Vapaa suhde ja muiden suhtautuminen

[Dominiina]

Hei

Elän hyvin toimivassa parisuhteessa miehen kanssa, jossa jonkin verran mennään omia menojakin ja kerrotaan toki mihin jo ihan perusturvallisuudenkin takia. Erilaiset halut tai kinkyt-jutut ovat vain yksi osa elämää ja myös yhteistä tekemistä- ongelma onkin muut ihmiset, ne harvat joille on kertonut (kun kokemuksesta oppinut että ei kannata) saavat ihan ihme hepuleita koska eivät oikeasti usko, että joku voi elää näin. Toki jokaisella on taustallaan erilaiset kokemukset jne. mitä kukaan ei voi uudesta ihmisestä tai parista tietää, mutta järjestäen monet seksuaalisia väritteitä saaneet jutut ovat kariutuneet ns. kolmannen osapuolen asiaan liittämiin tunteisiin, vaikka että suoraan väitetään jonkin aivan asiaan kuulumattoman asian liittyvän siihen, että "kuitenkin olet mustasukkainen" ja vaikka mitä muuta. Toki taustalla itselläkin on varmasti se, että juurikin kovasti inhoaa vaikkapa juuri esimerkin mukaista "mustasukkaisuutta" koska siitä on niin negatiivisia kokemuksia itsellä ja kuullut muista lähteistä. Mielenkiintoista olisi kuulla muiden kokemuksista ja siitä, että ovatko ihmiset oikeasti niin pihalla itsestään tänä päivänä ettei oikeita ystävyyssuhteita voisi muodostaa (seksuaalisia tai seksuaalittomia) joihin ei kuuluisi ihme negatiivisia tunteita kuten kateus, epäluulo taikka mustat sukat?

Nim. tuskin koskaan rakkauden ammattilainen

[kuunlilja74]

Meillä on kanssa avoin liitto.
Lähipiirille ei olla tästä järjestelystä puhuttu eikä puhuta,se ei muille kuulu.

Joskus on tullut vastaan mahdollinen treffikumppani joka ei vaan usko ettei mieheni puolelta tule mitään ongelmia.
Ja on perunut treffit varmuuden vuoksi.


Asiat on oikeasti kotona sovittu ja puhuttu,jotkut vaan ei usko sen toimivan.
Aika harvaa se kuitenkin häiritsee tai ainakaan ole maininnut sitä.

[Hra K]

Avoimessa suhteessa ei voi olettaa tai vaatia muilta ihmisiltä ymmärrystä ja vastustustakin luonnollisesti esiintyy. Tämä nyt ei varmaan aidosti ketään yllätä. Avoimmuus ei suoraan sano avio/avosuhteen laadusta mitään mutta moni ilmeisesti tulkitsee sen "ei ole esteitä astua" mikä on mielestäni aika halventava mutta myös ymmärrettävä tulkintamalli. Mielestäni suhteilla pitää olla selvä hierarkia ja selkeät sävelet tai kaikki tulee kusemaan ihan näiden puutteeseen jossain vaiheessa. Suhdehierarkiassa pitää erityisesti ylempänä olevaa kunnioittaa ja jos sitä ei ikäänkuin ole havaittavissa, niin silloin varmasti esiintyy helposti esitetyn kaltaisia väitteitä ynnä muuta kivaa.

Mustasukkaisuus on monesti mainittu negatiiviseksi asiaksi mutta lopulta kielteisiä tunteita ei ole, vaan kaikella on paikkansa. Silloin kun mustasukkaisuudesta tulee kielteinen, on jotakin loukattu ja joku kokee tilanteessa uhkaa. Sehän on hyvä enne, koska se huomioon ottamalla voidaan välttyä hirveiltä asioilta, joita tämänkaltaiset tunneristiriidat aiheuttavat helposti.

Avoimesta suhteesta tulee kyllä muiden asia varsin pian, jos esimerkiksi aikaa vietetään yhdessä muuten kuin piilotellen ja salaillen. Näitä tilanteita ja muille kertomisia eri tilanteissa voi olla älykästä miettiä etukäteen. On todella loukkaavaa jättää ystävät arvailemaan, että mikä kuvio nyt on kasassa kun lukiotyttö menee vaarin kanssa jatkoille rouvan ollessa matkoilla. Tätä pitää miettiä tunteellisena ja sosiaalisena turvallisuutena.

 K

"Tie Helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla"

[ChloeB]

Minulle tuli itseasiassa aika yllätyksenä, miten hyvin esim. lähipiiri eli ystävät ja mm. työkaverit ovat asiaan suhtautuneet, kun avasimme suhteemme miehen kanssa monosta polyksi. Naamatusten ei olla ainakaan tultu sanomaan mitään negatiivista. Jonkin verran kommentteja tyyliin "mä en kyllä pystyisi tohon" ja kyselyitä ollaanko me miehen kanssa onnellisia yms. on tullut. Pääasiassa on ollut asiallinen linja tyyliin eihän se minulle kuulu, te aikuiset ihmiset saatte ite päättää asioistanne.  samalla kun tulin polyna ulos kaapista niin tulin myös bissenä kaapista vaikka ei se nyt koskaan ollut mikään salaisuus niin harva sitä oli kuitenkaan sen ihmeemmin ajatellut kun olen miehen kanssa naimisissa. Katsoin parhaaksi olla mahdollisimman avoin, ettei julkisesti tuolla jossain treffikumppanin kanssa esim. suukottelu tms. aiheuta suurta pahennusta.

[Hukankukka]

Heips!
Meillä myös ollut vapaa suhde n. pari vuotta.
Aluksi ystävät olivat kauhuissaan ja ihmeissään, mutta ajan mittaan hyväksyivät hyvin.
Musta oli niin magee juttu, että lörpöttelin puolitutuillekin.
Sain sitten perästä kuulla, että suhdettamme spekuloitiin selän takana, ja oltiin ihmetelty että miksi emme vaan eroa.
Se oli hyvin loukkaavaa. Miksi ihmeessä eroaisimme?
Kun on tullut ikää lisää, maailma ei olekaan enää niin mustavalkoinen.
Kuka on sanonut, että vain sinun tapasi elää on ainoa oikea?

[balthazar]

...Avoimmuus ei suoraan sano avio/avosuhteen laadusta mitään mutta moni ilmeisesti tulkitsee sen "ei ole esteitä astua" mikä on mielestäni aika halventava mutta myös ymmärrettävä tulkintamalli...

Kyllä mulla vaan loppui aikanaan huumori, eksällä myös, tällaisen tulkinnan myötä. Ei oikeasti enää juuri jaksanut selittää asiaa ihmisille, jotka olivat kiinnostuneempia aiheen ympärillä pyörivästä sosiaalipornosta, kuin meistä jotka elimme omalla tavallamme.

Pahoittelen muuten, että leikkasin sinänsä hyvästä ja asiallisesta tekstistä vain yhden lauseen, itseäni moinen jonkinverran vituttaa, mutta ehkäpä tällainen perjantai-illan peukkukomppaus korvannee aiheutuneen ajanmenetyksen.

[marts]

En oikein itse ole osannut saati uskaltanut tuoda esiin suhteeni vapaamuotoisuutta tai polykuviota. Ainoa poikkeus läheisistäni lienee siskoni jolle olen kertonut melko avoimesti aiheesta.

En toisaalta koe olevani vastuussa kenellekään elämäntavastani enkä sitä tietenkään olekaan. Kuitenkin jossain syvällä sisimmässään sitä pitää itseään hiukan ulkopuolisena kummajaisena. Ehkä sitä pelkää tulevansa tuomituksi muiden silmissä - varmastikin monen normi-vaniljan silmissä pervoa, luonnotonta ja kerettiläistä toimintaa. Onneksi yhteiskunta maallistuu ja vapautuu kaiken aikaa.

[Ambra]

Onpas hienoa nähdä, että on näin monta muutakin, jotka elävät avoimessa suhteessa. En ole itse siitä kovin monelle edes kertonut ja heistä heti tiesin, että eivät ihmettele.

Itse olen sitä mieltä, että etenkin tässä vaiheessa, kun lapset alkaa olla viittä vaille lentämässä pesästä, avioliittoa 20 vuotta takaan ja elämää edessä keskimääräisellä elinajanodotteella 40 v, niin miksi hitossa pitäisi nyhjätä saman ihmisen kanssa koko ajan. Se ei ole keneltäkään pois, jos toteuttaa itseään välillä jonkin muunkin kanssa.

Itse haluan elää jatkossakin arkea oman kultani kanssa. Käymme välillä swingaamassa ja välillä kumpikin käy omilla tahoillaan, mutta aina sitä kuitenkin löydetään toisemme saman peiton alta toisiamme kyhnäämästä.

En sano, että tämä elämäntapa kaikille sopii, mutta se ken tuntee sen omakseen, niin eikun menoksi. Turha on miettiä mitä kylän akat/ukot puhuu. Ainahan ne puhuu.

[Riverlady]

Mielestäni suhteilla pitää olla selvä hierarkia ja selkeät sävelet tai kaikki tulee kusemaan ihan näiden puutteeseen jossain vaiheessa. Suhdehierarkiassa pitää erityisesti ylempänä olevaa kunnioittaa

Sun mielipide. Mun mielipide on, että tuollainen on täyttä hajota ja hallitse -paskaa. Itselläni kun on jo viime vuosituhannelta asti ollut vähintään yksi mies, olen huomannut että joku on parempi jossain, joku toinen jossain muussa. En edes ole tahtonut ruveta miettimään, kuka on ollut tärkein ja ihanin, koska se nyt vaan on mielestäni väärä tapa ajatella asioita, vaikka yön pimeinä tunteina käsi sydämellä olisinkin saattanut voida määritellä, kenet olisin pakkotilanteessa ottanut uppoavan laivan pelastusveneeseen ja kenet jättänyt hukkumaan. Tällaista henkistä avarakatseisuutta ja tasa-arvoajattelua on myös miesten kyettävä harjoittamaan.

[hiz]

Mielestäni suhteilla pitää olla selvä hierarkia ja selkeät sävelet tai kaikki tulee kusemaan ihan näiden puutteeseen jossain vaiheessa. Suhdehierarkiassa pitää erityisesti ylempänä olevaa kunnioittaa

Sun mielipide. Mun mielipide on, että tuollainen on täyttä hajota ja hallitse -paskaa. Itselläni kun on jo viime vuosituhannelta asti ollut vähintään yksi mies, olen huomannut että joku on parempi jossain, joku toinen jossain muussa. En edes ole tahtonut ruveta miettimään, kuka on ollut tärkein ja ihanin, koska se nyt vaan on mielestäni väärä tapa ajatella asioita, vaikka yön pimeinä tunteina käsi sydämellä olisinkin saattanut voida määritellä, kenet olisin pakkotilanteessa ottanut uppoavan laivan pelastusveneeseen ja kenet jättänyt hukkumaan. Tällaista henkistä avarakatseisuutta ja tasa-arvoajattelua on myös miesten kyettävä harjoittamaan.

Minä en tulkinnut Herra K:n hierarkiakommenttia niin, että kyseessä olisi hierarkia sen mukaan kuka polykumppani on itselleen tärkein tai ihanin.

Mutta jos polykuviossa on alaikäisten lasten vanhempia, niin silloin usein molemmat lasten vanhemmat (jopa silloin kuin toinen heistä ei itse ole osana aktiivista polykuviota, esim eksät/eronneet) ovat monessa asiassa se "ylin hierarkia" jolla on viimeinen sana, esim ajankäytön tai polysuhteen julkisuusasteen suhteen.

Vaikkei olisikaan lapsia, niin jos yksi polykumppaneista on aviopuoliso tai yhteisen asunnon omistaja/osakas/yhteisvuokralainen kuvittelisin että sekin jollain tavoin vaikuttaa. Ei tosin ole pakko vaikuttaa, mutta käytännön asioissa voi kuitenkin, jos avioliiton/asumisratkaisun jatkuvuudella on väliä.

Muoks: väärinkäsitysten välttämiseksi, vaikka nyt kai melko selvää alunperinkin oli: "jos polykuviossa on lapsia" -> "jos polykuviossa on alaikäisten lasten vanhempia".

[Riverlady]

Minä en tulkinnut Herra K:n hierarkiakommenttia niin, että kyseessä olisi hierarkia sen mukaan kuka polykumppani on itselleen tärkein tai ihanin.

Mutta jos polykuviossa on lapsia, niin silloin usein lasten vanhemmat (jopa silloin kuin he eivät itse ole osana aktiivista polykuviota, esim eksät/eronneet) ovat monessa asiassa se "ylin hierarkia" jolla on viimeinen sana, esim ajankäytön tai polysuhteen julkisuusasteen suhteen.

Mä taas tulkitsin kuten jo sanoin. Lapset, vaikkeivät polysuhteen osanottajia olekaan, ovat kuitenkin polysuhteessa osallisia olemalla, minun sanamääritykseni mukaan, hierarkiassa polysuhdetta ylempänä. Niin pitää ollakin, muttei se heidän vanhemmistaan tee ylintä hierarkiaa. Aikuisten on osattava olla pelailematta typeriä hiekkalaatikkoleikkejä, lapset vielä mahdollisesti välikappaleina. Onneksi itsellä ei ole kokemusta tuollaisista polytilanteista.

[Beamofmoonlight]

On myös avoimia esim. avioliittoja joissa on selkeä primäärisuhde ja sivusuhteita. Se voi toimia hyvinkin jos asetelma on kaikille ok. Mä en näe aiheessa mitään hajoita ja hallitse -ilmiötä sen kummemmin kuin muunkaan tyyppisissä polysuhteissa, kunhan keskustelu on riittävän avointa ja kommunikointi oikeasti pelaa.

[isabella]

Tässä saattaa nyt olla kyse siitä että termi hierarkia itsessään on joillekin negatiivinen asia. Minä en sitä miellä polysuhteessa niin. Toisilla on tosiaan primäärisuhde ja lisäksi sekundäärisuhde/suhteita. Silloin on kaikille osapuolille selvää että ykkössuhde on ajankäytöllisesti ja monessa muussakin asiassa se tärkein. Se ei tarkoita että leikkttäisiin mitään hiekkalaatikkoleikkejä vaan sitä että kaikki osapuolet sitä haluavat ja ovat keskenään näin sopineet. Tämän järjestelyn nimittäminen suhdehierarkiaksi on vain tapa ilmaista asia. Toiset monisuhteilijat eivät halua luokitella suhteitaan primääri- ja sekundäärisuhteisiin ja se toki heille sallittakoon. Mutta luokittelu ei silti tarkoita että pelattaisiin epäterveitä valtapelejä.

[Risto Ruoska]

Kaikkein pisin subisuhteeni (yli 20 vuotta kestänyt) ja tähän astisista ehdottomasti paras sellainen, minulla oli vapaassa suhteessa aviomiehensä kanssa eläneen Naisen kanssa. Emme tavanneet kovin usein, mutta toisaalta juuri se harvoin tapaaminen piti oikeanlaista pitkäaikaista jännitettä yllä. Oli myös sellaisiakin kausia, jolloin subini aviomies tuli niin mustasukkaiseksi että meidän täytyi sen vuoksi pitää taukoa. Sitten hän taas leppyi ja kiihottui seksuaalisesti joka kerta siitä kun lainasi vaimoaan minulle. Täytyy sanoa että homma sujui loistavasti, ja kinkytouhumme oli villiä kuin metsän pedoilla.
 

[Windflower]

Saman miehen kanssa olen ollut 7 vuotta ja ensimmäisen kerran suhteen ulkopuolisia seksikokemuksia oli 2,5 vuoden kohdalla. Alusta asti olimme sopineet asioista yhdessä ja molemmilla oli selvää mitkä pelisäännöt ovat. Emme ole polypariskunta vaan muut kuviot ovat vain enemmän suhteen piristäviä asioita.

Useille läheisille ystäville ja sukulaisille olemme kertoneet asiasta, jotta esim. baari iltojen aikana emme saisi aikaan suurta ihmetystä ja kauhistelua. Keneltäkään ei ole tullut ainakaan suoraan naamaan kerrottuna mitään suurta paheksuntaa. Useimmat ovat vain ihmetelleet että he itse eivät pystyisi siihen mustasukkaisuuden takia. Olemme aina olleet valmiita keskustelemaan asiasta niiden kanssa joille olemme kertoneet. Siihen että emme ole saaneet suurta paheksuntaa keneltäkään on kenties vaikuttanut juuri tuo avoimuutemme ja se, että me kuitenkin vaikutamme erittäin vakaalta pariskunnalta (juttelemme samoille ihmisille myös avioliittosuunnitelmista ja lapsien hankkimisesta).