Kirjoittaja Aihe: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa  (Luettu 24335 kertaa)

isabella

Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #90 : 21.10.2013, 15:20 »
Pyrin ottamaan parhaani mukaan huomioon myös puolison tilanteen asioiden suhteen.

Jos D/s-suhteen toinen osapuoli rakastuu, se on hänen ongelmansa jos ei sitä kestä.

Tästä jo täällä moni ehtikin olla huolissaan. Ei kuulosta erityisen tasapuoliselta.

IKRM

Eli jos on jo suhde niin ei saa ryhtyä toiseen vaikka se olisi täysin avointa? Polyamoria ei siis myöskään ole hyväksyttävää? Tai ainakaan D/s-suhde, jossa toinen tai molemmat ovat varattuja? Mistä moinen? Eiköhän aikuiset ihmiset itse tiedä mihin ryhtyvät ja ovat siihen valmiita.

submit

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #91 : 21.10.2013, 16:05 »
Mietin, miksi tämä keskustelu on tämännäköinen. Onko mahdollista, että aloittaja ja osa keskustelijoista puhuu eri asiasta? Luin aloittajan treffi-ilmon, alla lainaus siitä:

"Ai miksi? No kun sellainen valta on ainoa, mikä saa kunnolla kiihottumaan ja olen kyllästynyt olemaan ikuinen palvelija ja hyväntekijä saamatta siitä itse juuri mitään. Olis kiva joskus edes Saada. Vahva, mutta hyvin kiltti tyttö, joka tarvitsee taltuttaa. Silti niin herkkä, että kipu ja häpäisy tuottavat vain kipua ja häpeää, eikä niissä ole mitään kivaa. Muutoin vahvat otteet ovat vain plussaa ja jos liiaksi hanttiin laittaa, niin kiinni sitominen on erinomainen idea. Vastaan kuitenkin hyvin positiiviseen palautteeseen ja hyväntahtoiseen huumoriin. Siinä on haastetta, että löytää ne henkiset ja fyysiset nappulat mistä painamalla tällaisen toisen seurassa hankalamman tapauksen saa laukeamaan. Vaan onko se kiinnostavaa? "

Edellisestä saattaa saada käsityksen, että haussa on lähinnä hauskanpitosuhde, jossa haetaan ensisijaisesti (?) seksuaalista laukeamista sekä irtiottoa arjesta, joten ehkä turha yrittää tunkea sitä esim. konservatiivisen D/s-suhteen raameihin.

Aloittajan tilanne ei kuulosta mitenkään niin erikoiselta, etteikö seuraa luulisi löytyvän. Päinvastoin, voisin kuvitella, että varsinkin tahoillaan varattuja/avoimessa suhteessa eläviä voisi kiinnostaa.

Viridian

Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #92 : 21.10.2013, 18:03 »

Vaan entä jos se subin rooli tuntuu helposti tyhjältä leikiltä, perusteettomalta? -nips-  Jos se on leikki, niin kuinka valta voisikaan olla sillä dominoivalla oikeasti? Kuinka voisin uskoa, että dominoiva todella on riittävän vahva, ettei mun tarvitse häntä millään tavalla auttaa muutoin kuin antautumalla käsiinsä? Leikki on lässyä, teeskentelyä.

Onko olemassakaan ihmistä, joka osaisi arvostaa sitä, kuinka suuri lahja on, että paljastan itseni kaikessa haavoittuvuudessani? Onko olemassa ihmistä, joka osaisi kunnioittaa, varjella ja käyttää valtaansa vastuullisesti? Miten varmistua siitä, että toinen on kykenevä siihen?

Sitä en tiedä mitä käytännössä vaaditaan mun alistamiseeni kunnolla. Sitä kun ei kukaan ole vielä tehnyt.


Mietin, miksi tämä keskustelu on tämännäköinen. Onko mahdollista, että aloittaja ja osa keskustelijoista puhuu eri asiasta? Luin aloittajan treffi-ilmon, alla lainaus siitä:

"Ai miksi? No kun sellainen valta on ainoa, mikä saa kunnolla kiihottumaan ja olen kyllästynyt olemaan ikuinen palvelija ja hyväntekijä saamatta siitä itse juuri mitään. Olis kiva joskus edes Saada. Vahva, mutta hyvin kiltti tyttö, joka tarvitsee taltuttaa. Silti niin herkkä, että kipu ja häpäisy tuottavat vain kipua ja häpeää, eikä niissä ole mitään kivaa. Muutoin vahvat otteet ovat vain plussaa ja jos liiaksi hanttiin laittaa, niin kiinni sitominen on erinomainen idea. Vastaan kuitenkin hyvin positiiviseen palautteeseen ja hyväntahtoiseen huumoriin. Siinä on haastetta, että löytää ne henkiset ja fyysiset nappulat mistä painamalla tällaisen toisen seurassa hankalamman tapauksen saa laukeamaan. Vaan onko se kiinnostavaa? "

Edellisestä saattaa saada käsityksen, että haussa on lähinnä hauskanpitosuhde, jossa haetaan ensisijaisesti (?) seksuaalista laukeamista sekä irtiottoa arjesta, joten ehkä turha yrittää tunkea sitä esim. konservatiivisen D/s-suhteen raameihin.

Aloittajan tilanne ei kuulosta mitenkään niin erikoiselta, etteikö seuraa luulisi löytyvän. Päinvastoin, voisin kuvitella, että varsinkin tahoillaan varattuja/avoimessa suhteessa eläviä voisi kiinnostaa.

Submit: Olet ehkä oikeassa. Ja enemmänkin. Ei ainoastaan keskustelijat ja aloittaja puhu eri asiasta, myös aloittaja itse puhuu asiasta tässä ketjussa eri kantilta/ siltä kantilta, että ensisijaisesti hauskanpitosuhde ei välttämättä kata kaikkea, mitä on mielessä. Toki olen luultavasti ymmärtänyt väärin, teen sitä alinomaa.

Lähinnä päättelin siitä, että useammassa lauseessa leikki on lässyä, pitää olla oikeaa. Siinä kohtaa D-s suhteet helposti astuvat kuvaan, varsinkin kun ei-masokisti tuskin pitää S-M -suhdetta lempparinaan?

Mutta koska aloittaja on nyt ehtinyt antaa tarpeekseen hyviä koukkuja mihin tarttua, esimerkiksi pohtiessaan vallan olemusta ja niitä muita subeja, jotka alistuvat pelosta ja kivusta ja kivun pelosta ja sinnepäin, ahdistuneina, niin eiköhän tässä keskustelua riitä. Samalla vaivalla voi muutenkin veivata omia näkemyksiään kulloinkin parhaiten keskustelua herättäviin suuntiin, ja paljastaa hiljalleen uusia faktoja, toki ilman mitään tarkoitushakuisuutta :).

Voimme siis yhdessä todeta ja julistaa toteen näytetyksi, että aloittaja on iso tyttö, joka ymmärtää jo etukäteen kaikki riskit eikä aio seota rakkaudesta, huumaavista koukuttavista sessioista, eikä muutenkaan tehdä mitään tyhmyyksiä, joissa olisi riski kokea niitä ei toivottuja juttuja, kuten henkistä kipua, pelkoa, ahdistusta tai nöyryytystä. Ja jos joku muu sekoaa suhteessa häneen, se on sen toisen ongelma. Vastuuhan oli dominoivalla, eikös niin ;). Sillä joka tekee tosissaan, sydämestään ja sielustaan, koska muu olisi vain leikkiä, lässyä, teeskentelyä, aloittajan sanoin.

Vir, joka nyt heiluttelee Isabellallekin, että kyse ei taida olla tilanteesta, missä polyamoria tarvitsisi ristiretkeläisiä.. IKRM ei tainnut viitata asiaan polyamoriaa dissaten. Vaan dissaten asennetta, missä jos sattuu toista, se on "mitäs läksit", jos sattuu itseä, se on paha juttu "Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi. ", kuten aloittaja niin näppärästi muotoili itsensä osalta.

ps. ja kuten submit totesit, kyllä subityttö aina seuraa löytää, se ei tule olemaan ongelma ... ongelma on haravoida sieltä massasta esiin ne, joiden jäljiltä on paremmassa jamassa kuin aloittaessaan, ei huonommassa.. jos alkutilanne on haastava, tarvitsee olla tarkka... mutta onneksi kaikkea on ajateltu, joten sekään kai mikään ongelma sitten.

muoks: Se unohtui vielä sanoa, että lupaan jatkossa olla puuttumatta enää tähän ketjuun.. aloitan sitten uuden, tai kirjoitan blogin puolelle, jos liikaa ahdistun :).. eli hyvät jatkot aloittajalle ja muillekin aiheen tiimoilta.

IKRM

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1542
  • kizzzan Herra
  • Galleria
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #93 : 21.10.2013, 18:52 »
Vir, joka nyt heiluttelee Isabellallekin, että kyse ei taida olla tilanteesta, missä polyamoria tarvitsisi ristiretkeläisiä.. IKRM ei tainnut viitata asiaan polyamoriaa dissaten. Vaan dissaten asennetta, missä jos sattuu toista, se on "mitäs läksit", jos sattuu itseä, se on paha juttu "Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi. ", kuten aloittaja niin näppärästi muotoili itsensä osalta.

Juurikin näin.

IKRM

Eccentric

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #94 : 21.10.2013, 19:34 »
Mikä ihmeen "mitäs läksit"?
Mä kannan vastuun tunteistani, samaa odotan toiselta, siis rakastumisen suhteen. Ei se tarkoita ettei siitä voitaisi puhua ja olla myötätuntoisia. Miksi ihmeessä mä dissaisin ketään tällaisessa kuviossa?

Mä haluan syvemmän suhteen ja mielellään sellaisen, että toisesta välittää oikeasti ihmisenä. Mulle on ihan itsestäänselvää että toinen tulee olemaan mulle tärkeä nimenomaan ihmisenä ja mä tulen miettimään myös hänen hyvinvointiaan. Siksi mä en haluakaan sellaista Masteria, joka yrittäisi miellyttää vaan mua, vaan sellaisen joka ei tee mitään minkä tekemisestä ei itsekin nauti. Mulle on erittäin tärkeää tietää, että toisella on kivaa. Olennaista on se, että haluaisin sellaiset olosuhteet joissa pystyisin irrottamaan liiasta vastuunotosta toisen hyvinvoinnista. Siis olosuhteet, joissa munkin olisi mahdollista nauttia. Olosuhteet joissa mun ei tarvitse kantaa vastuuta molempien nautinnosta.

Tätä voi olla vaikea hahmottaa jos ei ole kokenut millaista on, kun aistii toisen kokemusta niin kokonaisvaltaisesti seksin aikana, että omalle nautinnolle ei jää tilaa. Millaista on, kun ei haluaisi pienintäkään pettymystä toiselle aiheuttaa ja siksi koittaa aistia toisen halut ja tarpeet ja vastata niihin. Millaista on, kun ei kykene nauttimaan jos toinen nuolee, koska tietää että toinen tekee sen vain mua miellyttääkseen, eikä itse saa siitä iloa. Kun on niin vaikea saamaan, että kokee suorituspaineita saada orgasmi, jotta toisen kieli ei väsyisi. Kun ihan koko helvetin ajan näkee itsensä sen toisen näkökulmasta ja tekee parhaansa ollakseen hyvä, jotta toisella olisi hyvä olla. Eikä koskaan saa itse. Ei toisen vointia tarkkaillessa pysty keskittymään itseensä saadakseen. Kun ei sitä toista paljon häiritse etten koskaan saa. Kun se mieluiten menee pois tieltä silloin kun hoidan itseni. Vaikka kuinka hienoa on se, että pystyy tuottamaan toiselle nautintoa, niin muutaman vuoden jälkeen sitä jää miettimään että entäs minä. Olis kiva jos joskus itsekin sais. Mut ei osaa irrottaa päästään sitä toisesta huolehtimista. Eikä vakuuttua siitä että toiselle ei olisi tylsä velvollisuus hoidella mua.

Nyt kun sitten muuttuikin suhde avoimeksi, niin olen käyttänyt hyväkseni tilaisuuden tutkia tätä miellyttämisasiaa. Puolison kanssa kaikki on valtavan tiukasti urautunut. Siis vieraisiin sänkyihin kuulostelemaan ja kokeilemaan. Se on auttanut. Vieraan nautinnosta ei ole velvollisuutta välittää niin paljon. On helpompi kokeilla irrottaa. Olen osannut. Hienoa.  Olen sitten pystynyt hellittämään kotonakin ja seksi on muuttunut valtavan paljon paremmaksi. Jotain puuttuu vielä. Puoliso on kiltti ja varsin tavalliseen tyytyvä. Mä kiihotun voimakkaammin, mutta yhä viimeistelen itse itseni ja puoliso lähtee "pois häiritsemästä".

Haluaisin kokea sen kun joku oikeasti haluaa saada mut nauttimaan ja nauttii itse siitä. Mut yhä on vaikea uskoa, että sellaista joku tekisi ja nauttisi siitä itse. Mikä mun pääni saisi vakuutettua? Ainoa mikä toimii on se, jos toinen alistaa mut siihen. Tekee selväksi, että tämä tehdään nyt ja sillä selvä. Sitten mä varmasti voisin irrottaa.

Sit on se, että mä en luota ihmisiin. Että mä olen itsenäiseksi kasvanut ja vaikka alistuminen kuinka toimisi mulle, niin se ei onnistu kenen kanssa tahansa. Toisen on vahvasti luotettava siihen, että saa mut hallintaan. Oltava rauhallinen, varma auktoriteetti. Mun on kyettävä luottamaan ja kokemaan, että mut hyväksytään tällaisena viallisena. Kunhan toinen on sellainen, niin muu on sivuseikka. Kunhan toinen määrää mua oikealla tavalla, niin mä teen mitä vain pystyn toisen iloksi tekemään. Kunhan toinen määrää mut tekemään mitä haluaa, niin mä voin tietää että kaikki mitä hän tekee mulle on sellaista mitä hän todella haluaa tehdä. Siinä kumpikin voi saada mitä haluaa ja sellaisen suhteen haluan. Jos mä menen vain kokeilemaan ja alistun subin rooliin ilman että tunnen domin kykenevän mua hallitsemaan henkisellä tasolla, niin se ei toimi. Olen kokeillut.

Mutta vaikka mä tiedän mitä mä tarvitsen ja tahdon, niin se ei tarkoita että toinen olisi mulle jonkinlainen käyttöesine. En mä pysty edes yhden illan jutuissa olemaan näkemättä ihmistä, persoonaa ja olemaan tuntematta vastuuta siitä, että toinen saa mitä on hakemassa tai että en ainakaan jättäisi ikävää muistoa. Jos mä haluan pitempiaikaisen niin intiimin suhteen, kuin D/s-suhde on, niin ehdottomasti haluan tietää toisesta kuka hän on ihmisenä, oppia tuntemaan. Olen rehellinen tuntemuksistani enkä lupaa mitään mitä en pysty pitämään. Enkä odota mitään mistä ei olla sovittu. Mä tiedän, että jos sellainen suhde syntyy, niin mä tulen väistämättä kiintymään siihen ihmiseen, tulen olemaan lojaali ja jos vaan mitenkään hän mua tarvitsee, niin olen henkisenä tukena tarvittaessa. Onko musta todella saanut näistä viesteistä käsityksen itsekkäänä hyväksikäyttäjänä? Kai sitten. Tää tunnesitoutuminen oli kai liian itsestäänselvä asia mulle. Se kun on koko ongelman ytimessäkin. Pidän huolta muista omalla kustannuksellani. Yritän nyt löytää terveet mittasuhteet, joissa voin pitää muista huolta, mutta myös itsestäni huolta riittävästi.

Kun mä kirjoitin "Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi. " tarkoitin sillä että mulla ei ole varaa avata itseäni ja kipeitä asioitani väärälle ihmiselle. Sellaiselle, joka ei kestä sitä että en ole ehjä ja kykene pelkkään tunteettomaan hauskanpitoon. Antautuisin henkisesti alastomaksi ja ehkä jokin kipu pääsee pintaan ja sitten toinen torjuu ja lähtee menemään. Se olisi liian kipeää. Sellaiseen mulla ei ole varaa. Siihen on helvetillisen hyvä syy miksi mulla ei ole siihen varaa, mutta en välitä siitä julkisesti huudella.

Viridianin vihjailu siitä että provoaisin tai muutoin tarkoitushakuisesti jättäisin asioita mainitsematta on aika ikävä. Ilkeäkin. Ei mulla ole kykyä sellaiseen. Kyllä asioita on jäänyt mainitsematta ihan tyhmyyden takia. Kun en ole hahmottanut miten monella tavalla mun viestini voi lukea, niin en ole osannut ottaa huomioon kaikkia tulkintamahdollisuuksia.

Nyt totean itselleni, että mitäs läksit, mitäs aloit avata itseäsi tänne.

Nick

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #95 : 21.10.2013, 19:48 »
Hiukan haastavalta kuulostaa. Henkilöt joilla on keskustelussa esiintuodut kyvyt ja taidot, löytävät varmasti itselleen helpompaakin seuraa joka luultavasti antaa enemmän ja sisältää vähemmän riskejä ja uhkia.

-katy-

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #96 : 21.10.2013, 19:54 »

Kun mä kirjoitin "Mulla ei ole varaa olla haavoittuva ja tulla haavoitetuksi. " tarkoitin sillä että mulla ei ole varaa avata itseäni ja kipeitä asioitani väärälle ihmiselle. Sellaiselle, joka ei kestä sitä että en ole ehjä ja kykene pelkkään tunteettomaan hauskanpitoon. Antautuisin henkisesti alastomaksi ja ehkä jokin kipu pääsee pintaan ja sitten toinen torjuu ja lähtee menemään. Se olisi liian kipeää. Sellaiseen mulla ei ole varaa. Siihen on helvetillisen hyvä syy miksi mulla ei ole siihen varaa, mutta en välitä siitä julkisesti huudella.

Sehän se vaarana on, että tulee loukatuksi,millä tahansa foorumilla, kun oikein avoimesti kertoo, itsestään ja tuntemuksistaa ynnä ajatuksistaan. Ei tää bdsm-baarikaan mikään poikkeus ole, eikä täällä olla yhtä suurta perhettä. Toisaalta ehkä tiettyyn rajaan saakka suvaitsevaisempia ja rennompia- itseäni mm. tuo FuXian aloittama ketju havahdutti siihen, ettei kukaan sanonut, että mitäs tänne itket suruasi ja kun kyse oli hyvin henkilökohtaisesta asiasta.

En tiedä, että miksi usein aiheet menevät joksikin selkkaukseksi, mutta on kyse sitten lopulta aika aroista jutuista- kuka loukkaantuu välillä mistäkin.
Tarkoituksellista loukkaamista ja haavoittamista, siis että se on päämäärä, en tajua.

Eccentric

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #97 : 21.10.2013, 20:13 »
Mulle on terveellistä kokea miten muhun suhtaudutaan silloin kun väki ei tiedä sitä isoa asiaa, mikä mulla elämässäni on. Sen kun kertoo, niin saa tehdä ja sanoa itsestään mitä tahansa ilman että tullaan irvailemaan. Se asia ei kuitenkaan määritä sitä mitä mä olen, vaikka tähänkin tilanteeseen osaltaan vaikuttaa. Helpottaishan se mun oleiluani täällä, mutta koen sen epäreiluna asian hyväksikäyttönä. Asia kun ei kuitenkaan tän foorumin aihepiiriin kuulu.

IKRM

  • V.I.P.
  • *****
  • Viestejä: 1542
  • kizzzan Herra
  • Galleria
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #98 : 21.10.2013, 22:08 »
Mulle on terveellistä kokea miten muhun suhtaudutaan silloin kun väki ei tiedä sitä isoa asiaa, mikä mulla elämässäni on. Sen kun kertoo, niin saa tehdä ja sanoa itsestään mitä tahansa ilman että tullaan irvailemaan. Se asia ei kuitenkaan määritä sitä mitä mä olen, vaikka tähänkin tilanteeseen osaltaan vaikuttaa. Helpottaishan se mun oleiluani täällä, mutta koen sen epäreiluna asian hyväksikäyttönä. Asia kun ei kuitenkaan tän foorumin aihepiiriin kuulu.

Tämä on siitä lupsakka paikka, että oli mikä tahansa syndrooma, komplikaatio tai diagnoosi, niin täältä löytyy aina joku joka siitä kiihottuu, joku joka tunte olevansa siihen syyllinen ja joku joka irvailee siitä huolimatta ja vielä nauttii siitä.

IKRM

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #99 : 22.10.2013, 16:23 »
Olen käynyt valtaisaa mielentaistelua etten osallistuisi tähän ketjuun...hävisin.

Mutta en esitä kuin yhden kysymyksen: Miksi leikki on "lällyä" tai ylipäänsä jotakin "vain"?

Haluaisin vastauksia tähän nyt sellaisilta ihmisiltä jotka aina dissailevat leikki-termin käyttö. Please.

Kaikki (lähes) nisäkkäät leikkivät. Leikin merkitystä ja tarkoitusta on tutkittu. Minun mielestäni ainoa oikeasti oleellinen aspekti on sen tuottama mielihyvä Leikkiminen on kivaa  :)
Leikkiin sisältyy oma metakommunikaationsa.
Miettikää koiraa joka heittäytyy kyynärvarsilleen ja kutsuu leikkiin. Tai delfiinejä. Tai kissaa joka säntää lankakerän perään. Miksi se jos aikuinen ihminen leikkii on jotenkin väheksyttävää...en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään.

Lapsi on terve kun se leikkii...minusta myös aikuinen on terve kun se leikkii.

Onko benjihyppy lällyä? Tai kiivas jalkapallo ottelu? Tai miekkailu? ...noh, esimerkkkejä on vaikka kuinka..Ja Vir jo tuolla aika alussa ketjua kuvasi leikin merkitystä oikein oivaltavasti.


"Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen." Herbert Spencer

Homo Ludens lajiin kuuluva C


Ai niin sitten toinen jutska  :-[....(tätä on varmasti jo ajateltu ja huomioni on aivan turha, silti...). Eikö jokainen ihmissuhde ole kohtaamista ennen kaikkea. Kohtaamista hetkessä; ele, sana, lause kerrallaan, jotensakin vuorovaikutteisesti.  Eivät ihmiset ole mitään ominaisuusnippuja jotka kulkevat ympäriinsä terhakkaan autoritaarisina, tai alistuvina, tai dominoivina huokuen omaa ominaislaatuaan vasten muita ominaisuusnippuja, tai mikään paketti- tai patenttiratkaisu minun sinun tai kenenkään haluille ja tarpeille seuraavaksi viideksi, viideksitoista, viideksikymmeneksi vuodeksi heti ja samantien, tai ainakin viiden meilin jälkeen. Ja tarpeetkin muuttuvat, ja ovat erilaisia erilaisissa ihmissuhteissa. Vastaan toisenlaiseen kommunikointiin toisin kuin toisenlaiseen. Toinen ihminen kaivaa minusta toisia asioita kuin joku toinen. Aina/yleensä niitä ei edes voi arvottaa keskenään, tai suhteessa toisiinsa.
Ei ihmissuhde ole yksilöissä vaan siinä välissä, koko ajan muuttuen ja muuttaen juuri sen vuorovaikutuksellisuuden vuoksi. (Olipas taas triviaalia...pahoittelen).

Lisäys: Ai niin joo; osa fiksuimmista linnuistakin leikkii (ainakin varislinnut, korppi etc).
« Viimeksi muokattu: 22.10.2013, 19:12 kirjoittanut Chmlnidae »

-katy-

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #100 : 22.10.2013, 16:40 »
Minä taasen olen tänään poikkeuksellisen innokas foorumikommentoija-pahoittelut siitä- ehkä rauhoitun vielä joku päivä, toivottavasti  :)

Itselleni leikki-termin ymmärtäminen on tuottanut vaikeuksia, eli en dissaile sitä tai että haluaisin muuttaa sen toiseen-
Mieleen tuli esimerkki kissa-hiiri-leikistä, jossa kissa leikkii hiiren kanssa ja kyllästyy ja jättää sen omiin oloihinsa haavoittuneena-tuollaine esimerkki leikistä,joka on totta. Ymmärrän, että leikkiä voi aivan toisinkin, mutta kun ei ole kokemusta varsinaisesti oikeasta ja hyvästä leikistä niin. Yritän silti kovasti ymmärtää ja tajuta  :)

peltikatti

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #101 : 22.10.2013, 18:47 »
Eccentric on tuonut tänne jotain hyvin mielenkiintoista keskusteltavaa.

Tässä ketjussa on paljon hatunnostonarvoista pohdintaa ja toisaalta taas joihinkin sanojen merkityksiin tarttuminen on ollut ihan hassua.

Kyseessä on itsenäinen mietintä, missä maailma menee. Itsenäinen mietintä, joka on mennyt paljon pidemmälle kuin tavallisesti mennään. Mietitään, kuka/mikä on ja miksi. Mietitään, mihin mennään ja edellen miksi. Miksi joki toimii ja jokin ei. jne.

Ja väittäisin tämän ketjun perusteella, Eccentric  osaa kantaa toisesta enemmän vastuuta kuin useat.

peltikatti

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #102 : 22.10.2013, 19:04 »
Väittäisin myös, että tällä foorumilla on erittäin hyvin keskustelua eteenpäivieviä henkilöitä.

Kiitos!

Chmlnidae

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #103 : 22.10.2013, 19:17 »
Katy: ihminen ei ole kissa (ööö...et varmaan tiennyt  :o ). En tarkoita etteikö ihmisilläkin ole julmia leikkejä. Varsinkin sellaisia joissa eläimet kärsivät; kukkotappelut, koiratappelut, kouluratsastus...mutta ihmisellä on jotakin sellaista myös mikä eroaa muista eläimistä: me osaamme puhua  :) (...ääähhh...et varmaan tiennyt tätäkään  :-[ ).

Eccentric

  • Vieras
Vs: Yhden epämasokistin subin mielen anatomiaa
« Vastaus #104 : 22.10.2013, 19:25 »
Mä yhdistin leikkimisen teeskentelyyn. Kun ei olla ihan tosissaan, niin lopputulos voi olla vaivaannuttava. Esimerkiksi roolileikit, oo sää vaikka poliisi ja mä oon rosvo ja sit suunnitellaan mitä ne tekis. Se vähä mitä elämäni aikana olen pornofilmejä katsellut ja jos niissä joku juoni ja roolitus on, niin ei ne ole uskottavaa nähneetkään. En tiedä olenko jotenkin yliherkkä tälle, mutta jos mitään tehdään mikä poikkeaa todellisuudesta, niin se on tehtävä uskottavasti. Muutoin se vain nolostuttaa, eikä ainakaan kiihota. Mun mielessäni leikki on leikkiä, epätodellista. Ja nyt siis tarkoitan roolileikkejä.

Mun ei ole tarkoitus mitenkään vähätellä heitä jotka pystyvät heittäytymään mielikuvituksen varaan ja saamaan siitä nautintoa. Päinvastoin. Kateeks käy. Mulle jo fantasiointi vaikka runkatessa on vaikeaa, kun aivot hahmottelevat kiihottavan tilanteen ympärille uskottavaa selitystä sille miten tähän tilanteeseen on tultu, millaisia ihmisiä hahmot ovat, millainen elämäntilanne heillä on ja kaikkea muuta ihan hemmetin yhdentekevää siinä tilanteessa. Voisko pää pliis vaan keskittyä vaan siihen fantasian kannalta olennaiseen!

Tämä liittyy D/s-asetelmaan siten, että mun tarvii ytimiä myöten tuntea toisen dominoivuus ilman pelkoa, jotta mun alistuminen tuntuu aidolta ja mä saan siitä jotain. Jos Domilla ei ole luontaista auktoriteettia vaan mä näen tämän olevan itsestään epävarma ja ehkä siitä miten suhtaudun häneen, niin sitten menee leikiksi ja leikissä en pääse kovin syvälle. Käyttäydyn ehkä kuten "kuuluu", mutta mieli ei ole mukana kunnolla. Jollain tasolla siis teeskentelen.

Oikeesti olis tosi kätevää jos roolileikki toimisi mulle. En ole mitenkään iloinen siitä etten osaa.