Aula - kaikille avoimet alueet > Lounge

Mies joka myi maailmansa

(1/6) > >>

Mr Wincent:
Elelipä kerran mies, joka myi onnensa, aitoutensa ja koko maailmansa ja päätti pitää todelliset halunsa sen jälkeen piilossa kaappinsa kätköissä. Mies varjeli salaisuuttaan koko pitkän elämänsä eikä koskaan kertonut siitä kenellekkään, ei edes uskotulleen. Salaa mies haaveili siitä, millaista se olisikaan elää sitä elämää, mitä oikeasti halusi, muttei uskaltanut koskaan ottaa sitä käyttöön.

Sitten pitkän ajan kuluttua, vanhana miehenä hän katseli käyttämätöntä maailmaansa kaapin perukoilla. Maailma oli pölyinen, mutta kiilsi silti edelleen kutsuvana. Valitettavasti mies oli jo liian vanha nostaakseen maailmansa kaapista ja niin se jäi sinne miehen kuolemaan asti, käyttämättömänä täynnä intohimoa ja mahdollisuuksia.

Mitä sinä tekisit maailmallasi, pitäisitkö sitä kaapissa vai nostaisitko sen parhaalle paikalle ja vuolisit siitä onnen kimpaleita käyttöösi?

Pip:
Tämä on kauhukuva, jonka olen ymmärtänyt jo 18 -vuotiaana, erään suht traumaattisen kokemuksen seurauksena (ei muuten traumaattinen, mutta saattaisin olla tällä hetkellä edelleen kiertämässä maailmaa, jos minulla olisi ollut voimassa oleva passi, kun Santana pyysi minua rundilleen mukaan). Joskus vanhana kiikkustuolissa istuessani haluan muistella hymy huulilla elämääni pettymyksineen, enkä halua katua tekemättömiä asioita. Ainoastaan tehtyjä. Silloin tiedän eläneeni hyvän elämän.

Susie:
"Kaappi" on ilmeisesti metafora jollekin mielentasolle (aika ilmeinen päätelmä  :o, enkä tarkoita nyt alitajuntaa, koska miehen päätös on selvästi tietoinen).

Mutta ikävä tosiasia on, että jotakin mikä on meissä itsessämme, on mahdotonta ulkoistaa. Tämä on paradoksi ja kartesiolainen harha. Näin ollen tämä onnenkimpaleiden maailma on miehessä aina.
Se, ettei hän uskalla sitä käyttää ja elää sen arvojen mukaisesti on surullista. Hänen, niin kuin meidän muidenkin helvetti kun on täällä elämässä ja asian tajuamisessa liian myöhään.

Minua kiinnostaisi ennemminkin minkälaisen elämän hän sitten valitsi ja millaisten arvojen pohjalta valintansa teki, ja mitkä olivat ne arvot jotka hän vain säilöi mieleensä.
Minun mielestäni kun ihmisen libido, syvin motivaatio jaksaa elää, sijaitsee siellä missä ihmisen minuus rakentuu. Ja jos se ei perustu aidolle halulle ja kiinnostukselle, niin ihminen on vain kuori, kuollut elävä.

swan:
Susielta taas niin hieno kommentti.


--- Lainaus käyttäjältä: Mr Wincent - 05.05.2011, 10:25 ---Sitten pitkän ajan kuluttua, vanhana miehenä hän katseli käyttämätöntä maailmaansa kaapin perukoilla. Maailma oli pölyinen, mutta kiilsi silti edelleen kutsuvana. Valitettavasti mies oli jo liian vanha nostaakseen maailmansa kaapista ja niin se jäi sinne miehen kuolemaan asti, käyttämättömänä täynnä intohimoa ja mahdollisuuksia.

Mitä sinä tekisit maailmallasi, pitäisitkö sitä kaapissa vai nostaisitko sen parhaalle paikalle ja vuolisit siitä onnen kimpaleita käyttöösi?

--- Lainaus päättyy ---

Kiperä ja kipeä aihe, enkä ehkä ole ainut maailmassa, kuka kokee asian noin.
Olen miettinyt (köh) jonkun verran ihmisen ns. vapaata tahtoa ja sen vapaan tahdon ja valinnan suomia mahdollisuuksia. Mielestäni ihmisellä on aika rajallinen vapaa tahto ja mahdollisuus valita asioita jo syntyessään. Ei voi valita esim. millaisiin oloihin ja perheeseen syntyy..

Aika traagista on tuon kertomuksen kulku, mutta ei ehkä mitään satua monille.
Itsekin joudun pitäämään asioita hyvin pitkälle kaapissa ja oman tietonani, koska ei ole urjennut mahdollisuuksia ja ihmistä, joka oikeasti voisi mun tyyppiselle henkilölle olla se Opastaja esim. tässä kinkyssä maailmassa.

Arki ja olosuhteet sanelevat tai ovat ainakin paljon sanellet ja rajoittaaneet elämää ja mahdollisuuksia siinä. Ehkä tärkein kysymys vois itselle olla, että mikä mulle näissä on sitä "kultaa". Löytyykö se siitä hetkestä ollenkaan, missä elää nyt. Nimittäin kun ei ole eilistä, eikä tulevaisuutta, ainoastaan tämä hetki, jota elää ja hengittää.

Miksihän usein myös alkaa puolustella ja selitellä tai koittaa pitää jotain toivoa yllä. Olisko parempi lakata toivomasta ja unelmoimasta. Ehkä .

Lady Whip:
Niin, mikä on motivaatio tehdä jotain tai jättää tekemättä jotain. Tätä mietin usein.
Voisi hyvinkin sanoa, että nämä ovat valintakysymyksiä. Myös jättää tekemättä jotain on valinta. Mutta se ydin johon haluaisin vastauksia myös omista valinnoistani. Miksi tein, miksi en tehnyt. Miksi ei, vaikka halusin.
Onko motivaatio jäävätä itsensä jostain riippuvainen jonkun toisen ihmisen lähettämistä signaaleista. Ei uskalla koska...
Kuinka paljon valintoihin vaikuttavat muut ihmiset ympärillämme.

Onko vapaa tahto riippuvainen minuuden historian painolastista. Vapautuuko valitsemaan vasta sitten kun on käynyt läpi luopumiset eikä pelkää enää itse elämää eikä tunteita. Senkin uhalla, että hylkääminen voi olla vasemmalla puolella ja yksinäisyys oikealla puolella.

Jokainen joka haluaa, joutuu etsimään itselleen sen tien, jossa tullaan omaksi itsekseen.
Tämän löytäminen voi avata tien valitsemaan ne vaihtoehdot joissa ei myöhemmin katsella lasikaapissa ollutta menneisyyttä katuen, että olisinpa minä uskaltanut...
...vaan että voi täysillä tunteilla sanoa, että olen elänyt. Uskaltanut elää ja uskaltanut valita.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu