BDSM-baari
Newbie-nurkka => Kysy ja vastaa => Aiheen aloitti: Pioni76 - 02.11.2020, 16:48
-
Moi!
Olen innoissani tutkinut maailmaa kinkystä vinkkelistä tässä kaks kuukautta elettyäni sitä pääsiassa pääni sisällä sellaiset 25 vuotta.
Lukenut kirjallisuutta, tutustunut tyyppeihin, kuolannut kuvia netissä, saanut kummallisia ja ihania kokemuksia.
Nyt aloin miettimään tunteita. Toistaiseksi oon pitänyt rajoistani huolta ja saanut irl vain hyviä kokemuksia. Mutta huomaan, että pitkän selibaatin ja kovien (kauan tukahdutettujen) kinkyhalujen kanssa löytöretkeilyssä on välillä aika kovat panokset. Vaikkei toisessa olisi kiinni, on tutkimusmatka omaan itseen iso asia ja herättää aika isoja ja yllättäviäkin tunteita.
Sitten luin täältä jostain tänään, kun joku vitsillä valitti, että miksi häneen rakastutaan kun piti vaan sessioida tai olla dom tms.
Tästä lähtivät kelat liikkeelle. Eli siis mitä - eikö kinkyilyssä ole tavallista ihastua tai rakastua? Eikö se ole suotavaa? Tarkoittaako sessiointi siis nimenomaan sitä, että ei henkilökohtaista suhdetta? Kuitenkin after caresta puhutaan kaikkialla. Ei ymmärrä.
Kun mietin aloittelevana dommena, niin tavallaan koen, että moni itseäni lähestyvä sub jopa haluaa palvoa ja ihailla, eikä se kuitenkaan aina ole kovin kaukana ihastumisesta. Lainkaan. Ja siitä ei ole ollenkaan pitkä matka vielä voimakkaampiin tunteisiin. Vaan olenko väärässä?
Ja sitten jos mietin itseäni alistumassa, niin eikö olisi aika inhimillistä, että siinä herkästi syntyisi tunteita vakkarikumppania kohtaan? Tai useampaakin?
Tuntuu, että tähän teemaan oon törmännyt aika vähän keskusteluissa. Ja tähän liittyviin rajoihin ja sopimuksiin tms.
Vaniljaelämässä olen ollut enemmän tunteiden kohteena, tässä skenessä puolestaan huomaan olevani aivan eri lailla pelissä jo nyt ennen ihastumisia.
T. Hämmentynyt skorpioni vm ’76
-
Hyss nyt. Ei täällä saa sanoa tuota r-sanaa. Voidaan puhua välittämisestä ja kiintymyksestä tai käyttää muuta kiertoilmaisua.
Nimim. "Pilkettä silmäkulmassa"
-
Olenko jotenkin naiivi kun ajattelen että ei kinky kanssakäyminen eroa lopulta tunnetasolla muusta seksuaalisesta kanssakäymisestä?
Tietysti on ihmisiä jotka kokevat jonkun kinkyilyn erityisen voimakkaana ja tunnevoittoisena kokemuksena, mutta on myös ihmisiä jotka saavat samat vibat vaniljaseksistä tai jostain muista asioita. Silloin kyseessä on yksilöiden preferenssien ja tunnevasteiden välinen ero eikä se että jotenkin erilainen seksuaalisuus olisi universaalisti luonnoltaan erilaista. Vaatii luottamusta olla sidottuna tai alistettuna tai jotain muuta, kyllä, mutta sekin on suhteellista - yhdellä jo pelkkä normaali seksi on asia mikä vaatii sitä enemmän kuin pakettiin laitto toiselle.
Ainahan sitä on tapahtunut että joku ihastuu yhdenyönjuttuun, seksisuhteesta tuleekin rakkaussuhde tai jollekin selviää että se mikä yhdellä oli rakkaussuhde olikin toiselle vaa vakipano. Kinkyetikettiin kuuluva avoin puhe rajoista voi vain sallia tuollaisten asioiden käsittelyn vähän paremmin kuin ehkä normaalissa baarijuoksuympäristössä.
Toki mun helppo puhua kun en "sessiointia" romantikkona harrasta, mutta ottakaa tämä yleisenä filosofisena pohdintana. :D Jokainen olkoot miten on jos se tekee onnelliseksi, kunhan ei vahingoita muita (krhm siis epäkonsensuaalisesti) onnea etsiessään.
-
Skenessä on paljon ihmisiä, jotka julistavat "oikeaa" tapaa olla vaikka sub tai Dee. Samaa höpönhöpöä kuulee myös ihastumista tai rakastumista. Kannattaa muistaa, että kukaan ei puolestasi päätä tai määrittele näitä asioita. Sinä saat ja sinun kuuluu määritellä ne ihan yksin tai yhdessä suhteissasi. Se ei ole ulkopuolisen määriteltävissä.
Yst. Terv.
Karwis
-
Mähän siis lähestyin aihetta ihan hölmösti. Ikäänkuin domme ei voisi rakastua.
Mutta siis itselleni ajatus jopa sessiosta on vieras, noob kun olen. Haluan tykätä tyypistä, ja että on kemiaa, paljon. Eikä tää ole mikään periaate vaan käytäntö. Jos en tunne asioita, en nauti. Ainakaan tällä hetkellä.
Sit välillä kun lukee juttuja, tulee olo että sessiot sessioina ja tunteet tunteina. Ja kun itselleni ne kuuluvat erottamattomasti yhteen. Vaikkei olisi ihastumisestakaan kyse.
Kiitos vastauksista. Aihe on ehkä aliedustettuna.
Mutta en tiedä osaisinko edes lokeroida tunteita siten, kuin joillekin on selkeesti normi bdsm:ssä. Jos jotain, haluan olla enemmän pelissä kuin vaniljassa. Ihan sama miten päin.
-
Hyss nyt. Ei täällä saa sanoa tuota r-sanaa. Voidaan puhua välittämisestä ja kiintymyksestä tai käyttää muuta kiertoilmaisua.
Nimim. "Pilkettä silmäkulmassa"
😂
Hyvä tietää!
-
Kuulostat ainakin pintapuolisesti demiseksuaalilta. En kyllä osaa sanoa mitään lukuja, mutta kinkypiireissä on ihan tuntuvasti sekä demiseksuaaleja että tunneruttofoobikoita.
-
Tämä oli minullekin täysin uutta ja vierasta, kun kinkykaapista tulin ulos. Että monet haluaa sessioida vain sessioimisen vuoksi, ilman minkäänlaista tunnesidettä. Kokeilin sitä itsekin aikani ja olen todennut, että se ei vain minulle riitä. Ei riitä, että minulla olisi dom, jota kunnioitan, tottelen, palvelen, mutta jonka kanssa ei ole mitään ihastumisen tunnetta eikä mitään parisuhteen elementtejä. Ymmärrrän kuitenkin, että joillekin se riittää, ja onkin hyvä, että meitä on moneen junaan. Jokaisen on vain löydettävä se oma polkunsa ja sille polulle juuri se tai ne oikeat tyypit sitä kulkemaan.
-
Henkilökohtaisena kokemuksena: en pysty edes sessioimaan lähteä, ellen olen jollakin lailla ihastunut henkilöön. Ja tässä nyt ei lasketa satunnaisia ex tempore bilepiiskauksia tms.
Eli rakkaus- ja parisuhde D/s on mulle optimaalisin tilanne. Nyt voisi sitten pohtia, miksi en ole suhteessa ;D 8)
-
Mulla syy on aika raadollinen - olen naimisissa, ja salaa liikkeellä. Tunteet monimutkaistavat asioita paljon.
Mutta niin siinä kävi, että ihastuin - ja rakastuin, ja nyt tunteet monimutkaistavat asioita. Paljon.
Samaan syssyyn mielenterveysongelmat, joista johtuu olematon itsetunto, ja mukaan tulee välittömästi:
* Mustasukkaisuus
* Kateus
* Menetyksen pelko
Joten olisi voinut olla rakastumatta, ja päästä helpommalla, mutta eihän tunteet yleensä järkeä kuuntele.
Ja sanotaan vielä lopuksi, että nuo negatiiviset tuntemukset eivät siis ole mikään merkki mielenterveysongelmista, minun laho pää vain tuottaa tätä minulle, vaikka kuinka järki sanoisi vastaan...
-
Mitään ”näin harrastat bdsm:ää oikeaoppisesti” kirjaa ei ainakaan minun tietääkseni ole olemassa. Ymmärrän hyvin näitä ajatuksiasi, olen itsekin monesti pohtinut samanlaisia asioita. Lopputulemani on kuitenkin aina ollut sama. Bdsm, kinkyily, vaniljaseksi - olipa kyse mistä tahansa niin loppujen lopuksi sitä toteuttaa juuri omalla tavallaan. Ei tarvitse toimia jonkun yleisen normin mukaisesti. Tiedonjano on kuitenkin aina hyvästä ja asioiden monipuolinen miettiminen tuo eri näkökulmaa asioihin. Ei kuitenkaan kannata murehtia liikaa kinkyileekö ”oikein”, koska sellaista ei ole olemassakaan.
Ihastuminen ja rakastuminen on aina sallittua💕 Jollekin sopii tunteeton sessiointi ja joku toinen haluaa syvällisemmän yhteyden, jotta pystyy tai haluaa sessioida. Kaikkia variaatioita näistä ja näiden väliltä varmasti löytyy ja jokainen niistä on ihan yhtä oikein!
-
^ Nellie kirjoitti hienosti ja samanlaisia ajatuksia itsellänikin on.
Parikymmentä vuotta sitten, kun olin itse uusi asioiden äärellä, löytyi kyllä lukuisia ihmisiä valistamaan "oikeanlaista" tapaa kinkyillä ja useammin kuin nuori minä olisi välittänyt kuulla sain kommenttia, että ei kannata ottaa näitä asioita niin vakavasti, eikö vain voisi pitää hauskaa ja lakata olemasta niin tiukkapipoinen.
Toisille varmasti se on oikea ja toimiva tapa, mutta itse voimakkaasti sitoutuvana ja tunneohjautuvana olen joutunut kerta toisensa jälkeen toteamaan, että ei toimi minulle. Kun ajatukset näistä menevät ristiin, silloin on tarjolla läjäpäin sydänsuruja ennemmin tai myöhemmin. Tällä iällä osaan jo sanoa ei kiitos ystävyyttä enempää niille, joiden elämäntilanteeseen ja/tai maailmankuvaan tunteet ja sitoutuminen eivät sovi. Nuorempana tuli harjoiteltua kantapään kautta.
-
Mahtaako olla oikeanlaista tapaa kinkyillä? Mul oli reilut 20 vuotta sitten sellainen käsitys että sänkyyn vain jos on sellattis suhde millä vois olla tulevaisuutta. Sitten kun se nainen sen päätti niin pettymyksestä toivuttuani loin mielesäni muutamia periaatteita. 1 on se ettei koskaan enää sänkyyn ekalla tapaamisella. No olen sitä kertaalleen rikkonut 20 vuoden aikana, mutta se oli pitkä tapaaminen pitkän viestittelyn jälkeen.
2 oli se ettei seksi kannata jos sillä ei luvassa ole jatkuvuutta tai jos se toinen on tahollaan varattu.
Elämä ei vaan aina mene kuten haluaa ja näin ollen voi päätyä erilaisiin suhdetyyppehin tai olla päätymättä.
A Parisuhde/seurustelusuhde eli vaniljaa tai kinkyä, mutta yhden ja saman parin kanssa. Tavataan vanhemmat ja kaveritkin kenties.
B Seksi/sessiosuhde Voi olla hyvinkin säännöllinen ja hyvinkin lähellä parisuhdetta, mut niin ikään hyvinkin salainen. Ei välttämättä tähtää parisuhteeseen, avioliittoon tai perheen perustamiseen. Yhteisiä harrastuksia mahdollisesti vain se yksi.
C Poly / monosuhde
D lomaromanssisuhde / salasuhde
E terapiasuhde / laastarisuhde tyypillisesti suhteen päättymisen jälkeinen pikasuhde
F satunnaissuhde
G ystävyyssuhde seksieduilla jne
H seksitön suhde
I International tai ylipäätään etäsuhde.
H hyväksikäyttösuhde- pistän senkin tähän jatkoksi kun kaikki suhteet ja suhteiden osapuolet eivät ole samalla viivalla.
Kahta samanlaista kinkyä ei ole vielä tullut vastaan tai suhdetta vaniljaankaan.
Ehkä parisen viikkoa sitten nainen kertoi ettei ole aikaisemmin... ollut sellaista sänkykumppania, jota pitää oikeasti kiihottavana. - kertokaa joku mulle mitä sellainen suhde sit seksuaaliselle ihmiselle antaa?
Sessiosuhteessa ei käsittääkseni ole pakko olla mitään elämää suurempia tunteita, mutta luottaahan siihen toiseen tarvis jollain muotoa. Kohdan F suhteissa sitä ei välttämättä ole ja voi olla ettei kumpikaan edes tiedä toisen oikeaa nimeä tai ulkonäköa. Toki niin voi olla kaikissa muissakin jos puuttuu aisteja tai valehdellaan sujuvasti.
Kuitenkin kun kemiat kohtaavat niin kaikissa noissa suhdetyypeissä voi kehittyä tunteita, vihaa ja rakkautta seka kaikkea siltä väliltä. Tai sitten voi olla syntymättä tai tunne on yksipuolinen.
-
Uskon, että asiat menee miten menee. Jos sessioisin ihmisen kanssa, jonka kanssa elämänvaihe on samanlainen, ajatukset kohtaa ja herää halu tutustua muissakin merkeissä, niin saattaisin hyvinkin rakastua enkä pelkäisi viedä asiaa eteenpäin.
Asiat pysyvät silti tavallaan myös yksinkertaisina jos sessiosuhteen pitää sessiosuhteena, kuten itselläni tällä hetkellä on. Olen myös vielä alussa näissä jutuissa, joten ei tiedä mitä eteen tulee.
-
Mutta siis itselleni ajatus jopa sessiosta on vieras, noob kun olen. Haluan tykätä tyypistä, ja että on kemiaa, paljon. Eikä tää ole mikään periaate vaan käytäntö. Jos en tunne asioita, en nauti. Ainakaan tällä hetkellä.
Sit välillä kun lukee juttuja, tulee olo että sessiot sessioina ja tunteet tunteina. Ja kun itselleni ne kuuluvat erottamattomasti yhteen. Vaikkei olisi ihastumisestakaan kyse.
Kiitos loistavasta aiheesta :love:
Mä oon myös ihan uus ja tää aihe on mua pohdituttanut.
-
Minulla ei kuvassa ole parisuhde tai rakastuminen, mutta koen helposti leikkikavereiden kanssa vahvoja ja nautinnollisia tunteita kuten leimaantuminen, koukuttuminen, ihastuminen, ystävyys, lämpö, kipinä, syvä hyväksyntä ja tottakai polvet veteläksi tekevä eroottinen lataus. Ihan pelkkä sessiointi ei ehkä onnistuisi vaan jo lähtökohtaisesti tarvitaan joku kemia, yhteys tai kuvio, joka sitten voi kehittyä ihastumista muistuttavaan tilaan. ☺️
-
No huhhuh, aikamoinen kaninkolo. Suurkiitos vastauksista!
Joo siis googletin demiseksuaalin ja kuulostaa tutulta. Missäköhän kiven alla sitä on tullut oltua, ettei termi ollut tuttu.
Vaniljaseksissä tökki se, etten päässyt siinä tunteisiin käsiksi, vaikka olen hyvinkin tunteellinen platonisissa ihmissuhteissa. Nyt kinkyssä maailmassa pelkkä teekupin ääressä istuminen (sellaisten kanssa joiden kanssa on kemiaa) on ollut kuumempaa kuin vaniljaseksi.
Hyvä tietää, ettei ole mitään tiettyä konventiota tässä tunneasiassa. Ja vielä parempi tietää, että ihmisillä voi olla hyvinkin erilaiset toiveet, rajat ja oletuksetkin tunneasian suhteen.
Kiitos 😚.
-
Minulla ei kuvassa ole parisuhde tai rakastuminen, mutta koen helposti leikkikavereiden kanssa vahvoja ja nautinnollisia tunteita kuten leimaantuminen, koukuttuminen, ihastuminen, ystävyys, lämpö, kipinä, syvä hyväksyntä ja tottakai polvet veteläksi tekevä eroottinen lataus. Ihan pelkkä sessiointi ei ehkä onnistuisi vaan jo lähtökohtaisesti tarvitaan joku kemia, yhteys tai kuvio, joka sitten voi kehittyä ihastumista muistuttavaan tilaan. ☺️
Haa, tää kuulostaa tutulta ja just ihanalta!
-
Itse rakastuin ja elän nykyään yhdessä kumppanin kanssa, jonka piti olla "kevyt kesäromanssi". Noh, se olikin aika paljon muuta. Uutena tässä maailmassa on ehkä ihan hyvä että kokeilee ja mutustelee uusia asioita, mutta ei missään nimessä kannata lähteä mukaan mihinkään joka ei tunnu oikealta. Vain sinä tiedät mitä sinä haluat kokea ja kuuntele itseäsi herkällä korvalla!
Kokemukseni ovat johtaneet siihen joka tänä päivänä olen: puolisoonsa valtavan rakastunut poly demiseksuaali. En välttämättä tarvitse ihastumista, mutta jotain muuta kun random tuttavuus tai kaveruus siinä pitää olla.
-
Henkilökohtaisena kokemuksena: en pysty edes sessioimaan lähteä, ellen olen jollakin lailla ihastunut henkilöön. Ja tässä nyt ei lasketa satunnaisia ex tempore bilepiiskauksia tms.
Eli rakkaus- ja parisuhde D/s on mulle optimaalisin tilanne. Nyt voisi sitten pohtia, miksi en ole suhteessa ;D 8)
Olen tässä pohdiskellut sitä, kuinka ihminen voikin muuttua iän ja kokemusten myötä. Mikään kevyempi suhdemuoto tai leikkiminen ei enää tunnu omalla kohdallani hyvältä ratkaisulta. Vain molemminpuolisia romanttisia tunteita sisältävä ja tulevaisuuteen tähyävä ihmissuhde kiinnostaa. Ajan myötä sitä näköjään oppii tietämään ja tuntemaan mitä ei elämäänsä halua, ja toisaalta hieman paremmin sen mitä haluaa.
-
Henkilökohtaisena kokemuksena: en pysty edes sessioimaan lähteä, ellen olen jollakin lailla ihastunut henkilöön. Ja tässä nyt ei lasketa satunnaisia ex tempore bilepiiskauksia tms.
Eli rakkaus- ja parisuhde D/s on mulle optimaalisin tilanne.
Ba-dam, tässäpä sitä ollaan eli sama homma. Jos koen ihmisen liian kaverilliseksi, en voi ottaa vastaan kuin pintapuolisia asioita, jos niitäkään. Olen pariin otteeseen jo huomannut, että tulee jäätävä vastareaktio päälle kun riittävä tunne puuttuu. Olen hyvin tiedostavasti demi, ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Joku cuddle friend tms onnistuu kunhan on jtn kipinää vaikkei nyt lovea, mutta sessiointi jossa ollaan jo syvemmällä niin..ei lähde ilman vakavampaa tunnepohjaa.
-
Olen tässä pohdiskellut sitä, kuinka ihminen voikin muuttua iän ja kokemusten myötä. Mikään kevyempi suhdemuoto tai leikkiminen ei enää tunnu omalla kohdallani hyvältä ratkaisulta. Vain molemminpuolisia romanttisia tunteita sisältävä ja tulevaisuuteen tähyävä ihmissuhde kiinnostaa. Ajan myötä sitä näköjään oppii tietämään ja tuntemaan mitä ei elämäänsä halua, ja toisaalta hieman paremmin sen mitä haluaa.
Henkilökohtaisena kokemuksena: en pysty edes sessioimaan lähteä, ellen olen jollakin lailla ihastunut henkilöön. Ja tässä nyt ei lasketa satunnaisia ex tempore bilepiiskauksia tms.
Eli rakkaus- ja parisuhde D/s on mulle optimaalisin tilanne.
Ba-dam, tässäpä sitä ollaan eli sama homma. Jos koen ihmisen liian kaverilliseksi, en voi ottaa vastaan kuin pintapuolisia asioita, jos niitäkään. Olen pariin otteeseen jo huomannut, että tulee jäätävä vastareaktio päälle kun riittävä tunne puuttuu. Olen hyvin tiedostavasti demi, ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Joku cuddle friend tms onnistuu kunhan on jtn kipinää vaikkei nyt lovea, mutta sessiointi jossa ollaan jo syvemmällä niin..ei lähde ilman vakavampaa tunnepohjaa.
Näinpä. Ainahan se on ollut näin, ja jotenkin siihen se aina palaa. Niinku sanottu: ei pääse yli eikä ympäri, yrityksistä huolimatta.
Välillä sitä kiroaakin, miksi pitää olla niin jäätä. ;D
Ja kevyemmät jutut kariutuu, ainakin aika nopeasti.
Toisaalta se lahja on se mihin sfääreihin, syvyyteen, intensiteettiin, herkkyyteen ja haluun antaa kaikki sitä voi päästä sopivan yhteyden sattuesssa kohdalle ja roihahtessa.
Siitä syntyy jotain sellaista aivan ihanaa, kevyen vakavaa, vapaan omistautunutta. :love:
Edellä kuvatut asiat lienevät itsellä myös yhtenä syynä siihen, että miksi monen intiimin/romanttisen suhteen kuviot ei oikein nappaa.
-
Mä oon kai joku käänteisdemi: kehitän aina alta jonkun tunnesiteen kaikkiin ihmisiin, joiden kanssa olen tekemisissä. Kiinnyn helposti.
-
^ Hei mä kans oon se. :D Tai no, joihinkin. Ihmiset on ihania.
-
^ Hei mä kans oon se. :D Tai no, joihinkin. Ihmiset on ihania.
Ihmiset on. ❤
No, aina nyt joku kusipääkin hiihtelee seassa, mutta noin pääosin musta melkein kaikki ihmiset on sellaisia... ihastuttavia. Että tuntuu, että voitais olla vähintäänkin kavereita. Mutta kyllä toisaalta niinkin, että varmaan useimpiin ihmisiin voisi oikeissa olosuhteissa myös kiintyä, ihastua ja rakastuakin. Tai rakastaa... rakastuminen on musta semmoista huumaa, hormonikuohua, mutta rakastaminen on välittämistä. Ja kun hyvän ihmisen kanssa tulee tutummaksi, kuinka voisi olla rakastamatta?
-
Demiseksuaalina sadistina olen aina ajatellut silleen, että jos jotakin sessiota lähden harrastamaan se on aina silleen rakkauden ja välittämisen osoitus mitä olen tekemässä toiselle. En tosin ole koskaan osannut nauttia mistään seksuaalisesta muutenkaan jos en ole rakastunut tai ihastunut partneriin. Muutoin tuommoiset aktit olisivat vaan tyhjiä mekaanisia suorituksia minulle, joista en saisi mitään irti. Pahimmillaan kun huomaa että toinen saa kiksejä ja itse vaan suorittaa, siinnä tulisi sellainen paska huora-fiilis koko tilanteesta itselle. :D
-
Oon vanhanaikainen mies. En halua edes koskea sessio- tai muussa intiimimmässä mielessä naiseen, jos tunnesidettä ei ole. Minun kanssa leikit on rajuja, menevät syvälle mieleen ja tunnepuolelle. Ei sellaista tehdä tuttavien kanssa.
-
Mä kyllä saatan syttyä fyysisesti, mutta jos ei ole jotain tunnesidettä ja kemiaa ja luottamusta (vaikka sit sellaista ihastumista ihanaan tyyppiin kaverina), niin en pidä siitä epäsuhdasta, missä kroppa on liekeissä ja mieli ei.
Onneks oon rajani tunteva aikuinen, niin ei ole tarvinnut oppia kantapään kautta, vaikka osittain sokkona siellä ihanassa Synkmetsässä vaeltaakin.
-
Kiva ketju, enpäs aiemmin huomannut.
Minusta touhussa on ainakin seuraavia tekijöitä:
-kipinä, kun kemiat (hla:t) kohtaa
-kiihokkeet, fetissit osuu kohdilleen
-(älyllinen) keskusteluyhteys, flirtti toimii
-löytyy yhteinen sävel tavoitteista (elämäntavoitteet, tavoitteet seksin tai kumppanin suhteen jne)
-jokin näistä erillinen tunneside, ihastuminen, luottamus, hyvä olla toisen kanssa
Sitten mitkä näistä pitää pakosti napsahtaa päälle että innostuu, vaihtelee itse kullakin, ja välillä siitä riippuen kenen kanssa on tekemisissä.
Itse kuulun niihin, joilla pitää (ainakin yleensä) napsahdella useampia nappuloita päälle. Tunnepuoli on yksi. Ehkä enemmän niin, että alussa tarvitsee vain olla sellainen perushyvä fiilis, ja jos muuten toimii, niin tunteet seuraa perässä.
-
Kiva ketju, enpäs aiemmin huomannut.
Minusta touhussa on ainakin seuraavia tekijöitä:
-kipinä, kun kemiat (hla:t) kohtaa
-kiihokkeet, fetissit osuu kohdilleen
-(älyllinen) keskusteluyhteys, flirtti toimii
-löytyy yhteinen sävel tavoitteista (elämäntavoitteet, tavoitteet seksin tai kumppanin suhteen jne)
-jokin näistä erillinen tunneside, ihastuminen, luottamus, hyvä olla toisen kanssa
Sitten mitkä näistä pitää pakosti napsahtaa päälle että innostuu, vaihtelee itse kullakin, ja välillä siitä riippuen kenen kanssa on tekemisissä.
Itse kuulun niihin, joilla pitää (ainakin yleensä) napsahdella useampia nappuloita päälle. Tunnepuoli on yksi. Ehkä enemmän niin, että alussa tarvitsee vain olla sellainen perushyvä fiilis, ja jos muuten toimii, niin tunteet seuraa perässä.
Ah, vitsi kun sanoitit mun mietteet hyvin, kiitos!
-
Kiintoisa topicci, ja resonoi kyllä. Itsekin totaalisen demi, enkä jotenkin voisi kuvitella tyytyvän "vain sessiointin". Ja tuntuu, että "skenessä" kaikki on toinen toistaan polympia ja vapaamielisempiä... Toisaalta täysin nöösinä on tosi vaikea lähestyä tätä ilmaisumuotoa, kun ei tiedä pitääkö itse käytännön touhusta, vai onko se vain fantasia/idylli... Etenkin tämä korona-aika tekee toki muutenkin kaikenlaisesta parinetsinnästä entistä hankalampaa.
-
Kiva ketju, enpäs aiemmin huomannut.
Minusta touhussa on ainakin seuraavia tekijöitä:
-kipinä, kun kemiat (hla:t) kohtaa
-kiihokkeet, fetissit osuu kohdilleen
-(älyllinen) keskusteluyhteys, flirtti toimii
-löytyy yhteinen sävel tavoitteista (elämäntavoitteet, tavoitteet seksin tai kumppanin suhteen jne)
-jokin näistä erillinen tunneside, ihastuminen, luottamus, hyvä olla toisen kanssa
Sitten mitkä näistä pitää pakosti napsahtaa päälle että innostuu, vaihtelee itse kullakin, ja välillä siitä riippuen kenen kanssa on tekemisissä.
Itse kuulun niihin, joilla pitää (ainakin yleensä) napsahdella useampia nappuloita päälle. Tunnepuoli on yksi. Ehkä enemmän niin, että alussa tarvitsee vain olla sellainen perushyvä fiilis, ja jos muuten toimii, niin tunteet seuraa perässä.
Ah, vitsi kun sanoitit mun mietteet hyvin, kiitos!
Eipä kestä, ilo tuli minunkin puolelleni.
-
Jonkun asteinen "ihastuminen" vastakappaleeseen kinkylläkin pitää olla koska luottamusta rakentaessa tutustuu ensisijaisesti kuitenkin siihen ihmiseen. Ja luottamus sekä henkisellä että fyysisellä tasolla antaa mahdollisuuden toteuttaa puolin ja toisin "sessioita".
Se että suhde etenee parisuhteeksi asti onkin sitten ihan toinen juttu.
Itselleni ei toistaiseksi ole tullut tarvetta parinmuodostukseen ja tuskin koskaan enää tuleekaan, mutta yhteinen puuhasteleminen jossa mukana kinkyt mausteet sopisi.
Itselleni polyamoria on ollut aivan tuntematon käsite, toki niin moni muukin. Sen sisäistäminen ja käytännön toteutus vaatii vielä enemmän luottamusta kuin muut suhteet.
-
Jonkun asteinen "ihastuminen" vastakappaleeseen kinkylläkin pitää olla koska luottamusta rakentaessa tutustuu ensisijaisesti kuitenkin siihen ihmiseen. Ja luottamus sekä henkisellä että fyysisellä tasolla antaa mahdollisuuden toteuttaa puolin ja toisin "sessioita".
Se että suhde etenee parisuhteeksi asti onkin sitten ihan toinen juttu.
Itselleni ei toistaiseksi ole tullut tarvetta parinmuodostukseen ja tuskin koskaan enää tuleekaan, mutta yhteinen puuhasteleminen jossa mukana kinkyt mausteet sopisi.
Itselleni polyamoria on ollut aivan tuntematon käsite, toki niin moni muukin. Sen sisäistäminen ja käytännön toteutus vaatii vielä enemmän luottamusta kuin muut suhteet.
Viisaita sanoja.
Itse mietiskelen, että ehkä myös joskus on hyvä todeta että se joku "ihastuminen" tai kiintymys riittää. Olen samaa mieltä, että luottamusta on pakko olla, että oikein mitään voidaan tehdä, "sessioida".
Mutta eihän kaiken tosiaan tarvi olla parisuhde. Eikä kaikesta sellaista tarvi väkisin vääntää. Ehkä merkityksellinen eroottinen kohtaaminen voi olla... merkityksellistä, vaikkei kantaisikaan Prisman kauppajonoon saati kummin kaiman kissan ristiäisiin.
Rakkaus... on ruma sana. Kaipaus soi kauniimpana.
Ehkä ihminen voi kaivata ihmistä vasten vaikka suurimmat sanat jäisivätkin kynnykselle.
Mietin. Tänään. Ja huomenna ehkä toisin.
-
Omalla kohdallani on käynyt niin, että kinkyily määritti puolison valinnan ja silloin kun on ollut vaikeaa, se on myös pelastanut parisuhteen. Olen tallentanut muistiini hyvin paljon vaimolta saamiani parhaita kokemuksia parinkymmenen vuoden ajalta, ja niiden muistojen kanssa minun on hyvä olla. On hän siinä vieressä tai muualla.
Mitäköhän tässä yritän sanoa? Ehkä sitä, että minulla on paitsi hänet, niin myös yhteinen 20 vuottamme. :love:
-
Kiitos kaikille ajatuksia herättävistä kommenteista.
Mä en tällä hetkellä hae parisuhdetta. Mutta merkityksellisiä, intohimon ja kohtaamisen täyteisiä kokemuksia kylläkin. Enkä saa niitä pinnallisissa tuttavuuksissa.
Tulevaisuudessa ehkä jotain muuta, mutta ei just nyt. Tulkoon ensin ystävyydet, kumppanuudet, luottamus ja kipinät.
Ei ollut tarkoitus ketjulla dissata sitä ns sessiointia, joka ei mulle kolise. Kukin tyylillään.
Suurin kaikista on rakkaus, mut sekin ilmenee monilla tavoilla ja monenlaisissa kuvioissa.
-
Kappas, tälläistäkin pohdintaa. *vilkaisee omaan käteensä* Jonkin verran tuntuu, että toi demiseksuaali-kortti on aiheuttanut kyllä omia haasteitaan, onneksi omalle kohdalle on osunut sellainen varianssi, että ystävyys riittää. Omalla kokemuksella sessiot on kyllä parempia, kun tunteet saavat rauhassa kehittyä, mutta ne syvimmät tunteet eivät ole välttämättömiä. Muistan yhden dynamiikan, jonka alkutaipaleella kerrottiin, ettei tunteita saisi kehittyä. Yritin pitää mokomat kurissa. Nykyään fiksumpana osaan tehdä selväksi, että mulla niin ikään täytyy olla oikeus kokea ne tunteet, mieluiten myös puhua niistä kyseisen henkilön kanssa. Vaikkei olisi mitään suunnitelmia mistään "päivityksestä" suhteessa. En koe, että mun tarvitsisi olla toisen romanttisten tunteiden kohde, vaikka itselle niitä olisikin kehittynyt. (Onhan se kivaa, mahtavaa ja ihanaa kun asiat on molemminpuolista hattaraa. Mutta onneksi se ei ole itselle pakollista mielekkäiden sessioiden saavuttamiseksi.
(Service) top ja bottom, en koe ongelmaksi tarjota kokemusta toiselle vaikken siitä itse suoraan mitään saisikaan (kunhan ihminen nyt on perusmukava, ystävällinen jne kriteerit vaihtelee vähän teeman ja jatkuvuuden mukaan). Mutta näissä sessioissa, joissa ei ole tunteita (eikä välttämättä edes mun kokemaa valtasuhdetta) oma saanti jää pinnalliseksi, joku pieni myötäilo saattaa kutkuttaa, joskus enemmänkin, mutta täydellinen tyytyväisyys jää haaveeksi.
Polyamoria. Romanttiset tunteet useampaa kuin yhtä ihmistä kohtaan. Hassua on se, että itselleni polyamoria/monisuhteisuus on ollut äärettömän hyvää lääkettä mustasukkaisuuteen. Olen edelleenkin kateellinen, jos itse kaipaisin enemmän huomiota ja (*kauhistus*) joku toinen sitä saa, mutta se ei ole mitään verrattuna mustasukkaisuuteen jotai aiemmin koin. Avoimuus <3<3
Sellaista tajunnanvirtaa omista ajatuksista, sitten voi palata varsinaisiin kysymyksiin ;D
Osalle kinkyilypartneriin ihastuminen ei ole suotava kokemus, ilmeisesti ainakin osittain siksi, että nämä yksilöt kokevat ihastumisen haittaavan sessiointia. Dominoivasta tulee hellempi ja subista riippuvaisempi. Tän käsityksen oon saanut, kuitenkin jos nyt pintaan nousseita aiheita on uskominen, niin nää päättyy aivan liian usein siihen, että mahtava sessiointi päättyy ihastumiseen, kun toinen osapuoli ei halua tai pysty jatkamaan. (Syitä tähän en voi ymmärtää, mutta se on ehkä oma "puutteeni")
-
Noh... Tuo avokki ehdottomasti kaipaa siihen tunnetta. Se ei välttämättä ole ihastus, mutta kunnioitus ja tunne, että haluaa alistua.
Kyllä itse olen huomannut, että joidenkin kohdalla tulee ihastusta, toisten kanssa vaan se alistamisen halu, joistain jopa tunne, että voisin itse alistua.
Olen uusi skenessä, mutta nämä samat asiat liikkuvat päässä tuolla parinvaihto piireissä. Ja mä olen sellainen kun haluan olla.
-
Itse haluan saavuttaa vähintään jonkinlaisen kiintymyssuhteen, vaikka kyse olisi vaan sessioinnista. Tällä hetkellä kuitenkin ajattelen, että ihaninta olisi tavata se ihminen, johon myös ihastuisin tai rakastuisin ja jonka kanssa tuntisin syvää intohimoa. Jos niin hienosti kävisi, niin uskoisin voivani olla täysin auki, saisin itse kaiken irti ja luulen, että vastapuolikin saisi siinä kohtaa enemmän kuin osasi odottaa. Pidän siis jonkinlaisten tunteiden syntymistä ehkä jopa tavoitteena, vaikka se ei kaikkien juttu ole.
-
Ihastuin eilen
-
”Eli siis mitä - eikö kinkyilyssä ole tavallista ihastua tai rakastua? Eikö se ole suotavaa? Tarkoittaako sessiointi siis nimenomaan sitä, että ei henkilökohtaista suhdetta?”
Itse aina ennen, nuorempana, ihastuin ja kiinnyin liiankin herkästi ihmisiin. Niin kinkysuhteissa kuin myös vaniljasuhteissa. Mulla on ollut myös yhdenillansuhteita ja -sessioita jotka eivät johtaneet mihinkään ja se ei välttämättä ollut niinkään hyväksi minulle. Enemmän olen saanut syvemmästä suhteesta. Romanttisesti rakastunut olen ollut vain yhden kerran ja taidan tähän samaan kohteeseen olla edelleen syvästi rakastunut. Vaikkemme suhteessa olekaan.
-
”Eli siis mitä - eikö kinkyilyssä ole tavallista ihastua tai rakastua? Eikö se ole suotavaa? Tarkoittaako sessiointi siis nimenomaan sitä, että ei henkilökohtaista suhdetta?”
Itse aina ennen, nuorempana, ihastuin ja kiinnyin liiankin herkästi ihmisiin. Niin kinkysuhteissa kuin myös vaniljasuhteissa. Mulla on ollut myös yhdenillansuhteita ja -sessioita jotka eivät johtaneet mihinkään ja se ei välttämättä ollut niinkään hyväksi minulle. Enemmän olen saanut syvemmästä suhteesta. Romanttisesti rakastunut olen ollut vain yhden kerran ja taidan tähän samaan kohteeseen olla edelleen syvästi rakastunut. Vaikkemme suhteessa olekaan.
Kyllä on omalla kohdallani ainakin kinkyilyn sisällä ollut enemmän pitkiä romanttisia suhteita, kuin pelkkiä tunteettomia sessiosuhteita (ei nekään koskaan ole olleet täysin tunteettomia).
-
Osalle kinkyilypartneriin ihastuminen ei ole suotava kokemus, ilmeisesti ainakin osittain siksi, että nämä yksilöt kokevat ihastumisen haittaavan sessiointia. Dominoivasta tulee hellempi ja subista riippuvaisempi. Tän käsityksen oon saanut, kuitenkin jos nyt pintaan nousseita aiheita on uskominen, niin nää päättyy aivan liian usein siihen, että mahtava sessiointi päättyy ihastumiseen, kun toinen osapuoli ei halua tai pysty jatkamaan. (Syitä tähän en voi ymmärtää, mutta se on ehkä oma "puutteeni")
Tämä "hellempi Dominoiva" tuntuu olevan suhteellisen yleistä (tai näin tuntuu kertomuksista välittyvän) silloin kun Dominoiva osapuoli ihastuu alistettavaan. Itselleni se taas on osaltaan sitä, että voi hyvinkin tulla hellemmäksi, mutta samalla kun tunteet tulevat mukaan, niin tulee luonnostaan hitaammin tutkittua alistuvan sielunmaisemaa. Silloin ne otteet todennäköisesti myös koventuvat ja laajenevat vastaamaan tiedostettuun ja tiedostamattomaant tarpeeseen. Tunteiden tullessa mukaan, loppujen lopuksi asiat vain paranevat.
Omat sessiosuhteet ovat aina sisältäneet sen ajatuksen, että ne voisivat tulevaisuudessa kasvaa session ulkopuolelle. Jotenkin tuntuu absurdilta sessioida sessioimisen ilosta. Sama kuin hakisi seksiä karaokebaarista, hauskaa yhden yön ja kivaa kiljua yhdessä, mutta jättää tyhjäksi aika nopeasti. Joillekkin se sopii, toisille ei.
-
Jos olet kunnon hard core kinky killeri, niin tunteet ovat ykkösjuttu MUTTA et voi olla killeri jos käyttäydyt sopulihamsterin tavoin ja pidät kuvien vaihtoa must-juttuna. Uhrin kanssa jutellaan, chattaillaan, mutta ei koskaan puhelimitse ääneen. Se tunteettomuus on se killerin juttu. Uhrit voivat valehdella - värittävät persoonaa viestien avulla, mutta kaikki selviää heti mitä uhri on miehiään kun pääsee heidän asuntoon tai pyytää käymään. Usein tulee pettymyksiä. Mutta ne tunteet mitä käyt ennen sitä, ne odotukset, ne on huipussa. Todella harvoin käy flaksi, koska useimmat uhrit ovat ressukoita ja sitten tulee se tajuntaan - missä on ne hurmaavat seksikkäät miehet... No niitä ei ole. Ne ei harrasta näin uhkarohkeita leikkejä, koska niiden on pakko päästä fantasioimaan naisesta etukäteen eivätkä halua mörköä naista... Mutta. Hard core kinky killerit eivät välitä ulkonäköasioista. Se hyväksyntä, se leikkiin lähtö, on se juttu. Iällä ja ulkonäöllä ei väliä.
Thänk kaad on kuolettava pandemia liikkeellä .. vai onko se sittenkin thänk kaad juttu, ku ihmiset eivät enää sokkotreffaile. Vai oikeastiko joku uhmaa covid 19 virusta ja luottaa siihen ettei hänellä sitä ole... Elämä on yhtä kuoleman leikkiä.