Aula - kaikille avoimet alueet > Lounge

älä alistu- kamppanja

(1/6) > >>

switcher:
Mitäs mieltä ihmiset ovat tästä homo seksuaaleja erittäin pahasti arvostelevasta kamppanjasta?


Itseäni tämä ei suoranaisesti koske mutta kun ensimmäisen kerran kun törmäsin tähän kyseiseen kamppanjaan niin kyllä herätti erittäin voimakkaita raivon tunteita. Eihän tämä uusi aihe ole että homoutta pidetään sairautena, ja niinhän kinky ihmisiäkin pidetään sairaina. Mutta miten tänä päivänä voi kukaan edes sanoa noin julkisesti vaikka toisaalta elämme aika ahdas mielesessä yhteiskunnassa jossa ei tunnu olevan sijaa erillaisille ihmisille. Omaan tuttava piiriin kuuluu erittäin paljon ihmisiä jotka vihaavat ja arvostelevat joka käänteessä esim. Homoja, siinä vaiheessa itse yritän pitää raivoni kurissa ja samalla ne yli lyönnit sanoissa sisällä.

Olen huomannut että ihmisillä on erittäin jyrkkä mieli pide asiasta mistä ne eivät tiedä yhtään mitään eikä ole koskaan edes tavannut yhtään homoseksuaalista ihmistä, eikö se ole vähän kummallista?  Olen myös itse joskus kuulunut noihin ihmisiin mutta sit kun aloin ajattelemaan itse asioita niin olen kallistunut aivan toiseen suuntaan, ja tätä nykyä sit yritän pitää sellaiset ihmiset pois elämästä joka onkin erittäin vaikeaa kun siihen kuuluu lähes kaikki kaverit, sukulaisia ja ihmisiä joihin tutustuu pakosti. Mutta itse näen ennakkoluulojen johtuvan suurimmaksi osaksi siitä että minkälainen kasvatus me saadaan meidän vanhemmilta ja siitä että haluamme kuulua jossain vaiheessa elämää johonkin yhteisöön/olla suosittuja eikä ajatella itse vaan mennään muiden mukana. Muokataan oma ajatus muiden ajattelun pohjalta eikä silloin ole tilaa erillaisille näkemyksille tai seksuaaliselle avoimuudelle josta sit johtuu et meitäkin on aika vähän.


Millaisina ihmisinä ne näkee sit meidät jos homouskin on sairaus??? 

pahoittelen omalta kohdalta tässä tekstissä huonoa kirjotus laatua mutta toivottavasti ajatus tuli esiin.

peace:
Asia ei koske minuakaan ja koskee kuitenkin. Koskee se kaikkia tai pitäisi koskea.

Minä olen hetero. En ole vaan koskaan kokenut miestä seksuaalisesti kiinnostavaksi enkä varmaan koekaan. En oikeastaan ajattele ihmisistä heteroina tai biseksuaalisina tai homoina vaan ihmisinä. En bileissä ja miiteissä ajatellut hetkeäkään kuka on mitäkin. Nuorena oli parina kesänä kesätöissä paikassa, jossa lähimpänä työkaverina ja kouluttajana oli homomies. Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa siitä, että hän oli homo. Siis alleviivata asiaa. Ei se ollut mitenkään olennaista. En aluksi tiennyt sitä ja sitten kun tiesin, mikään ei muuttunut. Hän oli yksi luontevimpia ja mukavimpia ihmisiä mitä olen tavannut. Kävin työpaikassa seuraavanakin kesän ja kuulin, että hän oli kuollut. Olin surullinen ja olen edelleen. Hän teki minuun vaikutuksen ihmisenä.

Skenessä olen nyt tavannut kiinnostavia miehiä ilman, että mitään seksuaalista kiinnostusta on ilmennyt. Kai kinky ihmiset ovat kokonaisuutena avoimempia kuin "normi" ihmiset ja keskustelu on luontevaa eikä toisia karsinoida.

Tuosta kampanjasta olen otsikoita nähnyt ja en ole siihen mitenkään perehtynyt. Joillekin jyrkät mielipiteet ovat elämäntehtävä. Onneksi valtaosa ihmisistä ajattelee kai toisin ja ihmiset pikku hiljaa alkavat ymmärtää. Minun koti oli hieman "homovastainen". Muistan kuitenkin, kun jo edesmennyt homovastainen isäni puolusti sanallisesti yhdessä tilanteessa homomiestä, vaikka homovastainen olikin. Hän oli kuitenkin myös oikeudenmukainen. Hän ei ymmärtänyt homoseksuaalisuutta, mutta kohteli ihmisiä ihmisinä.

Kampanjan ihmiset varmaan omassa porukassaan saavat sulan hattuunsa, muille he näyttäytyvät ymmärtämättöminä ja ahdasmielisinä.

swan:

--- Lainaus käyttäjältä: peace - 24.03.2011, 09:50 ---Asia ei koske minuakaan ja koskee kuitenkin. Koskee se kaikkia tai pitäisi koskea.

 En oikeastaan ajattele ihmisistä heteroina tai biseksuaalisina tai homoina vaan ihmisinä.

Kampanjan ihmiset varmaan omassa porukassaan saavat sulan hattuunsa, muille he näyttäytyvät ymmärtämättöminä ja ahdasmielisinä.

--- Lainaus päättyy ---

Yritän välttää säälipisteiden keräämistä tässä aiheessa ja kirjoittaa asiallisesti. Eilen juuri totesin, että aihe on itselleni erittäin vaikea, koska olen tuhlannut elämästäni liian monta vuotta kampanjaa edustavien porukoiden parissa. Suomessa on tietääkseni vain yksi varsinainen ja nimetty vertaistukifoorumi noista ääriryhmistä pois lähteneille, mutta kuinka ollakaan, minulla ei ole sinnekään asiaa tätä nykyä. Onneksi ehti kolmisen vuotta purkamaan asioita ja sepä se vasta vuodatusta ja toistoa olikin.

Itsekin ajattelen ihmisiä ensin ihmisenä, en sen mukaan, mitä sukupuolta ja suuntautuneisuutta he edustavat. Lähtökohta on siis ihminen itsessään, ei hänen persoonalliset ominaisuutensa/omituisuutensa ;D

Kampanjan ihmiset tosiaankin arvelevat olevansa jumalan asialla, pitämässä valoa ja totuutta esillä tässä pimenevässä maailmanajassa ja enemmän, estämässä ihmisiä joutumasta helvettiin.


Kuinka on mahdollista, että vuonna 2011 "sivistyneessä maailmassa ja länsivaltiossa" on näin pimeää ajattelua ja toimintaa, kuin mitä kampanjoivat ihmiset esittävät ja johon uskovat? Tuo on itselleni mielenkiintoinen, vaikea, ahdistava ja mitä kaikkea muuta the Kysymys.
Joitain vastauksia ehkä tiedän reilu 20 vuoden tai enemmänkin perusteella, mutta on hyvin vaikea niitä kaivaa taas esiin. Voi tietysti olla, että se olis kuitenkin hyväksi ja jään seurailemaan josko aihe herättää muissa mietintöjä.

Lisäys: linkki kampanjan sisältöön, jota ei ehkä kannata lukea, jos liikaa ahistaa :
http://www.nuotta.com/kampanja

submit:
Minä toivoisin, että valtakirkkomme muuttuisi sallivammaksi ja aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvaksi ja siinä asiassa tällaiset äärisuuntien kampanjat tekevät palveluksen hyvänä keskustelunavauksena sekä kertakaikkiaan keskusteluun pakottaen. Nythän kirkko on jo julkisesti irtisanoutunut tästä (kysehän ei ole kyse kirkon omasta kampanjasta, vain rahoitusta on mennyt nuorisotyöhön).

Jenny Kangasvuo on kirjoittanut erinomaisen blogikirjoituksen Biseksuaalisuudesta voi parantua, puheena olevaan kampanjaan liittyen ja röyhkeästi lainaan siitä osan tähän:


--- Lainaus ---Ongelmallista ei ole suinkaan se, että homoseksuaalisuus näyttäytyy syntinä, vaan suhtautuminen seksuaalisuuteen sinällään. Nuotassa seksuaalisuus näyttäytyy jonakin, joka on sallittua vain avioliitossa - ja se avioliitto on ikuisesti pysyvä, vaikka puoliso olisi millainen kusipää. Se näyttäytyy ensisijaisesti jäykän perinteisellä tavalla miehisenä tai naisellisena. Haastattelussa Annikin kertoo, kuinka Jumala on tarkoittanut, että nainen saisi tuntea itsensä täysnaiseksi, mikä on mahdollista vain miehen kanssa. Naiseus ja miehisyys ovat vastapooleja, ja fundiskristillisessä ajattelutavassa tähän sisältyy myös naisen alisteinen asema suhteessa mieheen: mies on se, joka kantaa vastuun naisesta, ja naisen on vaiettava seurakunnassa.

Nuotta-lehdessä nuoria jopa kehotetaan pidättäytymään itsetyydyttämisestä, koska se on Jumalan tahdon vastaista. Tätä kehotusta pidän muuten vielä haitallisempana kuin homostelusta pidättäytymistä, sillä itsetyydytys on seksuaaliterveyden kannalta äärimmäisen tärkeää kaikille: jos ihminen ei ole koskaan runkannut eikä koskaan runkkaa, hän ei voi tietää mistä kiihottuu ja millaisesta kosketuksesta pitää. Nuori, joka ei runkkaa, ei yksinkertaisesti opi tuntemaan omaa seksuaalisuuttaan. Itsetyydytyksen kieltämisen lopputuloksena on seksuaalisuudestaan ahdistuneita ja hyväksikäytölle alttiita ihmisiä, jotka eivät tunne eivätkä osaa siten myöskään ilmaista omia rajojaan.

Meillä pitää kuitenkin olla oikeus muuttaa itsemäärittelyämme tai kieltäytyä itsemäärittelystä, siitäkin huolimatta, että se voi antaa eheytyshihhuloijille mahdollisuuden väittää, ettei bi- tai homoseksuaalisuus olekaan luonnollista, synnynnäistä ja väistämätöntä. Meillä pitää olla oikeus kokemukseen seksuaalisuudestamme joustavana ja muutoksille alttiina ilman, että sitä käytetään meitä vastaan, todisteena tunteidemme ja halujemme epäaitoudesta.

Biseksuaalisuudesta voi "parantua", sillä seksuaalisuus on muuttuvaista. Siihen ei tarvita Jumalan ihmettä. Ensi hätään riittää, että lakkaa nimittämästä itseään biseksuaaliksi, silloin rajautuu ainakin minun tutkimukseni aineiston ulkopuolelle. Seksuaalisuuden muuttuvaisuuteen kuitenkin sisältyy se, että tauti voi tulla milloin tahansa takaisin. Mutta koska näin on, se vaatii itsekontrollia. Oman itsen kyttääminen ja haluistaan huolestuminen on omiaan aiheuttamaan tarpeetonta ahdistusta.
--- Lainaus päättyy ---

http://jatulintarha.blogsome.com/

Jenny Kangasvuo tekee väitöskirjaa, jossa hän jäljittää biseksuaalisuuden paikkaa suomalaisessa seksuaalikulttuurissa. Aineistona on suomalaisten biseksuaalien haastatteluja, eri medioista kerättyä aineistoa sekä osallistuvaa havainnointia erilaisissa bi-aktivismitapahtumissa. Teoreettisena lähtökohtana on sukupuolen ja seksuaalisuuden normatiivisuuksien analysointiin keskittyvä queer-teoria.

switcher:
Kyllä suomessa kirkon uudistua monelta kannalta eikä olla niin vanhoillinen ja lopettaa se tiettyyn kirjaan tuijottaminen ja sen sana tarkasti toteuttaminen. Ja se vielä et kirkko uudistuu vaan tietyiltä osa alueilta mut sit tulen arat puheen aiheet unohdetaan täysin. Ihmisten seksuaalisuus on ihmisten oma asia niin kauan kun se pysyy lain  ja toisten kunnioittamisen sisällä ei todellakaan
mikään kirkon asia tuomita ketään eikä pitäisi myöskään olla kenenkään muunkaan ihmisen. Sit kun niitä lähdetään arvostelemaan ja tuomitsemaan niin yllätys et siitä nousee kohu. Sit kaiken lisäksi esim. Luonnosta löytyy monia eläin lajeja joista löytyy homoseksuaalista toimintaa et ihmettelen miten sitä pidetään sairautena. Jos päättäisin sen että alan seurustella miehen kanssa niin toisin sen joka paikassa erittäin provosoivasti esiin juuri sen takia että tietäisin millaisia reaktioita se aiheuttaa niin monessa tutussa ihmisessä minä en piilottelisi sitä mitenkään se olisi mun oma asia eikä missään tapauksessa kenenkään arvostelun aihe.





 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu