Mikä on sopiva ikäero suhteessa?

[PinkCat]

Jonkun kiinalaisen viisauden mukaan, ihanteellinen naisen ikä olisi miehen ikä jaettuna kahdella, plus 7 vuotta

Eli tämmönen 35v kelpais siis ideaalisti 56-vuotiaalle miehelle? Öööh.
En halua olla kovin ikärasisti mutta kyl melko kova äijä pitää olla että kiinnostun about isäni ikäisestä.
Omasta kokemuksesta tuntuu että jos alkaa mennä kovin yli 10 vuoden se ikäero niin ei enää olla ihan ideaalisti samalla kartalla.
Tosin 45v tuntuu ihan vielä hyvän ikäseltä, mutta 25 on vähän pelottava ajatus

[balthazar]

Mikä hyvänsä ikäero täysi-ikäisille ihmisille itselleen hyvältä tuntuu

[windmillsw]

ei ole sellaista - hyväksyminen/sen puute asettaa rajat

[nicolaus]

Ikä on numeroita. Vain.
Kolmekymppinen voi vaikuttaa fyysisesti viisikymppiseltä etc.

[mimmu_]

Itse olen seurustellut ja harrastanut seksiä paljon itseäni vanhempien miesten kanssa. Muutamia samanikäisiä on ollut mutta jotenkin kummasti se heikko henkinen kehitys näkyy sielä melko vahvasti. Naisten kanssa taas menee omanikäisetkin.

Ehkä pienillä fantasioilla vanhempia miehiä kohtaan, olen sitä mieltä että +8 vuotta omasta iästä ylöspäin, voisin miestä harkita kinkyilyyn. En kuitenkaan halua olla mikään harjoitus/leikki kappale ja vaadin jonkinmoista kokemusta ja vakavuutta alistajalta.

Nämä tietysti jokaisen henkilökohtaisia valintoja.
Vanhemmat miehet 

[balance]

Ikä on numeroita. Vain.
Kolmekymppinen voi vaikuttaa fyysisesti viisikymppiseltä etc.

Eikä vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Viisikymppinen voi olla kolmekymppisen tasoa tai vielä paljon epäkypsempi, jos ei ole osannut käsitellä niitä asioita, joita hänelle on elämänsä varrella tullut vastaan. Yllättävän moni ihminen hoitaa vaikeat ja haastavat asiat niin, että ohittaa ja torppaa niiden läpikäymisen koko loppuelämäksi sivuun. Tämän seurauksesta ihminen ei kasva ollenkaan eikä hänen sisäinen maailmansa "kypsy". Kasvaa voi kuitenkin vain käsittelemällä ja elämällä ne asiat läpi rehellisesti. Empatia, sosiaalinen älykkyys ja tietynlainen ymmärrys tulee vain siitä, että kykenee kohdata ne vaikeat asiat ja käsitellä niitä. Ne nuoret jotka tämän osaavat tehdä, ovat myös kypsiä ihmisiä, joskus paljon kypsempiä kuin niistä olettaisi.

[Riverlady]

Yllättävän moni ihminen hoitaa vaikeat ja haastavat asiat niin, että ohittaa ja torppaa niiden läpikäymisen koko loppuelämäksi sivuun. Tämän seurauksesta ihminen ei kasva ollenkaan eikä hänen sisäinen maailmansa "kypsy". Kasvaa voi kuitenkin vain käsittelemällä ja elämällä ne asiat läpi rehellisesti. Empatia, sosiaalinen älykkyys ja tietynlainen ymmärrys tulee vain siitä, että kykenee kohdata ne vaikeat asiat ja käsitellä niitä. Ne nuoret jotka tämän osaavat tehdä, ovat myös kypsiä ihmisiä, joskus paljon kypsempiä kuin niistä olettaisi.

Todellakin näin. Itse kävin jo pikkutyttönä elämän kovaa koulua, vaikkei sitä ulkoisista puitteista huomannut. Vaikka monta hetkeä vaihtaisin pois, opin jo 10+ vuotiaana kyseenalaistamaan kaiken paitsi tyyliin fysikaaliset luonnonlait. Rakentaviin keskusteluihin ei ollut mahdollisuuksia, joten opin rakentavan keskustelun taidon vasta valitettavan myöhään - parisuhteisiin liittyvät rakentavat keskustelut vielä myöhemmin. Mutta kun päässä on jatkuvasti loistanut kirkkaana kuva niistä piirteistä, joita en tahdo itsessäni viljellä, niin kai olin nuorena itsekin ikääni kypsempi. Ties mikä kusipää musta olis tullut, jos mua olisi vain paapottu menemään. Sellaisiakin esimerkkejä on tullut läheltä seurattua! Liika kuitenkin liikaa molemmissa suunnissa.

Siitä olen vähän eri mieltä, että empatia ja sosiaalinen älykkyys olisivat pelkästään oppimisen tulosta. Joillakin ihmisillä, en sano että itselläni, niitä on luonnostaan enemmän kuin toisilla. Ja kun jotkut ovat synnynnäisesti esim. lihomattomia ja harmaantumattomia, jotkut älykkäämpiä ja siten kykenevämpiä kasvamaan analyyttisiksi, niin analyyttiset osaavat edellä lausutusta päätellä, mikä minun kantani on ikäeroihin. Kanta on myönteinen, koska yksilökohtaiset erot ovat suunnattomat. Viime vuonna kävin deiteillä miesten kanssa, joista nuorimman ja vanhimman ikäero oli 32 vuotta, että tälleen mitään teinipojan tai vastaavasti nitisevän vanhan sedän tyyppistä miestä en kuitenkaan huoli.

[Amynsomnia]

Minulle ikä on vain numeroita. En takerru siihen ikään, se on toissijainen asia mulle. Enenmmän ratkaisee ne kuuluisat keskinäiset kemiat ja se onko toisella korvien välissä mitään.
Nykyisessä suhteessani jossa elän huomattavasti vanhemman miehen kanssa ei meille koskaan kummallekaan se meidän välinen ikäero ole ollut ongelma, mutta ulkopuolisille kyllä. Huvittavaa sinänsä. Mielestäni mulla on oikeus itse päättää aikuisena ihmisenä kenen kanssa olen ja kenen kanssa en ole. En voisi (ainakaan tällä hetkellä) kuvitella seurustelevani samanikäisen tai nuoremman miehen kanssa.
Nimim. yli 20 vuoden ikäero. 

[PinkCat]

Tuli vielä mieleen lisätä se kommentti että sillon kun olin nuori, ei isompi ikäero ylöspäin ollut mulle mikään ongelma.
Eli kai tässä on käyny niin että itse vanhenen mutta miesten ikä on pysynyt about samana
Naisissa olen ollut laaja-alaisempi, ehkä naiset on olleet nuorinakin jotenkin kypsempiä vrt parikymppiset pojat.

[Hra_istvan]

Ihmisen henkinen ikä vaihtelee niin paljon,että en lähtisi vetämään rajaa fyysisen iän perusteella. Tosin on myönnettävä, että joskus koen tuskaa kun aikapaljon nuorempi eukkoni ei tunne Rymd-mehua, eikä pysty keskustelemaan siitä kuunteliko ala-asteella Hurriganesia vai Bay City Rollerssia. Joten ehkä täytyy korjata, että tuo 10 v haarukka voi olla aika hyvä, ainakin suhteissa. Seksissä ja sessiossa ei kai ole niin tarkkaa.

Setä ihmisenä on saanut tottua kaikenlaisiin loukkauksiin. Jouduin muutama vuosi sitten vaihtamaan alkuperäisen pahvisen ajokorttini uuteen, kun Alepan kassa tytöt kävi nauramaan, kun yritin todistaa sillä henkilöllisyyttäni. P..leen hempukat.

[Knknti]

Omasta mielestäni ikä ei ole koskaan vain numeroita. Etenkin naisille tämä paukahtaa tajuntaan viimeistään menopaussin alkaessa. Mutta ymmärrän kyllä ajatuksen tuon sanonnan takaa, sillä ikä itsessään ei ole mikään tae kypsyydestä tai epäkypsyydestä. Toiset ovat vielä kolmekymppisinäkin ikiteinejä, ja toiset ovat kypsyneet aikuisiksi jo aivan liian varhain. Elämäntilanteet ja elämänkokemukset kasvattavat ihmistä, ja mukana on niin monta muutakin muuttujaa.

Mitä enemmän ikää alkaa mittarissa olemaan, sitä suuremmat ikäerot myös itsensä ja kumppaninsa välillä kelpuuttaa. Seurustelukumppaniksi voisin ottaa karkeasti rajaten jonkun itseäni 5 vuotta vanhemman tai 10 vuotta nuoremman naisen (ja kaikkea siltä välltä). Kaikki on tapauskohtaista. Pelkässä seksisuhteessa iällä ei olisi enää niinkään paljoa väliä.

[TheNalle2]

22v?

-TN-

[rovasti48]

Kyllä tuo henkinen ikä tuntuu olevan se mikä on tärkein.
Viimeaikoina asia on vaan mielessäni vahvistunut, joskus
tuntuu että aivan kuutamolla on nämä n.s aikuisetkin....

[rubmo]

Omalla kohdalla vakavissa pitempiaikaisissa suhteissa on aika eksponentiaalinen kasvu ikäeroissa: 2v, 4v, 16 v. Jos tuosta johdetaan eteenpäin, niin ei hyvältä näytä vähään aikaan itselläni... Eli näin omasta kokemuksesta, ei ne numerot paljoa merkkaa, vaan se, että mitä päässä liikkuu sopii yhteen 

[toiletman92]

mie oon huomannu et vaikka oon 22v ni oon aivan kaikille liian nuori vaik psyykkisesti oon paljo vanhempi. jouduin aikuistuu jo 9 vuotiaan mut kaikki kattoo vain sitä numeroa henkkareis. mulle ei ikäerol oo välii mut pitäis olla lähempänä kolmee kymppii jos joskus suhteen haluun löytää. tosin ihmeiden aika ei vieläkää oo ohi