Baarin kannatusmaksut
Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.
Pakaralihakset, medium miinus.Kyljelle papuja.
Kyky rakastaa ja olla ihminen ihmiselle aika imelää
Tilanteen niin vaatiessa ihminen voi tappaa myös toisen ihmisen; se että kyseinen teko on lailla säädelty ja moraalisesti isomman kynnyksen takana johtuu siitä, että ihminen on vain eläin, joka muiden eläinten tavoin ei yleensä halua tuhota omiaan, olisihan se lajin säilymisen kannalta varsin typerää. Kuitenkin ihminen aina ajoittain kansanmurhaa myös omiaan, miksi siis ei hyttysiä tai paarmoja. Muutkin eläimet tappavat muita lajeja ruuaksi, siksi muiden lajien tappamisesta tai tappamattomuudesta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä ihmislajin paremmuuteen muihin eläimiin nähden. Mikä sitten on ihmisessä hyvää? Erittäin hyvä kysymys. Kun lukee uutisia ilmastonmuutoksesta, saasteista, eläinten ja toisten ihmisten kaltoinkohtelusta ja muista ihmisten saavutuksista, äkkiä tulee sellainen olo, että onko lie mitään hyvää. Emme missään nimessä ole arvokkaampia kuin muut eläimet, mutta kenties näppärämpiä rakentelemaan suurien aivojemme päähänpistoista kaikenlaista mikä sitten auttaa ns. olemaan vallassa, harjoitamme tieteitä ja taiteita ja yksilötasolla kykymme empatiaan, hellyyteen ja rakkauteen (mihin toki pystyy aika moni muukin laji). Tiedon arvostaminen ja ainainen uteliaisuus, ihminen ei tyydy vaan makaamaan auringossa kerällä kaikki päivät kehräten vaan haluaa kehittää itseään (no jotkut ainakin).
Kärjistämällä osoitan väitteen järjettömyyden. Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen. Ei se tarkoita sitä, että eläimiä pitäisi kohdella huonosti tai tappaa mielivaltaisesti. Ihmisellä on ymmärrystä ja myötätuntoa käytettäväksi. Normaali, terve ihminen ei kiduta pieniä eläimiä. Minä tapan pieniä, pörröisiä ja siivekkäitä eläimiä syödäkseni niitä. Toki mahdollisimman tuskattomasti ja nopeasti, mutta kuitenkin. Silti pidän sitä vähemmän julmana kuin esimerkiksi halal-teurastusta, joka on turhaan ja tarkoituksella tehtävää eläinten kaltoinkohtelua. Sekin tekee ihmisestä eläimiä paremman; olemme parempia tappamaan muita olentoja. Paras tappaja määrittää säännöt, niin on aina ollut.
Kärjistämällä osoitan väitteen järjettömyyden. Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.
Koko länsimainen käsitys ihmiselämän kuvitteellisesta pyhyydestä, arvokkuudesta tai ylempiarvoisuudesta suhteessa toisiin eläimiin on aikoinaan lähtenyt esivalistus- ja valistusfilosofisesta näkökulmasta, johon tietenkin vääjäämättä sekoittuu abrahamilaistaikauskoinen vakaumus "sielun" olemassaolosta. Lyhyesti ihmisruumis on siis "sielun temppeli", kun taas eläimet ovat rinnastettavissa hyötykäyttöisiin esineisiin vailla mitään tietoisuutta kivusta, rakkaudesta tai kärsimyksestä. Valistushumanistisen arvonäkemyksen mukaan vain ihmislaji sisältyy kollektiivisesti ymmärrettyyn moraaliyhteisöön ja oikeuksiin, kun taas muut eläimet jätetään kokonaan sen ulkopuolelle. Vaikka kristinuskosta on laajalti varsinkin länsimaissa jo sittemmin luovuttu, tuo uskomus elää kulttuurissa edelleen hyvin sitkeästi, ja se näkyy myös kaiken maailman sairauksiin johtavissa ruokailutottumuksissa. Eläinperäisen ravinnon syöminen kiteytyy myös kulttuurillisesti ja historiallisesti vaurauden osoittamiseen; ennen vain ylimystöllä ja ylemmällä porvarisluokalla oli varaa syödä pelkkää lihaa, maitotuotteita ja kananmunia, ja kuolla niiden aiheuttamiin sairauksiin. Nyt sitä tekevät lähestulkoon kaikki teollistuneissa maissa asuvat ihmiset.Jos moraalinen argumentti ei ihmisten ruokailutottumusten muuttamiseksi kelpaa, keskustelun aiheeksi nousee sitten vääjäämättä ihmislajin, kansallisvaltioiden ja sitä mukaa koko maapallon ekosysteemien selviäminen ja pystyssä pysyminen pitkällä juoksulla. Onko todella sen arvoista, että kokonaisia alueita maapallosta muuttuu ajan myötä ihmiselle lähestulkoon asuinkelvottomaksi, ja kansallisvaltiot romahtavat siirtolaisuuden lisääntyessä vain, että pääsee haukkaamaan lihaa ja kittaamaan maitoa? Silloinhan tässä ampuu koko ihmisrotu itseään jalkaan, ja pelaa tulevaisuuden kanssa venäläistä rulettia. Kovin lyhytnäköistä toimintaa, sanon minä. Toisaalta, missä asiassa ihminen on koskaan ajatellut tulevien sukupolvien hyvinvointia?Oma kysymykseni on, että mikä on se perustavanlaatuinen piirre ihmisessä, joka tekee hänen elämästään niin paljon arvokkaamman? Jos ihminen on sitten esimerkiksi ylempiarvoisempi ja/tai arvokkaampi, kuin esimerkiksi leijona tai lehmä älyllisten lahjojen ja ominaisuuksiensa puolesta, voisin samaan ajatusrataan vetoamalla argumentoida, että esimerkiksi vammaiset tai älyllisesti vähälahjaisemmat ihmiset ovat sosiaalidarwinistisesti itseäni alempiarvoisia olentoja, ja täten minulla on oikeus päättää heidän elämästä ja kuolemasta, tai soveltaa heitä orjatyövoimana. Tai että ashkenazijuutalaisilla tai itäaasialaisilla on korkean keskimääräisen älykkyysosamäärän ansiosta oikeus orjuuttaa tai tappaa vaikkapa elintilan tähden eurooppalaisia, afrikkalaisia tai Australian aboriginaaleja, koska se on "sisäänpiirretty evolutiivinen vahvimpien hierarkia." Ihmisen pitäminen lihansyöjä- tai sekasyöjäpetoeläimenä taas ei ole validi argumentti, sillä kaikki ihmisen fysiologiassa hampaista aina suolistoon asti kielii eläinlajista, joka on kehittynyt syömään kasviksia ja hedelmiä. Eikä ihminen enää elä oikeastaan missään maailmankolkassa sellaisessa tilanteessa, jossa eläinten metsästäminen olisi selviämisen kannalta elinehto, kun mitään muuta sopivaa ravintoa ei ole saatavilla.Omasta mielestäni ihminen ei ole yhtään sen arvokkaampi tai vähäarvoisempi, kuin mikään muukaan eläin. Aivan yhtä lailla, kuin valkoinen ei lähtökohtaisesti ole yhtään sen arvokkaampi, kuin mustaihoinen. Tai mies naista. Ja niin edelleen.
Lainaus käyttäjältä: Punapää - 15.08.2018, 16:55Kyky rakastaa ja olla ihminen ihmiselle aika imelää Äläs nyt, rakkaudesta se sadistikin ruoskii.