BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Dominiina - 08.05.2015, 03:44
-
Hei
Elän hyvin toimivassa parisuhteessa miehen kanssa, jossa jonkin verran mennään omia menojakin ja kerrotaan toki mihin jo ihan perusturvallisuudenkin takia. Erilaiset halut tai kinkyt-jutut ovat vain yksi osa elämää ja myös yhteistä tekemistä- ongelma onkin muut ihmiset, ne harvat joille on kertonut (kun kokemuksesta oppinut että ei kannata) saavat ihan ihme hepuleita koska eivät oikeasti usko, että joku voi elää näin. Toki jokaisella on taustallaan erilaiset kokemukset jne. mitä kukaan ei voi uudesta ihmisestä tai parista tietää, mutta järjestäen monet seksuaalisia väritteitä saaneet jutut ovat kariutuneet ns. kolmannen osapuolen asiaan liittämiin tunteisiin, vaikka että suoraan väitetään jonkin aivan asiaan kuulumattoman asian liittyvän siihen, että "kuitenkin olet mustasukkainen" ja vaikka mitä muuta. Toki taustalla itselläkin on varmasti se, että juurikin kovasti inhoaa vaikkapa juuri esimerkin mukaista "mustasukkaisuutta" koska siitä on niin negatiivisia kokemuksia itsellä ja kuullut muista lähteistä. Mielenkiintoista olisi kuulla muiden kokemuksista ja siitä, että ovatko ihmiset oikeasti niin pihalla itsestään tänä päivänä ettei oikeita ystävyyssuhteita voisi muodostaa (seksuaalisia tai seksuaalittomia) joihin ei kuuluisi ihme negatiivisia tunteita kuten kateus, epäluulo taikka mustat sukat?
Nim. tuskin koskaan rakkauden ammattilainen
-
Meillä on kanssa avoin liitto.
Lähipiirille ei olla tästä järjestelystä puhuttu eikä puhuta,se ei muille kuulu.
Joskus on tullut vastaan mahdollinen treffikumppani joka ei vaan usko ettei mieheni puolelta tule mitään ongelmia.
Ja on perunut treffit varmuuden vuoksi.
Asiat on oikeasti kotona sovittu ja puhuttu,jotkut vaan ei usko sen toimivan.
Aika harvaa se kuitenkin häiritsee tai ainakaan ole maininnut sitä.
-
Avoimessa suhteessa ei voi olettaa tai vaatia muilta ihmisiltä ymmärrystä ja vastustustakin luonnollisesti esiintyy. Tämä nyt ei varmaan aidosti ketään yllätä. Avoimmuus ei suoraan sano avio/avosuhteen laadusta mitään mutta moni ilmeisesti tulkitsee sen "ei ole esteitä astua" mikä on mielestäni aika halventava mutta myös ymmärrettävä tulkintamalli. Mielestäni suhteilla pitää olla selvä hierarkia ja selkeät sävelet tai kaikki tulee kusemaan ihan näiden puutteeseen jossain vaiheessa. Suhdehierarkiassa pitää erityisesti ylempänä olevaa kunnioittaa ja jos sitä ei ikäänkuin ole havaittavissa, niin silloin varmasti esiintyy helposti esitetyn kaltaisia väitteitä ynnä muuta kivaa.
Mustasukkaisuus on monesti mainittu negatiiviseksi asiaksi mutta lopulta kielteisiä tunteita ei ole, vaan kaikella on paikkansa. Silloin kun mustasukkaisuudesta tulee kielteinen, on jotakin loukattu ja joku kokee tilanteessa uhkaa. Sehän on hyvä enne, koska se huomioon ottamalla voidaan välttyä hirveiltä asioilta, joita tämänkaltaiset tunneristiriidat aiheuttavat helposti.
Avoimesta suhteesta tulee kyllä muiden asia varsin pian, jos esimerkiksi aikaa vietetään yhdessä muuten kuin piilotellen ja salaillen. Näitä tilanteita ja muille kertomisia eri tilanteissa voi olla älykästä miettiä etukäteen. On todella loukkaavaa jättää ystävät arvailemaan, että mikä kuvio nyt on kasassa kun lukiotyttö menee vaarin kanssa jatkoille rouvan ollessa matkoilla. Tätä pitää miettiä tunteellisena ja sosiaalisena turvallisuutena.
K
"Tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla"
-
Minulle tuli itseasiassa aika yllätyksenä, miten hyvin esim. lähipiiri eli ystävät ja mm. työkaverit ovat asiaan suhtautuneet, kun avasimme suhteemme miehen kanssa monosta polyksi. Naamatusten ei olla ainakaan tultu sanomaan mitään negatiivista. Jonkin verran kommentteja tyyliin "mä en kyllä pystyisi tohon" ja kyselyitä ollaanko me miehen kanssa onnellisia yms. on tullut. Pääasiassa on ollut asiallinen linja tyyliin eihän se minulle kuulu, te aikuiset ihmiset saatte ite päättää asioistanne. :) samalla kun tulin polyna ulos kaapista niin tulin myös bissenä kaapista vaikka ei se nyt koskaan ollut mikään salaisuus niin harva sitä oli kuitenkaan sen ihmeemmin ajatellut kun olen miehen kanssa naimisissa. Katsoin parhaaksi olla mahdollisimman avoin, ettei julkisesti tuolla jossain treffikumppanin kanssa esim. suukottelu tms. aiheuta suurta pahennusta.
-
Heips!
Meillä myös ollut vapaa suhde n. pari vuotta.
Aluksi ystävät olivat kauhuissaan ja ihmeissään, mutta ajan mittaan hyväksyivät hyvin.
Musta oli niin magee juttu, että lörpöttelin puolitutuillekin.
Sain sitten perästä kuulla, että suhdettamme spekuloitiin selän takana, ja oltiin ihmetelty että miksi emme vaan eroa.
Se oli hyvin loukkaavaa. Miksi ihmeessä eroaisimme?
Kun on tullut ikää lisää, maailma ei olekaan enää niin mustavalkoinen.
Kuka on sanonut, että vain sinun tapasi elää on ainoa oikea?
-
...Avoimmuus ei suoraan sano avio/avosuhteen laadusta mitään mutta moni ilmeisesti tulkitsee sen "ei ole esteitä astua" mikä on mielestäni aika halventava mutta myös ymmärrettävä tulkintamalli...
Kyllä mulla vaan loppui aikanaan huumori, eksällä myös, tällaisen tulkinnan myötä. Ei oikeasti enää juuri jaksanut selittää asiaa ihmisille, jotka olivat kiinnostuneempia aiheen ympärillä pyörivästä sosiaalipornosta, kuin meistä jotka elimme omalla tavallamme.
Pahoittelen muuten, että leikkasin sinänsä hyvästä ja asiallisesta tekstistä vain yhden lauseen, itseäni moinen jonkinverran vituttaa, mutta ehkäpä tällainen perjantai-illan peukkukomppaus korvannee aiheutuneen ajanmenetyksen.
-
En oikein itse ole osannut saati uskaltanut tuoda esiin suhteeni vapaamuotoisuutta tai polykuviota. Ainoa poikkeus läheisistäni lienee siskoni jolle olen kertonut melko avoimesti aiheesta.
En toisaalta koe olevani vastuussa kenellekään elämäntavastani enkä sitä tietenkään olekaan. Kuitenkin jossain syvällä sisimmässään sitä pitää itseään hiukan ulkopuolisena kummajaisena. Ehkä sitä pelkää tulevansa tuomituksi muiden silmissä - varmastikin monen normi-vaniljan silmissä pervoa, luonnotonta ja kerettiläistä toimintaa. Onneksi yhteiskunta maallistuu ja vapautuu kaiken aikaa.
-
Onpas hienoa nähdä, että on näin monta muutakin, jotka elävät avoimessa suhteessa. En ole itse siitä kovin monelle edes kertonut ja heistä heti tiesin, että eivät ihmettele.
Itse olen sitä mieltä, että etenkin tässä vaiheessa, kun lapset alkaa olla viittä vaille lentämässä pesästä, avioliittoa 20 vuotta takaan ja elämää edessä keskimääräisellä elinajanodotteella 40 v, niin miksi hitossa pitäisi nyhjätä saman ihmisen kanssa koko ajan. Se ei ole keneltäkään pois, jos toteuttaa itseään välillä jonkin muunkin kanssa.
Itse haluan elää jatkossakin arkea oman kultani kanssa. Käymme välillä swingaamassa ja välillä kumpikin käy omilla tahoillaan, mutta aina sitä kuitenkin löydetään toisemme saman peiton alta toisiamme kyhnäämästä.
En sano, että tämä elämäntapa kaikille sopii, mutta se ken tuntee sen omakseen, niin eikun menoksi. Turha on miettiä mitä kylän akat/ukot puhuu. Ainahan ne puhuu.
-
Mielestäni suhteilla pitää olla selvä hierarkia ja selkeät sävelet tai kaikki tulee kusemaan ihan näiden puutteeseen jossain vaiheessa. Suhdehierarkiassa pitää erityisesti ylempänä olevaa kunnioittaa
Sun mielipide. Mun mielipide on, että tuollainen on täyttä hajota ja hallitse -paskaa. Itselläni kun on jo viime vuosituhannelta asti ollut vähintään yksi mies, olen huomannut että joku on parempi jossain, joku toinen jossain muussa. En edes ole tahtonut ruveta miettimään, kuka on ollut tärkein ja ihanin, koska se nyt vaan on mielestäni väärä tapa ajatella asioita, vaikka yön pimeinä tunteina käsi sydämellä olisinkin saattanut voida määritellä, kenet olisin pakkotilanteessa ottanut uppoavan laivan pelastusveneeseen ja kenet jättänyt hukkumaan. Tällaista henkistä avarakatseisuutta ja tasa-arvoajattelua on myös miesten kyettävä harjoittamaan.
-
Mielestäni suhteilla pitää olla selvä hierarkia ja selkeät sävelet tai kaikki tulee kusemaan ihan näiden puutteeseen jossain vaiheessa. Suhdehierarkiassa pitää erityisesti ylempänä olevaa kunnioittaa
Sun mielipide. Mun mielipide on, että tuollainen on täyttä hajota ja hallitse -paskaa. Itselläni kun on jo viime vuosituhannelta asti ollut vähintään yksi mies, olen huomannut että joku on parempi jossain, joku toinen jossain muussa. En edes ole tahtonut ruveta miettimään, kuka on ollut tärkein ja ihanin, koska se nyt vaan on mielestäni väärä tapa ajatella asioita, vaikka yön pimeinä tunteina käsi sydämellä olisinkin saattanut voida määritellä, kenet olisin pakkotilanteessa ottanut uppoavan laivan pelastusveneeseen ja kenet jättänyt hukkumaan. Tällaista henkistä avarakatseisuutta ja tasa-arvoajattelua on myös miesten kyettävä harjoittamaan.
Minä en tulkinnut Herra K:n hierarkiakommenttia niin, että kyseessä olisi hierarkia sen mukaan kuka polykumppani on itselleen tärkein tai ihanin.
Mutta jos polykuviossa on alaikäisten lasten vanhempia, niin silloin usein molemmat lasten vanhemmat (jopa silloin kuin toinen heistä ei itse ole osana aktiivista polykuviota, esim eksät/eronneet) ovat monessa asiassa se "ylin hierarkia" jolla on viimeinen sana, esim ajankäytön tai polysuhteen julkisuusasteen suhteen.
Vaikkei olisikaan lapsia, niin jos yksi polykumppaneista on aviopuoliso tai yhteisen asunnon omistaja/osakas/yhteisvuokralainen kuvittelisin että sekin jollain tavoin vaikuttaa. Ei tosin ole pakko vaikuttaa, mutta käytännön asioissa voi kuitenkin, jos avioliiton/asumisratkaisun jatkuvuudella on väliä.
Muoks: väärinkäsitysten välttämiseksi, vaikka nyt kai melko selvää alunperinkin oli: "jos polykuviossa on lapsia" -> "jos polykuviossa on alaikäisten lasten vanhempia".
-
Minä en tulkinnut Herra K:n hierarkiakommenttia niin, että kyseessä olisi hierarkia sen mukaan kuka polykumppani on itselleen tärkein tai ihanin.
Mutta jos polykuviossa on lapsia, niin silloin usein lasten vanhemmat (jopa silloin kuin he eivät itse ole osana aktiivista polykuviota, esim eksät/eronneet) ovat monessa asiassa se "ylin hierarkia" jolla on viimeinen sana, esim ajankäytön tai polysuhteen julkisuusasteen suhteen.
Mä taas tulkitsin kuten jo sanoin. Lapset, vaikkeivät polysuhteen osanottajia olekaan, ovat kuitenkin polysuhteessa osallisia olemalla, minun sanamääritykseni mukaan, hierarkiassa polysuhdetta ylempänä. Niin pitää ollakin, muttei se heidän vanhemmistaan tee ylintä hierarkiaa. Aikuisten on osattava olla pelailematta typeriä hiekkalaatikkoleikkejä, lapset vielä mahdollisesti välikappaleina. Onneksi itsellä ei ole kokemusta tuollaisista polytilanteista.
-
On myös avoimia esim. avioliittoja joissa on selkeä primäärisuhde ja sivusuhteita. Se voi toimia hyvinkin jos asetelma on kaikille ok. Mä en näe aiheessa mitään hajoita ja hallitse -ilmiötä sen kummemmin kuin muunkaan tyyppisissä polysuhteissa, kunhan keskustelu on riittävän avointa ja kommunikointi oikeasti pelaa.
-
Tässä saattaa nyt olla kyse siitä että termi hierarkia itsessään on joillekin negatiivinen asia. Minä en sitä miellä polysuhteessa niin. Toisilla on tosiaan primäärisuhde ja lisäksi sekundäärisuhde/suhteita. Silloin on kaikille osapuolille selvää että ykkössuhde on ajankäytöllisesti ja monessa muussakin asiassa se tärkein. Se ei tarkoita että leikkttäisiin mitään hiekkalaatikkoleikkejä vaan sitä että kaikki osapuolet sitä haluavat ja ovat keskenään näin sopineet. Tämän järjestelyn nimittäminen suhdehierarkiaksi on vain tapa ilmaista asia. Toiset monisuhteilijat eivät halua luokitella suhteitaan primääri- ja sekundäärisuhteisiin ja se toki heille sallittakoon. Mutta luokittelu ei silti tarkoita että pelattaisiin epäterveitä valtapelejä.
-
Kaikkein pisin subisuhteeni (yli 20 vuotta kestänyt) ja tähän astisista ehdottomasti paras sellainen, minulla oli vapaassa suhteessa aviomiehensä kanssa eläneen Naisen kanssa. Emme tavanneet kovin usein, mutta toisaalta juuri se harvoin tapaaminen piti oikeanlaista pitkäaikaista jännitettä yllä. Oli myös sellaisiakin kausia, jolloin subini aviomies tuli niin mustasukkaiseksi että meidän täytyi sen vuoksi pitää taukoa. Sitten hän taas leppyi ja kiihottui seksuaalisesti joka kerta siitä kun lainasi vaimoaan minulle. Täytyy sanoa että homma sujui loistavasti, ja kinkytouhumme oli villiä kuin metsän pedoilla.
-
Saman miehen kanssa olen ollut 7 vuotta ja ensimmäisen kerran suhteen ulkopuolisia seksikokemuksia oli 2,5 vuoden kohdalla. Alusta asti olimme sopineet asioista yhdessä ja molemmilla oli selvää mitkä pelisäännöt ovat. Emme ole polypariskunta vaan muut kuviot ovat vain enemmän suhteen piristäviä asioita.
Useille läheisille ystäville ja sukulaisille olemme kertoneet asiasta, jotta esim. baari iltojen aikana emme saisi aikaan suurta ihmetystä ja kauhistelua. Keneltäkään ei ole tullut ainakaan suoraan naamaan kerrottuna mitään suurta paheksuntaa. Useimmat ovat vain ihmetelleet että he itse eivät pystyisi siihen mustasukkaisuuden takia. Olemme aina olleet valmiita keskustelemaan asiasta niiden kanssa joille olemme kertoneet. Siihen että emme ole saaneet suurta paheksuntaa keneltäkään on kenties vaikuttanut juuri tuo avoimuutemme ja se, että me kuitenkin vaikutamme erittäin vakaalta pariskunnalta (juttelemme samoille ihmisille myös avioliittosuunnitelmista ja lapsien hankkimisesta).
-
Nyt varoitus nojatuolisosiologiasta.
On ollut avointa meininkiä ja luulisin, että voi kyllä toimia useammilla ihmisillä kuin luuliskaan. Se vaan vaatii aika tarkkoja sääntöjä, jotka muodostuu sitä kautta, että asioista, rajoista ja muusta ihan oikeasti keskustellaan.
Tavallinenkin parisuhde on loppujen lopuksi tosi monimutkainen kokonaisuus, mutta se toimii ihan kuin luonnostaan, koska meillä kaikilla on alitajunnassa tai missä lie kollektiivisessa tietoisuudessa tällaisen normaalin parisuhteen sääntökirja. Kaikilla on riittävän samankaltainen käsitys siitä, miten parisuhde kommervenkkeineen suurinpiirtein toimii. Eroja tulee vastaan lähinnä yksityiskohtien rajanvedoissa, eikä isoja ristiriitoja pääse siksi niin helposti syntymään.
Avoin parisuhde on kuitenkin aika perustavanlaatuisella tavalla erilainen, eikä kulttuuri tarjoa siihen mitään valmista opaskirjaa. Siksi kunkin parin pitää kirjoittaa se itse keskustelemalla. Missä esimerkiksi menee parisuhteen ulkopuolisen seksisuhteen ja parisuhteen raja? Onko eksät out of limits? Saako muille flirttailla kun kumppani on läsnä? Kaikki tällaiset pitää kunkin parin ite päättää eikä se ole aina niin helppoa, mutta mahdollista kuitenkin.
Niin itse asiaan. Muut suhtautuivat asiaan tosi hyvin. Tietysti vähän ihmettelivät. Varmaan aika merkittävä juttu tässä suhtautumishommassa on se, että missä piireissä pyörii. Siinä missä jossain vähän konservatiivisemmissa piireissä tullaan dumaamaan, voi varmaan jossain punavihreässä kuplassa saada jopa ihailua osakseen. Mä oon aina pyöriny enemmän jälkimmäisissä.
-
Avoin ja suljettu suhde omalta osaltani menossa. Puhun kyllä primääristä ja sekundääristä, jos tulee tarve alleviivata, kumpi on ollut useamman vuoden näistä kahdesta ja pyrin silti pitämään jatkossakin yllä 2 tasavahvaa suhdetta. Toisella kumppanilla oli myös minun lisäkseni kumppani jo tutustuessamme. Itse en juuri nyt kauhean aktiivisesti etsi tämän enempää, en usko, että oma aika ja/tai energia riittäisi siinä määrin, että ongelmilta vältyttäisiin.
Tottakai kaikissa suhteissa on haasteensa, joten tämäkään ei joka päivä silkkaa auringonpaistetta ja kissanpentuja ole. Matkan varrella on ollut aikamoista kompurointia tuon toisen kumppanin etsinnän osalta ja tulipa vastaan sekin tilanne, että yhden monogaamin pää ei ihan taipunut hahmottamaan kuviota.
Tarkasti valikoin, keitä pidän itselleni niin läheisinä, että kerron ja mitä kerron. Sen verran hyvin ovat ihmiset suhtautuneet, ettei kukaan ole ollut oikeastaan edes kauhean hämmästynyt. Ajankäytöstä ja sensellaisesta on lähinnä kyselty, eli siitä, miten arki ihan_oikeasti_käytännössä toteutuu.
-
Kuvio tuntui järkkääntyvän ihan itsestään...kalenterit ovat olleet melko helppo synkata. Tietenkin monta mutkaa siliää jo siinä että kukin asuu omillaan eikä kumppanin kanssa. En suuremmin priorisoi kun ei ole tarkoitus arvottaa ja arvostella kumpi on parempaa vai hernekeitto. Kyse on vain ihmisistä ja asioista joista pidän siinä määrin että vakituiset uusinnat ovat perusteltuja (aah, minä ja kapulakieli ;D )
Muiden suhtautuminen ei oikeastaan kiinnosta minua, kunhan ei ala vängätä eriävää kantaansa minulle totuutena. Sinällään ymmärrän jos joku on muuta mieltä ja sallii saman minulle. En suuremmin mainosta tilannetta, muutama kollega on ollut hiukan monttu auki ja naureskellut vaan että "miten sä jaksat". No, minulla on aika paljon ihan omaa aikaa ja rauhaa...ajoittain ehkä liikaakin mutta hyvä näin :)
-
Mauje kun on kaverini,niin uskallan tässä pari ajatusta laittaa omasta,ikisinkun näkökulmasta ;D
Niin,joskus elämä on. Ymmärrän että jotkut voivat kokea epäoikeudenmukaisuutta ja ihmettelevät,että miksi itse ei löydä edes sitä ensimmäistä kumppania. Siinä sitten auttaa jos auttaa se,että vähintää yhtä lujaa miettii,pohtii,harkitsee,mm.syitä omalle tilanteelleen,katsoo peiliinkin jopa,sen tuhannetta kertaa. Vaaditaan ehkä sitä niin hemmetin hyvää ITSEtuntoa,että uskoo kaikesta huolimatta olevansa ihan ok ja jees. Kieltämättä itse olen joutunut lukuisat kerrat päättäämään, että olen ihan jees,vaikka en ketään koskaan löydä,minä en kelpaa tai mulle ei kelpaa..ja ei oikeastaan edes mitään kelpaamisia mieti vaan sitä,että riittävän sopivat kun kohtaisivat.
Kyllä ihminen muuttuu jonkin verran vaikkapa 25 vuodessa,eikä välttämättä enää ajattele kovin harhaisesti :D
-
Lunttu tuli muinoin mun ja exvaimon leikkikaluksi. Leikkikaluksi siis joidenkin mielestä. Meidän suhde oli kolmio ja se toimi aikansa. Asuimme kaikki samassa osoitteessa mun ja exäni lasten kanssa.
Itse olin aina suht avoin asian suhteen, enkä koskaan sitä salaillut. Minä miehenä sain lähinnä osakseni ihastelua siitä, että miten hienoa se mahtaakaan olla suhteessa kahden naisen kanssa jotka ovat myös suhteessa keskenään. Uteluja tuli makuuhuone-elämästä jonkin verran. Voin kertoa, että onhan se kiva fantasia, mutta pitkällä juoksulla voi olla melkoisen stressaavaa hommaa. Onneksi nuo hoitelivat myös toinen tosiaan ni mä sain ryypätä, rällästää, soittaa kitaraa ja valokuvata.
Tietysti myös muita kiinnosti se, että miten lapset asian ottivat. Pennuille se oli aina fine. Niitä ei koskaan haitannut, että kuvoissa oli ylimääräinen aikuinen.
Yleisin kysymys taisi olla, että miten pitään me luullaan ton kestävän. Ikuisesti tottakai oletimme, mutta ei se elämä sitten ollutkaan niin ruusuista. Miksi sitten erosimme, onkin ihan oma tarinansa.
Kolmio hajosi ja sittemmin menin Luntun kanssa naimisiin, joka on osoittautunut yhdeksi parhaista asioista ja ratkaisuista elämäni aikana :love: Luokkittelemme suhteemme edelleen avoimeksi. Molemmilla on vapaus tehdä omia ratkaisujaan. Itse tiedän, että parisuhteilemaan musta ei enää ole muiden kuin Luntun kanssa, mutta sessio- ja seksisuhteet multa onnistuu, kunhan niihin ei kuulu mitään turhaa liirumlaarumia ja sitoutumisen velvoitetta.
Mä oon saanut olla suht rauhassa aina muiden kommenteilta. Eikö mulle sitten uskallettu tai viitsitty sanoa, mene ja tiedä. Lunttu taisi kolmiomme aikana saada paljon enemmän paskaa niskaansa. Nykyisestä järjestelystämme osa kavereista tietää, osa ei. Pyrin olemaan itse niin avoin tilaisuuksien tulle kuin vain mahdollista.
Odotan päivää, että joku (puoli)tutuistani raportoi, että Lunttu on nähty poistuvan baarista jonkun miehen kanssa. Meinaan kysellä perään, että taasko se lähti jonkun isomunaisen mustan miehen matkaan ;D ;D ;D