BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: hiz - 19.10.2013, 10:25
-
Toisessa ketjussa oli puhe sen oikean D:n löytämisestä, ja että alistuminen on suuri lahja, jonka vastaanottamiseen täytyy olla jo melko ainutlaatuinen tapaus.
Uskon että joku muukin subiksi itsensä mieltävä kantaa sisällään alistumisen lahjaa jonka haluaa ojentaa toiselle, useat odottavat koko ikänsä eivätkä silti kohtaa ketään joka olisi lahjansa arvoinen. Tälläistä lahjaa ei saa kepillä, pakottamalla eikä nöyryyttämällä ja se on muutakin kuin seksuaalista kiimaa.
Mielestäni on erittäin surullista, että joku odottaisi koko elämänsä tehdä jotain, jota ei ole edes kokeillut. Ja yhtä lailla kun rakkaus, en koe että seksi ja alistuminen (ei ehkä se suurin 'alistun nyt ihan sieluni syvyyksistä', mutta voi vähemmästäkin saada kiksejä) ovat sellaisia asioita joita tarvii säästää. Päinvastoin, minusta rakkautta&luottamusta&hellyyttä&huomiota&hymyjä&jne (ja negatiivisia asioita, myös) saa mitä enemmän sitä itse antaa.
Mikä olisi teidän neuvo tuolle subpks:n tekstin kuvitteelliselle subille, joka vuosikausia odottaa henkilöä joka olisi hänen alistumislahjansa arvoinen, jotta hän voisi toteuttaa kinkyhaaveensa?
Ja päteekö tämä myös D:lle? Onko riski, että sitten kun odottava subi vihdoin löytää sen ihannekumppaninsa, niin tämä kertookin subille, että itse odottaa vielä sitä täydellistä subia.
Odotatko Sinä sitä 'Oikeaa'? Vai odotitko, ja löysit? Vai löysitkö vahingossa, niin että jostakin kevyemmästä tuttavuudesta yhtäkkiä muodostuikin se 'Oikea' jota et nyt ikimaailmassa haluaisi vaihtaa johonkin vielä täydellisempään? Vai odotatko sitä 'Oikeaa' mutta viihdytät itseäsi muilla sen aikaa? Vai onko mielestäsi maailmassa niin paljon 'Oikeita' että aika ei riitä? Minua nyt kiinnostaisi ymmärtää miten eri kanteilta tätä samaa asiaa voi miettiä.
-
Tuli ja meni. Elämä on. Nyyh vitun nyyh. Eteenpäin --->
-
Mitä tulee odotteluun, on ihan suotavaa antaa mahdollisuus niille tyypeille, joiden kanssa on sitä kipinää. Olipa se prinssi pukeutunut nahkaan ja kettinkiin, valkeaan pukuun tai kiiltävään haarniskaan niin kotiin se tuskin ratsastelee sen enempää hevosella kuin moottoripyörälläkään. Itseään on kuitenkin älyttömän tärkeää kuunnella, jos jokin ei tunnu hyvältä ja oikealta niin on varmaankin turhaa lähteä kokeilemaan vain siksi, että joku muu vakuuttelee sen olevan parempaa kuin karpalo ja kinuski yhdessä. Mutta kun se oikea löytyy, kannattaako sen eteen nähdä vaivaa ja omistautua? Mielestäni kyllä, mitenkään dissaamatta niitä jotka ovat onnellisempia useampien kumppaneiden kanssa.
-
Mikä olisi teidän neuvo tuolle subpks:n tekstin kuvitteelliselle subille, joka vuosikausia odottaa henkilöä joka olisi hänen alistumislahjansa arvoinen, jotta hän voisi toteuttaa kinkyhaaveensa?
Ja päteekö tämä myös D:lle? Onko riski, että sitten kun odottava subi vihdoin löytää sen ihannekumppaninsa, niin tämä kertookin subille, että itse odottaa vielä sitä täydellistä subia.
Tämä "ongelma" on tuttu myös vaniljamaailmasta. Mun yksinkertaistettu päätelmä on, että kysessä voi olla sitoutumisen pelko (=pelko jätetyksi tulemisesta) ja/tai liian kovat luulot itsestä (=kukaan ei ole tarpeeksi hyvä).
Mä luulen, että ei pitäisi jäädä pohtimaan mieltymyksiään ja niiden mahdollista toteutumista loputtomiin, vaan toimia ajattelun ohessa. Enkä nyt tietenkään tarkoita mitään sessiosta/suhteesta toiseen pikapomppimista, vaan sitä että kun on saanut jotenkin hahmotettua sen, mikä vois olla oma intohimo, suuntaa sitä kohti. Jos odottaa jokaisen potentiaalisen kumppanin kohdalla, että sukat pyörii jaloissa, voi olla että saapi odotella melko pitkään. Usein ihmisillä on vääristynyt kuva itsestä, nähdään esim. ulkoinen habitus tai älykkyys parempana kuin se onkaan, ja norataan toinen esim. ulkonäön tai kirjoitustavan perusteella ennen minkäänlaista tutustumista. Tietysti pitää tuntea riittävästi vetoa toista kohtaan, eihän muuten synny mitään, mutta järki käteen ;)
Ja aina on riski, että oma unelmakumppani ei pidä sinua sellaisena. Tai että muutut epäkiinnostavaksi. Tai mitä tahansa. Elämä ei ole riskejä vailla.
Sit tuli mieleeni sellainen, että vaikka BDSM:ssa ja varsinkin D/s:ssä henkinen puoli on oleellista, sitä välillä mystifioidaan esim. foorumikirjoituksissa aika lailla ja veikkaan, että voi käydä niin, että ilman ensimmäistäkään kokemusta, saattaa muodostaa asiasta käsityksen, joka ei välttämättä pidä ihan paikkaansa.
-
,
-
Ei sellaista ole oikeasti. On vain ihmisiä, joista pitää enemmän tai vähemmän. Joistakin sitten tosi paljon.
-
Minusta Lou Reedin biisi Legendary Hearts kertoo aiheesta tyhjentävästi.
-
Mä oon se pöljä joka odottaa. Siis sellaista ihmistä joka olisi jotain ns oikeasti.
Ehkä kuvittelen itsestäni liikoja kun ei vaan ole kolahtanut.
Olen tehnyt tosi paljon asioita, monia myös pelkästä velvollisuudentunteesta koska pitää antaa mahdollisuus, niinkuin täällä(kin) aina sanotaan.
Edit. Tarkennetaan että ajattelin tässä yhteydessä tätä siis lähinnä seksuaalisuuden kannalta vaikka toi yleensä hyvä seksuaalinen match on myös hyvä match muutenkin, mutta voi olla ettei ole. Ja varsinkin toisinpäin on usein mulla, että muuten kiva mutta seksi ei toimi.
-
Kyllä sitä odottaa, sitä jotakuta. Eikä tee edes tiukkaa myöntää sitä :) Joskus avioliitossa olleena (10v) sitten. Joskus Rakastuneena olleena. Tietää sen tunteen ja hyvinkin mielelläni sen vielä kokisin. Vielä jos saa vastarakkautta. Enempää ei tarvita. Hiukan viisastuneena tosin nyt soisin hänenkin olevan kinky. Edes hiukan ;) En yhtään ole optimisti mutta, häävalssi on jo valittu :D Puutuu enää se morsian ja paikka :love:
-
Kinky-maailmassa on mahdollista muodostaa erilaisia kuvioita. Se, että harrastaa säännöllisen epäsäännöllisesti sessioita jonkun kanssa ilman pitemmälle meneviä sitoumuksia, ei ole mikään este sille, että ”sen oikean” kohdatessa voi omistautua täysin tälle. Kokemusta on. Pitää vain olla rehellinen ihmisille siinä, millainen suhde on kyseessä. Ja jos muuten sopiva kumppani ei ole kinky-asioissa täydellinen match, niin siinäkin ratkaisuksi voivat tulla erilaiset järjestelyt.
Kyökkipsykologiaan ja epämääräiseen otokseen perustuva vaikutelmani on myös pikemminkin ollut, että ”sen oikean” odottajat ovat kokemattomuuttaan kiitollisimpia uhreja niille totaalisen väärille. Kinky-maailmassa yleensä myös arvostetaan kokemusta, varsinkin miehillä sekä dominoivilla naisilla. Kokemuksen kartuttaminen ei niin vakavissa kuvioissa on todennäköisesti enemmän hyödyksi kuin haitaksi myös silloin kuin halutaan löytää ”se oikea”.
On tietenkin henkilöitä, jotka ehkä saavat nautintoa kinkyilyn harrastamisesta vain parisuhteessa tai vastaavassa, mutta vielä enemmän taitaa olla, varsinkin naisten keskuudessa, jotka lähinnä väittävät itselleen olevansa sellaisia.
-
En usko että mitään varsinaista "oikeaa" on edes olemassa, on vaan enemmän ja vähemmän toisilleen yhteensopivia ihmisiä (niinkun tuossa ylempänä onkin jo sanottu). Minusta on hieman surullista että jotkut rakentavat päässään jonkun ihannekumppanin mielikuvan..jota sitten odottavat koko elämänsä.
Eli ei,en odota sitä oikeaa, vaan nautin elämästä.
"If you spend your whole life waiting for the storm, you'll never enjoy the sunshine"
-
Mulla on sellainen karikatyyrityyppinen ajatus muotoutunut oman taipaleen aikana tuosta "Oikeasta".
-Hän, joka vapaaehtoisesti suostuu ja haluaa loikata kanssani samaan suohon kuokkansa kanssa,on se oikea-
paljon olen ihmisiä tavannut ja sydän auki ollut-
Olen kai vähän liian "rankka" tapaus tai sitten liian vanilijainen-tai sitten vaan oma itteni-
valitettavasti taitaa olla niin,että kun on vaikeaa, jää yksin ja ymmärrän sen hyvin. Mutta mullakin on tietty ylpeyteni tai jonkinlainen suomisisu olemassa edelleen =D
Keskustelun ja huumorin ei tarvitse tarkoittaa "metafysiikkaa" ja varmaan joskus ei sanoja tarvita edes-
Kuka on niin masokistinen,että huvikseen valitsee kärsimyksen ja yksinäisyyden sensijaan,että voisi olla onnellisempi?
Mutta pääasia että on kartallla itsensä kanssa,koska muille asian tilittäminenkään ei ole johtanut muuhun kuin selittämään lisää
-
..Rämmitään tätä elämää läpi, vähän kuin sen tutkimuksen mukaan joka sanoo - yli 90 % ihmisistä on töissä tai tekee työkseen asioita joista ei pidä, ei tekisi ilmaiseksi. Ehkä 3 -4 "oikeaa" on toistaiseksi osunut tälle taipaleelle. Pari lisää, ja vois mennä 20vuoden päästä lepoon..;)) *virn
-
Tapasin jo sen "oikean". Valitettavasti minä en ollut hänelle se "oikea". Nyt sitten pitäisi keksiä jotain muuta.
-
Tapasin jo sen "oikean". Valitettavasti minä en ollut hänelle se "oikea". Nyt sitten pitäisi keksiä jotain muuta.
Et ole yksin. Ja näillä mennään. Nyt etsin lähes oikeaa;)
-
En usko että mitään varsinaista "oikeaa" on edes olemassa, on vaan enemmän ja vähemmän toisilleen yhteensopivia ihmisiä (niinkun tuossa ylempänä onkin jo sanottu). Minusta on hieman surullista että jotkut rakentavat päässään jonkun ihannekumppanin mielikuvan..jota sitten odottavat koko elämänsä.
Eli ei,en odota sitä oikeaa, vaan nautin elämästä.
"If you spend your whole life waiting for the storm, you'll never enjoy the sunshine"
Juurikin näin.
Alkuhuuman jälkeen kaikki asiat latistuu. Uusi autokin on vähän aikaa kiva sitten se on vain auto.
Jos se on enemmän aikaa korjaamolla kuin liikenteessä niin se kannattaa laittaa kiertoon.
Sama pätee ihmis suhteisiinkin, pitää olla enemmin positiivisia asioita kuin negatiivisia.
Täydellistä 100 % hyvää autoa ei ole, jos on loistavat urheilulliset ominaisuudet niin sillä ei
tee mitään traktoriuralla.
-
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=207845466060538&set=a.113796975465388.18619.113793418799077&type=3&src=https%3A%2F%2Ffbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net%2Fhphotos-ak-prn2%2F1377236_207845466060538_205851863_n.jpg&size=400%2C429
Sopinee tähän :)
-
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=207845466060538&set=a.113796975465388.18619.113793418799077&type=3&src=https%3A%2F%2Ffbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net%2Fhphotos-ak-prn2%2F1377236_207845466060538_205851863_n.jpg&size=400%2C429
Sopinee tähän :)
Valitettavasti vanhentunutta tuollainen ajattelu nykypäivänä. Mutta toisaalta nykypäivänä on niin helppo löytää ihmisiä sen hetkiseen tarpeeseen, että kertakäyttökulttuuri on hyvin ymmärrettävää.
Vastauksena kysymykseen, sitä oikeaa en enää odota. On todella mahdotonta, että nykymaailman vaatimustasolla kahdella tai useammalla ihmisellä synkkaisi kaikilla tasoilla niin hyvin.
-
Hiukka olen erimieltä tuosta :)
-
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=207845466060538&set=a.113796975465388.18619.113793418799077&type=3&src=https%3A%2F%2Ffbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net%2Fhphotos-ak-prn2%2F1377236_207845466060538_205851863_n.jpg&size=400%2C429
Sopinee tähän :)
Näinhän se on: "Se oikea" on joku, jonka kanssa pystyy korjaamaan rikki mennyttä eikä haikaile heti uuden perään.
-
Mikä on "se oikea" kenellekin. Kaikille ei löydy sitä "oikeaa" ikinä ja tosille ei ole olemassa sitä yhtä ainutta "oikeaa" vaan monia.
Minunkin mielestäni se on jotenkin lohdutonta koko elämänsä kuluttaa siihen ainoan "oikean" venaamiseen.
Mitä järkeä kuluttaa elämänsä noin typerästi kun samaan aikaan elämäänsä voi elää??!!
Itse en ole koskaan ikinä sitä "Oikeaa" kyttäillyt, mennyt vaan tilanteiden kautta toiseen ja kohdannut monenmoisia ihmisiä, karkeasti sanoen hyviä ja pahoja, ihania ja helvetin ärsyttäviä kusipäitä. Elämä muovautuu koko ajan ja toiset ihmiset tipahtaa pois kyydistä mutta eivä kaikki.
En jää paikoilleni odottelemaan vaan kierrän maailmaa.
-
Mikä on "se oikea" kenellekin. Kaikille ei löydy sitä "oikeaa" ikinä ja tosille ei ole olemassa sitä yhtä ainutta "oikeaa" vaan monia.
Minunkin mielestäni se on jotenkin lohdutonta koko elämänsä kuluttaa siihen ainoan "oikean" venaamiseen.
Mitä järkeä kuluttaa elämänsä noin typerästi kun samaan aikaan elämäänsä voi elää??!!
Itse en ole koskaan ikinä sitä "Oikeaa" kyttäillyt, mennyt vaan tilanteiden kautta toiseen ja kohdannut monenmoisia ihmisiä, karkeasti sanoen hyviä ja pahoja, ihania ja helvetin ärsyttäviä kusipäitä. Elämä muovautuu koko ajan ja toiset ihmiset tipahtaa pois kyydistä mutta eivä kaikki.
En jää paikoilleni odottelemaan vaan kierrän maailmaa.
Hear hear.
-
Toisessa ketjussa oli puhe sen oikean D:n löytämisestä, ja että alistuminen on suuri lahja, jonka vastaanottamiseen täytyy olla jo melko ainutlaatuinen tapaus.
Uskon että joku muukin subiksi itsensä mieltävä kantaa sisällään alistumisen lahjaa jonka haluaa ojentaa toiselle, useat odottavat koko ikänsä eivätkä silti kohtaa ketään joka olisi lahjansa arvoinen. Tälläistä lahjaa ei saa kepillä, pakottamalla eikä nöyryyttämällä ja se on muutakin kuin seksuaalista kiimaa.
Mielestäni on erittäin surullista, että joku odottaisi koko elämänsä tehdä jotain, jota ei ole edes kokeillut. Ja yhtä lailla kun rakkaus, en koe että seksi ja alistuminen (ei ehkä se suurin 'alistun nyt ihan sieluni syvyyksistä', mutta voi vähemmästäkin saada kiksejä) ovat sellaisia asioita joita tarvii säästää. Päinvastoin, minusta rakkautta&luottamusta&hellyyttä&huomiota&hymyjä&jne (ja negatiivisia asioita, myös) saa mitä enemmän sitä itse antaa.
Mikä olisi teidän neuvo tuolle subpks:n tekstin kuvitteelliselle subille, joka vuosikausia odottaa henkilöä joka olisi hänen alistumislahjansa arvoinen, jotta hän voisi toteuttaa kinkyhaaveensa?
Kauniisti sanottu subpks ja mun neuvo olisi ettei sitä "oikeaa" kannata sen enempää odottaa kuin etsiäkkään. Uskon että sellainen tulee vastaan jos on tullakseen eikä sitä väkisin löydä vaikka kuinka etsiskelis tai odottelis... Tai no voihan sitä odotella, mutta kyllä mä suosittelisin kokeilee vähän muittenkin kanssa asioita siinä odotellessa. Voihan sitä yrittää pitää vähän kevyemminkin "hauskaa" siinä odotellessa jos kykenee, saattaa tietysti olla helpommin sanottu kun tehty.
-
Mikä on "se oikea" kenellekin. Kaikille ei löydy sitä "oikeaa" ikinä ja tosille ei ole olemassa sitä yhtä ainutta "oikeaa" vaan monia.
Minunkin mielestäni se on jotenkin lohdutonta koko elämänsä kuluttaa siihen ainoan "oikean" venaamiseen.
Mitä järkeä kuluttaa elämänsä noin typerästi kun samaan aikaan elämäänsä voi elää??!!
Itse en ole koskaan ikinä sitä "Oikeaa" kyttäillyt, mennyt vaan tilanteiden kautta toiseen ja kohdannut monenmoisia ihmisiä, karkeasti sanoen hyviä ja pahoja, ihania ja helvetin ärsyttäviä kusipäitä. Elämä muovautuu koko ajan ja toiset ihmiset tipahtaa pois kyydistä mutta eivä kaikki.
En jää paikoilleni odottelemaan vaan kierrän maailmaa.
Millä ihmeenlailla se oikean "odottaminen" sulkee pois sen että, sitä odotellessaan ei voisi elää ja katsella ympäriinsä?? ::)
-
Minäkin vähän ihmettelen samaa kuin submiesjns-
Tuo ajatus Ainoasta Oikeasta on ka tullut kohtalo-uskosta tai johdatukseen luottamisesta tai sitten aikuisten saduista,romantiikkapokkareista? Minua ei haittaa jos joku uskoo kohtaloon tai johdatukseen-itse en vain kykene sellaiseen-
Jos on jo kokenut,että mitä on mm. Kevyempi hauskanpito ja jos sillä on ollut rankat seuraukset,ei ehkä halua kokea enää samaa-ja jos kokeillut vielä kertakiellonpäälle sen "hauskuuden" kun ainoa millä on väliä,hetken,on jalkoväli ja sen antaminen. Sitten uuden jalkovälin luokse-karua mutta totta.
Toisille tuo sopii ja sekään ei mua haittaa.
Miten se frank pappa sanoikaan,en muista enää ;D
Jatkoksi hupi-offtopiccia: kun löydetään hylätty vauva jostain,ei kysytä koskaan,että missä sen isä on,mutta äiti tuomitaan heitteellejätöstä? Ihmeellinen hauskanpitokulttuuri kyllä (-:
-
En tiedä odotanko sitä oikeaa vai olenko vain tavallista valikoivampi: tiedän, mitä haluan ja tuon sen myös julki.
Ilmeisesti tästä syystä myös ylläpito on päätynyt tituleeraamaan minua ahdasmieliseksi!
En ole juoksemassa jokaisen kaksijalkaisen perässä kyrpä pystyssä, koska tusinapanot eivät anna mitään.
En myöskään juokse kahleita kilistellen raippa ojossa jokaisen subin perässä, koska haluan ennen näitä juttuja tuntea ihmisen. Tapaan ihmisiä mielelläni vaikka kahvilla tai syömässä ja tutustun sekä tarjoan kummallekin mahdollisuuden perääntyä,mikäli ei homma natsaakkaan. En myöskään voi elää missään seksi- tai Master/sub-suhteessa, vaan tarvitsen koko paketin. Yksi asia johtaa toiseen toinen kolmateen ja jos ei homma toimi, niin Kiitos ja Näkemiin.
Tämä on minun tapani toimia, toisilla on omat tapansa enkä tuomitse ketään. Mikäli minun tapani toimia on Minulle väärä, niin polttakaa mut roviolla. Valitsen kumppanin itselleni, en muita miellyyttääkseni.
-
En tiedä odotanko sitä oikeaa vai olenko vain tavallista valikoivampi: tiedän, mitä haluan ja tuon sen myös julki.
Ilmeisesti tästä syystä myös ylläpito on päätynyt tituleeraamaan minua ahdasmieliseksi!
Haluaisitko avata mitä tarkoitat? En muista että ylläpito olisi moista tituleerausta käyttänyt, saati ylläpidon sinusta koskaan keskustelleen.
Jos joku yksittäinen ylläpidossa oleva henkilö on niin sanonut, hän on sanonut sen ihan omana itsenään. Ei Baarin ylläpidon edustajana taikka ylläpidon kommenttina.
-
Mikä on "se oikea" kenellekin. Kaikille ei löydy sitä "oikeaa" ikinä ja tosille ei ole olemassa sitä yhtä ainutta "oikeaa" vaan monia.
Minunkin mielestäni se on jotenkin lohdutonta koko elämänsä kuluttaa siihen ainoan "oikean" venaamiseen.
Mitä järkeä kuluttaa elämänsä noin typerästi kun samaan aikaan elämäänsä voi elää??!!
Itse en ole koskaan ikinä sitä "Oikeaa" kyttäillyt, mennyt vaan tilanteiden kautta toiseen ja kohdannut monenmoisia ihmisiä, karkeasti sanoen hyviä ja pahoja, ihania ja helvetin ärsyttäviä kusipäitä. Elämä muovautuu koko ajan ja toiset ihmiset tipahtaa pois kyydistä mutta eivä kaikki.
En jää paikoilleni odottelemaan vaan kierrän maailmaa.
Millä ihmeenlailla se oikean "odottaminen" sulkee pois sen että, sitä odotellessaan ei voisi elää ja katsella ympäriinsä?? ::)
Monella se tuntuu juurikin sulkevan pois että odotellessaan keskittyy liikaa siihen ja elämä jää elämättä ja kokematta. Näin on monelle vaan käynyt vaikkei sen pitäisi niin mennä. Mutta no, meitä on moneen eri junaan ja asemallekin jää..
-
Monella se tuntuu juurikin sulkevan pois että odotellessaan keskittyy liikaa siihen ja elämä jää elämättä ja kokematta. Näin on monelle vaan käynyt vaikkei sen pitäisi niin mennä. Mutta no, meitä on moneen eri junaan ja asemallekin jää..
Elämä on se mikä tapahtuu, silloin kun on liian kiireinen tehdessään muita suunnitelmia.
'Riittävän hyvä' on usein se mitä tarvitsee. Riittävän hyvästä pystyy hiomaan yhdessä timantin ajan kanssa, kunhan molemmilla kärsivällisyys riittää. Ehkä? Ei minulla tosin ole kokemusta, että riittävän kärsivällisiä ihmisiä olisi...
-
Tavallaan joo. Pidän kyllä hauskaa sillä aikaa, mutta toisaalta olen lyönyt aivan järjettömän kovat vaatimukset "sille oikealle" ja tämän myötä tulee luultavasti tuhottua jatkossakin monta hyvää juttua, kun oma pää vain ei pysy mukana.
Pitäis vaan osata katella rauhassa, eikä miettiä liikaa...
-
Millä ihmeenlailla se oikean "odottaminen" sulkee pois sen että, sitä odotellessaan ei voisi elää ja katsella ympäriinsä?? ::)
Minä näkisin tässä ongelmana sen, että kuljetaan liian tiukasti laput silmillä eikä uskalleta olla avoimia. Siinä voi menettää aika paljonkin potentiaalisia "Oikeita" mikäli kriteerit leijailee jossain tähdissä ja omissa fantasiamaailmoissa. Tietenkään ihan kaikessa ei voi eikä kannatakaan joustaa (itse tuskin ryhtyisin enää pelkkään vaniljasuhteeseen), mutta olen omakohtaisesti useinkin yllättynyt miten eri asioihin ihmisissä kiintyy ja jopa rakastuu, ja miten oma katsantokanta asioihin ja niiden tärkeysjärjestykseen muuttuu.
-
En odota ainakaan enää.
Ennen nykyistä suhdetta odotin ja etsin raivokkaastikin sitä oikeaa. Sitten tuli eteen sattuma ja tarkoitus ja palaset loksahtelivat paikoillaan.
Jos pystyt olemaan itsellesi rehellinen niin neuvoisin että omista unelmistaan ei kannata luopua. Haluan uskoa että meille kaikille löytyy Se oikea.
-karwis
-
Pitänee itsekin vastata... ::)
En usko että on olemassa vain sitä yhtä oikeaa, mutta on olemassa joukko ihmisä jotka saattavat olla oikeita. Näihin ihmisiin kannattaa tutustua ja keskittyä.
Itse näen sen oikean etsimisen sellaisena että elää, kokee ja kokeilee. Tutustuu itseensä ja siihen mikä itselle sopii. Näin lähestyy koko ajan sitä tietoa mitä tarvitsee sen oikean valitsemiseen. Se että sellaista ei ole tarjolla ei ole mikään syy tyytyä johonkin joka ei tunnu oikealta. Kiville karahtaa!
En tiedä odotanko sitä oikeaa vai olenko vain tavallista valikoivampi: tiedän, mitä haluan ja tuon sen myös julki.
En ole juoksemassa jokaisen kaksijalkaisen perässä kyrpä pystyssä, koska tusinapanot eivät anna mitään.
En myöskään juokse kahleita kilistellen raippa ojossa jokaisen subin perässä, koska haluan ennen näitä juttuja tuntea ihmisen. Tapaan ihmisiä mielelläni vaikka kahvilla tai syömässä ja tutustun sekä tarjoan kummallekin mahdollisuuden perääntyä,mikäli ei homma natsaakkaan. En myöskään voi elää missään seksi- tai Master/sub-suhteessa, vaan tarvitsen koko paketin. Yksi asia johtaa toiseen toinen kolmateen ja jos ei homma toimi, niin Kiitos ja Näkemiin.
Tämä on minun tapani toimia, toisilla on omat tapansa enkä tuomitse ketään. Mikäli minun tapani toimia on Minulle väärä, niin polttakaa mut roviolla. Valitsen kumppanin itselleni, en muita miellyyttääkseni.
.
Tähän on helppo yhtyä.
-
Bdsm-skene on just siksi raikashenkistä, kun siinä ei ole niin vahvana sen Ainoan Oikean odottaminen. On polysuhteita, sessiosuhteita, solmunvääntämistä, kokeilevaa ja tutkiskelevaa kanssakäymistä.
Voi olla myös sellaisia erakoituneita, ettei ole niinkään altis mihinkään suureen rakkauden pyörteeseen, mutta silti tarvitsee jotain...
-
Odotan ja en odota.
Toisaalta tiedostan sen, että ihmissuhteet ovat kompromisseja, yhteisen sävelen hakemista. Toisaalta mietin, mikä määrä tasapainoilua ja laudan heilahtelua on sellaista, mitä pidemmän päälle jaksan ja haluan katsella. Hyvistä ja natsaavista edellytyksistä on helpompaa lähteä rakentamaan suhdetta. En odota täydellistä ihmistä vaan ihmistä, joka on mulle täydellinen virheiden kanssa. Voihan romanttinen läpälässynlää.
Mutta en siltikään halua alistua vaan alistumisen vuoksi vaan siinä on melkeen aina mukana suuremmat fiilikset. Yksittäiset sessiot ovat erikseen, mut jos haluan pidemmän suhteen, alistumiseen vaaditaan niitä isoja tunteita. Ja niiden kanssa on helpompaa silloin, kun tekee kaiken ihmisen kanssa, jolla on ollut paremmat edellytykset. Pelkällä piiskalla on pidemmän päälle vaikeaa ryömittää ketään, imho.
Ja vielä rautalangasta: EN tarkoita edellytyksillä adoniksen ulkonäköä, puolimetristä kullia, isoa lompakkoa tai helvetin kallista autoa. 8)
-
Odotan. Tosin en odota, että kaikki menee kuin sadussa jne. Mutta odotan silti, sitä oikeaa.
En tosin ole enää varma, että kaikille on se toinen puolikas jossain. Jotkut ovat kokonaisia yksinään. Ehkä olen yksi niistä.
t. Epätoivoinen Romantikko Kaikesta Kurasta Huolimatta
-
Kai Poraajakin voi olla hieman pehmo...
Odotan toisinaan, kun se on reissussa ja on luvannut tulla yöksi kotiin.
Se oikea.
:love:
-
Mä löysin sen oikean vajaa vuosi sitten joten enää ei tarvitse odottaa muuta kuin että asumme jälleen samassa maassa ja toivottavasti saman katon alla.
Oltiin molemmat jo ehkä toivomme menettäneitä, kunnes pariuduimme ja tajusimme miten loistava pari me ollaan. Elämän kaikilla osa-alueilla. Meillä on samanlainen huumorintaju, arvot, mielipiteet. Ja yhdessä lähdetty tutkimaan BDSM-maailmaa koska molemmilla on yhtäläinen kiinnostus mutta ei kokemuksia (paitsi nyt toistemme kanssa. Ihan kuin neitsyys menisi uudestaan ja tällä kertaa oikealle ihmiselle).
Mä sanoisin ettei kannata tyytyä huonoihin suhteisiin. Vaihtamalla usein paranee. Mä oon aina ollut kova ahdistumaan ja oireilemaan aiemmissa jutuissa, mutta sitten kun kaikki loksahti kohdalleen on kaikki ollut vaivatonta.
Tai sitten mä olen vain naivi 23v tytönhempukka joka uskoo siihen että he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Kyllä, olen myös välillä kyyninen.
-
Osallistun tähän aiheeseen näin vanhemman, sitoutuneen ihmisen näkökulmasta. Muistaakseni en ole koskaan uskonut siihen että olisi olemassa vain se yksi ja ainoa "oikea"..... eri asia olivat nuoruuden ehdottomat ihastukset, rakastumiset. Ne toki kovinkin aitoja ja vahvoja sillä hetkellä, en halua vähätellä niitä jälkikäteen mitenkään.
Aikuisena olen ymmärtänyt melko varhain että oikeita, sopivia ja hyviä vastakappaleita voi olla montakin. Eri tavoin sopivia ja eri tavoin omiaan. Joustavuutta ja sitä avointa mieltä tarvitaan tietysti aina ihmissuhteissa mutta varsinkin siinä "löytövaiheessa". Kannattaa mielestäni antaa aito mahdollisuus toiselle, tutustua rauhassa, katsoa naamioiden ja maneerien taakse. Itsestäänselyyksiähän nämä toki mutta muistamisen arvoisia silti.
Itse olen melko mustavalkoinen, jopa ehdoton ihminen, ainakin ollut mutta huomaan peruutuspeiliin katsoessani että silti niitä oikeita, sopivia ihmisiä on elämässäni ollut aina, yksi tai useita. Sopeutumista ja aitoa halua tutustua; niiden avulla oikeat ihmiset löytyvät kyllä. Onnea matkaan kaikille vielä toivoville ja etsiville :love:
-
Mutta no, meitä on moneen eri junaan ja asemallekin jää..
No onneksi on-menis aika tylsäksi jos kaikki olis samalla kirveellä veistettyjä-
Itehän ajelen resinalla-hyvin ehtii näkemään ja tiirailemaan maisemia,junassa ne vaan vilahtaa aina liian nopeasti :)
-
Tiedän kyllä että moni haluaisi mut, mutta te ette saa mua ettekä saa koko maailmaa! 8) ::)
-
Niin, se oikea :love:
Etenkin nää kinky suhteet, on sovittelua, halujen ja tarpeiden osalta. Ihminen on aina se tärkein, sit ne halut ja tarpeet, täydentää suhteen, ja niissä on se sovittelun paikka, koska ikinä ne halut/tarpeet, ei natsaa ihan täysin. Itsessäni olen huomannu nyt, että se ihminen onkin niin tärkeä, että olen vaihtanu roolini, mihin en ikinä kuvitellu pystyväni, mutta tässä suhteessa, nautin täysin roolistani, ja olen luvattoman onnellinen, tässä ja nyt :)
-
En odota enkä usko sellaisen olemassaoloon vanilja- tai BDSM-mielessä.
Mua ahdistaisi ajatus, että joku odottaa mun olevan kaikkea mitä on toivonut. Aivan liikaa paineita istua johonkin toisen asettamaan muottiin. Samasta syystä en odota yhdenkään kumppanini olevan minulle kaikkea.
Onneksi vastaan on kävellyt useita ihmisiä, jotka ajattelevat asiasta samalla tavalla ja joiden kanssa voi keskittyä siihen, mikä on yhteistä. Yhden kanssa asun ja elän yhdessä, toisen kanssa toteutan sadistista puoltani ja niin edelleen. Kaikki ovat tyytyväisiä eikä kenenkään tarvi pelätä, ettei "riitä".
-
Mua ahdistaisi ajatus, että joku odottaa mun olevan kaikkea mitä on toivonut. Aivan liikaa paineita istua johonkin toisen asettamaan muottiin. Samasta syystä en odota yhdenkään kumppanini olevan minulle kaikkea.
Minkähän takia sellaisesta tarvitsisi ottaa paineita? Eikö se ole paras tilanne? Silloinhan riittää pelkästään, että on, täyttämään toisen 'vaatimukset'. Ei tarvitse sulloa itseään omakeksimään muottiin, jollaista toinen ei luultavasti edes yritä valaa.
-
Elämän monimutkaisuuden takia olisi ehdottomasti helpointa, jos joku Oikea tulisi hakemaan kotoa. Ja hankkisi lapsenvahdin, niin että sieltä kotoa voisi lähteä kokemaan niitä muita asioita... Käytännön elämässä elelen kuitenkin selibaatissa, koska tilaisuudet ja rohkeus lähteä etsimään muuta eivät oikein tunnu riittävän. Ehkä vielä joskus, kun muut palaset ovat vähän enemmän paikoillaan. Tunteeton irtoseksi tai irtokinkyily ei ole minua varten, mutta suhde, vaikka sitten vain kuukausissakin laskettava, olisi kyllä kiva.
-
Mua ahdistaisi ajatus, että joku odottaa mun olevan kaikkea mitä on toivonut. Aivan liikaa paineita istua johonkin toisen asettamaan muottiin. Samasta syystä en odota yhdenkään kumppanini olevan minulle kaikkea.
Minkähän takia sellaisesta tarvitsisi ottaa paineita? Eikö se ole paras tilanne? Silloinhan riittää pelkästään, että on, täyttämään toisen 'vaatimukset'. Ei tarvitse sulloa itseään omakeksimään muottiin, jollaista toinen ei luultavasti edes yritä valaa.
Mitähän tuo "kaikki" sitten pitää sisällään?
Sitäkö, että yhden ihmisen tulisi olla jollekin ihan kaikki, ystävä, rakastettu,työkaveri,kaupan kassa, siivooja,poliisi, pappi,veroviranomainen- eikö elämässä luonnostaan ole erilaisia rooleja ja jotka eivät todeudu kertakaikkiaan yhdessä ihmisessä?
Eikö riittävän sopiva kumppani riitä tai että miksi kumppanilta tulisi saada ihan kaikki asiat? Tai että eri kumppaneilta saisi kaiken sen mitä tarvitsee ja mistä unelmoi ja ylikin?
Meikä ei oikein ymmärrä tuota, mutta olen kai vaatimaton ja tyytynyt vähään tai tuskin mihinkään ;D
Tarvitseeko rakkaus ja kunnioutus täyttyäkseen sen, että toinen ihminen/ihmiset, täyttävät jokaikisen ja pienimmänkin tarpeen? Eikö se ole vähän lapsenomaista tavallaan
-
"Kaikki" tarkoittaa Sen Oikean kohdalla kaikkea seksiin ja romantiikkaan liittyvää, koska niiden hakeminen suhteen ulkopuolelta on saman narratiivin mukainen pettämisen määritelmä. Ei siis tarvi olla poliisi, siivooja tai kaupan kassa, riittää että kumppani tyydyttää kaikki romanttis-seksuaaliset tarpeet. Ikävä kyllä sekään ei ole realistinen odotus.
Yritän valaista esimerkillä: olen naimisissa, mutta vaimoa ei kiinnosta BDSM, toisin kuin minua. Yhden Oikean olemassaoloon perustuva romanttisen rakkauden malli tarkoittaa joko sitä, että luovun kinkyilystä tai vaihtoehtoisesti eroan suhteesta ja yritän löytää jonkun vielä sopivamman. Ensimmäisessä tapauksessa en ole onnellinen, koska en voi toteuttaa minulle tärkeitä mielihaluja, mikä taas asettaa kumppanilleni paineita täyttää ko. tarpeet. Minun parisuhdefilosofiassani kumppanin onnellisuus on tärkeää, koska tiedän että tyydyttämättä jääneet tarpeet aiheuttavat katkeruutta ja onnettomuutta.
Joutuisin siis jatkuvasti painimaan muuten niin hiton hyvin toimivan parisuhteen ja kinkyilyn puuttumisen välillä. Jos uskoisin Siihen Oikeaan, päättelisin että nykyinen kumppanini ei ole hän, eroaisin ja aloittaisin jälleen kerran alusta. Kukaan ei ole toiselle täydellinen kumppani, joten tätä kierrettä jatkuisi hautaan asti.
Kun taas alun alkaen hylkään kuvitelmat siitä yhdestä Oikeasta, voin avoimin mielin iloita siitä, mitä kumppanini on. Hakemalla BDSM-seurani muualta vapautan hänet niistä paineista, joita kinkyilyn puute muuten aiheuttaisi. Vaimoni ei ole Se Oikea, mutta onpahan pirun hyvä kumppani ja arvostan kaikkia niitä asioita, joita häneltä saan elämääni.
Tulipa sekava teksti. Pointti on kuitenkin se, että mikään pari ei ole 100% yhteensopiva, varsinkaan kun halut muuttuvat vuosien varrella. Ei-täydellinen yhteensopivuus on ristiriidassa Sen Oikean olemassaolon kanssa, mikä tekee sen ideaalin tavoittelusta turhaa. Vähemmän kärsimystä joutuu kokemaan, kun ripustautuu ideaalien sijaan tosiasioihin, niin epäromanttiselta ja pessimistiseltä kuin se kuulostaakin.
-
Hyvinhän tuosta selvää saa hihaton.
Mietin itse sellaista että jos ei seksissä kaikki olisi aivan täydellistä-kumppani olisi kinky,mutta ei kykenisi vaikka nielemään spermaa,muttatykkäisi piiskatuksi tulemisesta niin pitääkö se spermannielijä ettiä sitten jostain vai voiko tehdä kompromissin..kankea vertaus,mutta en ny keksinyt parempaa :D
-
Tuo riippuu varmaan ihan siitä, kuinka tärkeäksi sen nielemisen onnellisuudelleen kokee. Ihan kaikkea ei saa koskaan, mutta mitä vähemmästä joutuu luopumaan, sen vähemmän se syö miestä/naista/ihmistä. Omalla kohdalla BDSM-kiinnostus ja vaihtelun tarve ovat sen verran isoja juttuja, että minulla on vaimon lisäksi muitakin kumppaneita.
-
Joo, ymmärrän oikein hyvin kun itekin jonkinasteinen kinky olen luultavammin. Tulis varmaan aika kiirus opetella asioita, jos kumppani olisi rakas ja haluaisi miellyttää. Se olisi aika surullista tosiaan, jos menisi toiveet ja halut aivan ristiin seksissä ja romantiikassa.
Kuuntelin eilen Mr.Lotharin ja Susan Silverin haastattelua ja heillä oli kanssa omat "spesiaalit" toiveensa. Lothar kertoi, ettei kykene olemaan yhden tai kahden kanssa, vaan kumppaneiden tulee vaihtua jatkuvasti. Silver taas totesi, että pitää saada seksiä monta kertaa päivässä-ei nuokaan kai helppoja juttuja ole..tai mistä tiedän toisaalta C:-)
tuosta haastattelustakin tuli mieleen,että kuinka helppoa tai sitten vaikeaa ihmisen on tyydyttyä ja löytää tasapainoa-ja sitten sekin että jos kinkyllä aivot ovat myös "seksielin" ei vältämättä tarvitse jatkuvasti olla just aktissa-"kierot" ajatuksetkin kenties tuovat jotain hupia elämään-milloin sitä on sitten maksimaalisen onnellinen tai mikä riittää.. mutta joo,menee ohi aiheen taas :D
-
Pointti on kuitenkin se, että mikään pari ei ole 100% yhteensopiva, varsinkaan kun halut muuttuvat vuosien varrella. Ei-täydellinen yhteensopivuus on ristiriidassa Sen Oikean olemassaolon kanssa, mikä tekee sen ideaalin tavoittelusta turhaa. Vähemmän kärsimystä joutuu kokemaan, kun ripustautuu ideaalien sijaan tosiasioihin, niin epäromanttiselta ja pessimistiseltä kuin se kuulostaakin.
En usko että kukaan oikeasti uskoo että on olemassa joku ihan 100% täydellinen yksilö. Kukaan ei ole täydellinen.
Itse miellän sen ennemmin niin että olisi joku joka olisi niin lähellä että ne muutamat jotkut pienet asiat olisi yhteisestä halusta sovittavissa kompromisseilla.
Musta tuntuu ennemmin kamalan ahdistavalta ajatus siitä että pitäisi jaksaa hoitaa montaa suhdetta yhtäaikaa. En osaa enkä jaksa edes sitä yhtä.
Ja miten voi käydä niin hyvä tuuri että löytää monta tosi hyvää ja sopivaa kumppania kun monet ei löydä sitä yhtäkään?
Vai pitääkö nyt vain alkaa olla sellaisen kanssa jotka tyydyttää vaikka mun spermannielentätarpeeni, muusta viis, ja toisen joka tykkää piiskasta, muusta viis jne.?
-
En usko että kukaan oikeasti uskoo että on olemassa joku ihan 100% täydellinen yksilö. Kukaan ei ole täydellinen.
Itse miellän sen ennemmin niin että olisi joku joka olisi niin lähellä että ne muutamat jotkut pienet asiat olisi yhteisestä halusta sovittavissa kompromisseilla.
Mun kirjoissa Se Oikea on juuri se 100% oikea kumppani, perustuen ihan siihen miten koko konseptia käsitellään mediassa. Katson tarpeelliseksi erottaa Sen Oikean niistä, jotka voi pyöristää siihen sataan prosenttiin, koska ensimmäinen on taruolento ja jälkimmäiset oikeita, yksilöllisiä ihmisiä. Aidon ihmisen laittaminen Se Oikea -muottiin on julmaa, koska kukaan ei voi täyttää sitä lokeroa kokonaan.
Musta tuntuu ennemmin kamalan ahdistavalta ajatus siitä että pitäisi jaksaa hoitaa montaa suhdetta yhtäaikaa. En osaa enkä jaksa edes sitä yhtä.
Ja miten voi käydä niin hyvä tuuri että löytää monta tosi hyvää ja sopivaa kumppania kun monet ei löydä sitä yhtäkään?
Tuurilla on lopulta aika vähän tekemistä sen kanssa, miten niitä ihmisiä löytää. Omani olen tavannut kaveripiirin kautta, netistä aktiivisesti etsimällä ja pari kertaa myös randomilla, mutta viimeisestä ryhmästä yksikään ei ole enää kuvioissa. Useamman suhteen pyörittäminen on työläämpää kuin yhden, mutta vastaavasti ainakin minulle palkitsevampaa. En minäkään sitä "osaa", kunhan teen niin kuin parhaiten taidan ja katson miten asiat sujuvat.
Vai pitääkö nyt vain alkaa olla sellaisen kanssa jotka tyydyttää vaikka mun spermannielentätarpeeni, muusta viis, ja toisen joka tykkää piiskasta, muusta viis jne.?
Onko mitään välimuotoja yhden tempun ja elinikäisen parisuhteen välillä? Mulla on kumppaneiden kanssa sama kuin ystävissä, toisen kanssa käydään kerran vuodessa mökkireissulla ja toista näkee viikottain, eikä kumpikaan ole vähemmän arvokas kuin toinen. Kumppaneissa toisessa päässä skaalaa on vaimo ja toisessa joku yhden illan juttu, mutta väliin mahtuu vaikka ja minkälaista. Eivät nämä ole mustavalkoisia asioita.
-
En usko että kukaan oikeasti uskoo että on olemassa joku ihan 100% täydellinen yksilö. Kukaan ei ole täydellinen.
Itse miellän sen ennemmin niin että olisi joku joka olisi niin lähellä että ne muutamat jotkut pienet asiat olisi yhteisestä halusta sovittavissa kompromisseilla.
Mun kirjoissa Se Oikea on juuri se 100% oikea kumppani, perustuen ihan siihen miten koko konseptia käsitellään mediassa. Katson tarpeelliseksi erottaa Sen Oikean niistä, jotka voi pyöristää siihen sataan prosenttiin, koska ensimmäinen on taruolento ja jälkimmäiset oikeita, yksilöllisiä ihmisiä. Aidon ihmisen laittaminen Se Oikea -muottiin on julmaa, koska kukaan ei voi täyttää sitä lokeroa kokonaan.
Okei, eli selkeästi pitäisi eka määritellä mitä tarkoitetaan sillä oikealla koska näkemykset eroaa. Mulle se oikea olisi sellainen joka pääsee niin lähelle sataa että sen kanssa voi elää.
Kuten sanoin, en kuvittele kenenkään olevan täydellinen.
-
Sellainen "oikea" jota kestää samoissa huonetiloissa on sellainen, jonka äänestä pitää. Näin mä olen sen miettinyt. On sellaisia, joiden ääni ja jutut alkaa särkeä korvia. Tosin saattaa huoneissa kaikuviin ääniin olla ollut ittelläkin jotain osaa :)
-
Mulle Se Oikea tupsahti eteen juuri silloin kun vähiten osasin odottaa, tavalla, jota vähiten osasin odottaa ja edustaa vieläpä sukupuolta, jota vähiten osasin odottaa.
Omalla kohdallani uskon siis Siihen Oikeaan, sielunkumppaniin. Maailmassa on paljon ihania ihmisiä, rakkaita hyviä ystäviä, ja niitä, joiden kanssa toteuttaa seksuaalisuuttaankin, mutta vain tämän yhden kanssa voin kuvitella jakavani elämäni kaikkineen.
En silti ajattele, että yhden ihmisen pitäisi vastata kaikkiin tarpeisiin. Edes Sen Oikean. Päin vastoin, omalla kohdallani, meidän suhteessamme, näyttäisi siltä, että Se Oikea antaa vapauden myös mennä ja kokea muidenkin kanssa - yhdessä sovittujen rajojen sisällä. :love:
-
Maailmassa on paljon ihania ihmisiä, rakkaita hyviä ystäviä, ja niitä, joiden kanssa toteuttaa seksuaalisuuttaankin, mutta vain tämän yhden kanssa voin kuvitella jakavani elämäni kaikkineen.
Samat sanat eri henkilöstä :love: mutta ihmettelen, miksei häntä kukaan muu ole maininnut, vaikka ketjulla jo pituutta.
(http://assets.diylol.com/hfs/127/a14/56b/resized/ru-paul-meme-generator-if-you-don-t-love-yourself-how-in-the-hell-you-gonna-love-somebody-else-e70ff9.jpg?1344055092.jpg)
Sitaatti (c) RuPaul / RuPaul's Drag Race (suom. Huippu- drag queen haussa)
Minä olen itselleni se oikea, koska mun on pakko olla se aina tietoisuuden muodostumisvaiheesta varhaislapsuudessa sen sammumiseen asti, johon syynä on dementia tai kuolema. Sama elämänikäinen pakkoavioliitto koskee kaikkia muitakin. On tässä myötä- ja vastoinkäymisiä kestettykin ja paljon vielä toivottavasti edessä, mutta ahkeralla omien tekemisten ja ajatusmallien tarkastelulla ja kyseenalaistamisella tää juttu onnistuu! Haluan, että Oikeallani on hyvä olla, vaikka välillä mua vihaankin ja nimittelen tyhmäksi, mutta elämäni ainoana ihmisenä en koko aikaa pärjää vaan tarvitsen ulkopuolisia ihmiskontakteja, ystäviä, rakkauttakin.
Muihin yksittäisiin Oikeisiin en uskonut edes nuorena, ja viime aikoina olen identifioitunut polyksi. Mutta se on toinen tarina.
-
Nykyään oikean löytäminen on helpompaa kuin 50 v sitten syntyneillä, 30 vuotta sitten nuorena ollessa ei ollut nettiä, kännykkää eikä tietoa näistä mieltymyksistä, tunsi vain niissä kiehtovia elementtejä. Nykyään nuorisolla on tietoa ja kanavia jota kautta voi etsiä ja löytää sopivan kumppanin helpommin. Meillä ns. Vanhemmilla on monilla suhde jossa ei näitä juttuja voi harrastella ja elämä alkaa olla jo vanhuuteen kallistuvaa jolloin tarve näihin juttuihin ja seksiin vähenee. On lapsen lapsia ym. Tunne peräisiä asioita joiden takia haluaa pitää epätyydyttävän liiton koossa. Ainut tapa toteuttaa omia mieltymyksiä on etsiä sielun kumppania jolla on samat tarpeet. Uudessa suhteessa olisi toden näköisesti uudet ongelmat kun molemmilla olisi omat tavat ja menneisyys.
-
Se oikea ei ole yksipuolista eli jos omasta mielestä oli ja toisen mielestä ei niin ei vaan ollut.
Itsellä oli tuli lapset etc ja lopulta ero. Elämä on. Sen jälkeen on ollut jtn joka jätti jälkensä mutta jo ennen exää (lasken vain lasteni äidin exäksi) hyräilin ja hyräilen edelleen Still haven't found what I'm looking for...
Olenkin tullut siihen tulokseen että sitä oikeaa samassa paketissa ei välttämättä ole vaan elämään mahtuu muitakin.
-
En odota Sitä Oikeaa. Jäis paljon elämää elämättä, jos istuisi kotona odottamassa satuprinssin hakemista. Jos jonkun aikoo elämäänsä löytää, (olkoon kyseessä Se Oikea, se oikea tai vaan ihminen, jota jaksaisi katsella joka päivä), niin pitää lähteä ulos tutustumaan toisiin ihmisiin.
Ehkä sitä joskus päiväunelmissaan näkee Sen Oikean, mutta oikeasti ajattelen ihmisten sopivan toisilleen enemmän ja toisten vähemmän.
Itsellä on myös kokemusta Sen Oikean ahdistavuudesta. Tuli hetken aikaa oltua vaniljasuhteessa, jossa toinen väitti minun olevan hänelle Se Oikea. Ei se henkilö edes tuntenut minua kunnolla. Lopetin suhteen, kun itse pidin häntä siinä vaiheessa vain mukavana poikaystävä, josta ehkä ajan kanssa olisi voinut tulla enemmän tai sitten ei. En halunnut valehdella toiselle omien tunteideni syvyydestä tai roikottaa häntä varalla.
Ennen kuin löydän sen oikeamman puoleisen, ajattelin tutustua useisiin ihmisiin ja löytää pari mukavaa tai "väärää" henkilöä, joiden kanssa tutustun itseeni ja siihen, millainen se oikeamman puoleinen voisi olla.
-
Odotin (ja samalla en) sitä oikeaa. Kohtaaminen kerrallaan selkiytyi se mitä oikeasti hain ja kun Se Oikea osui kohdalle ei rimpuilu edes auttanut, olin niin vahvasti otteessa.. <3
Se kestääkö tämä hamaan hautaan asti, vai tuleeko kohdalle vielä joku muu oikeampi, sitä ei tiedä.. Nyt on hyvä juuri näin.
-
Se oikea on sellanen, jonka kohdalla viivan alle jää plussaa. Naisella voi olla vaikka kuinka ärsyttäviä piirteitä mutta jos viivan alle jää plus-merkkinen tulos niin sellainen on aika täydellinen.
..niin... odotan edelleen sellaista, jonka kohdalla noin kävisi :D
-
En odota. En oikeaa parisuhdetta enkä oikeaa subia.
Elämä on sarja kokemuksia - sarja ihmissuhteita. Otan sen vastaan mitä tulee.
-
Minulle jokainen pidempi ihmissuhde ja se ihminen siinä on sillä hetkellä ollut juuri se oikea. En usko sellaiseen, että jokaiselle ihmiselle on olemassa vain ja ainoastaan se yksi oikea, eikä mitään muuta.
Tilanteet, maailma, olosuhteet muuttuvat ja me ihmiset aikojen saatossa muutumme siinä mukana. Se, joka 20-vuotiaana tuntuu juuri sille oikealle, ei välttämättä ole sitä lainkaan 30 vuoden kuluttua. Se vain on niin.
Minulla on elämäni aikana ollut muutama "se oikea" ihminen ja olen ollut kiitollinen heistä. Olen rakastanut ja kunnioittanut heitä kaikkia. Jokaista hiukan eri lailla, mutta yhtä paljon.
Kuten Nicolaus viestissään hyvin sanoo..."Elämä on sarja kokemuksia - sarja ihmissuhteita."
Noinhan se juuri on. :love:
-
En odota. Enkä myöskään ole kellekään 'se oikea'.
Voi olla se oikea johonkin elämäntilanteeseen tai tapahtumaan, mutta en usko -enää- siihen, että on olemassa joku ihminen koko elämäksi joka olisi aina se oikea.
-
En. Mahdottomaksi en kuitenkaan näe, että sellainen kohdalle joskus tulisi. Joku kiva riittäisi ihan hyvin kun kaikkea ei voi saada.
-
En odota, vaan elän elämääni. Mutta tokikaan en vastaan panisi (no pun intended) jos sellainen vastaan tulisi.
-
En oikeastaan. Ja siinä vaiheessa kun kuulin teorian että meille jokaiselle on varattu kahdeksan "sitä oikeaa", heitin lopullisesti hanskat tiskiin. Aika masentavaa kuultavaa sellaiselle joka ei ole törmännyt yhteenkä niihin kahdeksaan edes kertaakaan.
Vai miltä sen pitäisi tuntua? Taivaalliset kellot soivat ja jotain mystistä tapahtuu..?
-
En ole koskaan odottanut sitä oikeaa. Pitkä parisuhde takana, joka ei osoittautunutkaan loppuviimein oikeaksi. Silti turha jäädä tuleen makaamaan ja alkaa odottamaan jotakin tai jotain. Viisaampaa on elää elämäänsä ja toteuttaa omia haaveitaan ja toiveitaan, sellaisiakin jotka eivät liity parisuhteeseen tai kinkyilyyn. Elämä on niin paljon muutakin kuin kinkyilyä tai parisuhdetta.
Nyt olen onnellinen ja löytänyt sen oikean. :love: Elämä ja parisuhde on silti kompromisseja täynnä ja kun jostain luopuu, jotain saa tilalle. Jos jääräpäisesti odottaa, että kaikki omat vaatimukset/odotukset parisuhteessa pitää täyttyä, voipi jäädä yksin.
-
No, kun oppii pysähtymään, niin yleensä ei tarvitse kuin odottaa että se oikea tulee. sillä jos ialkaa etsimään, niin juoksee vain karkuun, eikä löydä yhtään mitään. Miten tämä tulee subien kanssa olemiseen, niin pikkasen aika kun maltaa näiden kanssa puhua, niin hyvin yleensä heidän ajatus maailmansa tajua, joista pinnalisuus on yksi itsellä negatiivisin puoli, jota kartan aina.
-
Ja sit voi käydä näin:
(https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/1535613_638632406198241_1731733630_n.jpg)
-
Odotatko "sitä oikeaa"?
En odota.
Mutta Uskon sellaiseenkin Mahdollisuuteen.
Odottaminen tarkoittaa mielestäni omia fantasioita ja päiväunia.
Mitä odottaa!? Ehkä olemattoman odottamista.
Se on silloin ja tässä tapauksessa hukkaan heitettyä energiaa. Loppu on sattumaa.
Usko on taas eri asia. En puhu uskonnollisesta uskosta, vaan Mahdollisuuden uskosta.
Mahdollisuus tarkoittaa sopivia ( mukamas sattumanvaraisia) yhteyksiä, tapaamisia, avauksia, ajatuksia... mitä vain, joka virittää Sinut Toisen taajuuteen. Eli Siihen Omaan taajuuteesi.
Se on Mahdollisuus. Ja se on se Oikea... taajuus.
-
Minun "se oikea"ni kuoli viime kesänä.
Mutta vastatakseni aloituskysymykseen: en varsinaisesti odota. Mutta tahdon uskoa että on useita oikeita, ja että sellainen vielä kohdalle osuu.
-
En odota oikeaa. Olen sen jo löytänyt. Meillä on kertynyt historiaa melkein 2- vuosikymmentä. Päivääkään näistä en vaihtaisi pois. On ollut ylä-/alamäkeä ja kaikista näistä on selvitty. Olemme miettineet että voisi tässä olla mukana joku kolmaskin (vakihoito) joka arvostaa samoja arvoja kuin me. Tärkeimpänä ominaisuutena toisen ihmisen peruskunnioitus, olkoon muuten millainen tahansa.
-
Ei tälläkään suunnalla odotella juuri sitä oikeaa mutta kyllä sellaista jolla viivan alle jää plussaa. Ymmärsin tämän tarkoittavan käytännössä ihmistä, jolla on sen verta positiivisia puolia, että hänen seurassaan pystyy olemaan menettämättä järkeään. Jos toisella on pari hyvää puolta mutta muuten täysin vittumainen olento, kuka sellaisen kanssa jaksaa olla?
-
En odota mutta toivon että kohdalle sellainen osuu. Toivottavasti tunnistan mahdollisuuden kun se on edessä. Yksi on jo päässyt karkuun kun vasta jälkeenpäin tajusin.
Se oikea, hmm...
...ehkä henkilö joka tukee kun on heikoimmillaan. Kannustaa kun itseluottamus ei riitä. Muistuttaa katsomaan kompassia kun eksyy. Inspiroi olemaan parasta mihin pystyy. Henkilö kenelle voin tehdä samoin.
-
Tähänkin keskusteluun voisin kantaa korteni kekoon, nyt kun pitkästä aikaa aktivoiduin täällä foorumilla näin aamuvarhaisella.
En usko "Oikeaan" uskon useampaan sopivaan, sillä ihmiset muuttuvat ja aiemmin sopivasta tulee epäsopiva, ehkä myös päinvastoin.
Minut mielletään Masteriksi ja Dommeksi ilman että tuon sitä sen kummemmin edes ilmi, mutta olen switch, minulla vain on vaatimukset helvetin korkealla sen suhteen, kenelle "antautuisin" muutenkin kuin vain fantasian tai kokeilunhalun toteuttamisen tasolla. Tuokin tosin on vielä kokematta, kun monikaan ei ole ollut tarpeeksi sopiva siihenkään ja ne harvat jotka olivat, niin homma ei mennyt siihen. En kuitenkaan katso että minun olisi tarpeellista vielä laskea rimaa tai luopua vaateistani. Minulla on vielä aikaa odottaa vaikka tiettyjä takarajoja olen asian suhteen asettanutkin. Mitä muuhun touhuumiseen tulee, niin olen tehnyt paljon useamman partnerin kanssa, mutta jotain pyrin aina jättämään sellaisiin hyvin merkityksellisiin parisuhteisiin. Jotta olisi aina jokin "vain meidän kahden juttu" Mielikuvitus on auttanut tässä asiassa jos on alkanut tuntumaan siltä, että melkein kaikki on jo tehty. Olen tälläinen romanttinen pervo.
-
Siinä mielessä odotan, että kenenkään ihankivan kanssa en elämääni tahdo tuhlata. Siis parisuhteessa, jossa olisi peruskivaa, mutta puuttuisi se tunne, että on oikeasti kotonaan toisen kanssa ja tahtoo tehdä kaikkensa, että olisi siinä elämänsä loppuun saakka. Voihan se jossain vaiheessa metsään mennä, mutta se on sitten uus tilanne, sitä ei murehdita etukäteen. Siihen en usko, että just mulle sopivia toisia osapuolia olisi maailmassa vain yksi. Ihan taatusti niitä on enemmän, ja kun ihminen muuttuu, niin myös "sen oikean" määre muuttuu, mikä vielä entisestään lisää niiden ihmisten määrää, joiden kanssa homma voisi jossain vaiheessa elämää naksahtaa "täydellisesti" yhteiselle raiteelle.
Se on sitten asia erikseen, että kuka "niistä oikeista" on se, jonka kanssa tiet kohtaa, vai kohtaako koskaan. Jos pitää silmät auki ja tietää mitä tahtoo, niin mahdollisuudet lisääntyvät huomattavasti, vaikkakin sekin on totta, mitä joku aikaisemmilla sivuilla kirjoitti siitä, että joskus se kolahtaa suunnasta, josta vähiten odottaisi. Mut mitä paremmin oppii tuntemaan itsensä, sitä paremmin osaa myös erottaa ne itselleen todella sopivat niistä, joilta saa hetkellisesti sitä, mitä omasta elämästä puuttuu.
Itse nään tärkeimpänä asiana sen, että kunnioittaa ja rakastaa toista niin paljon, että on valmis tekemään kompromissejä tämän kanssa, mutta sen täytyy ehdottomasti olla samanarvoista toiseenkin suuntaan. Enää en (toivottavasti koskaan) lähtisi suhteeseen, jossa toinen on kaiken "omansa" suhteen täysin periksiantamaton, ja itse riitelyä inhoavana koen helpommaksi antaa periksi ja hyväksyä toisen jääräpäisyyden sen sijaan, että tahtojen ristiriitatilanteissa istuttaisiin yhdessä alas ja yritettäisiin löytää yhteisymmärryksessä ratkaisu, jossa on molemmille jotain hyvää.
Tiivistettynä: Mieluummin olen yksin, kuin jonkun kanssa suhteessa jossa molemmilla ei ole oloa, että toinen on "se oikea". Niitä oikeita voi olla monta, ja ne voivat vaihtua, mutta sellaisen kanssa en tahdo olla, jota parempaa koko ajan etsisin.
-
Hesarin nettisivuilla oleva artikkeli sivuaa ketjussa esiintyviä teemoja: http://www.hs.fi/elama/Psykiatri+On+helpompi+olla+uskollinen+jos+on+kokenut+kielletyn+intohimon/a1389165324157
-
En odota varsinaisesti mitään 100% ihannenaistani vastaavaa kumppania. Kukaan tässä maailmassa ei ole täydellinen. Itsekseen tai toiselle. Vaikka väittäisikin. Mutta odotan periaatteessa sitä oikeaa. En näe satunnaisten seikkailujen tuottavan minulle suurta iloa. Olisi hienoa löytää kumppani, jonka kanssa voisi tehdä muutakin, kuin kinkyillä. Ja olisi myös hienoa, jos kumppanin kanssa voisi ylipäätään kinkyillä, muun arkisen tekemisen ohessa.
Sitä en enää tiedä, mitä kautta se oikea voisi löytyä. Vaniljasuhteet ovat kaatuneet, mutta en koe luontevaksi lähteä etsimään seuraa esim sessiointien kautta. Kai se vaan menee niin, että sattuma hoitaa homman, kuten Karwanaama tuossa aiemmin totesi. Jossain vaiheessa vaan löytyy joku, joka on suunnilleen samalla aaltopituudella ja joka voi myös tutkia kinkymaailman saloja yhdessä toisen kanssa.
Pakko lainata tuota aiempaa Karwiksen lausetta:
"Jos pystyt olemaan itsellesi rehellinen niin neuvoisin että omista unelmistaan ei kannata luopua. Haluan uskoa että meille kaikille löytyy Se oikea." Itse yritin joskus luopua unelmistani. Sitä ei kannata tehdä. En tiedä, kykeneekö edes kukaan siihen, vaikka yrittäisi. Toisaalta, miksi täällä edes oltaisiin, jos ei olisi unelmia?
Kun se oikea löytyy, hän hyväksyy sinut sellaisena kuin sinä olet, tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua sittenkin. Samalla tavalla voi itse olla se oikea toiselle. Ja tällä periaatteella menen itse eteenpäin.
-
En. Mahdottomaksi en kuitenkaan näe, että sellainen kohdalle joskus tulisi. Joku kiva riittäisi ihan hyvin kun kaikkea ei voi saada.
En mä odota. Mun mielestä on vaan helvetin epätodennäköistä, että vilpitön naisihminen mulle löytyisi. Mun oma ulkonäkö ja tämä päänsisäinen puoli ei ole ollenkaan symbioosissa naisten odotusten kanssa, ja kyllä mun mielestä tässä sopii käyttää ihan yleistystä. Elämä on mulle vaan pitkä tunneli. Sen päässä on ainakin jonkinväristä valoa, mutta sitä ennen vain mustat pilvet kulkevat ja salamat lyövät. Toisaalta, kyllä mä intuitiivisesti uskon, että jossain päin maailmaa, ehkä jossain Indonesiassa saattais olla joku sulavalinjainen mirri, joka sanois mulle "tahdon, ja tuohan veljesikin tänne". :))
-
Olen aika romanttinen hömppä ja katselen maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta sentään tiedostan tämän asian :D. En ajattele, että jos odottaa sitä oikeaa välttämättä olettaa, että tietyt ”vaatimukset” täyttyy, koska on vaikeaa ennustaa keneen sattuu ihastumaan tai rakastumaan. Hyvin erinäköiset ja oloiset ihmiset voivat viehättää.
On monta asiaa, joita en voi tehdä ilman, että ihastun ihmiseen ja rakastun. Haluan rakastua oikein kunnolla, mutta en ajattele, että on joku yksi oikea. Ehkä juuri on olemassa useita joihin voi rakastua ja kokea syvää yhteyttä. Aika usein tuntuu vain menevän, että tunteet eivät ole aivan samanlaiset molemmilla osapuolilla.
Olen myös sillä tavalla perinteinen, että minulle on jotenkin absurdi ajatus, että voisin olla rakastunut useaan ihmiseen samaan aikaan. Se miten näen rakkauden ei jotenkin toimi itselläni tässä ajattelussa, mutta ymmärrän, että moni tuntee ja kokee asian aivan erilailla :). Näen rakkauden osana sen, että kuulun toiselle vahvasti ja hän ei haluaisi jakaa mua. Varmaan mulla on jotenkin satumainen rakkauden käsitys.
-
Löysin sen oikean 11 vuotta sitten ihmisestä, josta ehdin todeta, etten ainakaan ole kiinnostunut. Toisin kävi - nyt ollaan oltu tuon verran yhdessä, kohta kymmenen vuotta asuttu yhdessä ja hankittu muutama lapsikin.
Samalla etsin sitä oikeaa - toista ja ehkä kolmatta ja neljättäkin. Ehkä sellaista, jonka kanssa voisi olla ikuinen ja intohimoinen suhde, jossa sielut kietoutuvat yhteen. Ihmistä, joka herättää halun pitää huolta toisesta ja ehkä nälän satuttaa. Muutetaan yhteen polypalloksi. Ja matkustetaan yhdessä ympäri maailmaa leikkimässä hypnoosilla ja innostunutaan ymmärtämään mielen syövereitä. Ja sitten ehkä kuitenkin löydän jotain ihan muuta - oikean ihmisen, jolla on haaveita, unelmia, tavoitteita ja jotain yhteistä hivelypintaa.
Sellaista odotan.
-
Odotan sitä "oikeaa" tai edes sinnepäin sessiokumppania.
Mulle Bdsm on niin kokonaisvaltainen juttu enkä saa mitään kiksejä yksittäisistä jutuista.
Siksi tuntuukin että aikaa menee hukkaan kun ei pääse kokeilemaan juttuja mitä haluaisi.
Haluaisin kokeilla ja kokea, mutten kenen tahansa kanssa.
Tehdä tätä matkaa yhdessä jonkun tärkeän kanssa, en pelkästään kokemusten perässä.
-
Kaikki omani ovat olleet oikeita juuri siihen tilanteeseen nähden joihin olosuhteet ovat asetelman muokanneet. Itselleni ei ole yhtä ainoota sitä oikeaa vaikken tykkää uusia valloituksisia haalia niin olosuhteet ”pakottaa” kevääksi uuden lelun hommaamaan >:D
Se oikea hänestäkin tulee mutta sitä ennen keskitytään vielä siihen mitä on nyt >:D
-
Riippuu määritelmistä. En usko täydellisiin vastakappaleisiin, twin flame jne new age käsityksiin, vaikka megahörhö saatan muuten ollakkin.
Uskon toisaalta, että tietyt henkilöt tulevat elämäämme tarkoituksella.
Realismi ja utopia..matematiikkaa on erilaista. ”Nainen 25-45 joka on kinky” on hieman helpompi kuin ”megahottis-gootti-vegaani-mustan vyön ninja - väitellyt tohtoriksi mustasta magiasta - ja perwo” :P
Toisaalta ajattelen, että jos omat intressit marginaaliset eikä niitä liikaa peittele, on parempi mahdollisuus vetää puoleen muita ihmisiä joilla samansuuntaisia intressejä ;)
-
En oikeastaan odottanut, mutta sitten...
Kun se oikea löytyy, hän hyväksyy sinut sellaisena kuin sinä olet, tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua sittenkin.
:love:
-
Olen tainnut löytää hänet jo.
-
Onkohan sitä ihan just oikeaa. En mä sellaista odota. Mutta sellaista joka haluaisi mut tällaisena ja hyväksyisi mut tällaisena. Täysin vaniljaan en ikinä koskaan milloinkaan enää lähde. Ennemmin sitä on yksin ja jatkaa etsintöjä. :) Matkalla tulee vastaan kuitenkin mielenkiintoisia ja kiehtovia ihmisiä, joista osalla on pieni osa sitä oikeaa mutta ei riittävästi. Silti niihin tutustuminen on arvokasta.
Eikä pelkästään se että minä löytäisin sen "oikean" vaan että saisin olla jollekin se oikea.
-
Pari kertaa elämäni aikana on tullut ”se oikea” vastaan ja kulkemaan rinnalla. Saattaahan tuota vieläkin sielunkumppani löytyä, mutta pitää olla tosi hyvä tsägä jos vielä osuu kohdalle. Onneksi muunkinlaista hyvää kumppanuutta voi olla. Jos jään loppuiäksi ilman ”suurta rakkautta”, niin voinhan ajatella että sentään on paljon hyvää jo ollut, joten mikäs tässä on ollessa. Tosin järkytyin kun pari vuotta sitten ikäiseni vaniljainen ystävä sanoi: eihän seksi ole enää tässä iässä tärkeää, johon minä: HÄH???!!!??? Ja hänellä siis aviomies. Toivottavasti mies on samaa mieltä tai muuten ovat hoitaneet asiansa.
-
En oikeastaan odottanut, mutta sitten...
Kun se oikea löytyy, hän hyväksyy sinut sellaisena kuin sinä olet, tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua sittenkin.
:love:
Nyt on kyllä sellaista tekstiä, että vaikka en millään viime yön jäljiltä jaksais, niin on PAKKO yhtyä edellisiin :love:
-
Riippuu määritelmistä. En usko täydellisiin vastakappaleisiin, twin flame jne new age käsityksiin, vaikka megahörhö saatan muuten ollakkin.
Uskon toisaalta, että tietyt henkilöt tulevat elämäämme tarkoituksella.
Realismi ja utopia..matematiikkaa on erilaista. ”Nainen 25-45 joka on kinky” on hieman helpompi kuin ”megahottis-gootti-vegaani-mustan vyön ninja - väitellyt tohtoriksi mustasta magiasta - ja perwo” :P
Toisaalta ajattelen, että jos omat intressit marginaaliset eikä niitä liikaa peittele, on parempi mahdollisuus vetää puoleen muita ihmisiä joilla samansuuntaisia intressejä ;)
Heh, minähän sen twin flameni löysin nimenomaan 4 danin mustan vyön ninjasta :love: Ja kokemus 10 vuotta nuoremman perwon enkelini kanssa oli utopistinen :) Taisit hänet joskus ohimennen eri kaupungeissa tavatakin mukanani, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan
.::. Kuinka marginaalissakin voi olla marginaalissa (https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=14324.msg353559#msg353559) .::.
-
En odota. Panosta parisuhteeseen. Ystävistäkin voi löytyä se oikea kun tutustuu syvemmin. :love:
-
En odota ku mulla pitäisi olla se oikea, mut en tehnyt sitä valintaa vaan hän valitsi minut.. Kysymättä minulta.. tietämättä, että olen ollut hänen todella kauan..