BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Eccentric - 08.10.2013, 09:53
-
Olen uusi näissä asioissa, joten kyse voi hyvin olla siitä, etten vain hahmota kokonaisuutta siitä, mitä kaikkea sisältyy D/s -suhteisiin ja miten ihmiset näitä asioita kokevat. Korjatkaa siis ihmeessä väärät käsitykseni.
Olen käsittänyt niin, että monelle subeista on vaivatonta ja helppoa asettua subin rooliin ja kipu, häpeä ja pelko ovat niitä keinoja, joilla halutaankin Dominoivan osoittavan valtaansa. Meneekö väärin?
Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka eivät halua tulla alistetuksi kivun, häpeän ja pelon aiheuttamisella. Siis heiltä, joilla ei ole masokistisia piirteitä. Mistä silloin syntyy tunne siitä että toinen todella hallitsee? Onko subin rooliin asettuminen helppoa ja vallan antaminen toiselle myös? Onko pointtina alistumisessa se, että saa ja pääsee palvelemaan toista?
Mua pohdituttaa tämä, koska en ole masokisti. Hiukkaakaan. Enkä saa pelkästä miellyttämisestä ja toisen palvelemisesta ja tottelemisesta erityistä mielihyvää. Siis onhan se kivaa, mutta ei erityisen kivaa. Olen kymmenisen vuotta elänyt vaniljasuhteissa. Pitemmissä ja lyhyemmissä. Mulle on aina ollut tärkeää se, että toisella on hyvä olla. Mulle on myös ollut hyvin hankalaa nauttia, jos toinen ihan pelkästään mun mielikseni yrittää tuottaa mulle nautintoa ilman että itse nauttii siitä. Suorituspaineita siitä on tullut ja se on torpedoinut koko homman. Ikäänkuin mulle olisi mahdotonta olla itsekäs ja ottaa nautinto välittämättä toisen fiiliksistä. Luultavasti tämä johtuu siitä, että aistin hyvin herkästi toisen mielialan, eikä sitä ominaisuutta helpolla käännetä pois päältä. Olen sitä nyt tutkinut ja harjoitellut ja siinä edistynyt, mutta jotain tuntuu puuttuvan.
Olen huomannut, että kun toinen toimii määrätietoisen itsekkäästi, kyselemättä mitä mä haluaisin ja murehtimatta onko mulla kivaa, se saa mua käymään kuumempana. Harmi vain, että tavallisesti näitä tyyppejä kiinnostaa vain oma purkautumisensa. Jos tavallinen seksi on kivaa ja ihanaa ja mukavaa, että toinen nauttii, niin tällaisesta tulee turhautunut ja vittuuntunut olo. Entäs minä sitten? Laitoit mut kunnolla käyntiin ja jätät siihen? No, jos se ei vaan kiinnosta että mitä saa toisen kehossa aikaan, niin ei se sitten vaan kiinnosta. Joten lienee aika selvää, että tarvitsisin dominoivaa kaveria, jota kiehtoo nähdä miten saa toisen reagoimaan mihinkin.
Vaan entä jos se subin rooli tuntuu helposti tyhjältä leikiltä, perusteettomalta? Jos Dominoivan dominointi tuntuu siltä, että no mä nyt annan sen tehdä mulle mitä vaan. Silloin on iso riski siihen, että mä kannan kuitenkin vastuuta ja siis valtaa tilanteesta, pyrin toimimaan niin, että toinen saisi nautintonsa musta. Etten pysty luottamaan itseäni toisen käsiin raakana ja aitona, vaan koen että mun tarvitsee tehdä osani. Jos se on leikki, niin kuinka valta voisikaan olla sillä dominoivalla oikeasti? Kuinka voisin uskoa, että dominoiva todella on riittävän vahva, ettei mun tarvitse häntä millään tavalla auttaa muutoin kuin antautumalla käsiinsä? Leikki on lässyä, teeskentelyä.
Mä olen joutunut olemaan vahva ja pärjäämään itse pienestä asti. Pärjäämään antautumatta muiden varaan. Muut pettävät aina. Vain omaan itseen kannattaa luottaa. Jos näyttää itsestään ihan kaiken, laskee kaiken suojauksen, tulee rikotuksi ja satutetuksi. Toisen varaan itsensä laskeminen satuttaa aina, rikkoo lisää. Silti se on ainoa keino päästä toisen ihmisen lähelle elintärkeään kosketukseen. Onko olemassakaan ihmistä, joka osaisi arvostaa sitä, kuinka suuri lahja on, että paljastan itseni kaikessa haavoittuvuudessani? Onko olemassa ihmistä, joka osaisi kunnioittaa, varjella ja käyttää valtaansa vastuullisesti? Miten varmistua siitä, että toinen on kykenevä siihen?
Mä olen vahva, koska selviytyminen on vaatinut sitä. Enkä mä ole alistunut, ellei joku ole niin vahva, että kykenee ottamaan kaiken vastuun. Ellei se toinen ole mua vahvempi. Tärkeintä on, että toinen on turvallisesti vahvempi. Miten tietää, onko niin? Ainoa ratkaisu jonka olen pystynyt keksimään on se, että toisen on kyettävä alistamaan mut käyttämättä pelkoa välineenä. Toisen on oltava periksiantamattomampi, sitkeämpi, rauhallisempi, vahvempi ja samaan aikaan huolehtivan turvallinen. Vasta kun mun aivoni kokevat kokonaisvaltaisesti, että tuo ihminen pystyy kantamaan itsensä ja mut, kaiken vallan tilanteesta, kaiken vallan siitä mitä tapahtuu ja tekemään sen rikkomatta, hylkäämättä, vasta sitten kykenen alistumaan, antautumaan. Mä en anna sitä valtaa helpolla. Toisen on ansaittava se, tehtävä työtä saadakseen sen. Jos vallan saa helpolla, sitä on helppo käyttää huolimattomasti. Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi.
Mut jos joku haluaa dominoida mua ja pystyy ottamaan sen vallan itselleen, olemaan tarpeeksi vahva, hän saa itselleen tutkittavaksi ja käytettäväksi ihmisen, joka on alasti ja puhdas henkisesti. Joka on aulis ja tottelevainen. Täysin antautunut. Ehkä joskus hieman varmistaa vahvuuden yhä olevan olemassa, mutta ei paljon. Silloin saa kaiken vallan sekä vastuun.
Sitä en tiedä mitä käytännössä vaaditaan mun alistamiseeni kunnolla. Sitä kun ei kukaan ole vielä tehnyt.
Minua kiinnostaisi onko muita ihmisiä, jotka samaistuvat mun kokemukseeni? Muita jotka haluavat kipeästi tulla alistetuiksi, mutta eivät pysty alistumaan helpolla? Onko jollain ollut joskus samanlainen tilanne, mutta siitä on päästy eteenpäin?
Minua kiinnostaisi myös se, kuinka epätavallista Domeille on olla kiinnostunut tällaisesta haasteesta? Tiedän, että kaikille tämänlainen ei todellakaan ole kiinnostavaa. Eikä tarvitsekaan olla. Enkä pidä mitenkään huonona sitä, että toisille subeille on helpompi asettua alisteiseen asemaan. Ennemminkin kateeksi käy.
Keskustelu on luonnollisesti ok, joskin toivon asiallista ja rakentavaa. Tässä kuitenkin asetan omat heikkouteni esille.
-
Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka eivät halua tulla alistetuksi kivun, häpeän ja pelon aiheuttamisella. Siis heiltä, joilla ei ole masokistisia piirteitä. Mistä silloin syntyy tunne siitä että toinen todella hallitsee? Onko subin rooliin asettuminen helppoa ja vallan antaminen toiselle myös? Onko pointtina alistumisessa se, että saa ja pääsee palvelemaan toista?
Mua pohdituttaa tämä, koska en ole masokisti. Hiukkaakaan. Enkä saa pelkästä miellyttämisestä ja toisen palvelemisesta ja tottelemisesta erityistä mielihyvää. Siis onhan se kivaa, mutta ei erityisen kivaa. Olen kymmenisen vuotta elänyt vaniljasuhteissa. Pitemmissä ja lyhyemmissä. Mulle on aina ollut tärkeää se, että toisella on hyvä olla. Mulle on myös ollut hyvin hankalaa nauttia, jos toinen ihan pelkästään mun mielikseni yrittää tuottaa mulle nautintoa ilman että itse nauttii siitä. Suorituspaineita siitä on tullut ja se on torpedoinut koko homman. Ikäänkuin mulle olisi mahdotonta olla itsekäs ja ottaa nautinto välittämättä toisen fiiliksistä. Luultavasti tämä johtuu siitä, että aistin hyvin herkästi toisen mielialan, eikä sitä ominaisuutta helpolla käännetä pois päältä. Olen sitä nyt tutkinut ja harjoitellut ja siinä edistynyt, mutta jotain tuntuu puuttuvan.
Olen huomannut, että kun toinen toimii määrätietoisen itsekkäästi, kyselemättä mitä mä haluaisin ja murehtimatta onko mulla kivaa, se saa mua käymään kuumempana. Harmi vain, että tavallisesti näitä tyyppejä kiinnostaa vain oma purkautumisensa. Jos tavallinen seksi on kivaa ja ihanaa ja mukavaa, että toinen nauttii, niin tällaisesta tulee turhautunut ja vittuuntunut olo. Entäs minä sitten? Laitoit mut kunnolla käyntiin ja jätät siihen? No, jos se ei vaan kiinnosta että mitä saa toisen kehossa aikaan, niin ei se sitten vaan kiinnosta. Joten lienee aika selvää, että tarvitsisin dominoivaa kaveria, jota kiehtoo nähdä miten saa toisen reagoimaan mihinkin.
Vaan entä jos se subin rooli tuntuu helposti tyhjältä leikiltä, perusteettomalta? Jos Dominoivan dominointi tuntuu siltä, että no mä nyt annan sen tehdä mulle mitä vaan. Silloin on iso riski siihen, että mä kannan kuitenkin vastuuta ja siis valtaa tilanteesta, pyrin toimimaan niin, että toinen saisi nautintonsa musta. Etten pysty luottamaan itseäni toisen käsiin raakana ja aitona, vaan koen että mun tarvitsee tehdä osani. Jos se on leikki, niin kuinka valta voisikaan olla sillä dominoivalla oikeasti? Kuinka voisin uskoa, että dominoiva todella on riittävän vahva, ettei mun tarvitse häntä millään tavalla auttaa muutoin kuin antautumalla käsiinsä? Leikki on lässyä, teeskentelyä.
Mä olen joutunut olemaan vahva ja pärjäämään itse pienestä asti. Pärjäämään antautumatta muiden varaan. Muut pettävät aina. Vain omaan itseen kannattaa luottaa. Jos näyttää itsestään ihan kaiken, laskee kaiken suojauksen, tulee rikotuksi ja satutetuksi. Toisen varaan itsensä laskeminen satuttaa aina, rikkoo lisää. Silti se on ainoa keino päästä toisen ihmisen lähelle elintärkeään kosketukseen. Onko olemassakaan ihmistä, joka osaisi arvostaa sitä, kuinka suuri lahja on, että paljastan itseni kaikessa haavoittuvuudessani? Onko olemassa ihmistä, joka osaisi kunnioittaa, varjella ja käyttää valtaansa vastuullisesti? Miten varmistua siitä, että toinen on kykenevä siihen?
En nyt varsinaisesti ole alistuva, mutta heitämpä tähän nyt muutaman sanasen. Itse olin pitkään dominoiva sellainen, etten halunnut aiheuttaa kipua, vaan tehdä alistuvalle mitä halusin, nauttien tämän nautinnosta. Homman juju oli kokemusten / tuntemusten aiheuttaminen toiselle. Niin kauan kun toinen osapuoli halusi tätä, homma toimi. Koska maailmassa on aika lailla ihmisiä, en usko että olisin ainoa joka tykkää tuosta. Tai tykkäsi, sittemin sadismi on vienyt minut mukanaan. Mutta joku kaksi vuotta sitten olisit kuulostanut 'minunlaisteltani'. Mutta siis periaatteessa tuollaisia ihmisiä on varmasti olemassa.
Tuohon omaan osaan ja haluun tuottaa nautintoa toiselle, en nyt ole ihan 100-varma, mutta luulen että kun osapuolet luottavat toisiinsa (t.s. alistuva luottaa siihen että alistaja tekee oikeasti mitä haluaa ja alistava luottaa siihen että alistaja oikeasti haluaa sitä) homman pitäisi toimia. Luottamus syntyy vain keskustelemalla ja tekemällä, joten ymmärrettävästi tähän ei aina pääse kovin nopeasti. Olen saanut kuvan että joidenkin subien on hankala ymmärtää että haluan nähdä heidän laukeavan koska he mieluummin keskittyisivät minun nautintooni. Toisaalta minulle on tärkeää että myös subi nauttii. Kaiken kaikkiaan tuossa on hento tasapaino, alistuvan tulee luottaa siihen että alistaja tekee mitä haluaa, ja alistajan tulee käyttää valtaansa juuri sopivasti, siten että toinen tuntee olevansa hallittu, mutta niin ettei jätä toisen tarpeita huomioimatta. Ei ole ihan helppoa, tuo. Erityisen vaikeaksi tilanne menee jos alistuva ei osaa/halua kommunikoida halujaan. Sinä tunnut osaavan selittää aika hyvin mitä haet, joten uskoisin että sinulla on toivoa. :)
-
Hämmästelen tässä että kuinka paljon on samoja mietteitä ja kokemuksia. En osaa tähän lisätä tällä hetkellä mitään ja aika kipeetähän noi tekee
-
Hei,
Paljon hyviä ajatuksia ja paljon samankaltaisuutta omien ajatuksieni kanssa.
Pelko on sen verran vahva sana ja tapa että jättäisin sen pois toimivasta D/s suhteesta.
Komppaan kyllä täysin ajatuksia että kunnioitus on molemminpuolin ansaittava ja sitä kautta muodostuu jotain suurempaa ja kaunista.
- Karwis
-
Kirjoituksesi perusteella D/s on asia jota sinun kannattaa tutkia.
D/s jakautuu alalajeihin, joista toisessa ääripäässä alistuja alistuu vain seksissä ja muuten ollaan tasa-arvoisessa suhteessa, toisessa ääripäässä Dominoiva määrää ihan kaikesta.
IKRM
-
Olen käsittänyt niin, että monelle subeista on vaivatonta ja helppoa asettua subin rooliin ja kipu, häpeä ja pelko ovat niitä keinoja, joilla halutaankin Dominoivan osoittavan valtaansa. Meneekö väärin?
Mut jos joku haluaa dominoida mua ja pystyy ottamaan sen vallan itselleen, olemaan tarpeeksi vahva, hän saa itselleen tutkittavaksi ja käytettäväksi ihmisen, joka on alasti ja puhdas henkisesti. Joka on aulis ja tottelevainen. Täysin antautunut. Ehkä joskus hieman varmistaa vahvuuden yhä olevan olemassa, mutta ei paljon. Silloin saa kaiken vallan sekä vastuun.
Lainaan nyt tuosta aloituksestasi nämä- en tiedä ovatko nuo koskaan täysin helppoja asioita käsitellä ja kokea- mielestäni silloin pitäisi olla melko suuri varmuus siitä, että toinen todella välittää aidosti alistuvasta, että pystyy myös aiheuttamaan noita tunteita ja kokemuksia- jos epävarmuus tuosta on läsnä jatkuvasti, voiko häpeä esim. silloin tuntua lopulta hyvältä tai että oikeasti pelkäsi toista ja olisi epävarma?
Vähän vaikea pukea sanoiksi noita päänsisäisiä ajatuksiaan..
Tuo lihavoimani kohta on mielestäni erityisen mutkikasta: Miten aikuinen ihminen antaan itseensä täyden vallan ja että toinen ottaa aikuisesta kokonaan vastuun?
Kuitenkin kaikkilla on vastuu myös itsestään, ei voi asettua lapsen asemaan, siis että toine olisi kuin isä tai äiti aikuiselle?
En ymmärrä, että miten täysi vastuu itsestä annetaan ellei sitten hetkellisesti jossain tilanteessa/sessiossa?
Toisaalta 24/7 suhteitakin on, mutta ei kai alistuvan aikuisen ihmisen vastuu ko.suhteesta poistu mihinkään.
Onhan se toisaalta aika houkuttava ajatus, kun on ollut rankkoja vastuita ja on, että joskus voisi olla edes tovin vailla huolen ja vastuun häivää, mutta että se olisi jatkuva olotila- jonkin siinä kyllä itseäni kaihertaa, tai enkö vaan ymmärrä, että mistä vastuun ja hallinnan luovuttamisessa on perimmältään kyse..
-
Kyllä mulla tossa kohtaa oli ihan ensisijaisesti sessio mielessä. Tietenkin vastuu säilyy itsellä ainakin sillä tavalla, että päätösvalta turvasanan käytöstä on itsellä.
Vastuulla tarkoitin vastuuta session tapahtumien kulusta ja osapuolten nautinnosta.
24/7 suhteet ovat mun käsityskyvylleni vielä hämäriä. Tarvitsee lueskella lisää niistä vielä.
-
Olen käsittänyt niin, että monelle subeista on vaivatonta ja helppoa asettua subin rooliin ja kipu, häpeä ja pelko ovat niitä keinoja, joilla halutaankin Dominoivan osoittavan valtaansa. Meneekö väärin?
Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka eivät halua tulla alistetuksi kivun, häpeän ja pelon aiheuttamisella. Siis heiltä, joilla ei ole masokistisia piirteitä. Mistä silloin syntyy tunne siitä että toinen todella hallitsee? Onko subin rooliin asettuminen helppoa ja vallan antaminen toiselle myös? Onko pointtina alistumisessa se, että saa ja pääsee palvelemaan toista?
Mä en halua pelätä D:täni, enkä myöskään osana sessiota. Kiintiö on tullut täyteen joskus, joten ei enää, kiitos. Tunne siitä, että toinen hallitsee, on sanattomassa vuorovaikutuksessa kuten katseessa ja kosketuksessa. Kontrollista irti päästäminen voi uuden ihmisen kanssa olla aluksi hankalaa, mutta sitä mukaa, kun luottamus syntyy, myös kontrollista irti päästäminen on minulla helpottunut.
Mua pohdituttaa tämä, koska en ole masokisti. Hiukkaakaan. Enkä saa pelkästä miellyttämisestä ja toisen palvelemisesta ja tottelemisesta erityistä mielihyvää. Siis onhan se kivaa, mutta ei erityisen kivaa. Olen kymmenisen vuotta elänyt vaniljasuhteissa. Pitemmissä ja lyhyemmissä. Mulle on aina ollut tärkeää se, että toisella on hyvä olla. Mulle on myös ollut hyvin hankalaa nauttia, jos toinen ihan pelkästään mun mielikseni yrittää tuottaa mulle nautintoa ilman että itse nauttii siitä. Suorituspaineita siitä on tullut ja se on torpedoinut koko homman. Ikäänkuin mulle olisi mahdotonta olla itsekäs ja ottaa nautinto välittämättä toisen fiiliksistä. Luultavasti tämä johtuu siitä, että aistin hyvin herkästi toisen mielialan, eikä sitä ominaisuutta helpolla käännetä pois päältä. Olen sitä nyt tutkinut ja harjoitellut ja siinä edistynyt, mutta jotain tuntuu puuttuvan.
Olen huomannut, että kun toinen toimii määrätietoisen itsekkäästi, kyselemättä mitä mä haluaisin ja murehtimatta onko mulla kivaa, se saa mua käymään kuumempana. Harmi vain, että tavallisesti näitä tyyppejä kiinnostaa vain oma purkautumisensa. Jos tavallinen seksi on kivaa ja ihanaa ja mukavaa, että toinen nauttii, niin tällaisesta tulee turhautunut ja vittuuntunut olo. Entäs minä sitten? Laitoit mut kunnolla käyntiin ja jätät siihen? No, jos se ei vaan kiinnosta että mitä saa toisen kehossa aikaan, niin ei se sitten vaan kiinnosta. Joten lienee aika selvää, että tarvitsisin dominoivaa kaveria, jota kiehtoo nähdä miten saa toisen reagoimaan mihinkin.
Olen tässä viime aikoina pohtinut, että mahtaakohan englanninkielen termejä painslut, ropeslut ja pleasureslut (vaiko pleasuringslut - en nyt muista kumpi) olla suomennettu. Noista olen selkeästi pleasureslut, vaikka se voikin bileissä vaikuttaa siltä, että olisin painslut. Vaikka nautinkin siitä, kun kumppanini nauttii, niin olen kuitenkin sen verran itsekäs, että kyllä minunkin pitää seksistä saada jotain. Käytettävänä oleminen toimii satunnaisesti, muttei jatkuvasti.
Mä olen vahva, koska selviytyminen on vaatinut sitä. Enkä mä ole alistunut, ellei joku ole niin vahva, että kykenee ottamaan kaiken vastuun. Ellei se toinen ole mua vahvempi. Tärkeintä on, että toinen on turvallisesti vahvempi. Miten tietää, onko niin? Ainoa ratkaisu jonka olen pystynyt keksimään on se, että toisen on kyettävä alistamaan mut käyttämättä pelkoa välineenä. Toisen on oltava periksiantamattomampi, sitkeämpi, rauhallisempi, vahvempi ja samaan aikaan huolehtivan turvallinen. Vasta kun mun aivoni kokevat kokonaisvaltaisesti, että tuo ihminen pystyy kantamaan itsensä ja mut, kaiken vallan tilanteesta, kaiken vallan siitä mitä tapahtuu ja tekemään sen rikkomatta, hylkäämättä, vasta sitten kykenen alistumaan, antautumaan. Mä en anna sitä valtaa helpolla. Toisen on ansaittava se, tehtävä työtä saadakseen sen. Jos vallan saa helpolla, sitä on helppo käyttää huolimattomasti. Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi.
Turvallisesti vahvempi. :) Mulle tuli tästä mieleen oma kommentointini toisessa ketjussa:
Jokaisen" subin päiväunissa seikkailee vahva ihminen joka ottaa kyselemättä, vie määrätietoisesti oman halunsa mukaan.
Seksuaalisuus on vahva ja sitä halutaan käyttää.
Onko toisenlaisia mielikuvia. Unelmoiko kukaan epävarmasta, hiljaisesta tumpelosta jolta ei tunnu onnistuvan mikään.
Tuo vahva ihminen, joka vie määrätietoisesti oman halunsa mukaan kuulostaa hyvältä. Ihminen, joka ottaa huomioon subinsa rajat ja vaivihkaa alkaa venyttää niitä. Intohimoinen ihminen, joka syttyy yhtä nopeasti kuin minäkin. Sen sijaan en ymmärrä miksi hiljaisuus olisi huono piirre. Päinvastoin, jos pitäisi valita hiljaisen ja äänekkään D:n välillä - pelkästään noiden seikkojen ollessa erona -, valitsisin hiljaisen. Hiljaisuus yhdistyy mielessäni rauhallisuuteen, joka taas tuo tunteen luotettavuudesta.
Mulle siis määrätietoinen ja rauhallinen ihminen vaikuttaisi olevan turvallisesti vahvempi.
Minua kiinnostaisi onko muita ihmisiä, jotka samaistuvat mun kokemukseeni? Muita jotka haluavat kipeästi tulla alistetuiksi, mutta eivät pysty alistumaan helpolla? Onko jollain ollut joskus samanlainen tilanne, mutta siitä on päästy eteenpäin?
Minua kiinnostaisi myös se, kuinka epätavallista Domeille on olla kiinnostunut tällaisesta haasteesta? Tiedän, että kaikille tämänlainen ei todellakaan ole kiinnostavaa. Eikä tarvitsekaan olla. Enkä pidä mitenkään huonona sitä, että toisille subeille on helpompi asettua alisteiseen asemaan. Ennemminkin kateeksi käy.
Keskustelu on luonnollisesti ok, joskin toivon asiallista ja rakentavaa. Tässä kuitenkin asetan omat heikkouteni esille.
Pystyn suurelta osin samastumaan kertomaasi. Ensimmäinen bdsm-suhteeni oli 24/7-suhde, joka ei ollut Safe, Sane & Consensual. Tämä tapahtui aikana, jolloin Tuntematonta Maata vasta suunniteltiin, joten tietoa aiheesta oli niukalti saatavilla. Tuosta suhteesta jäi paljon lukkoja: asioita, jotka olivat ehdoton ei pitkän aikaa. Suuri osa näistä lukoista on saatu avattua, mutta esimerkiksi nöyryyttäminen on ehdoton ei edelleen. Tuon ensimmäisen bdsm-suhteeni jälkeen olen kuitenkin onnekseni tavannut ihmisiä, joihin on ollut helppo luottaa ja he ovat olleet luottamuksen arvoisia.
-
Ensimmäinen bdsm-suhteeni oli 24/7-suhde, joka ei ollut Safe, Sane & Consensual. Tämä tapahtui aikana, jolloin Tuntematonta Maata vasta suunniteltiin, joten tietoa aiheesta oli niukalti saatavilla. Tuosta suhteesta jäi paljon lukkoja: asioita, jotka olivat ehdoton ei pitkän aikaa. Suuri osa näistä lukoista on saatu avattua, mutta esimerkiksi nöyryyttäminen on ehdoton ei edelleen. Tuon ensimmäisen bdsm-suhteeni jälkeen olen kuitenkin onnekseni tavannut ihmisiä, joihin on ollut helppo luottaa ja he ovat olleet luottamuksen arvoisia.
Kun kauan sitten lähdin tutustumaan tähän maailmaan, luin, etsin ja opiskelin. Tiesin kaipuuni ja tiesin, mitä voisin antaa. ... Löysin silloin pelkkää kuorta. Juuri jotain tuollaista kipeää kuvitelmaa, jota exäsi harrasti.
Masterin, Herran, Isännän kirjoitan aina isolla, mutta kun kertomuksen takana on joku hyväksikäytäjä, kuten tarinassasi, kirjain on pieni tai pikkiriikkinen eli sanaa ei edes ole.
Omassa maailmassani Master on silloin Master, kun hän hän haluaa rakentaa itselleen annetusta jotain aikaisempaa suurempaa.
-
Ensimmäinen bdsm-suhteeni oli 24/7-suhde, joka ei ollut Safe, Sane & Consensual. Tämä tapahtui aikana, jolloin Tuntematonta Maata vasta suunniteltiin, joten tietoa aiheesta oli niukalti saatavilla. Tuosta suhteesta jäi paljon lukkoja: asioita, jotka olivat ehdoton ei pitkän aikaa. Suuri osa näistä lukoista on saatu avattua, mutta esimerkiksi nöyryyttäminen on ehdoton ei edelleen. Tuon ensimmäisen bdsm-suhteeni jälkeen olen kuitenkin onnekseni tavannut ihmisiä, joihin on ollut helppo luottaa ja he ovat olleet luottamuksen arvoisia.
Kun kauan sitten lähdin tutustumaan tähän maailmaan, luin, etsin ja opiskelin. Tiesin kaipuuni ja tiesin, mitä voisin antaa. ... Löysin silloin pelkkää kuorta. Juuri jotain tuollaista kipeää kuvitelmaa, jota exäsi harrasti.
Kuvitelmaa? ???
-
Kuten sanoin, mielenkiintoisia ajatuksia.
Se, ettei pidä kivusta, voi tehdä alistamisen helpommaksi tai mielenkiintoisemmaksi. Voisin ajaa tilanteen kahden huono. vaihtoehdon touhuun. Vitsa tai tottelu jonkun epämiellyttävän asian edessä.
-
Minun kohtaamistani subeista suuri enemmistö kokee kuvaamiasi tunteita, ja pohtii asioita tuolta kantilta. Itse edustan sitä plaatua, joka määrää mielellään kaikesta, joten pohdintaasi minulla ei ole antaa rakennusaineita.
Nicolausta komppaan siinä, että voi tosiaankin olla etu, jos alistuva ei pidä kivusta jne. Pääsemme kummatkin vähemmällä.
-
Kyllä mulla tossa kohtaa oli ihan ensisijaisesti sessio mielessä. Tietenkin vastuu säilyy itsellä ainakin sillä tavalla, että päätösvalta turvasanan käytöstä on itsellä.
Niinkauan kun sinulla on turvasana käytössäsi sinulla on valta. Alistuminen ei onnistu ennenkuin luovut siitä, jos nyt oikein käsitin että alistumista etsit.
IKRM
-
Niinkauan kun sinulla on turvasana käytössäsi sinulla on valta. Alistuminen ei onnistu ennenkuin luovut siitä, jos nyt oikein käsitin että alistumista etsit.
IKRM
Ihan oikeasti? Ehdotuksesi aloittelevalle, asioita vasta pohtivalle alistujalle on turvasanasta luopuminen? Voi morjens :o
-
Turvasanasta luopumisen lisäksi on syytä oppia pois myös sellaisesta vastuunsiirrosta jota pyritään käyttämään D henkilön ohjailun ja kontrolloinnin välineenä.
-
Ihan ensiksi, älä usko ketään joka sanoo, ettei turvasanaa tarvita!
Voi olla, ettei sitä koskaan käytetä tai ettei sille ole enää tarvetta pitkässä vakiintuneessa D/s-suhteessa, mutta sessioissa se on AINA syytä pitää mukana, koska kukaan ei näe tulevaisuuteen. Ja ei, ei se yksinään ole mikään autuaaksitekevä, mutta prempaa kuin ilman...
Sanoisin, ettei vahvasti itseään omien henkisten muuriensa taakse lukinnutta henkilö voi saada vapautumaan pelkissä sessioissa. Se vaatii paljon aikaa, paljon yhteisiä kokemuksia ja vielä paljon paljon enemmän yhteistä ja rehellistä ajatustenvaihtoa. Henkisen kontrollin irroittaminen voi viedä "lukkiutuneelta" ihmiseltä vuosia jopa aktiivisessa suhteessa, joten älä odota liikoja heti alkuunsa.
Tärkeintä on ensin löytää ihminen, jolla on kanssasi samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita ja jonka kanssa kemiat toimivat, loppu on vain kokemuksia, keskusteluita ja keskusteluita... Noita tarvitaan luottamuksen syntymiseen ja luottamus on avain henkisen kontrollin irroittamiseen.
Kinkynä ja subina, voit kartoittaa omia mieltymyksiäsi miettimällä vaikka seuraavaa muutamaa avain kysymystä:
- Haluatko olla mieluummin itse aktiivinen tekijä vai tekemisen kohde?
- Pidätkö enemmän ajatuksena siitä että alistut vai että sinut alistetaan?
- Koetko, että nautinnollisessa sessiossa molemmat saavat fyysistä nautintoa, vai riittääkö että vain toinen saa?
- Pidätkö enemmän siitä että kohtaat pakon vai että sinulla on vaihtoehtoja, vaikka rajoitettujakin?
- Pidätkö verbaalisesta kommunikaatiosta session aikana vai pelkästään toiminnasta?
- Et pidä kivusta, mutta toimiiko sen uhka sinua ohjaavana tai kiihottavana?
- Onko sinulla fetissejä tai muita erityisiä kiinnostuksen kohteita, joita haluaisit mukaan sessioihin?
- Mieti, mitkä asiat sinulle ilmentävät sellaista valtaa, jonka haluaisit sessiossa JA kinky-suhteessasi kohdata?
- Mieti, miksi mielestäsi koet olevasi sub?
Nyt ei ole aikaa kirjoittaa pidemmästi, mutta ehkä tuolla pääsee jo eteenpäin ;)
-Mr.Inathu
-
Ihan ensiksi, älä usko ketään joka sanoo, ettei turvasanaa tarvita!
Juuri näin!
Turvasana on tarkoitettu sitä varten, että sessio muuttuu sinun kannaltasi, fyysisesti tai henkisesti, liian rankaksi. Yksikään master ei ole ajatustenlukija, oli subin tai masterin välinen yhteys miten hyvä tahansa. Aina voi tapahtua mitä tahansa.
Turvasanan käyttö ei tee sinusta mitenkään huonoa subia. Turvasanalla pidät itselläsi vastuun itsestäsi. Vaikka luovutat vallan toiselle, et ikinä voi luovuttaa vastuuta. Sinulla on oltava käytössäsi avain ulos tilanteesta.
-KM
-
Jos itse lähtisin Dominoivana säätämään ihmisen kanssa, jolla on (vaikeita) henkisiä lukkoja "taakkanaan", olisi viimeisenä mielessäni turvasanasta luopuminen. Sehän on silkkaa omille kintuille kusemista turvallisuudessa (ja mielestäni lupaava keino pahoinpitelysyytteiden hankkimiseen). Ennemmin alussa varmistaisin turvasanan käytön 110% sujuvaksi, jotta se ei unohdu niiden suurien tunteiden/ajatusten/reaktioiden noustessa pintaan.
Mr Inathu kirjoitti täyttä asiaa, ja hänen mielipiteeseensä on helppo yhtyä ;)
-
Yksi tässäkin baarissa vaikuttava wanhan hyvän ajan sub kertoi usein erästä tarinaa. Kerronpa saman teillekin.
Olipa kerran sub, jolla ei ollut omaa Dominaa, joten hän kävi kuukausittain ammattilaisella. Kaava oli aina sama. Mies tilasi piiskaa, ja tietyssä kohtaa hän sanoi turvasanan. Piiskaus keskeytettiin heti sanasta, ja hän lähti kotiin, mukanaan epämääräinen harmitus. Sama toistui useita kertoja, harmitus ei estänyt saapumasta uudestaan, mutta jotenkin miehestä tuntui, että paremminkin voisi asiat olla.
Sitten kerran Domina ehdotti, että mitäs jos tällä kertaa tehdäänkin niin, että ei ole sitä sanaa, hän lopettaa kun arvelee, että tuli valmista tai on muuten hyvä hetki himmata. Mies suostui. Domina piiskasi hiukan enemmän, selkeästi yli sen kohdan, missä aina aikaisemmin oli sanottu sana ja lopetettu, mutta ei kuitenkaan paljoa enempää. Vaan sillai sopivasti liikaa. Miehen silmät avautuivat sen suhteen, missä aikaisemmin oli mennyt vikaan, ja tällä kertaa hän lähti kotiinsa paljon kevyemmällä askeleella. Palatakseen taas. Ja sitä sanaa ei koskaan virallisesti haudattu, siitä lähtien mies vain päätti olla käyttämättä sitä ellei tule ns. oikea tarvis. Mikä olisi kohdassa "liian paljon liikaa".
Sen pohtiminen, mikä aikaisemmin oli mennyt vikaan, jää lukijalle. Eikä kyseessä ole muutenkaan mikään yleistettäväksi sopiva tapa toimia, vaan yksittäistapaus, ammattilaisiin ja miessubeihin littyvä, ja sekin kuulopuhetta ;). Mutta tämä tuli mieleeni, kun keskustelu alkoi liikahdella linjoilla onko turvasana hyvä renki vai huono isäntä.
Vir
-
Pitänee vastailla jotain tajunnan virtaa keskustelun aloitukseenkin.
Mietin tasapainoa.
Aloituksessa pohdittiin sitä, kuinka ihminen voi olla liian kiltti, ja olla seksissäkin aina miettimässä sitä, mikä on toiselle mukavaa ja kivaa ja ihanaa, ja sitä tehdessään jäädä itse vaille ihania asioita, jos toinen osapuoli ei ole tarpeeksi samanlaisen epäitsekäs. Ja näinhän se on. Tasapainoa tarvitaan tarpeiden, halujen, antautumisen, antamisen ja ottamisen välillä.
Silti subiksi alkaminen ei ratkaise tätä ongelmaa ainakaan täysin. Dominoivat miehet eivät pääsääntöisesti ole täysin epäitsekkäitä. (Eivät myöskään dominoivat naiset, ja mikä yllättävintä, edes subit eivät ole sellaisia.)
Mutta ihannetapauksessa voidaan saada aikaan uskottava illuusio, missä molemmat osapuolet pääsevät hekumoimaan sillä, että ovat itse erityisen huolenpidon ja nautinnon lahjoittamisen kohteena. Tarvitaan vain ymmärrys siitä, että molemmilla on vastuuta, sekä omasta nautinnosta, että toisen nautinnosta, että yhteisen suhteen kehittymisestä. Kumpikaan ei voi välttää vastuuta taipumuksensa perusteella.
Valta on sitten ihan oma erityinen osa systeemiä, silloin kun toisiinsa palapelin lailla sopivat dominoiva ja alistuva kohtaavat kokeakseen jotain enemmän kuin voisivat ilman vastakappalettaan. Se, kenellä on valtaa, on vastuuta, mutta valta ei aina ole siellä, missä se näyttää olevan, eikä aina edes sillä, kuka sitä näyttää pitelevän. Sekin etsii ajan kanssa tasapainoa.
Ja kaiken tämän teeseilyn jälkeen todetaan nyt vielä sekin, että leikki, ja illuusio on yksi osa totuutta. Jos halveksii pelejä, leikkiä ja hetken maagisuutta, uskottavia illuusioita ja totta olevia fantasioita, kuinka voi hajoamatta kestää sen täydellisen absoluuttisen todellisen masterin/alistumisen/suhteen etsimisen?
Vir, joka rakastaa hetkiä, jolloin molemmat uskovat täysin siihen harhaan, että vallan voi siirtää kokonaan toiselle, vaikka samaan aikaan tietävät, ettei voi
-
Viri, tuossakin on ollut kyse siitä, että se Dom jo tuntee ja tietää henkilöä ja asioita. Ekaa kertaa en lähtisi ikinä kenenkään kanssa ilman turvasanaa leikkimään yhtään mitään. Vaikka sitä ei tarvittaisi, on se hyvä silti olla olemassa.
-
IItsellä aina on puhuminen ja se että toine kanssa osaa perustella omat sanansa, ehdotn edellytys että mitään lähden tekemään. Toisaalta asioihin voidaan tutustua, jolloin on juuri virin ketoma tapahtuma, jossa subi pääseen juuri siihe asti johon hän on itse kykenevä. Tästä eteen päin itssellä aina vaikuttaa kiinostaako subin suunta johon hän on haluamassa itseeni, jos ei niin en itse lähde pakolla tekemään, sillä tiedostan myös sen milloin toinen tietää itseni tekvän asioita nautinnosta. Se mikä itsellä on kaikkein tärkein asia subissa, että hän osaa käsitellä asioita ja myös etsiä asioista aina myös positiivisest puolet, vaikka ihan pienenkin, sillä sille pohjalla voi alka rakentaa uusia nautintoja.
Toisaalta mikä on kaikkein dominoivinta, on tekemättömyys, täsä juuri tieto subille siitä miten dominoiva voila olla tekemättä mitään tai vain keskustella. Tämä on kanssa nautittavaa, sillä kun katsele toista kun hän odottaa jotain tapahtuvan, mutta pitkittää sitä niin pitkälle, että toisselta maltti menee ja hän joka hermostuu tai alkaa anelemaan huomiota.
Se mitä ktjun alussa oli rauhalisuudesta, en oikein ymmärrä miten edes voidaan hallita jos ei olla rauhalline, sillä rauhattomuushan kumoaa arvostuksen. Tästä voidaan vaikka häkityksestä esimerkki ottaa, jossa on todella tärkeetä se, että subi pääsee oikeeseen mielen tilaan, jossa dominovan häsläämine sen estää. Eli tällöin tapahtuu seuraava, dominoivalle itse häkitys on pääasia, eikä se mitä tapahtuu subille, jolloin kyse on vain dominoivan omasta fetissistä.
-
Haluaisin rääkäistä täältä, että EI LUOVUTA SIITÄ TURVASANASTA! Minä en tule koskaan, kenenkään kanssa luopumaan siitä. Vaikka kuinka olisi ollut pitkään yhdessä ja rakastaisi, ja tuntisi jne. niin silti Dominoiva ei voi koskaan tietää tarkalleen mitä subin päässä liikkuu. Ja sama pätee myös toisinpäin. Turvasana on sitä varten, että jos jokin tuntuu liian kipeältä/ahdistavalta/pelottavalta niin sitten se sanotaan ja homma loppuu siihen. Ja myös voi käyttää keltaista, tai ääritapauksessa sitten punaista.
Mutta että ehdotellaan turvasanasta luopumista aloittelevalle alistujalle (millainen itsekin olen), niin HUH HUH. Joku roti.
End of rääkäisy.
-
Viri, tuossakin on ollut kyse siitä, että se Dom jo tuntee ja tietää henkilöä ja asioita. Ekaa kertaa en lähtisi ikinä kenenkään kanssa ilman turvasanaa leikkimään yhtään mitään. Vaikka sitä ei tarvittaisi, on se hyvä silti olla olemassa.
Enemmänkin ihmettelisin, miksi pitää sännätä sessioimaan sellaisen ihmisen kanssa johon ei luota. Varmasti kannattais jatkaa tutustumista ja keskustelemista, jotta vois olla varma että toiseen voi luottaa. Sama pätee molempiin suuntiin, dominoivan luottamus subiin ja subin dominoivaan.
IKRM
-
Ihan oikeasti? Ehdotuksesi aloittelevalle, asioita vasta pohtivalle alistujalle on turvasanasta luopuminen? Voi morjens :o
Se ei ollut ehdotus, se on tosiasia joka on hyväksyttävä jos haluaa edetä polulla alistumisen suuntaan.
Aloittelevalle antaisin ohjeeksi, että kannattaa etsiä niin kauan että löytää sopivan kumppanin. Sellaisen johon voi luottaa. Polku on pitkä ja matkan teko hidasta, siihen ei turvasanan olemassaolo vaikuta.
IKRM
-
Jos itse lähtisin Dominoivana säätämään ihmisen kanssa, jolla on (vaikeita) henkisiä lukkoja "taakkanaan", olisi viimeisenä mielessäni turvasanasta luopuminen. Sehän on silkkaa omille kintuille kusemista turvallisuudessa (ja mielestäni lupaava keino pahoinpitelysyytteiden hankkimiseen).
'Henkisiä lukkoja' kantavia näissä piireissä riittää. Mieleltään sairastuneitten kanssa BDSMöimistä ei voi oikeuttaa turvasanan antamisella ja kauniilla pitkillä kirjoituksilla joissa korostaa hienoja asioita ja kuitenkin vierittää vastuun kaikesta subille, kun sillä kerran on se turvasanakin käytössään.
IKRM
-
Ensimmäisessä sessiossa on oltava ainakin turvasana.
Se on jokaisen oma asia haluaako pitää sen jatkossakin.
On vaarallista kehottaa ihmisen olevan ilman turvasanaa.
Kumpikin opettelee toiseen.
-
Jos aloitteleva henkilö kirjoittaa miettivänsä kuinka voisi päästä alistumisessa alkuun ja kertoo, että erityisesti luottaminen toiseen on hänelle menneisyytensä vuoksi vaikeaa, niin kertokaa mitä hyvää hän voi saada siitä että hänelle kerrotaan asioista, jotka voivat olla mahdollisia pitkässä luottamukseen perustuvassa suhteessa? Suolaa haavoille?
Mielestäni sellaiselle ihmiselle turvasanasta luopumisen ehdottaminen ei ole ainoastaan typerää vaan myös vastuutonta, enkä voi ymmärtää mitä positiivista sellaisen sanomisella voi edes teoriassa kuvitella saavutettavansa. IMHO
On totta, että turvasanaa ei välttämättä pitkässä ja luottamuksellisessa suhteessa enää käytetä tai tarvita, mutta ei ole mitään silloinkaan haittaa jos se "punainen" on siellä taustalla olemassa, vaikkei sitä käytettäisikään. "Keltaisesta" voidaan helposti luopua vakiintuneemmassa suhteessa ja juuri sillä päästää eroon myös siitä "turvasanan" väärinkäytöstä, joka estää rajojen venyttämista D:n harkintaa käyttäen... Jos tuntuu, että se on etenemisen esteenä...
Punainen = Turvasana, joka keskeyttää kaiken toiminnan ja session, koska jotain on kohteella oikeasti pahasti, joko fyysisesti tai henkisesti. Varaventtiili, joka estää pahojen vahinkojen tapahtumisen. Omasta mielestäni tämä pitäisi olla aina olemassa, oli suhde kuinka vakiintunut ja luottamuksellinen hyvänsä, koska kukaan ei kykene lukemaan toisen ajatuksia eikä näkemään tulevaisuuteen. Ei kukaan.
Keltainen = Turvasana, joka keskeyttää sen asian jota ollaan juuri tekemässä ja antaa ehkä hengähdystauon tai esim mahdollisuuden löysentää sidontaa tms, lopettamatta kuitenkaan sessiota. Tämä on se "turvasana", jota osa masokisteista ja sadisteista esimerkiksi hakee piiskauksen yhteydessä.
Keltaisesta voidaan hyvin luopua pidemmissä suhteissa, joissa D on oppinut tuntemaan s:n mielen ja toiminnan jo hyvin ja kykenee lukemaan toisesta tämän reaktioita ja esim. kestokykyä, silti tämäkin on hyvä vaikka tilanteessa, jossa nippuside alkaakin yllättäen painaa väärällä tavalla peukalonhankaa anaaliraiskausen aikana, eikä D sattuneesta syystä juuri sillä hetkellä ole "kykeneväinen" huomioimaan asiaa, mutta s ei myöskään halua lopettaa toimintaa:
"Keltainen! Nippuside painaa nyt pahasti!" Mahdollistaa sen, että D voi jatkaa toimintaa, kuin mitään ei olisi sanottukaan, mutta puolihuolimattomasti vaihtaessaan s:n asennon toiseksi, napsauttaa painavan nippusiteen poikki ja kiinnittää s:n uuteen asentoon uudella, hieman löysempään laitetulla, nippusiteella ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja samalla saatiin estettyä yksi ikävä hermopinne, jonka parantuminen voi viedä kuukausia ja jota varmasti kumpikaan ei sessiolta toivonut...
En myöskään leimaisi kaikkia joilla on erilaisia estoja tai menneisyyden aaveita heti mieleltään sairaiksi. Kuka meistä voi oikeasti nostaa kätensä pystyy ja rehellisesti sanoa, ettei ikinä ole "haavoittanut" itseään mitenkään? Ettei menneisyys koskaan ole satuttanut tai jättänyt jälkiään? Itse ainakin kavahtaisin sellaista ihmistä enemmän...
Toisilla menneisyyden jäljet ovat syvempiä kuin toisilla, mutta ei se silti tee heistä "mieleltään sairaita" ihmisiä, joilla ei ole oikeutta kinkyilyyn! IMHO
Ei kinkyily toisaalta ole terapiaakaan, enkä siihen kehota ketään, mutta ei se myöskään estä sitä etteikö kinkyilystä voi olla myös apua tai ainakin iloa menneisyyden aaveiden kohtaamisessa.
Minun mielestäni kinkyily on ennen kaikkea matka omaan itseen, omaan mieleen. Matka, jonka aikana on mahdollisuus löytää ja hyväksyä itsestään uusia puoli sekä kehittyä ihmisenä. Jotain, mikä antaa monelle myös keinoja käsitellä ja oppia paremmin elämään menneisyytensä kanssa. Random sessiot eivät todennäköisesti tuohon johda, mutta terveet ja tasapuoliset pidempiaikaiset suhteet antavat siihen jo hyvät puitteet. Sellainen vain vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja erityisesti itsensä ymmärtämistä...
Jälkimmäisellä on hyvä aloittaa ja muistaa ettei ole mitään kiirettä mihinkään ;)
-Mr.Inathu
-
Tämä ketju lähti menemään aloittajan kannalta harmilliseen suuntaan, kun tässä nyt väännetään turvasanan tarpeellisuudesta. Tämän asian pitäisi olla niin basic-juttu, että siitä ei pitäisi edes käydä keskustelua.
Oma mielipiteeni on se, että kenenkään kanssa joka vaatii turvasanasta luopumista ei pidä sessioida. Ei lyhyessä, eikä pitkässä suhteessa. Korostan vielä: tälläinen ihminen on joko vitun tyhmä, mieleltään häiriintynyt ja/tai vastuuton.
Myöskään tälläiselle foorumille kirjoittelu, että todellinen alistuminen tarkoittaa turvasanasta luopumista on käsittämättömän vastuutonta. Välillisesti tämänkaltainen kirjoittelu saattaa aiheuttaa pahaa vahinkoa. Joku voi ihan oikeasti ottaa sen vakavasti ja luopua turvasanasta.
Turvasanaa ei voi käyttää väärin. Se on todellakin tarkoitettu sellaiseen tilanteeseen, jossa sub haluaa katkaista toiminnan. Siihen on oltava aina oikeus.
Toisilla menneisyyden jäljet ovat syvempiä kuin toisilla, mutta ei se silti tee heistä "mieleltään sairaita" ihmisiä, joilla ei ole oikeutta kinkyilyyn! IMHO
Ei kinkyily toisaalta ole terapiaakaan, enkä siihen kehota ketään, mutta ei se myöskään estä sitä etteikö kinkyilystä voi olla myös apua tai ainakin iloa menneisyyden aaveiden kohtaamisessa.
Kinkyily on seksuaalisuuden piirre. Terapiaa se ei missään nimessä ole, enkä minäkään kehota sitä sen takia tekemään.
Joillain meillä on takana pahimmillaan vuosikymmenien oman seksuaalisuutensa tukahduttaminen. Silloin oman itsensä avaaminen omille piirteilleen on ennemminkin motiivi terapialle. Kinkyily on tällöin enemmän tavoite, kuin väline.
En uskalla antaa ketjun aloittajalle enempää ohjeita, kuin että etene varovasti ja nauti kaikesta mitä itsestäsi löydät. Olet sellainen mitä olet :)
-KM
-
Jos aloitteleva henkilö kirjoittaa miettivänsä kuinka voisi päästä alistumisessa alkuun ja kertoo, että erityisesti luottaminen toiseen on hänelle menneisyytensä vuoksi vaikeaa, niin kertokaa mitä hyvää hän voi saada siitä että hänelle kerrotaan asioista, jotka voivat olla mahdollisia pitkässä luottamukseen perustuvassa suhteessa? Suolaa haavoille?
Tarkoitukseni ei ollut, tälläkään kerralla, heitellä suolaa kenenkään haavoihin eikä loukata kenenkään tunteita, vaan herättää keskustelua luottamuksen merkityksestä ja sen rakentamisesta erilaisissa BDSM-suhteissa.
IKRM
-
Tämä ketju lähti menemään aloittajan kannalta harmilliseen suuntaan, kun tässä nyt väännetään turvasanan tarpeellisuudesta.
Pari aikaisempaa keskustelua turvasanaan liittyen:
Turvasanan käyttö (äänestysmahdollisuus):
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=331.msg6414#msg6414
Sessio ilman turvasanaa:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=2010.0
Edit: Lisätty sana: äänestysmahdollisuus.
-
Jos subi toivoo itsellen sellaista sessiota, jossa ei ole kipua, nöyryytystä eikä ahdistavaa, sittenkun veillä se ei edes saa yhtään pelottaa. Niin jäljelle jää vain mukava illaline viinilasin ääressä ja kiltisti kädestä pitäminen, ja sen jälkeen hurjasti peiton alle, muistaen samuttaa valot ehdottomasti :)
-
Jos subi toivoo itsellen sellaista sessiota, jossa ei ole kipua, nöyryytystä eikä ahdistavaa, sittenkun veillä se ei edes saa yhtään pelottaa. Niin jäljelle jää vain mukava illaline viinilasin ääressä ja kiltisti kädestä pitäminen, ja sen jälkeen hurjasti peiton alle, muistaen samuttaa valot ehdottomasti :)
Minun mielikuvitukseni keksii kyllä vaikka kuinka paljon erilaista pervoa kivaa, vaikkei mukana olisikaan kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa. En näe mitään syytä, miksi noita olisi pakko olla mukana onnistuneessa kinky- tai D/s-sessiossa. Toki niitä voi olla, mutta ei se todellakaan ole mikään edellytys esimerkiksi onnistuneelle hyvinkin pervolle palvelusuuntautuneelle kinkysessiolle.
Oletko todella itse ihan oikeasti sitä mieltä, että ilman vähintään kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa ei kinkyily ole kinkyilyä? ???
-Mr.Inathu
PS. Olen pahoillani tästä OT:stä, mutta ihan pakko selventää :-[
-
Minun mielikuvitukseni keksii kyllä vaikka kuinka paljon erilaista pervoa kivaa, vaikkei mukana olisikaan kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa. En näe mitään syytä, miksi noita olisi pakko olla mukana onnistuneessa kinky- tai D/s-sessiossa.
Ihan mielenkiinnosta, selvennä lisää, heitä muutama esimerkki ::)
-
Jos subi toivoo itsellen sellaista sessiota, jossa ei ole kipua, nöyryytystä eikä ahdistavaa, sittenkun veillä se ei edes saa yhtään pelottaa. Niin jäljelle jää vain mukava illaline viinilasin ääressä ja kiltisti kädestä pitäminen, ja sen jälkeen hurjasti peiton alle, muistaen samuttaa valot ehdottomasti :)
Oletko todella itse ihan oikeasti sitä mieltä, että ilman vähintään kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa ei kinkyily ole kinkyilyä? ???
PS. Olen pahoillani tästä OT:stä, mutta ihan pakko selventää :-[
Jos pitää ihan asiaankuuluvana sitä,että alistuva ajatuu psykoosiin ja ei siitä enää tokene,niin mikäs ettei tosissaan-toisaalta voiko tuollaista ajattelutapaa ottaa todesta-ennemminkin jonkinlaista outoa uhoa toisen mielenterveyden kustannuksella-
jaa joo,mulla on angesteja ihmisryhmiä kohtaan,joiden mielestä sekoaminen on ihan ok kinkyilyssä.
Asiaa kohtaan siis melko syvää vihaa,mutta ei ketään henkilöä kohtaan. Liika nähnyt välinpitämättömyyttä ja selkärangatonta keppostelua vuosikymmeniä noissa psyykkisissä touhuissa vaan-
Juon mielummin kupin kahvia tai pullon viinaa sitä vastoin kuin haluan ajatua psykoosiin.
-
Minun mielikuvitukseni keksii kyllä vaikka kuinka paljon erilaista pervoa kivaa, vaikkei mukana olisikaan kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa. En näe mitään syytä, miksi noita olisi pakko olla mukana onnistuneessa kinky- tai D/s-sessiossa.
Ihan mielenkiinnosta, selvennä lisää, heitä muutama esimerkki ::)
No onhan näitä helppo keksiä vaikka kuinka. Subin voi komentaa tekemään loputtoman määrän asoita: tiskaamaan, hakemaan olutta jääkaapista, strippaamaan, ottamaan suihin jne. Toiset tykkää tosi paljon olla sidottuna tai muuten kiinnitettynä eli subi vaan tiukkaan pakettiin ja tämän voi jättää fiilistelemään joksikin aikaa ja katsella vierestä. Tai vaikka käsitellä rajuin ottein, ottaa kunnolla tukasta kiinni, vähän tuuppia ja panna lujaa. Subin voi kiinnittää sänkyyn sitoa silmät ja kutittaa tai sitten hyväillä ja pitää loputtomiin orgasmin rajoilla mutta kieltää laukeaminen.
Ehkä Mr.Inathu voi kertoa lisää esimerkkejä :) Mutta ihan mahdollista on alistaa ilman pelkoa, kipua tai nöyryytystä. Pitää vain löytää sopiva D, joka tykkää samoista jutuista. Eivät kaikki dominoivatkaan halua satuttaa tai nöyryyttää.
-
Minun mielikuvitukseni keksii kyllä vaikka kuinka paljon erilaista pervoa kivaa, vaikkei mukana olisikaan kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa. En näe mitään syytä, miksi noita olisi pakko olla mukana onnistuneessa kinky- tai D/s-sessiossa.
Ihan mielenkiinnosta, selvennä lisää, heitä muutama esimerkki ::)
No onhan näitä helppo keksiä vaikka kuinka. Subin voi komentaa tekemään loputtoman määrän asoita: tiskaamaan, hakemaan olutta jääkaapista, strippaamaan, ottamaan suihin jne. Toiset tykkää tosi paljon olla sidottuna tai muuten kiinnitettynä eli subi vaan tiukkaan pakettiin ja tämän voi jättää fiilistelemään joksikin aikaa ja katsella vierestä. Tai vaikka käsitellä rajuin ottein, ottaa kunnolla tukasta kiinni, vähän tuuppia ja panna lujaa. Subin voi kiinnittää sänkyyn sitoa silmät ja kutittaa tai sitten hyväillä ja pitää loputtomiin orgasmin rajoilla mutta kieltää laukeaminen.
Ehkä Mr.Inathu voi kertoa lisää esimerkkejä :) Mutta ihan mahdollista on alistaa ilman pelkoa, kipua tai nöyryytystä. Pitää vain löytää sopiva D, joka tykkää samoista jutuista. Eivät kaikki dominoivatkaan halua satuttaa tai nöyryyttää.
Eli noihin sinun ehdottomiin, ei kuulu millään tavalla nöyrytämistä, eikä varsinkka ahdistuksen tuottamista. No tosta voi varmaan olla aika moini subi ihan erimieltä, muta ainakin kun noita on pistännyt subin tekemään, niin kummatkin sekä nöyryytys että ahdistus on niin aiheutunut.
-
^ Ehkäpä eri ihmisiä hävettää ja pelottaa erilaiset asiat. Häpeähän se on, mihin nöyryytys perustuu. Ahdistus taas voi enemmänkin pohjata pelkoon, mutta varmasti myös häpeään.
Mulle nöyryytys on enemmän kiinni suhtautumisesta kuin siitä välttämättä mitä tehdään. Jos toinen osapuoli suhtautuu jollain tavalla ylimielisesti tai itse näkee jonkin tekemisen nöyryyttävänä, on hyvin mahdollista, että subia alkaa hävettää ihan jo toisen suhtautumisen takia. Puhumattakaan sitten haukkumisesta ja nimittelystä. Tosin nimittelykään ei automaattisesti ole nöyryyttävää vaan sekin on mahdollista toteuttaa niin, että se aistitaan ennemminkin kehuna.
Isabellan mainitsemat asiat ovat kaikki sellaisia, joihin ei automaattisesti liity pelkoa tai häpeää. Niihin VOI sitä kyllä liittyä joko siksi että alistuvaa hävettää joutua sellaisten asioiden kohteeksi tai tekemään sellaisia asioita tai siksi, että dominoiva kokee toisen joutumisen noiden kohteeksi häpeällisenä subille. Tai molemmat. Mut ne voivat myös olla vailla häpeää ja pelkoa, jos sub luottaa Domin tietävän subin rajat eikä sub lähtökohtaisesti häpeä noita asioita sekä jos Domkaan ei koe näissä asioissa olevan mitään hävettävää.
Arvelisin.
-
Mulle nöyryytys on enemmän kiinni suhtautumisesta kuin siitä välttämättä mitä tehdään. Jos toinen osapuoli suhtautuu jollain tavalla ylimielisesti tai itse näkee jonkin tekemisen nöyryyttävänä, on hyvin mahdollista, että subia alkaa hävettää ihan jo toisen suhtautumisen takia. Puhumattakaan sitten haukkumisesta ja nimittelystä. Tosin nimittelykään ei automaattisesti ole nöyryyttävää vaan sekin on mahdollista toteuttaa niin, että se aistitaan ennemminkin kehuna.
Se on juuri näin. Saman asian, esimerkiksi piiskaamisen, voi tehdä niin että sen tarkoitus on tuottaa nautintoa tai niin että se on todella ankara rangaistus. Ja tosiaankin vaikka nautintoon tähtäävä piiskaus saattaa olla moninverroin rankempi fyysisesti kuin rangaistuksena annettu piiskaus niin rangaistus tuntuu todella kovalta subista.
IKRM
-
Jos subi toivoo itsellen sellaista sessiota, jossa ei ole kipua, nöyryytystä eikä ahdistavaa, sittenkun veillä se ei edes saa yhtään pelottaa. Niin jäljelle jää vain mukava illaline viinilasin ääressä ja kiltisti kädestä pitäminen, ja sen jälkeen hurjasti peiton alle, muistaen samuttaa valot ehdottomasti :)
Oletko todella itse ihan oikeasti sitä mieltä, että ilman vähintään kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa ei kinkyily ole kinkyilyä? ???
PS. Olen pahoillani tästä OT:stä, mutta ihan pakko selventää :-[
Jos pitää ihan asiaankuuluvana sitä,että alistuva ajatuu psykoosiin ja ei siitä enää tokene,niin mikäs ettei tosissaan-toisaalta voiko tuollaista ajattelutapaa ottaa todesta-ennemminkin jonkinlaista outoa uhoa toisen mielenterveyden kustannuksella-
jaa joo,mulla on angesteja ihmisryhmiä kohtaan,joiden mielestä sekoaminen on ihan ok kinkyilyssä.
Asiaa kohtaan siis melko syvää vihaa,mutta ei ketään henkilöä kohtaan. Liika nähnyt välinpitämättömyyttä ja selkärangatonta keppostelua vuosikymmeniä noissa psyykkisissä touhuissa vaan-
Juon mielummin kupin kahvia tai pullon viinaa sitä vastoin kuin haluan ajatua psykoosiin.
Vaniljan ja psykoosin välille mahtuu myös turvallisesti koettua (ja tuotettua) kipua, nöyryytystä, pelkoa ja ahdistusta. Mielestäni jokin noista, tai joskus kaikki, on aina jollain tasolla läsnä sessiossa. Miten kukainenkin asiat kokee, on henkilökohtainen juttu ja vaikeasti ennustettavissa.
En usko sellaista meedio-domia löytyvänkään joka oikeasti tietää aina, mistä jää traumoja subille ja mistä ei. Perusteellisesta tutustumisesta huolimatta. Johonkin aiempaan keskusteluun olen kommentoinut, että fyysiset vauriot on helppo välttää käyttämällä tervettä järkeä. Henkisistä ei kukaan tiedä, välttämättä sub itsekään, kuin vasta aikojen kuluttua.
Joskus, eikä edes niin kauhean kauan sitten, minuakin kiinnosti henkinen hallinta. Mutta mitä enemmän olen ihmismielestä oppinut, sitä vähemmän haluan sillä leikkiä.
-
Vaniljan ja psykoosin välille mahtuu myös turvallisesti koettua (ja tuotettua) kipua, nöyryytystä, pelkoa ja ahdistusta. Mielestäni jokin noista, tai joskus kaikki, on aina jollain tasolla läsnä sessiossa. Miten kukainenkin asiat kokee, on henkilökohtainen juttu ja vaikeasti ennustettavissa.
En usko sellaista meedio-domia löytyvänkään joka oikeasti tietää aina, mistä jää traumoja subille ja mistä ei. Perusteellisesta tutustumisesta huolimatta. Johonkin aiempaan keskusteluun olen kommentoinut, että fyysiset vauriot on helppo välttää käyttämällä tervettä järkeä. Henkisistä ei kukaan tiedä, välttämättä sub itsekään, kuin vasta aikojen kuluttua.
Joskus, eikä edes niin kauhean kauan sitten, minuakin kiinnosti henkinen hallinta. Mutta mitä enemmän olen ihmismielestä oppinut, sitä vähemmän haluan sillä leikkiä.
Pitäisi ehkä aloittaa aihe henkisestä hallinnasta ja riskeistä siinä,mutta en taida osata.
Varmasti mahtuu ja en halua korostaa itselleni tai muille jotain ääripäitä. Olen vain aika pitkään ihmetellyt,että toiset tuntuvat ottavan kepeästi sen,että jotkut menevät rikki peruuttamattomasti.
Minunkin mielestä maalaisjärki ja huumori tulis aina olla mukana,ei vain kinkyssä vaan koko elämässä- ja tuo ettei tuntemattoman kanssa kannata lähteä mihinkään henkisiin leikkeihin-mitä ihmeen järkeä siinä olisi-
tarvitseeko aina olla jotain hirveän rankkaa ja raskasta ja mikä toiselle on sellaista,voi toiselle sama asia olla ihan yhdentekevää jopa-
Vaikea taas muotoilla tekstiksi sitä mitä tarkoittaa,mutta komppailen edellämainittuja ajatuksia Inathulta ja Isabellalta mm.
Itselle henkinen puoli on ainakin yhtä tärkeää kuin fyysinen,mutta tiedän olevani kokematon ja hyvin erilaisessa tilanteessa kuin monet aktiivikinkyt-
Miten kuvailla sitä,että vanilijastakin saisi varmasti pienin muunnoksin hyvin kinkyä- mutta mitä se vanilija tai kinky on,jos niistä karsii kaiken henkisen pois ja tehdään vain mekaanisesti asioita,jonkin saman kaavan mukaan-
Miten kuvata tilannetta,missä kädestä pitäminen tai halaaminen,suuteleminen jne.-kun ne puuttuvat kokonaan,tuntuvat jo ajatuksissa ekstriimiltä. Ymmärrän,että monille ne ovat ihan arkipäivää ja normivanilijaa =D
-
Jos subi toivoo itsellen sellaista sessiota, jossa ei ole kipua, nöyryytystä eikä ahdistavaa, sittenkun veillä se ei edes saa yhtään pelottaa. Niin jäljelle jää vain mukava illaline viinilasin ääressä ja kiltisti kädestä pitäminen, ja sen jälkeen hurjasti peiton alle, muistaen samuttaa valot ehdottomasti :)
Itse en ole masokisti juurikaan, pidän kyllä piiskasta mutta vain siksi että se kiihottaa minua, tuntuu hyvältä eikä satu. En pidä sessioista joissa on kipua, nöyryyttämistä sekä ahdistavuutta. Minä alistun vain kunnioituksesta sekä rakkaudesta toista kohtaan. Jos dominoiva ei osaa muulla tavoin näyttää voimaansa ja valtaansa kuin kepillä, nöyryyttämällä tai luomalla ahdistavaa ilmapiiriä en itse ainakaan tunne mitään halua palvella häntä.
Mukava illallinen viinilasin ääressä sekä kädestä kiinni pitäminen kuulostavat kyllä hyvältä ;).
-
Jos subi toivoo itsellen sellaista sessiota, jossa ei ole kipua, nöyryytystä eikä ahdistavaa, sittenkun veillä se ei edes saa yhtään pelottaa. Niin jäljelle jää vain mukava illaline viinilasin ääressä ja kiltisti kädestä pitäminen, ja sen jälkeen hurjasti peiton alle, muistaen samuttaa valot ehdottomasti :)
Itse en ole masokisti juurikaan, pidän kyllä piiskasta mutta vain siksi että se kiihottaa minua, tuntuu hyvältä eikä satu. En pidä sessioista joissa on kipua, nöyryyttämistä sekä ahdistavuutta. Minä alistun vain kunnioituksesta sekä rakkaudesta toista kohtaan. Jos dominoiva ei osaa muulla tavoin näyttää voimaansa ja valtaansa kuin kepillä, nöyryyttämällä tai luomalla ahdistavaa ilmapiiriä en itse ainakaan tunne mitään halua palvella häntä.
Mukava illallinen viinilasin ääressä sekä kädestä kiinni pitäminen kuulostavat kyllä hyvältä ;).
Eikö kaikissa asioissa ole aina eri voimakkusasteita, jolloin dominova voi näitä juuri tarvittavalla voimalla käyttää. Se että jopa viinilasin ääressäkin voi näitä asioita kokea, tekeekin BDSM:ästä sen mitäse itsellen parhaiten merkitsee, eli se ei ole paikasta eikä ajasta kiinnin olevaa, vaan se on luontevasti osa elämää ;)
-
Minusta ei-masokistiset, herkistelevät subit, jotka eivät kaipaa nöyryytystä tai pelkoa ovat ihania. Minusta on liikuttavaa ja suloista tietää olen seurassa, jossa minulle halutaan olla mieliksi (se ei tainnut olla ihan sellaisenaan juttusi, mutta kuitenkin) hykerryttävää ja huumaavaa. Ja on alistuvia, jotka vain tykkäävät fiilistellä siinä lempeän vallan ilmapiirissä, et varmasti ole ainoa laatuasi (ainakaan mielesi anatomian suhteen) :)!
Karkasi, mokoma!
En osaa sanoa, mistä se valta-asetelma silloin syntyy, kun ei käytetä mitään ns. perinteisiä hallintakeinoja... Joidenkin kanssa se vain on luontevaa olla sillein kierosti kivasti. Vau. Vitsit, miten syväluotaavasti osasin pohdintaasi käsitellä. Anteeksi :))
-
En osaa sanoa, mistä se valta-asetelma silloin syntyy, kun ei käytetä mitään ns. perinteisiä hallintakeinoja... Joidenkin kanssa se vain on luontevaa olla sillein kierosti kivasti. Vau. Vitsit, miten syväluotaavasti osasin pohdintaasi käsitellä. Anteeksi :))
Ei siinä ole valta-asetelmaa koska toinen on mieliksi sen vuoksi että tyydyttää silloin tarvettaan olla mieliksi. Eli se tapahtuu omasta halusta. Useimmiten jopa niin, että toinen pakotetaan olemaan miellytettävänä juuri tietyllä tavalla, jotta miellyttäjän fantasia/fetissi toteutuu.
Ihanteellistahan on jos mielihalut kohtaa niin hyvin että molemmilla on kivaa eikä kumpikaan tunne oloaan hyväksikäytetyksi. Mutta valta-asetelmaa ei ole olemassa.
IKRM
-
En osaa sanoa, mistä se valta-asetelma silloin syntyy, kun ei käytetä mitään ns. perinteisiä hallintakeinoja... Joidenkin kanssa se vain on luontevaa olla sillein kierosti kivasti. Vau. Vitsit, miten syväluotaavasti osasin pohdintaasi käsitellä. Anteeksi :))
Ihanteellistahan on jos mielihalut kohtaa niin hyvin että molemmilla on kivaa eikä kumpikaan tunne oloaan hyväksikäytetyksi. Mutta valta-asetelmaa ei ole olemassa.
IKRM
Kyllä se valta-asetelma voi silloin yllä hyvinkin voimakkaasti esillä. Esimerkiksi vakiintuneessa D/s-suhteessa on palvelutilanteissa, mutta todennäköisesti lähes muutenkin aina, kysymyksessä ns. "sisäistetty valta" ts. valtasuhteet on vakiinnutettu/sisäistetty jo aiemmin erilaisin vallankäytön menetelmin. Näin ollen silmällä näkemätön tilanne voi osapuolten välillä kihelmöidä valtaa ja sen käyttöä, vaikkei ulkopuolinen henkilö pysty sitä mitenkään näkemään, eikä silminnähtäviä vallankäytön ilmentymiä ole havaittavissa.
Tälläinen tilanne voi olla myös kahden täysin toisiaan tuntemattoman ihmisen välillä, jos heidän välillään on joku tai joitain valta-asetelmaa synnyttäviä asioita, kuten ikä-, kokemus- tai yhteiskunnallisen aseman luoma ero. Tai puhtaasti fyysisesti riittävän suuri epäsuhta ja tilanne itsessään saa ihmisen ottamaan valmiiksi alistuneen roolin.
Eli vielä rautalangasta:
Valtaa ja vallankäyttöä, ja täten myös D/s:ää, voivat olla täysin vaniljaiselta näyttävät tilanteet ilman ulkoisia vallan käytön ilmentymiä, jos henkilöiden välillä on sisäistetty valta-asetelma ja täysin ilman mitään negatiivisiksi luokiteltavia tuntemuksia.
Niitä negatiivisia tuntemuksia siis voi hyvin olla ja usein ne ovat erittäin käyttökelpoisia ja herkullisia, mutta mitään pakkoa niiden mukana olemiselle ei minun mielestäni ole, jolleivat ne anna tilanteelle ja/tai suhteelle jotain rakentavaa lisäarvoa.
-Mr.Inathu
-
Eli vielä rautalangasta:
Valtaa ja vallankäyttöä, ja täten myös D/s:ää, voivat olla täysin vaniljaiselta näyttävät tilanteet ilman ulkoisia vallan käytön ilmentymiä, jos henkilöiden välillä on sisäistetty valta-asetelma ja täysin ilman mitään negatiivisiksi luokiteltavia tuntemuksia.
Totta, mutta se myös näkyy silloin ulkopuolisille, jos ei muuten niin arvoasetelma vaistotaan vaikka sitä ei erityisesti muuten näkyis. Ihminen on eläin joka vaistoaa kaikissa sosiaalisissa tilanteissa hyvin nopeasti lauman sisäisen arvojärjestyksen. Se on välttämätöntä oman aseman löytämiseksi ja myös lauman selviämiseksi.
Itse viittasin kirjoituksellani tilanteeseen, jossa ollaankin toteuttamassa miellyttäjän fantasiaa niin että vaikka fantasiaan liittyy alistuminen niin kaikki tapahtuu kuitenkin miellyttäjän ehdoilla jopa siinä määrin, että dominoiva tuntee/alkaa tuntea olonsa hyväksikäytetyksi.
IKRM
-
Totta, mutta se myös näkyy silloin ulkopuolisille, jos ei muuten niin arvoasetelma vaistotaan vaikka sitä ei erityisesti muuten näkyis. Ihminen on eläin joka vaistoaa kaikissa sosiaalisissa tilanteissa hyvin nopeasti lauman sisäisen arvojärjestyksen. Se on välttämätöntä oman aseman löytämiseksi ja myös lauman selviämiseksi.
Itse viittasin kirjoituksellani tilanteeseen, jossa ollaankin toteuttamassa miellyttäjän fantasiaa niin että vaikka fantasiaan liittyy alistuminen niin kaikki tapahtuu kuitenkin miellyttäjän ehdoilla jopa siinä määrin, että dominoiva tuntee/alkaa tuntea olonsa hyväksikäytetyksi.
IKRM
Kyllä, arvoasetelman voi aistia ja erityisesti kinkyilyyn kallellaan olevat aistivat näitä paljon helpommin, kun osaavat ehkä niitä huomioida.
Silti olen sitä mieltä, ettei vallankäytön ilmentymiä tai välineitä välttämättä lainkaan tarvita, jos kysymyksessä on sisäistettyyn valtaa liittyvä tilanne tai jossa valtaroolit ovat jo valmiiksi rakennettuja, kuten vaikka esimerkiksi kaupallinen palvelusessio Dominan kanssa tai DaddyDom/lil'girl-suhde. Kummassakin esimerkissä voi olla täysin tarpeetonta käyttää vallankäytön ilmentymiä, jolleivat ne anna sille jotain lisäarvoa.
-Mr.Inathu
-
Sellainen valta, jota tällainen nössömielinen kaipaa perustuu auktoriteettiin. Halu toimia toisen tahdon mukaan voi syntyä pelosta (kivun, häpäisyn, torjunnan, epäonnistumisen jne.) tai se voi syntyä kunnioituksesta. Kaikessa D/s-toiminnassa on subin haluttava alistua. Toinen haluaa valtaa osoitettavan niin, että se tekee kipeää henkisesti tai fyysisesti ja pelkoa käytetään työkaluna, toinen haluaa että valta-asetelma ilmenee kivutta.
Mä haluan alistua, mutta en tee sitä kenelle tahansa kokonaan. Fyysisesti ehkä jos huvittaa, mutta henkinen alistuminen vaatii kunnioitusta Domia kohtaan. Domin on oltava henkilönä alistumisen "arvoinen". Ihmisenä sellainen, jota arvostan. Kun totean löytäneeni minua vahvemman, jota arvostan ihmisenä, ensisijaisesti persoonana, voin luopua itsekontrollista ja antaa itseni toisen hallintaan. Sen jälkeen haluan ainoastaan, että rajojani kunnioitetaan ja koska olen kiinnostunut tutkimaan itseäni ja tuntemuksiani, en usko olevani herkin huutelemaan turvasanoja.
On vaikea määritellä mitä tarkalleen vaaditaan siihen että koen Domin kunnioitettavana. Pystyn ehkä määrittelemään suuntaviivoja kuten turvallisuus, terveesti vahva itsetunto ja itseluottamus, tunneäly ja no, älykkyys noin muutoinkin. Mutta vasta livenä tuntemaan oppimalla saa selville onko ihminen oikeanlainen.
Luulenpa että toisille merkitsee ensisijaisesti se mitä toisen kanssa tehdään ja toisille merkitsee ensisijaisesti se kenen kanssa tehdään. Vaikka toki molemmat asiat lienevät etenkin kaikissa pitemmissä D/s-suhteissa tärkeitä.
Haluan nyt asiaa pohdittuani tarkentaa tuota kipuasiaa. Alkuperäistä viestiäni kirjoittaessani ajattelin kipuna sellaista kipua, jonka kokee negatiivisena. Kipu on kuitenkin pohjimmiltaan voimakas fyysinen tuntemus, jonka vaikutus yksilöön määräytyy pitkälti sen mukaan kuinka hän tuntemuksen tulkitsee. Mulle käsitteenä kipu on aina negatiivinen. Eli voimakas tuntemus joka tuntuu pahalta tarkoittaa kipua. Mulla on kuitenkin omakohtainen kokemus siitä kuinka valtava merkitys on sillä miten tuntemuksen tulkitsee ja missä mielentilassa on. Viimeisimmässä synnytyksessäni olin hyvin valmistautunut ja mielentilani ja suhtautumiseni synnytykseen ja supistuksiin tekivät sen, että koin supistukset hyvin intensiivisinä ja kovaa pärjäämisen mahdollistavaa työtä vaativana, mutta kipeiksi en osaa niitä nimittää (supistusten välillä leijuin mielettömässä euforiassa, ah, endorfiinit). Kyse ei ollut tuurista tai siitä että olen jotenkin poikkeuksellinen fyysisesti. Tiedän varmasti, että jos olisin pelännyt, kokemus olisi ollut täysin erilainen. Hyvin kipeä. Olen sillä tavalla kipuherkkä ihminen, että olen herkkä pelkäämään. D/s-yhteydessä uskon olevan mahdollista tutkailla hyvinkin voimakkaita fyysisiä tuntemuksia, mutta ainoastaan kun olen psyykkisesti siihen valmis ja luotan lujasti Domiin siinä että ei tee ylilyöntejä. En silti halua kokea kipua.
-
Jos subi toivoo itsellen sellaista sessiota, jossa ei ole kipua, nöyryytystä eikä ahdistavaa, sittenkun veillä se ei edes saa yhtään pelottaa. Niin jäljelle jää vain mukava illaline viinilasin ääressä ja kiltisti kädestä pitäminen, ja sen jälkeen hurjasti peiton alle, muistaen samuttaa valot ehdottomasti :)
Minun mielikuvitukseni keksii kyllä vaikka kuinka paljon erilaista pervoa kivaa, vaikkei mukana olisikaan kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa. En näe mitään syytä, miksi noita olisi pakko olla mukana onnistuneessa kinky- tai D/s-sessiossa. Toki niitä voi olla, mutta ei se todellakaan ole mikään edellytys esimerkiksi onnistuneelle hyvinkin pervolle palvelusuuntautuneelle kinkysessiolle.
Oletko todella itse ihan oikeasti sitä mieltä, että ilman vähintään kipua, nöyryytystä, ahdistusta tai pelkoa ei kinkyily ole kinkyilyä? ???
-Mr.Inathu
PS. Olen pahoillani tästä OT:stä, mutta ihan pakko selventää :-[
Jatketaan off-topic linjalla. Minusta yksittäinen sessio voi varsin hyvin sisältää täysin ja pelkästään positiivisia juttuja, ja jopa suurin osa sessioista voi olla sellaisia.
Mutta itse uskon, että yksi yleinen tapa valta-asetelman syntymiseksi ja ylläpitämiseksi on kuitenkin se, että on olemassa joko koettuja seurauksia tilanteista, missä valta-asemaa on testattu, tai sitten seurauksien pelkoa ihan yleisellä, kunkin henkilön henkilökohtaisella tavalla.
Seuraus voi olla tieto siitä, että se toinen on tyytymätön, tai oma täydellisyyden tavoittelu luo seurauksen omaan mieleen, tai sitten jotain suorempaa, sanallisesti tai fyysisesti. Se seuraus voi realisoitua vaikka vain joka sadannella kerralla, mutta se pitää joskus realisoitua, tai sitten mielikuvituksen pitää pitää mahdollisuutta yllä. Muuten ei välttämättä synny kinkyllä tavalla valta-asemaa, jossa näennäisen vaniljainen viini-illallinen olisi tajunnan räjäyttävä sessio nimenomaan valta-asetelman takia.
Esimerkkinä arkielämän valta-asetelmista: kuka meistä maksaisi veroja yms. maksuja sen melkein puolet palkastaan, jos se olisi vapaaehtoista, perustuen vain omaan harkintaan ja syvään esivallan kunnioitukseen, eikä tarvitsisi pelätä mitään seurauksia. Itselläni riittäisi lojaalisuus kokonaisuutta kohtaan ehkä 15-20% verojen verran, loput maksan vain ja tasan koska on pakko. En silti väitä ahdistuvani asiasta tai kulkevani psykoosin partaalla vain siksi, että seurauksien pelko alistaa minut kiltiksi veronmaksajaksi.
Siksi en usko, että omat subinikaan kovin suuresti ahdistuvat, vaikka sessioissa on mukana sen mukaan, mikä kenenkin tapaan olla sopii, ajoittain kipua, vaatimuksia, pelkoa Rouvan tyytymättömyydestä suorituksiin, ja kirsikkana kakussa, nöyryyttäviä yksityiskohtia, joita vain sadistinen mieli voi keksiä toisen pään menoksi. Joskus vain sen verran, että se "mitä jos.." pääsee elämään, eikä kuole tylsyyteen ajan kanssa.
Ehkä tässä suurin ero tuleekin siinä, tarkasteleeko asiaa yhden session, tai silmään näkyvän osalta, vaiko kokonaisuutena, missä on olemassa suhde, jonka varaan päänsisäisiä asioita voi rakentaa. Vaiko peräti niin tuore suhde, että päänsisään rakennettu oma fantasia asioiden tilasta on merkittävässä roolissa, missä toiseen voi projisoida valtaa, hienoja ominaisuuksia ja omaa tarvetta antautua ja alistua todellisuuden häiritsemättä.
Vir, pohdiskellen
-
Sellainen valta, jota tällainen nössömielinen kaipaa perustuu auktoriteettiin. Halu toimia toisen tahdon mukaan voi syntyä pelosta (kivun, häpäisyn, torjunnan, epäonnistumisen jne.) tai se voi syntyä kunnioituksesta. Kaikessa D/s-toiminnassa on subin haluttava alistua. Toinen haluaa valtaa osoitettavan niin, että se tekee kipeää henkisesti tai fyysisesti ja pelkoa käytetään työkaluna, toinen haluaa että valta-asetelma ilmenee kivutta.
Luulenpa että toisille merkitsee ensisijaisesti se mitä toisen kanssa tehdään ja toisille merkitsee ensisijaisesti se kenen kanssa tehdään. Vaikka toki molemmat asiat lienevät etenkin kaikissa pitemmissä D/s-suhteissa tärkeitä.
Haluan nyt asiaa pohdittuani tarkentaa tuota kipuasiaa. Alkuperäistä viestiäni kirjoittaessani ajattelin kipuna sellaista kipua, jonka kokee negatiivisena.
Tarvitseeko tehdä näin selkeitä jakoja, eiköhän useimmiten asiat sekoitu hiukan? Tuskin kukaan alistuu puhtaasti pelosta, ja yhtä lailla siihen syvään kunnioitukseenkin liittyy usein pohjavire, missä tunteet eivät ole täysin puhtaasti jotain. Pelko on kuitenkin aika syvällä ihmisissä.. jopa suurimman onnen kohdatessa voi kokea pelkoa sen samaisen onnen menettämisestä. Koska elämä on.
Samoin voi olla liioittelua sanoa, että subin on haluttava alistua. Joskus voi olla kyse siitäkin, että sub ei halua myöntää haluavansa alistua, koska alistuessa pääsee tekemään juuri niitä asioita, mitä ei muuten kehtaa myöntää haluavansa, ja jos myöntäisi haluavansa alistua päästäkseen tekemään asioita mitä ei myönnä haluavansa, myöntää ne.. Tai sinnepäin.
Joten idea voi olla nimenomaan se, että ei halua alistua muuten kuin "pakolla". Toki edelleen siis syvimmällä tasolla haluaa alistua, se vaan pitää verhota vähän paremmin, ettei se ole niin ilmeistä. "Mitä siinä odotat, pakota minut!", ei ole ihan riittävä illuusio pakosta aikuiselle ihmiselle, ja silloin tarvitaan ehkä niitä negatiivisiakin keinoja, jotta "pakko" olisi uskottava ;). Se oikea pakko, ja ilman subin halua tai taipumusta alistua tapahtuva alistaminen menee toki rikoksen puolelle, siitä kai olemme kaikki samaa mieltä?
Ja kivusta vielä: masokisti ei koe kipua sessiossa negatiivisena, ehkäpä jopa päinvastoin, mutta määritelmäsi mukaan se siis ei olekaan kipua? Olen huono määrittelemään, mutta minusta myös positiivisena koettu satuttaminen on kipua, esimerkiksi itsekin koen kipua hierojalla käydessäni, vaikka sen kestänkin, ja ajattelen, että se on hyödyllistä ja makeaa kipua. Pitäisi varmaan olla jokin sovittu sanasto, esimerkiksi suurin osa tähän ketjuun vastanneista luultavasti ajattelee kivun olevan kipua, vaikka kohde ei kokisi sitä ikävänä kipuna vaan nautintona. Siksi kai tämä into vakuutella, että kyllä sessioissa voi olla kipua, ilman että se olisi osoitus negatiivisesta pelolla alistamisesta.
Vir
-
On vaikea määritellä mitä tarkalleen vaaditaan siihen että koen Domin kunnioitettavana. Pystyn ehkä määrittelemään suuntaviivoja kuten turvallisuus, terveesti vahva itsetunto ja itseluottamus, tunneäly ja no, älykkyys noin muutoinkin. Mutta vasta livenä tuntemaan oppimalla saa selville onko ihminen oikeanlainen.
On mahdollista, että kun oppii tuntemaan sisäisen subinsa käytännössä, niin huomaa, että sille riittää kelvollisuusmielessä kumppani joka herättää kiiman, ja alistumiseen sitten riittää että D on vahvempi henkisesti ja fyysisesti kun lähestytään subin rajoja. Ainakin minun sisäinen subi on melko yksinkertainen olento. Järkiminä sitten yrittää keksiä kaikenlaisia sääntöjä millaisen D:n pitäisi olla jotta kelpaisi. Sanoisin neuvoksi että antakaa järkiminän miettiä turvallisuusasiat kuntoon ja sitten vaan leikkimään. Maailmassa on niin paljon mukavia ihmisiä, ja yhdenkin kokeilun jälkeen oppii enemmän kun sadan vuoden pohdiskelun jälkeen.
Niin, ja mielestäni subin ja masokistin ero noin termeinä on nimenomaan se, että maso tykkää kivusta, ja subi pyrkii sitä välttämään (vaikka kärsiikin D:nsä iloksi, jos D siitä nauttii). Toinen asia on sitten se, että moni sub on myöskin maso. Mutta ei tarvitse olla, ja niin kun moni jo mainitsikin, mitä vähemmän kivusta tykkää, sitä helpompi sillä on "motivoida" subia. :)
.. ja jos nautit endorfiineista, niin hieman kyllä ennustaisin että suhtautumisesi kipuun saattaa muuttua matkan varrella. Nimimerkillä "kuulostaa tutulta". ::)
-
Hyvä toi kipupointti. Ei todellakaan mikään ihan yksinkertainen asia. Mulle kun kipu on yksiselitteisen ikävä asia, jota on vältettävä, niin mun aivoille on haastavaa ihan kunnolla ymmärtää miten joku voi nauttia kivusta. Siksi varmaankin jäi ottamatta huomioon. Mä kyllä olen yrittänyt tajuta ja yritän vastakin, koska se on kiinnostava asia.
Selkeiden jakojen tekeminen ja jopa kärjistykset ovat sillä tavalla hyödyllisiä, että niiden avulla voi helpommin hahmottaa joitain monimutkaisia kokonaisuuksia. Tokihan varmastikin moni tosielämän tilanne on jonkinlainen sekoitus moniakin eri asioita.
Jos subi ei halua alistua, ei hän etsi Dominoivan ihmisen seuraa. En oikeastaan ajatellut että "haluta alistua" tarkoittaa mitään innokasta palvelijaa, joka melkein jo ennakoi toisen toiveet. Mä itsekin kaipaan sellaista suhdetta, jossa toisen valtaa voi koetella. Ihan jo siitä syystä että joissain tilanteissa on erittäin tärkeää että toinen määrää ja toisen on toteltava ja mun aivoni tarvitsee jonkin vakuuden asiasta. Käytännössä siihen erittäin todennäköisesti riittää se, että jos esimerkiksi koitan karata tilanteesta, niin minut otetaan kiinni ja joko fyysisesti ihan rauhallisesti kiinni pitämällä tai kiinni sitomalla osoitetaan kuka päättää tai verbaalisesti aivan rauhallisesti, mutta varmaan sävyyn kerrotaan minulle, että tässä ei nyt ole mun vallassani päättää tehdäänkö tämä asia vai ei. Ei tarvitse satuttaa, ei tarvitse pelotella, ei tarvitse moittia huonosta käytöksestä. Tarvitsee vain osoittaa, että Domin tahto on vahvempi kuin subin.
hiz, joo. Pidän mahdollisena että suhtautuminen kipuun muuttuu. Tämä on kuitenkin lähtökohtani tässä vaiheessa. On mulla pari muutakin rajoitetta jotka ovat voimassa nyt, mutta ajan kanssa sitten näkee lähtevätkö lievenemään. :)
-
On mahdollista, että kun oppii tuntemaan sisäisen subinsa käytännössä, niin huomaa, että sille riittää kelvollisuusmielessä kumppani joka herättää kiiman, ja alistumiseen sitten riittää että D on vahvempi henkisesti ja fyysisesti kun lähestytään subin rajoja. Ainakin minun sisäinen subi on melko yksinkertainen olento. Järkiminä sitten yrittää keksiä kaikenlaisia sääntöjä millaisen D:n pitäisi olla jotta kelpaisi. Sanoisin neuvoksi että antakaa järkiminän miettiä turvallisuusasiat kuntoon ja sitten vaan leikkimään. Maailmassa on niin paljon mukavia ihmisiä, ja yhdenkin kokeilun jälkeen oppii enemmän kun sadan vuoden pohdiskelun jälkeen.
Meikäläisellä sitten tuo sisäinen suppaaja lienee melko monimutkainen olento kun en koe tätä vain leikiksi ja näytelmäpiirin harrasteluksi. Olen yrittänyt, todellakin lähes verissäpäin saada mutkia suoriksi, mutta ei- ehkä meissä alistuvissa on sitten erilaisia ihmisiä.
Kyse ei myöskään ole mistään hollywood-harhasta, jossa prinssiD:n tulisi ratsastaen hevoisellaan noukkimaan haurasta subiaan-
vaan ihan vain niistä kemioista, että miten tulee juttuun milläkin tasolla- esim. jos ei ole mitään puhuttavaa ja vaivautunut hiljaisuus, se kai kertoo, ettei ole riittävästi kemioita ryhtyä edes "leikkimään".
Mukavuus riittää minusta ystävyyteen, mutta riittäneekö se ominaisuus pelkästäään lähteä hakemaan jotain henkisiä tai fyysisiä rajoja tai riittäisikö se herättämään intohimoja, kummankaan osapuolen kohdalla- tuskinpa.
Jos siis toivoo enemmän kuin leikkisuhdetta-totta kai jokainen leikkimään kykenee, jos on vähänkään lapsenmielisyyttä, imho
-
Jos siis toivoo enemmän kuin leikkisuhdetta-totta kai jokainen leikkimään kykenee, jos on vähänkään lapsenmielisyyttä, imho
Syvätkin suhteet täytyy alkaa jostain. Jos on hurjasti odotuksia heti alkuun, niin siitä tulee vaan paineita molemmille osapuolille. Sitä tuossa tarkoitin, että täytyy mennä veteen ennen kun tietää tykkääkö enemmän kroolaamisesta tai kellumisesta. Voi olla että ensin vaan oppii mitä EI halua, mutta sekin on jotain. Täytyy kokeilla, pienin askelin, sensijaan että jää rannalle. Minun mielestä. Leikkiä ja lopettaa leikit jos ei suju, tai jatkaa syvemmille vesille jos alku tuntuu molemmista kivalta. Ei tarvitse olla niin kuolemanvakavaa, tai pakko heti kerralla mennä sukeltamaan, tai päättää että uidaan nyt yhdessä seuraavat 15vuotta.
Tapaamiskemiat ja seksikemiat voi olla hyvinkin erilaiset, ulkokuoren tai ensivaikutelman perusteella on vaikea sanoa miten kemiat pelaa ilman vaatteita. Mielestäni on hiukan epäreilua että subit kirjoittavat pitkää listaa mitä D:ltä vaativat, ja miten D:n täytyy tarkkailla reaktioita ja haluta oppimaan lukea subin jokaista pientä elettä, ja hyväksyä subin kaikki fobiat ja estot ja mielen solmut, mutta itse ovat valmiita dissaamaan mahdollisen kumppanin tai leikkikaverin siksi että kemiat ei ihan heti sytytä ilotulituksia.
Mutta joo, ymmärrän minä senkin, että jos ei ole minkäänlaista kemiaa, niin ei nyt väkisinkään oikein kannata leikkiä. En vaan ymmärrä, miksi minusta maailma on täynnä kiinnostavia ihmisiä (vaikka järkiminäni on kranttu), ja toiset ei kelpuuta ketään. Mutta jokainen tehkööt omat valintansa. Minä olen tyytyväinen omaan leikkikaveriini, joka ei todellakaan ole mikään 'leikki'kaveri, vaikka ehkä joskus aikoinaan sellaisena tuttavuutena alkoi :)
-
Taas kännyn kanssa näprään,joten en jaksa yrittää lainausta,sori-
itselläni ei ole mitään odotuksia tai lähtökohtaa "kukaan ei kelpaa"-ikää valitettavasti aivan liikaa, tähän skeneen, sen suhteen ;D
Hirvittävä piirre suorastaan,kun suhtautuu ihmisiin yksilöinä-mutta joo,menee ohi aiheen vaihteeks
-
Eli vielä rautalangasta:
Valtaa ja vallankäyttöä, ja täten myös D/s:ää, voivat olla täysin vaniljaiselta näyttävät tilanteet ilman ulkoisia vallan käytön ilmentymiä, jos henkilöiden välillä on sisäistetty valta-asetelma ja täysin ilman mitään negatiivisiksi luokiteltavia tuntemuksia.
Itse viittasin kirjoituksellani tilanteeseen, jossa ollaankin toteuttamassa miellyttäjän fantasiaa niin että vaikka fantasiaan liittyy alistuminen niin kaikki tapahtuu kuitenkin miellyttäjän ehdoilla jopa siinä määrin, että dominoiva tuntee/alkaa tuntea olonsa hyväksikäytetyksi.
IKRM
Vakiofraasihan on että kaikki tapahtuu subin ehdoilla ja että alistuva asettaa omat rajansa. Jäin miettimään miten tuo nyt sitten istuu ylläolevaan. Toisaalta kahvahdan ajatusta etteikö alistuja muka voisi hakea omaa fantasiaansa. Toisen palveleminen ja miellyttäminen on se mistä voi saada erittäin suurta nautintoa. Sitä ei tarvitse eikä saakkaan tehdä vastoin itseään ja omia tuntemuksia.
Olen aina ollut sitä mieltä että valta ei yksiselitteisesti ole vain toisella kuten ei myöskään palveleminen ole yksipuolista vaan että molemmat tavallaan palvelevat toisiaan saadakseen sekä itselleen että toiselle jotain mitä tarvitsevat.
Itse valta sanakin kuulostaa väärältä, haluaisin puhua voimasta. Eräs henkilö puhui joskus voimasta jolla toisen pystyy avaamaan, sitä joko on tai sitten ei ole, pakolla se ei synny. Voimaan ja sen käyttöön liittyy molemminpuolinen syvä ja vahva luottamus toista kohtaan, turvallisuus ja usko hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään.
Uskon että joku muukin subiksi itsensä mieltävä kantaa sisällään alistumisen lahjaa jonka haluaa ojentaa toiselle, useat odottavat koko ikänsä eivätkä silti kohtaa ketään joka olisi lahjansa arvoinen. Tälläistä lahjaa ei saa kepillä, pakottamalla eikä nöyryyttämällä ja se on muutakin kuin seksuaalista kiimaa.
Nämä asiat ovat niin henkilöstä riippuvia, toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä ja jokainen on omasta mielestään tiedon syvimmällä lähteellä :). Ei sen puoleen, todella hyviä kannanottoja tässä keskustelussa kyllä on.
-
Mietin tässä tuota hiz:n viimeisintä kirjoitusta. Siinä hän liittää yhteen korkeat odotukset ja tarkat kriteerit sille millaisen Domin sub kokee tarvitsevansa. Mä raavin päätäni tässä kohtaa aika ahkerasti, koska koen kyllä itsetuntemukseni perusteella hahmottavani aika hyvin minkätyyppinen ihminen mulle sopivan Domin tulee olla. Koen kuitenkin, että kykenen melko hyvin selvittämään onko toinen sopivan oloinen jo ihan sähköpostittelun perusteella. Toki voi hyvin olla että tällä metodilla menee joku helmi ohi, mutta ennemmin niinpäin kuin monia, monia turhia tapaamisia hyvin epäsopivien ihmisten kanssa ja isommat mahdollisuudet rikkoa itseään lisää.
Sit kun koen, että tää ihminen vaikuttaa hyvältä, niin toki kommunikoin ja olen siihen mennessä jo kommunikoinutkin omista rajoitteistani ja puutteistani ja ongelmistani, jotta toinen pystyy arvioimaan olenko hänestä kiinnostava ja haluaako yhä tavata. Kirjoitan myös siitä mitä olen toistaiseksi hahmotellut kaipaavani ja toivovani. Lähinnä tämä käsittää, että millä tavalla uskon, että mut saa parhaiten hyrräämään. Hän sitten arvioi onko kaipaamani sellaista mikä on hänelle luontevaa ja mitä haluaa tehdä. Loppujen lopuksi ihan valtaosa esimerkiksi session sisällöstä on sellaista, mihin haluan ennalta ottaa kantaa ainoastaan jos sitä multa kysytään. Siis niiden rajojeni lisäksi.
Tapaamiseen lähden toiveenani se, että kemiat kohtaisivat myös livenä. Sen jälkeen jatko on mun osaltani aivan auki. Ollaan ehkä puhuttu siitä miten asiat voisivat edetä ja miten ehkä toimisin joissain tilanteissa ja miksi, mutta se on luonnollisesi aika suuntaa-antavaa. Ei mitään ehdotonta. Sitten tilanne etenee miten etenee. Joko johtaa johonkin tai ei johda. Sitten joko jatketaan suhdetta tai ei jatketa. Mahdoton sanoa.
Se miksi mä painotan niin paljon sitä millainen toinen on ihmisenä johtuu ihan siitä, että mä tunnen itseäni ja tiedän minkälaista ihmistä ja kohtelua tarvitsen ylipäänsä kyetäkseni luottamaan toiseen. Mulla on luottamisen alueella ongelmia ja siksi se ei ole mikään ihan helppo asia. Jos lähtisin etsimään sopivaa ihmissuhdetta vähemmän tarkoilla kriteereillä, se olisi sama kuin etsisin neulaa heinäsuovasta. Kun mä tunnen itseäni ja tiedän minkätyyppisten ihmisten kanssa tulen toimeen, niin mulla on siinä tehokas magneetti apuna sen neulan etsimisessä.
Mä vähän ihmettelen, että mistä tuo oletus syntyi, että Domin pitäisi heti saada ilotulituksia aikaan. Sellaisen odottaminen nyt olisi ihan absurdia. Eihän toista mitenkään pysty sillä tavalla heti tuntemaan. Saatika että ei kelpuutettaisi ketään. Öh. Häh? Ei ketään? Onko tässä nyt vähän sellainen ajatus takana, että ei sellaisia ihmisiä nyt edes ole, mitä nää nössöherkkikset kaipaavat? Tämä on se asia mikä pisti päätä raapimaan. Koen, että mulla on oikein hyvät mahdollisuudet löytää sopiva ihminen. Vaikka mä tiedän ja tunnistan omat rajoitteeni ja sen, mikä ei toimi, niin sen ulkopuolelle jää ihan valtavasti kaikkea ja olen melkoisen avarakatseinen.
-
Yksi kysymys ilmaan heitettynä.
Onko niin, että miespuolisen Domin on synnyttävä sellaiseksi, täysinoppineeksi, oltava jo nuorena luottamusta herättävä jo olemuksellaan, ja mieli ja sielu toki seuraten ulkoista ja ensivaikutelmallista vaikutelmaa? Vai voisiko olla niin, että myös Dominoivilla on omat kasvukipunsa, mielen solmunsa, monijakoiset tunteet eri asioista, itsensä hyväksyminen, vastuun otto suhteessa vallanhaluun ynnä muut seikat kehittyviä ja dynaamisia osia persoonaa? Eli haluavatko "nössöherkkikset", kuten aloittaja itseään huumorin keinoin kuvaa, aina valmiin persoonan, joka kaikessa kehittyneisyydessään vastaansanomattomasti huokuu sitä valtaa, arvovaltaa, auktoriteettia?
Siinä missä alistuvuus ja sen haluaminen on ihmisessä ominaisuus, joka saattaa kehittyä ja muuttua, paitsi ajan, myös kokemusten kautta, myös dominoivuus on vastaava taipumus/ominaisuus. Sitä voi olla paljon jo luonnostaan, mutta kasvatus, elinympäristö ja ihmissuhteet muokkaavat sitä, eikä pelkkä dominoivuus tee ihmisestä yhtään sen jalompaa persoonaa.
Toki on välillä havaittavissa, että fantasioissa asiat eivät ole näin. Fantasioissa ritari saapuu vasta vaiheessa, jossa hän osaa jo ratsastaa valkealla hevosellaan, ja käyttäytyä kuten fantasiaan kuuluu.
Ja se kysymys: Miksi aloittelijat eivät halua opiskella yhdessä? Miksi fantasiaan kuuluu se, että toinen jo tietää ja valaisee sitten sitä toista, opastaa hänestä esiin ne kaikki ihmeelliset asiat?
Ja tämä on ehkä väärässä ketjussakin.
Kunhan mietin, olisiko aloittaja valmis aloittamaan tilanteesta, missä sillä vastakappaleella, alistajallaan on fantasia täydellisestä orjattaresta, jonka hän sitten "isona" kouluttaa, siinä missä hänellä on itsellään fantasia täydellisestä Masterista, joka tekee hänestä kaiken sen mitä hän voisi olla.
Koska itse uskon, että aloittajassa on potentiaalia, ja kun asiat on teoriassa pohdittu, asiat on jo puoliksi tehty. Mutta pelkään, että se neula heinäsuovassa ei löydy helposti, yksinkertaisesta syystä: aloittajan kuvailemaksi Masteriksi kehitytään, ja kehittymiseen tarvitaan se, kenen kanssa asiat opetella. Joten on hyvinkin mahdollista, että kun Master on valmis ja hyvä ja täydellinen, hän on myös jo pitkässä pysyvässä suhteessa orjattareensa, tai useampiin sellaisiin. Näin suuri osa parhaista on elämäntilanteessa, missä ei ole välttämätöntä tarvetta löytää aina uusia harjoittelukappaleita.
Siksi suosittelen katselemaan ei pelkästään valmiita yksilöitä, myös niitä hiomattomia timantteja.
Vir, jota on vuosien varrella hiottu, mutta vielä ei ole selvillä edes se, mihin tässä ollaan pyrkimässä ...
-
Minusta kaikilla on mahdollisuus löytää joku. Ei herkkyys ole ongelma, eikä kinky ole sitä että ollaan väkivaltaisia ja tunteettomia. Mutta joutuu etsimään ja kokeilemaankin; mistä oikeasti pitää eikä vain mielikuvissa ja joku/jokin asia mistä on ajatellut että ei ikinä voikin olla kivaa ja nautittavaa. Masokisti ei tarvitse olla, en ole minäkään eikä seuraa ole puuttunut. Kuten Vir sanoo, timantit hioutuvat - hiotaan toisiamme.
-
Yksi kysymys ilmaan heitettynä.
Onko niin, että miespuolisen Domin on synnyttävä sellaiseksi, täysinoppineeksi, oltava jo nuorena luottamusta herättävä jo olemuksellaan, ja mieli ja sielu toki seuraten ulkoista ja ensivaikutelmallista vaikutelmaa? Vai voisiko olla niin, että myös Dominoivilla on omat kasvukipunsa, mielen solmunsa, monijakoiset tunteet eri asioista, itsensä hyväksyminen, vastuun otto suhteessa vallanhaluun ynnä muut seikat kehittyviä ja dynaamisia osia persoonaa? Eli haluavatko "nössöherkkikset", kuten aloittaja itseään huumorin keinoin kuvaa, aina valmiin persoonan, joka kaikessa kehittyneisyydessään vastaansanomattomasti huokuu sitä valtaa, arvovaltaa, auktoriteettia?
Siinä missä alistuvuus ja sen haluaminen on ihmisessä ominaisuus, joka saattaa kehittyä ja muuttua, paitsi ajan, myös kokemusten kautta, myös dominoivuus on vastaava taipumus/ominaisuus. Sitä voi olla paljon jo luonnostaan, mutta kasvatus, elinympäristö ja ihmissuhteet muokkaavat sitä, eikä pelkkä dominoivuus tee ihmisestä yhtään sen jalompaa persoonaa.
Toki on välillä havaittavissa, että fantasioissa asiat eivät ole näin. Fantasioissa ritari saapuu vasta vaiheessa, jossa hän osaa jo ratsastaa valkealla hevosellaan, ja käyttäytyä kuten fantasiaan kuuluu.
Ja se kysymys: Miksi aloittelijat eivät halua opiskella yhdessä? Miksi fantasiaan kuuluu se, että toinen jo tietää ja valaisee sitten sitä toista, opastaa hänestä esiin ne kaikki ihmeelliset asiat?
Ja tämä on ehkä väärässä ketjussakin.
Kunhan mietin, olisiko aloittaja valmis aloittamaan tilanteesta, missä sillä vastakappaleella, alistajallaan on fantasia täydellisestä orjattaresta, jonka hän sitten "isona" kouluttaa, siinä missä hänellä on itsellään fantasia täydellisestä Masterista, joka tekee hänestä kaiken sen mitä hän voisi olla.
Koska itse uskon, että aloittajassa on potentiaalia, ja kun asiat on teoriassa pohdittu, asiat on jo puoliksi tehty. Mutta pelkään, että se neula heinäsuovassa ei löydy helposti, yksinkertaisesta syystä: aloittajan kuvailemaksi Masteriksi kehitytään, ja kehittymiseen tarvitaan se, kenen kanssa asiat opetella. Joten on hyvinkin mahdollista, että kun Master on valmis ja hyvä ja täydellinen, hän on myös jo pitkässä pysyvässä suhteessa orjattareensa, tai useampiin sellaisiin. Näin suuri osa parhaista on elämäntilanteessa, missä ei ole välttämätöntä tarvetta löytää aina uusia harjoittelukappaleita.
Siksi suosittelen katselemaan ei pelkästään valmiita yksilöitä, myös niitä hiomattomia timantteja.
Vir, jota on vuosien varrella hiottu, mutta vielä ei ole selvillä edes se, mihin tässä ollaan pyrkimässä ...
Jos pikkasenkan itse mitein miten itse olen dominoivan kehittynyt ajansaatossa, niin yksi tulee päälimäiseksi ja sen on maltti keskustella subin kanssa. joka vaati sitä että subi kiinostaa itseeni, sillä laiskuus tulee tiedon myötä, joka taas aika pienestäkin asiasta lopettaa subiin kiinostumisen. Toisaalta laiskuus tekee myös sen, että ei jaksa olla se olkapää, johon subit voivat kyyneliään vuodattamaan tulla, sillä kun kuuntelee uhden subin ongelmia, niin siihe oppii että aikaa on rajatusti, ja konikossa ne ongelmat eivät kaksinkertaistu vaan kolmin tai nelin kertaistuu.
Tässä naispuolisilla dominoilla on helponpaa, sillä mies subit eivät varmaan ensimmäisen kääda sitä ongelma laaria ja viellä odota että joku muu ne selvittää. Olen tässä itse ottanut aika lailla sellaisen nais dominiden mukavuus alueen itsellekin, kun olen heidän helppoutta subien kanssa olemisesa katsellut. Toissalta pitännyt myös sen asian mikä monelle nais dominoivalla on vaikeata, eli en missään tapauksessa suostu palvelijan rooliin.
-
Kyllä alistuvilla miehilläkin on ongelmia mutta eri sarjaa kuin naisilla. Joten olkoon Dominoivana mies tai nainen, osansa saa tavalla tai toisella alistuvan solmukohdista. Ja sanoisin, että hyvä näin.
Mitä enemmän tietää oman subin maailmankuvaa ja elämää siellä arkenakin omissa ympyröissään, sitä kokonaisvaltaisemmin pystyy olemaan D tälle ihmiselle.
Ihminenhän on kokonaisuus mitään poisjättämättä.
-
Jos suhde on hyvä ja aito. Kyyneleet ja pahanolohetket on sallittuja mielestäni niin subille kuin myös dommelle. Aivan sukupuolesta riipumatta. Kukaan ei ole heikko taikka vahva aina ;) Silloin se toinen siinä vierellä on aivan paikallaan.
-
Mitä? Siis MITÄ? Dominoivan miehen pitäisi olla valmis? Öö, ei.
Ok, myönnän erittäin auliisti sen, että kinkysuhteista mun kokemukseni on erittäin vähäinen. Mut en mä kyllä mielestäni ole etsimässäkään muuta kuin sellaista ihmistä, joka olisi vähintään mua vastaava. Ei tartte välttämättä olla juurikaan yli. En mä ole etsimässä täydellistä virheetöntä ihmistä vaan sillä tavalla vahvaa ihmistä, joka kykenee myöntämään puutteensa ja ongelmansa. Sellaista, joka luonnostaan on sopivan tyyppinen ja mieleltään sellainen että kykenee ymmärtämään mitä tarkoitan ja että mä kykenen ymmärtämään häntä.
Olen sillä tavalla friikki, että harrastan aktiivisesti itsetutkiskelua ja itseterapiointia ja lueskelen alituiseen jotain psykologiaan liittyvää, kaivelen omaa psyykettäni ja etsin keinoja työstää ongelmiani. Mulla on rankkoja asioita tässä taustalla, jotka ovat pakottaneet kasvamaan. Olisi ollut muuten ihan mahtavaa jos olisi ollut joku, jonka kanssa olisi voinut kasvaa yhdessä, heitellä ajatuksia ja näkökulmia, mutta eipä ole ollut.
Mun roolini on elämäni aikana ollut hyvin pitkälti olla se, joka tukee toisten kasvua. Se on liiallisissa määrin ollut mun roolini, enkä juuri nyt halua yhtäkään sellaista ihmissuhdetta lisää, jossa ei olisi riittävästi vastavuoroisuutta. Mulla on ikää 30 vuotta, mutta mä en katsele numeroita, kun tutustun ihmisiin. En siis todellakaan oleta, että toisen pitäisi olla nuorena kypsä. Yhden ihmisen tunnen, joka on mua nuorempi ja ikäänsä nähden aivan hämmästyttävän kykenevä ajattelevaan kypsästi. Kunnioitan kovasti tätä ystävääni. Noin muutoin enimmäkseen ajatukset kohtaavat n. 10-20v vanhempien miesten kanssa.
Mä tunnen itseäni ja tiedän mitä tarvitsen ja saatan tarkennellakin sitä sitä mukaa kun oivallan uutta. Jos toisella ei ole tietynlaista luonnetta ja kypsyyttä, niin mun ei kannata lähteä mukaan. Mulla ei ole resursseja toimia valmentajana tässä elämäntilanteessa. Se on musta sitten vähän eri asia, että kuinka kokenut on bdsm:n ja dominoinnin suhteen. En mä näe pitkää kokemusta mitenkään välttämättömänä. Mulle riittää että ymmärtää minkätyyppistä dominointia kaipaan ja uskoo itsessään olevan potentiaalia toteuttaa se. Se on jo paljon se. Siitä eteenpäin se on sitten tutkimusmatka, jolla on kaksi yksilöä. Mä en odota, että toinen opastaa minusta esiin ihmeelliset asiat ja valaisee mut. Mä haluan että toinen on sellainen jonka kanssa kykenen tonkimaan itsessäni näitäkin asioita, kokeilemaan ja tutkimaan. Mä olen valmis tukemaan toista miten taidan, mutta juuri nyt tarvitsen sellaisen suhteen jossa mun on mahdollista myös saada asioita ja sitä kautta voimaantua. Voi kyllä hyvin olla, että tämä asia ei ole ollenkaan hyvin käynyt ilmi noista aiemmista teksteistäni, mut mä en todellakaan ole tässä ihan pelkästään itsekkäästi omaa etua ajatellen liikkeellä. Ennemminkin opettelen tervettä itsekkyyttä, jotta tasapainoinen ihmissuhde olisi mahdollinen.
Jos nyt päättelin oikein, niin Viridian sinua häiritsee tässä nyt tämä oletettu elämänkokemuksellinen epäsuhta vai ennemminkin epätasaiseksi näkemäsi asetelma antamisen ja saamisen suhteen vai huoli siitä että tuolla tavoitellaan nyt kuuta taivaalta, etsisi maasta mieluummin?
Mä en nyt oikein hahmottanut tota kysymystä siitä että olisinko valmis lähtemään toteuttamaan alistajan fantasiaa täydellisestä orjasta. No en nyt tietenkään kenen kanssa tahansa ja minkälaiseksi orjaksi tahansa, mutta riippuu ihan siitä fantasian laadusta. Niitä on ihan valtavan erilaisia. Ihan pidän mahdollisena että jonkun visio täydellisestä orjasta olisi sellainen, joka sopisi mullekin paremmin kuin hyvin.
Joka tapauksessa mulla ei ole mikään kiire löytää sitä sopivaa ihmistä. Jos löytyy nopeasti niin hyvä, jos löytyy hitaammin niin hyvä ja sit jos ei millään meinaa löytyä, niin ihan viimeistään sitten kaivelen muita mahdollisuuksia. Kenenkään ei pidä olla sellainen mitä etsin, mut jos joku sattuu olemaan, niin vähäks hianoo!
-
Mietin tässä tuota hiz:n viimeisintä kirjoitusta. Siinä hän liittää yhteen korkeat odotukset ja tarkat kriteerit sille millaisen Domin sub kokee tarvitsevansa. Mä raavin päätäni tässä kohtaa aika ahkerasti, koska koen kyllä itsetuntemukseni perusteella hahmottavani aika hyvin minkätyyppinen ihminen mulle sopivan Domin tulee olla. Koen kuitenkin, että kykenen melko hyvin selvittämään onko toinen sopivan oloinen jo ihan sähköpostittelun perusteella. Toki voi hyvin olla että tällä metodilla menee joku helmi ohi, mutta ennemmin niinpäin kuin monia, monia turhia tapaamisia hyvin epäsopivien ihmisten kanssa ja isommat mahdollisuudet rikkoa itseään lisää.
Eccentric, ketjunaloituksesi oli mielestäni erittäin hyvä koska se on poikinut paljon keskustelua, sekä aiheesta että sen vierestä. Niin kuin moni muukin vastaus täällä (Viridianinkin, oletan), minun tekstini ei suoranaisesti ollut vastaus sinulle suoraan, vaan ne oli ajatuksia jotka perustui osaksi sinun ajatuksiisi, osaksi katyn vastaukseen, ja ehkä eniten kaikkiin samantyylisiin kommentteihin joita olen viimeisten vuosien aikana Leikkikehästä asti foorumeilla ja fetlifessa lukenut. Koska samat kuviot toistuu melko usein (olen monet niistä kiemuroista itsekin käynyt läpi), ja se nyt aiheutti tuon eilisen tilitykseni tähän ketjuun, vaikka olisin voinut sen ihan minne tahansa muuallekin kirjoittaa (ja avasinkin aamulla sille oman ketjun).
En siis suoranaisesti tarkoittanut sinua, mutta usein ihanne D:nsä määritelleet lisäävät vielä listalleen että D:n pitäisi olla vapaa, ja kenenkään vaimon tai muiden subien kanssa häntä ei haluta jakaa. Ja tässä yleensä kariutuvat viimeisetkin kandidaatit, syistä joita Viridian tuossa äsken mielestäni erinomaisesti avasi. Ja sitten jää vaihtoehdoksi vain odottaa. Ja tässä minä (kömpelösti) ja Viridian (viisaammin) yritti ehdottaa että odottamiseen sijaan ehkä jonkun muun odottelijan (tai jonkun muun jota kohtaan edes tuntee ihan pikkuisen kiinnostusta) kanssa hieman voisi testata että mistä tässä D/s:ssä nyt sitten oikein onkaan kyse.
Mutta vaikuttaa nyt siltä ettei sinun kriteerit loppujen lopuksi niin kivenkovat tai utopistiset ole. Ja "nössösubeille" löytyy aivan varmasti ottajia, mutta ehkä niitä psykolokogitaitojen omaavia hiukan vähemmän. Sitä puolta tässä enemmänkin kai jotkut ovat yrittäneet kommentoida, että rimasi on melko korkealla. Mutta taisimme (ainakin minä) ymmärtää väärin.
Noin muuten niin jos haluat että ketju pysyy itsessäsi (kun tässä nyt kaikkien vastaukset harhailee yleisiin asioihin, josta näytät hämmentyvän), ja haluat löytää kuvailemasi D:n, niin voisit ehkä kopioida nuo olennaiset toivomuksesi ketjuun Deitti/seuranhaku-osion alle. Toivon, ja uskoisin (koska asenteesi on mielestäni avarakatseinen), että löydät oman D:n pian.
-
Mitä? Siis MITÄ? Dominoivan miehen pitäisi olla valmis? Öö, ei.
Ok, myönnän erittäin auliisti sen, että kinkysuhteista mun kokemukseni on erittäin vähäinen. Mut en mä kyllä mielestäni ole etsimässäkään muuta kuin sellaista ihmistä, joka olisi vähintään mua vastaava. Ei tartte välttämättä olla juurikaan yli. En mä ole etsimässä täydellistä virheetöntä ihmistä vaan sillä tavalla vahvaa ihmistä, joka kykenee myöntämään puutteensa ja ongelmansa. Sellaista, joka luonnostaan on sopivan tyyppinen ja mieleltään sellainen että kykenee ymmärtämään mitä tarkoitan ja että mä kykenen ymmärtämään häntä.
Olen sillä tavalla friikki, että harrastan aktiivisesti itsetutkiskelua ja itseterapiointia ja lueskelen alituiseen jotain psykologiaan liittyvää, kaivelen omaa psyykettäni ja etsin keinoja työstää ongelmiani. Mulla on rankkoja asioita tässä taustalla, jotka ovat pakottaneet kasvamaan. Olisi ollut muuten ihan mahtavaa jos olisi ollut joku, jonka kanssa olisi voinut kasvaa yhdessä, heitellä ajatuksia ja näkökulmia, mutta eipä ole ollut.
Mun roolini on elämäni aikana ollut hyvin pitkälti olla se, joka tukee toisten kasvua. Se on liiallisissa määrin ollut mun roolini, enkä juuri nyt halua yhtäkään sellaista ihmissuhdetta lisää, jossa ei olisi riittävästi vastavuoroisuutta. Mulla on ikää 30 vuotta, mutta mä en katsele numeroita, kun tutustun ihmisiin. En siis todellakaan oleta, että toisen pitäisi olla nuorena kypsä. Yhden ihmisen tunnen, joka on mua nuorempi ja ikäänsä nähden aivan hämmästyttävän kykenevä ajattelevaan kypsästi. Kunnioitan kovasti tätä ystävääni. Noin muutoin enimmäkseen ajatukset kohtaavat n. 10-20v vanhempien miesten kanssa.
Mä tunnen itseäni ja tiedän mitä tarvitsen ja saatan tarkennellakin sitä sitä mukaa kun oivallan uutta. Jos toisella ei ole tietynlaista luonnetta ja kypsyyttä, niin mun ei kannata lähteä mukaan. Mulla ei ole resursseja toimia valmentajana tässä elämäntilanteessa. Se on musta sitten vähän eri asia, että kuinka kokenut on bdsm:n ja dominoinnin suhteen. En mä näe pitkää kokemusta mitenkään välttämättömänä. Mulle riittää että ymmärtää minkätyyppistä dominointia kaipaan ja uskoo itsessään olevan potentiaalia toteuttaa se. Se on jo paljon se. Siitä eteenpäin se on sitten tutkimusmatka, jolla on kaksi yksilöä. Mä en odota, että toinen opastaa minusta esiin ihmeelliset asiat ja valaisee mut. Mä haluan että toinen on sellainen jonka kanssa kykenen tonkimaan itsessäni näitäkin asioita, kokeilemaan ja tutkimaan. Mä olen valmis tukemaan toista miten taidan, mutta juuri nyt tarvitsen sellaisen suhteen jossa mun on mahdollista myös saada asioita ja sitä kautta voimaantua. Voi kyllä hyvin olla, että tämä asia ei ole ollenkaan hyvin käynyt ilmi noista aiemmista teksteistäni, mut mä en todellakaan ole tässä ihan pelkästään itsekkäästi omaa etua ajatellen liikkeellä. Ennemminkin opettelen tervettä itsekkyyttä, jotta tasapainoinen ihmissuhde olisi mahdollinen.
Jos nyt päättelin oikein, niin Viridian sinua häiritsee tässä nyt tämä oletettu elämänkokemuksellinen epäsuhta vai ennemminkin epätasaiseksi näkemäsi asetelma antamisen ja saamisen suhteen vai huoli siitä että tuolla tavoitellaan nyt kuuta taivaalta, etsisi maasta mieluummin?
Mä en nyt oikein hahmottanut tota kysymystä siitä että olisinko valmis lähtemään toteuttamaan alistajan fantasiaa täydellisestä orjasta. No en nyt tietenkään kenen kanssa tahansa ja minkälaiseksi orjaksi tahansa, mutta riippuu ihan siitä fantasian laadusta. Niitä on ihan valtavan erilaisia. Ihan pidän mahdollisena että jonkun visio täydellisestä orjasta olisi sellainen, joka sopisi mullekin paremmin kuin hyvin.
Joka tapauksessa mulla ei ole mikään kiire löytää sitä sopivaa ihmistä. Jos löytyy nopeasti niin hyvä, jos löytyy hitaammin niin hyvä ja sit jos ei millään meinaa löytyä, niin ihan viimeistään sitten kaivelen muita mahdollisuuksia. Kenenkään ei pidä olla sellainen mitä etsin, mut jos joku sattuu olemaan, niin vähäks hianoo!
Voin ihan kokemuksella sano, että kukaan ei tiedä miten tule käytäytymään, kun hänelle ihan uusia ovia avataan sekusalisella puolella. Tällöin ihmine monesti menettää kontrollin järkevään ajatteluu, joka hän pelästyy sitä että joku pääse häne lähelleen ja pystyy häne vaikuttamaan, tai sitten hän mene nautinnon kautta uusille alueille. Olen kuullut samanlaista itse tietoista toitotusta, joka loppujen lopukis on päättynyt sellaiseen jota ei ole voinnut ede ajatella. Tämän takia BDSM on rohkeille jotka haluavat laajentaa omaan seksualisuutta.
-
hiz: Ei tän ketjun tarvitse mussa todellakaan pysyä. Rönsyily on usein oikein avartavaa.
Mää ny vaan oon tämmönen että tykkään selventää kaikki oletetutkin väärinkäsitykset ihan varmuuden vuoksi. :) En yhtään epäile etteikö olisi myös tuollaisia mahdottoman tiukalle kriteerinsä vetäviä seuranhakijoita. Koen todennäköisesti epäonnistuneeni itseilmaisussani jos mut nähdään sellaisena.
Toisaalta rimani on kyllä korkealla. Se perustuu ihan aiempaan elämänkokemukseen ja itsetuntemukseen. Kyllä mä voin lähteä kevyempiinkin kokeiluihin vähemmillä kriteereillä, mutta tunnen mun pääni ja henkinen ulottuvuus on mulle todella tärkeä. Voi olla että tuollainen kevyempi kokeilu ei kovin paljoa uutta antaisi, kun mulla on luottamusongelmia ja ne saattavat aika rasittavasti ehkäistä hyötyjä sellaisesta touhusta. En nyt ihan varmaksi kuitenkaan sano. Riippuu ihan siitäkin miten tämä pelkotekijä mun päässäni elää, eli saanko sitä lievennettyä.
Viridian viittasi ihan suoraan aloittajaan ja siksi hänen kirjoitukseensa tuossa äsken ensisijaisesti vastasinkin.
Noin muutoin antaa mennä yleisiin aiheisiin ihan rauhassa. :)
Guide-Master: Ymmärsinkö nyt oikein, että sitä tullaan nimittelemään meikäläistä jänishousuksi?
-
hiz: Ei tän ketjun tarvitse mussa todellakaan pysyä. Rönsyily on usein oikein avartavaa.
Mää ny vaan oon tämmönen että tykkään selventää kaikki oletetutkin väärinkäsitykset ihan varmuuden vuoksi. :) En yhtään epäile etteikö olisi myös tuollaisia mahdottoman tiukalle kriteerinsä vetäviä seuranhakijoita. Koen todennäköisesti epäonnistuneeni itseilmaisussani jos mut nähdään sellaisena.
Toisaalta rimani on kyllä korkealla. Se perustuu ihan aiempaan elämänkokemukseen ja itsetuntemukseen. Kyllä mä voin lähteä kevyempiinkin kokeiluihin vähemmillä kriteereillä, mutta tunnen mun pääni ja henkinen ulottuvuus on mulle todella tärkeä. Voi olla että tuollainen kevyempi kokeilu ei kovin paljoa uutta antaisi, kun mulla on luottamusongelmia ja ne saattavat aika rasittavasti ehkäistä hyötyjä sellaisesta touhusta. En nyt ihan varmaksi kuitenkaan sano. Riippuu ihan siitäkin miten tämä pelkotekijä mun päässäni elää, eli saanko sitä lievennettyä.
Viridian viittasi ihan suoraan aloittajaan ja siksi hänen kirjoitukseensa tuossa äsken ensisijaisesti vastasinkin.
Noin muutoin antaa mennä yleisiin aiheisiin ihan rauhassa. :)
Guide-Master: Ymmärsinkö nyt oikein, että sitä tullaan nimittelemään meikäläistä jänishousuksi?
En, puhun vain kokemukset, joha olen itse törmännyt, sillä usko pois, tässä asiassa et voi järjellä pärjätä, no tietenkin kokemusten käsitelemisessä.
-
Eli mitä sitten ehdottaisit, jos kerran järki on melko turha?
-
Se on sinun ja sen kenen kanssa lähden kokeilemaan juttu, sillä noin on sellasia juttuja joita voi vain kokemusten kautta mennä.
-
No nyt en kyllä ollenkaan ymmärrä mikä sun pointti on osallistua tähän. Varoittaa, että vaikka miten ennakois niin se voi mennä ihan toisin?
joo, niin voi.
-
No nyt en kyllä ollenkaan ymmärrä mikä sun pointti on osallistua tähän. Varoittaa, että vaikka miten ennakois niin se voi mennä ihan toisin?
joo, niin voi.
Sinulla ei ehkä ole minkäännäköistä käsitystä miten voimakkaita tunteita ja mielenliikkeitä BDSMssä voi parhaimmillaan kokea. Samanlaista ei vaniljapuolella tapahdu, lähellekään.
IKRM
-
No nyt en kyllä ollenkaan ymmärrä mikä sun pointti on osallistua tähän. Varoittaa, että vaikka miten ennakois niin se voi mennä ihan toisin?
joo, niin voi.
Sinulla ei ehkä ole minkäännäköistä käsitystä miten voimakkaita tunteita ja mielenliikkeitä BDSMssä voi parhaimmillaan kokea. Samanlaista ei vaniljapuolella tapahdu, lähellekään.
IKRM
Niin tai miksei pahimmillaankin voi tapahtua.
Minusta on aika rohkeaa kyseenalaistaa toisten käsityksiä ja vähätellä vanilijaista suhdetta- kaikkihan eivät ole kinkyjä, mutta kenties tyytyväisiä ja melko tasapainoisiakin ihmisiä.
Mutta joo, siis, seksistähän tässä ketjussa on kyse kai, kinkystä seksistä. Vaiko mielenliikkeistä?
-
Niin tai miksei pahimmillaankin voi tapahtua.
Minusta on aika rohkeaa kyseenalaistaa toisten käsityksiä ja vähätellä vanilijaista suhdetta- kaikkihan eivät ole kinkyjä, mutta kenties tyytyväisiä ja melko tasapainoisiakin ihmisiä.
Mutta joo, siis, seksistähän tässä ketjussa on kyse kai, kinkystä seksistä. Vaiko mielenliikkeistä?
Vastaus kysymykseen, ei kyseenalaistamista tälläkään kerralla.
IKRM
-
Tässä asiassa olen ihan samaa mieltä IKRM:n kanssa. Olen jo melko iällä ja monenlaista aikaisemmi kuvitellut nähneeni ja kokeneeni. Vasta tähän kinky-maailmaan tutustumisen jälkeen olen pystynyt ja uskaltanut avata omaa itseäni ja oikeasti kiinnostunut siitä mitä toinen oikeasti haluaa. Oppinut kuuntelemaan itseäni ja toista. Tätä ehkä Eccentric:kin hakee avauksellaan - haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi sinä haavoittuvana ja omana itsenään. Elämä on paljon helpompaa ja kevyempää kun on sovitut pelisäännöt joiden mukaan toimitaan. Ilo ja leikkisyyskin on palannut tähän montakertaa niin totiseen puurtamiseen.
-
Ennemminkin opettelen tervettä itsekkyyttä, jotta tasapainoinen ihmissuhde olisi mahdollinen.
Jos nyt päättelin oikein, niin Viridian sinua häiritsee tässä nyt tämä oletettu elämänkokemuksellinen epäsuhta vai ennemminkin epätasaiseksi näkemäsi asetelma antamisen ja saamisen suhteen vai huoli siitä että tuolla tavoitellaan nyt kuuta taivaalta, etsisi maasta mieluummin?
Joka tapauksessa mulla ei ole mikään kiire löytää sitä sopivaa ihmistä. Jos löytyy nopeasti niin hyvä, jos löytyy hitaammin niin hyvä ja sit jos ei millään meinaa löytyä, niin ihan viimeistään sitten kaivelen muita mahdollisuuksia. Kenenkään ei pidä olla sellainen mitä etsin, mut jos joku sattuu olemaan, niin vähäks hianoo!
Minua ei ole häirinnyt viestisi millään lailla, päinvastoin olen yrittänyt parhaani mukaan auttaa sinua. Havaitsen, että huumorintajuni ja muu ilmaisuni ei ole ollut kyllin selkeää, joten ehkä jätän auttamisen fiksummille ;). En miettinyt antamisen ja saamisen epäsuhtia, koska D-s -suhteessa se on epärelevanttia. Kuten aiemmin kirjoitin, suhteet etsivät tasapainon, tai lakkaavat olemasta.
Tilanne siis on se, että tiedän mistä puhut, kun puhut epämasokismista, ainakin jollain osalla itseäni, sillä subiosani on haasteellinen yhdistelmä korkeaa kipukynnystä, mutta masokismia vain kovimmassa kiimassa. Nöyryytyksiä en kaipaa. Ennemminkin tarvitsen välillä vastuun jättämistä toiselle. Kuten sinäkin?
Senkin osan tiedän hyvin, mitä on hakea suhdetta ei-vapaana, mutta avoimin kortein pelaavana polyamorikkona. Suuri osa ihmisistä on monogaamisia. Tai sitten suo itselleen salasuhteet, jopa useita suhteita, mutta partnerilleen ei edes epäsalaa tapahtuvaa toimintaa. Sellaiseen oma moraalini ei anna myöten osallistua.
Olen siis rehellisesti sitä mieltä, että etsinnässäsi masokismin puute on vain pieni hidaste. Ja kaikillahan meillä on traumoja ja kipupisteitä. Vaativakin saa olla, ja kyllä niitä sisäisen auktoriteetin omaavia Mastereita on. Mutta: Sinulla olevat mies ja muu perhe: se aiheuttaa ongelmia. Vaikka olet avoimesti liikkeellä, ja mies tietää.
Koska kaikki muu yhdessä viittaa siihen, että haluat mennä syvemmälle. Puhut sessioista, missä opit luottamaan, avautumaan, antautumaan. Se vie aikaa ja lisää syvyyttä. Ja se mistä Guide yritti varoittaa, on se, että siinä kohtaa kaikkea ei voi enää ennakoida. Todennäköisesti itse alat muuttua, jotenkin. Ja perheesi tulee huomaamaan muutoksen, ja reagoimaan muutokseen, jotenkin. Ja siinä kohtaa voi olla aika raskas homma olla se tapahtumat alkuunsaattanut Master.
Voi olla, mutta ei tietenkään tarvitse käydä niin. Ehkä sinäkään et joudu valintojen eteen. Silti riski on olemassa, ja kannattaa etukäteen miettiä mitä teet. Sitten jos.
Koska BDSM, ja D-s on koukuttavaa, ja vastaa moniin perustavaa laatua oleviin tarpeisiin, ja tarjoaa mahdollisuuksia muuttua monella tasolla onnellisemmaksi ihmiseksi. Se kaikki voi olla valtava järkytys miehellesi myös. Olettaen, että hän on aiemmin yrittänyt tarjota sinulle hyvää ja parasta. Kun hän huomaa, että lopulta saat oikeanlaista polttoainetta koneistoosi.
Mutta joo, jätetään tämä pirujen maalaus seinille. Ymmärrätkö kuitenkin, jos oikein mietit, miksi minun logiikallani löydetty kuu on vaarallisempi vaihtoehto, kuin yhdessä opetteleva, inhimillisempi tekijämies? Vaikka molemmissa on vaaransa. Elämä on vaaroja täynnä ;).
Vir, jolla on mies, perhe, useampi leikkikaveri ja reilu peli osallisten kesken, silti elämä on välillä draamaa, koska olemme ihmisiä. Niin vaniljassa kuin kinkymmissäkin asioissa, jos ja kun pää ja sydän on mukana, tapahtuu asioita joskus ennakoimattomilla tavoilla.. se on joskus ilo, joskus kipua.. mutta kaikesta huolimatta aivan mahdollinen tapa elää.
ps. jos nyt olisikin niin, että et ole kolmikymppinen itseään (ja Masteria) etsivä perheellinen subnainen, vaan jotain ovelampaa, myönnän olevani helposti vedätettävä ja liian kiltti, aina ja edelleen ;)
-
Hyvät ihmiset.
Olen liian hyvä maalaamaan pirut seinille. Aivan liian hyvä. Niin hyvä, että se on monta kertaa estänyt minua elämästä. Olen kuitenkin onneksi kasvanut ja kehittynyt ja oppinut realistisempia mittasuhteita. Luotan kykyyni arvioida tulevaa. Olen pyöritellyt päässäni valtavia määriä erilaisia mahdollisia tapahtumakulkuja ja niiden vaikutuksia siihen, tähän ja tuohon. Olen pohtinut omia ominaisuuksiani ja kykyjäni toimia erilaisissa tunnekuohuissa. Olen miettinyt millä kaikilla tavoilla tämä etsintäni ja mahdollinen etsimäni löytäminen voi vaikuttaa muuhun elämääni. Olen pohtinut elämäntilannettani ja sitä kannattaako juuri nyt katsoa tätä puolta elämästä vai olisiko syytä jättää se myöhemmäs. Olen pohtinut tarkkaan mitä haluan elämältäni.
Vaikka olen aivan alussa D/s-juttujen suhteen, en todellakaan ole raakile elämän suhteen. En kuvittele pystyväni hallitsemaan kaikkea tai tietäväni kaikkea. En kuvittele lähteväni riskittömään asiaan nyt. En kuvittele ongelmatonta jatkoa. Uskon kuitenkin kykyyni ratkaista ongelmia. Uskon vahvaan tahtooni pitää perheestäni huolta. Tunnen puolisoni varsin hyvin. Kylmästi ilmaistuna puolisoni tietää ettei riitä minulle. En usko sellaista ihmistä olevankaan, joka voisi olla mulle kaikki.
Jos tämä tulee minua muuttamaan, se on osa muutosten sarjaa joka on alkanut kauan aikaisemmin. Olen ollut aktiivisessa muutosprosessissa monta vuotta ja toivottavasti en koskaan jämähdäkään mihinkään. Jos koen jonkun Masterin kanssa sellaista, mikä muuttaa mua ihmisenä, kannan silti vastuun asiasta itse. Jos mun kasvuni ihmisenä on sellaista mitä puolisoni ei kestä, niin sitten se on. Otan itse kuitenkin sitoumukseni hyvin vakavasti.
Minun tarvitsee ihan tosissaan mennä itseeni ja kysellä oikein vakavasti, että miksi mun tarvitsee olla pikkuisen puolustusasemissa aina varmuuden vuoksi. Ai joo, ihmiset ovat epäluotettavia ja vaarallisia. Sellainen totuus minuun on ohjelmoitunut elämäni alusta asti. Vieraita ihmisiä on aina syytä varoa ja epäillä. Järki jo tietää, ettei asia ole ihan niin, mutta tunne ei ole vielä uskonut. Kenenkään hyviin tarkoituksiin ei parane uskoa ennen kuin on oppinut ihmisen tuntemaan ja sitten luottamaan. Lähtöoletus ei siis ole, että täällä nämä hyväätahtovat ihanat mukavat ihmiset haluavat tehdä aloittelijan matkasta vähän vähemmän hankalaa. Ei. Mun aivoni arvelevat, että kuitenkin pitävät kaikki mua vaan typeränä, naivina ja kokemattomana, jolle täytyy kertoa miten asiat ovat ettei se nyt sotke omaa ja perheensä elämää kokonaan, pöljä. Huokaus.
Sanoinko mä jo että oon liian hyvä niitä piruja maalaamaan, eiku joo sanoin mä. Anteeksi puolustusasenteeni. Kun mä riisun sitä minkä kykenen, niin kiitän teitä jotka haluatte auttaa. Kyllä mä luen ja kuuntelen ja kuulen kokemuksen puhuvan. Otan kirjoittamanne huomioon kun arvioin asioita. Kiitos.
On mua muistaakseni joskus jossain yhteydessä väitetty feikiksi. Ilmeisesti tällaista ihmistä ei voi olla olemassa tai jotain. Höh. Kyl mä oon just tämmönen.
-
Edellisessä viestissä kaikki muu on turhaa paitsi tämä:
Kiitän teitä jotka haluatte auttaa. Kyllä mä luen ja kuuntelen ja kuulen kokemuksen puhuvan. Otan kirjoittamanne huomioon kun arvioin asioita. Kiitos.
...tommosta itsensä todistelua ku edellisessä viestissä on, ni tartte tehdä yhtään prkl...
-
Minun tarvitsee ihan tosissaan mennä itseeni ja kysellä oikein vakavasti, että miksi mun tarvitsee olla pikkuisen puolustusasemissa aina varmuuden vuoksi.
..
On mua muistaakseni joskus jossain yhteydessä väitetty feikiksi. Ilmeisesti tällaista ihmistä ei voi olla olemassa tai jotain. Höh. Kyl mä oon just tämmönen.
Nyt on minun vuoro olla hiukan hämilläni. Kysyit ketjunaloituksessa muiden epämasojen kokemuksia, ja kun niitä saat niin otat ne henkilököhtaisina hyökkäyksinä itseäsi kohtaan?
Ja sivukommenttina: Itse olin jotenkin missannut sen kohdan että olet suhteessa, luulin että vapaa rouva tarkoittaa ex-rouva. Mutta joo siis, kukaan ei sano että olet naiivi, mutta tosiasia on että olet kinkyasioissa kokematon. Siksi melkein kaikkien neuvo on 'kokeile'.
Oletat että tapauksesi on niin erilainen että kukaan ei ymmärrä. Et näe, että meistä suuri osa on käynyt ne samat ajatukset läpi. Tai että tässä vastaavilla D:llä on ollut kaltaisiasi subeja. Monikossa. Ja me/nämä sen jälkeen huomattiin jotain jota haluaisin että sinäkin saat kokea. Siksi sanon 'kokeile'. Jos varoittaisimme sanoisimme 'älä kokeile', eikö vain? :)
Mutta tämä menee nyt jankkaamiseksi. Haluaisin nyt vielä varmistaa (kun kaikkea olet jo ajatellut), että sitten kun rakastut ekaan D:hesi (koska hän ymmärtää sinua paremmin kun kukaan ikinä), niin tiedät että se on vaan normaalia, koska hän on D ja sinä s. Joku toinen D todennäköisesti ymmärtäisi myös. Niin, ja olet varmaan myös jo perehtynyt huumeriippuvaisuuden kaltaiseen tilaan, joka tulee kun saa ensimaistijaiset D/s:stä, missä tarve voittaa järjen, ja neuvottelet itsesi kanssa kaikki etukäteen mietityt asiat uusiksi, kunhan vaan pääsisit taas D:si luo. Kyllä tuostakin pärjää, mutta ihan vaan tiedoksi että kuuluu asiaan että järjellä ajatellut asiat tässä tulee jossain vaiheessa tippumaan pois. Sitä Guide-Master ja IKRM yritti sanoa.
Ja hiukan olen ihmeissäni että ketju on mennyt näin pitkälle ilman että kukaan mainitsee sanan 'rakastuminen'. D ei ole palvelu jota käytetään, se on ihmissuhde, ja hyvinkin intensiivinen sellainen.
-
Mun aivoni arvelevat, että kuitenkin pitävät kaikki mua vaan typeränä, naivina ja kokemattomana, jolle täytyy kertoa miten asiat ovat ettei se nyt sotke omaa ja perheensä elämää kokonaan, pöljä. Huokaus.
Aiemmat kirjoittajat ovat olleet enemmänkin huolissaan mahdollisesta tulevasta Masteristasi, joka onnistuttuaan ja tehtyään sen mitä lupaa tullee hylätyksi sen vuoksi että sinulla on mies ja lapset.
IKRM
-
IKRM, mä olen varsin avoin sen suhteen, että mulla on puoliso ja perhe. Tässä kohtaa mä näen kyllä vastuun olevan Masterilla itsellään siitä, että lähteekö tähän kuvioon mukaan vai ei. Tää ei silti tarkoita, että suhtautuisin kevyesti kenenkään tunteisiin. Oikeastaan päinvastoin.
hiz, joo. Tässä kaiken ytimenä mulla on luottamusongelmat ja ne ilmenevät näinkin. Ainakin vielä. Toivon saavani niitä työstettyä.
Mä kyllä näen vähän eroa sillä kysyykö muiden omakohtaisia kokemuksia vai pyytääkö neuvoja. Noh, sain sitten huomattavasti enemmän neuvoja kuin odotin ja pääsinpähän tutkailemaan omaa neuvontavastarintaani.
-
Mä kyllä näen vähän eroa sillä kysyykö muiden omakohtaisia kokemuksia vai pyytääkö neuvoja. Noh, sain sitten huomattavasti enemmän neuvoja kuin odotin ja pääsinpähän tutkailemaan omaa neuvontavastarintaani.
Kuten hiz tuolla jo aiemmin sanoikin, saamasi 'neuvot' perustuvat varmastikin hyvin suurelta osin omakohtaisiin kokemuksiin.
IKRM
-
Niin ja se vielä, että rakastumismahdollisuus on toki huomioitu. Inhoan muuten sitä tunnetta juuri siksi kun se sotkee ajatuksia. Enkä siis vain periaatteessa inhoa, vaan koen ihastumisen/rakastumisen fyysisestikin ikävänä.
Onpa ikävä ajatus, että D/s-suhteen näkisi vain palveluna.
En ollenkaan muuten epäile etteivätkö neuvot perustuisi omakohtaisiin kokemuksiin. Enpä vain arvannut asettuvani kuulusteltavaksi, kun kysyin kokemuksia. En nyt sano ettei saisi neuvoa ja kysellä, että ootkos nyt varmasti ajatellut tätäjatuota. Koitanpa tässä vain selittää, että ehti osumaan arkaan paikkaan, kun en sellaista olettanut tulevaksi. Mun moka.
-
Luin ketjua uudestaan läpi ja mietin, että mikä tässä kokeilemisen painotuksessa nyt on ajatuksena. Onko musta saanut sen kuvan, että olen täällä naama mutrussa ja koivet ristissä nenä pystyssä käännyttämässä pois ihmisiä, jotka eivät pilkulleen sovi siihen mielikuvaan, jonka olen ennalta muodostanut? Noin niinkun karrikoidusti ilmaistuna. Siis vissiin on vaikuttanut siltä, että mä en olisi halukas kokeilemaan, jos kaikki ei 100% natsaisikaan?
No ei se nyt niin ole. Mä en varmaan tätä näkökulmaa edes hoksannut, koska mä just ennemminkin olen kokeileva (ja kokeillutkin, joskaan en vielä kovin paljon kinkympää) ja mielestäni mun kriteerini ovat varsin väljät loppujen lopuksi etenkin kinkypuolen kokeneisuuden suhteen. Siis vaikka sellainen auktoriteettivarmuus nyt varmaankin monesti vaatiikin jonkun verran kokemusta.
Mut joo. Kokeileminen on jees, kunhan ei tee sitä toista huijaten.
-
Luin ketjua uudestaan läpi ja mietin, että mikä tässä kokeilemisen painotuksessa nyt on ajatuksena. Onko musta saanut sen kuvan, että olen täällä naama mutrussa ja koivet ristissä nenä pystyssä käännyttämässä pois ihmisiä, jotka eivät pilkulleen sovi siihen mielikuvaan, jonka olen ennalta muodostanut? Noin niinkun karrikoidusti ilmaistuna. Siis vissiin on vaikuttanut siltä, että mä en olisi halukas kokeilemaan, jos kaikki ei 100% natsaisikaan?
Minun moka. Sain kuvan että tässä ketjussa (nyt jo monen viikon ajan) mietit asioita, sensijaan että aktiivisesti hakisit seuraa. Mutta sinulla näyttää jo olevan deitti-ilmo täällä, ja ehkä muuallakin.
-
Niin ja se vielä, että rakastumismahdollisuus on toki huomioitu. Inhoan muuten sitä tunnetta juuri siksi kun se sotkee ajatuksia. Enkä siis vain periaatteessa inhoa, vaan koen ihastumisen/rakastumisen fyysisestikin ikävänä.
Tästä rakastumisaiheesta on täällä keskusteltu ennenkin.
Olis erittäin mielenkiintoista kuulla miten se on huomioitu teillä?
IKRM
-
Olen käsittänyt niin, että monelle subeista on vaivatonta ja helppoa asettua subin rooliin ja kipu, häpeä ja pelko ovat niitä keinoja, joilla halutaankin Dominoivan osoittavan valtaansa. Meneekö väärin?
Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia sellaisilta, jotka eivät halua tulla alistetuksi kivun, häpeän ja pelon aiheuttamisella. Siis heiltä, joilla ei ole masokistisia piirteitä. Mistä silloin syntyy tunne siitä että toinen todella hallitsee? Onko subin rooliin asettuminen helppoa ja vallan antaminen toiselle myös? Onko pointtina alistumisessa se, että saa ja pääsee palvelemaan toista?
Mä taas koen, että subin rooliin asettuminen ei alussa(kaan) ole vaivatonta ja helppoa, mutta ilman kokemuksia ei opi tuntemaan omaa reagointitapaansa eikä mieltymyksiään. Vaikka kuinka analysoisi ja pohtisi etukäteen, niihin tunteisiin, joita erilaisissa D/s- tilanteissa syntyy, on melko mahdotonta täysin ennalta varautua.
Ennen kuin minulla oli kokemuksia subina/alistuvana, en tiennyt esim. että olenko masokisti. En tiennyt, pitäisinkö esim. piiskatuksi tulemisesta, vaikka oli halu kokea se. Tunnistin kuitenkin haluni olla suhteessa, jossa toinen on vallan kahvassa. Pidin myös rajusta seksistä ja itsevarmoista miehistä. Alistumisen tarve oli syvällä, ensimmäiset itsetyydytysfantasiat ihan nuorena, ennen kuin oli edes mitään seksuaalisia kokemuksia, sisälsivät usein sidottuna olemista ja väkisin otetuksi tulemista jne.
Oman kokemukseni mukaan D-henkilöt toimivat yksilöllisesti, jokainen suhde on erilainen ja erilaiset vallankäytön muodot ja toteumat käytössä. Vaikka nykyään tiedän että D/s-suhteessa pidän mm. tietyntyyppisestä kivusta, nöyryytyksestä ja alisteisesta asemasta, ei valtasuhde synny (vain) niistä elementeistä, ne vain ovat osaltaan mukana joissakin aktiviteeteissa. Mistä sitten syntyy tunne, että toinen hallitsee? Sitä mun on vaikea määritellä. Luulen, että se syntyy jonkinlaisen "yhteiseen hiileen puhaltamisen kautta", toisen käytöksessä ja olemuksessa on jotain mitä tarvitsen, ja mun käytös ruokkii ja lisää sitä. Tutustumisvaiheessa ja suhteen alkaessa mun on voitava luottaa siihen, että tähän henkilöön saan esteettä rakastua. Edellä mainittu on estänyt esim. sessiosuhteen aloittamisen omalta osaltani, koska en voinut olla varma, miten sopisin kyseisen Deen muihin kuvioihin, ja paljonko minulle olisi tilaa. D-henkilökään tuskin pystyy etukäteen tietämään, mihin asetelma, jossa on enemmän kuin kaksi henkilöä, asettuu, joten mitään "takuita" siitä, että ei olisi itsensä rikkomisen mahdollisuutta, kukaan ei voi kenellekään antaa.
-
Tästä rakastumisaiheesta on täällä keskusteltu ennenkin.
Olis erittäin mielenkiintoista kuulla miten se on huomioitu teillä?
IKRM
Siitä on puhuttu kotona. Ja oikeastaan voisi vielä jutella lisääkin itse asiassa. Muistaiskohan tänään.
Jos rakastun, olen valmis kärsimään siitä. Kun en kerran lähtökohtaisesti tunteesta pidä. Asiasta myös puhutaan kotona, jos näin pääsee käymään, jotta puoliso tietää mistä tuulee jos menen pölhöksi. Sen verran käytännön kokemusta olen ehtinyt vaniljamaailmasta saada, että se mitä koen muiden kanssa ei ole vähentänyt mitenkään tunteitani puolisooni. Siitä ollaan puolison kanssa puhuttukin, että isoin riski meidän suhteelle on se, jos tulee mustasukkaisuussekoiluja. Yksi tällainen episodi on käyty jo läpi ja siitä opittu. Pyrin ottamaan parhaani mukaan huomioon myös puolison tilanteen asioiden suhteen.
Jos D/s-suhteen toinen osapuoli rakastuu, se on hänen ongelmansa jos ei sitä kestä. Mä pyrin olemaan varsin avoin elämäntilanteestani. Mä en ota vastaan minkäänlaisia yrityksiä rikkoa tai heikentää avioliittoani. Enkä hyväksy itseltäni minkäänlaisia yrityksiä rikkoa tai heikentää toisen mahdollista ensisijaista suhdetta. Sellainen ei ole mitään rakkautta.
Polyna en täysin poissulje kuitenkaan seurustelusuhdetta avioliittoni rinnalle (ja puolison kanssa on tästäkin mahdollisuudesta puhuttu), mutta sellaista en ole tämänhetkisessä elämäntilanteessani todellakaan hakemassa. Olen tässä sähköposteja vaihdellessa arvioinut riskiä siihen, että tällaista ylipäänsä alettaisiin haluta. Mitä pienempi, sen parempi. Sen suhteen näyttää varsin hyvältä tämänhetkinen tilanne.
Jos pelisääntöjen suhteen ei tule ongelmia, niin rakastumisesta voi varmaan saada ihan kivojakin lisävärinöitä tapaamisiin.
-
Pyrin ottamaan parhaani mukaan huomioon myös puolison tilanteen asioiden suhteen.
Jos D/s-suhteen toinen osapuoli rakastuu, se on hänen ongelmansa jos ei sitä kestä.
Tästä jo täällä moni ehtikin olla huolissaan. Ei kuulosta erityisen tasapuoliselta.
IKRM
-
Öh, miten ei kuulosta tasapuoliselta? Mitä sinusta pitäisi olla, jotta olisi tasapuolista?
-
Pyrin ottamaan parhaani mukaan huomioon myös puolison tilanteen asioiden suhteen.
Jos D/s-suhteen toinen osapuoli rakastuu, se on hänen ongelmansa jos ei sitä kestä.
Tästä jo täällä moni ehtikin olla huolissaan. Ei kuulosta erityisen tasapuoliselta.
IKRM
Eli jos on jo suhde niin ei saa ryhtyä toiseen vaikka se olisi täysin avointa? Polyamoria ei siis myöskään ole hyväksyttävää? Tai ainakaan D/s-suhde, jossa toinen tai molemmat ovat varattuja? Mistä moinen? Eiköhän aikuiset ihmiset itse tiedä mihin ryhtyvät ja ovat siihen valmiita.
-
Mietin, miksi tämä keskustelu on tämännäköinen. Onko mahdollista, että aloittaja ja osa keskustelijoista puhuu eri asiasta? Luin aloittajan treffi-ilmon, alla lainaus siitä:
"Ai miksi? No kun sellainen valta on ainoa, mikä saa kunnolla kiihottumaan ja olen kyllästynyt olemaan ikuinen palvelija ja hyväntekijä saamatta siitä itse juuri mitään. Olis kiva joskus edes Saada. Vahva, mutta hyvin kiltti tyttö, joka tarvitsee taltuttaa. Silti niin herkkä, että kipu ja häpäisy tuottavat vain kipua ja häpeää, eikä niissä ole mitään kivaa. Muutoin vahvat otteet ovat vain plussaa ja jos liiaksi hanttiin laittaa, niin kiinni sitominen on erinomainen idea. Vastaan kuitenkin hyvin positiiviseen palautteeseen ja hyväntahtoiseen huumoriin. Siinä on haastetta, että löytää ne henkiset ja fyysiset nappulat mistä painamalla tällaisen toisen seurassa hankalamman tapauksen saa laukeamaan. Vaan onko se kiinnostavaa? "
Edellisestä saattaa saada käsityksen, että haussa on lähinnä hauskanpitosuhde, jossa haetaan ensisijaisesti (?) seksuaalista laukeamista sekä irtiottoa arjesta, joten ehkä turha yrittää tunkea sitä esim. konservatiivisen D/s-suhteen raameihin.
Aloittajan tilanne ei kuulosta mitenkään niin erikoiselta, etteikö seuraa luulisi löytyvän. Päinvastoin, voisin kuvitella, että varsinkin tahoillaan varattuja/avoimessa suhteessa eläviä voisi kiinnostaa.
-
Vaan entä jos se subin rooli tuntuu helposti tyhjältä leikiltä, perusteettomalta? -nips- Jos se on leikki, niin kuinka valta voisikaan olla sillä dominoivalla oikeasti? Kuinka voisin uskoa, että dominoiva todella on riittävän vahva, ettei mun tarvitse häntä millään tavalla auttaa muutoin kuin antautumalla käsiinsä? Leikki on lässyä, teeskentelyä.
Onko olemassakaan ihmistä, joka osaisi arvostaa sitä, kuinka suuri lahja on, että paljastan itseni kaikessa haavoittuvuudessani? Onko olemassa ihmistä, joka osaisi kunnioittaa, varjella ja käyttää valtaansa vastuullisesti? Miten varmistua siitä, että toinen on kykenevä siihen?
Sitä en tiedä mitä käytännössä vaaditaan mun alistamiseeni kunnolla. Sitä kun ei kukaan ole vielä tehnyt.
Mietin, miksi tämä keskustelu on tämännäköinen. Onko mahdollista, että aloittaja ja osa keskustelijoista puhuu eri asiasta? Luin aloittajan treffi-ilmon, alla lainaus siitä:
"Ai miksi? No kun sellainen valta on ainoa, mikä saa kunnolla kiihottumaan ja olen kyllästynyt olemaan ikuinen palvelija ja hyväntekijä saamatta siitä itse juuri mitään. Olis kiva joskus edes Saada. Vahva, mutta hyvin kiltti tyttö, joka tarvitsee taltuttaa. Silti niin herkkä, että kipu ja häpäisy tuottavat vain kipua ja häpeää, eikä niissä ole mitään kivaa. Muutoin vahvat otteet ovat vain plussaa ja jos liiaksi hanttiin laittaa, niin kiinni sitominen on erinomainen idea. Vastaan kuitenkin hyvin positiiviseen palautteeseen ja hyväntahtoiseen huumoriin. Siinä on haastetta, että löytää ne henkiset ja fyysiset nappulat mistä painamalla tällaisen toisen seurassa hankalamman tapauksen saa laukeamaan. Vaan onko se kiinnostavaa? "
Edellisestä saattaa saada käsityksen, että haussa on lähinnä hauskanpitosuhde, jossa haetaan ensisijaisesti (?) seksuaalista laukeamista sekä irtiottoa arjesta, joten ehkä turha yrittää tunkea sitä esim. konservatiivisen D/s-suhteen raameihin.
Aloittajan tilanne ei kuulosta mitenkään niin erikoiselta, etteikö seuraa luulisi löytyvän. Päinvastoin, voisin kuvitella, että varsinkin tahoillaan varattuja/avoimessa suhteessa eläviä voisi kiinnostaa.
Submit: Olet ehkä oikeassa. Ja enemmänkin. Ei ainoastaan keskustelijat ja aloittaja puhu eri asiasta, myös aloittaja itse puhuu asiasta tässä ketjussa eri kantilta/ siltä kantilta, että ensisijaisesti hauskanpitosuhde ei välttämättä kata kaikkea, mitä on mielessä. Toki olen luultavasti ymmärtänyt väärin, teen sitä alinomaa.
Lähinnä päättelin siitä, että useammassa lauseessa leikki on lässyä, pitää olla oikeaa. Siinä kohtaa D-s suhteet helposti astuvat kuvaan, varsinkin kun ei-masokisti tuskin pitää S-M -suhdetta lempparinaan?
Mutta koska aloittaja on nyt ehtinyt antaa tarpeekseen hyviä koukkuja mihin tarttua, esimerkiksi pohtiessaan vallan olemusta ja niitä muita subeja, jotka alistuvat pelosta ja kivusta ja kivun pelosta ja sinnepäin, ahdistuneina, niin eiköhän tässä keskustelua riitä. Samalla vaivalla voi muutenkin veivata omia näkemyksiään kulloinkin parhaiten keskustelua herättäviin suuntiin, ja paljastaa hiljalleen uusia faktoja, toki ilman mitään tarkoitushakuisuutta :).
Voimme siis yhdessä todeta ja julistaa toteen näytetyksi, että aloittaja on iso tyttö, joka ymmärtää jo etukäteen kaikki riskit eikä aio seota rakkaudesta, huumaavista koukuttavista sessioista, eikä muutenkaan tehdä mitään tyhmyyksiä, joissa olisi riski kokea niitä ei toivottuja juttuja, kuten henkistä kipua, pelkoa, ahdistusta tai nöyryytystä. Ja jos joku muu sekoaa suhteessa häneen, se on sen toisen ongelma. Vastuuhan oli dominoivalla, eikös niin ;). Sillä joka tekee tosissaan, sydämestään ja sielustaan, koska muu olisi vain leikkiä, lässyä, teeskentelyä, aloittajan sanoin.
Vir, joka nyt heiluttelee Isabellallekin, että kyse ei taida olla tilanteesta, missä polyamoria tarvitsisi ristiretkeläisiä.. IKRM ei tainnut viitata asiaan polyamoriaa dissaten. Vaan dissaten asennetta, missä jos sattuu toista, se on "mitäs läksit", jos sattuu itseä, se on paha juttu "Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi. ", kuten aloittaja niin näppärästi muotoili itsensä osalta.
ps. ja kuten submit totesit, kyllä subityttö aina seuraa löytää, se ei tule olemaan ongelma ... ongelma on haravoida sieltä massasta esiin ne, joiden jäljiltä on paremmassa jamassa kuin aloittaessaan, ei huonommassa.. jos alkutilanne on haastava, tarvitsee olla tarkka... mutta onneksi kaikkea on ajateltu, joten sekään kai mikään ongelma sitten.
muoks: Se unohtui vielä sanoa, että lupaan jatkossa olla puuttumatta enää tähän ketjuun.. aloitan sitten uuden, tai kirjoitan blogin puolelle, jos liikaa ahdistun :).. eli hyvät jatkot aloittajalle ja muillekin aiheen tiimoilta.
-
Vir, joka nyt heiluttelee Isabellallekin, että kyse ei taida olla tilanteesta, missä polyamoria tarvitsisi ristiretkeläisiä.. IKRM ei tainnut viitata asiaan polyamoriaa dissaten. Vaan dissaten asennetta, missä jos sattuu toista, se on "mitäs läksit", jos sattuu itseä, se on paha juttu "Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi. ", kuten aloittaja niin näppärästi muotoili itsensä osalta.
Juurikin näin.
IKRM
-
Mikä ihmeen "mitäs läksit"?
Mä kannan vastuun tunteistani, samaa odotan toiselta, siis rakastumisen suhteen. Ei se tarkoita ettei siitä voitaisi puhua ja olla myötätuntoisia. Miksi ihmeessä mä dissaisin ketään tällaisessa kuviossa?
Mä haluan syvemmän suhteen ja mielellään sellaisen, että toisesta välittää oikeasti ihmisenä. Mulle on ihan itsestäänselvää että toinen tulee olemaan mulle tärkeä nimenomaan ihmisenä ja mä tulen miettimään myös hänen hyvinvointiaan. Siksi mä en haluakaan sellaista Masteria, joka yrittäisi miellyttää vaan mua, vaan sellaisen joka ei tee mitään minkä tekemisestä ei itsekin nauti. Mulle on erittäin tärkeää tietää, että toisella on kivaa. Olennaista on se, että haluaisin sellaiset olosuhteet joissa pystyisin irrottamaan liiasta vastuunotosta toisen hyvinvoinnista. Siis olosuhteet, joissa munkin olisi mahdollista nauttia. Olosuhteet joissa mun ei tarvitse kantaa vastuuta molempien nautinnosta.
Tätä voi olla vaikea hahmottaa jos ei ole kokenut millaista on, kun aistii toisen kokemusta niin kokonaisvaltaisesti seksin aikana, että omalle nautinnolle ei jää tilaa. Millaista on, kun ei haluaisi pienintäkään pettymystä toiselle aiheuttaa ja siksi koittaa aistia toisen halut ja tarpeet ja vastata niihin. Millaista on, kun ei kykene nauttimaan jos toinen nuolee, koska tietää että toinen tekee sen vain mua miellyttääkseen, eikä itse saa siitä iloa. Kun on niin vaikea saamaan, että kokee suorituspaineita saada orgasmi, jotta toisen kieli ei väsyisi. Kun ihan koko helvetin ajan näkee itsensä sen toisen näkökulmasta ja tekee parhaansa ollakseen hyvä, jotta toisella olisi hyvä olla. Eikä koskaan saa itse. Ei toisen vointia tarkkaillessa pysty keskittymään itseensä saadakseen. Kun ei sitä toista paljon häiritse etten koskaan saa. Kun se mieluiten menee pois tieltä silloin kun hoidan itseni. Vaikka kuinka hienoa on se, että pystyy tuottamaan toiselle nautintoa, niin muutaman vuoden jälkeen sitä jää miettimään että entäs minä. Olis kiva jos joskus itsekin sais. Mut ei osaa irrottaa päästään sitä toisesta huolehtimista. Eikä vakuuttua siitä että toiselle ei olisi tylsä velvollisuus hoidella mua.
Nyt kun sitten muuttuikin suhde avoimeksi, niin olen käyttänyt hyväkseni tilaisuuden tutkia tätä miellyttämisasiaa. Puolison kanssa kaikki on valtavan tiukasti urautunut. Siis vieraisiin sänkyihin kuulostelemaan ja kokeilemaan. Se on auttanut. Vieraan nautinnosta ei ole velvollisuutta välittää niin paljon. On helpompi kokeilla irrottaa. Olen osannut. Hienoa. Olen sitten pystynyt hellittämään kotonakin ja seksi on muuttunut valtavan paljon paremmaksi. Jotain puuttuu vielä. Puoliso on kiltti ja varsin tavalliseen tyytyvä. Mä kiihotun voimakkaammin, mutta yhä viimeistelen itse itseni ja puoliso lähtee "pois häiritsemästä".
Haluaisin kokea sen kun joku oikeasti haluaa saada mut nauttimaan ja nauttii itse siitä. Mut yhä on vaikea uskoa, että sellaista joku tekisi ja nauttisi siitä itse. Mikä mun pääni saisi vakuutettua? Ainoa mikä toimii on se, jos toinen alistaa mut siihen. Tekee selväksi, että tämä tehdään nyt ja sillä selvä. Sitten mä varmasti voisin irrottaa.
Sit on se, että mä en luota ihmisiin. Että mä olen itsenäiseksi kasvanut ja vaikka alistuminen kuinka toimisi mulle, niin se ei onnistu kenen kanssa tahansa. Toisen on vahvasti luotettava siihen, että saa mut hallintaan. Oltava rauhallinen, varma auktoriteetti. Mun on kyettävä luottamaan ja kokemaan, että mut hyväksytään tällaisena viallisena. Kunhan toinen on sellainen, niin muu on sivuseikka. Kunhan toinen määrää mua oikealla tavalla, niin mä teen mitä vain pystyn toisen iloksi tekemään. Kunhan toinen määrää mut tekemään mitä haluaa, niin mä voin tietää että kaikki mitä hän tekee mulle on sellaista mitä hän todella haluaa tehdä. Siinä kumpikin voi saada mitä haluaa ja sellaisen suhteen haluan. Jos mä menen vain kokeilemaan ja alistun subin rooliin ilman että tunnen domin kykenevän mua hallitsemaan henkisellä tasolla, niin se ei toimi. Olen kokeillut.
Mutta vaikka mä tiedän mitä mä tarvitsen ja tahdon, niin se ei tarkoita että toinen olisi mulle jonkinlainen käyttöesine. En mä pysty edes yhden illan jutuissa olemaan näkemättä ihmistä, persoonaa ja olemaan tuntematta vastuuta siitä, että toinen saa mitä on hakemassa tai että en ainakaan jättäisi ikävää muistoa. Jos mä haluan pitempiaikaisen niin intiimin suhteen, kuin D/s-suhde on, niin ehdottomasti haluan tietää toisesta kuka hän on ihmisenä, oppia tuntemaan. Olen rehellinen tuntemuksistani enkä lupaa mitään mitä en pysty pitämään. Enkä odota mitään mistä ei olla sovittu. Mä tiedän, että jos sellainen suhde syntyy, niin mä tulen väistämättä kiintymään siihen ihmiseen, tulen olemaan lojaali ja jos vaan mitenkään hän mua tarvitsee, niin olen henkisenä tukena tarvittaessa. Onko musta todella saanut näistä viesteistä käsityksen itsekkäänä hyväksikäyttäjänä? Kai sitten. Tää tunnesitoutuminen oli kai liian itsestäänselvä asia mulle. Se kun on koko ongelman ytimessäkin. Pidän huolta muista omalla kustannuksellani. Yritän nyt löytää terveet mittasuhteet, joissa voin pitää muista huolta, mutta myös itsestäni huolta riittävästi.
Kun mä kirjoitin "Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi. " tarkoitin sillä että mulla ei ole varaa avata itseäni ja kipeitä asioitani väärälle ihmiselle. Sellaiselle, joka ei kestä sitä että en ole ehjä ja kykene pelkkään tunteettomaan hauskanpitoon. Antautuisin henkisesti alastomaksi ja ehkä jokin kipu pääsee pintaan ja sitten toinen torjuu ja lähtee menemään. Se olisi liian kipeää. Sellaiseen mulla ei ole varaa. Siihen on helvetillisen hyvä syy miksi mulla ei ole siihen varaa, mutta en välitä siitä julkisesti huudella.
Viridianin vihjailu siitä että provoaisin tai muutoin tarkoitushakuisesti jättäisin asioita mainitsematta on aika ikävä. Ilkeäkin. Ei mulla ole kykyä sellaiseen. Kyllä asioita on jäänyt mainitsematta ihan tyhmyyden takia. Kun en ole hahmottanut miten monella tavalla mun viestini voi lukea, niin en ole osannut ottaa huomioon kaikkia tulkintamahdollisuuksia.
Nyt totean itselleni, että mitäs läksit, mitäs aloit avata itseäsi tänne.
-
Hiukan haastavalta kuulostaa. Henkilöt joilla on keskustelussa esiintuodut kyvyt ja taidot, löytävät varmasti itselleen helpompaakin seuraa joka luultavasti antaa enemmän ja sisältää vähemmän riskejä ja uhkia.
-
Kun mä kirjoitin "Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi. " tarkoitin sillä että mulla ei ole varaa avata itseäni ja kipeitä asioitani väärälle ihmiselle. Sellaiselle, joka ei kestä sitä että en ole ehjä ja kykene pelkkään tunteettomaan hauskanpitoon. Antautuisin henkisesti alastomaksi ja ehkä jokin kipu pääsee pintaan ja sitten toinen torjuu ja lähtee menemään. Se olisi liian kipeää. Sellaiseen mulla ei ole varaa. Siihen on helvetillisen hyvä syy miksi mulla ei ole siihen varaa, mutta en välitä siitä julkisesti huudella.
Sehän se vaarana on, että tulee loukatuksi,millä tahansa foorumilla, kun oikein avoimesti kertoo, itsestään ja tuntemuksistaa ynnä ajatuksistaan. Ei tää bdsm-baarikaan mikään poikkeus ole, eikä täällä olla yhtä suurta perhettä. Toisaalta ehkä tiettyyn rajaan saakka suvaitsevaisempia ja rennompia- itseäni mm. tuo FuXian aloittama ketju havahdutti siihen, ettei kukaan sanonut, että mitäs tänne itket suruasi ja kun kyse oli hyvin henkilökohtaisesta asiasta.
En tiedä, että miksi usein aiheet menevät joksikin selkkaukseksi, mutta on kyse sitten lopulta aika aroista jutuista- kuka loukkaantuu välillä mistäkin.
Tarkoituksellista loukkaamista ja haavoittamista, siis että se on päämäärä, en tajua.
-
Mulle on terveellistä kokea miten muhun suhtaudutaan silloin kun väki ei tiedä sitä isoa asiaa, mikä mulla elämässäni on. Sen kun kertoo, niin saa tehdä ja sanoa itsestään mitä tahansa ilman että tullaan irvailemaan. Se asia ei kuitenkaan määritä sitä mitä mä olen, vaikka tähänkin tilanteeseen osaltaan vaikuttaa. Helpottaishan se mun oleiluani täällä, mutta koen sen epäreiluna asian hyväksikäyttönä. Asia kun ei kuitenkaan tän foorumin aihepiiriin kuulu.
-
Mulle on terveellistä kokea miten muhun suhtaudutaan silloin kun väki ei tiedä sitä isoa asiaa, mikä mulla elämässäni on. Sen kun kertoo, niin saa tehdä ja sanoa itsestään mitä tahansa ilman että tullaan irvailemaan. Se asia ei kuitenkaan määritä sitä mitä mä olen, vaikka tähänkin tilanteeseen osaltaan vaikuttaa. Helpottaishan se mun oleiluani täällä, mutta koen sen epäreiluna asian hyväksikäyttönä. Asia kun ei kuitenkaan tän foorumin aihepiiriin kuulu.
Tämä on siitä lupsakka paikka, että oli mikä tahansa syndrooma, komplikaatio tai diagnoosi, niin täältä löytyy aina joku joka siitä kiihottuu, joku joka tunte olevansa siihen syyllinen ja joku joka irvailee siitä huolimatta ja vielä nauttii siitä.
IKRM
-
Olen käynyt valtaisaa mielentaistelua etten osallistuisi tähän ketjuun...hävisin.
Mutta en esitä kuin yhden kysymyksen: Miksi leikki on "lällyä" tai ylipäänsä jotakin "vain"?
Haluaisin vastauksia tähän nyt sellaisilta ihmisiltä jotka aina dissailevat leikki-termin käyttö. Please.
Kaikki (lähes) nisäkkäät leikkivät. Leikin merkitystä ja tarkoitusta on tutkittu. Minun mielestäni ainoa oikeasti oleellinen aspekti on sen tuottama mielihyvä Leikkiminen on kivaa :)
Leikkiin sisältyy oma metakommunikaationsa.
Miettikää koiraa joka heittäytyy kyynärvarsilleen ja kutsuu leikkiin. Tai delfiinejä. Tai kissaa joka säntää lankakerän perään. Miksi se jos aikuinen ihminen leikkii on jotenkin väheksyttävää...en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään.
Lapsi on terve kun se leikkii...minusta myös aikuinen on terve kun se leikkii.
Onko benjihyppy lällyä? Tai kiivas jalkapallo ottelu? Tai miekkailu? ...noh, esimerkkkejä on vaikka kuinka..Ja Vir jo tuolla aika alussa ketjua kuvasi leikin merkitystä oikein oivaltavasti.
"Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen." Herbert Spencer
Homo Ludens lajiin kuuluva C
Ai niin sitten toinen jutska :-[....(tätä on varmasti jo ajateltu ja huomioni on aivan turha, silti...). Eikö jokainen ihmissuhde ole kohtaamista ennen kaikkea. Kohtaamista hetkessä; ele, sana, lause kerrallaan, jotensakin vuorovaikutteisesti. Eivät ihmiset ole mitään ominaisuusnippuja jotka kulkevat ympäriinsä terhakkaan autoritaarisina, tai alistuvina, tai dominoivina huokuen omaa ominaislaatuaan vasten muita ominaisuusnippuja, tai mikään paketti- tai patenttiratkaisu minun sinun tai kenenkään haluille ja tarpeille seuraavaksi viideksi, viideksitoista, viideksikymmeneksi vuodeksi heti ja samantien, tai ainakin viiden meilin jälkeen. Ja tarpeetkin muuttuvat, ja ovat erilaisia erilaisissa ihmissuhteissa. Vastaan toisenlaiseen kommunikointiin toisin kuin toisenlaiseen. Toinen ihminen kaivaa minusta toisia asioita kuin joku toinen. Aina/yleensä niitä ei edes voi arvottaa keskenään, tai suhteessa toisiinsa.
Ei ihmissuhde ole yksilöissä vaan siinä välissä, koko ajan muuttuen ja muuttaen juuri sen vuorovaikutuksellisuuden vuoksi. (Olipas taas triviaalia...pahoittelen).
Lisäys: Ai niin joo; osa fiksuimmista linnuistakin leikkii (ainakin varislinnut, korppi etc).
-
Minä taasen olen tänään poikkeuksellisen innokas foorumikommentoija-pahoittelut siitä- ehkä rauhoitun vielä joku päivä, toivottavasti :)
Itselleni leikki-termin ymmärtäminen on tuottanut vaikeuksia, eli en dissaile sitä tai että haluaisin muuttaa sen toiseen-
Mieleen tuli esimerkki kissa-hiiri-leikistä, jossa kissa leikkii hiiren kanssa ja kyllästyy ja jättää sen omiin oloihinsa haavoittuneena-tuollaine esimerkki leikistä,joka on totta. Ymmärrän, että leikkiä voi aivan toisinkin, mutta kun ei ole kokemusta varsinaisesti oikeasta ja hyvästä leikistä niin. Yritän silti kovasti ymmärtää ja tajuta :)
-
Eccentric on tuonut tänne jotain hyvin mielenkiintoista keskusteltavaa.
Tässä ketjussa on paljon hatunnostonarvoista pohdintaa ja toisaalta taas joihinkin sanojen merkityksiin tarttuminen on ollut ihan hassua.
Kyseessä on itsenäinen mietintä, missä maailma menee. Itsenäinen mietintä, joka on mennyt paljon pidemmälle kuin tavallisesti mennään. Mietitään, kuka/mikä on ja miksi. Mietitään, mihin mennään ja edellen miksi. Miksi joki toimii ja jokin ei. jne.
Ja väittäisin tämän ketjun perusteella, Eccentric osaa kantaa toisesta enemmän vastuuta kuin useat.
-
Väittäisin myös, että tällä foorumilla on erittäin hyvin keskustelua eteenpäivieviä henkilöitä.
Kiitos!
-
Katy: ihminen ei ole kissa (ööö...et varmaan tiennyt :o ). En tarkoita etteikö ihmisilläkin ole julmia leikkejä. Varsinkin sellaisia joissa eläimet kärsivät; kukkotappelut, koiratappelut, kouluratsastus...mutta ihmisellä on jotakin sellaista myös mikä eroaa muista eläimistä: me osaamme puhua :) (...ääähhh...et varmaan tiennyt tätäkään :-[ ).
-
Mä yhdistin leikkimisen teeskentelyyn. Kun ei olla ihan tosissaan, niin lopputulos voi olla vaivaannuttava. Esimerkiksi roolileikit, oo sää vaikka poliisi ja mä oon rosvo ja sit suunnitellaan mitä ne tekis. Se vähä mitä elämäni aikana olen pornofilmejä katsellut ja jos niissä joku juoni ja roolitus on, niin ei ne ole uskottavaa nähneetkään. En tiedä olenko jotenkin yliherkkä tälle, mutta jos mitään tehdään mikä poikkeaa todellisuudesta, niin se on tehtävä uskottavasti. Muutoin se vain nolostuttaa, eikä ainakaan kiihota. Mun mielessäni leikki on leikkiä, epätodellista. Ja nyt siis tarkoitan roolileikkejä.
Mun ei ole tarkoitus mitenkään vähätellä heitä jotka pystyvät heittäytymään mielikuvituksen varaan ja saamaan siitä nautintoa. Päinvastoin. Kateeks käy. Mulle jo fantasiointi vaikka runkatessa on vaikeaa, kun aivot hahmottelevat kiihottavan tilanteen ympärille uskottavaa selitystä sille miten tähän tilanteeseen on tultu, millaisia ihmisiä hahmot ovat, millainen elämäntilanne heillä on ja kaikkea muuta ihan hemmetin yhdentekevää siinä tilanteessa. Voisko pää pliis vaan keskittyä vaan siihen fantasian kannalta olennaiseen!
Tämä liittyy D/s-asetelmaan siten, että mun tarvii ytimiä myöten tuntea toisen dominoivuus ilman pelkoa, jotta mun alistuminen tuntuu aidolta ja mä saan siitä jotain. Jos Domilla ei ole luontaista auktoriteettia vaan mä näen tämän olevan itsestään epävarma ja ehkä siitä miten suhtaudun häneen, niin sitten menee leikiksi ja leikissä en pääse kovin syvälle. Käyttäydyn ehkä kuten "kuuluu", mutta mieli ei ole mukana kunnolla. Jollain tasolla siis teeskentelen.
Oikeesti olis tosi kätevää jos roolileikki toimisi mulle. En ole mitenkään iloinen siitä etten osaa.
-
Mä taas yhdistän leikkimisen luovuuteen, rajoihin, uuden tutkimiseen ja seikkailuun :)...niin ja kasvamiseen ja huumorintajuun ja mielikuvitukseen. Minua pelottaa ihmiset jotka eivät osaa leikkiä. Ja tiedän itsekin olevani huonossa jamassa jos menetän kykyni leikkiä.
-
.. me osaamme puhua :)
Minusta tuntuu, että en osaa puhua tarpeeksi, kirjoittaminen on helpompaa, mitä tulee tunteisiin- Lisäksi tuntuu, että yleisesti ottaen puhuminen ja vastavuoroinen keskustelu on hankalaa niillekin, jotka joutuvat puhumaan päivittäin. Toisaalta voi riippua aiheesta, että mistä ollaan puhumassa- näyttäisi olevan tiettyjä aiheita, joista vuorovaikutteinen puhuminen on melkeinpä mahdotona, oppineiden ja filosofien ymv. parissakin.
Saatan olla ihan väärässä ja oman historiani vanki, mutta tuntuu ettei seksistä puhuminen, kinkystä tai vanilijasta, ole kaikkein helpoimpia aiheita, varsinkaan kasvotusten. Tai en minä tiedä, onko näytön takaa helpompi olla rehellisempi ja aidompi ja kasvotusten rohkeus typistyy yllättäen :D
-
"Oral communication unites people in groups. Writing and reading are solitary activities" (en muista ketä lainaan)
Okei, en siis missään tapauksessa, todellakaan, dissaa kirjoittamista, päinvastoin; suosittelen.
Oppineisuus voi haitata puhumista, tai ainakin dialogista puhumista. Sanojen taakse voi myös mennä piiloon. Oleellisempaa on reflektiivisyys. Ja se, usein, on juuri se vaikein osa vuorovaikutusta (ja rasittavin). Keskittyä samaan aikaa siihen mitä toinen sanoo, ja tarkoittaa, ja mitä itse tuntee ja ajattelee. Aina ei vain pysy toisen tai edes itsensä perässä, tai mukana. Toisaalta jos laittaa hirveän suuren merkityksen sille että pitää aina hetinytvälittömästi osata sanoa justtasanmitätarkoittaa niin onhan se hankalaa. Kannattaisi ehkä ajatella että aina voi sanoa uudelleen :), ja korjata. Ja palata. Ja muuttaa mieltään. Ja sanoa ettei osaa. Tai ei pysty. Tai ei tiedä.
Onko tuollaisen puhumisen aristelemisen takana pelko ettei toinen ymmärrä, ja sit ei enää kuuntele, tai jaksa kuunnella? Siis pelko hylkäämisestä? Siitä ettei kannata riskeerata kun sattuu kuitenkin? Vai liian kova itsekritiikki? Voi joutua häpeälliseen tai hämilliseen tilanteeseen, menettää kasvonsa kun yritti ja asetti itsensä alttiiksi kasvotusten? Näyttää liikaa, paljastua?
Siis en tiedä; kunhan kysyn.
-
PÄIVITYSTÄ!
No nyt on kokemusta! Ei mitään hirveästi, mutta selvästi. On tullut mustelmiakin. Eikä kipu vieläkään noin seksuaalisessa mielessä ole mun juttu, mutta se tekee kyllä ihan mielenkiintoisia vaikutuksia kropassa ja mielessä. Ahdistusta helpottaa kyllä jännästi, kun saa vähän selkäänsä. On tullut pyydettyäkin, kun on ollut kiinnostavaa tunnustella omia reaktioita ja tuntemuksia.
D/s -suhteesta on kertynyt kivasti kokemusta ja joo, kunhan se luottamus on ja arvostus ja kunnioitus toista kohtaan ihmisenä, niin tuntuu oikein hyvältä antaa itsensä toisen käyttöön. Onneksi osui kohdalle riittävän herkkä ihminen, johon on ollut valtavan helppo luottaa.
Yhä olen vähän arka menemään kovin rajoille, mutta eiköhän tässä tule pikkuhiljaa edettyä. Ja on tullut todettua, että kun ei tarvitse pelätä, siis voi luottaa että toinen on varovainen, niin löytyy sitä uteliaisuutta itsestä vähän enemmän kuin arvasikaan. Ja ihmeellisen vapauttavaa on kuinka voi kaikesta "sairaasta" puhua toisen kanssa ilman häpeää.
Aika paljon näköjään pelotti ja jännitti ennalta, kun katsoo mitä tänne on tullut kirjoiteltua.