Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[Lady Whip]

Oma ratkaisuni aikoinaan avioliiton sisällä oli salassa toimiminen. Yli kahdenkymmenen vuoden liitto, jossa itselläni kinkysuhteita joista ex-mieheni ei tiennyt mitään.
Päädyin tähän salassapitämisen ratkaisuun sen takia, että en halunnut suhteen sisälle syyttäviä silmiä ja "minä-tiedän-mutta-en-hyväksy-katsetta"
Ei ole hyvä vain haaveilla uskaltamatta toteuttaa sisimmässä olevaa pakkoa. Kieltää osan itsestä, sitä en pystynyt tekemään. Eikä avioero vielä silloin ollut mahdollista.

Vaikeinta on ylittää haaveilemisen ja toimintaan lähtemisen raja. Se on jopa vaikeampaa kuin se, että myöntää itselleen haluavansa jotain mitä sanotaan pervoksi tai kinkyksi.

[Dominantti]

Vaikeinta on ylittää haaveilemisen ja toimintaan lähtemisen raja. Se on jopa vaikeampaa kuin se, että myöntää itselleen haluavansa jotain mitä sanotaan pervoksi tai kinkyksi.

Komppaan.

Minulla kesti monta vuotta tulla pisteeseen jossa pystyin menemään vastaan sitä mitä oli pienestä pitäen opetettu yhteiskuntamoraalisena mallina. Nykyään ajattelen asiaa pikemminkin niin, että kinkeily on harrastus muiden joukossa. Koska se on harrastus josta vaimoni ei halua osaa en aio syttää itseni kun teen sitä silloin jonkun muun kanssa.

Jälkiviisaana en ikinä enää vaihtaisi takaisin sitä ahdistunutta tilaa kun yrittää tehdä "oikein" ja todellisuudessa voi pahoin. Omat kinkykuviot eivät ole estäneet minua olemasta hyvä puoliso taikka vähentänyt sitoutumista perheeseen. Aikaa se toki vie, mutta se pätee kaikkiin harrastuksiin.

[slaveJL]

Nykyään voin sanoa rehellisesti kinkyhaluistani...on taas eri asia miten niihin suhtaudutaan tai saanko sitä mitä haluan. Kaikki aikanaan...tai kun sen ansaitsen. 

[Wibbe]

Älä kerro, yllätä 

[Essie]

Itsellä ainaki vähän huonoja kokemuksia ku on jossain tapailun vaiheessa alkanut potentiaaliselle mieshenkilölle sitten varovasti kertomaan, että mistäs sitä tykkääkään.

On tullu kommenttia ihan suoraankin, että taitaa päässä viirata. Ja omien mieltymysten takia on menny sitten montaki "hyvää" juttua ohi, mut eipä niistä olis hyviä tullutkaan siis  Sitten on niitä tapauksia, että mies on vähän lupaillut yrittää toteuttaa ja koikeilla jotain iisimpiä juttuja ja olla mieliksi. Eipä sitä toimimaan oo kuitenkaan saanut ja se siitä.
Pidemmän päälle en oo koskaan saanut kunnollista suhdetta aikaan muiden kun alistavien äijien kanssa.

[Iisebell]

Hei.


Minä elän vanilja suhteessa ja suhteen ulkopuolella nämä leikit. Itse otin asian esiin kahvikupin ääressä. Kyselin ihan muuten vain että onko hän tyytyväinen seksielämäämme. Hän oli mutta kysyi heti perään että sinä et taida olla. Oli kyllä vaistonnut sen. Kerroin hänelle omista mieltymyksistä ja omista haluista ja kysyin haluisiko hän kokeilla. Mieheni on avoin ja halusi kokeilla kyllä mutta totesi sitten ettei ole hänen juttunsa.
Juurikin avoimuutensa ansiosta hän antoi minulle luvan leikkiä näitä leikkejä suhteen ulkopuolella kunhan vain tunteeni kuuluu hänelle. 

Itse siis vain otin asian puheeksi. Tetysti se voi olla hankalaa jos toinen ei ole persoonaltaan avoin ja suvaitsevainen. Esimerkiksi lelut mieheni sulattaa ja toivottaa tervetulleeksi, sitominen sujuu yms. mutta Masteriksi hänestä ei ole.

[Ruusu]

Ihana kuulla Iisebel (ja muille jotka ovat tässä samassa vaikeassa tehtävässä onnistuneet), että on onnistuneitakin kompromisseja. Tuolla rehvimarkkinoilla on jo muutenkin kohtuullisen vaikeaa + masentavat TOSIasiat ja kamalat tarinat eivät oikein mieltä lämmitä.

Ai niih, oma pikkuinen tarina.
Tapasin mukavan miehen, kerroin olevani paha, paha, hyvin syntisen paha nainan, johon EI kannata tutustua, niin toinen vaan " Sepäs täytyy pitää mielessä..."
Mutta mun perwopuoleni taitaa olla se kiltti puoleni, paha puoleni taitaa olla temperamenttini 

[Raippa]

Noissa aiemmissa kommenteissa näyttää tulleenkin aika hyvin esille myös omat ajatukseni ja kokemukseni asian tiimoilta. Noinhan ne yleensä menee ja on menneet. Eteenkin meillä jotka emme ole omia parisuhteitaan päässeet nuorena seulomaan internetin avulla... kun sitä ei ollut vielä silloin siinä muodossa kuin me sen tänäpäivänä tunnemme. Puhumataakaan tietokoneista.

Mutta itse otin asian esille jo suhteen alkuvaiheissa ja joitain juttuja jäi jo siitä ajasta vielä nykyiseenkin seksielämään. Toki olen jäänyt kaipaamaan monia asioita jotka puuttuvat. Erään haaveeni toteuttinkin yhden tutun kanssa salaa puolisoltani, kuten tuossa aiemminkin myös eräs henkilö kertoi tehneensä, enkä ole päivääkään katunut tekoani. Tämä tuttuni kiteyttikin asian jossain vaiheessa niin, että jos jotain haluamaansa ei voi saada puolisoltaan ja sen hakee suhteen ulkopuolelta, ei sitä voi sano pettämiseksi. No... mielipiteitä on niin monta kuin on asiaa ajatteleviakin, mutta minä allekirjoitin sen kyllä täysin.

[frostman]

Heh... olikohan kolmas sähköpostiviesti... mahdollisimman ajoissa, ettei tarvitse puolin ja toisin tuhlata aikaa. vastapuoli kertoi tämän elämänalueen olevan täysin tuntematonta hänelle. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Olen jäämässä kakkoseksi pervoudessa, jos leikkimielinen etusijajärjestys näissä asioissa sallitaan... Pointti lienee se, että toiset määrittelevät itsensä jonkinlaisiksi ja toiset eivät. Lisäksi ihmiset käsittävät pervouksina eri asioita. Ehkä kertomalla olevansa kinky saa toisen miettimään ihan jotain muuta, kuin mitä asiasta maininnut itse on tarkoittanut. Pitäisi ehkä kertoa suoraan oikeilla sanoilla mieltymyksistään detaljitasolla, jolloin toinen voi mainita "ahaaa... jooo toi on ihan normaalia mulla" 

Eli mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jos vain mahdollista ja avaamalla mieltymyksensä toisella käyttämättä pelottavia termejä

[Raippa]

Minä en silloin runsas 20v sitten tuntenyt edes sanaa kinky. Toki KinkyClub'in kautta sekin hiukan valkeni. Enkä myöskään kovin hyvin sanaa fetissi. Mä vaan aloin hissukseen ottaa asioita esille ja hiuakn ujona poikana itsekin yrittää luottaa toiseen että ei se ainkaan kuitenkaan kylillä huutelis vaikka kokeiltaiskin tehdä jotain mikä on erikoista. No aika pian selvisi että vaikeeta tulee olemaan, mutta että jotain voitais ehkä yrittää.

[KalvinK]

Noin 10 vuotta sitten silloinen kumppanini hankki pari seksilelua ja sellaisen pienen söpön hapsuraipan. Hän yritti saada minut innostumaan piiskaamaan häntä, mutta silloin en saanut kiinni ajatuksesta, että miksi ihmeessä olisin halunnut piiskata toista ...

Eli voin hyvin ymmärtää vaikeuden saada toista osapuolta edes kiinnostumaan kinkyilystä, jos toinen ei vaan näe mitään järkeä tai syytä innostua kokeilemaan asiaa.

[Raippa]

Näinhän se on.

[samuraijaijai]

Ai että miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan (vaniljalle)?

Helppo vastaus, hemmetin kipeä toteuttaa...:
3 vaihtoehtoa:
a) ei lainkaan, b) vihjailemalla hennonhellästi rakkaalle, c)/d) kertomalla suoraan (breakin' bad)

Anteeksi muuten jo etukäteen kirjoitusvirheistä, laitetaan se vaikka dysgrafian / dysleksian piikkiin.
Muuten ihan järkevä persoona.

Olen tässä jo yli 10v ollut vankassa ja muuten hyvässä suhteessa (...eli aika lailla sitä tyypillistä tarinaa joka moneen kertaa yksi ja toinen tässä foorumissa onkin jo kertonut). Suhteen alussa kinky-halut olivat tavallaan jo olemassa, mutta ne eivät olleet voimakkaita. Ei edes tuntunut siltä, että kieltäisin itseltäni jotain kun sain ja edelleen saan niin paljon muuta hyvää. Ihmiset kuitenkin kasvavat ja (ehkä myös) muuttuvat. Suhde naiseni kanssa on edelleen hellä, rakkauden ja kunnioituksen täyttämä. Tahtotilani on edelleen tehdä hänelle hyvää. Ja hän tekee minulle hyvää...vaikka nykyään toivoisinkin kipeästi että hän tekisi minulle myös pahaa. Ymmärrätte mitä tarkoitan. Haluaisin myös tehdä hänelle pahaa (samaan aikaan kun kirjoittelen tätä tekstiä soi sopivasti pääsäni Jace Everettin lause ”...i don't know who you think you are, but before the night is through, I wanna do bad things to you, I wanna do real bad things to you...” Dumdidum....).
Vaihtoehto a) kokeiltu – ”Check, does not work”, ja kuinka voisikin.
Vaihtoehto b) kokeiltu aikalailla – varovainen mutta jo aika täsmällinen ”Check, ei toimi”. Seksuaalisviritteiset fantasiani (joka minulla muutenkin ylipursua kaikenlaisia ihan kamalan perwoja ;-P APUWA! mä räjähdän kohta) eivät häntä innostuta. Mm. on enemmän mutta myös vähemmän leikkimielisesti vitsailtu / vihjailtu spankkausta, ostettu pari vuotta sitten itselleni hienot lateksibokserit (josta hän tykkäs!...jotenkuten) ja hänelle hieno kallis puku / mekko, joka on vieläkin kokeilematta :-( . Ja juuri kyselin aikast suoraan josko hän menisi minun mieleksi mukaan sitomiskurssille. Tuli taas se rakkaani ihanan kuuloinen nauru jonka niin rakastan, mutta kielteinen vastaus.

Koska suhteemme mittavaaka on aina näyttänyt enemmän plussaa kuin miinusta, olen tähän mennessä tyytynyt sivustakatsojarooliin, seurannut hiljaa hymyillen kaikkien Teidän ihanien ihmisten mausteiset ja humoristiset kirjoitukset. Mutta en ole kirjoitellut foorumissa ja olen muutenkin pysynyt tyystin pois koko scenestä, vaikka halua kyllä riittäisi.
...mutta kun se tunne vaan kasvaa...

...turhautuminen kasvaa samaa vauhtia kun kärsivällisyyteni varastot hupenevat...

...Olen nyt viimeisten viikkojen aikana tarjonnut mieltymykselleni pikkurillini. Pelkään ja samalla odotan että se tulee tavalla tai toisella viemään koko käteni jossain vaiheessa. Olen aloittanut kirjoitella ja chattailla muutamien heimolaisten kanssa, ja olen 1. kerran myös henkilökohtaisesti tavannut sellaisen kahvikupin äärellä. Kiitos teille tähän mennessä. Hyvin on vastaanotettu.

Kohtaan c) kertomalla suoraan - ”No check, didn't have balls yet”:
Mietin, että lähtisinkö hakemaan meille ammattiapua. Tiedän ja olen lukenut että jotkut ovat sen tehneet mutta eivät saaneet apua. Itsekään en ole kovin toiveikas. Mutta eiköhän minulla ole velvollisuus koittaa kaiken, minkä ikinä vaan keksin. Ehkä menen ensiksi yksin, selitän kantani ja pyydän seuraavaksi emännän mukaan. Uskon että hän tulee.
Lopputuloksena voi sitten kuitenkin olla mitä vaan...ja se ei ole helppo ajatus.

Asia painaa minua todella ankarasti.
Jatkanko ja annan toisen sormen, vaarantaen ehkä kaikkea sitä hyvää mitä muuten jaan tämän neitokaisen kanssa (d) breaking bad).
Vai joudunko hänen tähden laittamaan foorumin tunnarit jäihin, heitän ostetut lelut yms. pois ja kieltämään muutenkin jatkossa itseltäni kinkyteni kaikin tavoin ikään kuin kyse olisi jostain sairaudesta, huume-/alkoholiongelmasta.
Vai päästäänkö asiassa eteenpäin diplomaattisesti, päätyen johonkin ratkaisuun joka tekee molemmat onnelliseksi eikä pelkästään minut tyydyttyneeksi mutta hänet onnettomaksi/loukatuksi/mustasukkaisuudeksi.

Olen aina nähnyt itseäni ritarina neitokaiselle ja ritarillisesti haluaisin toimiakin.
Mutta keinot alkavat olla hupenemassa, samoin voimanikin.

Olen taas kerran jonkin sortin tienristeyksen edessä...
Tapahtukoon mitä on tapahtuakseen, syleilen tulevaa.
”Elämä on laiffi”, sanoi joskus joku kauhean fiksu ihminen kauan sitten...

Samuraijaijai

[Queena]

Vaihtoehto c. Kertomalla suoraan.
Tuskin kannattaa terapiaankaan raahata jos olet tähän mennessä vain hienovaraisesti vihjannut. Ja yksin terapiassa parisuhteen seksiasioista puhuminen on varmaan aika turhaa? Kaikille tämä ei ehkä tule heti luontevasti, ja voi olla taustalla vaikka mitä syitä siihen, että hän ei ole vihjailuistasi innostunut. Mitä jos vaan kertoisit suoraan, ja puhuisit haluistasi ja tunteistasi, ja katsoisit mihin se tie vie.

[canopy]

...mutta kun se tunne vaan kasvaa...

...turhautuminen kasvaa samaa vauhtia kun kärsivällisyyteni varastot hupenevat...

...

Vai joudunko hänen tähden laittamaan foorumin tunnarit jäihin, heitän ostetut lelut yms. pois ja kieltämään muutenkin jatkossa itseltäni kinkyteni kaikin tavoin ikään kuin kyse olisi jostain sairaudesta, huume-/alkoholiongelmasta.
Vai päästäänkö asiassa eteenpäin diplomaattisesti, päätyen johonkin ratkaisuun joka tekee molemmat onnelliseksi eikä pelkästään minut tyydyttyneeksi mutta hänet onnettomaksi/loukatuksi/mustasukkaisuudeksi.

Olen aina nähnyt itseäni ritarina neitokaiselle ja ritarillisesti haluaisin toimiakin.
Mutta keinot alkavat olla hupenemassa, samoin voimanikin.

Olen taas kerran jonkin sortin tienristeyksen edessä...

Menee nyt ehkä ihan hitupikkusen OT, mutta samuraijaijai kirjoitti nyt niin tolkuttoman hyvin tämänhetkiseen tilanteeseen sopivaa tekstiä, että pakko kertoa hieman omiakin näkemyksiä. Olen vaniljaisessa parisuhteessa ystävän, rakkaan, hyvin hyvin tärkeän ihmisen kanssa, enkä osaisi kuvitellakaan luopuvani meidän yhteisestä elämästä. Ja vajaa vuosi sitten hieman hiljaisemmat tunteet bdsm-maailman saralla saivat ajattelemaan, että kyllähän tämä tästä. Kävipäs kuitenkin lopulta hyvin selväksi itsellekin, miten tiukkaan sisäänrakennettu tämä maailma minulla on. Olen nätisti asiasta jutellut, ja aivan suhteen alussa kommentti olikin "jes, makkarissa pitääkin olla mausteita!" mutta mitä enemmän hänelle on selvinnyt tämän homman merkityksestä ja suuruudesta, sitä hiljaisemmaksi hän on asian suhteen käynyt. Hiljattain sain aika rehellisen kieltävän vastauksen, kun kysyin olisiko hänellä kiinnostusta kuulla tästä maailmasta enemmän, mitä se minulle merkitsee jne.

Olen pohdiskellut hyvin paljon viime aikoina sitä, miten tämän homman kanssa nyt käy. Vaihtoehdot tuntuvat olevan seuraavat:
1. jätän kaiken sikseen, luovun mahdollisuudesta saada ympättyä nämä kaksi maailmaa ja heitän sen menneisyyteen joka on ajatuksissa, kun konkreettinen rakas on rinnalla
2. saan jotenkin kumppanin mukaan tähän (epätoivoa)
3. jatkan parisuhdetta, mutta sessioin seksittä muiden kanssa (mikä olisi aika mahdotonta, sillä haluaisin luoda hyvinkin intiimin suhteen bdsm-kumppaniin jotta homma toimisi JA asiaan kuitenkin kuuluu myös seksuaalinen kanssakäynti, joskaan ei tietty aina)
4. sessioin selän takana seksillisesti (mikä ei edes ole vaihtoehto, koska pettäminen on ehdoton ei minulle)
Enkä tiedä miten toimia. Toistaiseksi pyrin vaimentamaan tarpeitani keskustelemalla asioista niiden kanssa jotka ymmärtävät, mutta samuraijaijaita kompaten, se ehkä jopa vaikeuttaa oloa vain lisää. Haluaisin olla mukana toiminnassa, bileissä, kaikessa kivassa, mutten tiedä kävisikö se jossain vaiheessa liian hankalaksi.

Oma parisuhteeni on melko tuore, joskin vuosien ystävyys takana. Siksi samuraijaijain teksti herättikin kovasti, koska olen kauhulla ajatellut mikä tilanne on vuosikymmenen tai kahden päästä. Toki asiat korjaantuvat monesti omalla painollaan, tavalla tai toisella, mutta mietityttää se silti että miten tässä nyt sitten lopulta käy.

Niin ja samuraijaijai, hatunnosto, olet naisellesi aarre