BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Mediatila => Kirjat ja kirja-arvostelut => Aiheen aloitti: Glori - 31.03.2012, 14:03
-
Kirjaennakko taas - ilmestyy syksyllä, sopivasti vaikka isänpäiväksi tai jouluksi. Tiedän että on vähän aikaista laittaa infoa nyt jo, mutta syksyllä en enää muistaisi ::)
Hurmelinna, Suvi: Kipukynnys (Into-Kustannus, 2012)
Seksiä, perversioita, irtosuhteita - monialahaureutta! Teos on kurkistus sadomasokistisen elämäntavan salaisuuksiin, vilkaisu ihmismielen pimeälle puolelle. Tai valoisammalle, näkökulmasta riippuen. Raotettuaan verhoa ei lukija enää voi olla varma siitä, mikä on oikein tai mikä hyvää ja pahaa. Perinteiset parisuhdemallit saavat kyytiä, kun tarina sukeltaa kiellettyjen seksuaalisten nautintojen kiehtovaan maailmaan.
Kipukynnys on tarkoitettu yhtä lailla vaniljoille kuin kinkyille. Vinokkaille tarjolla on aisteja hivelevää hekumaa ja intohimoa, "normaalien" kannattaa pitää varansa. Suvaitsemattomien on varmuuden vuoksi syytä pitää edes yksi käsi nivusissa, Jumala mielessä ja raamattu saatavilla - hävyttömät houkutukset, irstaus ja lihan himot vaanivat varomatonta lukijaa.
Kirja on lajissaan ainutlaatuinen, koska sen kirjoittajat kertovat sadomasokistisen suhteen molemmista puolista; alistumisesta ja alistamisesta, sadismista ja masokismista. Kolikon kumpaakin puolta ei ole aiemmin kuvattu näin avoimesti ja alastomasti, samoissa kansissa. Teos on yhden ihmissuhteen tarina: Miehen päättymätön sisäisen rauhan tavoittelu ja Naisen tutkimusmatka omaan seksuaalisuuteensa; seksiä tihkuva katse kahden ihmisen seikkailuihin viettiensä vieminä niin sänkykamareissa kuin niiden ulkopuolella.
-
Ainakin markkinointipuolella on sana hallussa. Syksyllä sitten nähdään löytyykö substanssia. Mielenkiintoseltahan toi kuulosti.
-
Ainakin markkinointipuolella on sana hallussa. Syksyllä sitten nähdään löytyykö substanssia. Mielenkiintoseltahan toi kuulosti.
Haluan vielä täsmentää että ennakkoilmoittelen kaikkien kustantajien kirjoista mitä aiheesta vastaan tulee. Ei siis ole missään näissä omaa lehmää ojassa :)
-
http://www.intokustannus.fi/kirja/kipukynnys/
Oma kappaleeni tipahti tänään postiluukusta :) Sormet syyhyää lukemaan!
-
Oliko tähän joku alennuskoodi baarilaisille?
-
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3602.0
Tuosta ketjusta info :)
-
No niin, kirja tuli luettua aika nopeasti, jospa nyt ehtisi laittaa muutaman sanan siitä tänne, sen minkä rajallisilla verbaalisilla kyvyilläni osaan.
Ehdottomasti luettava! Tosin unilukemiseksi huono, ei varsinaisesti ala väsyttämään :P Bussissa lukiessani meinasin kerran ajaa pysäkin ohi, kirja oli silloin aika alussa ja paloin halusta saada tietää miten tarina etenee. Ja kyllä, julkisilla paikoilla kirjaa pystyy hyvin lukemaan, sillä hyvinkin räväkästä paperikannesta huolimatta kovissa kansissa ei lue edes nimeä!
Kirja oli sujuva, rehellinen, ja kertoo sessiosuhteesta, mutta pitää sisällään myös muuta elämää ja pohdintojakin mm. kinkyydestä. Siitä pidin erityisesti, sillä eihän se aina auvoa ole kun mieli halajaa jotain mitä muut saattavat pitää sairaana.
Jotain pientä epäloogisuutta oli joko juonessa tai sitten lukijan päässä, sillä hetkittäin kelasin henkilöitä että kuka nyt on kukin.
Suosittelen luettavaksi sekä kokeneille että aloittelijoille. Mukana myös ohjeistusta :)
-
En ole kirjaa lukenut, mutta eilen 6h kirja- ja ruokamessurupeaman päätteeksi osuin kuunteluoppilaaksi Messukeskuksen syrjäisenpuoleisen, pienehkön lavan katsomoon. Katsomo vajaa puolillaan. Kustantajan edustaja haastattelin skypen välityksellä herra Strömiä, joka näkyi telkkarinruudulla meksikolainen paininaamari päässä ja huppari päälakeen asti kiristettynä perheiden ja työkaverien mielenrauhan suojelemiseksi, näin hän kertoi. Haastattelussa käytetty termi oli kautta linjan "sadomasokismi", ei bdsm, en sit tiedä onko kirjassa bondageihmisille luettavaa. Kirjailija mainitsi tän saitin foorumina, jossa "silloin tällöin on jopa järkeviä keskusteluja ja asiaa" (en muista tarkkaa sanamuotoa).
Kirjaa voi kuulema lukea pornona, koska siinä sellaisiakin kohtauksia on, tai sitten enimmäkseen tosikertomuksena D/s suhteesta. En jaksanut käydä katsomassa olisko kirjaa saanut tarjoushintaan into kustannuksen osastolta, vaan lähin kotiin. Kai mä sen luen jossain vaiheessa.
-
Kirja tuli luettua läpi yhdessä illassa. Olin kuullut tästä jonkin verran kehuja, ja kaikenkaikkiaan opus olikin mukavaa luettavaa, ja mielestäni hyvä kuvaus D/s/sessio-suhteesta. Kirja esittää asiat sekä D:n että subin näkökulmasta, ja pakko myöntää että pidin D:n kirjoittamista osuuksista enemmän. Ne valoittivat aika hyvin sadistin päänsisältöä. Alistuva päähenkilö sen sijaan ärsytti minua jo heti kirjan alettua, onneksi hänen tekstiinsä oli helpompi samaistua kun kirja eteni pidemmälle. Alun jälkeen tunnistin kirjan kirjoittajan,ja ensin tuli fiilis kuin lukisin jonkun päiväkirjaa salaa. Kirjassa ei kuitenkaan menty kauhean syvälle sielunmaisemoihin, vaikka siinä käsiteltiin kyllä myös vakavempiakin aiheita. Kirjassa oli aika paljon seksiä (myös vaniljaa) ja sessiokuvauksia, joita lukikin mielellään. Jossain vaiheessa alkoi tuntua että sessiokuvaukset toistavat itseään, mutta löytyihän sieltä sitten sitä pientä vaihteluakin, esim. roolileikkejä. Veikkaanpa kuitenkin että sessiokuvauksia oli hieman siloiteltu vaniljaisempaa lukijakuntaa ajatellen, ja kaikki erikoisemmat jutut oli jätetty kirjasta pois. Tosin näkökulmani voi johtua myös siitä että omia fetissejäni/mieltymyksenkohteitani kirjassa käsiteltiin aika vähän, sessiokuvauksista saa varmasti enemmän irti jos lukijakin tykkää esim. piiskauksesta.
Suosittelen kirjaa kuitenkin, ja se on piristävä poikkeus genren kirjoihin, juuri sen takia kun perustuu tositapahtumiin.
-
Moi
kiinnostuin arvoistelujen perusteella tästä kirjasta ja kysyin Glorilta on se saatavilla eformaatissa kun en kustantajan sivuilta löytänyt ja tässä vastaus muillekin tiedoksi.
Haluan samalla käyttää tilaisuutta hyväksi ja erikseen kiittää Gloria minun mielestä aivan poikkeuksellisesta avuliaisuudesta!
====
Selailin nettiä ja Elisa Kirja palvelust löytyy ekirjana tuo Kipukynnys. Se myydään kolmiosaisena teoksena, kukien osa erikseen. Hinta einole kummoinen. Muutamia euroja per osa.
Löytyy siis Elisa Kirja - kaunokirjallisuus - kotimainen kaunokirjallisuus
-
Tässä linkki suoraan ekaan osaan: https://kirja.elisa.fi/ekirja/kipukynnys-i-osa-eihan-se-satu (https://kirja.elisa.fi/ekirja/kipukynnys-i-osa-eihan-se-satu)
Toiset osat löytyvät linkkeinä sivun alalaidasta.
-
Niin muuten ekan osan e-kirjaversiosta on nyt 18.11. saakka tarjous, jolloin se irtoaa 0,99€:lla. Normaalihinta 3,99€. :)
-
Keskustelun otsikosta puuttuu toinen tekijöistä, mutta asiaan.
Itse olen lukenut vasta osia Hurmelinnan ja Strömin teoksesta. Selaillut ja lukenut koukuttavimpia kohtauksia sieltä täältä, mutta varmaan on tullut puoli kirjaa näin kahlattua. Varsinaista arvostelua ei siis vielä voi kirjoittaa, mutta joitain huomioita kyllä.
Minulle teoksen arvo on ennemminkin vetävässä pornossa, siis hyvässä sadomasokismin kuvauksessa kuin sen tositapahtumallisuudessa. Minulle ei ole väliä, onko kaikki teoksessa tapahtunut oikeasti, merkittävintä on, että teksti kulkee hyvin ja ettei tositapahtumallisuus tule tekstin tielle tai heikennä tekstiä.
Onko teille tärkeää, että teksti perustuu tositapahtumiin? Millaisina koette teoksen alun chattikeskustelut?
Hyvää pornoa on vaikea kirjoittaa, ilman että siitä tulee kliseistä. Joitakin kliseitä teoksesta toki löytyy, mutta enimmäkseen teksti vie lukijan mennessään, sanat katoavat ja eläytyy tapahtumiin, molempien kirjoittajien tekstien osalta. Pidän siitä, että teksti kertoo tunteista ja ajatuksista suoraan ja häpeilemättä, rehellisesti. Se on esikoiselta hyvin. Kuristuskohtaukset aiheuttivat melkoisen wau- efektin. Tunteiden ja pelkojen kuvaus oli toimivaa. Pidin siitä, miten kuvaus eteni yllättäen ajassa nopeasti ja aukkoja jättäen:
"Vasta pitkän ajan kuluttua Mies vapautti minut pelottavasta tukehtumsen muistosta. Kului lähes vuosi ennen kuin koin saman uudelleen. Kolmesti peräkkäin." (Hurmerinta, Ström, 2012, 145; Kelmu)
Sama luku aiheutti myös kysymyksiä. Jollain tavoin alistuminen oli teoksessa mekaanista, mikä tietenkin myös on se juttu, että samat säännöt ovat aina voimassa. Minulle tämä on vierasta. Mietin kohtausta:
"Niin, en huomannut lisätä puhuttelusanaa Isäntä, alitajuisesti se tuntuu tarpeettomalta; se vain on tällä hetkellä niin vahvasti todellisuutta." (Hurmelinna, Ström, 2012, 143; Kelmu.)
Joskus olisi tehnyt mieli karjua, että luojan tähden, relatkaa. Monista asioista olen erimieltä, mutta tämä on hyvä kurskistus yhteen s/m- suhteeseen. On hyvä, että lukijassa herää tunteita.
Pidin siitä, että teoksessa oli myös vaniljaseksiä. Yök, mikä sana. Seksi on seksiä. Oli monenlaista seksiä ja suudeltiinkin. Kivaa.
Minulla oli joitakin odotuksia teoksen suhteen. Halusin tietää, mitä alistuvan mielessä tapahtuu, siis mitä hän kokee, ajattelee, kun kivun sietoraja ylittyy ja millaista on alistua noin rankasti henkisesti. Luulenpa, että tavoite täyttyy.
Sitten mietin vielä sitä, onko taiteilijanimien käyttäminen lukijalle joku juttu? Tekeekö se tekstistä lukijalle kiinnostavamman, kun saa arvailla, että kukakohan tämänkin on kirjoittanut? Taiteilijanimen käyttäminen on ok, tekisin niin itsekin tästä ja monista muistakin aiheista kirjoittaessani. Se aiheuttaa monenlaisia kysymyksiä. Rittääkö, ettei oma nimi ole julkisuudessa, voiko silti esiintyä omilla kasvoillaan? Mihin tunnistamisen raja pitäisi vetää? Hankaluutta, vaikka aika moni tunnettukin kirjailija kirjoittaa taiteilijanimen takaa.
Seuraavaksi pitäisikin lukea kirja alusta ja katsoa, miten tarinat kietoutuvat toisiinsa.
-
Neiti N:n tarinan jälkeen yksi parhaimpia tämän lajin kirjoja, joita olen lukenut. Luin käytännössä yhdessä illassa opuksen, koska teksti oli helppolukuista, olematta silti millään tasoilla keveää. Viimeinen lause kirjassa oli tosin yllätys minulle.
Taittokin onnistunut kirjassa mielestäni hyvin, pidin siitä että Domin ja subin osuudet olivat eri fonteilla. Helpottaa lukijaa (en tiedä päästääkö sitten liiankin helpolla). Minua ei häirinnyt chatti-logit. Koen lähinnä piristäväksi, kun kirjan sivuilta löytyy muutakin kuin sitä perusproosaa.
Mielummin siis tämä, kuin se Fifty Shades- scheisse. Tuli ostettua trilogia silloin, kun siitä ei vielä Suomessa tiedetty mitään. En pystynyt lukemaan kuin kaksi ensimmäistä osaa. Sitten tuli seinä vastaan. Jos minulta kysytään, niin aivan hirveää sontaa. Tiesittekö muuten, että sille kirjasarjalle on olemassa oma soundtrack (johon on siis koottu kirjan sessioissa käytettävät klassisen musiikin kappaleet) ja nähtävästi joku lautapelikin. Ja tylsistyneet kotirouvathan ostaa... Odotan, milloin tulee Fifty Shades- raippa myyntiin... :D
-
..niitä raippoja on jo myynnissä ;D
-
Eikä!!! Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää... ;D
-
Ja tieteiskonepelikin on tulossa......
-
Kirjailin ylös vaikutelmiani heti kirjan tuoreeltaan luettuani mutta unohdin postata tuotoksen. Annoin sen aika pian lainaan, joten en pääse tarkistamaan alla olevia juttuja, enkä ole lukenut romaania toistamiseen.
---
Mainostekstien adjektiivit (peittelemätön, ruoskannotkea, paljastava jne.) tökkivät kovasti vastaan, etenkin kun kirjasta puhutaan Suomen Fifty Shadesina. Tilasin sen kuitenkin heti tuoreeltaan, ja yllätyin positiivisesti, eli jaksoin lukea sen loppuun saakka, ja muutamat jutut jäivät mieleenkin, eli aivan kertakäyttökirjasta ei ole kyse.
Tykkäsin erityisesti kahden kertojan näkökulmasta ja niiden hyvästä tasapainosta, jolloin pääsi tirkistelemään molempien osapuolten ajatuksiin ja kokemuksiin, sekä sessiossa että niiden ulkopuolella. Enemmän sain irti pohdiskelevista ja arkielämää vilauttavista ja polyamorista (monihaureutta!) kehystä taustoittavista luvuista, vaikka sessiokuvauksetkin oli ihan taitavasti kirjoitettu. On aivan sama, ovatko perhekuvioita tai mielen syvyyksiä käsittelevät osat totta vai tarua, ne ovat tarinan kannalta avainasemassa siinä, että D/s-suhteen kehittyminen ja syveneminen tulevat ymmärrettäviksi. Pelkät sessiokuvaukset olisivat alkaneet puuduttaa hyvin pian.
MissMaryn tavoin viehdyin enemmän Miehen (Dom) ajatuksia kuvaavista osista. Johtuisiko kenties jämäkämmästä sans serif -fontista, joka tuntuu jyräävän Naisen pehmeämmän fontin yli? ;)
Jos haluaa syvällistellä, voisi kirjan lukea myös kasvukertomuksena, tarinanan jonkinlaisesta eheytymisestä. Mies kuvaa terävästi sisällään asuvaa Petoa, joka talttuu vain säännöllisellä sessioinnilla, ja jos Peto ei pääse purkamaan itseään, seuraa kaikenlaista harmia. Lähinnä Peto jäi mietittyttämään, ja siitä olisin halunnut enemmän tietoa (takaumia! ensitaistelu Pedon kanssa! Peto ei jätä rauhaan! kesytysyrityksiä...), samoin kuin Miehen ajatuksista Pedon suhteen. Kuitenkin myös Naisen kohdalla oli löydettävissä syvempi teema: pelon kohtaaminen, selviäminen, vahvistuminen. Jännite (ristiriita?) ei tullut yhtä selvästi esiin, ainekset eivät olleet yhtä dramaattisia kuin Miehen ja Pedon ristiriita, mutta ei tarinan mitenkään symmetrinen tarvinnut olla, koska henkilöt ja roolit olivat hyvin erilaiset.
Kuten joku aiemmin sanoikin, alku oli hieman pitkä ja toistava. Vaniljalukijalle ainakin tulee selväksi D/s -suhteen (ainakin kirjassa kuvatun) kulmakivet, mutta hieman pyörittelin päätäni ja mietin, voiko kukaan lukutaitoinen aikuinen ihminen olla BDSM:n suhteen yhtä naiivi kuin tarinan Nainen (sub). Jos tietää olevansa kiinnostunut alistumisesta, kai siitä etsii jotain tietoa, jota on maailma pullollaan nykyään? Jos taas kynnys mennä BDSM-saiteille oli ylettömän korkea, olisi sitä odottanut jotenkin selitettävän.
Lukukokemusta häiritsi hivenen se, että jo aika alkuvaiheessa tunnistin (olin tunnistavinani?) kirjoittajat, joita en todellakaan tunne, enkä ole koskaan tietääkseni nähnytkään. Tavallaan se toi hienon lisätason, kirja taustoitti näitä skenehahmoja ja päinvastoin. Käytän sanaa hahmo, koska nettipersoonat eivät ole yhtä moniulotteisia kuin oikea henkilö nikin takana, muuta kuin tietysti niille, jotka heidät myös oikeassa elämässä tuntevat.
Toivon, ettei kukaan valita sitä, että kirja antaa liian karun tai jotenkin ei-toivottavaan suuntaan värittyneen kuvan BDSM:stä. Tämä on romaani, kahden ihmisen tarina, ei mikään kaikkea kaikille perusopas kinkyelämäntavan saloihin. :)
-
Kipukynnyksellä on oma facebook sivu, jota kautta teosta on mahdollista saada nostettua suuren yleisön tietoisuuteen nykyistä paremmin. Koskapa kirjan menestys on täysin riippuvainen tästä nosteesta, pyydän jokaista kirjan lukenutta, joka teoksesta on nauttinut - ja on siinä määrin avomielinen/ulkona kaapista että näin voi tehdä - käymään tykkäämässä kirjan sivusta.
Kiitos jokaiselle, joka on valmis tällä pienellä asialla tukemaan persaukisia kirjailijoita.
- Stan Ström & Suvi Hurmelinna
-
En saa aikaiseksi pitkää arvostelua kirjasta mutta voin kertoa että oli vaikea laskea kirja pöydälle ja tehdä välillä muutakin. Muutamassa päivässä tuli kirja luettua ja melkein harmitti kun huomasi että kirjasta loppui sivut. Se mitä MissMary jo kirjoittikin,niin olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. (:
-
Raaskin viimeinkin kotiuttaa tämän Akateemisesta viime viikolla. Enkä malttanut päästää tätä käsistäni ennen kuin se oli luettu! On todella hienoa, että tämä kirja on kirjoitettu, saanut mediahuomiotakin ja päässyt iso(hko)n kustantamon julkaisemaksi! Valtava peukku, hymy ja kiitokset kirjoittajille.
Ja sitten pakollinen pilkunrakastelukohtaus: oli tainnut kustannustoimittaja lukea tätä kirjaa hiukan väsyneenä, sen verran monta typoa ja outoa lauserakennetta tekstistä löytyi :)) Toisaalta nuo yksityiskohdat tekivät tekstistä kotoisan. Ihan kuin olisi lukenut jonkun päiväkirjamerkintöjä tai forumpostausta, vaikken MissMaryn lailla kirjoittajia tunnistanutkaan.
Minuakin kirjan sankaritar ärsytti alussa naiiviuden takia, etenkin kun se ei tuntunut sopivan siihen vahvan naisen kuvaan mitä hänestä muutoin luotiin. Olisi nyt luullut googlanneen edes jotain kinkyilystä jos sellainen kerran kiinnostaa... Alun kliseisyydessä tuli jo sellainen fiilis, että yhtymäkohtia Fifty Shadesiin on ihan liikaa. Onneksi kirja syveni valtavasti edetessään ja muuttui nopeasti todella nautittavaksi.
Minultakin menivät hahmot lopussa aika sulavasti sekaisin, varmaankin siksi ettei päähenkilöiden nimiä sanottu kuin vasta lopussa. Olisi helpottanut, jos ne olisi mainittu aiemmin. Herkullisinta luettavaa olivat minustakin päähenkilömiehen luvut, roolileikkiosuudet ja kirjasta löytyvä yleisempi pohdinta kinkyilystä. Varsinkin viimeistä olisi saanut olla mielestäni enemmänkin! Lopetus laittoi itsenikin miettimään ja harmittelemaan, että kirja loppui jo. Miten olisi, kakkososa? ;)
Olisi tosi hauskaa kuulla, mitä vaniljaihmiset ovat tästä kirjasta tykänneet!
-
PIENI VALOKUVAKILPAILU!
Kipukynnys on saanut uudet, upeat mainokset ratikoiden kylkiin. Tästä INTOutuneena julistamme pienen valokuvakilpailun, jossa sinulla on mahdollisuus voittaa ILMAINEN kipukynnys teos itsellesi tai ystävällesi Stan Strömin omistuskirjoituksella.
Osallistu näin:
1. Bongaa Kipukynnyksen mainos raitiovaunussa
2. Ota kuva itsestäsi mainoksen kanssa ja postaa se kipukynnyksen...
facebook-sivulle.
3. Voittajat julkistetaan sunnuntaina 23.12.
Kuvasta arvioidaan kolmea osatekijää:
1. Selkeys
2. Rohkeus
3. Omaperäisyys
Kolme parasta kuvaa saavat ylläluvatun palkinnon. Arvostelijaraatina toimivat Suvi Hurmelinna ja Stan Ström.
-
Osallistu näin:
1. Bongaa Kipukynnyksen mainos raitiovaunussa
2. Ota kuva itsestäsi mainoksen kanssa ja postaa se kipukynnyksen...
facebook-sivulle.
3. Voittajat julkistetaan sunnuntaina 23.12.
Koska mediassa on viime aikoina puhuttu paljon luvattomista Facebook-kilpailuista, muistutetaanpa säännöistä:
"Näin toteutat Facebook-kilpailun sääntöjen mukaan:
1. Toteuta kisa/arvonta/visailu sovelluksena eli appsina. Kilpailua siis EI SAA toteuttaa suoraan aikajanalla.
2. Facebook pitää vapauttaa kaikesta vastuusta sääntöihin kirjatulla klausuulilla.
3. Kisaan osallistumista EI SAA EHDOLLISTAA niin, että osallistuakseen pitää käyttää jotain Facebookin toimintoa, kuten päivityksen tykkäämistä, kommentointia tai kuvan lähettämistä. Tästä poikkeuksena sivusta tykkääminen, tiettyyn paikkaan itsensä tsekkaaminen (check in) ja sovelluksen hyväksyminen.
4. Edelliseen kohtaan viitaten, mikään toiminteista ei saa olla ainoa asia, millä kisaan osallistutaan. Eli kilpailuun EI VOI OSALLISTUA pelkästään tykkäämällä sivusta tai tsekkaamalla itsensä sisään.
5. Toimintoja ei myöskään saa käyttää äänestysmekaniikkana. Eli tykkäämällä ei pitäisi pystyä äänestämään kisassa.
6. Voittajille ei saa ilmoittaa voitosta Facebookin kautta, eli ei viestillä, aikajanalla tai vaikkapa chatin kautta."
Lähde: http://www.grapevine.fi/2012/11/facebook-kilpailu-miten-ne-saannot-menikaan/
Artikkelissa myös linkit Facebookin alkuperäisiin sääntöihin.
-
Sain juuri luetuksi Kipukynnyksen. Kirja on selkeästi saavuttanut suuren suosion sillä meni kaksi kuukautta kirjaston varausjonossa ennen kuin pääsin nauttimaan kirjasta. Kuten muutkin innokkaat lukutoukat tässä ketjussa luin kirjan niin sanotusti ykkösellä.
Missin ja Varjoliljan mainitsema päiväkirjamaisuus/blogimaisuus on vaikutelma jonka allekirjoitan. Tämän tyyppisissä oman elämän tositapahtumat kirjoissa aika yleinen kerrontatapa - Alanteenkin kirja oli kirjoitettu tähän tyyliin. Johtuen (ehkä?) siitä, että kirja pohjautuu tositapahtumiin hahmot ja tapahtumat vaikuttavat välillä tylsiltä ja mielikuvituksettomilta, koska kukapa meistä tosielämässä olisi hirveän mielenkiintoinen. Antoisinta oli hahmojen "syvälliset pohdinnat" kun taas chat-keskusteluita en jaksanut lukea.
Se miten nämä kirja toisensa jälkeen ilmestyvät stereotyyppiset kuvaukset vaikuttavat diskurssiin pervoudesta on asia erikseen. Jokainen vanilija on varmasti jo ymmärtänyt, että bdsm on sitä kun hyvännäköinen kokematon sub nainen tapaa kokeneen miehen ja alkaa tämän kanssa seksisuhteeseen.
Olisi ehkä pitänyt vain avata ulko-ovi ja huutaa prkle, mutta tulipahan nillitettyä. Joten lopuksi muutama rohkaisun sana: suosittelen lämpimästi kirjan lukemista - voin vain todeta, että viihdyttävää shittii !
-
Itsellä meni monta kuukautta että sain kirjan luettua, ehkä siksi että se ei romaanina vakuuttanut vaan oli liikaa päiväkirjamainen/dokumentaarinen. Ihan mielenkiitoista luettavaa, itse kun en ole sadomasokisti tuossa mittasuhteessa niin luin muutamia kohtauksia tukka pystyssä kauhistellen varsinkin naisen kipukokemuksia.
Olisin kaivannut syvällisempää kasvukertomusta sekä analyysia/pohdintaa omasta vietistä, molempien osalta. Varsinkin mieshahmo jäi latteaksi, hän on peto mutta miksi? Pelkkä tapahtumien dokumentaarinen kirjaaminen tietenkin tyydyttää asiaan perehtymättömän niin tirkistelytarpeita kuin antaa tietoa siitä mitä sado-masokismi on.
Ärsyttävintä kirjassa olivat kliseiset chattikeskustelut ja meilailut, mutta toisaalta ne olivat ärsyttävyydessään ihan irl ;D.
Lopputulemana kirja on ihan kannattavaa luettavaa, lukisin kyllä jatko-osankin :).
-
Kirja jäi ajelehtimaan sängyn alle heti lainauduttuaan, vähän kahlaillen luin lävitse kuitenkin. Näkökulmavaihdokset ainakin teknisesti kiinnostavampia kuin luvattoman huonosti kirjoitetun Neiti N:n tarinan alkeellinen "kerron ja kuvailen". Lajiuskollista kevyttekstiä, mutta tuskin lifestyle-genreltä sen suurempia filosofisia ulottuvuuksia tai sanataiteellisia ambitioita odotetaankaan. Kyllä nämä deittailut ja chattailut täyttivät chick lit -kiintiön taas vuosikymmeneksi eteenpäin :]
-
Tulipa luettua, mutta ei vakuuttanut. Kirjassa sinänsä mitään vikaa ole, mutta tuntui liian yksitoikkoisilta noi sessiokuvaukset..piiskaa ja panemista. Sinänsä mielenkiintoinen vilkaisu mies-D:n ja naissubin väliseen suhteeseen, kirjan parasta antia taisikin olla suhteen kehittymisen kuvaukset. Kiva myös kun suomeksi kirjoitetaan alan kirjoja, niitä lukisi mieluusti enemmänkin.
-
Pidin kirjasta, mutta pehmosubina meno oli melkoisen raakaa.
-
Kipukynnystä on viime vuonna, parissa kuukaudessa, myyty noin tuhat kappaletta E-Kirja mukaan luettuna. Se on oiva määrä näin pienessä maassa ja näin rajallisen genren kyseessä ollessa.
Tällä hetkellä olen vasta toipumassa edellisestä kirjoitusprojektista, mutta jos ja kun myynti ylittää 10000 kappaleen rajan, lupaan alkaa työstää jatko-osaa.
Tämän tavoitteen saavuttamisessa teillä, hyvät lukijat, on ratkaiseva rooli. Jotakin kautta tiedon kivasta kirjasta on levittävä ja minun evääni ovat kovasti lopussa.
-
Minä tykkäsin myös, luin ne (nettikirjassa kolme osaa, paperikirjassa vissin kaikki samassa) ihan tunneissa ja putkeen, alusta loppuun saakka, sen verran kivaa tekstiä lukea, ja kiinnosti katsoa mitä tapahtuu seuraavaksi.
Sisällön suhteen olen samoilla linjoilla kun MissMary ja mrs_whiterope, todentuntuista. Arvostin sitä, että kirjoittajat jakavat lukijoiden kanssa eivät ainoastaan tapahtumankulkua mutta myös ajatuksiaan, tuntemuksiaan, toiveitaan ja pelkojaan hyvinkin avoimesti ja rehellisentuntuisesti. Tuntui että opin asioita jopa itsestäni kun jotenkin peilasin omia kokemuksia heidän ajatustensa kanssa. mrs_whiteropen kanssa samaa mieltä että tuo polyamoria-aspekti oli kiinnostava - kiinnostavaa lukea (vanilja)naimisissa olevasta miehestä jolla avoimesti on sen rinnalla kinkysuhde(suhteita), ja naisesta joka vaihteeksi ei ollenkaan etsi sitoutumista tai perinteistä monogamista suhdetta, vaan oma-aloitteisesti hakee puhtaasti seksuaalisia kokemuksia, ja rajuja sellaisia.
Melkein luulisin että kirjan alku on hiukan keksittyä, nainen on esitelty 'aloittelijana' jotta hänen kysymysten kautta kirja pystyy selittämään asioita niin että 'tavallinen' lukija pääsisi kärryille siitä mitä bdsm on, ellei sitä jo tiedä. Toisaalta, missäänhän ei sanota että kirja on tositarina (vai?) joten vaikka suuri osa siitä olisikin todellisuuteen perustuvaa, niin kyllähän kirjassa saa olla keksittyäkin. Mutta ehkä tuo alku siksi hiukan tökkii kun nainen siinä jotenkin vaikuttaa niin sinisilmäiseltä (mikä ei oikein sovi yhteen sen kanssa miten rohkea hän on jatkossa). Minusta myös, kuten MissMarykin sanoi, jatko oli paljon parempaa kun alku. Varsinkin se ihan ensimmäinen alku oli minusta kaikesta muusta jotenkin irrallaan, en oikein ikinä päässyt kärryille siitä että miten se ensimmäinen luku liittyi jatkoon, oliko se joku roleplay (tai ymmärsinkö sen jotenkin ihan täysin väärin..).
Kirjan keskiosassa (nettikirjan toinessa osassa) oli sessio jonka luettuani olin aivan posket kuumina ja hengitys stressaantunut kun jotenkin niin eläydyin subin tuntemuksiin. En nyt totta puhuen edes oikein muista tarkalleen mitä siinä tapahtui (luin kirjan jonkin aikaa sitten), muistan vaan että siinä oli joku henkisesti kova paikka subille ja kaunista kemiaa miehen ja naisen välillä. Kirjan loppuosan (nettikirjan kolmannen osan) sessiot olivat myös hyviä, mutta tykkäsin enemmän siitä toisesta osasta.
Nostan hattua kirjoittajille, jos luette tämän: kiitos nautinnollisesta lukukokemuksesta!
edit: turhat pois.
-
*poistettu*
-
*poistettu*
Anteeksi OT. Tästä voi taas jatkaa kirjaan liittyvillä kommenteilla. :)
-
Kiitän positiivisesta palautteesta. On ilo ja kunnia saada tuottaa nautintoa kanssaeläjilleen.
Niin mielenkiintoista kuin onkin seurata spekulointia naiskirjailijan henkilöstä, joudun tuottamaan pettymyksen. Hän ei ole tästä scenestä, eikä lue aihepiirin foorumeita, eikä myöskään kirjoita niihin satunnaisesti viestejä lukematta. Jos joku kävijöistä tuntisi hänet, on epätodennäköistä että hän tietäisi tämän puolen olemassaolosta entisessä leikkikalussani. (Eikä myöskään 100% varmasti kerskailisi tuntevansa tätä jos olisi yksi niistä kolmesta jotka tästä puolesta tietävät.)
Mitä kirjan tarinaan tulee, se on (näin edelleen väitän) totta. Kirjan kokonaistekstistä on toimitusvaiheessa karsittu reilu kolmasosa. Tästä johtuen tarina etenee huomattavasti nopeammin ja kirjan hahmot jäävät pinnallisemmiksi kuin alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Se oli kuitenkin tarpeellista kokonaisuuden huomioon ottaen. Lähes kaikki seksi säästettiin, mikä on ihan jees käsityö-orientoituneille lukijoilleni. Toivottavasti heitä on paljon. 8)
Kiitän vielä kaikkia lukijoitamme omastani ja Hurmelinnan puolesta. Vastaanotto on ollut pääasiassa positiivinen ja kannustava. Uutta kirjaa on toivottu useaan otteeseen, mutta toistaiseksi siihen ei ole ryhdytty. Kipukynnystä kirjoitimme vuodesta 2008 alkaen ja se oli valtava urakka amatöörikirjailijoille. Tällä hetkellä pornon kirjoittaminen tökkii todella raskaasti, tulevaisuudesta ei tiedä kukaan.
Tuskaisen nautinnollista kevättä kaikille!
- Stan Ström
edit tarkennus
-
*poistettu*
-
*poistettu*
-
Kirja tuli luettua.
Sadistina ja masokistina tiedän mitä on kipu ja kivun tuottaminen. Kovankin kivun.
Tästä huolimatta olin kauhun vallassa monessa kohtaa.
Mikä sai sen aikaan.
Kirjasta sai kuvan, että niin kauan aikaa kun sub kestää suunnatonta kipua,suhde on voimassa.
Kun ei pysty vastaanottamaan enempää ja yrittää väistyä, suhde loppuu.
Lisäksi se, että kivun tuottaminen oli välillä niin rajua, että naisen kuvauksena tuntui tulevan fyysisiä vaurioita:
sivu 179: "...Kovuus ja kiivaus seuraavat minua lattialle, patjalle, johon asetun selälleni. Kannattelen jalkoja irti patjasta vatsalihaksilla, joita minulla ei ole. Tehtävä on vaikea. Kannattelen, tunnen syvästi satutetussa selässäni alkavaa kipua...."
sivu 180: "...Punnerrusasento osoittautuu kestämättömäksi. Selkä kramppaa. saan noustua käsivarsien varaan mutta en pysty kohottautumaan jaloilleni. Mies kiivastuu, nostaa minut lantiosta ilmaan oikeaan asentoon. Jään siihen. Tunnen nikamien rusahtelevan vaurioituneessa selässä....Pelkään romahtavani vatsalleni lattialle. Pelkään, sillä uskon sen vahingoittavan selkäni kunnon toviksi. Vielä enemmän pelkään, koska uskon Miehen silloin lopettavan leikkimme kokonaan."
sivu. 181: "...Lihaksia ja piiskausjälkiä särki pitkään. Mekaaninen kipu jatkui useita päiviä. Se ei hellittänyt edes lepotilassa. Sain nukuttua kipulääkkeiden voimalla."
Editoitu tähän laitettu lainaus, mikä saattaa aiheuttaa viittauksen väärään/vääriin ihmisiin. terveisin mode/Koo
Huomaan kyllä, että Master painottaa lausetta - olisi väärin satuttaa ihmistä joka ei sitä halua -
Mutta tämäkin lause jää varjoon sen rinnalla, että satutettu on ja todella rankasti.
Halusiko kirjan nainen todella tätä vai oliko hän pakotettu haluamaan.
Sain kirjan lahjana :love: kiitos sinne.
Luin ja ehkä luen toistekin. Ehkä vain oppiakseni mitä en halua tehdä.
-
Hurmelinna ei ole osallistunut kumpaankaan julkiseen esiintymiseen, eikä hän ole kirjan kansikuvassa.
-
Hurmelinna ei ole osallistunut kumpaankaan julkiseen esiintymiseen, eikä hän ole kirjan kansikuvassa.
Pyydän anteeksi aiheuttamaani sekaannusta ottamatta nyt sen enempää kantaan tähän asiaan enää.
Poistin asiaan liittyvät kirjoitukseni ketjusta.
-
Kirja tuli luettua.
Sadistina ja masokistina tiedän mitä on kipu ja kivun tuottaminen. Kovankin kivun.
Tästä huolimatta olin kauhun vallassa monessa kohtaa.
Mikä sai sen aikaan.
Kirjasta sai kuvan, että niin kauan aikaa kun sub kestää suunnatonta kipua,suhde on voimassa.
Kun ei pysty vastaanottamaan enempää ja yrittää väistyä, suhde loppuu.
Lisäksi se, että kivun tuottaminen oli välillä niin rajua, että naisen kuvauksena tuntui tulevan fyysisiä vaurioita:
Mulla oli kirjaa lukiessani ihan samoja ajatuksia kivun kokemisen/tuottamisen osalta, turhaan sitä nyt toistamiseen mennä samoja lauseita kirjoittamaan, mutta tässä suhteessa kaikki vaikutti niin kylmältä ja mekaaniselta joko/tai toiminnalta, ja että aina pitää vain saada lisää ja mennä pidemmälle ja homma loppuu siihen kun toinen ei enää tätä voi tehdä, ei ole enää mitään raja-aitoja joita poksutella..
Lisäksi jäin ihmettelemään juurikin, että miksi peliä ei ole vain vedetty poikki kun kipu on ollut niin suurta, mikäli tapahtumat ovat tosiaan menneet niinkuin tekstissä on kuvattu..
-
minä en ole lukenut kirjaa, ainakaan vielä, voisin lukeakin jos saan sen käsiini.
Mietin tuota kovaa kipua ja piiskausta mistä tuossa kirjoitettiin.
Joskus se on vain niin, että s tarvitsee kovaa kipua, jälkiä, merkkausta,
mutta sitten on myös hellyyden, sylin tarve, keskustelun.
-
Itsekin kiinnitin huomioita samoihin asioihin kuin Lady Whip. En samaistunut subiin lukiessani koska tuntui, että kovan käsittelyn kestäminen ja sitä kautta miehen miellyttäminen (=suhteen säilyttäminen) nousi etusijalle ja oli se ykkösjuttu - kera käsittelyn jälkeisen penetraatioseksin joka oli ikään kuin palkinto kivun sietämisestä. Itse olen sillä lailla masokisti että olen onnellinen jos saan siitä kivusta ainakin välillä myös suoraa fyysistäkin nautintoa. Samoin nautin siitä yhteisestä kiimasta jota esim. piiskaaminen aiheuttaa.
Mutta eipä lukunautinnossa olekaan aina oleellista samaistuminen kirjan henkilöön tai henkilöihin, tässä nimenomaan oli mielenkiintoista se, että pääsi kurkistamaan hieman eri tavalla sadomasokismia toteuttaviin henkilöihin. Nautin kirjan lukemisesta ja seurasin mielenkiinnolla miten tarina etenee.
-
Kirjan hahmoista lempparini oli vaimo, joka oli samalla tarinan kovin s/masokisti - hänellä se nyt ei vain tarinassa kanavoitunut seksualisuuteen. Musta olisi ollut kivaa lukea vaimon mietteitä päähenkilöiden kuvauksien lisäksi.
-
Kirja tuli luettua.
Sadistina ja masokistina tiedän mitä on kipu ja kivun tuottaminen. Kovankin kivun.
Tästä huolimatta olin kauhun vallassa monessa kohtaa.
Mikä sai sen aikaan.
Kirjasta sai kuvan, että niin kauan aikaa kun sub kestää suunnatonta kipua,suhde on voimassa.
Kun ei pysty vastaanottamaan enempää ja yrittää väistyä, suhde loppuu.
Lisäksi se, että kivun tuottaminen oli välillä niin rajua, että naisen kuvauksena tuntui tulevan fyysisiä vaurioita:
Minustakin kirjasta sai sen kuvan, että suhde on voimassa niin kauan, kun ylitetään rajoja. Minusta siinä painostetaan subia väärällä tavalla, koska s/m on jo luonteeltaan sellaista, että loputtomiin ei voi mennä yli rajojen. Lukiessani koin sen vääräksi, moraalittomaksi ja surulliseksi; vaikka onhan siinä vastapainona äärimmäinen valta ja alistuminen. Lady Whipin lainaamat kohdat olivat minusta ristiriidassa teoksen opettavaisen alun kanssa. Jos tämä olisi myyty mulle fiktiona, sanoisin, että miehen henkilöhahmo on epäluotettava kertoja, jonka sana ei aina ole teoksen sisäinen totuus vaan rajoittunut näkökulma, joka lukijan kannattaa kyseenalaistaa.
Pidin kirjassa eniten naisen kulkemasta matkasta (jonka mies mahdollistaa) ja pohdinnoista, myös muuten kuin alistumiseen liittyen. Ja siitä, miten miehen hahmo kehittyy kirjan aikana ja kuinka mieskin on avoin uuden edessä, päästää irti ja ilmaisee tunteitaan ohi äijäilyn. Minusta vaikuttavin kohta on viiltämisen jälkeen, kun mies itkee. Kohtauksessa kiimainen seksi toimii älyttömän hyvin. Pidin seksikohtauksia kiihottavina, ja joskus kirjan lukeminen julkisessa tilassa oli tukalaa... Aluksi naisen naiivius ja epävarma ilmaisu ärsytti ja miehen käyttämät kliseiset kielikuvat. Muuten muhun kyllä puree tuollainen uupuneen jyystäminen, ja yhä edelleen pidän kuristuskohtauksia vaikuttavina.
Kirjasta tietysti näkyy, että se on esikoisteos, mutta toisella onkin jo kirjailija. ;D Ymmärrän kirjan funktion ja se mitä luultavammin sopii sille ryhmälle, jolle se on suunnattu. Minusta romaani yrittää silti olla liian montaa asiaa samaan aikaan. Opettavainen, tunnustuksellinen, kevyesti poliittinen ja polyamorinen, eroottista fantasiaa sisältävä kehityskertomus. Rankat kohtaukset, roolileikit ja hellemmät seksikohtaukset toimivat minusta hyvin yhteen, mutta aluksi arjen kuvaus tuntui päälleliimatulta. Viestittely ja keskustelut jatkuivat liian pitkään ja kaikki se "mä oon niin älykäs, sä oot niin älykäs" - sirkuttelu oli vähän tukalaa. Alun "pakollisten osioiden ja esittelyjen" jälkeen teos pääsi hyvin vauhtiin, mutta alku ei kestä toista lukukertaa - mikä on sääli, koska loppu kyllä kestää. Välillä eri naiset meinasivat mennä sekaisin keskenään, mutta ei se sinänsä menoa haitannut. Harmillista sen sijaan oli, että oikoluvun virheitä oli jäänyt teokseen tavallista enemmän, jotta noottia kustantamoon.
Ei kai tässä sitten enää muuta kuin kiitos kirjasta.
-
sivu 180: "Tunnen nikamien rusahtelevan vaurioituneessa selässä."
sivu. 181: "Mekaaninen kipu jatkui useita päiviä. Se ei hellittänyt edes lepotilassa. Sain nukuttua kipulääkkeiden voimalla."
Normisti en tykkää lausetarkoista juonipaljastuksista, mutta tällä kertaa olen siitä hyvilläni. Edellä lainatut riittävät tämän kirjan lukukokemuksekseni.
-
sivu 180: "Tunnen nikamien rusahtelevan vaurioituneessa selässä."
sivu. 181: "Mekaaninen kipu jatkui useita päiviä. Se ei hellittänyt edes lepotilassa. Sain nukuttua kipulääkkeiden voimalla."
Normisti en tykkää lausetarkoista juonipaljastuksista, mutta tällä kertaa olen siitä hyvilläni. Edellä lainatut riittävät tämän kirjan lukukokemuksekseni.
Tähän sopii lausahdus:"Kun tulin paikalle, se oli jo rikki." Tämä kohtaus on yksi niistä, joissa me kirjoittajat ovat onnistuneet viestimään hienosti pieleen. Hurmelinnan selässä oli vanha vaurio, josta hän ei ollut kertonut. Myöskään hän ei käyttänyt tuossa tilanteessa turvasanaa, vaikka se oli käytettävissä. Asia selvisi vasta session jälkilöylyissä ja siitä opittiin. Elämä on oppimista.
-
Olen tämän kirjan suhteen samoilla linjoilla naisten kanssa. Tulee paikoin vaikutelma kirjoitetusta, että kun sub ei enää kestä niin siirrytään seuraavaan..ei ole kokemusta onko se sitten noin "oikeassakin elämässä". Kirja oli hyvin kiinnostava ja hyvin luettava, mutta paikoin aika pelottava jos on subin roolissa. Täällä baarissa on useinkin kirjoitettu siitä, että sub ei ole aina kykenevä sanomaan turvasanaa (henkisen tilan takia), vastuuta on myös domilla..
-
minä en ole lukenut kirjaa, ainakaan vielä, voisin lukeakin jos saan sen käsiini.
Mietin tuota kovaa kipua ja piiskausta mistä tuossa kirjoitettiin.
Joskus se on vain niin, että s tarvitsee kovaa kipua, jälkiä, merkkausta,
mutta sitten on myös hellyyden, sylin tarve, keskustelun.
Luin kirjan viime viikolla ja pidin kirjasta.
Se oli monitasoinen ja kiehtova, raju ja samalla siinä oli herkkyyttä.
Rajuudessa, rajojen etsimisessä oli paljon sellaista, mitä en ole kokenut,
mutta henkinen tunnelma oli sellainen, joka kosketti.
-
Omasta näkökulmasta oli kyllä todella huono.
Varmasti vapaassa suhteessa elävät osaavat paremmin sisäistää tarinan, mutta selkeänä monona en pysty ymmärtämään pelkkään sessioon pohjautuvaa suhdetta.
Itse tarvitsen tunnetta. Henkisen puolen mukaan.
Sinänsä teos kertoo hienosti turhia kaunistelematta tapahtumaa, ja mikä parasta, monen osallisen näkökulmasta!
Siitä isot plussat tekijälle!
Vaikka itse pidän omasta näkökulmasta huonona, silti suosittelen lukemaan.
Sain paljon irti, kaikesta huolimatta.
-
Sinänsä teos kertoo hienosti turhia kaunistelematta tapahtumaa, ja mikä parasta, monen osallisen näkökulmasta!
Teki mieli yyziä ihan huolella oliko se nyt "kaunistelematta" vaiko "kauhistelematta".
Ei, kysymys ei ole "ikänäöstä", katsoimet ovat juuri ensiluokkaisiksi todetut.
* )
-
Mun täytyy kyllä kans sanoa ettei uponnu minun laariin. Harvoin jätän kirjan kesken sen huonouden takia, mutta tämän kanssa kävi juuri niin, oli yksinkertaisesti liian vaivaannuttavaa luettavaa. Koko kerronnan keskeinen fokus tuntuu olevan raapustaa kuvaa miespäähenkilöstä käsittämättömän kovana pillumiehenä, eikä näkökulmatekniikka (sitä on nykyään niin liikaa kirjallisuudessa muutenkin) anna yhtään mitään lisää tarinalle saati aiheen käsittelylle.
Masterismiehen märkä uni paperille roiskittuna. Kielellisesti mukavasti sujuvaa, mutta sisällöllisesti auttamattoman tyhjän tynnyrin kolistelua, ja rakenteellisesti puuduttavan toisteinen ainakin siihen asti kun luin. En viitsi olla hirveän toiveikas, että viimeinen neljännes mitään käänteentekeviä yllätyksiä tarjoaisi, mutta en tokikaan näin lukematta varmaksi tiedä. Minusta ei vain maksanut vaivaa ottaa asiasta selvää.
-
Minua vähän häiritsee tämä kirja, nimenomaan siksi että se on vannottu olevan totta. Muuten se olisi mennyt vain "en pysty samaistumaan päähenkilöihin enkä siten ymmärrä"-laariin.
Tuolla aikaisemmin Lady Whip nosti esiin tuon Punainen Sessio-luvun. Sessiossa voi sattu kaikenlaista, ja ilmeisesti on ollut muutenkin kommunikaatio-ongelmia. Mutta itseäni häiritsi aivan älyttömästi se, että tuon session (selkeästi pieleen menneen) jälkeen Master katosi kuin pieru Saharaan. Ei kysellyt miten selkä, mitkä on fiilikset jne... Selkeästi raju sessio eikä tyyppi ole session jälkeen subiin itse oma-aloitteisesti yhteydessä tarkistellakseen fiiliksiä? En tiedä onko tuo sessiosuhteissa tavallista, mutta mua kyllä ihmetytti aikalailla.
Toinen häirinnyt asia oli se, että kerrottiin siitä toisestakin subista. Hänestä ei kerrottu kauhean nätisti (oikeastaan päinvastoin), joten tuli mieleen se että oliko hän oikeasti antanut luvan antaa itsestään tuollaisen kuvan. No ihmisiä on erilaisia ja varmaan kaikki on sovittua, mutta vähän häiritsi.
-
Mutta itseäni häiritsi aivan älyttömästi se, että tuon session (selkeästi pieleen menneen) jälkeen Master katosi kuin pieru Saharaan. Ei kysellyt miten selkä, mitkä on fiilikset jne... Selkeästi raju sessio eikä tyyppi ole session jälkeen subiin itse oma-aloitteisesti yhteydessä tarkistellakseen fiiliksiä?
Vaikka kirjassa tuota ei mainittu, ei tarkoita että sitä ei olisi ollut.
Voiko vaihtoehtoina tiedon puuttumiseen olla vaikkapa se, että asuivat ehkä samassa taloudessa. Tai ehkä kyseessä oli oma vaimo. Tai kenties polyperhe. Vaihtoehtoja löytyy.
-
Minua vähän häiritsee tämä kirja, nimenomaan siksi että se on vannottu olevan totta. Muuten se olisi mennyt vain "en pysty samaistumaan päähenkilöihin enkä siten ymmärrä"-laariin.
No kun juuri tämä. Jotenkin niin 1800-lukulaista vannoa että kirja on täyttä totta, ihan kuin se sillä paranisi. Kertomuksen perusidea on, että siinä voidaan viitata todellisiin tapahtumiin, henkilöihin tai paikkoihin, mutta on aivan kirjoittajan kynäilyn varassa, kuinka pitkälti tarina niihin sitoutetaan ja millaisia nämä viittaukset sitten ovat. Voidaan esimerkiksi miettiä jos kiinnostavaksi katsotaan, kuinka totuudenmukaisia ne lopulta ovat. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos kertomus on hyvä, moiseen on hyvin harvoin tarvetta.
Aivan hullunkurista on minun mielestäni lähteä arvioimaan saati puolustelemaan kertomusta sen perusteella mitä siinä ei ole, mutta oikeassa elämässä on jonkun sanojen mukaan jollekulle tapahtunut. Vaikka kirja olisi kuinka vahvasti tositapahtumiin perustuva, niin minusta tällainen spekulointi on ihan samaa sarjaa, kuin huudella kadulla jollekin salkkaritähdelle että lopeta se huumeiden käyttäminen äläkä oo niin ilkeä äitilles. Puurot ja vellit pahasti sekaisin.
Joo joo, mä tiedän ja allekirjotan itsekin: "kirjota sitten ite parempi!" ;D On totta kai tärkeää ja hatunnoston arvoista itsessään, että näitä teemoja täällä kotomaassakin kaunokirjallisuudessa käsitellään, ja hyvää keskustelua tärkeistä aiheista tämä on täälläkin poikinut. Kaikki kunnioitus siis kirjoittajille, vaikka tämä teos minua niin kovasti vastakarvaan silittikin :)
-
Joskus pari vuotta sitten tuli luettua tämä kirja, muutamassa tunnissa kuten yleensäkin viihdekirjallisuuden kanssa menee 8) En näe tarpeelliseksi alkaa kritisoimaan kirjan suhteen yhtään mitään, koska sehän on kuvaus ihmissuhteista, sessiosuhteista ja polyamorisesta parisuhteesta. Kaikkihan me toteutetaan itseämme eri tavoin.
Ehkä mä silti tykkäsin enempi fifty shadesista O0
-
Vaikka kirjassa tuota ei mainittu, ei tarkoita että sitä ei olisi ollut.
Voiko vaihtoehtoina tiedon puuttumiseen olla vaikkapa se, että asuivat ehkä samassa taloudessa. Tai ehkä kyseessä oli oma vaimo. Tai kenties polyperhe. Vaihtoehtoja löytyy.
Kirjan mukaan D ja subi eivät asuneet samassa taloudessa. Mutta siis tämä on ongelma juuri kun kerrotaan, että koko kirja on totta. Lähtökohtaisestihan ihmiset lukevat kirjoja niin, että "tämä on koko tarina". Sillä mitä tapahtuu kirjoitetun tarinan ulkopuolella ei ole oikeastaan merkitystä, sitähän ei ole katsottu tarpeelliseksi jakaa. Se on yksityistä, toissijaista. Jos sanottaisiin, että "perustuu jossakin määrin tositapahtumiin" niin arviointi perustuisi kirjoitettuun hahmoon. Nyt se kuitenkin saa pohtimaan henkilöä, joka on oikeasti toiminut noin - mitä kaikessa tuossa on oikeasti tapahtunut on aika toissijaista koska tämä on se osa tarinasta jonka kyseinen henkilö (henkilöt) ovat halunneet tuoda esiin. Ei ole nähty tarpeelliseksi kertoa enempää, sekin on valinta.