Mikä ihmisessä on parasta?

[Snadistisadisti]

Kärjistämällä osoitan väitteen järjettömyyden. Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.

Ei se tarkoita sitä, että eläimiä pitäisi kohdella huonosti tai tappaa mielivaltaisesti. Ihmisellä on ymmärrystä ja myötätuntoa käytettäväksi. Normaali, terve ihminen ei kiduta pieniä eläimiä.

Minä tapan pieniä, pörröisiä ja siivekkäitä eläimiä syödäkseni niitä. Toki mahdollisimman tuskattomasti ja nopeasti, mutta kuitenkin. Silti pidän sitä vähemmän julmana kuin esimerkiksi halal-teurastusta, joka on turhaan ja tarkoituksella tehtävää eläinten kaltoinkohtelua.

Sekin tekee ihmisestä eläimiä paremman; olemme parempia tappamaan muita olentoja. Paras tappaja määrittää säännöt, niin on aina ollut.

[DareDoll]

Cogito ergo sum.

[Skadi]

Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.

Tilanteen niin vaatiessa ihminen voi tappaa myös toisen ihmisen; se että kyseinen teko on lailla säädelty ja moraalisesti isomman kynnyksen takana johtuu siitä, että ihminen on vain eläin, joka muiden eläinten tavoin ei yleensä halua tuhota omiaan, olisihan se lajin säilymisen kannalta varsin typerää. Kuitenkin ihminen aina ajoittain kansanmurhaa myös omiaan, miksi siis ei hyttysiä tai paarmoja. Muutkin eläimet tappavat muita lajeja ruuaksi, siksi muiden lajien tappamisesta tai tappamattomuudesta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä ihmislajin paremmuuteen muihin eläimiin nähden.

Mikä sitten on ihmisessä hyvää? Erittäin hyvä kysymys. Kun lukee uutisia ilmastonmuutoksesta, saasteista, eläinten ja toisten ihmisten kaltoinkohtelusta ja muista ihmisten saavutuksista, äkkiä tulee sellainen olo, että onko lie mitään hyvää. Emme missään nimessä ole arvokkaampia kuin muut eläimet, mutta kenties näppärämpiä rakentelemaan suurien aivojemme päähänpistoista kaikenlaista mikä sitten auttaa ns. olemaan vallassa, harjoitamme tieteitä ja taiteita ja yksilötasolla kykymme empatiaan, hellyyteen ja rakkauteen (mihin toki pystyy aika moni muukin laji). Tiedon arvostaminen ja ainainen uteliaisuus, ihminen ei tyydy vaan makaamaan auringossa kerällä kaikki päivät kehräten vaan haluaa kehittää itseään (no jotkut ainakin).

[Morgul]

Kyky luoda tietoverkkoja ja tiedettä, vertaisarvioinnin kriteerein ja vaistomaisesti koko ajan etsimällä paikkoja, joista aita on matalin.
Internet on yhtä tärkeä virstanpylväs kuin kirjapaino.

[scar]

Pakaralihakset, medium miinus.
Kyljelle papuja.

Koipi reisi 

Hyvää settiä eellä^^^^^^^^

[Punapää]

Kyky rakastaa  ja olla ihminen ihmiselle aika imelää 

[Apollyon]

Kyky rakastaa  ja olla ihminen ihmiselle aika imelää 

Äläs nyt, rakkaudesta se sadistikin ruoskii.

[Tulenkantaja]

Tilanteen niin vaatiessa ihminen voi tappaa myös toisen ihmisen; se että kyseinen teko on lailla säädelty ja moraalisesti isomman kynnyksen takana johtuu siitä, että ihminen on vain eläin, joka muiden eläinten tavoin ei yleensä halua tuhota omiaan, olisihan se lajin säilymisen kannalta varsin typerää. Kuitenkin ihminen aina ajoittain kansanmurhaa myös omiaan, miksi siis ei hyttysiä tai paarmoja. Muutkin eläimet tappavat muita lajeja ruuaksi, siksi muiden lajien tappamisesta tai tappamattomuudesta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä ihmislajin paremmuuteen muihin eläimiin nähden.

Mikä sitten on ihmisessä hyvää? Erittäin hyvä kysymys. Kun lukee uutisia ilmastonmuutoksesta, saasteista, eläinten ja toisten ihmisten kaltoinkohtelusta ja muista ihmisten saavutuksista, äkkiä tulee sellainen olo, että onko lie mitään hyvää. Emme missään nimessä ole arvokkaampia kuin muut eläimet, mutta kenties näppärämpiä rakentelemaan suurien aivojemme päähänpistoista kaikenlaista mikä sitten auttaa ns. olemaan vallassa, harjoitamme tieteitä ja taiteita ja yksilötasolla kykymme empatiaan, hellyyteen ja rakkauteen (mihin toki pystyy aika moni muukin laji). Tiedon arvostaminen ja ainainen uteliaisuus, ihminen ei tyydy vaan makaamaan auringossa kerällä kaikki päivät kehräten vaan haluaa kehittää itseään (no jotkut ainakin).

Koko länsimainen käsitys ihmiselämän kuvitteellisesta pyhyydestä, arvokkuudesta tai ylempiarvoisuudesta suhteessa toisiin eläimiin on aikoinaan lähtenyt esivalistus- ja valistusfilosofisesta näkökulmasta, johon tietenkin vääjäämättä sekoittuu abrahamilaistaikauskoinen vakaumus "sielun" olemassaolosta. Lyhyesti ihmisruumis on siis "sielun temppeli", kun taas eläimet ovat rinnastettavissa hyötykäyttöisiin esineisiin vailla mitään tietoisuutta kivusta, rakkaudesta tai kärsimyksestä. Valistushumanistisen arvonäkemyksen mukaan vain ihmislaji sisältyy kollektiivisesti ymmärrettyyn moraaliyhteisöön ja oikeuksiin, kun taas muut eläimet jätetään kokonaan sen ulkopuolelle. Vaikka kristinuskosta on laajalti varsinkin länsimaissa jo sittemmin luovuttu, tuo uskomus elää kulttuurissa edelleen hyvin sitkeästi, ja se näkyy myös kaiken maailman sairauksiin johtavissa ruokailutottumuksissa. Eläinperäisen ravinnon syöminen kiteytyy myös kulttuurillisesti ja historiallisesti vaurauden osoittamiseen; ennen vain ylimystöllä ja ylemmällä porvarisluokalla oli varaa syödä pelkkää lihaa, maitotuotteita ja kananmunia, ja kuolla niiden aiheuttamiin sairauksiin. Nyt sitä tekevät lähestulkoon kaikki teollistuneissa maissa asuvat ihmiset.

Jos moraalinen argumentti ei ihmisten ruokailutottumusten muuttamiseksi kelpaa, keskustelun aiheeksi nousee sitten vääjäämättä ihmislajin, kansallisvaltioiden ja sitä mukaa koko maapallon ekosysteemien selviäminen ja pystyssä pysyminen pitkällä juoksulla. Onko todella sen arvoista, että kokonaisia alueita maapallosta muuttuu ajan myötä ihmiselle lähestulkoon asuinkelvottomaksi, ja kansallisvaltiot romahtavat siirtolaisuuden lisääntyessä vain, että pääsee haukkaamaan lihaa ja kittaamaan maitoa? Silloinhan tässä ampuu koko ihmisrotu itseään jalkaan, ja pelaa tulevaisuuden kanssa venäläistä rulettia. Kovin lyhytnäköistä toimintaa, sanon minä. Toisaalta, missä asiassa ihminen on koskaan ajatellut tulevien sukupolvien hyvinvointia?

Oma kysymykseni on, että mikä on se perustavanlaatuinen piirre ihmisessä, joka tekee hänen elämästään niin paljon arvokkaamman? Jos ihminen on sitten esimerkiksi ylempiarvoisempi ja/tai arvokkaampi, kuin esimerkiksi leijona tai lehmä älyllisten lahjojen ja ominaisuuksiensa puolesta, voisin samaan ajatusrataan vetoamalla argumentoida, että esimerkiksi vammaiset tai älyllisesti vähälahjaisemmat ihmiset ovat sosiaalidarwinistisesti itseäni alempiarvoisia olentoja, ja täten minulla on oikeus päättää heidän elämästä ja kuolemasta, tai soveltaa heitä orjatyövoimana. Tai että ashkenazijuutalaisilla tai itäaasialaisilla on korkean keskimääräisen älykkyysosamäärän ansiosta oikeus orjuuttaa tai tappaa vaikkapa elintilan tähden eurooppalaisia, afrikkalaisia tai Australian aboriginaaleja, koska se on "sisäänpiirretty evolutiivinen vahvimpien hierarkia." Ihmisen pitäminen lihansyöjä- tai sekasyöjäpetoeläimenä taas ei ole validi argumentti, sillä kaikki ihmisen fysiologiassa hampaista aina suolistoon asti kielii eläinlajista, joka on kehittynyt syömään kasviksia ja hedelmiä. Eikä ihminen enää elä oikeastaan missään maailmankolkassa sellaisessa tilanteessa, jossa eläinten metsästäminen olisi selviämisen kannalta elinehto, kun mitään muuta sopivaa ravintoa ei ole saatavilla.

Omasta mielestäni ihminen ei ole yhtään sen arvokkaampi tai vähäarvoisempi, kuin mikään muukaan eläin. Aivan yhtä lailla, kuin valkoinen ei lähtökohtaisesti ole yhtään sen arvokkaampi, kuin mustaihoinen. Tai mies naista. Ja niin edelleen.

Kärjistämällä osoitan väitteen järjettömyyden. Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.

Ei se tarkoita sitä, että eläimiä pitäisi kohdella huonosti tai tappaa mielivaltaisesti. Ihmisellä on ymmärrystä ja myötätuntoa käytettäväksi. Normaali, terve ihminen ei kiduta pieniä eläimiä.

Minä tapan pieniä, pörröisiä ja siivekkäitä eläimiä syödäkseni niitä. Toki mahdollisimman tuskattomasti ja nopeasti, mutta kuitenkin. Silti pidän sitä vähemmän julmana kuin esimerkiksi halal-teurastusta, joka on turhaan ja tarkoituksella tehtävää eläinten kaltoinkohtelua.

Sekin tekee ihmisestä eläimiä paremman; olemme parempia tappamaan muita olentoja. Paras tappaja määrittää säännöt, niin on aina ollut.

We get it. You're edgy.

[Hirvaz]

Kärjistämällä osoitan väitteen järjettömyyden. Olen sitä mieltä, että ihminen voi tappaa minkä tahansa eläimen tilanteen niin vaatiessa, fiksun tai tyhmän, kauniin tai ruman, suuren tai pienen.

Mukaan lukien varmaankin myös toisen homo sapiens sapiens -eläimen?

No niin, se tästä omalta osaltani.


  * )

[armadillo]

Koko länsimainen käsitys ihmiselämän kuvitteellisesta pyhyydestä, arvokkuudesta tai ylempiarvoisuudesta suhteessa toisiin eläimiin on aikoinaan lähtenyt esivalistus- ja valistusfilosofisesta näkökulmasta, johon tietenkin vääjäämättä sekoittuu abrahamilaistaikauskoinen vakaumus "sielun" olemassaolosta. Lyhyesti ihmisruumis on siis "sielun temppeli", kun taas eläimet ovat rinnastettavissa hyötykäyttöisiin esineisiin vailla mitään tietoisuutta kivusta, rakkaudesta tai kärsimyksestä. Valistushumanistisen arvonäkemyksen mukaan vain ihmislaji sisältyy kollektiivisesti ymmärrettyyn moraaliyhteisöön ja oikeuksiin, kun taas muut eläimet jätetään kokonaan sen ulkopuolelle. Vaikka kristinuskosta on laajalti varsinkin länsimaissa jo sittemmin luovuttu, tuo uskomus elää kulttuurissa edelleen hyvin sitkeästi, ja se näkyy myös kaiken maailman sairauksiin johtavissa ruokailutottumuksissa. Eläinperäisen ravinnon syöminen kiteytyy myös kulttuurillisesti ja historiallisesti vaurauden osoittamiseen; ennen vain ylimystöllä ja ylemmällä porvarisluokalla oli varaa syödä pelkkää lihaa, maitotuotteita ja kananmunia, ja kuolla niiden aiheuttamiin sairauksiin. Nyt sitä tekevät lähestulkoon kaikki teollistuneissa maissa asuvat ihmiset.

Jos moraalinen argumentti ei ihmisten ruokailutottumusten muuttamiseksi kelpaa, keskustelun aiheeksi nousee sitten vääjäämättä ihmislajin, kansallisvaltioiden ja sitä mukaa koko maapallon ekosysteemien selviäminen ja pystyssä pysyminen pitkällä juoksulla. Onko todella sen arvoista, että kokonaisia alueita maapallosta muuttuu ajan myötä ihmiselle lähestulkoon asuinkelvottomaksi, ja kansallisvaltiot romahtavat siirtolaisuuden lisääntyessä vain, että pääsee haukkaamaan lihaa ja kittaamaan maitoa? Silloinhan tässä ampuu koko ihmisrotu itseään jalkaan, ja pelaa tulevaisuuden kanssa venäläistä rulettia. Kovin lyhytnäköistä toimintaa, sanon minä. Toisaalta, missä asiassa ihminen on koskaan ajatellut tulevien sukupolvien hyvinvointia?

Oma kysymykseni on, että mikä on se perustavanlaatuinen piirre ihmisessä, joka tekee hänen elämästään niin paljon arvokkaamman? Jos ihminen on sitten esimerkiksi ylempiarvoisempi ja/tai arvokkaampi, kuin esimerkiksi leijona tai lehmä älyllisten lahjojen ja ominaisuuksiensa puolesta, voisin samaan ajatusrataan vetoamalla argumentoida, että esimerkiksi vammaiset tai älyllisesti vähälahjaisemmat ihmiset ovat sosiaalidarwinistisesti itseäni alempiarvoisia olentoja, ja täten minulla on oikeus päättää heidän elämästä ja kuolemasta, tai soveltaa heitä orjatyövoimana. Tai että ashkenazijuutalaisilla tai itäaasialaisilla on korkean keskimääräisen älykkyysosamäärän ansiosta oikeus orjuuttaa tai tappaa vaikkapa elintilan tähden eurooppalaisia, afrikkalaisia tai Australian aboriginaaleja, koska se on "sisäänpiirretty evolutiivinen vahvimpien hierarkia." Ihmisen pitäminen lihansyöjä- tai sekasyöjäpetoeläimenä taas ei ole validi argumentti, sillä kaikki ihmisen fysiologiassa hampaista aina suolistoon asti kielii eläinlajista, joka on kehittynyt syömään kasviksia ja hedelmiä. Eikä ihminen enää elä oikeastaan missään maailmankolkassa sellaisessa tilanteessa, jossa eläinten metsästäminen olisi selviämisen kannalta elinehto, kun mitään muuta sopivaa ravintoa ei ole saatavilla.

Omasta mielestäni ihminen ei ole yhtään sen arvokkaampi tai vähäarvoisempi, kuin mikään muukaan eläin. Aivan yhtä lailla, kuin valkoinen ei lähtökohtaisesti ole yhtään sen arvokkaampi, kuin mustaihoinen. Tai mies naista. Ja niin edelleen.

Tää oli niin fiksusti ja asiallisesti kirjoitettu, että nostan sut mun Ihmisyyden Top 10 Parasta -joukkoon 

[Punapää]

Kyky rakastaa  ja olla ihminen ihmiselle aika imelää 

Äläs nyt, rakkaudesta se sadistikin ruoskii.

No ikävä kyllä 

[Nick]

Peukalo, puhetaito, kyky kypsentää myös sitä lihaa. Ne elementit jotka ovat mahdollistaneet aivojen kehityksen.

Tietoisuus sinänsä lienee aineen ominaisuus.

Höpöhöpöjutut maapallon säilyttämisestä osoittavat ihmisen lyhytnäköisyyttä ja itsekkyyttä. Ei sillä etteikö voisi ja pitäisi suojella.

Ihmisessä on parasta tietysti tissien lisäksi kantotelineen malli.

[Powerwindm25]

Parasta ihmisessä on yhteys omaan itseen jossa se kokee rajatonta ja esteetöntä tunnetta ja se myös puhuttelee häntä ajasta ja paikasta ja tilanteesta riippumatta. Parasta se että on kyky siinä että hän on itselle läsnä ja tietää itsensä ja tuntee itsensä. Rakastaa itseään. Osaa keskustella omien ajatusten ja tunteiden kanssa. Rakastaa tunnetta ja tietää miksi tunnetta rakastaa. Tietää mitä syvien tasojen virrat ovat. On rehellinen kyky asioiden suhteen itsensä suhteen toisten läsnä olevien suhteen. Kokee rajattomasti onnellisuuden hetkiä niin jossa liikutusta tapahtuu räjähtävin kosketuksin syvällä itsessään. Eikä tarvitse ulkoisia välineellis arvoja sen tapahtumiseksi tai kokemiseksi. Rakastaa omaa kehoaan ja kykenee ymmärtämään kehonsa viestiä ja sen tarpeita. kuuntelee sen sanomaa ja haluja.
Kykenee antaumuksella kaikkiin tunnemuotoihin avoimuudella. Rauha rehellisyys rohkeus rakkaus räjähtävä rajuus. Rajattomasti rakkautta jaettavaksi. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden keskipisteessä. Elämän keskellä. Valon kaari sitä säkenöi. kuule itsesi tunne itsesi näe itsesi aisti itsesi kosketa itsesi koe itsesi rakasta itsesi. Hymyile sille minkä näissä koet. Löydä sisäinen syvän tason lapsuutesi uudestaan. Ole aikuinen ole eläimellinen ole sisäisesti leikkisä ole itsessäsi eksoottinen. Ole turvallisesti paha ihminen toisille jos paha haluat olla. Älä ole turvattomasti paha. Pahuutta tarvitset mukaansi. Tiedä syyt sille niin tiedät myös käyttää sitä kestävästi arvostavasti kunnioittavasti. Rakasta rajatonta pahuuttasi luo siitä eksoottinen elämys tee siitä hulluuden rattaat ja rakasta kierouttasi. Tiedä syy sille. Niin kauan kun tiedät itsessäsi syyn olet kaikelle turvallinen. Liiallinen rauha sekoittaa pään ajan myötä. On aika riehua rakkaudella ja mesota järki katsomaan smurffeja. Koe itsessäsi hulvaani eläimellisyys. Aineenvaihduntakin saa tehokkaan veturin omasta päätöksestäsi. Ei väliä vaikka kiskot loppuisivat. Antaa kiskojen loppua kyllä se vauhti kehittää ja vie eteenpäin. Junakin masentuisi vauhdissaan turhaan vakavuuteen.

Ps. luonto itse tietää miten se näistä pahoista kirpuista pääsee. Aika näyttää sen. Luonnolla on omat voimansa. Luonto suojelee itse itseään kun sen tarve on. Ehkä joskus ei tarvita ilmastointeja.

Jos ihminen on saanut kasvaa rauhassa häntä määrittää oma persoona täydellisenä ja rehellisenä eikä ympäristö ole päässyt grillaamaan tästä yksilöstä pirua itselleen. Jos niin olisi niin ympäristö ei itse ole tiennyt mennä tekemään tiedostavassa merkityksessä eli tiennyt syyn olla turvallisesti hyvää ja pahaa.

Saattaa tämä kirjoitus vaatia ajattelua jos ei ymmärrä kaikissa kohdissa merkityksiä. Vaatii tulkinta kykyä.

[scar]

Powerwindm25-
Ollaan ehkä napattu samaa kamaa,mutta voin allekirjoittaa. En tosin ole itseeni niin kovin keskittynyt,ei ehi 

[napakettu]

Hieno keskustelunavaus.

Ihmisolennon erinomaisuuteen on vaikea sinänsä kyllä uskoa millään tasolla. Aiemmin maailmassa se lienee ollut helpompaa, koska eläimistä on tiedetty varsin vähän. Edelleekin etologialla on paljon asioita tutkimatta, mutta nykyisen tiedon perusteella voi jo olettaa esimerkiksi eri lajien älykkyyden olevan huomattavasti oletettua pidemmällä. Sinänsä ihan huikeeta ja äärimmäisen kiehtovaa.

Eläimien parista on löydettävissä monenlaista mitä ei ehkä nopealla ajattelulla eläimien käytökseen yhdistäisi. Löytyy yhteisöllisyyttä, nepotismia, tiedonsiirtotaitoa sukupolvelta ja yksilöltä toiselle, heikommista ja kärsivistä huolehtimista, vahingoittumiseen ja kuolemaan johtavaa aggressiota lajitoveria kohtaan, resursseista kilpailua ja ravinnon yms. anastamista, seksuaalista väkivaltaa, kiusaamista ja ryhmästä pois sulkemista, yksi- ja monisuhteisuutta, sinkkuutta, seksin yhdistymistä kipuun, lähisuhdeväkivaltaa ja parittelukumppanin tappamista ja syömistä ja vaikka mitä kiehtovaa.

Erittäin monet lajit osaavat käyttää työkaluja ja opettaa niiden käytön myös muille yksilöille tai oppia muiden tekemistä katsomalla. Aiemmin kuviteltiin, että sellainen nerokkuus kuuluu ylivertaiden ihmisen lisäksi vain joillekin kädellisille, mutta monet linnutkin käyttelevät erilaisia välineitä näppärästi. Jopa muistikapasiteetin käytön suhteen ihminen häviää monelle lajille, vaikkapa apinoille. Sinänsä jokseenkin noloa. Nämä siis etologista tutkimustietoa uudemmasta päästä. (Telkänranta 2016, 2015)

Tunteiden kokemisen ja tunnetilojen muistamisen kuviteltiin aiemmin olevan ihmisen erityien ominaisuus, joka erottaa tämän luomakunnan kruunun eläimistä. Väärin sekin. Kivunkin oletettiin liittyvän vain selkärankaisien kokemusmaailmaan, mutta nykyään tiedekin todistaa sen, minkä joka lapsi ymmärtää matoa koukkuun pujottaessaan. Matoon sattuu.

Mitähän noita eroja sitten keksisi. Varmaankin oman olemassaolon tiedostaminen, kyky kokea eksistentiaalista ahdistusta voi olla ihmislajin omita juttua. Ollako vai ei?

Ihmisellä on myös ylivertaisen kehittynyt kyky kerätä pitkän aikavälin tietoa ja siirtää se seuraaville sukupolville, jolloin kapasiteettia vapautuu tiedon kehittämiseen edelleen. Toisaalta olisi hienoa, jos se kyky yhdistyisi myös vaikkapa vastuullisuuteen sen sijaan, että käytännön tasolla keskitytään lähinnä oman sukupolven resurssien maksimoimiseen. Liittyyköhän ihmisyyteen myös kohtuuttomuus juurikin tuon kerskakulutuksen suhteen. Kun mikään ei riitä ja aina tarvitaan enemmän ja se otetaan seurauksista piittaamatta.

Sitten tietenkin uskonnoliset jutut eivät tiettävästi hetikään löydy muiden lajien keskuudesta ja sitä kautta vaikkapa muiden yksilöiden tappaminen erilaisen arvojen, ajattelun tai vaikkapa vaan oletetun ajattelun vuoksi. Syyllisyys, häpeä, kaunan kantaminen, panettelemisen ja katkeroitumisen taito, itseinho, kadehtiminen, kostaminen. Onhan noita pitkälle kehittyneitä ylivertaiselle lajille kuuluvia osaamisalueita vaikka miten paljon, kun tarkemmin miettii.

Että siinä mielessä on ihan mukava olla ihan vaan uniikki pervo napakettu