BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Melissax - 15.03.2019, 13:18
-
Olen pohtinut mistä bdsm kiinnostus itselläni lähti. Muistan 14 vuoden iässä ensimmäisiä kertoja miettineeni näitä asioita ja tutustuneeni internetin ihmeellisessä maailmassa videoihin sekä novelleihin.
Olen miettinyt syntyykö joku vain bdsm henkiseksi vai vaikuttaako ympäristötekijät?
Ei siinä, en valita. Rakastan bdsm:ää sekä ihmisiä sen ympärillä.
Toisinaan kuitenkin herää ajatus mielenkiinnosta mistä itsellä kaikki alkoi? Mistä kaikilla teillä muilla?
Aihetta on varmasti aiemminkin täällä käsitelty, mutta avaan nyt uudestaan.
Muistan 16 vuoden iässä terapeuttini todenneen että seksuallisuuteni on vääristynyt,kieroutunut. Mutta onko se? Mielestäni ei. Vaikka nuorena tajusinkin olevani bdsm henkinen, en minä ole vääristynyt.
Minä olen vain erilainen.
-
Vähän kyllä jäi rassaamaan tuo terapeutin kommentti. Ei vain tunnu asialliselta kommentilta.
-
Vähän kyllä jäi rassaamaan tuo terapeutin kommentti. Ei vain tunnu asialliselta kommentilta.
Samoin. Koen jälkeenpäinkin tosi epäoikeudenmukaiseksi.
-
ei tuu mieleen et olis koskaan panettanut normaali tv:stä tuttu heteroseksimalli. terapeutti oli nyt maailman, mielen ja seksuaalisuuden ylitietäjä kun osasi vihjailla ja määritellä sinua adjektiiveilla. se ei siis itse tiedä mitään. ja jos vielä vähän venytän niin miksi asian kolmiuloitteinen malli ei saisi olla kaareva, pyöreä tai kiero ja miksi nää suorat asiat olis niin itseisarvoisesti parempia.
-
No olipa kyllä helvetin tyhmä kommentti terapeutilta ja vähän jopa epäammattimainen. Vaikka perversion sanakirjamääritelmällisesti tarkoittaakin vääristymää tai kieroutumaa niin turhan rajua jonkun ulkopuolisen, oli sitten terapeutti tai joku muu, mennä kehittyvälle nuorelle kommentoimaan tuollaista hänen kehittyvästä seksuaalisuudestaan.
Monesti olen miettinyt itsekin että mistä nämä jutut oikein juontuu. Osan asioista uskon olevan tietyllä tavalla sisäsyntyisiä (esim se onko enemmän dom, sub vai switch), mutta veikkaan myös että silloin kun oma seksuaalinen heräämiseni alkoi niin se että rupesin samaan aikaan kuuntelemaan musiikkia jossa pukeuduttiin nahkaan ja latexiin ja laulettiin sadomasokismista ja seksuaalisista perversioista varmasti vaikutti myös omiin mieltymyksiini. Toisaalta muistan joidenkin asioiden joista myöhemmin muodostui fetissejä kiinnostaneen ja tietyllä tavalla kiihottaneen itseäni jo pikkulapsena. Luultavasti kyse on sisäsyntyisten ominaisuuksien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, ja se kuinka paljon kumpikin taho vaikuttaa vaihtelee varmaan yksilökohtaisesti.
-
ja jos vielä vähän venytän niin miksi asian kolmiuloitteinen malli ei saisi olla kaareva, pyöreä tai kiero ja miksi nää suorat asiat olis niin itseisarvoisesti parempia.
Tavallaan kyllä samaa mieltä tästä, "kieroutuneisuuden" käsitteeseen liittyy vahva negatiivinen arvolataus josta pitäisi pyrkiä eroon.
-
Yllättävän moni täällä tuo tuota omaa kieroutuneisuuttaan esille kaikissa tilanteissa, ja harkitsee jopa seuraavaan juttuun siirtymistä koska BDSM on valtavirtaistunut.
Oletan, että monelle täällä on tuikitärkeätä saada olla kiero tai vino, ja tuntea yhteiskuntaan kuulumattomuutta.
IKRM
-
Mun taipumukset ovat olleet näkyvissä jo aika pienenä lapsena. Ehkä 7-vuotiaana tarinoin naapurin pojalle siitä, miten kaikki saman rivariyhteisön tytöt menee keskellä yötä lähimetsään tanssimaan alasti mun pillin mukaan. Ajatus tuotti mulle selvää mielihyvää jo silloin.
Myöhemmin teini-iässä tulivat sitten omat alistetuksi tulemisen fantasiat esim. unien muodossa.
Tästä kesti sitten vielä pitkään ennen kuin tajusin itse, että olen kinky ja että lähdin omia taipumuksiani toteuttamaan. Omalla kohdalla seksuaalivihamielinen kasvatus monella ristiriitaisellakin tavalla vaikutti varmasti asiaan.
-
En oikein osaa tavoittaa sitä, että olisin lapsena tiedostanut olevani "BDSM-henkinen". Saattaa olla, että ajattelen asiaa liian monimutkaisesti. Enemmänkin näen, että minulla on luonteenpiireitä jotka soveltuvat BDSM:n harjoittamiseen. Samat luonteesta tulevat tarpeet voisin tyydyttää muualtakin, mutta BDSM tarjoaa yhden vaihtoehtoisen ratkaisun. Toki reagoin kipuun kiihottumalla, mutta se on minulle selkeästi fyysinen reaktio - ei täytä mitään erityistä "henkistä tarvetta". Sadomasokisti olen selkeästi, mutta BDSM on minusta paljon laajempi asia.
Viime aikoina on mieleeni muistunut se kuinka lapsena seurasin erästä TV-sarjaa, jossa yhdessä kohtauksessa ylempi sotilasjohtaja ja alempi sotilasjohtaja kiistelivät siitä kuinka pitäisi hoitaa tilanne x. Ylempi sanoi alemmalle: "I don't require your approval, only your obedience". Alempi lopetti väittelyn ja mene tekemään niin kuin käskettiin. Tuo kohtaus jotenkin lumosi minut ja sen jälkeen minua alkoi kiinnostaa tottelevaisuus kovasti. Nimenomaan oma tottelevaisuuteni. Niin kauan kuin muistan niin olen haaveillut olevani roolissa, jossa minulta vaaditaan tottelevaisuutta/kuuliaisuutta (obedience), mutten muista lainkaan että olisin haaveillut alistumisesta (submission) tai siitä että minut pakotetaan alistumaan. Tämä pelotti minua aika lailla, koska haaveilin myös kumppanista joka vaatisi tottelevaisuutta. Haaveilen myös erilaisen kivun kokemisesta, mutta en pidä ajatuksesta että joku toinen tuottaa sitä kipua mulle. Oikeastaan en pidä edes siitä ajatuksesta, että joku toinen saa nautintoa minulle luottamastaan kivusta. Master on tässä poikkeus, koska tiedän sen luottavan hänelle nautintoa - mutta minä näen sen selkeästi. En voisi kuvitellakaan, että antaisin ei-seksuaalisen Sadistin tuottaa minulle kipua. Ajatuskin ahdistaa. Seksuaalisen Sadistin kanssa se taas on keskinäistä seksuaalista nautintoa.
Olen pikku hiljaa tajunnut, että kuuliaisuutta/tottelevaisuutta voi toteuttaa ihan kaikkialla. En tarvitse BDSM:ää sitä varten, mutta BDSM on yksi vaihtoehto. Seksuaalinen nautintoni on sidoksissa kipuun ja se sitoo minut BDSM-maailmaan. Tai ainakin sadomasokismi-maailmaan.
-
Oon ollu jotain 16-17v, kun silloisen poikaystävän kanssa päätettiin kokeilla miltä tuntuis jos minä päättäisin kaikesta yhden nupsutteluillan ajan. Ja siinäpä se, tajusin mistä pidän ja mitä maailmastani oli puuttunut. Myöhemmin tajusin olevani myös sadisti.
-
Teinivuosinani aloin kokeilla kivun tuottamista itselleni. Löysin sondauksen, kivesten ja peniksen sitomisen ja painojen lisäämisen yms. Kun varsinainen seksielämä muiden kanssa alkoi, ei ditä kehdannut pyytää toista satuttamaan. Sairaaksihan sitä toinen olisi luullut. Sattumalta 24 vuotiaana pääsin kokeilemaan kahdenkin tyypin kanssa (eri kerroilla tietenkin) bdsm. Olin onneni kukkuloilla, mutta omat ennakkoluulot estivät tutkimasta skeneä enempää. Nyt tietenkin harmittaa.
-
Elämäni toinen petikaveri oli FWB-tyyppinen, jonka kanssa oli rento ja vapautunut tunnelma, uskalsi kokeilla ja ehdottaa kaikenlaista. Jotenkin sitä vaan huomasi haluavansa pientä kipua, sitomista, tapella vastaan. Ihan muutamia kertoja vaan tuli lopulta harrastettua kinkympää hänen kanssaan, kun koko seksi oli uusi asia, mutta nämä tarpeet tulivat kuitenkin jo esiin. Hän oli ruumiinrakenteeltaan just eikä melkein mieltymyksiäni vastaava (eli huomattavasti minua isompi), joten sekin varmaan vaikutti.
Muistan kyllä jo suht nuorena runkanneeni kirjojen ja leffojen seksuaalista väkivaltaa kuvanneille kohtauksille, mutta enpä osannut vetää siitä mitään johtopäätöksiä.
-
Mä muistan lapsuudesta sellaisia fantasiantyyppisiä ajatusleikkejä missä dominoiva mies tuottaa alisteiselle naiselle kipua. Olin tuolloin reilusti alle 10-vuotias, voi olla että alle kouluikäinenkin eikä siis esimurrosikä ollut alkanut. Muistan että ajatukseni oli mielestäni niin sairaita ja hävettäviä että niistä ei voi puhua - enkä puhunutkaan. Kipu oli pientä sähköä, nöyryytystä tai lievää kidutusta kohdistuen tietyille alueille, samankaltaista josta edelleenkin räjähdän liekkeihin :))
-
Aina hätkähdyttää kun lukee jonkun terapeutin päästämistä sammakoista. "Kieroutunut" on hyvin arvolatautunut määritelmä eikä oikein sovellu lipastolla istuneelle ammattilaiselle joka kuitenkin joutuu kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä asiakkaina.
Mä loikkasin suoraan syvään päähän ollessani 20+ ja menin kylmiltäni bileisiin, olin sillai "jaha, kaksi tosi nättiä naista piiskaa miehiä, määkin haluun!". Sitä ennen kävin Baletin sivuilla vähän kattelemassa että mikäs metsästysseura täh ja löysin bileet sitä kautta. Jostain syystä oli sen jälkeen vuosia taukoa kunnes ihan muuta kautta tuntemani kaveri oli että lähetäänkö pervobileisiin. Ja nyt mä olen tässä. Ei mulla ollut kuin Ralf Königin sarjiksista ja pornolehdistä tuttu entuudestaan tämä näin, hyvin pinnallisesti.
Mä nyt laitan oman pervoilun vähän sen piikkiin, että olen aina ollut "outo" hörhö joka kirjoittaa runoja ja omaa mukamas erilaisia kiinnostuksenkohteita. Ihan kivasti solahtaa joukkoon se, että tykkään saada ja antaa kipua.
-
"Kieroutunut" on hyvin arvolatautunut määritelmä eikä oikein sovellu lipastolla istuneelle ammattilaiselle joka kuitenkin joutuu kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä asiakkaina.
Jossain rajat kuitenkin jokaisella ihmisellä kulkevat.
Perinteinen "haluaa itse vapaaehtoisesti" on sikäli huono argumentti, että ihminen ei ole vapaa valitsemaan. Hän toimii lukemattomien sisäisten ja ulkoisten voimien puristuksessa. Niiden hallinta on mahdotonta. Siksi ihminen voi ryhtyä toimiin, jotka ovat hänen omaa etuaan vastaan.
Normipornosivuillakin tulee nykyään vastaan melkoista matskua. Ajatus, että kaikki se pitäisi hyväksynä normaalina ihmiselämän ilmiönä ilman moraalista pohdintaa, on minulle vieras.
Minusta voi olla ihan hyvä, jos lipastolla istunut käyttää sanaa kieroutunut. Silloin asiakas joutuu oikeasti pohtimaan suhdettaan ilmiöön. "Kieroutunut" ei hetkauta, jos on asian suhteen sujut ja avoin. Terapeutin tehtävä on kuitenkin pyrkiä auttamaan asiakasta luomaan asioihin suhde, joka on perusteltu ja jonka kanssa voi elää. Loputon ymmärtäminen ja tukeminen ja asiakkaan normien myötäily ei välttämättä asiakasta auta.
-
Niin. Eihän tässä pelkästä seksistä ole kyse.
Vaik seksissäkään ei ole kyse vain siitä seksistä.
Seksuaaliset käytännöt ja mieltymykset voi nähdä kuvastavan syvempiä virtauksia, miten kyseinen ihminen tasapainottelee elämisen, ihmissuhteiden ja itsensä kanssa. Yhdeltä kantilta katsottuna tämmöisten juttujen nimittäminen kieroutuneiksi on oikeastaan ihan validia, jos vertailukohtana käytetään vaikkapa ajatusta jonkinlaisesta optimaalisesta kehityksestä.
Toisaalta, jos uskoo (tai haluaa välttämättä kuvitella) ettei omassa kehityksessä ole mennyt jotain vähintäänkin lievän vakavasti vituralleen, niin tämä edellinen kommentti voi herättää närkästystä.
Mutta kai tästäkin voi kasvaa pois. Kehittyä ihmisenä silleen ja siihen suuntaan, ettei koe enää tarvetta ja mielihalua piiskata ihmisiä. Pitää hiuksista ja työntää kyrpää suukkuun. Nipistellä ja pureksia nännejä. Nussia vähän liian kovaa vähän liian syvälle, että kuuluu oikein kivaa vinkunaa.
...eri asia on sit se, miks niin haluis tehdä.
-
"Kieroutunut" on huono sanavalinta, mutta terapeutin tehtävä on tuoda esiin ajatusvääristymiä. Joskus ne voivat liittyä seksuaalisuuteen. Mutta itse olen ainakin jo patologinen tapaus, joten ei hirveästi merkitse miten joku terapeutti asiat määrittelee. Lopulta ainoa jota sattuu on minä >:D Ja läheskään kaikki psykoterapeutit eivät omaa akateemista pohjakoulutusta.
-
Minusta sanottiin 15-vuotiaana, että "seksuaalisuus on kompulsiivista ja seksuaalinen käytös holtitonta". Rangaistukseksi tuli muutama terapiakäynti, jossa ymmärsin olla kertomatta kaikkea.
Muistan 16 vuoden iässä terapeuttini todenneen että seksuallisuuteni on vääristynyt,kieroutunut. Mutta onko se? Mielestäni ei. Vaikka nuorena tajusinkin olevani bdsm henkinen, en minä ole vääristynyt.
Minä olen vain erilainen.
-
"Kieroutunut" on hyvin arvolatautunut määritelmä eikä oikein sovellu lipastolla istuneelle ammattilaiselle joka kuitenkin joutuu kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä asiakkaina.
Jossain rajat kuitenkin jokaisella ihmisellä kulkevat.
Perinteinen "haluaa itse vapaaehtoisesti" on sikäli huono argumentti, että ihminen ei ole vapaa valitsemaan. Hän toimii lukemattomien sisäisten ja ulkoisten voimien puristuksessa. Niiden hallinta on mahdotonta. Siksi ihminen voi ryhtyä toimiin, jotka ovat hänen omaa etuaan vastaan.
Menee reirusti ohi aiheen, mutta tuo teesisi kyllä kyseenalaistaa jo esim. edustuksellisen demokratian konsensuaalisen seksin ja kotitalouksien kulutuksen ohella. ::)
S/M poistettiin 2011 THL:n sairausluokituksesta yhdessä transvestismin, esinekohtaisen seksuaalihäiriön, transvestiittisen fetisismin, sadomasokismin ja ns. monimuotoisten sukupuolisten kohdehäiriöiden ohella. On ihan bumaga siitä, että sadomaso ei ole kieroutunutta siinä mielessä mikä yleensä on sanan konnotaatio.
-
Sadistinen ja masokistinen huomasin olevani jo ennen kouluikää ja muun seksuaalisuuden heräämistä. BDSM juttuja onkin sitten tullut harrastettua enemmän tai vähemmän siitä 16v lähtien.
-
Mistä kaikki alkoi? Pitäis kai sanoa että Jeesuksesta. Muistan alle kouluikäisenä istuneeni mummin sängyllä, seinällä roikkuneesta krusifiksista lumoutuneena miettineeni _miltähän_tuo_tuntuu?
Vielä murrosiästä kesti kymmenkunta vuotta, ennekuin aloin ymmärtämään ja hyväksymään mielihalujani. Vaikka teemat oli jatkuvasti läsnä ajatuksissa, unissa, kirjallisuudessa. Ja tuosta vielä toinen samanlainen pätkä ennenkuin olen päässyt tämänkään vertaa mielihalujani toteuttamaan. Ristillä en ole koskaan ollut. Ehkä joskus. Tosin aloitetaan nyt ensin ihan kevyesti vain ristiin_sitomisesta_.
Mummin krusifiksi roikkuu nyt mun seinällä. Se muistuttaa mua aivan muusta kuin mistä moni luulee.
-
Olen pohtinut mistä bdsm kiinnostus itselläni lähti.
...
Olen miettinyt syntyykö joku vain bdsm henkiseksi vai vaikuttaako ympäristötekijät?
Varsin suuri ympäristötekijä piilevien taipumusten herättäjänä lie ollut 60-luvun Batman (https://www.episodi.fi/uutiset/batman-sarjan-kuvaukset-olivat-kuin-jatkuvat-orgiat-adam-west-harrasti-seksia-kahdeksan-naisen-kanssa-yhdessa-illassa/) TV-sarja (https://areena.yle.fi/1-2398034), siinähän sankarit joutuivat vähän väliä erilaisiin bondage-tyyppisiin kiipeleihin fetissiasuisten naisten ollessa mukana kuvioissa. 8)
-
Hieman toisesta näkökulmasta aihetta lähestyttiin myös täällä:
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=21840.msg401759#msg401759
Mistä uskotte kinkyilyn alkaneen? (Aloittajana hain tässä ketjussa nimenomaan kulttuurista näkökulmaa, mutta aika pian kääntyi omakohtaisiksi tarinoiksi.)
-
Tuosta terapeutin lausahduksesta tulee väkisinkin mieleen se että mitä meille aina seksistä opetetaan. Mikko Alatalon laulun sanoin:" Nainen on vuoksi synnyttämisen ja seksi vuoksi lasten siittämisen". Sen takia moni nuori on sekaisin kuin seinäkello, jos ei kohtaa sellaista asiantuntijaa joka tietää sadomasokistisesta seksistä jotain. Se on edelleen äärettömän suuri tabu, vaikka iso osa miehistä ja naisista on pervoja. Heidän älykkyytensä luo luo ne mielikuvituksen tuotteet, joille ei tahdo olla ymmärtäjiä ja joiden toteuttamismahdollisuuksien puute tuottaa mielenterveydellisiä ongelmia. Ei ole helppoa löytää oikeanlaista kumppania, kun ei voi tietää, että vastaako se odotuksia.
-
Nooh... Toinen tapa on etsiä yhtäläisyyksiä äiti-(ja isä)suhteista, leikata ja liimata niiden päälle kulttuurilliset näkymät (mukaanlukien esim. sen Batmanin tai Roger Rabbitin Jessican, tai kaikki leffat missä on ollut hyväksikäytettäviä naisia) ja katsoa, miten tän kuvan toteuttaminen tosielämässä palvelee niitä psyykkisiä tarpeita ja kaunoja, mitä on jäänyt elämän varrelta.
Siinä on seksuaalisen suhteessaolon muoto.
Tai muotti. Malli.
Se ei synny eikä kehity tyhjästä.
-
Voi pojat, keskustelu pervouden alkukipinöistä on kyllä mielenkiintoista. Mä tykkään muistella omia lapsuuden tapahtumia ja tuntoja sekä kuulla miten toisilla on alkanut, pikkuhiljaa tai syöksysynnytyksenä, tällainen meitä kaikkia ihmisyyden ohella yhdistävä tekijä :love:
Mielestäni alkaa näyttää siltä että monet ovat jo pikkulapsena tosiaan kiinnostuneet jonkinlaisesta pervouteen yhdistettävästä asiasta, oli se sitten sitominen, alistaminen tai alistuminen, kivun tuotto tai sen saaminen, poikkeuksellinen pukeutuminen, materiaalit, eritteet ymsyms.
Uteliaana ja loputtomasti energiaa omaavana lapsena sinulle suodaan tietty määrä vapautta ja vastuuta itsestäsi, ikääsi (toivottavasti) sopivasti suhteutettuna. Olet avoin ja kirkkain silmin tutustut maailmaan, ja nimenomaan lähiympäristöösi, lähellä oleviin ihmisiin, eläimiin, mediaan (kaikki mitä tulee töllöstä, radiosoittimista, suorana tai tallenteena... kirjoja ja lehtiä unohtamatta).
Omaa suhtautumistasi asioihin voi muokata lähipiirisi suhtautuminen asioihin, lapsenahan sitä kehittyy ja ottaa mallia muista ja menee muiden mukana jos menee.. joku pakotettuna tai vapaaehtoisesti, riippuu siitäkin kuinka jääräpää on luonteeltaan 8) Näkisin siis niin että monet asiat vaikuttavat siihen alkutuuppaukseen bdsm-maailmaan, tiesi sitä silloin joutuneensa sinne tai ei.
Se aika jolloin todella saatoin kokea pelkoa olla "normaalista poikkeava" on mennyt kohdallani ohi. Mulla on yhteys itseeni enkä ole onneksi ainoa...tällainen olotila on kuin eläisi unessa jota pystyy itse hallitsemaan. Paluu siihen mielentilaan mikä oli lapsena, vapaana loputonta mielikuvitusta, itsevarmuutta ja sinnikkyyttä täynnä.
Mä en siis näe että tällainen olisi OIKEASTI kieroutunutta... Oikeasti kieroutunutta on mielestäni sellainen tekijää kiihottava (seksuaalisesti tai ei) tekeminen joka tuottaa oikeaa mielipahaa, huonoa energiaa ja jota toteutetaan eläville olennoille ilman heidän suostumustaan.
Oma tarinani;
Melko vapaa lapsuus, sain olla ja mennä, maatilan tyttö joka käytti hyväkseen kirjastosta ja kotoa löytyviä kirjoja, lehtiä, vhs-kasetteja... Pornoa katselin jo melko nuoresta, sen mitä löysin isoveljien ja isän piiloista. Ihan vaniljapornoo oli, tosin kiinnosti just ne väkivaltaiset ja horoa eniten huudattavat kohtaukset. Olin kiinnostunut omasta kropasta ja tutkin pimppaani ja ruumiintoimintojani paljon. Runkkasin milloin milläkin välineellä, autossa, terassilla, navetan takana, yökylässä...
Vanhemmat miehet ovat AINA kiinnostaneet...ihanat, kokeneet, viisaat, varmat kalliot, ne katseet, se tasaisuus...hrrrrprrrrr.........
Oman ikäiset pojat eivät kiihottaneet koskaan, yläasteella alkoi fyysisesti oksettaa ajatus pussata luokkakaveriani (joka oli hyvännäköinen ja johon olin ihastunutkin). Menetin neitsyyteni 21-vuotiaana joten olin siihen mennessä ihan itsekseni aktiivinen :D hmm....johtuukohan orgasmivammaisuuteni juuri siitä? Ehdollistinko kroppani saamaan orkun pelkästään omin käsin koska runkkailin läpi kehitysvaiheiden mielikuvitusta ja visuaalisia havaintoja hyödyntämällä??? Panipas miettimään.
Noh, masokismi. Olen pohdiskellut.. Kaikki kipu ei kiihota seksuaalisesti, tarpeeksi kova jopa tappaa kiihottumiseni, mutta tyydytystä/"kicksejä" saan kuitenkin kaikenlaisesta, kovemmasta kivusta sitten sitäkin enemmän.
Muistatte varmaan leffan Braveheart? Pitäs katsoa uudestaan joskus... Se viimeinen kyynelkanavia aktivoiva kohtaus... Mä itkin aina kun katsoin sen lopun... Masokisti-minän varmaan herätti se William Wallacen kidutustuokio... Nuori Loihi katsoi haltioituneena miten miestä murjotaan, venytetään ja yritetään alistaa... Se kohtaus jossa häntä aletaan suolistamaan ja kamera kuvaa Gibsonin punehtuvia kasvoja ja taivaaseen suunnattuja sinisiä silmiä... silloin mä mietin että "Miltähän TOI tuntuu?" Sitten kun ei miestä saada taivutettua, katkea lopulta pää. Mieletön määrä munaa *pyyhkii kyyneleen silmäkulmasta*. Mä haluun kans kyetä hallita omaa kroppaa ja mieltäni vastoinkäymisessä kuin vastoinkäymisessä, kivussa kuin kivussa.
Aurinkoista kevättä O0 :love: O:-) >:D
-
90-luvun alku ja isän jemmasta löytynyt pornolehti, Vanha Jallu, jonka keskiaukeamalla olleessa tarinassa 2 lesboa päättää kokeilla ruoskimista. Maailmoja muuttava kokemus. Pihistin kyseisen lehden ja on tallella vieläkin.
Myöhemmin samaa vuosikymmentä, TV:stä tuli suht usein seksiä käsitteleviä dokumenttiohjelmia, joiden teemoihin saatiin aina joku S/M-jaksokin mahdutettua. Brittiläisen Nick Broomfieldin Fetishes-dokumentti oli silkkaa kultaa aikana, jolloin nettiporno oli vielä vaikeammin saatavilla ja vaatimattomampaa kuin nyt. Sain tuon nauhalle ja juhlin sen kanssa usein. Netistä löytyi myöhemmin vielä digitaalisena parempilaatuisempi kopio. Varsin katkera menetys sen sijaan oli jakso Minä ja hän-nimisestä dokusarjasta, jonka S/M-jakso "Kivun hinta" sisälsi todella kuumaa kamaa yhdestäkin muijasta, jota piiskattiin ja valettiin kynttiläntalia päälle, kun tämä vain hymyili koko toimituksen ajan, kapula suussaan. Mutta nauhoitus meni pieleen, kun kotona oli tuolloin vain yhdet videot, eikä yksityisyyttä niin yhtään. Lisäksi kotimaisessa Nortia-poliisisarjassa oli joku Kinky Clubiin sijoittuva jakso.
Tämmöistä kamaa tuli joskus jopa valtakunnan kanavilta saakka ja sille altistuin, mikä sinetöi kohtaloni.
-
[Ihminen] toimii lukemattomien sisäisten ja ulkoisten voimien puristuksessa.
Vanhempana (50+) setänä totean kasvaneeni sen rajan toisella puolen, jolloin fyysinen kuritus oli arkea ja osa kulttuuria. Toinen puoli asiasta oli, ettei (varsinkin kun kasvoin televisiottomassa kodissa), mistään mediasta tulvinut eroottisia, saati BDSM-henkisiä sisältöjä, jos ei Raamattua ja lääkärikirjaa lasketa mukaan.
Suosittu argumentti erityistä seksuaalikasvatusta vastaan oli tuolloin sanonta: Kyllä luonto linnunpojan puuhun vetää. Lasten kuullen kerrotut kuritustarinat ja -muistelot olivat tuolloin ihan suosittua kasvatuksellista ajanvietettä. Kansalaistaidon yläasteen oppikirjassakin oli kurituskuva. Sitä vastoin ensimmäisen pornolehden (ruotsalainen Intim) minulle näytti naapurin tyttö vasta 1970-luvun jälkipuoliskolla kasvatusisänsä kokoelmista.
Omakohtaisesti en ole asettumassa kiistassa BDSM-kiinnostuksen alkuperästä sisäsyntyisyyden ja ulkopuolisten virikkeiden vaikutuksen välillä kummallekaan puolelle, vaan kysymys on toisiaan ruokkivasta kombosta - ihminen kun tapaa käsitellä virikkeitä eikä reagoi niihin mekaanisesti. Mitä kulttuuriin tulee, sellainenkin on hyvä huomata, että myös käsite BDSM on historiallinen luomus, se ajoitetaan ideana 1800-luvun bordellikulttuuriin ja terminä se tallennettiin ensi kerran vuonna 1991 internetin keskusteluryhmästä.
Ehkä voi siis todeta, että vanhempi setä ei sittenkään tule niin kovin korkean aidan takaa.
-
En tiedä, onko vastaukseni täysin aloittajan tarkoituksen mukaista, mutta vastaan eniveis. Lempielokuviani pentuna oli 101 & 102 dalmatialaista, joissa vahvaa naispäähahmoa alistettiin ja nöyryytettiin elokuvien lopussa. En pystynyt silloin selittämään itselleni, miksi koin tarvetta kelata nöyryytyskohtia läpi uudelleen ja uudelleen.
Esim. https://m.youtube.com/watch?v=OrSjuWU4jiE ja https://m.youtube.com/watch?v=I7EQaZQNn9M
Oijoi!
-
Oijoi, tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka romaanin!
Jo ihan pienestä minulla on ollut erittäin vilkas mielikuvitus ja minulla oli tapana iltaisin kertoa itselleni "iltasatuja". Saduissa oli hyvin paljon taikasoturiprinsessojen (disney meets xena) jäämistä pahisten vangiksi ja sidotuksi joutumista esim jättiläishämähäkkien verkkoihin. Ja tottakai ohjelmat, missä sankarit joutuivat sidotuksi johonkin tuomiopäivänkoneeseen olivat kiehtovia. Bdsm-vivahteet piirretyissä olivat jotenkin todella yleisiä, vai kuvittelenko vaan?
Sen aikaisista kavereista muistan ainakin yhden, jonka kanssa vuorotellen sidottiin toisemme tai nuket milloin minkäkin leikin varjolla. Liekö hänkin täällä baarissa nykyään ;D
Teininä, kun jo vähän tajusinkin asioista jotain, yhdeksi "Ding! Ding! Ding! You have kinks!" -hetkeksi on jäänyt muistiin Cowboy bepop elokuvan Faye Valentinen ja Vincentin kanssakäyminen. Sillä hetkellä oli todella kiusallista olla samassa huoneessa muiden katsojien kanssa.
Lisäksi teininä minulla oli käytössäni nettiyhteydellä varustettu tietokone, jota sain käyttää käytännössä ilman valvontaa... No kyllähän sen tietää kuinka siinä kävi.
Terapeuttien tölväyksistä tuli mieleen muutama mielenterveyden ammattilainen, joiden kanssa olen puhunut aiheesta seksuaalisuus. Ensimmäinen ei tahtonut ymmärtää edes biseksuaalisuuden konseptia ja piti viehtymystäni naisiin merkkinä liian hallitsevasta äitisuhteesta. Silloin päätin etten puhu aiheesta, jos siitä ei suoraan kysytä. Myöhemmin tutustuin aivan ihanaan mt-hoitajaan, joka ihan oma-aloitteisesti nyhdettyään minulta tietoa aiheesta kysyi, että olisiko minulla kenties bdsm:ään liittyviä mieltymyksiä ja totesi että kyllä hänelle voi näistäkin puhua, ettei siinä ole mitään vikaa. Se johti ihan oikeasti rakentavaan keskusteluun minun elämästä ja luottamuksen muodostumiseen siitä, että voi puhua kaikesta. Kumpa kaikki alan ammattilaiset päivittäisivät tietämystään asioista niinkuin tämä henkilö.
-
Salem:
Ensimmäinen ei tahtonut ymmärtää edes biseksuaalisuuden konseptia ja piti viehtymystäni naisiin merkkinä liian hallitsevasta äitisuhteesta.
Nyt on kyllä pakko kysyä tästä lisää. Onko mitenkä vanhasta jutusta kyse? Meinaan vaan kun on jo ihan seuraavan tason analyysia. Omaa bisseyttä kun ei ole yksikään terapeutti alkanut analysoimaan tuohon tyyliin ja ensimmäisen kerran terapiassa on tullut käytyä muistaakseni vuonna 1996.
-
Tämä on jostain 2013-2014 tienoilta. Kyseessä psykoanalytiikkaan erikoistunut terapeutti, joka oli kyllä oikea malliesimerkki siitä millainen on todella huono terapeutti. Olin hänen asiakkaanaan aivan liian pitkään, kun en paremmasta tiennyt.
Toki hän ei todennut aivan suoralta kädeltä noin, kun kerroin suuntautumisestani, mutta kyllä se oli siinä mukana. En viitsi selostaa tästä enempää, mutta tiivistettynä olen kuulemma "lapsellinen ja itsekeskeinen" ja tarvitsen parisuhteen (miehen) sekä etäisemmät välit vanhempiini, että "voin kasvaa henkisesti aikuiseksi naiseksi". Jostain syystä hyvät välit vanhempien kanssa oli iso juttu tälle.
Pakko nykytilanteesta käsin todeta, että joskus ne alan ammattilaisetkin on vaan väärässä ja huonoja työssään. Tämäkin sai minut uskomaan, että paska olo joka tapaamisen jälkeen kuuluu asiaan. Onneksi en mennyt avaamaan enempää mieltymyksiäni tälle ihmiselle. Olisin varmaan saanut kuulla olevani kieroon kasvanut sairas pervo, joka tarvitsee sähköshokkihoitoa tms. yhtä kamalaa.
Lyhyesti: Vaihtakaa terapeuttia, jos törmäätte ahdistaviin asenteisiin.
-
Mistä mieltymykset alkoi? Sitä en ole ikinä pohtinut millään tasolla, ja vaikka kävin elämänkertani läpi tässä useampaan kertaan läpi viime päivinä en ole löytänyt yhtään yksittäistä tekijää mikä voisi olla se alkutekijä omiin mieltymyksiä. Olisko omassa tapauksessa kyse niin monen "mitättömän pienen" tekijöiden yhteissummasta?
-
Se voi alkaa niin pienestä.
Minulla oli liiton ulkopuolinen vaniljasuhde.
Eräällä kerralla nuollessani naista,
tulin lukinneeksi hänen ranteensa patjaa vasten.
Huomasin hänen kiihottuvan siitä ja seuraavaksi huomasin itse kiihottuneeni siitä valtavasti.
Jälkeenpäin kävin tapahtumat mielessäni läpi ja aloin tutkiskella itseäni.
Sillä tiellä olen, enkä ole ajatellut enää sieltä poiketa.