BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: hiukan - 19.10.2011, 18:09
-
Onko kukaan miettinyt voisiko ainakin osa BDSM:n tai kinkyilyn viehätyksestä liittyä siihen, että siitä voi saada luvan kokea ja leikkiä tunteilla, jotka arkipäivässä ovat harvinaisia ja joista normaalisti pyrkii pysymään erossa. Varsinkin korvien välissä tapahtuvassa kinkyilyssä voi saada ”luvan” tuntea esim. pelkoa toista kohtaan. Häpeä on pelon lisäksi yksi voimakkaimmista ja peitellyimmistä tunteista, ja monille se on myös kiihottavimpia tunteita.
Voiko varsinkin alistumisessa ja alistamissa olla kyse, ainakin joillekin meistä, leikkimisestä arkielämässä liian vaikeiksi koetuilla tunteilla? Ovatko ne kiihottavia juuri siksi, että niitä ei tavallisessa elämässä usein edes voi tai saa kokeilla? Onko tämä jonkinlainen trippi pelkkien omien (ja kumppanin) tunteiden avulla?
Vai keksinkö nyt pyörää uudestaan, jonka kaikki muut kokeneemmat ovat jo tajunneet?
(Siirtäkää, jos ei mennyt oikealle palstalle. Tai jos tätä on jo käsitelty toisessa ketjussa. Vasta toinen viestini, joten foorumi on vielä itselleni uusi ja outo.)
-
Tämä on aivan oikea paikka ja erittäin hyvä aloitus. :)
Itse ainakin ajattelen, että BDSM:ssä saa hyvin paljon kaikkea sellaista, mitä ei tavallisessa arjessa tule vastaan. Harvinaisemmat tunteet ovat varmasti yksi osa sitä kokemusta kaikkien muiden aistituntemusten ohessa. Kinkyillessä on ainakin minulla ollut yleensä mukavasti sellaista jännitystä ja monia muita kivoja tunteita, mitä ei kovin helposti muualta voi saadakaan. Vähän pelkoakin on siinä yhteydessä joskus koettu, mutta tilanteeseen liittyvä turvallisuuden tunne on kuitenkin hyvin suuri osa sitä kokonaisuutta. Olen myös itse olen melkoinen viilipytty, mutta muutaman kerran tuossa yhteydessä omat tunnereaktiot ja erityisesti niiden voimakkuus ovat yllättäneet.
Suhtaudun tuohon tunnepuoleen samanlaisena tutkimusmatkana kuin kaikkeen muuhunkin kinkyilyyn laajemminkin. Saavutettuihin tunnetiloihin on mukava tutustua ajan kanssa ja kokeilla miten itse reagoi mihinkin asioihin. Koko alue on kuitenkin melko laaja kenttä potentiaalisia elämyksiä, mitkä pitää vain uskaltaa kokea.
Siinä mielessä vastaisin, että "Kyllä". Tunteet ovat ehdottomasti merkittävä osa sitä viehätystä. En kuitenkaan sanoisi, että se on pelkkä tunteiden trippi. Kyllähän kokonaisuuteen liittyy myös paljon laajempi joukko tuntemuksia ja kokemuksia, jotka sitten tuntuvat hyvältä (tai vähemmän hyvältä) vähän eri tavoin. Niitä hyvää mieltä ja nautintoa aiheuttavia osia löytyy kyllä hyvin monelta eri tasolta fetissimäisistä materiaalien tuntemuksista sekä oman että kumppanin aseman ja toiminnan kautta tilanteesta nauttimiseen. Näitä kaikkia en haluaisi pelkiksi tunteiksi kuitenkaan yksinkertaistaa, vaikka se hyvä olo sieltä aina tuleekin perässä.
-
Kyllähän erilaiset tunteet - positiiviset ja negatiiviset - liittyvät vahvasti kinkyilyyn. Mitä iloa olisi harrastella koko asiaa, jos ei myös korvien - eikä vain jalkojen - välissä tuntuisi joltain?
Dominoivana persoonana minulle on selvää, mitä itse haen BDSM-leikeistä tunnetasolla. Alistuvien miesten ajatusmaailmasta olen päässyt hieman jyvälle kysymällä heiltä, mitä he hakevat alistumisesta. Jännityksen, pelon ja häpeän tunteiden lisäksi eräs aika yleinen tavoiteltu tunne on huolettomuus. Tämä koskee nyt ns. sessio-/makuuhuonesubeja, koska en voi sanoa tuntevani riittävän hyvin yhtään kinkyilyyn vakavasti suhtautuvaa alistuvaa miestä.
Huolettomuus tarkoittaa sitä, että session ajaksi sub luovuttaa itsensä ja kaiken itseensä liittyvän päätäntävallan dominoivalle. Sen voi tehdä luottavaisesti silloin, kun ollaan jo riittävän hyviä tuttuja. Silloin sub tietää, että mitä ikinä tapahtuukaan, dominoiva osapuoli ei vahingoita häntä. Subin ei tarvitse ajatella mitään, tekee vain kuten sanotaan tai on tekemättä mitään. Silloin subin ei tarvitse suunnitella, ei tehdä päätöksiä, ei kantaa vastuuta.
Jos kuvatunlainen heittäytyminen onnistuu, sessio voi olla todella rentouttava kokemus. Eikä tuo missään nimessä tarkoita sitä, että subia vain sievästi siliteltäisiin. Tietysti sessioon pitää sisältyä jotain ikävääkin, jotta sub huomaa myös sen mukavan puolen ;D
-
Onko kukaan miettinyt voisiko ainakin osa BDSM:n tai kinkyilyn viehätyksestä liittyä siihen, että siitä voi saada luvan kokea ja leikkiä tunteilla, jotka arkipäivässä ovat harvinaisia ja joista normaalisti pyrkii pysymään erossa.
Ainakin minun suhteen sopii tuo ajatus. Yksi asioista mistä D/s:ssä eniten pidän on se että saa (subina) reagoida ilman minkäänlaista sensuuria, muuta kun jos D keksii jotain sääntöjä. Saa huutaa ja itkeä ja vinkua ja murista ja tapella vastaan ja päästää kiiman niin valloilleen että vaikka kerjää toisen jaloissa jos siltä tuntuu. Ja Domin luonteenpiirteisiin näyttää ainakin minun kokemusten mukaan kuuluvan se ettei ihan heti mistään reaktioista ylläty tai mene hämilleen, vaan saa ne reaktioni sitten aina jollain konstilla kuriin tai hyödynnettyä parempaan käyttöön.
Mutta olen Lucrezian kanssa samaa mieltä että tärkein "tunne" minulle taitaa kuitenkin olla se että voin päästää kaikki tunteet valloilleen turvallisesti, siis se että joku toinen on tilanteen herrana koska en itse enää sensuroi tunteitani/käytöstäni ollenkaan. Ja tuo - itse D/s asetelma, vallan siirto toiselle - on minulle nautinnollisempaa kun niiden tunteiden eläminen jotka sitten tulevat ulos. Vaikka sekin on nautinnollista. Ja jos D ei puristaisi minusta mitään tunteita niin sessiosta ei oikein tulisi sessiota. :) Nautinnollisinta minulle on ehkä kuitenkin vielä siitä askel eteenpäin kun ei enää oikein tunne mitään, aivot menee pois päältä, antautuu toiselle. Vartaloni ja tahtoni ei ole enää mun joten en enää tunne niiden tunteita, tai tunnen ne vain vaimeina, ja olen vaan. Tai kuulostaa ehkä oudolta mutta en tiedä miten sen paremmin selittäisin.
Pelosta taas niin pelko itsessään ei minua kiihota, en edes tykkää pelottavista elokuvista, mutta D/s asetelmassa siinä minua kiihottaa jotenkin se että olen vaarassa olematta vaarassa mutta en voi ikinä tietää että olenko kuitenkin ehkä oikeasti vaarassa. Siis Pelon ja Luottamisen kiikkulautaa.
Hänellä on veitsi, mutta ei hän ikinä satuttaisi pahasti. Vai satuttaisiko. Mikä on toi hullun kiille silmissä. Pääsenköhän tästä irti. En. Hän voisi vaikka.. Muttei tee. Vai tekeekö.
Tuollainen on minusta kiihottavaa, se että hän voisi satuttaa pahasti muttei sitä tee. Ja se benjihyppymäinen "vaara-tilanteesta pärjääminen" ja sitä seuraava helpotus. Mutta tuo ei olisi kiihottavaa ollenkaan jos ainoastaan pelkäisi, eikä siinä olisi sitä luottamisaspektia (benjihypyn köysi). Ja ehkä kuitenkin upeampaa kun sen pelon tunteminen siinä on se, että on ylipäätänsä uskaltanut mennä siihen pelottavaan tilanteeseen. Se kasvattaa itseluottamusta. Kuten sekin, että saa sessiossa jonkun kunnon syyn pelätä/hävetä, ettei sitten enää tarvitse arjessa hukata aikaa pienien turhien asioiden pelkäämiseen/häpeämiseen. Ja luottamus toiseen kasvaa myös nopeammin ja syvemmäksi kun sitä luottamusta testataan pelon avulla. Siis olettaen että pelko/tilanne ei mene sellaiselle asteelle että luottamus särkyy lopullisesti.
En nyt oikein itse tiedä mitä tässä yritän sanoa ja taidan olla horjumassa off topic-maastoon.. Tuossa nyt vaan oli muutama ajatus joka ketjunaloitus (kiva sellainen, kiitos siitä!) minussa herätti. :)
-
Olen usein miettinyt mitä tunteita Dominoivat mahdollisesti kokevat alistaessaan. Vain vallan huumaa? Subina sitä on vaikeaa oikein täysin ymmärtää, tai ei kukaan Dominoivista ole sitä kovin ymmärrettävästi koskaan minulle kertonut.
Itselleni tietysti alistuessa se vallasta luopuminen, rauhattoman mielen tyhjääminen antavat keveän ja huolettoman tunteen. Elämä on välillä niin täynnä vapauksia ja rajattomuttaa, että koen sen ahdistavana. Sidottuna oleminen antaa turvallisuuden tunteen ja helpottaa keskittymistä juuri tähän hetkeen. Pelko ja jännitys ovat olleet osana enemmän tai vähemmän sessioissa, ja myös kivun tuoma äärimmäinen viha. Viha varsinkin on tunne, jota en osaa kovin hyvin käsitellä arkielämässäni joten sen tunteminen sessiossa oli todella puhdistavaa. Ja lopuksi se kaiken täyttävä riemu, ilo, onnellisuus session jälkeen, jonka laskeutumiseen menee päiviä.
-
Subina mä haluaisin kokea turvallisesti niitä tunteita, joita pakoilen arjessa. Pakoilen, jep, mutta huonolla menestyksellä - olen hemmetin voimakkaasti tunteva ihminen, jolle häpeän, syyllisyyden, nolouden, epävarmuuden, kateellisuuden, pelon, younameit tunteet ovat välillä liian suuria kantaa ja siten ne pyrkivät pintaan sekoittaen rutiineja ja arkielämää. Oliskin aikas mahtavuutta saada Tuntea sessiossa "ettei sitten enää tarvitse arjessa hukata aikaa pienien turhien asioiden pelkäämiseen/häpeämiseen." (hiz).
Dommena mä taas tykkään reaktiosta, ja siinä on alistamiseni ydin. Nautin, kun näen miten toinen reagoi tekemiini asioihin, olkoon kyse sitten käsihoidosta sidotulle, piiskan tanssista pakaroilla tai pakotetusta häpeästä. Tämäkin tunneskaala muuten heijastuu arkeeni melko voimakkaasti; provoan sanomisillani kumppaniani ja katson kuinka hän reagoi.
Voi olla, että tarvitsen turvallista D/s-suhdetta pitääkseni tunne-elämäni aisoissa ;D
-
Olen usein miettinyt mitä tunteita Dominoivat mahdollisesti kokevat alistaessaan. Vain vallan huumaa? Subina sitä on vaikeaa oikein täysin ymmärtää, tai ei kukaan Dominoivista ole sitä kovin ymmärrettävästi koskaan minulle kertonut.
Tuo vallan huuma on ainakin itselläni se päällimmäisin tunne sessiossa. Tieto siitä, että subin ollessa sidottuna ja gägitettynä voisin tehdä hänelle todellakin ihan mitä vain. Purra palasia, viillellä, polttaa, murtaa luita, lytätä henkisesti, pakottaa kuuntelemaan tai katsomaan epämiellyttäviä asioita...Siis VOISIN, mutta en tee.
Subin hallitsemisen lisäksi oikeastaan vieläkin voimakkaampi mielihyvän tunne tulee siitä, että hallitsen itseni - joka mielessä niin halutessani. Kyse on siis vallan lisäksi myös jatkuvasta itsehillinnän testaamisesta. Sessioissa ei ole oikeasti käynyt edes mielessä subin vahingoittaminen eikä tuollaista ole fantasioissanikaan. Itsehillinnällä tarkoitan itsensä hillitsemistä seksuaalisessa mielessä ja sitä, ettei sub saa minua hämmentymään eikä epäröimään missään kohtaa.
Sessiointi on rentouttavaa dominoivallekin osapuolelle. Vaikkei siinä edes harrastettaisi seksiä. Onnistuneeseen sessioon tarvitaan keskittymistä ja heittäytymistä myös dominoivalta, joka vie voimia, mutta toisaalta myös antaa niitä.
-
Kiitos Lucrezia Dominoivien ajatusmaailman salaisuuksienverhon raottamisesta.
Periaatteessa D ja s ovat siis vain saman kolikon kääntöpuolia, toinen haluaa nähdä miten hyvin kykenee itsensä hillitsemään ja toinen miten paljon kykenee antautumaan, rajojen testausta molemmilla. Ja switchit testaa siis molempia puoliaan. Yksityiskohdat vaihtelee henkilöiden omien perversioiden mukaan.
-
Alitajuntani jäi vielä miettimään tätä ketjua ja tulin ajatelleksi toista asiaa - ja ajatukseni näköjään meni vähän samaa rataa kun Levodonnan kommentti saman kolikon kääntöpuolista:
Mietin että se, että saa kokea esim pelkoa ei yksinään ole se mikä tekee kinkyilystä kiehtovaa, koska sitä voi kokea muuallakin. Mutta se joka tekee kinkyilystä erilaista on että ainakin D/s:ssä voi saman ihmisen kanssa kokea useiden tunteiden molemmat ääripäät - siis tuntea pelkoa ja samalla olla turvassa, ja tuntea vihaa mutta hetken päästä antaa kaikki anteeksi ja tuntea taas rakkautta.
Siis sama ihminen joka satuttaa myös lohduttaa, sama joka heittää nurkkaan ottaa syliin, sama joka nöyryyttää myös kunnioittaa, sama joka antaa kipua haluaa myös antaa nautintoa, sama joka häpäisee myös hyväksyy sinut vikoinesi, sama joka kohtelee lutkana osaa myös kohdella prinsessana ja sama joka ahdistaa nurkkaan tarjoaa myös hätäuloskäynnin (turvasana). Toinen ilman toista olisi kun vuoristorata ilman suunnanvaihtoja, jatkuvaa alamäkeä jonnekin helvettiin tai ajan mukaan tylsähköä jatkuvaa hiljaista ylämäkeä. D/s:ssä ne vastakohdat taas täydentävät ja syventävät toisiaan, ja jopa radan suorat osuudet on subille jänniä koska ei ikinä tiedä onko kulman takana ylämäki vai tunneli vai mennäänkö taas hetkeksi kirkuen alas, tai kaikkea noita sellaisella vauhdillä että menee ihan sekaisin.
Ja D:lle ehkä samaa vastakohtien harmoniaa, siis olemalla "paha" D/sadisti osoittaakin itselleen olevansa "hyvä" koska osaa hillitä "pahuutensa" niin että subiin sattuu vaan niin paljon kun hän kestää. Ja kai siinäkin on viehätyksensä sekä D:lle että subille, että vaikka näyttää "rumimmat" puolensa, joita on ehkä piilottanut muilta ja itseltään pitkiäkin aikoja, niin toinen innostuu niistä ja näkee niissä kauneutta. Ja sen sijasta että hylkää niin pitääkin vaan lujemmin kiinni, ja jättämisen sijasta haluaakin lähelle. Se, että olemalla oma itsensä voi olla juuri sitä mitä toinen tarvitsee, koska jopa D/s-kumppanit itse ovat toistensa vastakohtia ja siten toisiaan täydentävät. Siinä minusta D/s:än kiehtovimpia asioita. :)
-
Hieno kirjoitus hiziltä. :)
Itse joskus mietin session jälkeen, kuinka paljon siinä olikaan tunteita. Yleensä siinä on käytä läpi aika paljon niitä. Vihasta antautumiseen. Kivusta hellyyteen. Itkusta nauruun jne. Yksi parhaimmista tunteista on session jälkeen rauhoittuminen. Se hetki, kun tuntee, että on tullut hyväksytyksi niine oikkuineen mitä on ja vielä senkin jälkeen tykätään kovasti. Silloin, kun on hyvä ja levollinen olo.
-
Kaunista hiz, komppaan täysin. Juuri tuollaista D/s -suhde voi parhaimmillaan olla. *haaveileva huokaus*
-
Hiukan erikoiselta tuntuu tuo tulkinta että D nauttii itsehillinnästä ja siitä että on "hyvä" kun ei olekaan niin "paha". Yleensä kyllä se kumppanin hallinnan tunne ja se, että saa päästellä täysillä tuo ne D-kiksit ja fiilarit. Pidättäytyminen on aika turn-off.
-
Hiukan erikoiselta tuntuu tuo tulkinta että D nauttii itsehillinnästä ja siitä että on "hyvä" kun ei olekaan niin "paha". Yleensä kyllä se kumppanin hallinnan tunne ja se, että saa päästellä täysillä tuo ne D-kiksit ja fiilarit. Pidättäytyminen on aika turn-off.
Pidättäytyminen on minulla itsensä voittamista. Sen lisäksi se on välttämätöntä. Se voisi ehkä olla turn-off, jos sitä alkaisi oikein ajattelemaan. Parempi siis, ettei sitä ajattele.
Valtaa on tehdä, valtaa on olla tekemättä.
-
Pyöränkeksijälle! Hyvä analyysi. Et ole keksinyt pyörää uudelleen. On vain hyvä itse kunkin kerrata aika ajoin evankeliumin pääkohdat ”alistamisessa ja alistumisessa”. Miksi muuten ensimmäinen tuntuu dynaamisemmalta sanalta?
Niin ei kuitenkaan ole, sillä alistuja vetää tilaisuutta. Hänen voimansa saa alistajan liikkeelle ja kokemaan psyykkisiä ja fyysisiä tuntemuksia. Subi aloittaa tripin hänen voimansa on onnistuneen istunnon ilo. Avoimuus ja luottamus, josta kasvaa henkinen yhteenkuuluvaisuus ovat avain uusiin vesiin. Kumpikin tarvitsevat toisiaan hyppäämään arjen ojan yli. Det land som icke är on siis tavoitettavissa.
On hyvä kokea turvallisissa oloissa itsestä nousevat toiveet, tunteet. Samoista läheteistä pulppuavat niin sub kuin dom. Mutta ilman älykästä subia ei ole edes keskitason domia.
Muutenkin tällä palstalla on pääasiassa ollut oppinut keskustelua kinkyilystä. Joitakin polttaripaukahduksia aina on, mutta kuten metsiin omia salaisuuksiaan paenneet sanovat: Silmiin katsomalla tuntee hyvän ihmisen.
Stieg
-
Erinomaisia kommentteja, moni on osannut pukea sanoiksi, mitä ajattelin paremmin kuin itse osasin. Viime aikoina on sessiointipuolella ollut niin hiljaista itselläni, että olin jo unohtanut sen ihanan rentoutumisen ja huolettomuuden tunteen. :-\ Itse koen, että sekin tulee aluksi muiden tunteiden kautta. Joku intensiivinen tunne, esim. häpeä, se vie ajatukset niin täysin, ettei silloin enää tule vahingossakaan mieleen esim. työasiat. Tämä mahdollistaa taas rentoutumisen ja huolettomuuden, kun ei pysty enää muusta huolehtimaan. Kun ei saa eikä voi ottaa vastuuta mistään, jäljelle jää vain se, mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu ja tavallaan paradoksaalinen huolettomuus—vaikka samalla jännittäisi, pelottaisi tai hävettäisikin, ei sille lopulta voi mitään, eikä voi kuin olla läsnä juuri siinä hetkessä.
Toisaalta tämän edellytys toki on muutaman mainitsema luottamus toiseen ja siihen, että luottaa ”hyväksyvään katseeseen”, vaikka mitä tapahtuisi. Ilman sitä samat tunteet aiheuttavat kyllä keskittymisen hetkeen tilanteeseen, mutta rentoutunut ja huoleton olo puuttuvat täysin. Tämä henkinen turva keikauttaa tilanteen aivan päinvastaiseksi kokemukseksi, vähän kuin tunteen suuruuden etumerkki vaihtuisi: Tunteen intensiivisyys voi olla 100: Riittävän turvallisessa tilanteessa pelko +100, mutta tavallisessa elämässä sama pelko ilman henkistä turvaa -100. Tästä tulee myös tunnepuolen riski: Jos jostain syystä toiseen menee luottamus vaikka sessiossa, voi sama tunne heilahtaa kerrasta +-merkkisestä saman verran miinuksella.
Kiitos myös dominoiville ajatusmaailmansa avaamisesta: Itselleni juuri se on ollut aina hieman mysteeri, ei tarvinnutkaan aloittaa samasta aiheesta omaa ketjuaan.
-
Pyöränkeksijälle! Hyvä analyysi. Et ole keksinyt pyörää uudelleen. On vain hyvä itse kunkin kerrata aika ajoin evankeliumin pääkohdat ”alistamisessa ja alistumisessa”. Miksi muuten ensimmäinen tuntuu dynaamisemmalta sanalta?
Niin ei kuitenkaan ole, sillä alistuja vetää tilaisuutta. Hänen voimansa saa alistajan liikkeelle ja kokemaan psyykkisiä ja fyysisiä tuntemuksia. Subi aloittaa tripin hänen voimansa on onnistuneen istunnon ilo. Avoimuus ja luottamus, josta kasvaa henkinen yhteenkuuluvaisuus ovat avain uusiin vesiin. Kumpikin tarvitsevat toisiaan hyppäämään arjen ojan yli. Det land som icke är on siis tavoitettavissa.
On hyvä kokea turvallisissa oloissa itsestä nousevat toiveet, tunteet. Samoista läheteistä pulppuavat niin sub kuin dom. Mutta ilman älykästä subia ei ole edes keskitason domia.
Omituisia ajatuksia. Sub vetää tilaisuutta? Subin voima on onnistuneen istunnon ilo? Wooot? :o Ei kyllä toimi tässä taloudessa tuolla viisiin, eli ei kannata yleistää.
Vielä päättömämpi juttu on tuo "ilman älykästä subia ei ole edes keskitason domia". Mihin hittoon tuo perustuu? Ovatko kaikki subit lähtökohtaisesti älykkäämpiä kuin domit? Ei pysty käsittämään. (Johtuen ehkä siitä, kun olen dominoiva.) Älykkyys ei millään tavalla liity siihen, kummassa päässä piiskaa satut olemaan.
-
Tässä yhteydessä on mainittava että jätän kommentoimatta stiegin viestiin,
.. jos kerrankin olisi viisaasti hiljaa. 8)
-
Tässä yhteydessä on mainittava että jätän kommentoimatta stiegin viestiin,
.. jos kerrankin olisi viisaasti hiljaa. 8)
Mitä viisasta siinä nyt on? Keskustelupalsta ilman keskustelua on turha kuin härällä tissit.
En tiedä muuten viittaakohan tuo stiegin viesti sellaiseen tilanteeseen, jossa sub kouluttaa itselleen domia. Siitä aiheesta on erillinen ketju jossakin, enkä lähde sitä tässä enää ruotimaan.
-
En tiedä muuten viittaakohan tuo stiegin viesti sellaiseen tilanteeseen, jossa sub kouluttaa itselleen domia. Siitä aiheesta on erillinen ketju jossakin, enkä lähde sitä tässä enää ruotimaan.
Käsittääkseni kyse on juuri siitä. Mielestäni tämä myös osoittaa todeksi väitteeni että sub on maailman itsekeskeisin otus ja vain ja ainoastaan omaa nautintoaan sekä sen täyttymistä kaikin keinoin halajava henkilö. Välittämättä toisesta osapuolesta, hänen haluistaan tai muista ihmisistä. Kaikki subin toiminta tähtää nimenomaan omaan nautintoon ja mielihyvään mistään muusta välittämättä. Juuri tuon takia niiden akanoiden erotteleminen joukosta on tärkeää ja virheellisten toimintamallien kitkeminen pois. Tämä vaatii koulutuksessa aina paljon työtä. Subeissa on toki poikkeuksia, mutta hyvin vähän. Dominoiva osapuoli on kuitenkin aina vastuussa alistuvasta.. sen ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa sitä että alistuva saa pihat käsiinsä. Mitä alistamista se on?
-
Lyhyt kielioppi. Minusta on hyvä, että voi joidenkin uskottujen kanssa leikkiä arkielämässä liian vaikeiksi koetuilla tunteilla. Draamaterapia taitaa olla jo toisilla foorumeilla hyväksyttyä ja kohta sen voi korvata sairasvakuutus. Sanotaan terveysvakuutus ☺. Kinkyily voi olla tapa voittaa pelkonsa. Aina avoin ja luottamuksellinen keskustelu ja vuorovaikutus avaavat uusia ovia, voimavaroja. Vielä omaa ”harhaoppiani” objekti on session arvokkain. Objekti määrää verbin sijamuodon. Eikö ihmissuhteissakin.
Stieg
-
Vielä omaa ”harhaoppiani” objekti on session arvokkain. Objekti määrää verbin sijamuodon. Eikö ihmissuhteissakin.
1) Sijamuodot ovat nominin taivutusmuotoja. Verbillä ei siis ole sijamuotoa, jonka objekti voisi edes teoriassa määrätä. Lisäksi ainakaan missään minun osaamassani kielessä objekti ei määrää sitä, miten verbi taipuu. Esimerkiksi seuraavissa lauseissa objekti pysyy muuttumattomana mutta verbi taipuu monin eri tavoin:
Pilkunnussija korjaa aina jokaisen huomaamansa virheen.
Minä siis korjasin virheen.
Tahdoin korjata virheen.
Moni täällä korjaisi virheen helposti jos vain viitsisi (mutta muut kuin pilkunnussijat eivät viitsi).
2) Olennaisempi asia: Subi ei ole välttämättä session objekti. Esimerkiksi palveltava domme voi hyvin olla objekti. Kohteena oleminen voi jakautua sessiossa monenlaisin tavoin.
-
Vielä omaa ”harhaoppiani” objekti on session arvokkain. Objekti määrää verbin sijamuodon. Eikö ihmissuhteissakin.
1) Sijamuodot ovat nominin taivutusmuotoja. Verbillä ei siis ole sijamuotoa, jonka objekti voisi edes teoriassa määrätä. Lisäksi ainakaan missään minun osaamassani kielessä objekti ei määrää sitä, miten verbi taipuu. Esimerkiksi seuraavissa lauseissa objekti pysyy muuttumattomana mutta verbi taipuu monin eri tavoin:
Pilkunnussija korjaa aina jokaisen huomaamansa virheen.
Minä siis korjasin virheen.
Tahdoin korjata virheen.
Moni täällä korjaisi virheen helposti jos vain viitsisi (mutta muut kuin pilkunnussijat eivät viitsi).
2) Olennaisempi asia: Subi ei ole välttämättä session objekti. Esimerkiksi palveltava domme voi hyvin olla objekti. Kohteena oleminen voi jakautua sessiossa monenlaisin tavoin.
Aiheutti pienen naurunremakan :)
Olen myös samaa mieltä session objektista. Domme palvonnan kohteena on mielestäni objekti.
-
2) Olennaisempi asia: Subi ei ole välttämättä session objekti. Esimerkiksi palveltava domme voi hyvin olla objekti. Kohteena oleminen voi jakautua sessiossa monenlaisin tavoin.
Ajattelit tappaa sitten minut nauruun? >:D
Aivan loistava vastaus kokonaisuudessaan ;D komppaan täysin
-
2) Olennaisempi asia: Subi ei ole välttämättä session objekti. Esimerkiksi palveltava domme voi hyvin olla objekti. Kohteena oleminen voi jakautua sessiossa monenlaisin tavoin.
Ajattelit tappaa sitten minut nauruun? >:D
Aivan loistava vastaus kokonaisuudessaan ;D komppaan täysin
Myöskin repesin ;D
Komppaan!
-
Keijun vastaukselle repeiltiin täälläkin. Pientä yhdyssanafetisistiä aina innostaa ansioitunut pilkunnussiminen ::)
-
Eikö ihmissuhteissakin.
Miten en ole tätä ketjua huomannut- tai ehkä noi verbin sijamuodot ja höröttely tukki turvan :D
En usko, että kinkyt ovat keksineet pyörää uudelleen,eikä kinkyys ole merkki korkeammasta henkisestä kasvusta. Itsekin kuulemma olen vain perseilijä ja provokaattori täällä, ylimmänkin portaan mielestä.
Tunteet- voiko niitä eristää johoinkin kinkymuotteihin ilmennettäviksi. Joku Von><W. esitti joskus sellaisen teorian, että kinkyfoorumeilla on enimmäkseen tunnevaikeuksien kanssa painiskelevia ihmisiä ja meikä väitti vähän vastaan tuolloin muutama vuosi sitten. Sittemmin olen havainnut hieman samaa.
Isompi kyssäri onkin sitten, että jos kinkysessiossa esiintyvät tunteet ovat erilaisempia tunteita kuin tunteet ns- normaalissa arjessa- jos ne ovatkin ns. seksitunteita,jotka liittyvät vain ja ainoastaan seksiin ja seksuaalisuuteen- toisaalta jos seksuaalisuus on ainut ihmistä määrittävä tekijä, noilla sessioihin osallistuvilla ihmisillä ja tunteilla on sitten aivan valtava ,elämää muokkaava merkitys- lähes jopa jumalallinen (?)
-
Eikö ihmissuhteissakin.
Miten en ole tätä ketjua huomannut- tai ehkä noi verbin sijamuodot ja höröttely tukki turvan :D
En usko, että kinkyt ovat keksineet pyörää uudelleen,eikä kinkyys ole merkki korkeammasta henkisestä kasvusta. Itsekin kuulemma olen vain perseilijä ja provokaattori täällä, ylimmänkin portaan mielestä.
Tunteet- voiko niitä eristää johoinkin kinkymuotteihin ilmennettäviksi. Joku Von><W. esitti joskus sellaisen teorian, että kinkyfoorumeilla on enimmäkseen tunnevaikeuksien kanssa painiskelevia ihmisiä ja meikä väitti vähän vastaan tuolloin muutama vuosi sitten. Sittemmin olen havainnut hieman samaa.
Isompi kyssäri onkin sitten, että jos kinkysessiossa esiintyvät tunteet ovat erilaisempia tunteita kuin tunteet ns- normaalissa arjessa- jos ne ovatkin ns. seksitunteita,jotka liittyvät vain ja ainoastaan seksiin ja seksuaalisuuteen- toisaalta jos seksuaalisuus on ainut ihmistä määrittävä tekijä, noilla sessioihin osallistuvilla ihmisillä ja tunteilla on sitten aivan valtava ,elämää muokkaava merkitys- lähes jopa jumalallinen (?)
quipulla on sitten varmaan ihan käytännöstä eläviä esimerkkejä?
-
Pip-sinähän mut tunnet paremmin kuin hyvin parin miitin ja Väiskitapaamisen perusteella- sehän on selviö, että näin me opimme tuntemaan ja tietämään toinen toistemme elämää. Ihan kuin iltamissa menee tää kinky-tunteminentm. Mutta miten sitten VANILIA-elämä,oh hoh,huuh :D
t. 47 v. murrosiässä
Lisäys: Voisit muuten kirjoittaa oikean nimesi tähän vastaukseksi,siitä hyvästä, että olet kaikki mun entiset nikit laulanut julki forkalla-molemmat kun ovat yhtä oleellista tietoa,heh.
Kerro nyt, please,niin ehkä saadaan tämä hullutus loppumaan C:-)
-
Pip-sinähän mut tunnet paremmin kuin hyvin parin miitin ja Väiskitapaamisen perusteella- sehän on selviö, että näin me opimme tuntemaan ja tietämään toinen toistemme elämää. Ihan kuin iltamissa menee tää kinky-tunteminentm. Mutta miten sitten VANILIA-elämä,oh hoh,huuh :D
t. 47 v. murrosiässä
Lisäys: Voisit muuten kirjoittaa oikean nimesi tähän vastaukseksi,siitä hyvästä, että olet kaikki mun entiset nikit laulanut julki forkalla-molemmat kun ovat yhtä oleellista tietoa,heh.
Kerro nyt, please,niin ehkä saadaan tämä hullutus loppumaan C:-)
En voi sitä tehdä, koska et ole koskaan sitä tuonut esiin, muistaakseni.
Ah, aamu-unisena luin tietysti, että sinun nimesi, omani olen tietysti sinulle kertonut tavatessamme.
-
Oman aika pitkän kokemuksen pohjalta en kyllä pidä kinkyjä tunnevammaisina. Ja kyllä seksuaalisuuden kautta saavutettavat tunteet ovat vahvoja ja nostavat yhdessä koettuna tunnelatauksia seksittömässäkin tilanteessa. Parisuhde on kai alunperinkin tarkoittanut rakkauden ja seksuaalisuuden jakamista: kinkyseksissä on usein mahdollisuus turvallisen ja tärkeän ihmisen kanssa jakaa omia halujaparemmin kuin vaniljaseksissä. Ei välttämättä, mutta juuri omista tarpeista puhuminen ja rehellisyys, avoimuus, salaisimpiekin asioiden jakaminen on kinkyssä kai usein perustana.
Toki kinkyilyssä (kuin vaniljassakin) on kohtaamisia joissa mennään kevyemmin. Mutta silloinkin usein on tutustuttu jollain tavoin ja jälkeenpäin ollaan vielä yhteydessä että miltä toisesta tuntui.
Kinkyily on kuten kaikki asiat maailmassa, siihen pätee vanha tarina jossa sokeat kohtaavat norsun. Jokainen tunnustelee sitä omasta kohdastaan ja se vaikuttaa ihan erilaiselta Jokainen on silti oikeassa.. Eli jos vaikka olisikin kinkyilyssään osunut sinne norsun peräreiän kohdalle, on silti valtava alue muuta. Itse olen osunut kohtaan jossa on paljon tunteita, välittämistä ja valtavan ihania olotiloja.
Ehkä tämä baari voi olla vähän siellä norsun peräosan lähistöllä ja onhan täällä kirjoittajia jotka esim. pitävät kinkyilyä sairaana ja kamalana, tunnevammaisten puuhana. Silloin varmaan kannattaa siirtyä eteenpäin. Muullakin tavoin kuin vaihtamalla nimimerkkiä.
-
Hyvä nosto tämä keskustelu. Totta, on se mahdollisuus kokea tunteita jotka eivät noin muuten sovi arkimaailmaan. Mielelläni en huorittelisi tai löisi vaikkapa kassaneitiä tai naapurin mummua, vaikka mieliteko tuollaisia aktiviteetteja kohtaan onkin. Jotkut kuitenkin tekevät sitä ilman suostumusta pahaa-aavistamattomille ja joku ei saa vaikka haluaa.
-
Tunnevammainen...niin.... Valitettavasti olen itse kai sellainen. BDSM antaa jotain tunteita minulle.
Hmmm, niin, asioilla on monia eri puolia.
-
Mielenkiintoinen kysymys. Kyllähän ne sanoo et johtavassa asemassa olevat miehet subeile rentoutuakseen vastuusta.
Kun miettii itteensä, ihan peilin ääressä, näen ihmisen, jolla on työelämässä ollut valtaa skä vastuuta tarpeksi. Vallankäytön puutetta ei sillain ole ittellä.
Mistä sittn on kyse? Pirustako sen tietää. Ja mielluummin alista kuin mietin miksi alistan.
Miksi joku alistuu? Minulle riittä se, että hän on varma haluistaan. Miellyttämisen haluisista heikolla itsetunnolla varustetuilta subeilta Tapio minua varjelkoon.
-
Kinkyily on kuten kaikki asiat maailmassa, siihen pätee vanha tarina jossa sokeat kohtaavat norsun.
Ehkä tämä baari voi olla vähän siellä norsun peräosan lähistöllä ja onhan täällä kirjoittajia jotka esim. pitävät kinkyilyä sairaana ja kamalana, tunnevammaisten puuhana. Silloin varmaan kannattaa siirtyä eteenpäin. Muullakin tavoin kuin vaihtamalla nimimerkkiä.
Uusintoa:
Ensimmäinen kerta tässä aikajanalla 2010-2016 kun kuulen tuon vertauksen- Totta puhuakseni en koe vertausta omakseni.
No en aseta kinkyä ja ns. normivanilijaa myöskään vastakkain,ääripäihin toisistaan.
Mutta jos joku haluaa osoittaa mulle kinkyyden olevan elämän tarkoitus ja ainoa oikea tie, niin tietenkin haksahdan siihen kuin aikoinaan liki 30 vuodeksi fundamentalismiin-
Älkööt kukaan nyt suuttuko tästä itseironiasta, pliis :D
-
BDSM on omista tunteistani ne kiehtovat osat, joita en halua tai edes jaksaisi elää jatkuvasti.
Itselleni suurinta sessionautintoa on elää psykologista peliä subini kanssa, jossa orjani oppii kivun kautta alistumaan. En pidä kokonaan alistuvia subeja itselleni sopivina enkä pystyisi täyttämään henkisiä halujani sellaisen subin kanssa, joka ei yhtään laita vastaan. Pidän orjien kesyttämisestä ja siitä kun subin alistumisen jälkeen saan tehdä "palkinnollani" mitä haluan siihen asti, kunnes on aika lopettaa ja siirtyä afterplayn pariin.
Henkisesti se on äärimmäisen palkitsevaa ja nautinnollista, yksi parhaita tunteita mitä maailmasta löytyy. En kuitenkaan pystyisi enkä todellakaan jaksaisi elää kyseisillä periaatteilla arkielämässä. Vaikka minulla olisi 24/7 suhteessa elävä subi, en henkisesti jaksaisi sitä. Kannan subistani vastuun ja koen, että velvollisuuteni on huolehtia hänen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan. Mikäli tämä yhtälö jatkuisi "loputtomiin" menettäisin sen yhden osan elämästäni, jossa saan olla herra omalla onnellisuuden saarellani. Tulisi turtuminen ja vääränlainen kasvaminen jatkuvaan vastuuseen ihmisestä. Tiedän omat rajani sessiomielialani keston suhteen eikä sse viikkoa pidempi ole. Arkielämässäni en ikinä jaksaisi elää hierarkian mukaan koska ystävällisyydellä ja muiden huomioon ottamiselle pääsee pidemmälle kuin leikkimällä herra auktoriteettia.
Omasta mielestäni BDSM vaatii uskomattoman hyvää tunteiden hallintaa sekä tunneälyä. Se vaatii rikkoutumattoman luottamuksen, Schwarzschildin säteen sisälle menevän tiiviin yhteistyön ja kommunikaation, joka ei jätä sijaa epäilyille. Molemmat tietävät mitä haluavat ja tekevät pelisäännöt sen toteuttamiselle. Itse en pystyisi nauttimaan sessioista, joiden taustalla on huonoja tunteita - jeesus ristus mikä lause. Mutta sessiomaailmassa minä paljastan itsestäni enemmän kuin vain sen puolen, joka haluaa aiheuttaa kipua ja leikkiä orjallani omistamallani lelulla.
-
En usko, että kinkyt ovat keksineet pyörää uudelleen,eikä kinkyys ole merkki korkeammasta henkisestä kasvusta.
...
Isompi kyssäri onkin sitten, että jos kinkysessiossa esiintyvät tunteet ovat erilaisempia tunteita kuin tunteet ns- normaalissa arjessa- jos ne ovatkin ns. seksitunteita,jotka liittyvät vain ja ainoastaan seksiin ja seksuaalisuuteen- toisaalta jos seksuaalisuus on ainut ihmistä määrittävä tekijä, noilla sessioihin osallistuvilla ihmisillä ja tunteilla on sitten aivan valtava ,elämää muokkaava merkitys- lähes jopa jumalallinen (?)
Se on hyvin yksilökohtaista. Itse en erota kinkyä ja arkea niin voimakkaasti toisistaan. Jotkut valittavat, että kinkyilystä puuttuu tunteita, kuten rakkautta, se on liiaksi pelkkää seksiä. Mielestäni se on suoraa seurausta siitä, että jotkin ihmiset haluavat etupäässä toteuttaa seksuaalisuutensa salatumpaa puolta kinkyn ja sessioiden kautta, joilla pääosassa siinä hetkessä on seksi. Sen jälkeen eletään taas tavallisempaa elämää.
BDSM/Kinky on siis tapa harjoittaa seksuaalisuuden osa-alueita, jotka ovat mielletty kiellytymmiksi. Siksi näkökulma BDSM:ssä on usein seksuaalisuuden kautta ja muu unohdetaan tai halutaan unohtaa liiaksi. Se on hyvin mielenkiintoinen kysymys, että onko salailun kulttuurista enää hyötyä, ja tarvitseeko esimerkiksi S/M harjoittaa salaamalla tämä kaikilta muilta. Eli toimiiko BDSM:n sisältämät käsitykset itseään vastaan.
Jonkinlaisena vertauskuvana tulee mieleen myös muut vähemmistöt, harva esimerkiksi tiesi vuonna kivi ja keppi muista sukupuolivähemmistöistä kun transvestiitit ja nykyään taas on paljon julkista sukupuolista monimuotoisuutta, samoin osalla merkitykset ovat hyvin erilaisia. Joillakin asia voi olla täysin integroitu osa persoonallisuutta.
Vähemmistöihin suurempi ylpeys, kaapista ulos tuleminen ja parempi näkyvyys vaikuttavat niin, että asian suhde omaan persoonaan, elämään ja ympäröivään kulttuuriin voi muuttua täysin. Samoin kokonaiset ilmiöt voivat muuttua täysin.
Olen itse hyvin tunteva ja rakastava nainen. Seksuaalisuus ei ole ainoa minua määrittävä tekijä, tärkeä osa minua kylläkin. En kykene eristämään kinkyksi miellettävää seksuaalisuuttani ja tunteitani vain kinkyyn/sessioihin. Sellaiset voivat olla osa arkeani vaikka fantasioissa kesken bussimatkan. Luonteenpiirteeni ovat olemassa muutenkin, kinkystä riippumatta.
Ajattelen asiat niin, että olen integroinut kaiken persoonaani ja elämääni, siten en oikeastaan ole enää niin paljoa "kinky", en tarvitse BDSM:n tarjoamaa ympäristöä voidakseni olla mitä olen. Osaltaan tähän liittyy varmaan se, että sadomasokismi poistettiin sairausluokituksesta Suomessa. Samoin olen miettinyt kinkyn itsessään olevan rajoittava ja sisältävän arvotuksia, joita taas "queer" ei sisällä. Siksi olen nykyään queer.
-
Mulle ei mikään läheisyys oo mahdollista ilman vahvoja vapaita tunteita. Aina oon ihmetellyt sitä, miten jotkut voi sessioida hyvin (vanilijaa tai kinkyä) ja olla kiintymättä toiseen niin että tunteet heittää laidasta toiseen. Se on varmasti temperamenttikysymys ja itsetuntemusta yms.
Mutta itse siis tunnen hyvin vahvasti Herraani kohtaan. Ilman rakkautta en vois antautua. Mutta kun kyse on sessioimisesta eikä parisuhteesta, tuo se haasteita. Sessioajat on kuitenkin niin rajoitettuja, ettei niissä pääse aina haluamaansa lopputulokseen. Olisi ihanaa saada kokea tunneskaalaa laajasti niinkuin jotkut täällä kirjoittavat. Joskus se onnistuu toki. Leikkikaverini on kyllä kiinnostunut mun tunteista ja persoonasta, mutta ymmärrän hyvin ettei muulta elämältä aina riitä kapasiteettia siihen huomioon mitä tarvitsen. Kommunikaatio on tärkeää, oon opetellut pyytämään syliä ja jälkihoitoa. Toinen kun on tyytyväinen pitkälti sessioimisen fyysiseen puoleen niin onhan siinä opettelemista kun herkkä subi tarttee paljon haleja ja kauniita sanoja ;)
-
Joskus tuntuu, että tunteilla päästään vain sekoittamaan muuten toimivat BDSM-kuviot... :-\
-
Kinkyily on kuten kaikki asiat maailmassa, siihen pätee vanha tarina jossa sokeat kohtaavat norsun. Jokainen tunnustelee sitä omasta kohdastaan ja se vaikuttaa ihan erilaiselta Jokainen on silti oikeassa.. Eli jos vaikka olisikin kinkyilyssään osunut sinne norsun peräreiän kohdalle, on silti valtava alue muuta. Itse olen osunut kohtaan jossa on paljon tunteita, välittämistä ja valtavan ihania olotiloja.
Ehkä tämä baari voi olla vähän siellä norsun peräosan lähistöllä ja onhan täällä kirjoittajia jotka esim. pitävät kinkyilyä sairaana ja kamalana, tunnevammaisten puuhana. Silloin varmaan kannattaa siirtyä eteenpäin. Muullakin tavoin kuin vaihtamalla nimimerkkiä.
Repesin norsu -jutulle erityisesti peräosa siitä oli hauska ;D ;D
-
Tunteet on isoin osa bdsm touhuilua.
Ilman niitä koko jutussa ei olis mitään järkeä! :o
Siis, kipu, kauhu, paniikki, pelko... >:D
-
Olen ehkä liian vihreä vielä suurimmalle osalle asioita, mutta jos jotain oleb huomannut ka oppinut niin tunteet tuovat paljon lisää sisältöä. Ainakin itselleni. Itselläni ja Dommellani asiat lähtivät etenemään D/s-suhteesta hitaasti vähän isommaksi kokonaisuudeksi ja tunne puoli on vahvistunut matkan aikana enemmän ja enemmän. Tämä on tuonut meille uusia ulottuvuuksia elämiimme ja yhteiseen tekemiseen. Asiat on kirkkaampia ja vaikutukset selkeämpiä.
-
Tuntevia ihmisiähän me kaikki ollaan...jotkut ei vaan hallitse omia tunteitaan ollenkaan mikä voi aiheuttaa ongelmia.
-
Jos leikkiminen ei herätä tunteita (joita voi kokea positiivisessa mielessä) niin mielestäni olen joko väärässä paikassa tai väärän ihmisen kanssa ellen jopa molempia.
-
Jos leikkiminen ei herätä tunteita (joita voi kokea positiivisessa mielessä) niin mielestäni olen joko väärässä paikassa tai väärän ihmisen kanssa ellen jopa molempia.
Onko mahdollista, että leikin nimi olisi väärä?
-
Tunteet on isoin osa bdsm touhuilua.
Ilman niitä koko jutussa ei olis mitään järkeä! :o
Siis, kipu, kauhu, paniikki, pelko... >:D
Nälkä ja oluenhimokin on tunteita, älä unohda niitä, vaikket itse jälkimmäistä tuntiskaan. ;)
-
Jos leikkiminen ei herätä tunteita (joita voi kokea positiivisessa mielessä) niin mielestäni olen joko väärässä paikassa tai väärän ihmisen kanssa ellen jopa molempia.
Onko mahdollista, että leikin nimi olisi väärä?
Ehkä, mutta koen kuitenkin monet "negatiivisetkin" asiat leikkiessä positiivisessa mielessä jollain tasoa, jos en samantien niin vähintään jälkikäteen. Ei nyt ainakaan äkkiseltään tule mieleen semmoista kertaa, että en olisi saanut mitään tuntemuksia leikkiessä.
-
Nostetaas tätä, mielenkiintoinen ketju mun mielestä! Ja koen omassa elämässäni olevan juurikin noin, että seksuaalisuus (ei pelkästään bdsm) auttaa kokemaan ja käsittelemään, sekä hyväksymään erilaisia tunteita. Sit niitä on helpompi käsitellä muissakin yhteyksissä :) Monet tunteet myös kiihottavat, en tiedä tarkkaan miksi, mutta ehkä se muutoksen radikaalius kehossa, mm. sykkeen nousu. Ihan jo kahvin olen huomannut kiihottavan seksuaalisesti, joten ilmeisesti esim. sykkeen nousu on aivojen/kehon helppo tulkita potentiaalisesti seksuaaliseksi kiihottumiseksi, vaikkei se alunperin sitä olisikaan.
-
Osaisiko kukaan auttaa mua?
Olen vuosia sitten joutunut antautumaan minulle tärkeälle henkilölle pelon vallassa etten tulisi raiskatuksi, mikä aiheutti lukuisia henkisiä ongelmia itselleni.
Siitä lähtien seksin harrastaminen on ollut erittäin vaikeaa minulle, koen sen jollain tapaa likaiseksi.
Nyt viime kuukausina olen lukenut BDSM aiheita ja olen kiinnostunut alistettavan roolista. Näen mielessäni, sen että voisi ehkä avata pahat lukkoni leikin kautta.
Kysymys kuuluukin, voisiko se toimia? Vai ehdoton no no.? Ja mistä tulisi aloittaa? Olen seuraillut pari kuukautta bilekalenteria, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt rohkeutta lähteä.
Kiitos :)
-
Teoriassa tällä olisi mahdollista käsitellä tunnelukkoja...eri asia miten se käytännössä toimii ja toimiiko toivottuun suuntaan. Alistuminen sinällään voisi toimia luottamusharjoitteluna, tietenkin tarvitaan sitä luottamusta heti kärkeen että uskaltaa edes käytäntöön. Positiivista tulosta saanee vain silloin jos se alistava osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Itse näen että tuossa tarvitaan aika paljon ennakkotietoa (kuten muulloinkin) siitä mikä kiinnostaa ja miten...sekä miten se sopii sitten yhteen.
Ylipäätään en keksi miten tämäkään laji voisi sujua ihan ilman tunteilua, oli se sitten uuden kokeilemisen intoa, vanhojen lemppareiden tekemistä...tai jopa ihan lämpimiä tunteita sitä toista kohtaan sisältävää settiä.
-
Osaisiko kukaan auttaa mua?
Olen vuosia sitten joutunut antautumaan minulle tärkeälle henkilölle pelon vallassa etten tulisi raiskatuksi, mikä aiheutti lukuisia henkisiä ongelmia itselleni.
Siitä lähtien seksin harrastaminen on ollut erittäin vaikeaa minulle, koen sen jollain tapaa likaiseksi.
Nyt viime kuukausina olen lukenut BDSM aiheita ja olen kiinnostunut alistettavan roolista. Näen mielessäni, sen että voisi ehkä avata pahat lukkoni leikin kautta.
Kysymys kuuluukin, voisiko se toimia? Vai ehdoton no no.? Ja mistä tulisi aloittaa? Olen seuraillut pari kuukautta bilekalenteria, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt rohkeutta lähteä.
Kiitos :)
Minä olen ollut hieman vastaavaa kokeneelle ystävälleni alistuva köysileikeissä. Toki hän kävi samanaikaisesti terapiassa. Ystävääni en olisi alistanut, vaikka hän onkin alistuva. Vaikea sanoa, mutta etene hitaasti omaa vauhtia. Paras puoli on jutteleminen omista tuntemuksista, peloista ja tapahtumista ennen ja jälkeen kaiken uuden.
-
Kiitos nopeista vastauksista! :)
Olen ottanut pari päivää sitten yhteyttä exääni, johon luotan ja häneltä kyselin kiinnostaisiko tämmöinen leikki. Sain häneltä myöntävän vastauksen, mutta en tiedä kuinka tulee onnistumaan, kun ei kummallakaan yhtään kokemusta. Selviää vain kokeilemalla. :D
Mutta haluaisin kovasti kokea tämän jonkun kokeneen kanssa tulevaisuudessa ja oppia taas nauttimaan seksistä, kun olen vielä löytänyt näitä uusia kiinnostuksen kohteita.
-
Kiitos nopeista vastauksista! :)
Olen ottanut pari päivää sitten yhteyttä exääni, johon luotan ja häneltä kyselin kiinnostaisiko tämmöinen leikki. Sain häneltä myöntävän vastauksen, mutta en tiedä kuinka tulee onnistumaan, kun ei kummallakaan yhtään kokemusta. Selviää vain kokeilemalla. :D
Mutta haluaisin kovasti kokea tämän jonkun kokeneen kanssa tulevaisuudessa ja oppia taas nauttimaan seksistä, kun olen vielä löytänyt näitä uusia kiinnostuksen kohteita.
Täydellinen valinta kokeiluun on varmasti tuo ex :)
Luottamus on oltava 100% jotta pystyt vähän lukkojas aukaiseen. Silti lähtekää pehmeesti liikkeelle ja jättäkää alkuun henkinen alistus vähemmälle ja edetkää hitaasti.
Omista leluista tiedän miten tuntemattoman ja myös tutun tekemä väkisinotto vaikuttaa tulevaisuudessakin leikkeihin.
-
Ilo kuulla että voisi toimia exän kanssa! :) Kiitos vinkeistä, pidetään mielessä. :)
-
Mitkä eri tunteet ovat kiihottaneet teitä? Onko jokin "bravuuri-tunne", jota tarvitset esim. orgasmin saavuttamiseen? Oletko pohtinut, miksi juuri kyseisiä tunteita herää bdsm:ssä ja miksi ne kiihottavat?
Mua on kiihottanut ainakin nämä: helpotus, viha, inho, rakkaus, luottamus, suru, ilo, kateus, mustasukkaisuus, häpeä, avuttomuus, vallantunne, alistuminen.. Koen, että vaikeita tunteita voi työstää ja käsitellä seksuaaisuuden avulla. Esim. kuolemanpelko ja avuttomuus ovat todella ikäviä fiiliksiä tositilanteessa, mutta turvallisissa puitteissa niiden kokeminen on terapeuttista.
Häpeästä saan yksittäisenä tunteena ehkä eniten kiksejä, ehkä siksi, että monet muut tunnelukot kietoutuvat häpeän verhon alle, häpeä on kuin ensimmäinen häkki, jonka sisällä on muita häkkejä. Kun sen avaa, pääsee jo vähän syvemmälle. Joskushan aikoinaan kesken seksin mulla tuli yhtäkkiä vahva mielikuva siitä, miten oli panssariovia ja monenlaisia portteja, jotka olivat lukossa ja avain hukassa. Ja näin, että siellä niiden ovien takana oli tyttö häkissä jään sisässä, kun vain pääsisi hänen luokseen. Mielikuvan jatkuessa löysin avaimet ja pääsin, ja lähelle päästyäni havaitsin, että se tyttö olinkin minä, päästin sen vapaaksi. Suorastaan kliseisen symbolista, mutta mielikuvamatka oli liikuttava. Koen, että seksuaalisuuden avulla voi vapauttaa itseään, kukaan muu ei voi toisen mielen lukkoja availla, kuin minä itse. Ja kun vapautuu seksuaalisuuden avulla, myös seksuaalisuus vapautuu lisää ja syntyy positiivinen kierre :)