Kirjoittaja Aihe: Itseään hallitsemattoman hallittavaksi alistuminen  (Luettu 6209 kertaa)

m orja 83

  • Vieras
Vs: Itseään hallitsemattoman hallittavaksi alistuminen
« Vastaus #15 : 07.10.2013, 01:14 »
Joo, jai se raja sitten kumminki on johonki vedettävä, vaikka mieleinen ajatusmalli oliskin että se joka minut kelpuuttaa saa minut myös alistaa, mutta ei ole maailma täydellinen ja joutuu subikin tekemään päätöksiä kuten kenelle alistuu.. Itseäni ainakin jonkinverran haittaisi D:n huono elämän hallinta ainakin aluksi. Voihan olla että D sitten kummikin ottaisi subinsa niin hyvin haltuun ettei mokomat pikkuseikat enää sitten haittaisi.

Minuet

  • Vieras
Vs: Itseään hallitsemattoman hallittavaksi alistuminen
« Vastaus #16 : 08.10.2013, 00:31 »
Parhaat hallitsijat eivät välttämättä ole niitä elämässään parhaiten menestyneitä (tosin Leccaren luonnehdinnat menivät vähän överiksi ;)). Tärkeintä on kuitenkin kemia ja se, että hallitsijaan voi luottaa. Kyllä dominoivan pitää hallita itsensä sessiossa tai muuten subin terveys voi olla vaarassa. Hyvä itsetunto ja itsevarmuutta pitäisi löytyä, vaikkei olisikaan ulkoisilla mittapuilla menestynyt. Moni hallitseva persoona on osoittanut seksuaalisesti alistuvaksi... Mutta tietysti überihanin on mies, joka on sekä elämässään että makuuhuoneessa dominoiva uros. :love:

Mr.Inathu

Vs: Itseään hallitsemattoman hallittavaksi alistuminen
« Vastaus #17 : 11.10.2013, 19:16 »
Keskustelunavauksena mielenkiintoinen, vaikkakin kovin kärjistetyllä tavalla ilmaistuna.
Oma lukunsa tietysti on ihan suoraan fyysiseen turvallisuuteen liittyvä kyvyttömyys itsensä kontrollissa pitämiseen, mutta se lienee aika selkeää huttua kaikille muille, paitsi itsensä todellista vahingoittumista kaipaaville itsetuhoisille ihmisille.

Sen sijaan, olen samaa mieltä Minuetin kanssa siitä, että luottamus on avain asemassa sessioimaan lähdettäessä, ei niinkään täydellinen kaikilla elämänsaroilla vaikuttava itsensä kontrolloiminen. Luottamukseen perustuu omasta mielestäni "terve" kinky-suhde ja ihan random-sessiointikin. Jokin saa ihmisen luottamaan siihen, että toisen kanssa uskaltaa ja kannattaa lähteä leikkimään. Mikä tuohon luottamuksen muodostumiseen vaikuttaa, on täysin yksilöllistä ja tapauskohtaista, siihen tuskin on mitään viisastenkiveä olemassakaan... Vaikka voisihan siitä luottamuksen muodostamisesta jonkinlaisia trendejä ja stereotypioita johtaa aika helpostikin... Ehkä jopa artikkeliksikin saakka... Kuka haluaisi ottaa pallon ekan version kirjoittamisesta? ;)

Entä sitten nuo alussa mainitut itsensä kontrolloimattomuuden esimerkit, olisikin kiinnostavaa oiekastaan kuulla, mitkä niistä ovat muille suuria esteitä luottamuksen syntymiselle ja mitkä taasen todennäköisesti eivät vaikutttaisi ja miksi mielestänne olisi niin?

-Mr.Inathu

Master-of-Art

Vs: Itseään hallitsemattoman hallittavaksi alistuminen
« Vastaus #18 : 11.10.2013, 19:34 »
Syötän pallon aluksi isommille hartioille:

"Luottamus on ehtymätön lähde, se lisääntyy jakamalla. Kun ihmiseen luotetaan, hän haluaa osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Jos ei luoteta, se tuottaa tuskaa ja ahdistusta." Mikael Pentikäinen

Ja tutkimuksen näkökulma:

"Luottamukseen liittyy olennaisesti myös haavoittuvuus. Kun luotamme jonkin asian toisen haltuun, toiminta sisältää petetyksi tulemisen riskin. Riskin suuruus riippuu siitä, mitä olemme luottamassa toiselle. Mitä arvokkaampi kyseinen asia on, sitä suuremman riskin otamme ja sitä haavoittuvaisempia olemme. Toinen pystyy itselleen luotetun resurssin välityksellä käyttämään valtaa luottajan suhteen. Vallankäyttö voi olla luottajalle myös solidaarista, sosiaalista tukea, mutta se voi yhtä hyvin olla oman edun tavoittelun vuoksi tapahtuvaa luottajan hyväksikäyttöä. Tämän vuoksi kaipaamme luottamukselle jonkinlaisia takeita – esimerkiksi tietoa ja instituutioita."

http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/luottamus