BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: stoge - 09.02.2014, 13:50
-
Istuskelin paskalla ja selailin vanhoja mailejani (Kyllä! Nykytekniikka on mahdollistanut Aku Ankan tilauksen peruuttamisen!) johon en ollut jaksanut, viitsinyt tai muistanut vastata ja silmiini osui eräs viesti reilun vuoden takaa eräältä masokistiselta mimmiltä jolla oli taipumista itsensä viiltelyyn lähinnä pahan olon helpottamiseksi.
Viesti vapaasti lainaten meni suunnilleen:
" *blaa blaa blaa*
... enkä ole nyt melkein vuoteen viillellyt itseäni koska en ole tuntenyt tarvetta siihen ja itsemurha ajatuksetkin ovat
pysyneet taka-alalla, koska kanssasi opin pelon kautta pitämään elämästä kiinni ...
*blaa bla bla* "
1. ajatukseni "Kiva. Ketä voin laskuttaa?"
2. ajatukseni "Jos tää kerran toimii näin, eikö tästä vois tehdä KELA korvattavaa terapiaa josta voisi laskuttaa?"
Businessvaistoni laannuttua, aloin funtsimaan hieman tarkemmin ja muistiini palautui muitakin kohteita jotka ovat sanoneet että heidän taipumuksensa itsensä vahingoittamiseen ovat, jos eivät loppuneet, niin laantuneet sen jälkeen kun he ovat ulkoistaneet ko. toiminnan minulle joksisin aikaa.
Postauksen pointti tässä on nyt se, että onko muilla kokemuksia siitä, että toimintanne on jotenkin vaikuttanut toisten elämään siten, että heidän toimintamallinsa ovat muuttuneet jotenkin 'terveimmiksi' ja 'hyväksyttävimmiksi' ?
Mielestäni tämä on aika mielenkiintoinen seikka psykologisesti.
Tottakai, haistelen tässä nyt myös mahdollista markkinasegmenttiä ..... ;D
-Stoge
-
Jos ei muuta ilkeä analysoida,niin se kait on selvä juttu,että asit joista nauttii ja tuottaa mielihyvää lisäävät siis hyvää eikä pahaa oloa.
Aika hyvä mittari sillekin että jos aina vaan paha olo lisääntyy kinkyillessä että jotain on pielessä.
Pelkkä ajattelu ja oman itsen ja toisten ymmärtäminen saattaa jo auttaa ettei ole niin ahdistunut ja viha laantuu itseä ja muita kohtaan-toisilla se tosin tuntuu lisääntyvänkin:(
(muutaman kerran olen viillellyt itseäni,ahdistuksen takia/tuntui niin pahalta. Jostain syystä,jota en lähe nyt arvailemaan,ei ole ollut halua enää viiltelyyn.)
Itse uskon,että se kun saa olla itsensä ja edes yksi hyväksyyy sellaisenaan, on kuin "terapiaa"-
En nyt kumminkaan yritä estää ihmisä menemästä viralliseen terapiaan ja hoitoihin =D
-
Aloitan tietenkin aiheen vierestä.
Ei ole henkilökohtaisia kokemuksia, mutta Norjassa (ja ehkä Tanskassa) oli sellainen ohjelma, jossa perustettiin fakiirikoulu (fakirskolen), jossa itsetuhoiset nuoret saivat ohjatusti kokeilla ja hakea rajojaan. Tälläisella toiminalla oli hyvä vaikutus ja negatiivinen energia saatiin kohdostettua johonkin rakentavampaan.
Samantyyppisiä vaikutuksia ollut muun muassa koukkususpensioilla joihinkin ihmisiin.
(Tuskin tehty mitään tutkimuksia näistä, mutta kuultua joltain joka roikutuksia tekee työkseen)
Rajojen hakeminen ja löytäminen turvallisessa ja hyväksyvässä seurassa on kai tervehdyttävää, oli se oma laji sitten mikä hyvänsä.
-
Oma mielikuvani on se että useimmat niistä jotka vahingoittavat itseään a) kärsivät pahasta olosta jota kipu helpottaa, b) kaipaavat sitä että joku muua asettaa heille rajat joita vasten voi kapinoida sen sijaan että kapinoi itseään vastaan. Eli näinollen se että joku muu aiheuttaa kivun, tai pakottaa kohtaamaan rajat antaa vapautuksen.
Se kuinka yleisesti hyväksyttäväksi terapiamuodoksi S/M tai muut kinkyilyn muodot voivat muodostua on tietysti mielenkiintoinen kysymys. Aika näyttää muuttuuko tämä entinen sairausluokitus parannusmuodoksi... ;)
-
Aihe on mielenkiintoinen ja sinänsä vakava, mutta silti huumorintajuisena ihmisenä mietiskelin tässä yhteydessä monenlaista.
Puhelinsoitto eräänä maanantaiaamuna tammikuussa vuonna 2050...
Hoitaja: Auroran sadomasokistinen sairaala, virtsa-ja muut eritteet osasto.
Soittaja: Se on Liimataisen Lahja täältä Haagasta huomenta. Olisin vain tiedustellut, että mitenkä se meidän Juuso siellä
voi? Onko saanut jo sitä piiskaa aamupalan jälkeen?
Hoitaja: Hetkinen, hetkinen (näpyttelee tietokonetta)...ei ole Juuso tällä osastolla. Jos on Liimatainen tämä mieskin nimeltään,
niin näyttäisi olevan tuolla yläkerrassa, piiskaus- ja ruoskintaosastolla. Yhdistän teidät sinne, pieni hetki....
Yläkerrassa vastataan....
Hoitaja: Kyllä se teidän Juuso täällä on. Hyvin on mennyt, kovasti on viihtynyt. Liiankin hyvin, koska uloskirjoitusta ajateltiin
keskiviikolle, vaan Juuso siitä pillahti itkuun eikä tokeentunut ennenkuin sai sitten tuossa oikein kunnon piiskauksen
osastomme ronskeimmalta naishoitajalta. Ai että tarpeeksi kovastiko? Kyllä, takuulla. On se hoitaja minutkin piiskannut,
näitä nykyajan työsuhde-etuja. Ei meillä sitä täällä puolisoille anneta, mutta piiskaus- ja ruoskintaterapia voisi tulla
KELAn korvattavuudella teille kahdelle kyllä mahdollisesti kysymykseen. Voisitte keskustella asiasta osastomme
sosiaalityöntekijän kanssa, hän on tällä hetkellä käymässä tuolla potkimis- ja hakkaamisyksikössämme, palannee
puoliltapäivin. Osastonlääkäri on kyllä saanut soittopyyntönne, hän on tällä hetkellä perehtymässä erilaisiin kuristamis-
hoitomuotoihin. Kyllä, se sama lääkäri, on se kuuluisa, joka ulkomaita myöten on käynyt luennoimassa aiheesta.
Sidontojen erityispätevyys hänellä on myöskin, olemme kovin tyytyväisiä kun saimme hänet lääkäriksemme. Hän
soittaa teille palattuaan, saattaa tosin vielä käydä huollattamassa köytensä, joten tovi saattaa palaamisessa vielä
vierähtää.
Kyllä, soittakaa vaan siihen käytävällä olevaan leijuvaan luuriin, se sitten ohjautuu siitä Juusolle. Saatte ihan rauhassa
vaihtaa kuulumiset. Ei kannattane kuitenkaan kovin kauaa Juusoa siinä puhelimessa istuttaa, koska takapuolensa on
sen verran kipeä tuosta piiskauksesta, ei kärsi nyt istua. Jouduin antamaan kaksi avokämmentä hänelle, kun kehtasi
sanoa, että lisää olisi pitänyt piiskaa vielä saada...ei sitä nyt kaikkea...tämä on kumminkin verovaroilla ylläpidetty
kunnallinen sairaala. Näkemiin, yhdistän Juusolle ja mukavaa päivän jatkoa rouvalle!
Tämä ei ole OT, koska keskustelunaihe on muutenkin kuvitteellinen ;)
-
Se kuinka yleisesti hyväksyttäväksi terapiamuodoksi S/M tai muut kinkyilyn muodot voivat muodostua on tietysti mielenkiintoinen kysymys. Aika näyttää muuttuuko tämä entinen sairausluokitus parannusmuodoksi... ;)
Itämaisen lohikäärmeen tms. esikuva voisi kiinnostaa, kuten akupunktiokin, mutta meillä lännessä ei varmaan jaksettaisi kehitellä terapiaa kyllin mielenkiintoisiin sfääreihin. Liekö näillä seksuaaliterapeuteillakaan ollut kovin kattavasti neuvoa asiakkaitaan, joille terapiakinky saattaisi sopia? Erään tutkimuksen mukaan sadomasokistithan olisivat onnellisempia otuksia ja sadomasokismi voisi myöskin lähentää ihmisiä, mutta toisaalta se ei päde varmastikaan sen kaikkiin harjoitusmalleihin. Uskoisin, että tuo onnellisuus voi kasvaa korkeaksi vain niissä "yhteisöissä", joissa harjoittajien kesken vallitsee yhteisymmärrys tavoista, joilla toimitaan ja käytännöistä, joita rakastetaan, että ko. ihmiset lisäksi tuntevat toisensa muutenkin.
Hoitojen organisoiminen voisi olla myöskin vaikeaa tai kallista ja hyvin helposti lähdettäisiin hakemaan virka-apua esimerkiksi ammattidominoilta. Mutta mitä itse terapiaan tulee, veikkaan, että monia traumaperäisiä ongelmia pystyttäisiin jäljittämään seksuaalikontrolloidun pakottamisen ja väkivallan avulla. Todelliset uhrit eivät välttämättä haluaisi lähteä tällaiseen terapiaan mukaan ja tahdonvastaisena hoitona homma menisi käytännössä raiskauksen puolelle. Mutta kyllähän ainakin asiantuntevassa verbaalidominoinnissa riittäisi koukkuja, joilla pahemminkin lukkiutunutta psyykettä saataisiin avattua. Myös syrjäytyneen (tai pelokkaan) hoidossa, jolla on traumoja muiden ihmisten tai omien heikkouksien kohtaamisessa, voisi soveltaa esmes metodia, jossa useammat ihmiset tulevat (pitkin päivää) hänen luokseen hänen ollessa sidottuna, kertomaan tälle vaikka säätietoja tms. typerää, satuttaen häntä tietysti eri tavoin ja jopa hieromalla hänen sukuelimiään...
Mielenkiintoinen aihe, mutta helppo vetää överiksi. Terapia on kuitenkin TERAPIAA... pitää noudattaa sairaanhoidon etiikkaa ja linjaa! ;D
-
;D Hyvä terapiakirjoitus Normandie.
Joskus kauan sitten fantasioin sellaisesta terapia/rangaistusliiketoiminnasta joka perustuu vakituisiin työntekijöihin ja heidän luokse tuleviin pareihin.
Eli jos vaikka kotona vaimo on käyttäytynyt huonosti ja vaikkapa rikkonut yhteisiä sovittuja asioita, mies voi tuoda naisen Rangaistus-terapiapalvelu Oy:n liiketilaan.
Siellä vastaanottovirkailijan kanssa käyty keskustelu määrittää rangaistuksen.
Sen jälkeen mies siirtyy vaimonsa kanssa rangaistustilaan jossa on oma virkailija joka laittaa täytäntöön sovitun rangaistuksen.
Terapianakin tämä idea toimii. Jos tuntee joku päivä, että esim. nyt ahdistaa ja masennus tulossa. Varataan aika
Rangaistus-terapiapalvelu Oy:ltä. Mennään sinne sovittuna aikana. Kerrotaan mikä mentaalitila sillä hetkellä. Määritellään rangaistus ja siirrytään toimenpidehuoneistoon saamaan kiputerapia.
Entäpä sellainen tilanne, jos mies on tehnyt remonttia ja lyönyt vasaralla sormeen. Armoton kipu joitakin tunteja ja sormi mustana.
Varataan aika kivun häivytysterapiaan. Suoritettavan kiputoimenpiteen tarkoitus on saada voimakkaampi kipu aikaan, niin että se syrjäyttää sormessa olevan kivun.
-
JUMALAUTA! Meinaavat pölliä mun businessidean! >:( ;D
Koska mulla on tylsää, sepustelempä tähän muutaman lauseen.
Jos seuraava teksti on liian raakaa loungeen, ylläpito heittänee tämän ketjun roskikseen tai sille sopivaan paikkaan.
Mä en ole psykiatrista koulutusta omaava henkilö, mun mielipiteet ja tietämys perustuu täysin omakohtaisiin kokemuksiin. Olen parisenkymmentä vuotta (Herranjumala!) aktiivisesti harrastanut sadomasokistista toimintaa erityyppisten masokistien kanssa. Näistä ihmisistä suurin osa on luokiteltu psykiatrian toimesta epävakaiksi, itsetuhoisiksi tai muuten vaan hiukan hulluiksi.
Suurin osa 'normaaleista' ihmisistä näkee itsensä vahingoittamisen tai vahingoittamisen pyytämisen toiselta henkilöltä sairaana toimintana. Iso osa myös ns. 'bdsm-skenessä' mukana olevista ei oikein osaa käsitellä keholle näkyviä vaurioita tuottavia tekoja saatika ns. 'rajaleikkejä' joissa voi olla oikeastin jopa hengenvaara läsnä.
Mä en itse ole, lähtökohtaisesti, kiinnostunut ihmisten motiiveista vaan ainoastaan haluista ja niiden tyydyttämisestä.
Tässäpä kuitenkin hieman kokemuspohjaista lässytystä siitä, miksi joku satuttaa itseään esim. viiltelemällä :
-Yleensä teini-iässä alkava itsensä vahingoittaminen jakautuu todellisuudessa kahteen/kolmeen kategoriaan
-Kasvamiseen liittyvä huomiohakuisuus, erilaisuuden tavoittelu ja muiden apinointi.
Toisinsanoen, motiivi tekemiselle ei ole mikään muu kun olla 'niin helvetin hardcorea'
Tämän taustalla ei ole mitään todellisia ongelmia vaan kyse on ohimenevästä vaiheesta.
Mä en sekaannu kakaroihin, joten tämä lausahdus pohjautuu täysin muiden kertomuksiin kokemuksistaan.
-Traumoihin perustuva itsensä satuttaminen.
Realielämästä : Olen kuunnellut juttuja tuomioistuimissa käsitellystä insestistä ja pedofiliasta, kotona
tapahtuvasta raa'asta väkivallasta, heitteillejätöstä ja yksinkertaistettuna siitä, että ketään ei oikeasti ole
välittänyt lapsesta tämän kehittyessä.
-Synnynnäinen tarve itsensä vahingoittamiseen.
Tämän olemassaolosta on varmasti tapeltu sellaisissa paikoissa joissa viisaammat keskustelevat.
Oma näkemykseni on, että on joitakin, hyvin harvoja, henkilöitä joiden toiminnalle ei ole muuta selitystä.
-Motiivit
Kaikelle toiminnalle on aina jokin syy, itsensä vahingoittamiselle yleisimmät lienevät :
-Huomion haku, avunhuuto
-Pahan olon purku
-Tyydytys joka saadaan oman veren ja kehon vahingoittumisen näkemisestä
-Muut masokistiset motiivit
-Endorfiini yms koukkuun jääneet kipunistit
-"Menkää hoitoon!"
Suurin osa henkilöistä joiden kanssa olen juttuja harrastanut, ovat tai ovat olleet hoidossa.
Psykiatria ja lääkkeet saattavat pitää elossa mutta harvoja ne 'parantavat'.
Tämän postauksen alkuperäinen viestihän liittyi juurikin tähän.
-Prognoosi
Vaikeasti itsetuhoisia ja epävakaita henkilöitä on elossa yli 30 vuotiaina suhteellisen vähän.
Näin siis niistä jotka itse olen tuntenut.
Tosin, olen toiminut myös n. 60v masokististen ihmisten kanssa jotka hakevat mm. viiltelyä.
Jotta sellasta.
Moraaliset seikat näistä ovat jokaisen oma näkemys, se että joku paheksuu jotain ei sinällään vaikuta yhtään mitään yhtään mihinkään.
-Stoge
-
Stogen tekstin esimerkissä paistaa mielestäni vahvasti kipu ja tietynlainen arvottomuuden tunne (positiivisessa valossa.)
Sanotaan vaikka näin päin.... Jos herkkä, ympäristölleen altis ja sirpaloituneen mielen omaava ihminen masentuu ja alkaa saamaan itsetuhoisia piirteitä, tämä ei ole välttämättä yllätys.
Tämän kaltainen asetelma voi nostaa (ja usein nostaakin) ihmisen psyykkeeseen epätoivon, jonka jälkeen tuntuu ettei millään ole enää väliä.
Joissain tapauksissa tämä voi olla itsetiedostettu/tiedostamaton hätähuuto, mutta monesti asiaan saattaa linkittyä entistä vahvempana itsetuhoisuus, joka ei näy niinkään itsemurhan yrittämisenä, vaan viettinä tuhota itseään henkisesti ja fyysisesti.
Voi myös olla, että juuri kipu on aisteissa juuri se, jonka oma uhrinsa tuntee olevan se todellinen linkki (-enää tunne) normaaliin maailmaan, joka pääkopan sisällä on vielä tuttua ja turvallista.
Näin ollen, en ole lainkaan yllättynyt, että samankaltaisen lähtökohdan kautta, kurin, alistamisen ja kivun tuottamisen antaminen toisen käsiin, saattavat laukaista nämä aikaisemmin itsetuhoiset piirteet ennen kaikkea rakentavaksi voimaksi.
Etenkin, jos ihminen joka ei aikaisemmin luottanut ihan täysin itseensä, löytää luottamuksen, nautinnon kautta joka edellyttää heittäytymistä toisen armoille.
Samaisen lähestymiskohdan kautta alistuva sirpaleinen ihminen, voi luottamuksensa kautta heittäytyä toiselle täysin arvottomaksi, mutta silti kokea olevansa rakastettu. (Arvottomaksi rakastetun paradoksi.)
Eli käytännössä näen, rikkinäisen ihmisen turruttavan aistejaan itsetuhoisuudella, jonka jälkeen rakentava impulssi tulee ennen kaikkea ulkoistetusta kurista. -Kuten tässä keskustelussa onkin jo viitattu jo muidenkin kirjoittajien joukossa.
-Tämä näin mututuntumalta, ja saatan olla hivenen yleistyksen kannalla, koska en juuri kyseisiä tapauksia tunne.
-
JUMALAUTA! Meinaavat pölliä mun businessidean! >:( ;D
Koska mulla on tylsää, sepustelempä tähän muutaman lauseen.
Jos seuraava teksti on liian raakaa loungeen, ylläpito heittänee tämän ketjun roskikseen tai sille sopivaan paikkaan.
Mä en ole psykiatrista koulutusta omaava henkilö, mun mielipiteet ja tietämys perustuu täysin omakohtaisiin kokemuksiin. Olen parisenkymmentä vuotta (Herranjumala!) aktiivisesti harrastanut sadomasokistista toimintaa erityyppisten masokistien kanssa. Näistä ihmisistä suurin osa on luokiteltu psykiatrian toimesta epävakaiksi, itsetuhoisiksi tai muuten vaan hiukan hulluiksi.
Suurin osa 'normaaleista' ihmisistä näkee itsensä vahingoittamisen tai vahingoittamisen pyytämisen toiselta henkilöltä sairaana toimintana. Iso osa myös ns. 'bdsm-skenessä' mukana olevista ei oikein osaa käsitellä keholle näkyviä vaurioita tuottavia tekoja saatika ns. 'rajaleikkejä' joissa voi olla oikeastin jopa hengenvaara läsnä.
Mä en itse ole, lähtökohtaisesti, kiinnostunut ihmisten motiiveista vaan ainoastaan haluista ja niiden tyydyttämisestä.
Tässäpä kuitenkin hieman kokemuspohjaista lässytystä siitä, miksi joku satuttaa itseään esim. viiltelemällä :
-Yleensä teini-iässä alkava itsensä vahingoittaminen jakautuu todellisuudessa kahteen/kolmeen kategoriaan
-Kasvamiseen liittyvä huomiohakuisuus, erilaisuuden tavoittelu ja muiden apinointi.
Toisinsanoen, motiivi tekemiselle ei ole mikään muu kun olla 'niin helvetin hardcorea'
Tämän taustalla ei ole mitään todellisia ongelmia vaan kyse on ohimenevästä vaiheesta.
Mä en sekaannu kakaroihin, joten tämä lausahdus pohjautuu täysin muiden kertomuksiin kokemuksistaan.
-Traumoihin perustuva itsensä satuttaminen.
Realielämästä : Olen kuunnellut juttuja tuomioistuimissa käsitellystä insestistä ja pedofiliasta, kotona
tapahtuvasta raa'asta väkivallasta, heitteillejätöstä ja yksinkertaistettuna siitä, että ketään ei oikeasti ole
välittänyt lapsesta tämän kehittyessä.
-Synnynnäinen tarve itsensä vahingoittamiseen.
Tämän olemassaolosta on varmasti tapeltu sellaisissa paikoissa joissa viisaammat keskustelevat.
Oma näkemykseni on, että on joitakin, hyvin harvoja, henkilöitä joiden toiminnalle ei ole muuta selitystä.
-Motiivit
Kaikelle toiminnalle on aina jokin syy, itsensä vahingoittamiselle yleisimmät lienevät :
-Huomion haku, avunhuuto
-Pahan olon purku
-Tyydytys joka saadaan oman veren ja kehon vahingoittumisen näkemisestä
-Muut masokistiset motiivit
-Endorfiini yms koukkuun jääneet kipunistit
-"Menkää hoitoon!"
Suurin osa henkilöistä joiden kanssa olen juttuja harrastanut, ovat tai ovat olleet hoidossa.
Psykiatria ja lääkkeet saattavat pitää elossa mutta harvoja ne 'parantavat'.
Tämän postauksen alkuperäinen viestihän liittyi juurikin tähän.
-Prognoosi
Vaikeasti itsetuhoisia ja epävakaita henkilöitä on elossa yli 30 vuotiaina suhteellisen vähän.
Näin siis niistä jotka itse olen tuntenut.
Tosin, olen toiminut myös n. 60v masokististen ihmisten kanssa jotka hakevat mm. viiltelyä.
Jotta sellasta.
Moraaliset seikat näistä ovat jokaisen oma näkemys, se että joku paheksuu jotain ei sinällään vaikuta yhtään mitään yhtään mihinkään.
-Stoge
Kiitos tästä tietopaketista aiheesta josta itselläni ei ole omakohtaista kokemusta.
Et ehkä halua paljastaa business ideasi arvoikkainta kohtaa näin julkisesti, mutta mikä kokemuksesi pohjalta on se asia kovassa s/m-sessiossa (tai jopa hieman siitä yli jos olen sinun halusi tulkinnut oikein) joka toimii parantavana, sille apua tarvitsevalle?
-
Ihan vertaisten välillä harjoitettunakin BDSM:n eri muodoissa on tosi paljon parantavaa potentiaalia monella eri tasolla. Tässä ketjussa on puhuttu sadomasokismista mutta sen lisäksi esim. D/s-roolileikeillä ja muilla roolileikeillä voi olla terapeuttisia vaikutuksia, kuten moni meistä tietää.
Esmes henkilö joka ei oikein uskalla/osaa ilmaista omia halujaan eikä olla jämäkkä voi harjoitella niitä taitoja D-roolissa ja löytää itsestään "D-energiaa", jota voi sitten myöhemmin käyttää arjen tilanteissa. Tai jos on kontrollifriikki jolla on vaikeuksia antautua toisen valtaan, sitä voi kokeilla subina. Olettaen että löytyy hyvä, luotettava kumppani.
Ei musta ole mahdoton ajatus että esim. seksologit voisivat antaa BDSM-terapiaa, kunhan sellaiselle terapialle luotaisiin toimintaperiaatteet ja eettinen säännöstö. Onhan niitä draamaterapioitakin. Yksi ongelma voi olla ettei BDSM:stä vielä ole kauhean paljon tutkimustietoa jonka varaan semmoisia voisi rakentaa. Mutta pikku hiljaa sitä kertynee nyt kun ilmiö on ollut aika paljon julkisuudessa ja sairauden leima alkaa (ehkä) häipyä.
-
Jatkan tuosta kisun teemasta eli olen jo pitkään harrastanut "kasvattavaa" BDSM:ää, jossa koko D/s-suhteen taustalla on tehdä parempia ihmisiä. Taustalla voi olla erilaisia traumoja. Lieviä tai sitten pahempia. Näitä voi purkaa tai lievittää sitten eri keinoin. En tarkoita mitään psykologin leikkimistä mutta sellaisia mitä voi tehdä maalaisjärjelläkin. Yksinkertaisena esimerkkinä ihan vain kuuntelu ja sitä kautta toisen pään sisälle pääseminen. Mitä siellä tapahtuu, miksi siellä tapahtuu ja mitä historiasta löytyy. Olen luonut onnistumisen tilanteita niin kivun kuin palvelemisen kautta. Itseään ujoksi kuvittelevalle henkilölle tekee hyvää juosta hiukan Herransa asioilla tai itsensä ylittäminen kivun tai muun kautta lisää itsetuntoa ja ne keskustelut kaiken jälkeen lisäävät itsetuntemusta.
Stogen ajatuksessa on minusta siis vinhasti perää vaikka matka laillistetuksi terapiaksi saattaa olla pitkä :)
- Karhu
-
Kiitos tästä tietopaketista aiheesta josta itselläni ei ole omakohtaista kokemusta.
Et ehkä halua paljastaa business ideasi arvoikkainta kohtaa näin julkisesti, mutta mikä kokemuksesi pohjalta on se asia kovassa s/m-sessiossa (tai jopa hieman siitä yli jos olen sinun halusi tulkinnut oikein) joka toimii parantavana, sille apua tarvitsevalle?
Kuten sanottu, mä en ole psykologi. Mulla on kuitenkin vakaa, kokemuspohjainen, käsitys tästä.
Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, että halu ja fantasia muuttuu realielämän vaihtoehdoksi.
Junakuskit väittävät että itsemurhan tekevistä osa yrittää väistää veturia viime sekunneilla, miksi ?
Samasta syystä. Asia muuttuu realismiksi ja ajatuksen korvaa todellisuus.
Sessiointi kanssani, ei siis aina, mutta joidenkin kohdalla on myös manipuloivaa eli useampi 'kovakin luu' on
kyyneleet silmissä tapellut sisäistä taistoa kun maanittelen heitä pyytämään kuolemaa.
Tilanne on sellainen, että kuolema vaihtoehtona vähintäänkin tuntuu realismilta.
Tämä varmastikin laukaisee ihmisen käsittelemään asiaa eri tasolla kuin ainoastaan fantasiana.
Asiahan ei sinällään ole mitenkään poikkeava muusta fantasioinnista, aihe on vain enemmän morbidi kuin useimmat.
"Face your fears and laugh at face of death" on kiva lauleskella mutta harva nauraa hemmolle mustassa jolla on
viikate harteillaan. ;D
-Stoge
*edit*
Mä en ole niin moraalinen ihminen että näkisin epävakauden yms mielentilat sairauksina.
Ne on sitä mitä jotkut ovat joistakin syistä.
Pyrkimys normiuteen maailmassa jossa kaikki on kaunista on typerä illuusio.
-
Niin...
-
Niin... Kukapa pidempään BDSM-suhteissa pyörinyt D ei olisi törmännyt näihin ajatuksiin ja tilanteisiin ja kenenpä D:n mieltä ei olisi hivellyt mukaansa tempaava ajatus "korjata" vaurioituneita ja heikkoja sieluja...
Omasta mielestäni tässä asiassa on vain yksi ISO ja tärkeä kysymys, kaikki loppu on tapauskohtaista hyvinkin moniselitteistä, mutta tämän yhden kysymyksen ei mielestäni pitäisi olla:
- Kuka kantaa vastuun ja millä tavoin, silloin kun "hoito" meneekin pahasti pieleen?
Oma kokemuksen puhuisi sen suuntaan, että suurimmalle osalla itsensä vahingoittaminen käyttämällä siihen välineenä (sadistista) D-henkilöä, on joko itsensä alentamista/rankaisemista tai hyväksynnän saamista tai rajojen hakemista tai ihan vain yksinkertaisesti huomion hakemista.
Kaikissa noista tapauksista BDSM-voi olla keino ja väline antaa apua, mutta aivan yhtälailla löytyisi varmasti tusinan verran aivan yhtä hyviä muitakin keinoja auttaa ja parantaa haavoittunutta psyykeä. Todennäköisesti paljon helpompia ja turvallisempiakin tapoja. Tapoja, joilla ei pieleen mennessään ole yhtä suurta vahingoittavaa vaikutusta...
Ja entä sitten se tilanne, jossa henkilö ei stogen esimerkin mukaan haluakaan väistää veturia?
Minäkin olen aikoinani leikkinyt kuoleman pelolla ja käyttänyt sitä sessioissa. Nauttinutkin siitä. Mutta kuinka suhtautua henkilöön, joka pitkän ja intesiivisen session päätteeksi, tietämättä asioiden todellista laitaa, päätyykin mielessään ihan aidon oikeasti viemään "leikin" loppuun saakka. Kuinka katsoa silmiin ihmistä joka lopulta todella veti liipaisimesta, tietämättä että ammukset olivatkin ilkeän(?) D:n toimesta ladattu kvartsihiekalla ruudin sijaan?
Jos toinen ihminen on vain käyttötavaraa, korvattavissa seuraavalla ihmisellä ilman ole todellista suhdetta tähän, ei tuollaisella tietenkään ole merkitystä, mutta sellaista ihmistä kutsutaan usein psykopaatiksi. Enkä usko, että kukaan haluaisi oikeasti jättää minkäänlaista terapiaa psykopaatin vastuulle, tai ainakaan alistua itse hädässään sellaiselle.
Kysymys siis kuuluukin: Kuka kantaa vastuun, kun kouluttamaton ja vakuuttamaton ihminen tekee toiselle pysyvää vauriota, fyysistä tai henkistä?
Oma suositukseni on pitää leikit leikkinä ja todellisuus todellisuutena. Niiden sekoittamisesta ei ole koskaan seurannut kuin tragediaa...
-Mr.Inathu
-
Mun alkuperäisen viestin sisältö ei pitänyt sisällään minkäänasteista tarvetta parantaa yhtään ketään yhtään mistään enkä mä ole edelleenkään kiinnostunut moisesta.
Kysymys oli että onko ketään kohdannut kuvaamanilaista, tarkoitusperättömästi toisessa tapahtunutta muutosta.
Itsensä tappaminen on sitten kyllä jokaisen oma valinta, oli siihen tällätavoin suhtautuminen sitten miten moraalisesti arveluttavaa tahansa. Olen ehkä nähnyt liikaa tätä ihan realielämässä joten kantani on tämä.
Itse lähinnä halveksun itseltään hengen riistäneitä, mutta ymmärrän ettei asia ole ihan niin yksiselitteinen.
Suhteisiin en ole kykeneväinen enkä halukas, muut ovat käyttötavaraa mutta niin olen minäkin.
Tarpeiden tyydyttämiseen tähtäävä toiminta ilman sen kummempia tunnesiteitä on mielestäni intensiivisempää kuin tunneisiteiden mukanaan tuomien estojen rasittamat teot. Tämä taas, oma kantani.
Kiitos kehuista, mutta en ole psykopatiaan taipuvainen, toisaalta, Stoge Bundy kuulostaisi aika kivalta ?
Olisko kellään kuplaa myytävänä josta on poistettu pelkääjän penkki ? ;D
-
Lisäisin tähän mielenkiintoiseen soppaan sen, että eri psykoterapiamuodoissa auttavaksi tekijäksi ei ole niinkään havaittu mitään erilaisia psykoterapiasuuntauksia vaan se yhteistyö, allianssi, joka vallitsee asiakkaan ja psykoterapeutin välillä. Niin lienee myös kinkyillessä, että merkitsevää on "auttajan" ja "autettavan" välinen vuorovaikutus ja luottamus, ja sillä saadaan aikaan sitten hyvää tai pahaa suhteen laadun mukaisesti. Yleensä erilaisissa määrissä kumpaakin.
-
Mielenkiintoinen aihe, johon tullut törmättyä itse oikeastaan jatkuvasti. Useaan otteeseen tullut sellainen olo että pitäisi oikeasti laskuttaa sessioista, varsinkin kun intensiivisemmälle puolelle menevät vievät hyvinkin veronsa, eikä alkuun itse osannut nauttia samalla lailla, kun kiinnitti huomiota vain toisen oloon.
Juuri eilen puhuin yhden henkilön kanssa, joka on työstressin kanssa lähestymässä burn-outtia. Sen kuulee jo äänestä kuinka tarvitsisi taukoa ja tapaa purkaa stressiä. Ja tiedän hänen olevan masokisti.
Toisinaan taas olen huomannut myös näin geneerisesti D-puolella toimijana, että tässä pystyy oppimaan itsekin erilaisia toimintatapoja omien ongelmien ja ahdistusten kanssa, vaikka ne eivät liitykkään esimerkiksi sadomasokismiin... Tosin kai minulla on myös joku syy, mihin tarvitsen mahdollisuutta tuottaa kipua ja miksi nautin siitä. Regardless. Sessioiden aikaiset tuntemukset voivat hyvinkin olla tapoja käsitellä mennyttä hyväksyvässä ja turvallisessa ympäristössä, tai jopa olla niin voimakkaita, että ylittää vanhoja traumoja, mitätöiden ne ja lopulta kadottaen ne kokonaan. Hyvällä tavalla.
Tosin ehkä minullakin käynyt myös hyvä tuuri että minun lähestymistapani ovat olleet sessiokumppaneille juuri oikeansuuntaisia, eikä ole mahdollisesti vain nostaneet pahaa oloa pintaan ja pahentaneet sitä. Olisi todella hienoa myös päästä tutkimaan koko prosessia ihan tieteellisesti.
-
Mun alkuperäisen viestin sisältö ei pitänyt sisällään minkäänasteista tarvetta parantaa yhtään ketään yhtään mistään enkä mä ole edelleenkään kiinnostunut moisesta.
Kysymys oli että onko ketään kohdannut kuvaamanilaista, tarkoitusperättömästi toisessa tapahtunutta muutosta.
Itsensä tappaminen on sitten kyllä jokaisen oma valinta, oli siihen tällätavoin suhtautuminen sitten miten moraalisesti arveluttavaa tahansa. Olen ehkä nähnyt liikaa tätä ihan realielämässä joten kantani on tämä.
Itse lähinnä halveksun itseltään hengen riistäneitä, mutta ymmärrän ettei asia ole ihan niin yksiselitteinen.
Suhteisiin en ole kykeneväinen enkä halukas, muut ovat käyttötavaraa mutta niin olen minäkin.
Tarpeiden tyydyttämiseen tähtäävä toiminta ilman sen kummempia tunnesiteitä on mielestäni intensiivisempää kuin tunneisiteiden mukanaan tuomien estojen rasittamat teot. Tämä taas, oma kantani.
Kiitos kehuista, mutta en ole psykopatiaan taipuvainen, toisaalta, Stoge Bundy kuulostaisi aika kivalta ?
Olisko kellään kuplaa myytävänä josta on poistettu pelkääjän penkki ? ;D
Ihan ensimmäiseksi stoge, ei ihan kaikki mikä on tänne kirjoitettu, ole kirjoitettu vain sinua ajatellen ;)
Minä kirjoitin tuon mitä kirjoitin ihan toiselle kohderyhmälle. Ensisijaisesti niille, jotka etsivät vaarallisen tuntuista seuraa toivoen sen toimivan terapeuttisena ja ehkä hieman niille D-ihmisille, joiden itsetuntoa on alkanut hivellä ajatus "parantajana" tai "korjaajana" toimimisesta.
Ne ihmiset, jotka eivät kykene empatian tai säälin tunteisiin, heille on valitettavasti aivan turhaa kirjoittaa yhtään mitään :(
Enkä minä sanonut, että sinä olisit psykopaatti, mutta tosi asia on se että ihmisiä joilla ei ole kykyä asettua tunteellisesti toisen asemaan tai tuntea empatian tunteita toista kohtaan, kutsutaan lääketieteessä ikävillä termeillä. Minä en kuitenkaan voi tietää mitä sinä sisimmässäsi oikeasti tunnet. Kaikesta uhostasi huolimatta uskon, että sinullakin on tunteet siellä jossain ;)
Ja tämä meili oli ihan vain kaikella hyvällä kirjoitettu, enkä ainakaan tarkoituksella nyt yritä provosoida yhtään mitään :)
-Mr.Inathu
-
Minä en kuitenkaan voi tietää mitä sinä sisimmässäsi oikeasti tunnet. Kaikesta uhostasi huolimatta uskon, että sinullakin on tunteet siellä jossain ;)
-Mr.Inathu
[/quote]
Olen Mr.Inathun kans samaa mieltä. Mulla on myös sellainen kutina, että vaikka annat ulospäin kovan ja rajun vaikutelman, ni itsekses omassa kotonas verhojen takana olet oma tunteva itses. ;)
-
Kuten mun profiilissa lukee, olen aleksitymikko. Sen voi googlata ;D
*edit*
Juuri heränneenä ymmärtää väärin, aikaisempi tekstini oli epäsopivaa tähän.
Jos tuo että 'uhoan' kohdistuu empaattisuuteeni tai sympaattisuuteeni niin pari esimerkkiä :
Juuri täysiikään tulleena silloinen tyttöystäväni hyppäsi ohimenevän pikajunan alle ilman mitään osoitusta aikoimuksistaan. Noh, sittempä kun minut oli putsattu verestä, kiva poliisisetä heitti selliin ja kuulusteli
jonkinasteisesta murhaepäilystä. En siis ollut tehnyt mitään.
Lapsuudenaikainen ystäväni hirtti itsensä, hän on viimeinen henkilö jota olen sanonut ystäväksi.
Noh, satuin löytämään ruumiin roikkumasta muutaman päivän kuluttua ja taas pikku-Stogea vietiin putkaan.
Tälläiset tapahtumt kovettavat ihmistä entisestään. En siis hae sääliä tai sympatiaa, kerron vain faktaa.
Olisi tosi kiva olla sinisilmäinen elämää näkemätön ihminen, sellainen ehkä haluaisin olla, mutten ole.
Kuten sloginini menee
"Sika mutta rehellinen"
-Stoge
ps.
Koska halveksun itsemurhaa, en mennyt kummankaan henkilön hautajaisiin.
-
Oi miten monta mahtavan viekoittelevaa OT-polkua... itsemurhat, psykopaatit, asenteet, niiden moralisointi, pyhä närkästys - tai trollaus!!! Mutta - hillitsen himoni viisastella (aika helppoo, eilen tuli leikittyä sen verran huolella että oon mellow kun vaahtokarkki. Mutta halu leuhkia ei oo onneks vähentynyt!;) ja palaan aluperäiseen aiheeseen: onko tullut vastaan tilanteita joissa pervostelu parantaa muutakin kuin pervosteluntarpeen?
On. Lievimmillään itsessäni: oon saanut sujuvoitettua moniakin arkielämää pahastikin haittaavia kärkiä persoonastani kun sadisti minussa on saanut toteuttaa vittumaista itseään, ja sitten syvemmillä vesillä ja heikoimmilla jäillä saanut parempaan hallintaan joitain pelkojani ja traumojani antamalla ja pyytämällä muiden toteuttaa synkempiä haluja mun lihallani ja mielelläni.
Mulla on myös taipumusta menettää perspektiivi - niinkun varmaan kaikilla jossain määrin - ja alkaa kuvitella että olen maailman napa hyvässä (maaninen) ja pahassa (depressiivinen). Ei nyt ihan diagnoosiin asti mutta kumminkin. Nämä hommat jollain tavalla auttavat palauttaamaan mittakaavaa.
Stogen allaoleva pointti BDSM:n parantavasta voimasta (hmmmm... firman lanseeraus alkaa elämäntaito-oppaalla ja siihen liittyvällä online-videoluentosarjalla (=pornoo) The Healing Power - strenght of pain, fear and pleasure. HUOM! ja heti kv-markkinalle,ei täällä tuppulassa kukaan massia tee muulla kun sellulla tai tekes-tuilla) on aika hyvin laitettu: kun fantasia (tai kuvitelma, oletus, luulo, uskomus) hyvä tai paha, lähestyy todellisuutta myös sen käsittely muuttuu konkreettisemmaksi.
Sessiointi kanssani, ei siis aina, mutta joidenkin kohdalla on myös manipuloivaa eli useampi 'kovakin luu' on
kyyneleet silmissä tapellut sisäistä taistoa kun maanittelen heitä pyytämään kuolemaa.
Tilanne on sellainen, että kuolema vaihtoehtona vähintäänkin tuntuu realismilta.
Tämä varmastikin laukaisee ihmisen käsittelemään asiaa eri tasolla kuin ainoastaan fantasiana.
Asiahan ei sinällään ole mitenkään poikkeava muusta fantasioinnista, aihe on vain enemmän morbidi kuin useimmat.
Muiden osalta: omaan kokemukseen perustuen - koska oon vaan läpsyttelevä nössösadisti, kuolemanpelkoa ei oo tullut paranneltua mutta joku joskus kuulemma pääsi eroon homofobiastaan kun tutustui minuun ja sträppäriini. >:D
-
"Heal the world!" :o
Yhtäkkinen extroverttinen avautumiseni täällä foorumilla kummastuttaa minua kovasti koska se ei ole
ennen kuulunut tapoihini.
Pitkällisen itsetutkiskelun jälkeen, ainoa vaihtoehto tälle on se, että inhibitaattori lääkitykseni (Kyllä , minulla on psyykelääkitys, kauhiaa!) vaihtui jonkin aikaa sitten ja nyt minun tekee mieli halata teitä kaikkia!!! :love:
Koska lässytyksestänihän en sinällään hyödy yhtään mitään konkreettista enkä tunne, edelleenkään, tarvetta
olla jotenkin bad ass tai pätevä bittihelveteissä. :o
Mutta, te ihanaiset, lupaan edelleen että kaikki mitä sanon, on 100% paskaa ja 0% valetta! >:D
Lopettaakseni akateemisesti epäkorrektilla loppukaneetilla joka on varmasti argumentoitu invalidisti ,
Pussatkaa poikapilluani! ;D
-Stoge
-
Liikutaan vaarallisilla vesillä. Kuulostaa lähinnä addiktion hyväksikäytöltä, josta maailma on täynnä esimerkkejä.