BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: swan - 16.12.2011, 07:29
-
Oletko mustis suhteissasi?
Itselle vaikea aihe kun en oikein kykenis tätä aihettakaan jakamaan muiden kanssa. Lapselle en toista vanhempaa myöskään ole halunnut just siksi kun.
Pientä liioittelua,sillä oikeasti haluisi jakaa kumppaneitaan kaikille halukkaille,naapurin reiskankin pitäs joskus edes päästä...
-
En ole, en minkäänlaisissa suhteissani. En ole koskaan ollutkaan.
Toista ei voi omistaa, toista ei voi vahtia, toista ei voi pitää kiinni. Siis on luotettava ja uskottava, että se toinen on siinä koska se haluaa olla. Nyt, tämän ajan - huomisesta ei kukaan tiedä mutta miksi pitäisikään? Ja jos toinen ei ole minun luonani on ihan sama kenen luona, ei se minun kanssani viettyä aikaa huononna.
-
Olen mustasukkainen, omistushaluinen ja kauhean kontrolloiva.
Ei kovin viehättäviä piirteitä- kokoajan opin paremmin hallitsemaan noita tunteita, joten oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa.
Ja joo, en jakaisi omaa rakasta kumppaniani kenenkään kanssa.
-
Toista ei voi omistaa, toista ei voi vahtia, toista ei voi pitää kiinni. Siis on luotettava ja uskottava, että se toinen on siinä koska se haluaa olla.
Muistelen kyllä muutaman kerran täällä kuulleeni omistajuudesta ja Omistajista,mutta ehkä se osin on sitä illuusiota?
Minä kanssa liputtelen vapaaehtoisuuden ja luottamisen puolesta, mutta eihän ne aina ihan yksiselitteistä ja helppoa ole, ainakaan kaikille.
Pakottaa ei kai voi ketään, tai ei siinä mitään järkeä ainakaan ole.
Olen jossain määrin mustasukkainen, mutta se on varmaankin sitä omaa epävarmuutta ja heikkoa itsetuntoa. Toisaalta ei hirveästi ole suhteitakaan, että. :D
-
Mustasukkaisuus on menettämisen pelkoa, ainakin minulle. Ja se on suurin pelkoni ever. En niinkään pelkää menettäväni ihmistä, vaan oman asemani sen ihmisen elämässä.
Muttamutta...olen huomannut, että jos on tasapainoisessa, pitkässä, henkisyyspainoitteisessa suhteessa luotettavan kumppanin kanssa, sitä ei niinkään ole. Päin vastoin, olen kehoittanut kumppaniani etsimään uusia kokemuksia, kunhan eivät tule kotiini ja aviovuoteeseeni peuhaamaan.
Edesmennyt, pitkä, fyysispainoitteinen kinkysuhteeni taas oli aivan kamalaa mustisraivousta ja epäluuloisuutta 24/7. No, sille oli kyllä aihettakin. Usein.
(http://1.bp.blogspot.com/_gHN174qJQyE/S_8XskdhXII/AAAAAAAAAG4/RwpOA5t8Y_U/s1600/jealousy.jpg)
-
Joskus vuosia sitten olin sitä mieltä, että en ole laisinkaan mustasukkainen. Mutta lopulta on paljastunut, että olen mustasukkainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. En tykkää lainata edes arkisia käyttöesineitä. Minun täytyy tietää kaikki mitä on meneillään, silloin pysyn rauhallisena. Vilkas mielikuvitus kyllä rakentelee erilaisia skenaarioita, jos faktatietoa ei ole ja vetää koko henkisen tilan sellaiseen suohon, että sieltä saakin itseään nostella pitkään ja huolella.
Tämä on ollut henkilökohtaisen kasvun paikka, aika isosti. Pakko on ollut myöntää, että en voi pitää piuhoja käsissäni joka asiassa 100% ja on pakko ollut luottaa muihin.
Mutta sitä kasvamisen polkua kyllä riittää tallattavaksi, onneksi alun perin se syy miksi nämä jutut jouduin kohtaamaan oli tarpeeksi hyvä, että otin rauhassa enkä repinyt pelihousujani ja pistänyt koko elämää uusiksi. :)
-
En ole mustasukkainen, sen sijaan vietin 20 vuotta sairaalloisen mustasukkaisen kumppanin kanssa, joten sikäli erittäin tuttu ilmiö.
-
Toista ei voi omistaa, toista ei voi vahtia, toista ei voi pitää kiinni. Siis on luotettava ja uskottava, että se toinen on siinä koska se haluaa olla.
Muistelen kyllä muutaman kerran täällä kuulleeni omistajuudesta ja Omistajista,mutta ehkä se osin on sitä illuusiota?
Swan, on muitakin kinkyjä kuin orjia/orjattaria ja subeja (jotka kaiketi sitten voi omistaa, ainakin näin olen ymmärtävinäni?) ja mastereita/dommeja.... Variaatioita on, niistä ei vain täällä lyödä rumpua kun kaikki keskustelut käsittelevät pääasiallisesti subien ja mastereiden juttuja :)
Minun näkemykseni mukaan ketään ei voi omistaa, tai siis näin on minun pikku maailmassani; toisten mailmoissa lienee toisin.
-
Mustasukkaisuus on ehdoton turnoff.
Se kertoo huonosta itsetunnosta, joka on tärkeä turnon.
Se kertoo myös luottamuspulasta ja siitä, että sanomisilla ei ole merkitystä.
Itse en voisi koskaan kuvitella rakentavani mustasukkaisen ihmisen kanssa
juttelusuhdetta syvempää.
Ja sanottakoon se nyt vielä tässä lopuksi ääneen.. ei.. en ole mustasukkaista laatua itsekään.
Jos en riitä, niin en riitä.. eikä sille voi mitään.
-
Tietääkseni orjakauppa loppui täältä jo aikoja sitten. Se oli aikaa, jolloin ihmisiä pystyi omistamaan. Sen jälkeen...korkeintaan hallitsemaan ehkä jotenkin.
-
Olenhan minä, mutten läheskään niin paljon kuin nuorena.
Ketään ei voi omistaa, mutta minusta ihan pieni mustasukkaisuus kuuluukin vähän kuvaan jos toisesta yhtään välittää..jos ei tunne yhtään omistushalua niin tuntuu vähän oudolta, että onko se toinen yhdentekevä.
En tiedä, vaikeita asioita nämä. ???
-
En ole mustasukkainen. Ehkä hieman yllättävääkin itselleni. Silti ihminen on todella tärkeä, ei missään nimessä yhdentekevä. Minulle riittää, että tiedän oman asemani, paikkani kokonaisuudessa. Muilla on oma paikkansa, eikä se ole minulta pois. Muiden asemat ja tekemiset voivat olla minulle jopa eduksi, miksi siitä olisi mustasukkainen. En kuitenkaan pelkää minkään aseman menettämistä, vaan pelkään menettäväni ihmisen.
-
Mustasukkaisuus on ehdoton turnoff.
Se kertoo huonosta itsetunnosta, joka on tärkeä turnon.
Se kertoo myös luottamuspulasta ja siitä, että sanomisilla ei ole merkitystä.
Itse en voisi koskaan kuvitella rakentavani mustasukkaisen ihmisen kanssa
juttelusuhdetta syvempää.
Ja sanottakoon se nyt vielä tässä lopuksi ääneen.. ei.. en ole mustasukkaista laatua itsekään.
Jos en riitä, niin en riitä.. eikä sille voi mitään.
Ei ihan noinkaan. Mustasukkaisuus on ihan luonnollinen tunne, jota suurin osa ihmisistä tuntee joskus.
Itsetunnusta kertonee enemmän se että miten tunnetta käsittelee ja miten sen antaa vaikuttaa elämään.
TFY:n kanssa on vähän yhtenevää ajatusta minulla.
-
Siis ihan omia näkemyksiäni asiasta esitinkin.. en väittämiä absoluuttisista totuuksista.
Monilla on sitten ihan omat näkemyksensä ja joillakin jopa samoja näkemyksiä.
-
Toista ei voi omistaa, toista ei voi vahtia, toista ei voi pitää kiinni. Siis on luotettava ja uskottava, että se toinen on siinä koska se haluaa olla.
Muistelen kyllä muutaman kerran täällä kuulleeni omistajuudesta ja Omistajista,mutta ehkä se osin on sitä illuusiota?
Swan, on muitakin kinkyjä kuin orjia/orjattaria ja subeja (jotka kaiketi sitten voi omistaa, ainakin näin olen ymmärtävinäni?) ja mastereita/dommeja.... Variaatioita on, niistä ei vain täällä lyödä rumpua kun kaikki keskustelut käsittelevät pääasiallisesti subien ja mastereiden juttuja :)
Minun näkemykseni mukaan ketään ei voi omistaa, tai siis näin on minun pikku maailmassani; toisten mailmoissa lienee toisin.
En ole halunnut koskaan väittää ettei olisi muunlaisia kinkyjä ja johan jo tuttavapiirissäkin on niin erilaisia ihmisiä että. Kovin olis sokea jos sitä ei tajuaisi.
Jotenkin sitä melkein kadehtii ihmisiä, jotka pystyvät vaihtamaan "roolia" eli sekä alistumaan,että alistamaan. Toisaalta senkin todennut, että vaikka kuinka pähkäilisi ja kääntelisi asioita ja katsoisi eri näkökulmista kaikkea, ei kykene muuttumaan joksikin muuksi mitä on.
Toisen ihmisen omistaminen ja omistajuus on ehkä ennenkaikkea jotain symboolista..tai kuvaa sitä valta-asetelmaa, missä "orja"" ei voi omistaa, mutta Dominoiva "omistaa orjan/subin". Ja että aiheessa jotenkin pysyis, niin mustasukkaisuus ehkä tulee käsittelyyn ja aiheeksi, jos Masterilla/Dommella jne. on useampi "orja". Aika moni on todennut, että kun oma paikka on tiedossa, ei välttämättä sitten kuitenkaan ole tarvetta mustistella,kun tietää, että on kuitenkin tärkeä omalta osaltaan Omistajalle..
En minäkään pidä mahdollisena, että ihminen ihan oikeasti olisi orja, jonka voisi ihan oikeasti huutokaupata markkinoilla..pitäiskö tästä alottaa ihan oma aiheensa sittenkin? :D
-
Itse en ole mitenkään perusmustasukkainen luonne. Se on aikalailla tunne jota en normaalisti tunne pienistä jutuista tai joka ei ole läsnä mun elämässä kovinkaan usein - mutta onhan tuota tullut koettua silloin tällöin elämän aikana. Muutaman kerran oikeasta syystä ja muutaman kerran pienemmästä syystä. Mutta se mikä on ollut oleellista on että taustalla on ollut jokin ongelma: en ole syystä tai toisesta kokenut olevani siinä asemassa missä minun pitäisi toisen silmissä olla (tai jossa haluaisin olla) tai jokin ulkopuolinen taho on uhannut tulla ihmissuhteessa väliin. Eikä se mustasukkaisuus aina ole liittynyt nimeomaisesti pelättyyn toiseen seksikumppaniin, vaan enemmänkin sihen että "kaikki viehekalastuksesta kastematojen juoksuturnaukseen kiinnostaa enemmän kuin minun kanssani olo". Sinänsä se mustasukkaisuus ei ole aina liittynyt nimenomaan parisuhteeseen vaan olen senlöytänyt joskus ystävyyssuhteestakin.
Itse olen huomannut ihmissuhteissani sen, että oleellisempaa minulle on se varmuus omasta tärkeydestä tai asemasta toisen elämässä. Se taas ei välttämättä ole tärkeää olenko ainoa.
Itse en pystyisi tai jaksaisi seurustella kovin mustasukkaisen tyypin kanssa. Vaikka en tekisikään mitään luvatonta tai asiatonta, en voi sietää sitä jos mun menemisiä ja sanomisia kytätään tai sanaani ei luoteta. Itse vaadin todella paljon tilaa itselleni ihan jo yksin omissa oloissa olooni ja koen sietämättömäksi jos toinen roikkuisi koko ajan lahkeessa ihmettelemässä mitä puuhailen. Pieni ja satunnainen mustasukkkaisuus on selvitettävissä, liiallinen ja jatkuva sen sijaan ei käy mulle.
-
Itse en ole mitenkään perusmustasukkainen luonne. Se on aikalailla tunne jota en normaalisti tunne pienistä jutuista tai joka ei ole läsnä mun elämässä kovinkaan usein - mutta onhan tuota tullut koettua silloin tällöin elämän aikana. Muutaman kerran oikeasta syystä ja muutaman kerran pienemmästä syystä. Mutta se mikä on ollut oleellista on että taustalla on ollut jokin ongelma: en ole syystä tai toisesta kokenut olevani siinä asemassa missä minun pitäisi toisen silmissä olla (tai jossa haluaisin olla) tai jokin ulkopuolinen taho on uhannut tulla ihmissuhteessa väliin. Eikä se mustasukkaisuus aina ole liittynyt nimeomaisesti pelättyyn toiseen seksikumppaniin, vaan enemmänkin sihen että "kaikki viehekalastuksesta kastematojen juoksuturnaukseen kiinnostaa enemmän kuin minun kanssani olo". Sinänsä se mustasukkaisuus ei ole aina liittynyt nimenomaan parisuhteeseen vaan olen senlöytänyt joskus ystävyyssuhteestakin.
Itse olen huomannut ihmissuhteissani sen, että oleellisempaa minulle on se varmuus omasta tärkeydestä tai asemasta toisen elämässä. Se taas ei välttämättä ole tärkeää olenko ainoa.
Itse en pystyisi tai jaksaisi seurustella kovin mustasukkaisen tyypin kanssa. Vaikka en tekisikään mitään luvatonta tai asiatonta, en voi sietää sitä jos mun menemisiä ja sanomisia kytätään tai sanaani ei luoteta. Itse vaadin todella paljon tilaa itselleni ihan jo yksin omissa oloissa olooni ja koen sietämättömäksi jos toinen roikkuisi koko ajan lahkeessa ihmettelemässä mitä puuhailen. Pieni ja satunnainen mustasukkkaisuus on selvitettävissä, liiallinen ja jatkuva sen sijaan ei käy mulle.
Mitä tuota uudestaan kirjoitamaan. Tunnen 100% samoin mutta lisänä vielä että kun olen ns. sinut suhteen kanssa ja kaikki on hyvin niin minulle sanotaan että minä en huomioi kun koitan antaa toiselle samanlaista tilaa jota itse koen tarvitsevani, tämä juuri hiljattain aiheutti sen että lopahti kiinnostus suhteeseen. Kun toinen tarvii sitä jatkuvaa kainaloa sohvalle ja telkkarista pitää katsoa jotain BBtä Salkkaria tai muuta paskaa kun treenit ja muut on suoritettu.
-
En kuitenkaan pelkää minkään aseman menettämistä, vaan pelkään menettäväni ihmisen.
Eikö parempi ole luovuttaa ihminen pois vaikka sitä ei haluaisikaan kuin jäädä roikkumaan johonkin asemaan mikä ei ole tyydyttävä eikä riittävä mutta muuta ei voi saada?
No eri asia sitten on, jos riittää mikä tahansa tai yleensäkin on riittävä asema olkoon se millä tasolla tahansa. Toisille riittää vähän, toiset haluaa enemmän. Ystävyyttä on monenlaista.
Yksinäisyyden pelossa laitetaan riittämään ja hyväksymään paljon mitä ei muutoin tekisi.
Itsekunnioitus on aika tärkeä osa jokaista ihmistä ja siitä kannattaa pitää kiinni.
Itse en hyväksy sellaista epämääräisyyttä jossa ensin sanotaan yhtä, sitten se kumotaan, sitten tilanne taas muuttuu ja sitten jälkeenpäin kuulee, että olisi se sittenkin ollut niin mutta kun en ilmeisesti osannut kysyä enkä pyytää eikä vastapuoli halunnut tai ymmärtänyt tarjota jotain tms.tms. Selittelyn meininkiä ja lepyttelyn tuntua. Korttipakka hukassa ja heiluu tuulen mukana minne sattuu.
Vaikka oma asema olisikin selvä, siihen pitäisi liittää myös rehellisyys mukaan jotta se kelpaisi. Kun tarjotaan karkkia, siinä pitää olla oikea maku jotta olisi hyvää.
Sitäkään en oikein ymmärrä, että kaveri ensin sanoo, että älä ole mustasukkainen hänestä, anna mennä muiden kanssa kun se on sellainen. Sitten sama ihminen pitää kouristuksenomaisesti kiinni hyvällä kyynärpäätaktiikalla samasta ihmisestä kun ei halua kenenkään tunkeutuva hänen reviirilleen ja mustasukkaisuus on niin selvä asia.
Sitten vielä yksi viisaus: Kaikki eivät ole pitämisen arvoisia, en edes minä. Vaikka aika korkealle asetan itseni omissa silmissäni. :)
-
En kuitenkaan pelkää minkään aseman menettämistä, vaan pelkään menettäväni ihmisen.
Eikö parempi ole luovuttaa ihminen pois vaikka sitä ei haluaisikaan kuin jäädä roikkumaan johonkin asemaan mikä ei ole tyydyttävä eikä riittävä mutta muuta ei voi saada?
On parempi luovuttaa tuollaisessa tilanteessa. Joku raja aina on.
-
Nuorempana kuvittelin olevani aika mustasukkainen mutta vuosien vieriessä olen tajunnut että en itseasiassa olekaan. Minulla mustasukkaisuus liittyy lähes aina jonkinlaisiin epävarmuuden tunteisiin, jos ei ole ihan varma missä suhteessa mennään niin sattaa niitä fiiliksiä tulla. Mutta polykuviossa tällaisia ei voi hautoa, muuten ei homma toimi. Jos siis joskus tulee satunnainen mustasukkaisuuden pistos, otan asian heti puheeksi kumppaneideni kanssa ja se helpottaa yleensä jo pelkällä ääneen sanomisella. Aika harvoin näitä kyllä nykyisin on ollut, onneksi. Mustasukkaisuus on hyvin kuluttava tunne.
-
Mustasukkaisuutta vai omistamisen halua?
Se onkin aina ollut asia, missä on jakautunut ihmissuhteissa ne, joita kohtaan tunteita kylliksi ja ne, jotka enemmän "työsuhteita".
En ikinä ole ollut mustasukkainen pelkästä panosta, hyvästä sellaisesta toki omistava, ei sen takia, että se olisi tarpeellista, vaan koska olen voinut..-(:
Suhtaudun aina tunnepitoisesti suhteisiini, niin positiivisten kuin täydellisten romahdustenkin osalta. Mikään ei voita kunnon tunnemyrskyä ja sen tuomia viboja..
Mustasukkaisuus kuuluu niihin suhteisiini, joissa Rakkaus näyttelee pääosaa. Pyyteetön rakkaus-mustasukkaisuus, miten se voi toimia?
Ehkä se voisi toimia niin, että rakkaus tarjoillaan pyyteettömyyden alustalla ja mustasukkaisuuden kiro kaadetaan sinne omistamisen laariin.
Toivo mitä vain, kunhan Minä päätän siitä, siinä ehkä kiteytettynä se, miten asian näen.. niin, siinä parisuhteessa.
Suorastaan nautin Mustasukkaisuuden vartaassa kiemurrellessani, ammentaen siitä aivan mielettömiä niin mielen kuin ruumiinkin tunnetiloja, kyllä, olen mustasukkainen ja omistava Naisestani, siis Minun Naisestani... Ja nautin siitä.. Jakaen sen tiedon ja tunteen myös Hänelle...
Pervona elostelijana mustasukkaisuus Minusta onkin aina ollut oma lukunsa. Miten suhtautuu naiseni siihen, että Miehensä mieli kulkee omassa lohenpunaisessa maailmassaan ja vaikuttaa isoon osaan ratkaisujaan ja rutiinejaan.. Hieman hankala yhtälö tavissuhteelle ja monelle kokeneelle jakamisen ilonkin tuntevalle pervo-kumppanille..
Miten luottaa suhteen alkuajoissa siihen Hyperaktiiviseen rakkauden lähettilääseen, joka vakuuttaa rakkauttaan vain Sinuun.. Ja vaikka ne Muut olisivat vain panoja, tunnet kumppanisi tavan kohdella naisia Naisina, antaen aina muutakin, kuin pelkän lihallisen ilon... Missä kulkee raja, jossa Teidän mielipiteenne asiasta kohtaavat erivärisinä, joku näee lohen, toinen verenpunaista..-(:
Kuulostaa selkeältä mustasukkaisuus-caselta, eikö totta?
Mielestäni Mustasukkaisuudesta voi hyvin tuottaa positiivista energiaa, jolla pieni koti pysyy kummasti lämpöisenä...
-
Olen seurannut tätä mustasukkaisuuskeskustelua mielenkiinnolla ja luettuani Robertin tekstin päätin ilmaista oman mielipiteeni. Robert kirjoitti rohkeasti juuri niin kuin minäkin ajattelen ja TFY tuolla aikaisemmin esitti saman suuntaisia ajatuksia. Mustasukkaisuus on tunne siinä missä muutkin tunteet. Minä nautin omasta mustasukkaisuudestani ja erityisen ihana tunne se on kun oma puoliso ilmaisee omistushalunsa minuun. Niin että nauttikaamme mustasukkaisuudesta ystävät:)
-Siru-
-
Mäkin tykkäsin suurimmalta osin Robertin kirjoituksesta. Itse myös nautin siitä jos huomaan kumppanin olevan hieman omistushaluinen ja mustasukkainen. Täysin normaali tunne, jonka kieltämisestä on varmasti loppujenlopuksi enemmän haittaa, kuin siitä että tunnustaa sen osaksi itseään. Varmaankin hankalin tilanne olisi se, että sanoo että ei tunne lainkaan mustasukkaisuutta koskaan, kunnes huomaa sen tunteen itsessään eikä pysty avoimesti asiasta kumppanin kanssa keskustelemaan, koska on aina kuuluttanut olevansa tämän tunteen yläpuolella. Toki osa ihmisistä varmasti on sellaisia jotka eivät tunne mustasukkaisuutta lainkaan, mutta uskoisin sen olevan aika harvinaista.
-
Mäkin tykkäsin suurimmalta osin Robertin kirjoituksesta. Itse myös nautin siitä jos huomaan kumppanin olevan hieman omistushaluinen ja mustasukkainen. Täysin normaali tunne, jonka kieltämisestä on varmasti loppujenlopuksi enemmän haittaa, kuin siitä että tunnustaa sen osaksi itseään. Varmaankin hankalin tilanne olisi se, että sanoo että ei tunne lainkaan mustasukkaisuutta koskaan, kunnes huomaa sen tunteen itsessään eikä pysty avoimesti asiasta kumppanin kanssa keskustelemaan, koska on aina kuuluttanut olevansa tämän tunteen yläpuolella. Toki osa ihmisistä varmasti on sellaisia jotka eivät tunne mustasukkaisuutta lainkaan, mutta uskoisin sen olevan aika harvinaista.
Mä ihmettelen kovin jos joku ei tunne yhtään eikä koskaan mustasukkaisuutta. Se on mun mielestä suht luontainen ja sisäänrakennettu tunne, joka luo ihan oman sähköisyytensa suhteisiin. Tietenkin sairaalloiset mustasukkaisuudet on asia erikseen..
-
Olisko sitten janan päissä väkivaltainen mustasukkaisuus ja täydellinen välinpitämättömyys?
Molemmissa olis tajuttava poistua takaviistoon..
Jos muitakin kiinnostaa oma kumppani,sehän vaan iloinen asia.Eri juttu sitten oikeasti kaikkien kanssa salaa vehtaus.
-
Roba heitti kliffaa...
Noinhan se menee jokainen Dominoiva on pakostakin masokisti...
http://www.youtube.com/watch?v=6lZYAaQoks8
-
Olisko sitten janan päissä väkivaltainen mustasukkaisuus ja täydellinen välinpitämättömyys?
Molemmissa olis tajuttava poistua takaviistoon..
Kyllä on.
Ja toinen johtaa toiseeN.
-
Pakko häpeäkseni tunnustaa että olen tässä kohtaa hivenen poikkeava.
Muistan ajan -90 luvulta jolloin tunsin suhteen päättymisen yhteydessä mustasukkaisuutta. Sen jälkeen en ole suhteissani sitä huomannut tuntevani. Ja tämä on saanut viimeaikoina aikaiseksi jopa pientä häpeän tunnetta.
Epäilen että työssäni kohtaamat mustasukkaisuuden aiheuttamat henkilöiden väliset väkivaltaisuudet ja niiden kiemuroiden selvittely on saattanut alitajuisesti vaikuttaa johonkin aivolohkooni ja ehkä alitajuisesti olen sulkenut sen paskan pois omasta siviili elämästäni.
-
Pakko häpeäkseni tunnustaa että olen tässä kohtaa hivenen poikkeava.
Muistan ajan -90 luvulta jolloin tunsin suhteen päättymisen yhteydessä mustasukkaisuutta. Sen jälkeen en ole suhteissani sitä huomannut tuntevani. Ja tämä on saanut viimeaikoina aikaiseksi jopa pientä häpeän tunnetta.
Epäilen että työssäni kohtaamat mustasukkaisuuden aiheuttamat henkilöiden väliset väkivaltaisuudet ja niiden kiemuroiden selvittely on saattanut alitajuisesti vaikuttaa johonkin aivolohkooni ja ehkä alitajuisesti olen sulkenut sen paskan pois omasta siviili elämästäni.
Jokseenkin näin itsellänikin. Olettaisin nuorempana tunteneeni mustasukkaisuutta oman huonon itsetuntoni ja epävarmuuteni takia. Kinkypuolen löytymisen ja oman itsensä hyväksymisen jälkeen moiseen turhaan ja kuluttavaan tunteeseen ei ole ollut enää tarvetta.
-
En ole mustasukkainen ja toisaalta olen kuitenkin.
Mustasukkaisuus minulle tarkoittaa sitä, että pelkää menettävänsä jotain. Epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa.
Minulle sopii (tai sopisi) avoin suhde mitä mainioimmin, kunhan oma asemani on selkeä. Ei minua haittaa laisinkaan jos toisella on omia subeja/mastereita tai toinen poika/tyttöystävä, aviopuolisokaan. Kunhan tunnen olevani itse tärkeä ja arvokas ja tiedän, mikä on minun paikkani rakkaani/rakkaitteni elämässä. Ja kaikki osapuolet hyväksyvät vapaaehtoisesti tilanteen.
Jos oma asemani olisi uhattu = joutuisin luopumaan omasta osuudestani toisen takia, tuntisin takuuvarmasti mustasukkaisuutta. Se miten siihen reagoisin riippuu taas täysin tilanteesta. Joskus pieni mustasukkaisuuden piikki on hyvästäkin, se muistuttaa, että minullakin on tunteet. Että välitän.
Sen sijaan en katosisi hetkeäkään sitä, että selkäni takana tehtäisiin jotain sopimuksen vastaista. Että minulle valehdeltaisiin. Luottamuksen pettäminen tarkoittaa minulle, etten ole riittävän arvokas avoimuudelle toisen edessä. Sellaisessa suhteessa en voisi elää hetkeäkään.
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.
Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.
-
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.
Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.
Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?
Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja. Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat?
Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.
Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.
Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.
-
Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?
Ei todellakaan. Hän olisi silloin Jumala ;)
Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja. Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat?
Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.
Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.
Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.
Se täydellisyyskin on ailahteleva sanoisin. itse (ja kaukana täydellisyydestä) en ainakaan jaksa kangistua kaavoihin.
Ei se määrä vaan se laatu se on hyvä ohjenuora kaikessa.
Oikein naurattaa Maasturit jotka hamstraavat ja säätävät.. ihan kuin kyseessä olis jokin kilpailu koska on niin epävarma itsestään (Siis tämä mun kuva).
Näen suurta korniutta koko skenessä tästä syystä...samoin myös subeissa joilla useampi maasturi. Heh, kaikkihan siinä narreja on ja loppupeleissä kukaan ei kelpaa enään kenellekkään kun kaikki on loppuunkaluttuja ja läpikäytyjä.
Olen aina sanonut että välinpitämättömyys on se pahin rangaistus mitä toiselle voi antaa.
Kun ei vaan innostu vaikka toinen seisoisi päällään edessä.
Se on sitä aitoa henkistä marssijärjestyksen näyttämistä myös.
Fuck(around)and neglect....that leaves a mark.
-
.
Oikein naurattaa Maasturit jotka hamstraavat ja säätävät.. ihan kuin kyseessä olis jokin kilpailu koska on niin epävarma itsestään (Siis tämä mun kuva).
Näen suurta korniutta koko skenessä tästä syystä...samoin myös subeissa joilla useampi maasturi. Heh, kaikkihan siinä narreja on ja loppupeleissä kukaan ei kelpaa enään kenellekkään kun kaikki on loppuunkaluttuja ja läpikäytyjä.
Tässä kohtaa komppaan vosoppia (yllättävää kyllä ::)) . Minusta sub ei ole sub jos sillä on monta maasturia. Lähinnä subcurious. Itse näen subbariuden hyvin suorasti yhdelle ja ainoalle alistumisena. Et voi omistauta täydelliseti kuin yhdelle kerrallaan. Myös maasturi joka omistaa monta subia ei ole minun heiniäni. Itsekästä ehkä, mutta se olenkin minä :).
-
En ole mustasukkainen ja toisaalta olen kuitenkin.
Mustasukkaisuus minulle tarkoittaa sitä, että pelkää menettävänsä jotain. Epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa.
Minulle sopii (tai sopisi) avoin suhde mitä mainioimmin, kunhan oma asemani on selkeä. Ei minua haittaa laisinkaan jos toisella on omia subeja/mastereita tai toinen poika/tyttöystävä, aviopuolisokaan. Kunhan tunnen olevani itse tärkeä ja arvokas ja tiedän, mikä on minun paikkani rakkaani/rakkaitteni elämässä. Ja kaikki osapuolet hyväksyvät vapaaehtoisesti tilanteen.
Jos oma asemani olisi uhattu = joutuisin luopumaan omasta osuudestani toisen takia, tuntisin takuuvarmasti mustasukkaisuutta. Se miten siihen reagoisin riippuu taas täysin tilanteesta. Joskus pieni mustasukkaisuuden piikki on hyvästäkin, se muistuttaa, että minullakin on tunteet. Että välitän.
Sen sijaan en katosisi hetkeäkään sitä, että selkäni takana tehtäisiin jotain sopimuksen vastaista. Että minulle valehdeltaisiin. Luottamuksen pettäminen tarkoittaa minulle, etten ole riittävän arvokas avoimuudelle toisen edessä. Sellaisessa suhteessa en voisi elää hetkeäkään.
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.
Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.
Sinäpä sen hienosti kiteytit, itse ajattelen hyvin samalla tavalla.
Plus että mulla on pieni mustasukkaisuusfetissi...
-
Kommentoin tähän omasta näkökulmastani, eli vastaukseni liittyy pääosin omaan tilanteeseeni ja niihin suhteisiin joista itselläni on kokemusta. En kuitenkaan siksi, että kokisin niihin erityisesti viitatun. Pikemminkin siksi, että saatan ehkä onnistua valottamaan kuvion taustaa ja siihen liittyvää sisäistä dynamiikkaa. Osin tämä on myös puolustuksen puheenvuoro, jolla haluan tuoda esiin polysuhteiden näkökulmaa asioihin.
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.
Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.
Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?
Ei kai kukaan ole täydellinen, eikä Isabis kyllä missään kohtaa niin väittänytkään. Kysehän on siitä että suhteessa annetaan toisille seksuaalista vapautta toteuttaa tarpeitaan yhdessä sovittujen, kaikkia osapuolia koskettavien yhteisten pelisääntöjen puitteissa. Missään kohtaa ei kirjoituksessa mainita esimerkiksi subin oikeutta seksuaaliseen vapauteen, mikä olisi ehkä ollut hyvä tarkennus. Jokainen kuitenkin halunnee päästä tilanteeseen, jossa on mahdollisimman tyytyväinen. Siinä ei liene mitään väärää.
Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja.
Jos täydelisyydestä olisi jossain kohtaa puhuttu, olisi tämä kysymys jollakin tapaa relevantti. Yleisellä tasolla voi kysyä saako kukaan, koskaan kaikkea mitä haluaa? Kommentti herättää kysymyksiä mielessäni. Argumentoidaanko tässä koko viestissä (ei siis vain ylläolevassa lainauksessa) polysuhteita vastaan yleisesti, sillä sen kaltainen tausta-ajatus on aistittavissa? Onko ainoa oikea tapa toimia perinteisellä juutalais-kristillisellä tavalla, monogamisessa suhteessa? Onko muunlainen toiminta oletusarvoisesti syrjivää ja perustuu arvostuksen ja/tai kunnioituksen puutteeseen? Kusetetaanko silloin aina jotakuta, eli perustuvatko polysuhteet aina petokseen?
Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat?
Miksi kukaan esittäisi moista listaa kenellekään? Eikö jokaisen ihmisen omalla vastuulla ole oman onnensa etsiminen? Eikö ole oikein, että jokaisella on mahdollisuus tehdä se omalla tavallaan, niin kauan kuin ketään ei mihinkään väkisin pakoteta? Entä subin oikeus ottaa itselleen Master ja nauttia asioista joita tällä on tarjota? Vaikuttaa siltä, että ajatuksena ylläolevassa on se, että s/m suhde on jotenkin yksipuolinen kuvio, jossa dominoiva osapuoli vain ottaa eikä anna mitään. Pidetäänkö tässä alistuvia tyhminä ja/tai säälittävinä kun eivät ymmärrä omaa parastaan?
Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.
Mistä tämä ajatus oikein kumpuaa? Täydellinen ja absoluutti? Kaikki ovat epätäydellisiä. Tunteet. Eivät ne ole sellainen juttu, jota voi verrata vaikka ämpärilliseen vettä. Että niitä olisi ämpärillinen ja siitä voisi antaa vain tietyn osan. Sehän tarkoittaisi sitä, että jos vanhemmilla on kuusi lasta, he rakastavat jokaista vain kuudesosan siitä mitä vanhemmat joilla on vain yksi lapsi. Tässä puhutaan eri tyyppisestä tunteesta mutta esimerkki on näin konkreettisempi.
Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.
Tämä pitää tasan paikkansa. Jos on useita subeja, on helpompaa "pudottaa kelkasta" yksi. Tasa-arvoisuus on asetelmasta tässä mielessä kaukana. Muutoin tasavertaisuus on hyvä ja tavoiteltava asia.
Mustasukkaisuuden "tarpeellisuus" ylipäätään on merkillinen ajatus. Ei kai sitä mihinkään tarvita. Se on tunne, jota minun on vaikeata välttää, sen kanssa on eläminen.
Ketään ei kuitenkaan pakoteta hyväksymään tällaista kuviota. Minulle tämä on aikuisten ihmisten vapaaehtoinen valinta, joka on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä, toisiamme kunnioittaen. Ketään ei ole lyöty nuijalla päähän ja raahattu luolaan. "Uglukilla uusi nainen! Grnaaaah!"
Vaikka subeja on minulla useita, se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että suhteen päättäminen olisi helppoa tai miellyttävää. Ainakin omalta kohdaltani voin kokemuksesta sanoa, että s/m suhteen päättyminen on rankka kokemus myös Masterille. Ne kerrat kun näin on käynyt, ovat poikkeuksetta olleet raskaita. Siitä huolimatta suosin pitkiä ja intensiivisiä s/m suhteita, joissa henkisellä yhteydellä on ratkaiseva merkitys. Nämä jutut tapahtuvat pään sisällä, eivät kehon pinnalla.
Kaikki hyvä päättyy joskus, mutta se ei tarkoita sitä että elämä pitäisi sen takia jättää elämättä. Tiedän, että suhteen loppuminen on mahdollista, jopa tilastollisesti todennäköistä. Pitäisikö sen takia jättää suhteet väliin ja mennä pimeään nurkkaan mököttämään yksikseen? Ettei vain tee kipeää, kun se joskus loppuu. Mielestäni ei. Elämästä jäisi silloin pois paljon hyvää ja kaunista.
Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.
Viittaatko nyt subiin, Masteriin vai kumpaankin? Omasta puolestani voin pää pystyssä todeta olevani hedonisti. Etsin elämässäni nautintoja sekä itselleni, että niille jotka päätyvät kanssani yhteiselle etsintämatkalle. Subeissani on myös hedonistin vikaa, kuten on jokaisessa joka etsii seksuaalista nautintoa muussa kuin lisääntymis-/pesänrakennustarkoituksessa. Onneksi se on nykyisin sallittua, sillä ahdasmielisyys ja puritaanisuus ovat aika ahdistavia jo ajatuksena.
Hedonistisuus ei kuitenkaan ole synonyymi vastuuttomuudelle ja piittaamattomuudelle. Sellaisiakin ihmisiä toki on joille esimerkiksi perhe on painolastia mutta se ei liity s/m tai polykuvioihin mitenkään, vaan kertoo kyseisestä ihmisestä yksilönä.
-
Täytyy vastailla paremmin kun on koneella. Kännytihrustus liian työlästä.
Aina pyrin puhumaan asiasta,en ihmisistä. Mulla muutama polytuttu,joita arvostan paljon.
Joskus tulee kiukuteltua kaikenlaisissa asioissa,mutta ei kai se aina huono asia vaan ole...
-
Oma D/s-suhteeni kaatui osaltaan mustasukkaisuuteen. Olen poly, enkä sille mitään voi. Vihitty siippani ei sitä ymmärtänyt. Tämä oli kolikon kääntöpuoli, myös toinen puoli oli mustanaan sukista.
D/s-suhteessani olin aivan vainoharhaisen mustasukkainen, ko. hampsteri kun ravasi vähän väliä vieraissa, ja valehteli aina ummet ja lammet päälle, vaikka jäi monasti verekseltään kiinni. En kokenut omaavani paikkaa sellaisessa kiikkuvassa suhteessa, koska olimme sopineet, että taivallamme pimeän polkumme käsi kädessä, kokeillen, rajoja rikkoen, ilman ulkopuolisia häiriöitä, ellei niistä sovita erikseen.
Tavallaan pitkin hampain ymmärrän kuitenkin, koska kyseessä oli vahvasti seksuaalispainoitteinen ihminen, enkä itse läheskään aina päässyt paikalle palvelemaan. Silti tuntui niin pahalta skitsota esim. vastaamattoman tekstiviestin tms. takia, ja syyttää sekä vahtia toista koko ajan. Ei sellainen ole hyvä suhde, eikä subin paikka ole vahtia hampsteria, vaan osata luottaa. Minä en osannut. Eikä ollut syytäkään.
Kun kysyin syitä näihin sivusuhteisiin, niin vastaus oli "no kun se oli helppo" tai "no kun asiat vaan ajautuivat siihen" tai "no se oli niin nuori, halusin kokeilla." Viimeinen niitti oli se, että eräs toinen nainen eli samaan aikaan samanlaista suhdetta ko. henkilön kanssa, emmekä tienneet toisistamme. Samat lupaukset, samat hellittelylauseet, samat tulevaisuudensuunnitelmat ja samat saakelin välineetkin varmaan. Aika montaa ihmistä sattui ja mustasukkaisuus pursusi j oka paikasta niin, etten voinut enää sitä katsella. Eikä auttanut lupaukset pysyä "kaidalla tiellä", kun luottamus ja usko toisen sanomisiin oli täysin mennyt.
-
Oma D/s-suhteeni kaatui osaltaan mustasukkaisuuteen. Olen poly, enkä sille mitään voi. Vihitty siippani ei sitä ymmärtänyt. Tämä oli kolikon kääntöpuoli, myös toinen puoli oli mustanaan sukista.
D/s-suhteessani olin aivan vainoharhaisen mustasukkainen, ko. hampsteri kun ravasi vähän väliä vieraissa, ja valehteli aina ummet ja lammet päälle, vaikka jäi monasti verekseltään kiinni. En kokenut omaavani paikkaa sellaisessa kiikkuvassa suhteessa, koska olimme sopineet, että taivallamme pimeän polkumme käsi kädessä, kokeillen, rajoja rikkoen, ilman ulkopuolisia häiriöitä, ellei niistä sovita erikseen.
Tavallaan pitkin hampain ymmärrän kuitenkin, koska kyseessä oli vahvasti seksuaalispainoitteinen ihminen, enkä itse läheskään aina päässyt paikalle palvelemaan. Silti tuntui niin pahalta skitsota esim. vastaamattoman tekstiviestin tms. takia, ja syyttää sekä vahtia toista koko ajan. Ei sellainen ole hyvä suhde, eikä subin paikka ole vahtia hampsteria, vaan osata luottaa. Minä en osannut. Eikä ollut syytäkään.
Kun kysyin syitä näihin sivusuhteisiin, niin vastaus oli "no kun se oli helppo" tai "no kun asiat vaan ajautuivat siihen" tai "no se oli niin nuori, halusin kokeilla." Viimeinen niitti oli se, että eräs toinen nainen eli samaan aikaan samanlaista suhdetta ko. henkilön kanssa, emmekä tienneet toisistamme. Samat lupaukset, samat hellittelylauseet, samat tulevaisuudensuunnitelmat ja samat saakelin välineetkin varmaan. Aika montaa ihmistä sattui ja mustasukkaisuus pursusi j oka paikasta niin, etten voinut enää sitä katsella. Eikä auttanut lupaukset pysyä "kaidalla tiellä", kun luottamus ja usko toisen sanomisiin oli täysin mennyt.
Tuossa muutama pointti pisti miettimään tilanteen makaberisyyttä....
Sinä halusit tulla ja mennä oma vihitty puolisosi ei sitä hyväksynyt ja silti jatkoit...
Samaan aikaan itse asetat ehtoja ihmiselle joka oli vapaa tekemään mitä lystää ja tekikin.
Minä olisin toiminut täysin samanlailla enkä välittänyt sinun sanomisista yhtään mitään.
Sanat merkitsee teot todistaa....
Kyllä.. tää skene on edelleen korni mun silmissä mutta saa tästä hyvää viihdettä. >:D
-
Oma D/s-suhteeni kaatui osaltaan mustasukkaisuuteen. Olen poly, enkä sille mitään voi. Vihitty siippani ei sitä ymmärtänyt. Tämä oli kolikon kääntöpuoli, myös toinen puoli oli mustanaan sukista.
D/s-suhteessani olin aivan vainoharhaisen mustasukkainen, ko. hampsteri kun ravasi vähän väliä vieraissa, ja valehteli aina ummet ja lammet päälle, vaikka jäi monasti verekseltään kiinni. En kokenut omaavani paikkaa sellaisessa kiikkuvassa suhteessa, koska olimme sopineet, että taivallamme pimeän polkumme käsi kädessä, kokeillen, rajoja rikkoen, ilman ulkopuolisia häiriöitä, ellei niistä sovita erikseen.
Tavallaan pitkin hampain ymmärrän kuitenkin, koska kyseessä oli vahvasti seksuaalispainoitteinen ihminen, enkä itse läheskään aina päässyt paikalle palvelemaan. Silti tuntui niin pahalta skitsota esim. vastaamattoman tekstiviestin tms. takia, ja syyttää sekä vahtia toista koko ajan. Ei sellainen ole hyvä suhde, eikä subin paikka ole vahtia hampsteria, vaan osata luottaa. Minä en osannut. Eikä ollut syytäkään.
Kun kysyin syitä näihin sivusuhteisiin, niin vastaus oli "no kun se oli helppo" tai "no kun asiat vaan ajautuivat siihen" tai "no se oli niin nuori, halusin kokeilla." Viimeinen niitti oli se, että eräs toinen nainen eli samaan aikaan samanlaista suhdetta ko. henkilön kanssa, emmekä tienneet toisistamme. Samat lupaukset, samat hellittelylauseet, samat tulevaisuudensuunnitelmat ja samat saakelin välineetkin varmaan. Aika montaa ihmistä sattui ja mustasukkaisuus pursusi j oka paikasta niin, etten voinut enää sitä katsella. Eikä auttanut lupaukset pysyä "kaidalla tiellä", kun luottamus ja usko toisen sanomisiin oli täysin mennyt.
Tuossa muutama pointti pisti miettimään tilanteen makaberisyyttä....
Sinä halusit tulla ja mennä oma vihitty puolisosi ei sitä hyväksynyt ja silti jatkoit...
Samaan aikaan itse asetat ehtoja ihmiselle joka oli vapaa tekemään mitä lystää ja tekikin.
Minä olisin toiminut täysin samanlailla enkä välittänyt sinun sanomisista yhtään mitään.
Sanat merkitsee teot todistaa....
Kyllä.. tää skene on edelleen korni mun silmissä mutta saa tästä hyvää viihdettä. >:D
En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta olen mastervsopn kanssa vähän samaa mieltä.
Toiselta ihmiseltä on varmaan aika vaikea saada kunnioitusta ja uskollisuutta, jos toisaalla on itsekkin epärehellinen ja uskoton. Itse en ainakaan juurikaan perustaisi sellaisen tyypin uskollisuus vaatimuksista, joka toisaalla pettää omaa siippaansa, joka ei avointa suhdetta ja seksiä muiden kanssa hyväksyisi.
-
Mitähän tähän vastaisi, ilman että tulee loukatuksi?
Korostaisin sitä, että olimme sopineet siitä asiasta, että jos D/s-suhteeseen tarvitaan/tai on tulossa suhteemme ulkopuolisia henkilöitä, niin niistä sovitaan erikseen yhdessä. Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla. Ei kannata nyt vetää avioliittoani tähän soppaan mukaan, koska ette siitä kumpikaan tiedä mitään. Ettekä tilanteesta, joka oli todella vaikea. Kerroin vain avoimesti mustasukkaisuudestani, enkä kaipaa kommentteja enkä arvosteluita muilta ihmissuhteisiini liittyen.
Näemmä kannattaa pitää täälläkin turpansa kiinni, ettei vaan satu sanomaan yhtään vinoa sanaa...josta tulee kuraa naamalle. Jokainen meistä on erilainen ja tekee erilaisia asioita. Se, joka itse on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
-
Mitähän tähän vastaisi, ilman että tulee loukatuksi?
Korostaisin sitä, että olimme sopineet siitä asiasta, että jos D/s-suhteeseen tarvitaan/tai on tulossa suhteemme ulkopuolisia henkilöitä, niin niistä sovitaan erikseen yhdessä. Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla. Ei kannata nyt vetää avioliittoani tähän soppaan mukaan, koska ette siitä kumpikaan tiedä mitään. Ettekä tilanteesta, joka oli todella vaikea. Kerroin vain avoimesti mustasukkaisuudestani, enkä kaipaa kommentteja enkä arvosteluita muilta ihmissuhteisiini liittyen.
Näemmä kannattaa pitää täälläkin turpansa kiinni, ettei vaan satu sanomaan yhtään vinoa sanaa...josta tulee kuraa naamalle. Jokainen meistä on erilainen ja tekee erilaisia asioita. Se, joka itse on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
En väittänyt tietäväni avioliitostasi tai tilanteestasi yhtään mitään. Pohjasin mielipiteeni kirjoitukseesi. Pahoittelen jos mielipiteeni loukkasi sinua- tarkoitus ei ole heitellä kuraa kenenkään naamalle.
-
Mitähän tähän vastaisi, ilman että tulee loukatuksi?
Korostaisin sitä, että olimme sopineet siitä asiasta, että jos D/s-suhteeseen tarvitaan/tai on tulossa suhteemme ulkopuolisia henkilöitä, niin niistä sovitaan erikseen yhdessä. Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla. Ei kannata nyt vetää avioliittoani tähän soppaan mukaan, koska ette siitä kumpikaan tiedä mitään. Ettekä tilanteesta, joka oli todella vaikea. Kerroin vain avoimesti mustasukkaisuudestani, enkä kaipaa kommentteja enkä arvosteluita muilta ihmissuhteisiini liittyen.
Näemmä kannattaa pitää täälläkin turpansa kiinni, ettei vaan satu sanomaan yhtään vinoa sanaa...josta tulee kuraa naamalle. Jokainen meistä on erilainen ja tekee erilaisia asioita. Se, joka itse on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Niin faktojahan en tiedä mutta kommentoin sitä mitä luen sen enempää riitaa haastamatta. Mutta en voi välttää sanomasta että Sä kuullostat ihan mun exältä joka myöskään ei voinut ensin lopettaa suhdetta vaan toinen piti heti saada alle ja ehkä samalla hiukan näpäyttää muakin näpeille asioista jotka mun kirjassa oli jo taaksejäänyttä ;) Mutta nainenhan ei unohda mitään se on nähty jos kokee tulleensa loukatuksi/laiminlyödyksi .. you name it, mä voin jatkaa listaa...
*Tosin siinäkin suhteessa asiat tuli kerralla selväksi beta-uros sai mun jätteet.
Ja olen kuullut kyllä sannonan että ei riitä minulle ja on parempi hakea nainen joka pystyy tyydyttämään huomiontarpeeni.
-
Aivan, vosoppi, faktoja sen kummemmin tietämättä. Tulepas hakemaan kivesi pois, sullakaan ei ole oikeutta heittää niitä. Eikä tämä(kään) topic ollut tarkoitettu sun erinomaisuutesi ja egosi buustaukseen, eikä varsinkaan mun avioliiton sun muun elämän ruotimiseen, joten ollaan jo aika pitkällä OT:ssa.
Jatkakaamme mustasukkaisuudesta, ja jättäkäämme henkilökohtaiset loukkaukset vaikka yksityisviesteilyyn, jooko?
Case closed.
-Linnis-
-
Suhde oli niin pitkällä, että olin jo ottamassa eroa ja alkamassa 24/7 orjattareksi/vaimoksi, joten siinä kohtaa oli tunteet jo pelissä aika lailla.
Söpön sinisilmäistä...mutta samalla niin havoittuvaa, elämä on... :love:
-
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii. Toisaalta ajatus siitä, ettei rakkaani olisi minusta pätkääkään mustasukkainen, olisi lamauttava.
Mustasukkaisuus kuuluu minusta suhteisiin, missä toisesta välitetään tosissaan. Pieni mustasukkaisuuden väre antaa uskoa siitä, että on toiselle tärkeä, mutta jos se alkaa kalvamaan suhdetta, se on vahingollista.
Onko sitten hän, jolle annetaan asioita, täydellinen?
Sanoinko niin? Ei kukaan ole, en minäkään.
Ja tässä kohtaa korostan, että puhun omasta ajatusmaailmastani ja miten koen ihmissuhteet yleistasolla. En yksittäisestä henkilöstä.
Mikä takaa sen, että tämä "täydellisyys" saa koskaan kaikkea sitä itselleen, mitä haluaisi, vaikka "omistaisi" satoja subeja. Varmasti erilaiset anatomiat tietty tulis tutuksi,mutta entä henkinen puoli? Voiko joku esittää elämälle ja muille ihmisille jonkin listan, että tätä ja tätä ja tuota minä tarvitsen ja elämä ja ihmiset sen hänelle antavat
Ei varmasti saakkaan. Pitäisikö saada? Mutta on olemassa tilanteita, joista voidaan neuvotella. Kun lapseni olivat pieniä kärsin samasta vaivasta kuin useat naiset siinä elämänvaiheessa. Seksi ei kiinnostanut pätkääkään. Silloin annoin luvan miehelleni käydä hakemassa seksiä muualta - hän ei halunnut sitä tehdä.
Voi olla myös tilanne, jossa toisella on vaikkapa vahva fetissi ja tarve asiaan, joka minusta tuntuisi vastenmieliseltä. Eikö olisi parempi antaa rakkaan toteuttaa fetissiään toisaalla ja saada elämäänsä sellaista nautintoa, johon osallistuminen olisi minulle ikävää? Vaihtoehtoisesti rikkoisin omaa seksuaalisuuttani vastaan tai eväisin häneltä omansa.
Itse en usko, että jokin täydellinen ja absoluutti ihminen olisi olemassa. Uskon kyllä riittävän sopivaan ja uskon, että epätäydelliseen ihmiseen voi rakastua..tai sitten mitään rakkautta ei ole olemassakaan kenties.
En etsi täydellistä, enkä kuvittele sellaista olevan. Itselleni sopiva riittää, sellainen, jolle minäkin olen sopiva. Uskon silti, että on mahdollista rakastaa ja olla sopiva useammalle ihmiselle samanaikaisesti.
Jos esim. master on subin ainoa master, mutta masterilla lukuisia subeja, kummalla on enemmän menetettävää? Näkisin itse, että sillä, jolla on yksi, koska silloin menettäessään ei ole ketään, mutta yhden supin voi aina pudottaa kelkasta ja näin ollen mustasukkaisuuskaan ei ole niin tarpeen masterin osalta.
Tänään mulle piirtyy näistä mieleen kuva itsekeskeisestä ja perin hedonistisesta ihmistyypistä, mutta ehkä luolan hämyssä itsekseen kaikki asiat näyttävät hieman eriltä,mitä todellisuudessa ovat.
Minulle alistuminen on ollut pitkä prosessi ja se on vaatinut äärimmäistä luottamusta ja kunnioitusta Isäntääni kohtaan. En voisi edes kuvitella alistumista useammalle ihmiselle samanaikaisesti. Tai ylipäätään kenellekkään muulle kuin tälle henkilölle, jolle olen arvokkaimman lahjani antanut. Minun Isäntäni ei rajoita seksuaalisuuttani tai muita suhteitani. Suhteemme säännöt ovat yhdessä sovittu ja niistä voi aina tarpeen vaatiessa neuvotella.
Oma tapani pitää subeja on taas täysin erilainen. Kevyttä leikkiä ilman vakavaa sidettä. Jos heillä on muita Dommeja niin olkoon. En ole subeistani mustasukkainen enkä edes halua, että he sitoutuvat minuun.
Jokainen bdsm suhde on omanlaisensa, osaan kuuluu mustasukkaisuus, toisiin taas ei. Parisuhteeseen mustasukkaisuus jossain määrin kuuluu mielestäni taas aina. Se millaisen painoarvon kukin osapuoli haluaa sille antaa riippuu täysin ihmisistä ja niistä asioista, mitä he ovat keskenään sopineet.
-
vosoppihamsteri; mulla on ruskeat silmät. Case closed, kuten sanoin.
-
Jokainen bdsm suhde on omanlaisensa, osaan kuuluu mustasukkaisuus, toisiin taas ei. Parisuhteeseen mustasukkaisuus jossain määrin kuuluu mielestäni taas aina.
Mä vedän taas niin leveällä kammalla että puhun vain suhteista sen enempää menemättä lokeroimaan mitään ja koitan olla loukkaamatta sitä toista... joskus siihen ei paljoa vaadita.
Kerronkin tässä esimerkin että myöhästyyin hiljattain ilotulituksesta 5minuuttia ja sain nyrpeää naamaa, nukuttiin yhdessä ei harrastettu seksiä seuraava yö ja se oli viimeinen kerta kun tavattiin koska menetin kiinnostuksen kun alettiin rajoittamaan vapauttani.
Jos multa vaaditaan ymmärrystä ei yhdessä tapahtuviin säätöihin ja toinen pyytää vapautta hän saa sen... 100%n koska itse elän sen periaatteen mukaan että mikään työkalu tai nainen ei tule parempana takaisin vaikka nainen ei käytössä kulukkaan.
Eli onko tämä mustasukkaisuutta vai omistushaluisuutta en oikein tiedä kun en jaksa enään kiintyä mihinkään koska tunnen sen rajoituksena vapaudelleni. Tämä ei tarkoita että heti olen virittämässä mitään omiani (paitsi jotan vimpainta) vaan ihan sitä että saan olla yksin tulla ja mennä tai olla kotona vaikka munasillani ilman että yhtään poikkipuolista katsetta edes tarvii sietää.
-
vosoppihamsteri; mulla on ruskeat silmät. Case closed, kuten sanoin.
Damn en mä saanutkaan tästä illan kinaa tjsp. :love:
-
Järki ja Tunne samassa paketissa.
Hienoa huomata, että sellaisiakin Pervoja vielä on..
Rauhallisen hienoa viikon jatkoa, kaikille.
-
Mustasukkaisuus on ehdoton turnoff.
Se kertoo huonosta itsetunnosta, joka on tärkeä turnon.
Se kertoo myös luottamuspulasta ja siitä, että sanomisilla ei ole merkitystä.
Itse en voisi koskaan kuvitella rakentavani mustasukkaisen ihmisen kanssa
juttelusuhdetta syvempää.
Ja sanottakoon se nyt vielä tässä lopuksi ääneen.. ei.. en ole mustasukkaista laatua itsekään.
Jos en riitä, niin en riitä.. eikä sille voi mitään.
Ensin varmaan pitäisi määritellä, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä omistushalua...Ajattelen näin, että omistushalu terveissä rajoissa on tunnepitoiseen suhteeseen kuuluvaa. Siitä, missä "terve" raja kulkee, on varmaan monia eri käsityksiä.
Mustasukkaisuus taas on (perusteetontakin) epäilyä toisen ajatuksista ja tekemisistä ja vaikea-asteisena todella ahdistavaa, molemmille.
Tunnistan itsessäni omistushalun, aika vahvanakin. Silloin päällimmäisin tunne kumppanin osoittaessa liikaa huomiota jollekin toiselle ei ole menettämisen pelko tai huoli omasta kelpaamisesta vaan jonkinasteinen loukkaantuminen siitä, eikö toinen huomaa kuinka erinomainen yksilö olen. Kyse ei ole huonosta itsetunnosta vaan enemmänkin hyvästä. Mutta olenko mustasukkainen...tuskinpa, ellei toinen käytöksellään tai puheillaan anna aihetta.
Mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen suhteesta ja sen merkityksestä toiselle, ei välttämättä henkilön epävarmuuteen omasta itsestään. Tosiasia on, että jos henkilö ei riitä sellaisena kuin on, niin sitten on kummallekin viisaampaa lähteä etsimään jotain paremmin toiveita vastaavaa. Tästä pääsisi taas siihen aiheeseen, kuinka ääriharvinaista on löytää ihminen jolta saisi kaiken haluamansa, mutta sitä on jo käsitelty muissa keskusteluissa.
-
Isabis ja Snadistisadisti,ette varmaan pahastu jos laitan jotain näin yhteisesti teille,vaikka en nimenomaan teihin viitannut edellisessä lainausviestissä.
Tämä siis sai mut miettimään tai ponkautti jo aiemmin miettimääni:
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii..
Eli täydellisyyteen on pyrkimys kenties tai katsotaan, että sellainen täydellinen olomuoto, missä saa kaikkea mitä haluaa,on mahdollinen.
Sivuutan tässä nyt aika paljon asiaa, mutta syynä on esimerkiksi se, ettei kenenkään aikuisen ihmisen tarvitse järkeviä ratkaisujaan perustella netissä tuntemattomille ihmisille.
-
Mustasukkaisuus on ehdoton turnoff.
Se kertoo huonosta itsetunnosta, joka on tärkeä turnon.
Se kertoo myös luottamuspulasta ja siitä, että sanomisilla ei ole merkitystä.
Itse en voisi koskaan kuvitella rakentavani mustasukkaisen ihmisen kanssa
juttelusuhdetta syvempää.
Ja sanottakoon se nyt vielä tässä lopuksi ääneen.. ei.. en ole mustasukkaista laatua itsekään.
Jos en riitä, niin en riitä.. eikä sille voi mitään.
Ensin varmaan pitäisi määritellä, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä omistushalua...Ajattelen näin, että omistushalu terveissä rajoissa on tunnepitoiseen suhteeseen kuuluvaa. Siitä, missä "terve" raja kulkee, on varmaan monia eri käsityksiä.
Mustasukkaisuus taas on (perusteetontakin) epäilyä toisen ajatuksista ja tekemisistä ja vaikea-asteisena todella ahdistavaa, molemmille.
Tunnistan itsessäni omistushalun, aika vahvanakin. Silloin päällimmäisin tunne kumppanin osoittaessa liikaa huomiota jollekin toiselle ei ole menettämisen pelko tai huoli omasta kelpaamisesta vaan jonkinasteinen loukkaantuminen siitä, eikö toinen huomaa kuinka erinomainen yksilö olen. Kyse ei ole huonosta itsetunnosta vaan enemmänkin hyvästä. Mutta olenko mustasukkainen...tuskinpa, ellei toinen käytöksellään tai puheillaan anna aihetta.
Mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen suhteesta ja sen merkityksestä toiselle, ei välttämättä henkilön epävarmuuteen omasta itsestään. Tosiasia on, että jos henkilö ei riitä sellaisena kuin on, niin sitten on kummallekin viisaampaa lähteä etsimään jotain paremmin toiveita vastaavaa. Tästä pääsisi taas siihen aiheeseen, kuinka ääriharvinaista on löytää ihminen jolta saisi kaiken haluamansa, mutta sitä on jo käsitelty muissa keskusteluissa.
Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.
Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti: mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.
Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.
Omistuksesta täsmennän omana näkemyksenäni sen, että omistaa ei voi ketään, ellei se toinen halua omistautua. Se on siis aina annettu asia ja näkemykseni mukaan omistusta ei voi antaa kuin yhdelle ihmiselle kerrallaan. Sen voi toki aina ottaa pois, mutta niin kauan kuin se on jollekin uskottu, ei hänellä pitäisi olla syytä epäillä muista sidoksista tai kiinnostuksista... paitsi jos sellaisten mahdollisuuksista on erityisesti sovittu.
Ei näiden asioiden tiimoilta varmaankaan saavuteta yhtään parempaa tulosta kuin Euroopan ministerikokouksessa, jossa yritetään löytää kompromissia Euron pelastukseen. Omalta kohdaltani mustasukkaisuus.. tai millä nimellä sitä halutaan kutsua, on äärimmäisen vastenmielinen ilmiö, enkä halua olla ihmisen kanssa, joka ei kestä sitä, että saatan keskustella tai laskea leikkiä julkisesti jonkun toisen henkilön kanssa, jonka hän kokee uhkana itselleen.
-
Isabis ja Snadistisadisti,ette varmaan pahastu jos laitan jotain näin yhteisesti teille,vaikka en nimenomaan teihin viitannut edellisessä lainausviestissä.
Tämä siis sai mut miettimään tai ponkautti jo aiemmin miettimääni:
Minä en ole täydellinen ja joku toinen voi antaa asioita, joita minä en voi. Eikä se ole minulta pois jos rakkaani niistä nauttii..
Eli täydellisyyteen on pyrkimys kenties tai katsotaan, että sellainen täydellinen olomuoto, missä saa kaikkea mitä haluaa,on mahdollinen.
Sivuutan tässä nyt aika paljon asiaa, mutta syynä on esimerkiksi se, ettei kenenkään aikuisen ihmisen tarvitse järkeviä ratkaisujaan perustella netissä tuntemattomille ihmisille.
Jep. Tämä on nopein tapa käsitellä hankalaksi muuttuva keskustelu. ::)
-
Jep. Tämä on nopein tapa käsitellä hankalaksi muuttuva keskustelu. ::)
Näköjään.... mutta mä ymmärrän...
-
Ensin varmaan pitäisi määritellä, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä omistushalua...Ajattelen näin, että omistushalu terveissä rajoissa on tunnepitoiseen suhteeseen kuuluvaa. Siitä, missä "terve" raja kulkee, on varmaan monia eri käsityksiä.
Mustasukkaisuus taas on (perusteetontakin) epäilyä toisen ajatuksista ja tekemisistä ja vaikea-asteisena todella ahdistavaa, molemmille.
Epätietoisuus ajaa mustasukkaisuuteen ja sekoittaa pään harhakuvitelmilla. Pahinta mahdollista myrkkyä kautta maailmanhistorian.
Tunnistan itsessäni omistushalun, aika vahvanakin. Silloin päällimmäisin tunne kumppanin osoittaessa liikaa huomiota jollekin toiselle ei ole menettämisen pelko tai huoli omasta kelpaamisesta vaan jonkinasteinen loukkaantuminen siitä, eikö toinen huomaa kuinka erinomainen yksilö olen. Kyse ei ole huonosta itsetunnosta vaan enemmänkin hyvästä. Mutta olenko mustasukkainen...tuskinpa, ellei toinen käytöksellään tai puheillaan anna aihetta.
Eli olet kuitenkin... inhimillistä ei täydellistä.
Vain insinöörit on niin tyhmiä että pyrkii siihen eikä ikinä tajua että koulutus ei todellakaan riitä.
Liika täydellisyyden tavoittelukin on teknistä tietämättömyyttä ja kokemuksen puutetta.
Mustasukkaisuus liittyy epävarmuuteen suhteesta ja sen merkityksestä toiselle, ei välttämättä henkilön epävarmuuteen omasta itsestään. Tosiasia on, että jos henkilö ei riitä sellaisena kuin on, niin sitten on kummallekin viisaampaa lähteä etsimään jotain paremmin toiveita vastaavaa. Tästä pääsisi taas siihen aiheeseen, kuinka ääriharvinaista on löytää ihminen jolta saisi kaiken haluamansa, mutta sitä on jo käsitelty muissa keskusteluissa.
Elämä on täynnä kompromisseja, itsekkin tässä toitotan että lähden maasta lopullisesti.. tehnyt sitä jo vuosia ja ollutkin välillä ja tullut takaisin.
Edellispäivänä viimeksi sanoin yhdelle tutulle naiselle että tuskin sellaista naista on joka saisi mun pääni kääntymään mutta kun juttelin asiasta hyvän ystäväni kanssa hän vaan totesi että tuon naisen kohdalla Varmana taipuisit.. ja erittäin todennäköistä.
Juteltiin myös siitä miten esim. kisareissut vaikuttaa suhteessa kun toinen on kotona ja kuvittelee että jos siellä tulee menestystä niin on mainetta viiniä ja naisia ympärillä ainakin sen toisen mielestä ( mä sain yhden eron tälla aikaan.. 18v liiton mutta silti päivääkään en vaihtaisi pois, nyt olen jotain enkä nobody sillä saralla), yhtä lailla sitä on itse epäluuloinen jos parempi puoliso lähtee varikkotytöksi.
Rupesin miettimään että jos sitä lähtee jatkossa kisaamaan ottaa kumppanin pykälään niin selviää helpommalla tai pokaa vaan sen varikkotypyn joka tietää pelin hengen.
Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.
Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti: mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.
Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.
Kyllä mä otan sitten mielummin sen pikkaisen tyhmän (mitä tässä annettu ymmärtää) ja Temperamenttisen naisen jotta elämässä jotain jännää sen sijaan että ollaan vaan sofistikoituneen liberaaleja ja ymmärtäväisiä jatkuvasti.
Se Hivelee itseä kun nainen tiuskii ja pistää ruotuun... toisaalta kun homma karkaa käsistä sellainen päästetään myös seilaamaan yksikseen ilman sen suurempaa tunnesidettä koska se välinpitämättömyys on se joka kalvaa vielä enemmän.
Pikku kisailu on aina tervettä mun kirjassa jos sitä ei kestä niin väärässä matkassa on.
Ehkä mulle sopii parhaiten (Strip)TEASER...
Omistuksesta täsmennän omana näkemyksenäni sen, että omistaa ei voi ketään, ellei se toinen halua omistautua. Se on siis aina annettu asia ja näkemykseni mukaan omistusta ei voi antaa kuin yhdelle ihmiselle kerrallaan. Sen voi toki aina ottaa pois, mutta niin kauan kuin se on jollekin uskottu, ei hänellä pitäisi olla syytä epäillä muista sidoksista tai kiinnostuksista... paitsi jos sellaisten mahdollisuuksista on erityisesti sovittu.
Ei myöskään pidä ottaa toista itsestäänselvyytenä.... suhdetta pitää vaalia ja mun valitut joista välitän on kyllä arvonsa tiennyt, Kuninkaan rinnalle kun ei kelpuuteta hovineitiä vaan Kuningatar ja Kuningashan kyllä taipuu hänen edessä.
Se Kuinka pian sen näytän on ollut tapauskohtaista ja joskus on menty mönkään kun liian kauan olen vetkutellut.
Helppo en siis ole missään nimessä mutta Varma kun en ole epätietoinen suhteen vakavuudesta.
Ei näiden asioiden tiimoilta varmaankaan saavuteta yhtään parempaa tulosta kuin Euroopan ministerikokouksessa, jossa yritetään löytää kompromissia Euron pelastukseen. Omalta kohdaltani mustasukkaisuus.. tai millä nimellä sitä halutaan kutsua, on äärimmäisen vastenmielinen ilmiö, enkä halua olla ihmisen kanssa, joka ei kestä sitä, että saatan keskustella tai laskea leikkiä julkisesti jonkun toisen henkilön kanssa, jonka hän kokee uhkana itselleen.
Hankalaahan epävarman ihmisen kanssa extrovertin on olla. Mutta jos pysähtyy hetkeksi itsekin miettimään miltä toisesta tuntuu ollaan jo pitkällä. Nyky-oravanpyörässä yhteiskunnan paineiden orjana kun harvemmin ajatellaan muuta kuin kaikki nyt ja heti MINULLE jotta voi taas sanoa toisille että minullakin on tai pistää paremmaksi kuin naapuri.
* Niin turhaa ja niin pikkusieluista...
-
Huolimatta siitä olisinko itse mustasukkainen kumppanistani vai päinvastoin, olisi se ekalla kerralla imartelevaa, tokalla kerralla jo naurettavaa. Kun on itse kolmannen kerran samojen sukkien kohteena, herättää se jo itsessäkin kiukkua: "wtf? eikö toinen luota siihen että olen tässä ja nyt, ja jos menen jonkun toisen punkassa käymään, se on ennalta yhdessä sovittu"
Hyöty verrattuna mahdolliseen raivonpuuskaan, kaikkien sivistyneiden käytöstapojen unohtamiseen, ja itsensä totaaliseen nolaamiseen on olematon. Toista ihmistä ei voi omistaa ei vaikka mitä tekisi, kumppani joko on siinä vieressä tai ei ole, mustasukkaisuusdraamailussa ei ainakaan kauaa. Ellei voi luottaa ilman omistushaluista kyttäämistä tai kolmannen asteen ristikuulusteluja, on parempi olla ihan tykönään. Sillä totuushan on, että se joka on mennäkseen, aivan taatusti menee. Jos toisen, tai molempien menot aidan toiselle puolelle (tai niitä kastematojen juoksukisoja katsoon ;D ) on yhdessä etukäteen sovittu, mustasukkaisuus jopa sotii tätä sopimusta vastaan.
Huoli siitä voittaako se toinen nainen / mies (vai ne kastemadot ;D ) jäytää suhteen lisäksi omaa sisintä. Negatiivinen olo tekee hetkittäin hyvää, ja voi ajaa paikoin edellistä "parempaan suoritukseen", mutta suhde tokko kantaa jos koko ajan täytyy olla varpaillaan ja parantaa suoritustaan = jos mä nyt pukeudun / käyttäydyn / teen näin ja näin, niin sitten tuo toinen huomaa taas kuinka korvaamaton ja hyvä mä olen, eikä lähde minnekään. Ellei kelpaa sellaisena kuin on, eteisen seinässä on yhä ne 7 hirttä poikki.
Kun tietää "oman paikkansa laumassa", ei tarvitse hajoilla riittämättömyydessään ja epävarmuudessaan, tai pelätä non-stop milloin toinen häippää. Kukaan ei ole täydellinen, on oma valinta hakeeko sen puuttuvan osan muualta, vai onko ilman. Kompromissi tehdään aina yhdessä, mustasukkaisuus menee omaan piikkiin.
Pieni flirtti tekee hyvää, ja voi katsoa sitä tehdessään peiliin, ja miettiä miltä itsestä tuntuisi jos kumppani antaisi samalla mitalla takaisin. Jos olo on hvyäksyvä, kaikki on okei, jos omissa korvissa alkaa kuulua muiden hääkelloja, voi lupautua kaasoksi / bestmaniksi.
24/7 kylki kyljessä nyhjääminen turruttaa, mutta jos niitä omia menoja lätkämatseista nypläyskerhoon ja kaikkeen siltä väliltä, on liikaa, something is wrong in this picture.
-
Ompa tosi erilaisia näkemyksiä siitä, mitä käsite mustasukkaisuus tarkoittaa!
Olen joskus miettinytkin aiheesta keskustellessani, että puhutaankohan me edes samasta asiasta ???
Omakohtaisesti olen rypenyt syvillä vesillä tässä asiassa, mutta vihaa tai raivoa en ole siihen koskaan saanut mahtumaan.
Se on ollut pettymystä, loukatuksi tulemista, tarpeettomuuden ja mitättömyyden tunnetta, menettämisen pelkoa ja tuskaa, epävarmuutta tilanteesta ja asemastaan, unelmien ja olemassa olevan elämän romahtamista, surua…
Mä siis tunnen mustasukkaisuutta, tai siksi minä sitä tunnetta kutsun.
Kyllä minua kiinnostaa ja sillä on väliä, onko kumppanilla muita suhteita, olettaen siis, että siitä ei ole sovittu.
Koen myös kumppanin puolelta välittämisen puutteena jos toiselle on ihan sama, onko mulla muita, mitä ja kenen kanssa touhuan. Sehän kertoo, että minua ei tarvita.
Mustasukkaisuuteni ei ole toisen vakoilemista, urkkimista, syyttelyä, raivoa, itkupotkuraivareita tai kohtausten järjestämistä – tai muutakaan harhaista skitsoilua. Sairas mustasukkaisuus on asia erikseen.
Olen menneisyydessä elänyt liiton joka oli tehdä mut hulluksi epävarmuudesta ja surusta - ja josta näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin, mutta en vain osannut lähteä. Rakastin sitä miestä niin perkeleesti ja siksi löin kerta toisensa jälkeen päätä seinään ja tein asioita joista en ole järin ylpeä.
Ajauduin kipeään mustasukkaisuuteen pikku hiljaa, huomaamattani.
Tein silloin paljon työtä ympäri maata, ollen viikon, parin pätkiä pois kotoa.
Ensin loppuivat tekstiviestit, sitten puhelut ja puhelimeen / viesteihin vastaaminen. Tulin viikon reissusta kotiin ja huomasin, että siellä ei ole ollut ketään ehkä koko aikana. Tekemättömät lumityöt ja hakemattomat postit. Tai joskus mies ei vain ilmestynytkään matkaltaan kotiin, ei viestiä, ei mitään.
Ensimmäisillä kerroilla soitin hulluna läpi sairaaloita ja olin huolesta sekaisin, kunnes puoliso kotiutui ”yllättävältä työreissulta”
Arvelin ja tiesin tietysti, mutta purin hammasta ja uskoin, että tästä päästään yli.
Kuitenkin samalla epäilin kaikkea mitä mies sanoi tai teki, lopulta ajauduin jopa onkimaan tietoja ystäviltä, missä hän todellisuudessa viettää aikaansa ja kenen kanssa.
Pistin eropaperit vireille vasta, kun kerran taas kotiin palatessani meille oli lähes muuttanut mulle tuntematon nainen. (miehen mielestä asia oli ihan ookoo, mä voisin hyvin jäädä ja elettäisiin vain eri makuuhuoneissa :o
Tuohon väliin mahtui tietysti montakin rankkaa juttua ja tilannetta + liittoa veivattiin edes takaisin.
Aika moni on esittänyt mustasukkaisuuden syyksi huonon itsetunnon.
Mulla oli hyvä itsetunto, mutta se mureni johonkin noiden muutaman vuoden aikana ja sen jälleenrakennukseen sainkin käyttää aikaa.
Jäljethän nuo menneet ovat jättäneet, meni pitkään, ennen kuin pystyin luottamaan toiseen.
Nykyisin huomaan koettavani kaikin keinoin varoa osoittamasta mitään, mikä viittaisi vääränlaiseen mustasukkaisuuteen. Varon painostamasta ja utelemasta, en kysele enkä ahdistele, jotta en karkottaisi käytökselläni tärkeää ihmistä pois. Mutta, kun viestit harvenevat, niin silloin aina iskee menettämisen pelko ja olen aikani palasina, kunnes alan vetää henkisiä henkseleitä suhteelle ja suojakilpeä ylleni. Mustasukkaisuudelle, sille vääränlaiselle en enää halua antautua.
Huh,, tulipa tilitettyä.
Osui vain sellainen aihe, jota olen ajatellut ja koittanut tehdä työtä asian kanssa.
Muoks, lisäys
-
Aika moni on esittänyt mustasukkaisuuden syyksi huonon itsetunnon.
Mulla oli hyvä itsetunto, mutta se mureni johonkin noiden muutaman vuoden aikana ja sen jälleenrakennukseen sainkin käyttää aikaa.
Niin..ei se aina mene silleen, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa-
Edit: lainaus korjattu. Ja totisesti toivon, että lainauksessa ehdottomasti näkee KENELTÄ on alkuperäinen teksti lainattu.
-
Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.
Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti: mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.
Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.
Tuollaisesta käyttäytymisestä olen kanssasi samaa mieltä. Terveen itsetunnon omaava mies tai nainen kestää kyllä sen, että kumppani keskustelee muidenkin ihmisten kanssa. Mielestäni toimivaan keskusteluun kuuluu katsekontakti eikä ole kiellettyä nauraakaan toisen jutuille :)
Normaalia kanssakäymistähän tuollainen on enkä näe siinä mitään mökötyksen aihetta. Flirttaillakin saa, jos osaa, ja se voi olla hyvinkin piristävää. Siinähän ei ole kyse siitä, että olisi iskemässä keskustelukumppania vaikka hymyillen heittäisikin jotain esim. tämän olemuksesta.
Omalla kohdallani loukkaantumista aiheuttaisi (ja sen kyllä sanoisinkin ilman että jäisi epäselväksi), jos kumppani alkaisi tarpeettomasti kosketella kanssakeskustelijaansa tai kommentit olisivat ilmiselvää nuoleskelua. Eli keskustelun sisältö ja tapa, jolla keskustellaan, ratkaisevat.
Tästä päästään jälleen siihen, kuinka eri tavoin ihmiset ymmärtävät asioita. Mikä on yhden mielestä viatonta flirttiä, voi olla toisen mielestä selvä iskuyritys. Eiköhän jokainen meistä tiedä itse missä ne omat rajat menevät. Omissa suhteissani olen huomannut hyväksi käytännöksi sen, että käsitteet selvitetään oman kumppanin kanssa jo suhteen alkuvaiheessa. Ihan siitä lähtien, mikä esim. mielletään pettämiseksi ja mikä ei. Silloin ei ainakaan tahattomasti aiheuta epäilyksiä käytöksellään.
-
Niin. Keskusteluissa aina vaikeinta on termien määrittely. Mielipiteitä on monia ja usein kaikki pitävät kiinni omista määrittelyistään ja näkemyksistään.
Pyrin yksinkertaistamaan omaa määrittelyäni seuraavasti: mustasukkaisuutena koen sen, että keskusteluni jonkun toisen vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa aikaansaa kumppanissani käyttäytymistä, johon voi liittyä mm. seuraavia käyttäytymismalleja: kiukuttelu.. raivokohtaukset.. katoaminen / vastaamattomuus... syyttely... erilaiset kostotoimenpiteet.. keskustelukumppania kohtaan tehdyt hyökkäykset ymv.
Minun mielestäni se, että ei pysty rationaalisesti käsittelemään tilannetta, jossa itselle tärkeä henkilö keskustelee toisen kanssa kertoo huonosta itsetunnosta. Varsinkin, jos olen ao. merkitykselliselle ihmiselle ilmaissut tunteeni ja tunnesiteeni häntä kohtaan. Se kertoo suoraan myös, että minuun ja sanomisiiini ei luoteta.
Tuollaisesta käyttäytymisestä olen kanssasi samaa mieltä. Terveen itsetunnon omaava mies tai nainen kestää kyllä sen, että kumppani keskustelee muidenkin ihmisten kanssa. Mielestäni toimivaan keskusteluun kuuluu katsekontakti eikä ole kiellettyä nauraakaan toisen jutuille :)
Normaalia kanssakäymistähän tuollainen on enkä näe siinä mitään mökötyksen aihetta. Flirttaillakin saa, jos osaa, ja se voi olla hyvinkin piristävää. Siinähän ei ole kyse siitä, että olisi iskemässä keskustelukumppania vaikka hymyillen heittäisikin jotain esim. tämän olemuksesta.
Omalla kohdallani loukkaantumista aiheuttaisi (ja sen kyllä sanoisinkin ilman että jäisi epäselväksi), jos kumppani alkaisi tarpeettomasti kosketella kanssakeskustelijaansa tai kommentit olisivat ilmiselvää nuoleskelua. Eli keskustelun sisältö ja tapa, jolla keskustellaan, ratkaisevat.
Tästä päästään jälleen siihen, kuinka eri tavoin ihmiset ymmärtävät asioita. Mikä on yhden mielestä viatonta flirttiä, voi olla toisen mielestä selvä iskuyritys. Eiköhän jokainen meistä tiedä itse missä ne omat rajat menevät. Omissa suhteissani olen huomannut hyväksi käytännöksi sen, että käsitteet selvitetään oman kumppanin kanssa jo suhteen alkuvaiheessa. Ihan siitä lähtien, mikä esim. mielletään pettämiseksi ja mikä ei. Silloin ei ainakaan tahattomasti aiheuta epäilyksiä käytöksellään.
ystävllisen keskustelun ja nuoleskelun raja,esimerkkitapaus olisin kanssasi jossain tapaamisessa pöydässä olisi
joku muukin Domina jos totean onpas rouvalla hienot saappaat,ruoska tms olisiko tuo nuoleskelua?
mutta ihmisten rajat on tuossakin niin erilaisia,joku ei hyväksy edes chatti keskustelua toisen kanssa
jos on joku viritelmä päällä,en ehkä ole paras vastaaja koska itse en ole mustasukkaista tyyppiä
ja monellakin Dominallani on ollut myös muita subeja,ja kun tuonkin tietää jo suhteenalkaessa ei tule
yllätyksiä,asia varmankin muuttuu jos ja kun suhde on kestänyt pitenpään.
-
Kahdessa edellisessä suhteessa olin mustasukkainen. En oikein osannut suhtautua siihen kun mies nuoleskeli naispuolisen kaverinsa kanssa humalaspäissään kun minä istuin vieressä. Mutta tasapuolisuuden nimissä nuoleskelin minäkin (samaa naista)...ihan vittuilumielessä. Tiesin kyllä että he olivat vain kavereita mutta pussailu ärsytti silti.
Nykyisessä suhteessa ei ole tarvinnut olla kertaakaan mustasukkainen koko kohta 8 vuotta kestäneen suhteen aikana. Olen ensimmäistä kertaa miehen kanssa johon luotan 100%:sti. Ollaan yksiavioisia, mutta eri sukupuolta olevia ystäviä saa toki olla. Itse ajattelen aina niin että en tee toiselle sellaista mitä en haluaisi itsellenikään tehtävän.
Kun ollaan avoliitossa niin kumpikin tarvitsee välillä omaa aikaa ja hengähdystauon yhdessä nyhräämisestä. Itse harrastan ulkomaanmatkoja tyttökavereiden kanssa ja se on oma henkireikäni. Miehellä on sitten omat harrastukset. Jotkin naisethan eivät päästäisi ukkoaan edes tallinnanlaivalle yksin. Puolisoni työkaveri oli ihmetellyt miten se voi päästää minut viikoksi reissuun tyttöjen kanssa! Jos luottamus on kunnossa molemminpuolin ei toista tarvitse vahtia koko ajan.
-
Näiden viimeisten kommenttien myötä taidankin pyörtää puheeni (olen nainen, helposti voin tehdä niin :-*)
Enhän mä taidakaan oikeastaan olla mustasukkainen niillä määreillä, mihin raamit näyttävät asettuvan.
Ehkä mun heikkouteni ja traumani on enemmänkin menettämisen ja hylätyksi tulemisen pelko.
Kyllä molemmilla saa ja pitää olla omat menot, harrastukset, duunit, ystävät - elämä!
Itse ainakin tarvitsen aika laajan reviirin, en yhtään jaksaisi tyyppiä, joka kiehnää koko ajan jaloissa.
Toki, haluan kuulua toisen elämään ja olla tärkeä osa sitä, jakaa yhteistä elämää, mutta en haluaisi olla kenenkään koko elämä.
Ihan kauheaa kuvitella, että pitäisi kysyä jonkun lupa tai mielipidettä tekemisilleen ja menemisilleen. Jos, niin silloin ei luottamus ole kohdallaan ja tästähän mulla jo kokemusta olikin.
Aiheesta vielä enemmän kukkarukkuun - usein kuulee sanottavan, kun perheeseen syntyy uusi vauva, että vanhempi lapsi on mustasukkainen. Varmasti oikea ja hyväksyttävä, luonnollinen tunne, jolla ei ole seksuaalisuuden kanssa mitään tekemistä.
-
Timjami, aiVan
Itse en ole omistushaluista tyyppiä, mutta tavat pitää osata ja rajat tietää.
-
ystävllisen keskustelun ja nuoleskelun raja,esimerkkitapaus olisin kanssasi jossain tapaamisessa pöydässä olisi
joku muukin Domina jos totean onpas rouvalla hienot saappaat,ruoska tms olisiko tuo nuoleskelua?
mutta ihmisten rajat on tuossakin niin erilaisia,joku ei hyväksy edes chatti keskustelua toisen kanssa
jos on joku viritelmä päällä,en ehkä ole paras vastaaja koska itse en ole mustasukkaista tyyppiä
ja monellakin Dominallani on ollut myös muita subeja,ja kun tuonkin tietää jo suhteenalkaessa ei tule
yllätyksiä,asia varmankin muuttuu jos ja kun suhde on kestänyt pitenpään.
orjamies, juurihan kommentissani totesin, että minun mielestäni ääneen lausuttu positiivinen havainto jonkun ulkonäöstä on ihan soveliasta :) Nuoleskeluksi se menee silloin, jos aletaan luetella melkeinpä kaiken ko. henkilössä olevan ah niin ihanaa ja upeeta.
Minusta on normaalia. että samaakin sukupuolta olevat voivat kehua toisen ulkonäköä, eihän siinä ole mitään seksuaalista. Kyllä omakin katse pysähtyy joskus minun silmääni miellyttävään naiseen enkä silti tunne halua päästä koskettelemaan häntä. Ulkonäköä voi ihailla hieman kuin kaunista maisemaa.
Mitä tulee D/s -suhteisiin, en edes pyri rajoittamaan subien tekemisiä sessioiden ulkopuolella. Suhteet kun eivät ole niin vakavia, vaan kyse on yhteisestä kivasta harrastuksesta. No yhdellä on kielto alistua muille, mutta eihän minulla ole tosielämässä mahdollisuus valvoa sitäkään. Se on siis enemmän toive.
-
Mustasukkaisuus on perseestä ... niin näissä kuin muissakin suhteissa. Luokittelen sen väkivallaksi ilman seksuaalista nautintoa.
Alistajana olen sallinut subini muut suhteet. Ehtona on tietysti ollut, että minulla on ensisijainen käyttöoikeus ja luvan pyytäminen joka ikinen kerta. Tuo luvan pyytäminen ja tarkka selostus tapahtuneesta kaikkine antamineni rajoituksineen tai pukeutumismääräyksineen on enemmän hallintaa kuin kolmantena pyöränä olemista ;D Eli moisestakin voi saada tavan kontrolloida ja alistaa toista. Toisen masterin tai rakastajan hyväksyminen on subin elämän hallintaa. Ei vallan menettämistä.
No mustasukkaiselle tämä on tietysti käsittämätöntä
-
Mä oon mustasukkainen luonteeltani, mutta sessioita se ei koske. Nimenomaan tiedän, tai ainakin uskon vahvasti, et nauttisin jos Masterini nöyryyttäisi mua esim. panemalla toista subia ja laittais mut katsomaan. Mut silloinhan on tosiaan kyse nimenomaan yhteisestä sopimuksesta kaikkien kolmen kesken. Harmi ettei moinen sessio ole vieläkään toteutunut :(... Siviilielämässä en missään nimessä suvaitse pettämistä.
-
Mä oon mustasukkainen luonteeltani, mutta sessioita se ei koske. Nimenomaan tiedän, tai ainakin uskon vahvasti, et nauttisin jos Masterini nöyryyttäisi mua esim. panemalla toista subia ja laittais mut katsomaan. Mut silloinhan on tosiaan kyse nimenomaan yhteisestä sopimuksesta..
Ei kai tuossa mitään hätää ole, jos on "oma" masteri ja on jossain määrin selkeät sävelet olemassa kera molemminpuolisen luottamuksen. Luulisi olevan halukkaita kokelaita jonossa.
..tuleekohan luotto sitten kuin kaupan hyllyltä ja muutamassa viikossa esim. tai jopa muutamassa minuutissa, varsinkin jos jotain vähän "poikkeavampaa" aletaan kokeilla. Jos ei tunne riittävästi, voi ainakin supilla tulla ihmeeellisiä reaktioita, jos on "vähän vaan mustis"..
-
Mä oon mustasukkainen luonteeltani, mutta sessioita se ei koske. Nimenomaan tiedän, tai ainakin uskon vahvasti, et nauttisin jos Masterini nöyryyttäisi mua esim. panemalla toista subia ja laittais mut katsomaan. Mut silloinhan on tosiaan kyse nimenomaan yhteisestä sopimuksesta kaikkien kolmen kesken. Harmi ettei moinen sessio ole vieläkään toteutunut :(... Siviilielämässä en missään nimessä suvaitse pettämistä.
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
-
..tuleekohan luotto sitten kuin kaupan hyllyltä ja muutamassa viikossa esim. tai jopa muutamassa minuutissa, varsinkin jos jotain vähän "poikkeavampaa" aletaan kokeilla. Jos ei tunne riittävästi, voi ainakin supilla tulla ihmeeellisiä reaktioita, jos on "vähän vaan mustis"..
Mulla tää Luottamus menee toisinppäin se ei kasva vaan se on Tapissa alussa... vähän kuin Idols voittajan suosio...siitä eteenpäin omalla käytöksellään joko ryssii luottamuksen tai saa sen ylläpidettyä.
*Hirveitä paineita heti täysillä niskaan vaan ;D
-
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Tästä mä tykkäisin hirveesti, mutta valitettavasti Masterini on sitä sorttia, että tuskinpa tuo moiseen suostuisi :(
-
Mä oon mustasukkainen luonteeltani, mutta sessioita se ei koske. Nimenomaan tiedän, tai ainakin uskon vahvasti, et nauttisin jos Masterini nöyryyttäisi mua esim. panemalla toista subia ja laittais mut katsomaan. Mut silloinhan on tosiaan kyse nimenomaan yhteisestä sopimuksesta kaikkien kolmen kesken. Harmi ettei moinen sessio ole vieläkään toteutunut :(... Siviilielämässä en missään nimessä suvaitse pettämistä.
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Älä viitti, rupee panettaa :D
-
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Tästä mä tykkäisin hirveesti, mutta valitettavasti masterini on sitä sorttia, että tuskinpa tuo moiseen suostuisi :(
Korjasin pikkasen....
-
Mä oon mustasukkainen luonteeltani, mutta sessioita se ei koske. Nimenomaan tiedän, tai ainakin uskon vahvasti, et nauttisin jos Masterini nöyryyttäisi mua esim. panemalla toista subia ja laittais mut katsomaan. Mut silloinhan on tosiaan kyse nimenomaan yhteisestä sopimuksesta kaikkien kolmen kesken. Harmi ettei moinen sessio ole vieläkään toteutunut :(... Siviilielämässä en missään nimessä suvaitse pettämistä.
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Älä viitti, rupee panettaa :D
Rauhotu lutka >:D
-
Mä oon mustasukkainen luonteeltani, mutta sessioita se ei koske. Nimenomaan tiedän, tai ainakin uskon vahvasti, et nauttisin jos Masterini nöyryyttäisi mua esim. panemalla toista subia ja laittais mut katsomaan. Mut silloinhan on tosiaan kyse nimenomaan yhteisestä sopimuksesta kaikkien kolmen kesken. Harmi ettei moinen sessio ole vieläkään toteutunut :(... Siviilielämässä en missään nimessä suvaitse pettämistä.
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Älä viitti, rupee panettaa :D
Rauhotu lutka >:D
...kele!
-
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Tästä mä tykkäisin hirveesti, mutta valitettavasti masterini on sitä sorttia, että tuskinpa tuo moiseen suostuisi :(
Korjasin pikkasen....
Tsot, tsot - ny hieman jäitä hattuun (tai housuihin :D ). Tämä ei ehkä ollut kaikkien mielestä hauskaa..
-
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Tästä mä tykkäisin hirveesti, mutta valitettavasti masterini on sitä sorttia, että tuskinpa tuo moiseen suostuisi :(
Korjasin pikkasen....
Tsot, tsot - ny hieman jäitä hattuun (tai housuihin :D ). Tämä ei ehkä ollut kaikkien mielestä hauskaa..
Pyydän anteeksi jo etukäteen huonoa huumoriani jos joku tuntee ylpeytensä loukatuksi Mutta kirjoittihan subi mitä haluaisi... pakko oli pikkasen avartaa tajuntaa ja tukea tätä. Pillukateus on kamala asia.
Suomessa tehdään monta murhaa turhaan sen takia kun ei tajuta että välinpitämättömyys on pahempi rangaistus mustasukkaisuuden sijaan.
-
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Älä viitti, rupee panettaa :D
Rauhotu lutka >:D
...kele!
:love:
http://youtu.be/EsRXzNGuovQ
-
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Tästä mä tykkäisin hirveesti, mutta valitettavasti masterini on sitä sorttia, että tuskinpa tuo moiseen suostuisi :(
Korjasin pikkasen....
heh ;D
-
Joo, olen kohtalaisen mustasukkainen, onneksi en aivan ylettömän.
Itse olen aina hieman kummeksunut puheita siitä, että mustasukkaisuus on puhtaasti negatiivinen tunne josta pitää päästä eroon jotta suhde voi hyvin.
Mielestäni mustasukkaisuudella on myös positiivinen puoli vaikka se onkin tosi tuhoisa ja kamala tunne. Itse pyrin vääränlaisesta mustasukkaisuudesta eroon; sellaista on kalvava sairaanloinen olo jonka velloessa rakentelee ties minkälaisia älyttömiä skenaarioita ja mielikuvia toisesta tekemässä sitä tai tätä loukkaavaa. Tämä mustasukkaisuus yhdistyy menettämisen pelkoon ja luottamuksen menetykseen. Sen tappamiseksi kaikkien kannattaa tehdä työtä.
Toisenlainen mustasukkaisuus taas on rakentavaa, sellaista on se mustasukkaisuus jolla osoitetaan toiselle, että oma "omistushalu" kumpuaa kiintymyksestä. Pienellä mustasukkaisuuskohtauksella voi silloin tällöin antaa hyvinkin vahvan viestin suhteessa toiselle että tämä on kaikista tärkein ja arvostettu. Tällainen on ainakin meillä toiminut oikein hyvin ja pitänyt pahemmat tunteet kurissa. Samalla on sitten ollut mahdollista sopia järkevästi mitä tehdään kolmansien osapuolien kanssa ilman että luottamus särkyy ja yhteinen side katkeaa.
Jotkut ovat yrittäneet vakuuttaa minua (erityisesti polyt), siitä, että kaikenlaisesta mustasukkaisuudesta eroonpääsy on paras tilanne koska tällöin molemmat osapuolet voivat toimia vapaasti "vailla rajoitteita" ja silti loukkaamatta toisiaan. Joillakin se varmasti onnistuu, mutta ainakin minunkaltaisillani ihmisillä sen tulkitsee helposti suhteeksi, jossa toinen osapuoli on yhdentekevä paitsi sillä hetkellä kun molempien intressit sattuvat olemaan samat.
Ts. skenaario on "toinen on kuksimassa/sessiossa jossain muualla, itse haluan tehdä intiimiä asiaa x/y/z, haenpa siis tähän tarpeeseen jonkun toisen osapuolen". Helposti ihmiset tällaisessa suhteessa muuttuvat vain tarpeiden tyydyttäjiksi enkä olekaan ymmärtänyt monesti esim niitä polyja jotka kertovat pitävänsä useita suhteita siksi että yksi osapuoli ei pysty tyydyttämään kaikkia tarpeita joten on aivan hyväksyttävää käydä tyydyttämässä ne tarpeet jonkun muun kanssa. Itse ainakin näen tällaiset suhteet varsin omituisina ja melkeinpä egoistisina: mustasukkaisuutta ei tarvitse sietää kun jonkin tarpeen jäädessä täyttymättä toisen kanssa voi sen hakea toisaalta.
Tulipas sekava vuodatus taas, noh.
-
Joo, olen kohtalaisen mustasukkainen, onneksi en aivan ylettömän.
Itse olen aina hieman kummeksunut puheita siitä, että mustasukkaisuus on puhtaasti negatiivinen tunne josta pitää päästä eroon jotta suhde voi hyvin.
Mielestäni mustasukkaisuudella on myös positiivinen puoli vaikka se onkin tosi tuhoisa ja kamala tunne. Itse pyrin vääränlaisesta mustasukkaisuudesta eroon; sellaista on kalvava sairaanloinen olo jonka velloessa rakentelee ties minkälaisia älyttömiä skenaarioita ja mielikuvia toisesta tekemässä sitä tai tätä loukkaavaa. Tämä mustasukkaisuus yhdistyy menettämisen pelkoon ja luottamuksen menetykseen. Sen tappamiseksi kaikkien kannattaa tehdä työtä.
Tämä ylläkirjoitettu syntyy jokaiselle Epätietoiselle ihmiselle suhteessa. Eli jos toinen osapuoli ei osaa kertoa tai on tuppisuu niin soppa on valmis ja suhde ennemmin tai myöhemmin karilla.
Epätietoisuus saa ihmisen tekemään ihan mitä tahansa ja yleensä mitkään teot ei ole positiivisia.
Epätietoisuus ei myöskään ole merkki epävarmasta kumppanista per se mutta aika usein epätietoisuus saa sen aikaan ja johtopäätökset toisen päässä on usein täysin vääriä.
Sen kaiken voi estää helposti kommunikoimalla joka ei pitäisi olla vaikeaa mutta on sellaisiakin raviostuttavia tuppisuita eteen tullut. Välillä on käynyt oikein mielessä että onko he tyhmiä kun ei saa suuta auki.
-
Suoraa puhetta: Olen kohtalaisen mustasukkainen, mutta myöskin kohtalaisen kova pettämään. Kontrolloin toisia, mutta sallin itselleni vapauksia. Tästä syystä en koe olevani, ainakaan tässä elämänvaiheessa, parisuhdetyyppiä. Olen onnellisimmillani toteuttaessani vapaasti seksuaalisuuttani ja hankkiessani aina vain uudenlaisia sessiointikokemuksia. Haluan toki tutustua joihinkin sessiokumppaneihini enemmän, mutta suhtaudun symbioosisuhteisiin oman luontoni vuoksi varsin nihkeästi.
-
(OT:Kännyllä mukava kirjotella kun useimmiten pidemmät viestit kera lainauksien katoaa pikkuerheestä.)
Epävarmuus,epätietoisuus ja puhumattomuus ei tosiaan auta ainakaan mustasukkaisuudessa. Vielä kun jotain ristiriitaista metaviestiä laittaa,niin eiköhän asia ole aika pihvi.
Elikäs kunpa voisi jätkät vaan porskuttaa ja heikot sortua elon teillä. Ja vielä rohkeammin enkuksi: live and let die,live and let live.
:o
-
Kontrollointi kuuluu bdsm-suhteisiin enemmän tai vähemmän ihmisistä riippuen ja on ihan tavanomaista.
Mustasukkaisuudessa ei ole mitään hyvää ... se kertoo vain ihmisen helevetin huonosta itsetunnosta ja kykemättömyydestä uskoa itseensä ja toiseen. Mustasukkaisuus on sairaus ei ominaisuus.
-
Oletko mustis suhteissasi?
Itselle vaikea aihe kun en oikein kykenis tätä aihettakaan jakamaan muiden kanssa. Lapselle en toista vanhempaa myöskään ole halunnut just siksi kun.
Pientä liioittelua,sillä oikeasti haluisi jakaa kumppaneitaan kaikille halukkaille,naapurin reiskankin pitäs joskus edes päästä...
Mustasukkaisuus on totaaline turnoff.
-
Ei pysty, ei kykene. Hajoon mustasukkaisuuteen
-
Mustasukkaisuudessa ei ole mitään hyvää ... se kertoo vain ihmisen helevetin huonosta itsetunnosta ja kykemättömyydestä uskoa itseensä ja toiseen. Mustasukkaisuus on sairaus ei ominaisuus.
Minä en ihan noin jyrkästi pysty ajattelemaan. Joku taisi mainita, että jos on aavistuksen mustis, se on merkki että välittää toisesta. Tai sitten niin, ettei halua luovuttaa kumppaniaan toisille. Tietysti olemme erilaisia ja toiset haluavatkin jakaa kumppaninsa muiden kanssa.
En julistaisi sitä kumminkaan ainoana oikeana totuutena, niin kuin en muitakaan tapoja.
Huonosta itsetunnosta taitaa kärsiä yksi ja toinen, enkä väitä että se olis jotenkin tavoiteltavaa, mutta ei se sairauskaan ole..tai sitten suomessakin on ihan helevetin sairasta porukkaa ja pitäis viedä hoitoon jne.
-
En julista oppeja.
Kunhan vaan totean, että omalta kohdaltanai varmin tapa lopettaa suhde,
on osoittaa mustasukkaisuutta.
Itse en ole sellaista koskaan tuntenut, sillä olen oivaltanut, etten juurikaan
voi vaikuttaa siihen, jos minulle tärkeä ihminen löytää toisesta ihmisestä jotain
mitä en itse kykene tarjoamaan.
-
Itse en ole sellaista koskaan tuntenut, sillä olen oivaltanut, etten juurikaan
voi vaikuttaa siihen, jos minulle tärkeä ihminen löytää toisesta ihmisestä jotain
mitä en itse kykene tarjoamaan.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Omaa arvomaailmaa vastaan sotii taas sellainen elämän tarjoustalomeininki, jossa ihmissuhteet olis jotain halpiskamaa,joista voi nyppiä haluamasa tarjottavat kuin rusinat pullasta ja siirtyä taas seuraavaan kohteeseen.
En lopultakaan tiedä paljonko tälläistä on, mutta joistain huokuu sellainen asenne. Ei osaa arvostaa sitä mitä on saanut ja ikäänkuin hyvät suhteet olisi jokin itsestäänselvyys.
Toki joillekin ne voi tulla eteen sormia naksauttamalla ja helposti.
En minäkään sille mitään mahda, että mulla ei ole näemmä paljoakaan annettavaa kenellekään.
Varmaankin reagoin tänään turhan voimakkaasti, kun huomaan,että edelleen on ihmisiä jotka haluavat eristää kelpaamattomana ja kyykyttää sadalla. Täällä ei onneksi sellaista kulttuuria ole paljoakaan. Että sori.
-
no kyllä minulla on paljonkin annettavaa omasta mielstäni.. sitä en todellakaan tarkoittanut.
Mutta mustasukkaisuuteen en jaksa voimavarojani uhrata.
Ja sen myötä en voi myöskään moista ilmiötä hyväksyä.
-
Minäkään en tarkoittanut, koska miten voisinkaan,kun ei tunneta ja muutenkaan en menisi moista kenestäkään sanomaan.
-
Omaa arvomaailmaa vastaan sotii taas sellainen elämän tarjoustalomeininki, jossa ihmissuhteet olis jotain halpiskamaa,joista voi nyppiä haluamasa tarjottavat kuin rusinat pullasta ja siirtyä taas seuraavaan kohteeseen.
Menee OT:ksi, mutta tätä komppaan.
-
Omaa arvomaailmaa vastaan sotii taas sellainen elämän tarjoustalomeininki, jossa ihmissuhteet olis jotain halpiskamaa,joista voi nyppiä haluamasa tarjottavat kuin rusinat pullasta ja siirtyä taas seuraavaan kohteeseen.
Menee OT:ksi, mutta tätä komppaan.
Komppaus täältäkin. Kokemuksen syvällä rinta-äänellä-
-
Itse haluaisin joskus päästä sessioimaan sellaisen ihmisen kanssa, joka jakaisi samoja fetissejä kanssani. Mutta roppakaupalla ongelmiahan siitä syntyisi, kun elän parisuhteessa. Pitää ottaa huomioon seurustelukumppanin mielipiteet siitä, mitä sessiossa saa ja mitä ei saa tehdä: en voi siis koskaan heittäytyä täysillä fetissin vietäväksi, koska muuten meininki menisi pettämisen puolelle. Toisaalta minun fetissieni ollessa kyseessä pitäisi sessioseuraa varmaankin etsiä ulkomailta asti, ja se on niin vaivalloista puuhaa, että luulenpa ettei koskaan edes tarvitse olla katkera siitä, että "tuossa olisi ollut täydellinen sessiokumppani ihan nenän edessä, mutta en saa sessioida hänen kanssaan". Yleisten fetissien edustajilla on varmasti helpompaa löytää Suomesta sessiokavereita, mutta heillä on sitten myös todennäköisesti enemmän mustasukkaisuusongelmia (jos he ovat parisuhteessa).
Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.
-
Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.
Eihän se toki niin mene, että sinkkuna saisi kaiken haluamansa,kuten tuota hyvää parisuhdetta. Voi käydä niin ettei saa mitään,kun oma mieli ja arvot ei anna myöden, että "täytyy tyytyä siihen mitä saa". Toisaalta hirveä tasapainoilu siinä, että tyytyy siihen ettei sitten tosiaan saa mitään, paitsi sen, että elää sen mukaan mitä "sydän sanoo".
Miten tämä sitten mustasukkaisuuteen liittyy enää? Voiko mustasukkaisuutta luonnehtia myös omistushaluksi tai haluksi olla omistettu? Joku arvostaisi ja välittäisi niin paljon, että olisi valmis sitoutumaan siinä hetkessä "loppuelämäksi", jonka loppuelämän pituutta emme kumminkaan kukaan voi tietää. Se voi loppua vaikka tunnin päästä.
Asenne kuitenkin ennen muuta.
Yleensä tämäntyyppisissä aiheissa tulee se moralisointikortti esille. Moralisointihan on sitä, että neuvoo ja tuomitsee muiden tapaa elää, ehdottelee omia "oikeita" arvojaan toisille parempana vaihtoehtona.
Itse en harrasta oikeastaan koskaan sellaista, sattuneesta syystä :))
-
Aiheeseen liitetään usein joku joka "luikertelee suhteeseen ja vie sen toisen mennessään" Totuus on, ettei sekaan luikertele ketään ellei suhteessa ole jo valmiiksi sellaisen mentävää reikää.
-
Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.
Sama. Täältä se parisuhde vaan puuttuu.
-
Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.
Sama. Täältä se parisuhde vaan puuttuu.
Allekirjoitan ja myöskin suhde puuttuu
-
Mä oon mustasukkainen luonteeltani, mutta sessioita se ei koske. Nimenomaan tiedän, tai ainakin uskon vahvasti, et nauttisin jos Masterini nöyryyttäisi mua esim. panemalla toista subia ja laittais mut katsomaan. Mut silloinhan on tosiaan kyse nimenomaan yhteisestä sopimuksesta kaikkien kolmen kesken. Harmi ettei moinen sessio ole vieläkään toteutunut :(... Siviilielämässä en missään nimessä suvaitse pettämistä.
Hmmmm kiinnostavaa.. ja myös toisinpäin että subi tulee Masterin käskystä toisen/ien naiduksi... >:D
Tunteepahan sitten seuraavana päivänä paikkansa ;)
Älä viitti, rupee panettaa :D
Rauhotu lutka >:D
En tunne lainattuja kirjoittajia henk.koht. eli tämä ei ole heille henk.koht., mutta aiheen sitäkin enemmän! Nappaisen oman kirjoitukseni toisesta ketjusta:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=80.msg523#msg523
muutaman molempiin aiheesiin liittyvän rivin jatkokommenttina "mikäli olet mustasukkainen, älä kokeile tätä kotona, sillä tämä on myös yksi erittäin hyvä mustasukkaisuusmittari" ;D Sananlaskun mukaan kateus on ainoa mikä voittaa kiiman, mutta kiima on ainoa mikä voittaa / voittaisi mahdollisen mustasukkaisuuden":
"Keinotekoisesti tehdyt pornoleffat eivät tee sanottavaa vaikutusta, mutta kylläkin kuvat ja videoklipit mistä aito seksuaalinen värinä välittyy. Kahden, tai useamman ihmisen esileikin aikana muuttuva hengityksen rytmi ja tahattomat voihkaisut saavat oman kropan samaan virittyneisyyteen, vaikkei kukaan ole koskenut. Huulten kosketukset toinen toistensa iholla, käsien kosketukset hiuksissa ja liikkeet mitkä saavat vastaanottajan vapisemaan kauttaaltaan, sekä piiskaniskun äänet, alistettavan verbaalinen nöyryytys, nimittely, käskyt ja komennot, nostaa omaa ekstaasia.
....
Masterini tietää taipumukseni (mikä siis ei ole mitään salaa tirkistelyä vaan suoran julkeaa tuijotusta) ja suo joskus sessioissa minulle tämän katselemisesta saamani mielihyvän. Mielihyvä on niin voimakas, että pystyn tuntemaan muiden nautinnon omanani. Jos Masterini saa toisen subi-tyttönsä kuolaamaan ja siitä ivallisesti härnäten huomauttaa, saan orgastisia väreitä.
Mitäs luulette, kuolaanko tällä hetkellä? 8)
-
Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.
Yleensä tämäntyyppisissä aiheissa tulee se moralisointikortti esille. Moralisointihan on sitä, että neuvoo ja tuomitsee muiden tapaa elää, ehdottelee omia "oikeita" arvojaan toisille parempana vaihtoehtona.
En yrittänyt neuvoa muita. Unohdin pistää lihavoinnin kohtaan "minä": Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.
Kyllä minä olen tavannut netissä ja tosielämässäkin paljon ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä siihenkin, että he saavat kaikki seksifantasiansa toteen yhden illan suhteista, vaikka sitten pettämällä jos ei parisuhteesta saa lupaa. Tunsin kerran jopa henkilön, joka keräsi rahaa huoraamalla, vaikka hän esitti puolisolleen uskollista. Hyvä heidän osaltaan, että he ovat löytäneet itselleen mieluisan tavan elää ja kerätä uusia kokemuksia. En minä ala heitä tuomitsemaan. On kuitenkin hyvä aina muistaa, että se mikä joillakin toimii, ei toimi kaikilla. Mielestäni minun ei ole pakko päästä kaikkia fetissejä kokeilemaan ja ehkä on ihan hyvä niin. Saatan toki olla vanhuksena keinutuolissa istuessani vähän katkera, mutta omapa on valintani.
-
Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.
Yleensä tämäntyyppisissä aiheissa tulee se moralisointikortti esille. Moralisointihan on sitä, että neuvoo ja tuomitsee muiden tapaa elää, ehdottelee omia "oikeita" arvojaan toisille parempana vaihtoehtona.
En yrittänyt neuvoa muita. Unohdin pistää lihavoinnin kohtaan "minä": Mielummin minä elän hyvässä parisuhteessa jossa en saa kaikkea haluamaani kuin sinkkuna tai pettäjänä, jonka kaikki fetissit täyttyvät yhden yön suhteiden avulla.
Kyllä minä olen tavannut netissä ja tosielämässäkin paljon ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä siihenkin, että he saavat kaikki seksifantasiansa toteen yhden illan suhteista, vaikka sitten pettämällä jos ei parisuhteesta saa lupaa.
Näitä ketjujen kiemuroita: en viitannut moralisoinnilla millään tavalla sinuun tai kehenkään muuhunkaan tuossa aiheessa.
Minäkin eläisin mieluummin parisuhteessa kuin yksin ja kovaa kyytiä menossa sinne kiikkustuoliinkin itekseni. :)
-
Jokainen ihmissuhde on erilainen, ei ole olemassa sääntöjä, eikä ennakkotapauksia, miten tulee toimia tietyissä tilanteissa. Minä petin aviomiestäni useamman vuoden ajan saadakseni vinolle seksuaalisuudelleni elintärkeitä D/s-kokemuksia. Nyt, kaiken tämän paljastuttua noin puolisen vuotta sitten, suhteemme elää henkisesti parasta kauttansa pitkään aikaan. Seksuaalisesti itse olen ollut kuollut jo hyvin pitkän aikaa, mutta ehkä se vielä siitä joku vuosisata. Fyysinen ja henkinen läheisyys korvaa mielestäni seksin täysin. Unohtamatta suklaata.
Ihannetilanne olisi, jos saisin toteuttaa D/s-puoltani luvan kanssa, mutta kun tämä ei ole mahdollista, niin tilanteeseen on sopeuduttava. Olen helvetin hyvä sopeutumaan.
-
Kun eletään staattisessa tilassa itsensä toteuttamisen ja parisuhteen välissä, on helppo vetää rajapyykit ja elää niiden kanssa.
Usein kuitenkin suhteet muuttuvat ja elävät, jolloin ne asiat, jotka olivat niin kiveen hakattuja, eivät näyttele niin keskeistä roolia enää.
Itse näen hyvän dynamiikan kykynä kuunnella, puhua, hyväksyä ja tulla hyväksytyksi niiden rajojen puitteissa, mitkä molemmat sillä hetkellä kokevat omikseen..
Usein nämä rajat elävät hyvinkin voimakkaasti kumppanin asioita miettiessä, mutta ilman jakamista ei ole kehitystä, ainakaan nopeaa sellaista.
Avoin keskustelu tunteista ja haluista antaa aina jonkin tuloksen, on se sitten piinaava mustasukkaisuuden tunne toisen ilmaistuista mieltymyksistä tai oma avoin tilititys niistä asioista, joita mieli on haudannut suhteen senhetkisen tilan mukana taustalle..
Sillä hetkellä, kun ei parisuhteessa enää uskalla avata sanaista arkkuaan mielen muuttuessa tai toisenlaisen halun iskiessä, ollaan vahvasti erkanemassa eri elämiin.
Jos toiselle osapuolelle ei anneta mahdollisuutta edes ottaa kantaa muuttujiin, on tehty jo päätös Hänen puolestaan kuulematta todistajaa.
Kun ei se kuitenkaan hyväksyisi... Siis otetaan oikeus omiin käsiin. Ja sillä varjollahan on oikeus tehdä asioita parisuhteen ulkopuolella... Eikö vain?
Yhteinen nimittäjä tälle syylle toteuttaa niitä mielihaluja, joita puoliso ei hyväksy.. On se Oma niin ihanan itsekäs halu tehdä asioita...
Nyt on aivan pakko kysyä Teiltä, arvoisat aiheen kanssa painijat: moniko teistä oikeasti jakaa ne omat niin ihanan kieroutuneet mielihalunsa puolison kanssa, ennen kuin ne toteuttaa hyväksymättömyyden varjolla???
-
Mua on alkanut todenteolla rasittamaan oma omistuksenhalu ja mustasukkaisuuteni. Itse haluaisin kaikki vapaudet mitä vaan keksiä, mutta en meinaa pystyä antamaan samaa muille.. Mitenköhän ihmeessä voisin opettaa itseni tästä raastavasta mustasukkaisuudesta eroon... :(
-
Jokainen psyykkisesti terve ihminen on joskus mustasukkainen. Ehkä tähän asti et ole ollut mutta kyllä se oikea tilanne viellä jossain vaiheessa elämää tule vastaan jolloin tunnet sitäkin tunneta. Mutta kuten monet ovat jo tässä aikaisemmin maininneet niin terveen ja sairaalloisen mustasukkaisuuden ero piilee juuri siinä, että miten sen käsittele ja miten siitä kertoo toiselle. Ei siinä ole mitään pahaa, että myöntää toiselle olevansa mustasukkainen ja käsittele tätä asia yhdessä rakentavalla tavalla.
-
Kyllä mä joskus olen mustasukkainen, mutta se ei mielestäni edistä mitään.
Mustasukkaisuudella ei toista koskaan saa vierellä pysymään.
Ja usein mun kohdalla mustasukkaisuus johtuu omasta epävarmuudesta.
Mielestäni pieni omistushaluisuus on vaan plussaa ainakin Dominoivassa ihmisessä, mutta rajansa siinäkin.
-
Mä olen varmaan henkisesti sairas :-\
En kykene tuntemaan mustasukkaisuutta. Tai en ainakaan muista miltä se on joskus tuntunut...
Jos alan syvällisesti asiaa pohtimaan, tulee vaan pää kipeäksi. En siis jaksa murehtia tätä.
Osaan kuitenkin arvioida syyt miksi tämä tunne minulta puuttuu :-X
-
Formu: et ole ja jos olet niin sitten mäkin olen. Ja kun tiedän etten ole niin et säkään ole. :)
-
Formu: et ole ja jos olet niin sitten mäkin olen. Ja kun tiedän etten ole niin et säkään ole. :)
Kiitos Koo. Ollaan sitten yhdessä ... vaikka samiksia :)
-
Mä tunnen mustasukkaisuutta. Tosin äärimmäisen harvoin ja liittyy enemmän tilanteisiin, joihin ollaan menossa yhdessä, ja toisen mielenkiinto yllättäen meneekin jonnekin muualle ( jos ei olla siitä etukäteen tiedetty/sovittu). Muuten olen sitä mieltä, että kukin vapaana, omana itsenään osaa tehdä ratkaisunsa sen mukaan, mitä on yhdessä sovittu ja jos ei olla, sou vat. Se toinen osaa käyttäytymisellään kertoa, kannattaako systeemiin satsata vaiko ei.
-
Meikäpoika on tainnut näemmä vuosien myötä ottaa hirmuharppauksia tässä aiheessa. Olen oikeastaan välinpitämätön lähes kaikkea kohtaan- kukin tehköön niin kuin sydän tai jokin muu elin vaatii- pääasia kun on onnellinen.
-
Meikäpoika on tainnut näemmä vuosien myötä ottaa hirmuharppauksia tässä aiheessa. Olen oikeastaan välinpitämätön lähes kaikkea kohtaan- kukin tehköön niin kuin sydän tai jokin muu elin vaatii- pääasia kun on onnellinen.
Katy - miksi sulla on niin pakonomainen tarve kommentoida kaikkeen mistä et tiedä mitään?
-
Meikäpoika on tainnut näemmä vuosien myötä ottaa hirmuharppauksia tässä aiheessa. Olen oikeastaan välinpitämätön lähes kaikkea kohtaan- kukin tehköön niin kuin sydän tai jokin muu elin vaatii- pääasia kun on onnellinen.
Katy - miksi sulla on niin pakonomainen tarve kommentoida kaikkeen mistä et tiedä mitään?
Timjami-miksi sinulla, kuten lukuisilla muilla ihmisillä, jotka eivät tunne mua yhtään, on tarvetta tietää ja tuntea mun puolesta niin paljon tai lähes kaikki mun puolesta ja mun elämästä?
Mitä se on, tuollainen tunteminen?
Onko se jotain New Age-juttua tai muuta vastaavaa? :)
(j.k. Tuli tunnelmoitua menneitä, kun joskus vahingossa tämän ketjun aloittanut, sorry kauheesti,ihan kaikesta. )
-
Meikäpoika on tainnut näemmä vuosien myötä ottaa hirmuharppauksia tässä aiheessa. Olen oikeastaan välinpitämätön lähes kaikkea kohtaan- kukin tehköön niin kuin sydän tai jokin muu elin vaatii- pääasia kun on onnellinen.
Katy - miksi sulla on niin pakonomainen tarve kommentoida kaikkeen mistä et tiedä mitään?
Tässä on pakko olla kyse jostain IRL jutusta tai muuta vain teidän kahden välistä..
Jos ei, niin aika erikoinen kommentti! Miten toiselle voi tulla sanomaan ettei tiedä mitään mustasukkaisuudesta! :o
Mä yritän itse alkaa pikkusen siedättämään mustasukkaisia tuntemuksiani.. Ainakin voisin idealistisessa tapauksessa yrittää kääntää sen enemmänkin positiiviseksi toiminnaksi kuin ottaa siitä nokkiini.
-
Meikäpoika on tainnut näemmä vuosien myötä ottaa hirmuharppauksia tässä aiheessa. Olen oikeastaan välinpitämätön lähes kaikkea kohtaan- kukin tehköön niin kuin sydän tai jokin muu elin vaatii- pääasia kun on onnellinen.
Katy - miksi sulla on niin pakonomainen tarve kommentoida kaikkeen mistä et tiedä mitään?
Tässä on pakko olla kyse jostain IRL jutusta tai muuta vain teidän kahden välistä..
Jos ei, niin aika erikoinen kommentti! Miten toiselle voi tulla sanomaan ettei tiedä mitään mustasukkaisuudesta! :o
Tässä yritetään pistää aisoihin, joku joka on omasta mielestä liikaa äänessä tai mielipiteet eivät miellytä?
Miksi ihmeessä ette käytä estolistoja, jos jonkun/joidenkin kommentit ärsyttävät toistuvasti?
- Saa vapaasti siirtää ot-ketjuun...
-
Mua on alkanut todenteolla rasittamaan oma omistuksenhalu ja mustasukkaisuuteni. Itse haluaisin kaikki vapaudet mitä vaan keksiä, mutta en meinaa pystyä antamaan samaa muille.. Mitenköhän ihmeessä voisin opettaa itseni tästä raastavasta mustasukkaisuudesta eroon... :(
Yhden hyvän suhteen jo tuhonnut. Millä päästä eroon omistushalusta? Pitäisi ymmärtää mistä se kumpuaa. En ole koskaan pitänyt jakamisesta, en lapsena enkä aikuisena :D
-
En ole jatkuvasti mustasukkainen, mutta joskus sitä on ollut, eikä aina aiheetta. Jos suhteessa, missä olen, vallitsee luottamus, eipä pahemmin ole mustasukkaisuutta.
-
Minä olen tehnyt ison työn mustasukkaisuuteni kanssa, joka joskus kauan sitten oli sairaloista. Kokonaan en sitä saa pois, mutta pystyn sitä itse kontrolloimaan.
Pahimmat kolaukset on tulleet silloin, kun olis ollut syytä olla mustasukkainen, mutta olen saanut itseni luottamaan toiseen, ja silloin se sitten onkin ollut turhaa. Luottamusta on vaikeaa kasata muutaman kerran pettymyksen jälkeen. Valitettavsti vanhat tapaukset kulkevat mukana uusissakin suhteissa..... ei oikein, mutta niin se vaan menee.
-
mietin, ettei toista voi omistaa.
Jos joku on mennäkseen hän menee, joko luvan kanssa tai salaa.
Kuitenkin jos luottaa toiseen ja uskoo hyvää toisesta
ja sitten toinen pettää luottamuksen, on valehdellut, siitä ei ole paluuta,
koska arvostus on mennyt. Näin itse ajattelen.
Toinen asia on sitten sellainen sopimus, että kumpikin voi mennä tietyissä rajoissa.
Polysuhde tai haaremi. Mutta silloin kaikilla pitää olla oma paikkansa.
-
Enpä voi sanoa olevani mitenkään erityisen mustasukkainen. Oikeastaan jopa seksisuhteet muiden kanssa voisin puolisolleni hyväksyä, kunhan kommunikaatio vaan pelaa ja itse tiedän missä mennään. Pettämistä ja valehtelua en tosin siedä.
-
Olin erään naisen kanssa joka oli todella, todella mustasukkainen. Tämä häiritsi minua suuresti, koska luotettavuus on varmaan suurin luonteenpiirteeni, enkä pettäisi (tai tekisi mitään muutakaan mikä antaisi aihetta mustasukkaisuuteen) koskaan. Liika mustasukkaisuus kertoo luottamuksen puutteesta?
Pieni määrä mustasukkaisuutta on ihan ok, sehän vain kertoo siitä että toisella on todella tunteita sinua kohtaan. Mutta rajansa kaikella... jossain vaiheessa ei ole enää tervettä jos mustasukkaisuus menee ihan yli ja överiksi.
-
Enpä voi sanoa olevani mitenkään erityisen mustasukkainen. Oikeastaan jopa seksisuhteet muiden kanssa voisin puolisolleni hyväksyä, kunhan kommunikaatio vaan pelaa ja itse tiedän missä mennään. Pettämistä ja valehtelua en tosin siedä.
Tämä kyllä kiteyttää minunkin ajatukseni.
En osaa olla mustasukkainen. Kun kommunikaatio pelaa, luottamus on täydellinen, rakastaa ja kokee vastarakkautta, on vaikea olla mustasukkainen.
Tiedän että toinen osaa pyytää sitä mitä tarvitsee. Jos tarvitsee jotain mitä en voi itse antaa, voi avoimesti keskustella tarpeesta. Jos tarve on riittävän suuri, voi hakea tarpeelleen tyydytystä ihan luvallani. Pääasia ettei tarvitse tehdä salassa. Rehellisyys ja avoin keskustelu _kaikesta_ on minulle kaiken A&O.
:love:
-
Ja kun ollaan avoimia ja rehellisiä, sitä voi aika turvallisesti kokeilla melkein ihan kaikkea :)
-
Olen ja en ole mustasukkainen.
Ne ihmiset ketkä ovat elämässäni tärkeitä ja rakkaita ovat sellaisia joista en ole mustasukkainen, ennemminkin jopa tunnen nautintoa ja tyydytystä kuullessani/nähdessäni/tietäessäni heidän nauttivan jonkun toisen ihmisen seurassa. Mustasukkaisuus saattaa joskus nostaa päätään jos koen että minulta pimitetään asioita.
Mustasukkaisimmillani olen silloin kun teen tuttavuutta uuden ihmisen kanssa. Hänestä saatan olla hyvinkin mustasukkainen ns. ulkopuolisia kohtaan. Kun oppii tuntemaan toisen, luottamaan ja tietämään sen ettei voi omistaa ketään joka ei halua tulla omistetuksi, silloin mustasukkaisuus katoaa. Toisaalta joskus mustasukkaisuus on hyvinkin kiehtova lisä tunneskaalassa, sen käyttö vain mentaalisessa alistamisessa vaatii taitavuutta.
Ketjussa on aiemmin jo mainittu että mustasukkaisuus on pelkoa, menettämisen pelkoa. Näin itse sen myös koen. Silloin kun on epävarma omasta asemastaan, silloin tuo yleensä nostaa päätään. Eihän koskaan voi olla varma siitä että rakkaus kantaa hamaan hautaan asti, mutta luottamus ja avoimuus häivyttää moisen mörön.
-
Olen aidosti mustasukkainen vain aiheesta, sanoisin. Minulle tämä `aiheesta` tarkoittaa tunnetta siitä, että minulta salataan asioita, joista minun yhteiseen sopimukseen nojaten olisi oikeus olla tietoinen. Olen vapaamielinen siinä mielessä, että kumppanillani saa olla muita säätöjä, syvempiäkin suhteita (pakolla ei kai saada mitään kaunista aikaiseksi), mikäli minut halutessani esitellään suhteen uusille osapuolille. Toisaalta varaan itselleni option autuaaseen tietämättömyyteen, mikäli tilanne vaatii sellaista. Rakkaussuhde johonkuhun toiseen voisi tehdä tiukkaa, mutta luulisin oppivani sietämään sellaistakin, jos se ei olisi minulta pois.
Vaikea on aihe. Kivaa mustasukkaisuutta tunnen useinkin, mutta sitä puran lapsellisella mukakiukuttelulla, koska nautin siitä primitiivisestä omistushaluntunteesta ilman mitään oikeaa syytä olla epävarma, se on :love:
-
Mustasukkaisimmillani olen silloin kun teen tuttavuutta uuden ihmisen kanssa. Hänestä saatan olla hyvinkin mustasukkainen ns. ulkopuolisia kohtaan. Kun oppii tuntemaan toisen, luottamaan ja tietämään sen ettei voi omistaa ketään joka ei halua tulla omistetuksi, silloin mustasukkaisuus katoaa. Toisaalta joskus mustasukkaisuus on hyvinkin kiehtova lisä tunneskaalassa, sen käyttö vain mentaalisessa alistamisessa vaatii taitavuutta.
Ketjussa on aiemmin jo mainittu että mustasukkaisuus on pelkoa, menettämisen pelkoa. Näin itse sen myös koen. Silloin kun on epävarma omasta asemastaan, silloin tuo yleensä nostaa päätään. Eihän koskaan voi olla varma siitä että rakkaus kantaa hamaan hautaan asti, mutta luottamus ja avoimuus häivyttää moisen mörön.
Itse olen aika samoilla linjoilla. Kun toisen tuntee, kommunikaatio toimii ja luottamus on kunnossa, mustasukkaisuutta ei oikeastaan esiinny. Kuitenkin, kun suhde on aluillaan ja on vasta tutustumassa toiseen, tulee yleensä tilanteita vastaan, joissa tunnen mustasukkaisuutta. Tällöin mustasukkaisuus yleensä liittyy siihen, ettei ole varma siitä mikä on oma asema toisen elämässä ja ei vielä tunne toista niin hyvin, että tätä osaisi tulkita. En kuitenkaan koskaan anna mustasukkaisuuden hallita liikaa... Tai ainakaan toistaiseksi en ole antanut.
Liiallisuuteen mustasukkaisuus menee mielestäni silloin, kun tulee tarve rajoittaa toisen menemisiä tai ystävyyssuhteita vastakkaisen (tai miksei samankin) sukupuolen kanssa. Tällaista mustasukkaisuutta en ole tuntenut, enkä myöskään ole antanut kenenkään rajoittaa minun tekemisiäni mustasukkaisuuden varjolla.
-
Taidan yhtyä edellisiin ja sanoa että olen mustasukkainen epävarmoissa tilanteissa. Tai siis mustasukkaisuushan on epävarmuutta.. Pitää vallita sellainen kauhun tasapaino että pystyy olemaan epävarmuustekijöiden kanssa, hyvällä kommunikaatiolla pääsee pitkälle.
-
Mietin tässä taannoin että olenko sairaalloisen epävarma kun koen hiukan mustasukkaisuutta siitä että kumppani valokuvaa harrastuksena näyttäviä, usein vähäpukeisia naisia. ::)
Tulin siihen tulokseen että meidän tapauksessa moinen tunne on aika luonnollinen, koska kuvaaminen on osa myös parisuhteemme seksuaalisuutta. Itse exhibbarina saan kuvattavana olemisesta (seksuaalisiakin) kiksejä ja oletan että muutkin mieheni kuvattavana olevat usein saavat. Siitä kai lievä mustasukkaisuus. Vaikka tiedän että kuvaukset hoidetaan täysin asialinjalla eikä siinä kuvaaja ehdi paljon fiilistellä kun täytyy keskittyä kuvaamiseen ja järjestelyihin.
Meidän suhteessa onneksi on niin paljon luottamusta ja avoimuutta että voin rauhallisin mielin työstää tätä hentoa mustasukkaisuutta ja opetella tulemaan sen kanssa toimeen. Koska toki haluan että kumppani voi toteuttaa itseään harrastuksensa parissa. Vastavuoroisesti minulla samoin on lupa mennä toisen kuvattavaksi jos tulisi kiinnostava tilaisuus.
Mustasukkaisuuden kanssa pärjäämisen opettelu myös hyvää harjoittelua potentiaaliseen tilanteeseen että saisimme joskus sessio- tai seksiseuraksi toisen naisen (kuten toivon). :)
-
Hmm..koitan hahmotella eroa mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen pelon välillä. Sitä, että luottaa kyllä toisiin, mutta pelkää että itse sotkee suhteensa. :-\
Kyllä, ihan täysin kumpuaa siitä, että on niin ikäviä kokemuksia ja joskus ei jaksa uskoa, että oppii päästämään irti niistä..hurja savotta..
-
Nuorempana ollessani ensimmäisessä parisuhteessani olin mustasukkainen ja se ilmeni mitä lapsellisimmilla tavoilla. Voin vaan todeta että se oli monien tekijöiden summa. Mitä vanhemmaksi olen tullut on mustasukkaisuus vähentynyt. Ei siihen ole tarvetta. Mustasukkaisuus on pelkoa, huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta ja se on niin moninainen. Pieni murunen mustasukkasuutta on tervettä.
-
Hmm..koitan hahmotella eroa mustasukkaisuuden ja hylätyksi tulemisen pelon välillä.
Hylätyksi tulemisen pelko on mustasukkaisuuden alalaji, samoin kuin vaikka kateus, omistukawnhalu, epävarmuus itsestä ja ulkopuolisuuden tunne. Mustasukkaisuus on vain sateenvarjotermi, jonka takana on aina jokin "perustavanlaatuisempi" tunne, kuten pelko, kateus tai jopa viha.Siinä mielessä tuo erojen etsiminen on vähän hankalaa.
Kannattaa palata mielessään johonkin aiempaan tilanteeseen, josaa muistaa olleensa mustasukkainen ja etsiä sen takaa tuota perustunnetta. Se auttaa jäsentämään omia tunteita ja ajatusmalleja mustasukkaisuuden suhteen, ja siinä sivussa saattaa oppia hallitsemaan niitä tunnetiloja paremmin.
-
Tunnustan olevani tosi mustasukkaista sorttia. Mistä se johtuu, olen kovasti koittanut miettiä. Koska onhan se aika typerää olla mustasukkainen, kun se ei rajoitu pelkästään parisuhteisiin, vaan myös kavereihin ja tuttuihin ihmisiin. Kaipa tunnen oloni helposti- seurassa kuin seurassa- ulkopuoliseksi ja siitä sitten kumpuaa julmettu mustasukkaisuus. Ne tunteet, jota tulee mieleen, kun vaikka näen kavereiden nauravan siten, etten kuule, mistä puhutaan, on hävettävän mustia... :-X
Itse en kyllä toimi, kuten mustasukkaisen oletettaisi toimivan. Saatan mielummin koittaa peittää ne mustat sukkani siten, että oikein kehotan kumppaniani menemään (ja pettämään). Ja tokihan sitten on hyvä syy loukkaantua, kun ensin on käytännössä antanut luvan O:-)
Tässäpä siis yksi luonteenpiirre, josta kovasti tahtoisin eroon... aidosti eroon, ei vain defenssien kautta.
-
Tässäpä siis yksi luonteenpiirre, josta kovasti tahtoisin eroon... aidosti eroon, ei vain defenssien kautta.
Tekisi mieli saivarrella siitä onko mustasukkaisuus luonteenpiirre, mutta se johtaisi ihan toiseen keskusteluun. Ohessa on hyvä kirjoitus mustasukkaisuudesta, melko yleisluontoinen sellainen ja sitä voi soveltaa monenlaisiin ihmissuhteisiin, myös ystävyyteen. Lopussa on hyvä kokoelma viitteitä, joista osa on polyamorisille suunnattu mutta perusperiaate on sama tunteen syntymisessä myös monogaamisissa suhteissa.
Ainakin mulla itsetuntemuksen kehittäminen on auttanut mustasukkaisuuteen ja omien tarpeiden tunnistaminen, sekä niistä suoraan kommunikoiminen myös silloin kun se on vaikeaa. Olen edelleen mustasukkainen välillä, mutta suora puhe (ilman defenssejä, kuten passiivisaggressiivisuutta) auttaa tosi pitkälle oikean ihmisen kanssa.
http://sylvi.fi/2012/05/sylvin-seksologi-sukkienvalkaisuvinkkeja-mustasukkaisille/ (http://sylvi.fi/2012/05/sylvin-seksologi-sukkienvalkaisuvinkkeja-mustasukkaisille/)
-
Tässäpä siis yksi luonteenpiirre, josta kovasti tahtoisin eroon... aidosti eroon, ei vain defenssien kautta.
Tekisi mieli saivarrella siitä onko mustasukkaisuus luonteenpiirre, mutta se johtaisi ihan toiseen keskusteluun. Ohessa on hyvä kirjoitus mustasukkaisuudesta, melko yleisluontoinen sellainen ja sitä voi soveltaa monenlaisiin ihmissuhteisiin, myös ystävyyteen. Lopussa on hyvä kokoelma viitteitä, joista osa on polyamorisille suunnattu mutta perusperiaate on sama tunteen syntymisessä myös monogaamisissa suhteissa.
Ainakin mulla itsetuntemuksen kehittäminen on auttanut mustasukkaisuuteen ja omien tarpeiden tunnistaminen, sekä niistä suoraan kommunikoiminen myös silloin kun se on vaikeaa. Olen edelleen mustasukkainen välillä, mutta suora puhe (ilman defenssejä, kuten passiivisaggressiivisuutta) auttaa tosi pitkälle oikean ihmisen kanssa.
http://sylvi.fi/2012/05/sylvin-seksologi-sukkienvalkaisuvinkkeja-mustasukkaisille/ (http://sylvi.fi/2012/05/sylvin-seksologi-sukkienvalkaisuvinkkeja-mustasukkaisille/)
Tuo kirjoitus kuvaa hyvin omaa ajatusmaailmaani. "Miksi kumppani valitsee ystävät minun sijastani"? "Miksi en saa riittävästi huomiota?" "Miksi hän jakaa huomiota muille, kun voisi tyydyttää minun tarpeeni?" esimerkkeinä... Tiedän samalla, ettei kukaan tervejärkinen jaksa kuunnella mustasukkaisen valituksia ja raivoa, jolloin lopputulos on ennen tai myöhemmin selvä. Miljoonan taalan kysymys onkin, miten päästä tuosta tunteesta eroon? Jos esim haluan viettää aikaa juurikin tietyn henkilön kanssa, siihen ei auta, että otan toisen tilalle silloin, kun juuri tällä minulle tärkeällä henkilöllä on meno esim ystäviensä kanssa. Nämä ovat äärimmäisen vaikeita asioita.
-
En ole juurikaan kokenut mustasukkaisuutta. Muutaman kerran alitajuisesti ehkä huomannut, että tämä on varmaan mustasukkaisuutta. :) Nuokin tilanteet ovat liittyneet lähinnä kilpailuasetelmaan esim. työpaikan saamisen suhteen. Ihmissuhteissa en osaa olla mustis. Luotan kumppaniini täysin ja asioista on järjettömän helppo keskustella jos tuntuu epävarmalta. Vapaapäivistä olen ehkä joskus myös kokenut mustasukkaisuutta. Jos kerrankin saadaan vapaat mätsäämään ja toinen on ehtinyt sopia menoja jo koko päiväksi niin olen vähän saattanut älähtää. Yleensä sitä aikaa on sitten mullekkin järjestynyt. Eli se kommunikaatio, kommunikaatio ja kommunikaatio.
-
Tuo kirjoitus kuvaa hyvin omaa ajatusmaailmaani. "Miksi kumppani valitsee ystävät minun sijastani"? "Miksi en saa riittävästi huomiota?" "Miksi hän jakaa huomiota muille, kun voisi tyydyttää minun tarpeeni?" esimerkkeinä... Tiedän samalla, ettei kukaan tervejärkinen jaksa kuunnella mustasukkaisen valituksia ja raivoa, jolloin lopputulos on ennen tai myöhemmin selvä. Miljoonan taalan kysymys onkin, miten päästä tuosta tunteesta eroon? Jos esim haluan viettää aikaa juurikin tietyn henkilön kanssa, siihen ei auta, että otan toisen tilalle silloin, kun juuri tällä minulle tärkeällä henkilöllä on meno esim ystäviensä kanssa. Nämä ovat äärimmäisen vaikeita asioita.
Harva siitä kokonaan eroon pääsee, itse en tunne ketään. Tuhannen taalan vastaus siihen millin kysymkseen on pohtia, mitä noiden ajatusten takana on: yksikään niistä ei ole suoranaisesti tunne (okei, huomiotta jääminen pääsee aika lähelle).
Kannattaa miettiä rehellisesti, onko kyse siitä että haluaa tämän tärkeän ihmisen huomiota,vai onko siinä takana halu rajoittaa hänen toisille antamaansa huomiota vaatimalla sitä itse. Jos kyse on ensimmäisestä, pyydä häneltä aikaa sinun kanssasi silloin, ku se moöemmille sopii. Jos hän välittää sinusta aidosti, aikaa löytyy kyllä.
Oma veikkaukseni kuitenkin on se, että noiden ajatusten taustalla on piilossa tunteita, jotka ovat jääneet analysoimatta. Ehkä pelkäät, ettet ole hänen silmissään rakastettava? Ehkä olet kateellinen, kun joku toinen saa enemmän huomiota sinulle tärkeältä ihmiseltä? Ehkä pelkäät, että jäät yksin? Pirun vaikeita kysymyksiä, mutta niihin paneutuminen kannattaa. Pohdintaa kannattaa harrastaa silloin, kun mustasukkaisuus ei ole päällä ja mieli on rauhallinen, ja mahdollisuuksien mukaan olisi hyvä jutella asiasta kumppanin tai ystävän kanssa.
Ja joo, helppo se täältä avoimesta suhteesta on huudella, mutta minullakin on ollut aika, jolloin mustasukkaisuus oli musertava voima ja vienyt yöunet. Matka siitä päivästä nykyisyyteen on ollut pitkä, mutta ehdottomasti sen arvoinen.
-
Mietin tässä taannoin että olenko sairaalloisen epävarma kun koen hiukan mustasukkaisuutta siitä että kumppani valokuvaa harrastuksena näyttäviä, usein vähäpukeisia naisia. ::)
Tulin siihen tulokseen että meidän tapauksessa moinen tunne on aika luonnollinen, koska kuvaaminen on osa myös parisuhteemme seksuaalisuutta. Itse exhibbarina saan kuvattavana olemisesta (seksuaalisiakin) kiksejä ja oletan että muutkin mieheni kuvattavana olevat usein saavat. Siitä kai lievä mustasukkaisuus. Vaikka tiedän että kuvaukset hoidetaan täysin asialinjalla eikä siinä kuvaaja ehdi paljon fiilistellä kun täytyy keskittyä kuvaamiseen ja järjestelyihin.
Meidän suhteessa onneksi on niin paljon luottamusta ja avoimuutta että voin rauhallisin mielin työstää tätä hentoa mustasukkaisuutta ja opetella tulemaan sen kanssa toimeen. Koska toki haluan että kumppani voi toteuttaa itseään harrastuksensa parissa. Vastavuoroisesti minulla samoin on lupa mennä toisen kuvattavaksi jos tulisi kiinnostava tilaisuus.
...
Siis valokuvaaminenhan on kuin rakastelua.
Asetutaan toisen katseelle alttiiksi. Tutkitaan. Kännellään. Avataan. Tullaan nähdyksi. Paljastetaan.
Jäkikäteen maistellaan, pohditaan, tarkastellaan ja fiilistellään.
Teknisesti taitavia kuvia on maailma pullollaan. Tunteet ja ajatukset kuvassa antavat jälkikäteen tarttumapintaa ulkopuolisellekin.
No, kuvaamista on tietenkin monenlaista.
-
Kirjoitinkin jo tänne aiemmin, että koen mustasukkaisuuden hyvin käyttökelpoisena tunteena. Henkilökohtaisesti pystyn ammentamaan siitä paljon. Pystyn olemaan tunnetasolla hyvinkin mustasukkainen ja toisaalta toiminnassani täysin toisenlainen/ hyväksymään kumppanilta muiden haluamisen.
-
Kirjoitinkin jo tänne aiemmin, että koen mustasukkaisuuden hyvin käyttökelpoisena tunteena. Henkilökohtaisesti pystyn ammentamaan siitä paljon.
Vanha ketju ja tiedä vaikka tullut todettua jo samat asiat: En tiedä onko enää kyse mustasukkaisuudesta, jos siihen liitty tunne hylätyksi tulemisesta ja arvottomuudesta. Tuommoinen voi olla enempi "käyttökelvoton tilanne", kun tunteet ovat liian musertavia. Kyseessä ehkä vanha trauma,joka herää eloon muistoista. Omasta mielestäni traumoilla "leikittely" voi olla lähinnä hajottavaa,mutta miksei hyvässä ja luottavaisessa suhteessa mahdollista johonkin pisteeseen saakka..tai jopa eheyttävä kokemus, jos saa tuntea,ettei sittenkään ole arvoton ja hylätty-
Toiset eivät kai hyväksy tuommoisia kokemuksia esim. D/s:ään vaan kehottaa tutkituttamaan päänsä ja syömään lääkkeitä- mutta onko se väärin, jos kokee ihmissuhteissa myös eheytymistä eikä vain paskaksimenemistä? :)
-
Vanha ketju ja tiedä vaikka tullut todettua jo samat asiat: En tiedä onko enää kyse mustasukkaisuudesta, jos siihen liitty tunne hylätyksi tulemisesta ja arvottomuudesta.
Mun mielestä taas mustasukkaisuus on kattotermi ja yksi vaihtoehto siitä, mikä tunne siellä varsinaisesti on taustalla voi olla juurikin hylätyksi tulemisen pelko. Toinen vaihtoehto taustatunteeksi on esimerkiksi kateus. Muitakin on, mutta nyt on laiska hetki. O:-)
-
Vanha ketju ja tiedä vaikka tullut todettua jo samat asiat: En tiedä onko enää kyse mustasukkaisuudesta, jos siihen liitty tunne hylätyksi tulemisesta ja arvottomuudesta.
Mun mielestä taas mustasukkaisuus on kattotermi ja yksi vaihtoehto siitä, mikä tunne siellä varsinaisesti on taustalla voi olla juurikin hylätyksi tulemisen pelko. Toinen vaihtoehto taustatunteeksi on esimerkiksi kateus
Ihan mielenkiintoinen aihe tämä tosiaan edelleenkin. Olen usein ihmetellyt, että miksi jotkut ovat hirveän kateellisia meikäläiselle,yksinäiselle varikselle ja ah, sille niin rakkaalle lokerolle kuin "yh-äiti"..vai onko se vain jokin sokea kohde, johon purkaa patoutunutta vihaa.
Liki päivittäin joudun miettiä tuota "kateutta",vaikka pidän melkoisen neutraalia profiilia töissä esim./ ei jaksa työn ohessa käydä mitään intensiivisiä keskusteluja,auttaakseen parisuhteessa elävää,mutta kovin rikkonaista ihmistä tai yrittää muuttaa sterotyyppisiä ajatuksia onnellisesti parisuhteessa elävien kohdalla-annan olla
-
Aika mustis olen. Myönnetään. Mitään aisuria minusta ei tulisi taikomallakaan. Kyllähän jokainen on pakostikin jollain lailla mustasukkainen, joka on läheistä sukua omistushalulle.
Pakkomielteiset vainoojahyypiöt ovat taas oma lajinsa.
-
Kyllähän jokainen on pakostikin jollain lailla mustasukkainen, joka on läheistä sukua omistushalulle.
Eriävä mielipide!
-
Kyllähän jokainen on pakostikin jollain lailla mustasukkainen, joka on läheistä sukua omistushalulle.
Eriävä mielipide!
Vähän kanssa eriävä ajatus itellä. Ehkä siksi eniten, etten ole yhtään dominoiva. Jos tuonne vanilijamaailmaan viittaa, niin olen vain onnellinen, jos joku jakaa sitä taakkaa,mitä ihmisten kanssa olemisessa on, vastuussa eritoten. Luultavasti vastuunottaminen on ihmiselle se vaikein asia-
Jos sitten kuvittelis itsensä suhteeseen,D/M-s, niin ihmeteltävää olisi, jos isäntä,herra jne. ei haluaisi omistaa orjaansa vaan hetimiten olis tuuppaamassa muille rassattavaksi ::)
-
Silloin kun on epävarma omasta asemastaan, silloin tuo yleensä nostaa päätään. Eihän koskaan voi olla varma siitä että rakkaus kantaa hamaan hautaan asti, mutta luottamus ja avoimuus häivyttää moisen mörön.
Tässä hienosti kiteytetty oma ajatukseni. Niin kauan kun pystyn luottamaan toiseen, en ole mustasukkainen. Jos luottamus särkyy, niin siitä hetkestä eteenpäin olen helvetin kiero mustiskyylä, joka ei pelkää tonkia läpi toisen puhelimia ja sivuhistorioita jne. Oakko mainita kuitenkin, että edellä mainittuun en kuitenkaan ryhdy ellei mulla ole oikeesti syytä epäillä vilunkipeliä. Tähän mennessä olen osunut aina oikeaan.
-
Kyllähän jokainen on pakostikin jollain lailla mustasukkainen, joka on läheistä sukua omistushalulle.
Eriävä mielipide!
Mä uskon (tai ei kait tuo ole uskon asia, tiedän) että ihan samalla tavalla, kuin joillakin mustasukkaisuus menee överiksi, totaalisen yli, on ihmisiä jotka eivät kertakaikkiaan tunne sitä. Skaala on laaja.
Oman kokemukseni mukaan (yksi avioliitto ja yksi pidempi suhde tällaisen ihmisen kanssa) myös muita tunnetason osasia puuttuu. Ikävä ja kaipaaminen on tuntemattomia asioita, ehkä myös kyky ylipäätään kiintyä ja rakastaa.
Eihän meitä tietenkään kahta samanlaista oli, se mikä on toiselle jo voimakasta tuntemisen tasoa, on toiselle vasta alkusoittoa. Ja jos ei ole koskaan noita tunteita tuntenut, ei edes tiedä että jotakin puuttuu.
Ja kuka sen määrittelee, mikä on oikea tuntemisen taso? Josko onkin niin, että me, joilla tunteet ovat syviä, olemmekin niitä "ohjelmointivirheellisiä"?
-
Mä en käytä sukkia ollenkaan!! :o
-
Mietin tässä taannoin että olenko sairaalloisen epävarma kun koen hiukan mustasukkaisuutta siitä että kumppani valokuvaa harrastuksena näyttäviä, usein vähäpukeisia naisia. ::)
...
Siis valokuvaaminenhan on kuin rakastelua.
Asetutaan toisen katseelle alttiiksi. Tutkitaan. Kännellään. Avataan. Tullaan nähdyksi. Paljastetaan.
Jäkikäteen maistellaan, pohditaan, tarkastellaan ja fiilistellään.
Teknisesti taitavia kuvia on maailma pullollaan. Tunteet ja ajatukset kuvassa antavat jälkikäteen tarttumapintaa ulkopuolisellekin.
No, kuvaamista on tietenkin monenlaista.
Palaan tähän... Kiitos tuosta kommentista Chmlnidae, se avasi mulle sitä miksi ja mistä, muun muassa olen mustasukkainen. Sitten vielä pitää löytää ne keinot millä asian käsittelen. Itkupotkuraivari ja kuvausvälineiden tuhoaminen olis tietty yksi tapa... Mutta jokin sanoo minulle että se ei johtaisi haluttuun lopputulokseen. ::)