Mikä on sopiva ikäero suhteessa?

[rovasti48]

Yhteiskunta toki pyrkii asettamaan noita normeja, paskankaan väliä
jos kaksi ihmistä viihtyy keskenään.
Ugh

[Chmlnidae]

Yhteiskunta toki pyrkii asettamaan noita normeja, paskankaan väliä
jos kaksi ihmistä viihtyy keskenään.
Ugh

Niin. Toki yhteiskunta pyrkii asettamaan normeja. Me olemme se yhteiskunta, ja meitä ennen olleet sen rakenteen tuottaneet. Ja se rakenne on muuttuvaa, hitaasti ja dynaamisesti tosin.

Olen aina viihtynyt siinä iässä missä kulloinkin olen. Välillä tiedostamattomammin välillä hyvinkin tiedostaen.
Se mikä keski-iässä on niin hienoa on et ei enää niin välitä, ei ole niin merkityksellistä ja ohjaavaa, kuinka muut ajattelee. Odotukset muuttuvat sopivan suhteellisiksi ja kyseenalaistettaviksi.
Pienenä tyttönä kun olin juossut varsankoipeni kipeiksi niityillä ja jokivarsissa isomummini hieroi ja silitteli uneen pehmentäen särkevien jalkojeni tuskan. Samalla silitteli minuun sen vanhan viisaan naisen. Oli vaari joka vei kalaan, opetti ajamaan traktoria ja kitkemään varkaat tomaateista ja kastelemaan letkun varressa ennen hallayötä perunan varsia etteivät paleltuisi. Piti kainalossa päiväunet ja jutteli viisaita elämästä. Näytti kuinka elukoita hoidetaan, kuinka kanalta katkaistaan kaula, veri valutetaan siasta ennen lihoiksi laittamista.
Äitini ja isäni tekivät oman osuutensa. Paremmin ja huonommin, mutta tekivät. Nuorina ja köyhinä ja hiukan hukassa vanhemmuudessaan.
Näiltä aikuisilta sain sen emotionaalisen turvani jota kannan sisälläni ikäni. Siirrän lapsilleni, ja myös muille läheisilleni. Siinä turvassa on kotini. Rauhani.
Sittemmin tuli ja oli suhteita. Miehiin, ja naisiin, poikiin ja tyttöihin. Erilaisia.
Parikymppisenä oli se parikymmentä vuotta vanhempi merkityksellinen vanhempi rakastaja(, ja muitakin). Mies jolle olin se nuori tyttö jonka nuoruutta ja kauneutta ihailla ja varjella. Hyvällä tavalla. Hän sanoi että haluaisi joskus nähdä sen miehen jonka valitsen elämääni. Hän antoi hienon vanhan kirjan, klassikon jonka päähenkilössä näki minut. Edelleen se kirja on kirjahyllyssäni. Muistona siitä kesästä, siitä miehestä ja siitä tytöstä joka tuolloin olin.
Nelikymppisenä oli se parikymppinen nuori rakastaja, joka vei minut toisenlaiseen maailmaan; tähän. Takaisin sitten omien nuoruuden kokeilujen. Edelleen on kaverini. Ja jonka myös toin tähän maailmaan.
Ja oli myös se parikymppinen nuori nainen, jolle näytin millaista on kahden naisen rakkaus. Edelleen myös kaverini. Hieno mimmi jonka kanssa voi kiertää Kallion kapakoita, nukkua sylikkäin humalaa pois, keittää aamulattet ja ottaa disperiini.
Ihminen joka on elänyt elämänsä ja suhteensa, ja oppinut niistä. Kasvanut. Ei enää koe tarvetta puolustella itseään. Ei uhmata, ei kapinoida, ei näyttää, ei myötäillä, ei alistua. Hän hyväksyy. Ja jos ei hyväsksy niin ymmärtää, ainakin yrittää ymmärtää, niin itsensä kuin toiset ihmiset valintoineen.
Silloin se normi on itsessä. Se dumari on itse.
Ja siksi, ainakin minun kohdallani, on olemassa jonkinlaiset rajat. Ne perustuvat omalle eettiselle olemiselleni tässä maailmassa näiden ihmisten ympäröimänä.
Ja vaikka minussa edelleen on se pieni tyttö ja se nuori nainen, ja tämä keski-ikäinen nainen jonka muutkin näkevät, sekä se vanha mummini minuun silittämä viisas nainen, niin vakavammissa suhteissani koen haluavani olla suht koht samassa kohdassa elämässään olevan keski-ikäisen miehen kanssa. Toki sellaisen jolla myös on se oma pieni poikansa, nuori miehensä ja vanha miehensä mukanaan omana turvanaan ja ilonaan, minunkin ilokseni; niin ettei minun tarvitse olla kuin oma kokonainen itseni hänelle heikkouksineni ja vahvuuksineni, ja hänen minulle. Silloin olen turvassa niin hänessä kuin itsessäni, ja tässä maailmassa (ja sama koskee myös vakavampaa suhdetta naiseen kun nyt bi olen).

Ps. CR: toivottavasti ajatteluni ei kuitenkaan mielestäsi ole simppeliä.

[Lady Whip]

   
Ihminen joka on elänyt elämänsä ja suhteensa, ja oppinut niistä. Kasvanut. Ei enää koe tarvetta puolustella itseään. Ei uhmata, ei kapinoida, ei näyttää, ei myötäillä, ei alistua. Hän hyväksyy. Ja jos ei hyväsksy niin ymmärtää, ainakin yrittää ymmärtää, niin itsensä kuin toiset ihmiset valintoineen.
 

Tämä..

Missä iässä tuohon mittaan voi kasvaa?

[Bootes]

^ (viittaus Lady Whipin lainaamaan tekstiin) On todella hienoa, jos ja kun tälläista kehitystä ja ymmärryksen lisääntymistä - paitsi omista, myös muiden ihmisten suhteista - tapahtuu iän karttumisen ja koettujen ihmissuhteiden kautta.

[Chmlnidae]

   
Ihminen joka on elänyt elämänsä ja suhteensa, ja oppinut niistä. Kasvanut. Ei enää koe tarvetta puolustella itseään. Ei uhmata, ei kapinoida, ei näyttää, ei myötäillä, ei alistua. Hän hyväksyy. Ja jos ei hyväsksy niin ymmärtää, ainakin yrittää ymmärtää, niin itsensä kuin toiset ihmiset valintoineen.
 

Tämä..

Missä iässä tuohon mittaan voi kasvaa?

Ikää en ainakaan minä osaa kertoa. Joillekin kylmyys, välinpitämättömyys ja katkeruus ja jähmettyminen saapuvat ennen ymmärrystä, lämpöä ja viisautta ja avoimuutta.
Viisaat keski-ikäiset, tai vanhemmat ihmiset, ovat aika harvinaisia olentoja. Mutta eivät timantitkaan olisi arvokkaita jos niitä joka katuojasta voisi keräillä taskut täyteen. Aika paljon näkyy kiukkuisia ukkoja ja akkoja, tai muuteen vaan jotenkin jämähtäneitä ja onnettomia.
Luulen että kolmikymppiseksi ei ole juurikaan haastetta selvitä uteliana ja avoimena. Nelikymppiseksikin varmaan aika iso osa selviää. Mutta sitten rupeaa tapahtumaan jotakin. Viisikymppisissä on paljon vähemmän joustavia ja avoimia ehkä jopa jo viisaita. Kuuteenkymppiin mennessä ollaan jo selkeässä vähemmistössä, saati sitten siitä eteenpäin.

[Linjalla]

Tiivistäen muotoilisin että isommatkin 10-20 v ikäerot pienenevät vähemmän merkityksellisiksi, jos ihmiset elävät samankaltaista elämänvaihetta, jota voi jakaa. Esim. jos heillä on suunnilleen samanikäisiä lapsia. Tai ovat "kutsumuksensa" löytämisessä ja toteuttamisessa (harrastuksissa, työelämässä) suunnilleen samanlaisessa vaiheessa.
   
     Myös eri elämänvaiheessa olevilla ihmisillä voi olla toisilleen paljon annettavaa,  juuri silloin jos he ovat etsimässä samantapaista uomaa elämälleen.

[Dominaattori]

Silloin se normi on itsessä. Se dumari on itse.

Viisaasta tekstistä halusin nostaa vielä tämän. Hormonit vs viisaus muuttaa varmasti jokaista matkan varrella ja kaikissa ei ole samaa "rockänrollia" (tai mikä musascene nyt onkaan jokaisella ) edes lähtöviivalla. Itsesi dumari olet kuitenkin koko matkan ja tietty matkan varrella pitää punnita aina seksuaalisuuden suhde muuhun elämäntilanteeseen.

Täällä tuskin törmää niihin jotka itsensä dumaamalla ovat menneet hautaan edes kokeilematta "sitä" (piiskaa, nuorempaa/vanhempaa, jotain muuta fetissä etc.), mutta niitäkin riittää maan uumenissa pilvin pimein. Toisaalta täälläkin löytyy varmaan niitä jotka polttavat sitä yhtä kynttilää vakan alla peläten turhaan esim. vakituisen partnerin dumaamista vaikka se päädumari onkin itse.

[MaisteriX]

Kaiketi suhteen osapuolet tietävät asian parhaiten. Sen kai sitten huomaa yhteisen onnellisuudentunteen kokemisesta. "Alan" ihmisinä tai muuten vaan...

Minä:
Jos saisin henkilökohtaisesti Helen Mirrenin nimmarin, voisin keskittyä leijojen lennättämiseen loppuelämäkseni.

[-katy-]

Pohdin tätä tovin eli pitkään ja hartaasti. Päädyin filosofiseen tilaan ja ajatelmaan: Se on sellainen ikäero, missä kykenee antaa toinen toisensa rupsahtaa rauhassa. Sen hyväksyminen,ettei tänne kukaan jää ikuisesti,vaikka kuinka itseään leikkelisi,treenaisi,laihduttaisi joka kevät ja uusi vuosi,suorittaisi nuoruuden ihannointiaan. En haluaisi olla vanhempi enkä nuorempi,eikä se oikeasti ole edes mahdollista. Se mitä yritän edes ajatuksen tasolla, on terveyden ja jonkinlaisen kunnon ylläpitäminen,joka siis sisältää aika monenmonta seikkaa, eh heh..no juu, nyt on nyt, on nyt..

[Jen]

Muutama kuukautta sitten olisin vastannut noin 10 vuotta, nyt vastaan, ikä on suhteellinen ja numeroita. Ei ne numerot vaan se mitä siellä korvien välissä, tosin, numerot voi antaa viitettä sinne korvien väliin; 18 vuotias miettii aivan eri asioita kuin 60 vuotias, mutta toisaalta, ei tätäkään ole kiveen kirjoitettu, joten, miksei jos muu toimii ja parilla synkkaa?

[allegoria]

Jonkun hetkellisen "leikkikaverin" kanssa iällä ei ole niin paljoa väliä, mutta jos aikoo pitempää juttua ja suhdetta, niin ikä on muutakin kuin numeroita sikäli, että ihmiset voi olla esim. kovin erilaisessa elämäntilanteessa keskenään jne.

Tärkein toki on että ihmisen kanssa viihtyy ja juttu toimii, hyvä suhde on kullanarvoinen vaikka ikäeroa olisikin, mutta kovin suuren ikäeron suhteet päättyvät usein eroon, ja aika monesti vanhemman harmiksi lähinnä.

Sanoisin, että n.15 vuotta on sellainen raja, jonka puitteissa mikä vaan on mahdollista, mutta jos toinen sen verran vanhempi että voisi olla toisen vanhempi iältään, niin yleensä se tyssää jossain kohtaa johonkin. Ihmiset on toki varsin yksilöllisiä, että siinä missä toinen voi olla varsin vanhanoloinen- ja tapainen aikaisin, voi toinen olla kaikin tavoin hyvin nuorekas ihan jonnekkin tyyliin 7-8-kymppiseksi asti, ja jokin aivan erityisen hyvä yhteensopivuus voi kompensoida hiukan ikäeroa.

[Lady Whip]

Pääsääntöisesti alistuvat miehet etsivät itseään vanhempaa naista Dommeksi.
Sama alistuvien naisten kohdalla, vanhempaa meistä Masterikseen.

Mistähän tämä johtuu? Tekeekö ikä auktoriteettia ja uskottavuutta? Onko vaikea alistua nuoremmalleen?
Entä jos kyseessä on vain sessiosuhde tai leikkisuhde eikä valta-asetelmaan liittyvä. Onko silloin ikäerolla merkitystä.

[windmillsw]

Niin.

Ei ole mitään ehdotonta Sopivaa ikäeroa

Mun kohdalla ainakin ihmiset vain "sattuvat olemaan" tietyn ikäisiä.
Keskustelut syntyvät ja kun "toisen ihmisen kohtaa", tuntee jotain yhteenkuuluvuutta, keskinäistä ymmärrystä tai muuta - ei siinä iällä ole väliä.
Mulla on hyvinkin ollut omaan ikääni suhteutettnua + 18 v / - 26 v
Ja sitten tietty saman ikäisiä tai muutama vuosi sinne tänne

[Quif]

Minulla oli 8 vuotta suhde 27 vuotta vanhempaan leskirouvaan jonka kanssa oli oikein mukavaa testata sängyn resoreita.
En ole koskaan ollut kovin paljon nuorten naisten perään tosin exvakkari jonka kanssa tapailimme pari vuotta on 16 tai 17 vuotta nuorempi.
Ikäero suuntaan tai toiseen tuntuu hieman kinkiltä ja piristää.
Mielestäni naiset ovat yleensä parasta sekstailuseuraa 40-45 ikäisinä, miehet 35-40 vuoden iässä.

[RMK]

Riippuu ihmisistä.

Mutta henkilökohtaisesti en vilkaisekkaan miehiin jotka ei oo vähintään 10 vuotta mua vanhempia.

Mielellään 20 vuotta vanhempia.