Ystävyys on parhaimmillaan elämän läpi kulkeva punainen lanka joka palauttaa tarvittaessa takaisin oikealle polulle. Ystävyys venyy ja paukkuu elämän heitellessä sinne minne tuuli vie. Ystävyyttä on se kun voi soittaa vaikka kello kolme yöllä ja kertoa murheensa. Ystävyydestä voi tulla parisuhde, mutta silloin menettää sen ystävyyden. Onko se sen väärti? Parisuhde on kuitenkin tiukempi liima, se toimii 24/7. Parisuhde on myös kahden kauppaa, me kaksi ja sitten ne muut. Ystävyydessä voi olla siellä sivulla muitakin hahmoja jotka vaikuttaa siihen kuinka paljon voidaan ystävyyteen panostaa. Välimatka, parisuhteet, käytettävissä oleva aika yms saattaa joskus loitontaa ystäviä tosistaan.
Treffeillä ei voi käydä saman ihmisen kanssa useita kertoja, silloin se on jo liukumassa ystävyyteen, ehkä jopa kohti kumppanuutta. Jotenkin outoa etsiä vain treffiseuraa. Vähän sama kuin kävisi koeajamassa autoja, eikä olisi omalle autolle edes tarvetta.
Ystävyydestä voi tulla parisuhde, mutta se voi myös palata siihen ystävyyteen. Koen, että yhtälailla se ystävyys voi toimia kuin liima kuin parisuhdekkin. Samalla tavalla se ystävyys toimii 24/7 ja yhtälailla on riitoja siinäkin mitä parisuhteessa. Molemmat ovat kuitenkin ihmissuhteita joita tarvitsee työstää.
Mulla on ollut pidempään ajatuksena, että haluan ihmisen joka kanssa voi olla ystävyyttä sekä kinkyilyä. Parisuhteeseen on pitkä matka, mutta oikean ihmisen kanssa voi olla mahdollista. Elämänkumppani tulee jos on tullakseen. Viihdyn omassa rauhassani hyvin, mutta avoimin mielin.
Turhaa jotenkin rajata mihin boksiin menee, kun kaikki tavallaan menee limittäin.
Treffit on stä varten, et näkee toisen ihmisen livenä ja jutellaan. Jos ei halua muuta kuin treffi seuraa? Jokaiselle se sana merkkaa eri asiaa. Ehkä mä tykkään koeajaa autoja ilman tarvetta niille
. En jotenkin koe mun elämän tarpeena olevan parisuhde. En kulje elämääni etsien ihmistä jonka kanssa voisin saada parisuhteen.
Tuoreimmat viestit