Aula - kaikille avoimet alueet > Lounge

Onko lapsia haluava subnainen pelottava asia?

<< < (3/19) > >>

Perhonen89:

--- Lainaus käyttäjältä: pikkusisko - 01.01.2017, 18:50 ---Minusta mikä tahansa jo tapaamatta valittu suunta suhteelle on pelottava asia itsessään. Mitä perheen perustamiseen tulee, niin ymmärrän kyllä sen, että joillekin se on yksi elämän tavoitteista, mutta myös sen että sen tavoitteen heti kättelyssä ilmi tuominen voi tosiaan ajaa monet potentiaaliset partnerit pakoon. Jos sen kääntää toisin päin, niin mikäli minulle olisi tehty jo tutustumisvaiheessa selväksi että lapsia on jossain vaiheessa tultava, olisin saanut paskahalvauksen - riippumatta siitä, olisinko pohjimmiltani halunnut itse samaa vai en. Olisi tullut olo, että minua pidetään vain siitostammana, jonakuna riittävän sopivana täyttämään rooli jonkun toisen käsikirjoittamassa näytelmässä, sen sijaan että minut olisi kohdattu kokonaan omana itsenäni. Sitä paitsi se lasten saaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, vaikka halua molemmin puolin olisikin. Mitäs sitten tehdään, jos siihen tarkoin valikoidusti vaalittuun suhteeseen ei vauvoja siunaannukaan..?

Saatan olla myös ihan pikkuisen kyyninen, koska olen nähnyt niin paljon niitä ihmisiä joille se kiiltokuvamainen perheidylli ei ole ollenkaan tuonutkaan sitä onnea, jota sillä on tavoiteltu. Perinteisissä perhearvoissa ei ole yhtään mitään vikaa, mutta minun mielestäni sen kahden ihmisen välisen rakkauden on vain tultava ensin, jotta se auvoisa perheonni kaikkine kamaluuksineen voisi joskus koittaa. Jos on koittaakseen.

Mutta hieno asia sinänsä, että tietää mitä tahtoo eikä lähde sellaiseen mikä ei tule mahdollisuutta siihen tarjoamaan :)

--- Lainaus päättyy ---

Hyviä pointteja pikkusiskolta. Itselleni toki kaikkein tärkeintä on loppujenlopuksi löytää se elämänkumppani ja kahdenvälinen rakkaus. Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.

Välillä kyllä mietin, pelkäävätkö monet miehet, että lapset pitäisi hankkia ensitreffeillä. Näinhän ei ole missään nimessä. Itse(kin) ajattelen, että kahdenkeskistä aikaa pitää olla ensin ainakin pari vuotta tai kauemmin ja sitten vasta, kun aika on kypsä, niin lapsia ryhdytään hankkimaan.

Passion:
Kuka tahansa lapsia haluava nainen on pelottava, ei liity mieltymyksiin  ;D

IceCherry:

--- Lainaus käyttäjältä: Kinkynautti - 01.01.2017, 18:05 --- Mutta moni miespolo varmaan luulee, että ne lapset pitää sitten tehdä saman tien ensimmäisten deittien jälkeen.

--- Lainaus päättyy ---

Hmm, luulen, että nuo miehet ajattelee just noin ;D .. Vaniljamaailmassa arvostetaan pitkää parisuhdekokemusta ja kolmekymppinen nainen on tavoiteltavampi kumppani kuin kaksikymppinen, mutta tämä vaniljamaailman logiikka ei tunnu istuvan kinkymaailmaan.. Hmm, mulle on muodostunut sellainen kuva, että sub, joka haluaa parisuhteen ja vieläpä perheen, on "kakkostavara". Hänessä pakko olla jotain vikaa, epämieluisaa..

Toinen ongelma on kaippa juuri se, että mistä löytää kokeneen oman ikäisen. Useimmat hyvät D:t ovat paljon vanhempia ja useimmiten myös polyja. Switchkumppani tuo ekstramaustetta.

Luulen, että mitä syvemmällä kinkyilyssä on, sitä enemmän joutuu tekemään kompromisseja saadakseen haluamansa. Perhehaaveista ei siltikään kannata luopua, jos se on tärkeä itselleen. Nainen on lisääntymiskykyinen vain jonkin aikaa.

Jotkut ovat ottaneet vaniljasta kumppanin ja jatkaneet kinkyilyä - salaa. Itse en tähän kykene, koska koen sen pettämiseksi ja olisin todennäköisesti pettämässä alituiseen.

Luulen, ettei tämä ole vain subnaisten ongelma, vaan submiehetkin haluavat löytää sen D:n, jonka kanssa olla parisuhteessa, perustaa perheen ja domme olisi vieläpä monokin.

pikkusisko:

--- Lainaus käyttäjältä: Perhonen89 - 01.01.2017, 19:02 ---Vaikka lapsia haluankin, se ei ole minulle sellainen asia, jonka takia haluaisin esimerkiksi skipata varsinaisen rakkauden ja lähteä hankkimaan lasta ns. yksin.

--- Lainaus päättyy ---

Ihan pakko käydä toteamassa vielä, ettei se lapsen yksin hankkiminen todellakaan tarkoita "varsinaisen rakkauden" skippaamista. Minä tulin raskaaksi silloisesta rakkaudesta, asian paljastuttua tiesin että joutuisin kasvattamaan lapsen yksin, ja nyttemmin olen rakastunut sillä tavalla isosti ja varsinaisesti. En voi väittää ettenkö olisi kovia kolhuja matkan varrella saanut, mutta tänä päivänä minulla on kaikki sekin, mistä en aiemmin uskaltanut unelmoidakaan. Näine hyvineni minusta ei ole yhtään pöljää, että jotkut naiset tosiaan hedelmällisimmässä tai muutoin otollisimmassa iässä ottavat ja hankkivat sen lapsen ihan yksin jos sellainen on ollut toiveissa. Se ei todellakaan sulje rakkauden mahdollisuutta pois.

Onnea matkaan, perhonen, minne tahansa tiesi sitten viekin :love:

IceCherry:

--- Lainaus käyttäjältä: pikkusisko - 01.01.2017, 18:50 ---Minusta mikä tahansa jo tapaamatta valittu suunta suhteelle on pelottava asia itsessään. Mitä perheen perustamiseen tulee, niin ymmärrän kyllä sen, että joillekin se on yksi elämän tavoitteista, mutta myös sen että sen tavoitteen heti kättelyssä ilmi tuominen voi tosiaan ajaa monet potentiaaliset partnerit pakoon.
--- Lainaus päättyy ---

Mielestäni ei ole mitenkään outoa, että listaa tuon kriteeriksi, koska olisi epämieluisaa olla suhteessa, jossa toisella ei ole näitä haaveita. Jos ei ole ottanut selvää toisen lapsihaaveista, niin voi pettyä pahasti ja näin naisena se on karvas pettymys, kun on heittänyt vuosia hukkaan sellaisen miehen kanssa, joka ei halua lapsia. Vuosia toki voi mennä hukkaan muutenkin: eläminen väärän kumppanin kanssa. Siltikin on hyvä, että on samat haaveet. Hyvä alku suhteelle.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu