi mitä (kokemusta on). Ja miittiin tuleva voi olla itse kyvytön ottamaan kontaktia jostain syystä, eikä auta vaikka muut tekisivät mitä (kokemusta on).
Yksi asia, mitä kaikki voivat tehdä asialle, on oppia hieman smalltalk-taitoja ja hyödyntää näitä miiteissä. Näiden oppimisesta on iloa niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.
Minkälaisia ovat hyvät kysymykset? Ne ovat avoimia, joihin vastataan tarinalla. Esimerkeiksi kelpaa vaikkapa: "haluatko kertoa jostain ihanasta kokemuksesta viime kesältä?", "mitä tykkäät tehdä sadesäällä?", "kuka olisi tähtenä sinun elämästäsi kertovassa elokuvassa ja miksi? Kerro jotain elokuvasta", "mikä on jännin yllätys, jonka olet koskaan suunnitellut ja toteuttanut? Miten se onnistui?" ja niin edelleen.
Ehkä keskeisintä on siis osata esittää avoimia kysymyksiä, jotka tarjoavat mahdollisuuden kertoa tarinoita - ja samalla olla valmis kertomaan itsestään joitakin tarinoita miitissä. Jos tarinoiden keksiminen on vaikeaa, niitä voi miettiä etukäteen miittiin tullessa.
Piti ihan muistella miittejä, joissa on ollut sieltä jostain 2013-2014 tähän vuoteen asti. Vuosien takaa on vain hämäriä muistikuvia. Olen oikeasti (ollut) aika ujo ja minun on vaikea suunnistaa. On ollut miittejä, joihin miut on ystävällisesti haettu päärautatieasemalta tuntomerkkien perusteella ja suunnilleen talutettu sitten oikeaan paikkaan about kädestä pitäen ( :love: ). Tähän johti se, että muistaakseni sanoin ääneen, että se on ihan oikea ongelma että löydänkö perille vai en. Lisäksi jännitti. Oli helpompaa jutella ensin yhdelle ihmiselle matkalla kuin nähdä heti kerralla kaikki. Muistaakseni nämä olivat myös pääasiassa naisten miittejä ja pääasiassa subien miittejä, eli "oman ryhmän" tapaaminen tuntui helpommalta alkuun.
Pöytäseurueissa olen ollut iloinen niistä ihmisistä, jotka ovat jutelleet minulle tai kyselleet minulta. Oikeastaan aika sama että mitä asioita, koska en minä niistä hirveästi välttämättä jälkikäteen ole jännitykseltäni muistanut - muistan vain että se olikin aika jees porukka/miitti/keskustelu. On myös ollut rauhoittavaa välillä seurata vain sivusta joidenkin kokeneempien keskinäistä juttelua tai vaikka jotain haastattelua tai demonstraatiota. Joissain miiteissä on ollut enemmän toimintaa (esim. piknik, köysittelyä, littlejuttuja, ompeluhommia) ja on ollut ns. väljempää vain hengata yhdessä, että koko ajan ei ole pakko tehdä tai osallistua, voi vaan olla. Joissain miiteissä on tullut tervetullut olo siitä, että tiedän, että koska keskusteluvuoro kiertää niin minäkin pääsen omalla vuorollani sanomaan ajatukseni. Joissain livemiiteissä on hyödynnetty myös kirjoittamista, että kirjoittaen voi vaikka esittää kysymyksiä ennalta ja se on tuntunut hyvältä varsinkin teemajutuissa, kun asiasisällöt houkuttelevat paikalle.
Useammassa miitissä on käyty alkuun läpi luottamuksellisuuden periaate. Se on minulle itse asiassa edelleen aika tärkeä asia, enkä kaipaa sitä kuin lyhyenä lausahduksena muistuttamaan kaikkia. Mikäli uusia on enemmän paikalla niin minusta on tuntunut hyvältä, että alkuohjeistus on aavistuksen pidempi. Joissain miiteissä on pidemmät turvallisemman tilan säännöt, jotka käydään läpi jokaisen miitin alussa ja näissä miiteissä pyrin olemaan erityisen tarkka muiden huomioinnista, koska tiedän että se mahdollistaa monelle ihmiselle juuri niissä miiteissä käymisen. Ehkä alkuun otin siitä myös suorituspaineita, koska halusin pyrkiä muistamaan ihmisten nimet ja pronominit jne., mutta kun tajusin että se on muistilleni mahdotonta enkä normaalistikaan kommunikoi nimellä tai muuta kuin sukupuolineutraalilla pronominilla, niin tajusin että se käytäntö nyt on aika helppo ottaa käyttöön näissäkin miiteissä ja oloni rentoutui. Yleensä siis puhuttelen tyyliin "Hei sori, voisitko...?" ja kun opin tuntemaan ihmisiä niin nimetkin pysyvät paremmin muistissa - tai toisaalta olen luottanut, että jos käytän they-pronominia niin siitä ehkä ymmärretään, että tarkoitukseni ei ainakaan ollut tieten tahtoen loukata. Supertervetullut olo on ollut pienempien porukoiden omissa, sanotaan nyt sitten vaikka sisäpiiri-miiteissä tai vähemmistöjen vähemmistöjen miiteissä, joita voisi ihan kinkykaveriporukoiksikin sanoa. En odota, että ns. kaiken kansan miiteissä voisi saavuttaa samaa intiimiä luottavaa fiilistä enkä jotenkin pidä sitä realistisena ja järkevänä tavoitteenakaan.
Näköjään olen ehtinyt käydä miiteissä vuosien varrella aika paljon, mikä on aika hauska ajatus tälleen kun identifioi itsensä introvertiksi ;D Viimeisin livemiittini saattoi olla D-ihmisten keskustelumiitti, jonne meneminen vähän jännitti, kas kun paikalla oli vain minua vanhempia (oletettavasti) miesihmisiä ja minä sitten paikalla D-roolin puolesta, mutta kuitenkin nuorempana switch-naisena. Kuitenkin pohdiskelin ennalta, että jaa, ehkä minulla on jo itseluottamusta sanoa reippaasti vastaan, jos koen että minua jotenkin väheksytään. No, näin ei todellakaan tapahtunut, mutta haluan edelleen ajatella, että minulla olisi tilanteen koittaessa ollut pokkaa sanoa vastaan tarvittaessa terävästikin 8) Huomasin myös sen, mikä aika usein on ollut totta; sitä tulee pelättyä etukäteen kaikenlaista ja omalla kohdallani ikäviä skenaarioita miiteissä on toteutunut varsin vähänlaisesti ja yleensä silloinkin olen itse voinut tehdä asialle jotain eli useimmiten avannut suuni tai vaihtanut istumapaikkaa.
Nyt poikkeusaikana on ollut etänä juttelumiittiä äänellä ja tekstillä ja välillä videokuvallakin, teemoilla ja ilman. Suurin haaste on ollut tekniikka ja siihenkin on onneksi kohtalaisesti saanut apuja kun vain kysyy neuvoa :D Osa porukasta vielä totuttelee etämiittailuun ja miiteissä on ehkä välillä hiljaisempia hetkiä enemmän kuin livenä. Toisaalta osa on jo varsin tottunut etämiittailuun ja lähinnä puheenjohtajan toiminta saa homman pysymään jotenkin aisoissa, ettei mene päällehuuteluksi. Mielestäni hyvin kiva tapa on ollut discordissa se, että ison porukan miitissä yksi puhuu vuorollaan ja muut voivat kommentoida omalla vuorollaan ja/tai samanaikaisesti tekstillä kirjoittaen tai tekstillä puheenvuoroa pyytäen. Valmiit teemat ja kyssärit auttavat siinä, että on jotain puhuttavaa. Kysymysten saaminen etukäteen auttaa ehkä hitaampaakin tai ujompaakin pohtimaan, mitä haluaa sanoa/kirjoittaa aiheesta. Moni on tuntunut rohkaistuvan miitin aikanakin sanomaan edes jotain :)
Hankalaa oloa eri etkoilla/livemiiteissä/jatkoilla tuottaa välillä se, mikäli nimimerkkiäni käytetään julkisella paikalla (tai oikeaa nimeäni kinkymiiteissä). En usko, että kukaan näitä sekoittaa pahaa pahuuttaan ja toisaalta en jotenkin jaksa huolestua tästä enää niin paljon kuin joskus. En myöskään usko, että itsekään toimin asiassa moitteettomasti, koska tutut nimet tulevat automaatiolla, varsinkin jos seurassa on hauskaa ja innostuu. Hankaluutta on tuottanut myös joidenkin tilojen akustiikka, eli esim. Thirsty Scholarissa en oikeastaan käy, sillä lähinnä kesäterassiaikaan pystyn kuulemaan mitä keskustelukumppanit puhuvat. Miitteihin lähtemistä hankaloittaa mm. arkielämä, eli jos miitti olisi koirapuistossa lähellä kotia niin olisin todennäköisemmin paikalla :D Tähän on auttanut mm. kävelymiittien pitäminen oman kodin lähellä :P Ajattelen myös, että okei, jotkut miitit on tarkoitettu ihmisille, joilla on erilainen aikataulu arjessaan ja ehkä en kuole jos en pääse ihan jokaiseen miittiin :D
-
Mikäli lemmikki olisi samaan sävyyn kuin tässä ketjussa ilmoittanut jonkun toisen kinkyn fetissin olevan täysin ei-toivottu ja sen toteuttajien olevan puhtaasti omaa syytään ulkona normaalien, kunnollisten kinkyjen porukoista, olisitteko samaa mieltä siitä, että kyseessä on yksilön eikä ylläpidon edustajan mielipide? Herättäisikö se keskustelua ylläpidon kesken? Nielisikö kinky-yhteisö purematta sen, että foorumilla ylintä valtaa käyttävä ihminen arvostelee kanssakinkyn fetissit ei-toivotuiksi?
Kerrotko vielä missä kohdin olen ilmoittanut jonkun kinkyn fetissin olevan ei-toivottu? Edelleenkään en myöskään ole arvostellut sinua henkilönä tai edustamiasi arvoja. Otin kantaa tässä keskustelussa ilmenneeseen hyökkäävään keskustelutapaan. En nimennyt yhtäkään keskustelijaa. Sinä itse päätit, että se oli kohdistettu sinuun.
Toisen fetissiin puuttuminen oli sellainen rautalankaesimerkki, joita tässä ketjussa on penätty. Mietin, laitanko siihen otsikoksi "RAUTALANKAESIMERKKI, verrannollinen lemmikin sanomisiin feministeistä ja heidän tavastaan ajaa asiaansa". Kirjoitetun tekstin kanssa väärinymmärrysten vaara on aina suuri.
Koetin siis tuoda esiin sit, mitä olisi kenties tapahtunut, mikäli olisin ilmoittanut feministin sijaan olevani vaikka turri ja penännyt turrien tasa-arvoista kohtelua. Tässä *esimerkissä* lemmikki olisi siis tuominnut koko turriuteni, sekä muut turrit samaan syssyyn, koska tuon asiani esiin väärällä tavalla turrien syrjintään kyllästyneenä. Tässä esimerkissä on vaihdettu sanan feministit tilalle sana turri. Mikäli olisi ollut kyse kinkistä (tässä esimerkissä turri) niin olisiko se ollut muille ok samalla tavalla kuin ylläpidon edustajaa miellyttämätön tapa tuoda esiin feminismiä.
Minä-pronominia on tässä esimerkissä ynnä edellisessä kirjoituksessa käytetty alleviivaamaan omia tuntemuksia, vaikka lemmikin kannanotto koski muitakin itseään väärällä tavalla ilmaisevia turreja. Eikun siis feministejä.
Edit: korjattu taas niitä pirun kirjoitusvirheitä, koetettu tehdä rautalankaesimerkistä mahdollisimman yksiselitteinen.
-
Osa 1 eli se osa, joka vastaa aloitukseen:
Olen ollut ulkopuolinen skenessä ja koen edelleen paikoitellen moista tunnetta. Pelkkä kinkyys ei ole riittävä yhdistävä tekijä, että ihmiset kiinnostaisivat minua tai minä heitä noin niinkun taikasauvaa heiluttaen.
Kyllä se tutustuminen ja itselleen sopivien/oikeiden ihmisten haaliminen siihen omaan piiriinsä vie aikaa. Sit ne ihmiset kehtaa tuoda siihen piiriin vielä semmosia ihmisiä kenen kanssa en välttämättä itse liiemmin haluaisi hengailla ja osa pariutuu ja jäävät kotia. Ne paskiaiset.
Moni meistä kinkyistä (ja etenkin suomalaisista) on sosiaalisesti tosi ujoja/varautuneita tai loppuviikkoon sijoitetuissa tapahtumissa näkee lähinnä viikon uuvuttamia kinkyjä joilla ei välttämättä ole sitä energiaa heittää joka puolelle ja jokaiselle uudelle. Kukaan meistä ei myöskään osaa lukea ajatuksia. Kuka haluaa, että heitä lähestytään tai kuka säikähtää, että joku pitkätukka/setä/täti/randompervo lähestyy heitä jutellen niitä näitä?
Itse olen kailottanut "omaa aktiivisuutta". Se ei tarkoita vain sitä, että tappelee täällä foorumilla, että ketä syrjitään eniten meidän syrjittyjen joukossa vaan sitä, että roikkuu chäteissä, yhteisöjen Discord -palvelimilla (etenkin Häkin discordissa Häkkiporukkaan tutustuu tuota kautta parhaiten, jos ei uskalla hypätä tapahtumiin kylmiltään) tai, jos on oikein rohkea; käy niissä tapahtumissa. Tapahtumissa on hyvin todennäköistä, että osa ajasta menee hohhaillen ja ihmetellen. Jännittää, tylsistyttää ja ihmetyttää. Luultavasti tekee vielä seuraavallakin kerralla ja sitä seuraavalla. Siitä omasta ulkopuolisuuden tunteesta pääsee pala palalta eroon, vaikka ei välttämättä kokonaan, kun tutustuu ja löytää ne sopivat ihmiset.
Ja kannattaa muistaa, että etenkin tämä foorumi tarjoaa hyvin pienen ikkunan siitä millaisia kinkyt ovat ja keitä he ovat. Eikä yksittäisen tapahtuman perusteella voi sanoa onko "skenessä" itselleen sopivia ihmisiä.
Osa 2 eli se osa, joka vastaa yleiseen öyhötykseen:
Kertoo jotain ketjun tasosta, että stoge oli useampaan sivuun ainoa järjellä kirjoittanut kirjoittaja ketjussa. Stoge, joka yleensä lähinnä käy huutamassa puskasta jotain asiatonta ketjuun ja poistuu räkäisesti nauraen leikkimään puukkohippasia.
Osa 3, joka ottaa kantaa ylläpidon rooliin keskusteluissa:
Kuinka paljon ylläpidon pitää uhrata omasta kinkyydestään, jotta saavat kunnian pitää tämmöistä paikkaa pystyssä meille? Koskeeko kielto myös Fetlifen epäaktiivisia suomalaisia ryhmiä? Entäs tapahtumat? Onko myös eri yhdistysten hallituslaisten parempi pitää päänsä kiinni asioista Discord -palvelimillaan?
Minusta on kovin outoa, että vapaaehtoisesti tätä paskaa vuodesta toiseen lapioivat ihmiset eivät saisi osallistua keskusteluun silloin kuin heillä on jotain omia ajatuksia aiheesta jaettavaksi. Monihan heistä ei enää edes osallistu mihinkään vakavampiin ketjuihin juuri tästä syystä. Moni/osa heistä kuulee myös vittuilua ylläpitoroolistaan tapahtumissa, ihan vain sillai puolihuolimattomasti. Unohtamatta tietty muuta "somea". Rakkaudesta lajiin?
Baarin ylläpito ei ole mitään ilmaista hupia, toisin kuin, vaikka Facebook -ryhmän moderointi. Kuulostan siltä vanhalta ukolta, joka huutaa lapsille "pois nurmikolta", kun sanon taas kerran: Ne, jotka on kokeneet edellisten sivustojen katoamiset (osa näistä täysin yllätyksenä), osaavat arvostaa sitä, että meillä on edes olemassa tämän kaltainen sivusto. Ylläpidon ratkaisusta voi ja saa olla montaa eri mieltä, en minäkään niitä kaikkia allekirjoita.
Mutta se, että yritetään sulkea joukko ihmisiä ulos keskusteluista sen perusteella pois, että he ovat ottaneet itselleen paskan nakin hoidettavakseen on naurettavaa. Tokihan sama ulos sulkeminen koskee kaikkia, jotka ovat myös näiden kavereita/exiä (ei niitä sellaisia katkeria sellaisia). Koska selvästihän he ovat palkattuja agentteja, eivätkä omista omaa mielipidettään asioista.
Tuskin kukaan haluaa sitäkään vaihtoehtoa, että ylläpito on joukko nimettömiä henkilöitä, joiden henkilöllisyyttä voi vaan yrittää arvailla.
-
Jos kokee ylläpidon edustajien mielipiteiden esittämisen tällä foorumilla jotenkin epäsopimattomaksi, häritseväksi tai sanelevaksi tai jotain, kannattaa ihan oikeasti miettiä omaa suhdettaan auktoriteetteihin. Koska niinkuin mun ja Galesin viesteistä huomaatte, kaikki eivät todellakaan koe samoin. Mulle ei ole ollut pitkään aikaan ongelma seisoa napit vastakkain itseni yläpuolella olevien auktoriteettien kanssa. Ja osaan erottaa auktoriteettien antamat käskyt heidän mielipiteistään: jälkimmäisiä voi yleensä kyseenalaistaa ilman pelkoa sanktioista, käskyjen kyseenalaistaminen ei tapahdu yhtä kevyesti mutta sitäkin voi harrastaa itse kukin.
Kannattaa muistaa että auktoriteettiasemassa olevat ihmiset ovat aina vain ihmisiä, erehtyväisiä ja turmelulle alttiita siinä missä mekin. Siksi kannattaa opetella pitämään puolensa heitä vastaan (ei vain taistelemaan ja vänkäämään vaan tehokkaaseen vuorovaikutukseen), ja opetella erottamaan milloin auktoriteettiasemassa oleva ei käytä auktoriteettiaan ja milloin käyttää.
Omat kasvattajat (isukki ja äippä) ovat ne auktoriteettihahmot joiden suhteita lapseen lapsi heijastaa aikuisiän auktoriteetteihinsa. Jos lapsi on oppinut jo pienenä että isään ja äitiin ei voi aina luottaa, niin aikuisenakin on luontaisesti epäluuloinen auktoriteetteja kohtaan, ja luotettavien vanhempien lapselle voi olla vaikeaa kyseenalaistaa auktoriteetteja aikuisiällä.
Isrikalla ja Lemmikillä on mun mielestä ollut asiallisia mielipiteitä tässä ketjussa, mutta kannattaa muistaa etteivät he ole sanelemassa täällä miten sinun pitäisi ajatella ja millaisia mielipiteitä saa esittää, vaan päinvastoin takaamassa että kaikki tulevat kuulluksi asiallisissa puitteissa, myös ne jotka ovat eri linjoilla heidän kanssaan.
-
Mikäli lemmikki olisi samaan sävyyn kuin tässä ketjussa ilmoittanut jonkun toisen kinkyn fetissin olevan täysin ei-toivottu ja sen toteuttajien olevan puhtaasti omaa syytään ulkona normaalien, kunnollisten kinkyjen porukoista, olisitteko samaa mieltä siitä, että kyseessä on yksilön eikä ylläpidon edustajan mielipide? Herättäisikö se keskustelua ylläpidon kesken? Nielisikö kinky-yhteisö purematta sen, että foorumilla ylintä valtaa käyttävä ihminen arvostelee kanssakinkyn fetissit ei-toivotuiksi?
Kerrotko vielä missä kohdin olen ilmoittanut jonkun kinkyn fetissin olevan ei-toivottu? Edelleenkään en myöskään ole arvostellut sinua henkilönä tai edustamiasi arvoja. Otin kantaa tässä keskustelussa ilmenneeseen hyökkäävään keskustelutapaan. En nimennyt yhtäkään keskustelijaa. Sinä itse päätit, että se oli kohdistettu sinuun.
Toisen fetissiin puuttuminen oli sellainen rautalankaesimerkki, joita tässä ketjussa on penätty. Mietin, laitanko siihen otsikoksi "RAUTALANKAESIMERKKI, verrannollinen lemmikin sanomisiin feministeistä ja heidän tavastaan ajaa asiaansa". Kirjoitetun tekstin kanssa väärinymmärrysten vaara on aina suuri.
Koetin siis tuoda esiin sit, mitä olisi kenties tapahtunut, mikäli olisin ilmoittanut feministin sijaan olevani vaikka turri ja penännyt turrien tasa-arvoista kohtelua. Tässä *esimerkissä* lemmikki olisi siis tuominnut koko turriuteni, sekä muut turrit samaan syssyyn, koska tuon asiani esiin väärällä tavalla turrien syrjintään kyllästyneenä. Tässä esimerkissä on vaihdettu sanan feministit tilalle sana turri. Mikäli olisi ollut kyse kinkistä (tässä esimerkissä turri) niin olisiko se ollut muille ok samalla tavalla kuin ylläpidon edustajaa miellyttämätön tapa tuoda esiin feminismiä.
Minä-pronominia on tässä esimerkissä ynnä edellisessä kirjoituksessa käytetty alleviivaamaan omia tuntemuksia, vaikka lemmikin kannanotto koski muitakin itseään väärällä tavalla ilmaisevia turreja. Eikun siis feministejä.
Edit: korjattu taas niitä pirun kirjoitusvirheitä, koetettu tehdä rautalankaesimerkistä mahdollisimman yksiselitteinen.
Hyvä Kinkajou
Ensinnäkin, minä en edelleenkään tuominnut feminismiä tai feministejä. Jos tapanani olisi arvostella jonkun fetissejä tai ilmoittaa niiden olevan sopimattomia tänne, en varmasti olisi ylläpidossa.
Minäkin olen feministi. Minulle se vain tarkoittaa pyrkimystä tilanteeseen, jossa ihmisen sukupuoli ei vaikuta siihen, miten häneen suhtaudutaan työelämässä, yhteisöissä tai yhteiskunnassa. Tämän toivon koskevan ihan kaikkia sukupuolia. Feminismiä olennaisempi ismi itselleni on individualismi. Jokainen on yksilö ja yksilö kollektiivienkin jäsenenä on viime kädessä itse vastuussa vuorovaikutuksestaan ja teoistaan. Niin kuin minäkin nyt tästä kirjoituksesta.
Rautalankaesimerkkisi houkuttelee esittämään vastaavan esimerkin tässä ketjussa ilmenneestä. Mitä jos "setämiesten öyhötys" -sanaparin tilalle vaihdettaisiin vaikka "pikkutyttösten piipitys" tai "vähemmistöjen vikinä".
Onneksi kukaan ei ole sellaiseen lähtenyt. Tuo vain on minun näkökulmastani olennaisesti paremmin verrannollista, kuin sinun tulkintasi siitä, mitä minä olisin voinut sanoa.
Tasa-arvoa ja turvallista tilaa voi edistää edellyttämällä tietynlaista käytöstä kanssaihmisiltä. Tulevana sosiaalipsykologina olet varmasti kartalla vuorovaikutuksen merkityksestä. Minun nähdäkseni tasa-arvoon tulisi pyrkiä vaatimalla samoja oikeuksia olla oma itsensä ja saavuttaa asioita sukupuoleen tai asemaan katsomatta, ei polkemalla suohon niiden oikeuksia, joilla kokee asioiden olevan paremmin.
Olen pahoillani, että tulkitsit viestini niin, että joku ryhmä ei olisi tänne toivottu tai joku puheenaihe olisi kielletty. Pahoittelut myös muille, mikäli ne siltä vaikuttivat muiden korviin/silmiin. Se ei missään vaiheessa ollut tarkoitukseni. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että sanomaani ei nyt edes haluta ymmärtää. Jätän siis rautalangan vääntämisen tähän.
Kiitokset teille, jotka olette ottaneet kantaa ylläpidon asemaan. Kaikista ratkaisuista ei tarvitsekaan olla samaa mieltä, usein valittavana on vain huono tai vielä huonompi vaihtoehto. Eikä kaikkea voi ennakoida. Lopputulokset ovat usein ihan muuta, kuin mitä ajoimme takaa. Ihminen on erehtyväinen. Tämän ketjun myötä tulen itsekin jatkossa harkitsemaan, haluanko ottaa kantaa kovinkaan moneen asiaan. Ehkä joskus on viisaampaa vain olla hiljaa, kuin altistaa itsensä tahalliselle ja tahattomalle väärinymmärrykselle sekä ylläpidon aseman kyseenalaistamiselle. Moni ylläpidossa onkin tämän jo oppinut.
-
Jännä juttu kyllä, että enemmistöläiset eivät ikinä huomaa mitään vähemmistöjen syrjimistä omissa piireissään. Mistäköhän se mahtaa johtua? ;)
Yleensä tähän on kaksi syytä; demokratia, eli enemmistön diktatuuri, mikä omalla oikeudellaan odottaa vähemmistön sopeutuvan enemmistöön, ja narsismin kulttuuri, missä valtavirrasta poikkeaminen, special snowflake, pitäisi olla jotenkin juhlittu asia. Nämä kaksi aiheuttavat konfliktin, missä ongelmia nähdään siellä missä niitä ei ole, mutta myös varsinaiset ongelmat jäävät huomaamatta.
Kyllä ihminen voi olla pohjattoman yksinäinen, vaikka kuinka kävisi miiteissä. Voi olla pervo, ja silti miitissä törmätä tilanteeseen, jossa ei ole oikein mitään puhuttavaa kenenkään kanssa.
Voihan sitä puhuttavaakin olla, mutta pinnallista ja merkityksetöntä. Itsekin pystyn jututtamaan ihmisiä vaikka kuinka, mutta silti ollaan luokassa 1/100 keiden kanssa tulee mitenkään järkevästi juttuun. Ehkä asia toimii ekstroverteilla toisin kuin meillä introverteillä.
Pitää paikkansa. Yksinäisyys on enemmän mielentila kuin tosiasioihin perustuva kokemus.
Toki. Mutta tilanne on samanlainen kuin asuisi ihmisistä autiolla saarella, pelkkiä eläimiä seuranaan.
Tää on muuten veikeää että feminismi ja sovinismi laitetaan jotenkin tässä yhteydessä sanapariksi :o
Se johtuu siitä, että ne sitä ovat; misogynia vs misandria.
Jotenkin olisi hirmu kiva jos feminismin vastustajat tutustuisivat edes feminismin sanakirjamääritelmään.
Ottamatta nyt kantaa feminismin sanakirjamääritelmään, niin tässä on tyypillinen retorisen kikkailun varaan tehty argumentti: olen feministi -> paasaan miesvihaa -> sanakirjan mukaan feminismi ei ole miesvihaa -> en siis paasaa miesvihaa.
Rautalankaesimerkki: Flikkametsä-tapahtumat on tarkoitettu naisille ja sellaisiksi itsensä mieltäville. Miehet on rajattu ulos. Jos esim. vaikka sadistimiittikutsussa määritellään feminismi ei-toivotuksi, paikalle ei luonnollisesti ilmaannu feministejä. Mikä on ihan ok, jokainen saa järjestää mieleisensä tapahtuman. Sitä vastoin on turha ihmetellä, miten joku voi kokea turvattomuutta ja haluttomuutta osallistua tällaisiin miitteihin: kutsu selkeästi määrittelee sen, millaisia tyyppejä paikalle halutaan ja millaisia ei.
Jos sinä itse olet sitä mieltä, että feminismi aiheena on niin tärkeä, että et voi tuollaiseen muottiin osallistua, niin olet tehnyt aivan oikean päätöksen. Aivan samoin kuin en itse osallistu subinaisten muottiin, vaikka voisin identifioida itseni subinaiseksi ja mennä siihen miittiin - mutta koska se sotii periaatteitani vastaan, en näin tietenkään toimi.
Vielä jatkuu: nykynuorisolle feminismi alkaa onneksi olla itsestäänselvyys. Kinkypiirit tulevat muuttumaan ja vaikka äänekkäimmin öyhöttävä vanhempi polvi edelleen helposti pelottaa - tai paremminkin ehkä tylsistyttää - toisin ajattelevat pois sekä tältä foorumilta että tätä kautta mainostetusta miiteistä, on monilla paikkakunnilla jo omia turvallisen tilan määritelmät täyttäviä miittejä.
Kyllä ja ei - aivan samoin kuin uskonnonopetus opettaa kritiikkiä uskontoa kohtaan, myös feminismin opettaminen opettaa kritiikkiä feminismiä kohtaan. Lisäksi suuret määrät ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajia tulee olemaan suomalaisessakin yhteiskunnassa tulevaisuudessa, keiden arvot poikkeavat suuresti sekä feministien että suomalaisista arvoista.
-
Oon nyt tän kolumnin julkaisemisesta asti arponut kirjoitanko tähän ketjuun vai en, ja kerran aiemmin aloittanutkin viestin ja pyyhkinyt sen pois. Myönnän, etten hirveästi lukenut ketjua, mutta ajattelin silti jakaa pari ajatusta.
Kun puhutaan ulkopuolisista ja yksinäisistä, on kyseessä herkkä ja kipeä aihe. Yksinäisyydestä jonkin verran toistaiseksi lyhyehkön elämäni aikana kärsineenä voin allekirjoittaa sen, että yksinäisyys ja ulkopuolisuus on suoraan sieltä ja syvältä. Kun siihen kuoppaan kerran putoaa voi ylös kipuaminen olla pitkä ja kivinen tie. Koska ulkopuolisuuteen on tosi monia syitä, on vaikeaa antaa mitään yleispätevää neuvoa, mikä pätisi kaikkiin tilanteisiin ja yhtäkkiä elämä olisikin ihanaa. Tässä kuitenkin muutama juttu, jotka itse olen huomannut toimiviksi.
Yhteisön ulkopuolelle jääneelle sanoisin, että jos vaan millään sosiaalisessa mediassa seikkailu tuntuu omalta, niin aloita ihmisiin tutustuminen siellä, ennen kuin menet miittiin. Laita viestiä kiinnostaville tyypeille vaikka heidän postauksistaan, osallistu keskusteluihin, tee vaikka seuranhakuilmoitus, jossa etsit juttuseuraa. Kaikkien kanssa juttu ei todennäköisesti lähde luistamaan, mutta aina on se mahdollisuus, että jonkun kanssa jutut menee yksiin. Sitten vaan utelet, että onkos juttukaveri menossa ehkä miitteihin, ja voisiko tulla mukaan. Jos suoraan miittiin tapaamisen sopiminen tuntuu vaikealta, niin käykää ensin kahdestaan kahvilla tai kävelyllä. Kun on yksi kinkykaveri, on miittiin kivempaa mennä.
Miittien yms. järjestäjille ehdottaisin, että järjestettäisiin uusien infoja tai muita iltamia, joissa on esimerkiks selkeä aloitusaika. Siten siihen aikaan tulevat pääsevät osallistumaan esittelykierrokseen. Jos esittelykierros tuntuu jostakusta liian hurjalta, voisi miittiin tulla myös vasta sen jälkeen kuuntelemaan. Myös semmoiset miitit, joissa on joku teema tai johon on suunniteltu yhteistä askartelua tai muuta sellaista, on ollut mulle paljon helpompia ensimmäisiksi tapahtumiksi. On vaikeampaa mennä mukaan miittiin, jossa vaan istutaan mehulasin äärellä pöydässä vieraiden kanssa. Siellä nimittäin herkästi hakeudutaan omien kavereiden lähelle, ja juttu lähtee helpommin urille, joille tuntemattoman on mahdotonta seurata. Tämä on siis täysin luonnollista ja okei, mutta mulle se on ollut (korkean äänenkovuuden lisäksi) yksi syy olla tulematta miitteihin. Kun on valmiiksi keskustelunaihe tai käsille jotain puuhaa, lähtee helpommin läppä lentämään myös muista aiheista.
Muistelen myös, että Häkillä on ainakin joskus ollut speed dating / speed friending -tyyppisiä tapahtumia, joissa kierretään pikadeittailun tapaan ihmisen luota toiselle ja jutellaan jostain annetusta aiheesta. Pointtina ei siis pelkästään ole etsiä kumppania, vaan vaikka kaveria, piiskattavaa, D-ihmistä tai ihmistä kirjeenvaihtoon. Ikinä en Häkkiin kuuluessani niihin päässyt aikataulujen vuoksi, mutta Worldconissa tämmöisessä mukana olleena voin sanoa, että oli muuten hyvä konsepti! Sillä tavalla aika helposti löysi yllättäviäkin yhteyksiä ihmisten kanssa, ja sen jälkeen oli helppo vaihtaa yhteystietoja.
Yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta voidaan vähentää sekä yhteisön että yksilön toimin. Kukaan ei voi sanoa, että yksinäisyys/ulkopuolisuus olisi pelkästään yhteisön tai yksilön vika. Ihmissuhteet ovat aina vähintään kahden kauppa. Muistetaan, että kukaan ei voi tietää, mikä itsestä tuntuu hyvältä, ellei sitä sano ääneen; jos siis miitissä et halua hirveämmin jutella, voi esittäytyessään sen sanoa ja vetäytyä kuuntelemaan. Miittikonkari voi myös kysyä, haluaako uusi ihminen asettautua kuuntelijan vai keskustelijan rooliin. Kinkyssä kommunikaatio on tärkeää, ja niin on yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden ehkäisemisessäkin. :)