Dominoivat ihmiset ja narsistinen persoonallisuushäiriö

[Mariell]

Kai se on jo menetettävä tämä palstalle kirjoittamisen neitsyys, kun on niin mielenkiintoinen keskustelu.

Hyviä huomioita anteeksipyytämisestä. Ne sanat kun voivat olla pahimmillaan vain täysin päälle liimattuja, joilla ei tarkoiteta yhtään mitään. Näin käytettynä toki myös mainio manipulaation keino.
Aito anteeksi pyytäminen lienee ainakin ajoittain vaikeaa ihan kelle vaan rooleista riippumatta. Näin se menee omallakin kohdalla, vaikka tuskin koskaan tulenkaan piiskalla läväyttämään ketään muuta kuin itseäni "testimielessä" 

Enkä malta olla kommentoimatta tuota aiempana ollutta lainausta Lauerman luennosta, joka ymmärrettävästi herätti mielipiteitä.

Jos on irtisanonut 900 ihmistä, ja sen avulla pelastanut yrityksen konkurssilta jonka myötä ihan jokainen firman työntekijä olis menettänyt työpaikkansa, on kantanut vastuunsa vaikeassa tilanteessa.

Sillä ei ole mitään merkitystä narsismin kanssa.

Johtaminen on vaikea laji, jossa ei tarkoituksena ole kantaa jokaisen alaisen elämää harteillaan, vaan tehdä päätöksiä joitten lopputuloksena yritys menestyy ja sen kautta kykenee säilyttämään olemassa olevat työpaikat, ja jopa palkkaamaan lisää työntekijöitä.

IKRM

Näinhän se varmasti on, koska jokaisen kuuluu hoitaa työnsä ja toisten työhön kuuluu myös irtisanoa ihmisiä perustelluin syin.

Se kysymys tähän olisi nähdäkseni se, että kun piti irtisanoa ne 900 työntekijää, niin miltä se tuntui, vai eikö se tuntunut yhtään miltään? Mikäli vastaus on jälkimmäinen, niin voisi arvella, että kyseessä on henkilö, joka on juuri tuossa työssä tehokas ja aikaansaava, mutta omaa myös keskivertoa enemmän narsistisia piirteitä. Hänen vähemmän narsistinen ja enemmän empaattinen kollega taas, joka olisi myös joutunut irtisanomaan ne 900 työntekijää, ottaisi tuon tilanteen raskaammin ja kuormittuisi siitä itse huomattavasti enemmän.

Yleisellä tasolla vielä tästä ketjun pääaiheesta... Itse en pidä siitä, miten heppoisesti narsisti-termiä nykyään viljellään. Oikeana ilmiönä vakava ja varsinkin lähipiirille pahimmillaan varsin tuhoisa asia.

Mielenkiintoista ja asiallista keskustelua joka tapauksessa, eli kiitos siitä 

[Index]

Kyky empatiaan vaihtelee, ilman narsismiakin.

Tuntemattomia tai itsestä etäiseksi koettuja kohtaan tunnetaan yleisesti vähemmän empatiaa, ja monissa ammateissa joudutaan opettelemaan pois empatiasta tietyissä tilanteissa. Masennus syö myötäelämisen kykyä. Ja niin edelleen.

Narsistiset piirteet voivat myös ilmetä monella tavalla, empatiavaje on vain yksi niistä.

Aloin myös miettiä, voiko empatiavajeisesta/narsistisesta dominoinnista tulla ikinä nk hyvää jälkeä? Riippuu varmaan subin vahvuudesta kestääkö lopulta totaalisena kynnysmattona olemista. Se on semisti eri asia persoonallisuushäiriöisen ihmisen alla. (Pahimmillaan: ei pelisääntöjä, ei ennustettavuutta.)

[PuolivilliNaaras]

Empatia ja empaattisuus eivät ole yksiselitteisiä asioita. On tilanteita joissa ihminen ei yksinkertaisesti voi mennä muiden tunnetiloihin mukaan. Esim. onnettomuuspaikalle tuleva ensihoitaja joutuu lähestymään tilannetta hyvinkin pragmaattisesti, eikä voi alkaa itkeä henkistä tuskaansa. Joskus empatiaa voi myös parhaiten osoittaa siten, että antaa toiselle tilaa omiin negatiivisiinkin tunteisiinsa. Tunteita voi tuntea ilman että se näkyy, ja niitä voi ilmaista monin eri tavoin.

Jos kohtelee toista konsensuaalisessa kinkykontekstissa alistavasti, tuottaen kipua tai nöyryytttäen, se ei sulje pois empatiaa. Itse asiassa mielestäni empatia on siinä hyvinkin tärkeää. Monesti myös nautinnollisinta on saada toisessa aikaan tiettyjä tuntemuksia, joita ei voi kokea ilman empatiakykyä.

Narskut puolestaan on oman kokemuksen mukaan jääneet johonkin kehitysvaiheeseen, missä vaaditaan nähdyksi tulemista ja hyväksyntää. Ehkä kyseessä on jokin perusturvallisuuden puuttuminen ja siitä kumpuava heikkous. Joku naamioi sitä dominoivuudeksi, joku alistuvuudeksi, tai joku joksikin ihan muuksi. Narsisti on voimakkaasti muista ja heidän mielipiteistään riippuvainen, vaikka ei haluaisi sitä myöntää.

PS: Nämä on lähinnä omia ajatuksiani aiheesta, eikä vastine kenenkään muun kirjoitukselle.
PPS: Joskus mietin että minulle sopisi parhaiten seuraksi joku, joka osaa ohittaa perinteisen empatian ilmaisun. Vittumainen olematta kusipää, you know?

[Lady Whip]

Kyky empatiaan vaihtelee....

Aloin myös miettiä, voiko empatiavajeisesta/narsistisesta dominoinnista tulla ikinä nk hyvää jälkeä?

Voi tulla, näin arvelen. Empatiakyvytön/vähäempaattinen ihminen, jos tunnistaa omat persoonansa vajavaisuudet voi opetella millä tavalla toimitaan jotta oma tunnekylmyys ei aiheuttaisi muille ihmisille ongelmia.
Eli opetella oikeaa tapaa olla muiden ihmisten kanssa.
Sessioissa esim voi silitellä, voi antaa aftercaren, voi kuunnella subia.. näitä taitoja voi opetella jos eivät tule luonnostaan.

PVN:n kommentista, mukava ajatus tuo, miten pystyisi syrjäyttämää omat empatian tunteensa ja toimimaan vittumaisesti.


Itseasiassa moni ihminen joutuu opettelemalla opettelemaan olla sosiaalinen myötätunteva ihminen.

[emeritus]

Parahin Lady Whip!
Asiallinen huomiointi kirjoitukseni lopusta huomioitu!
Ajattelin itsekin, yöllä, hätäpäissäni, että pitää poistaa, mutta kun uni voitti... En ehtinyt...

[IKRM]

PPS: Joskus mietin että minulle sopisi parhaiten seuraksi joku, joka osaa ohittaa perinteisen empatian ilmaisun. Vittumainen olematta kusipää, you know?

Tässä on melkolailla hyvä luonnehdinta TRUEMASTERISTA.

IKRM

[PuolivilliNaaras]

PPS: Joskus mietin että minulle sopisi parhaiten seuraksi joku, joka osaa ohittaa perinteisen empatian ilmaisun. Vittumainen olematta kusipää, you know?

Tässä on melkolailla hyvä luonnehdinta TRUEMASTERISTA.

IKRM

Jokaisellahan on omanlaisensa käsitys sekä muista että itsestään 

[Index]

PuolivilliNaaraalla ja Lady Whipillä oli erittäin hyvät kommentit koskien taipumustensa tuntemista ja oppimista.

Minullakin on pienenä projektina opetella olemaan vittumainen sillä oikealla tavalla. Toistaiseksi onnistuu helpommin kusipäisesti.   

[bondi]

No omaan käsitykseen itsestäni. Mulla D puoli kankeaa tuohon omaan empaattisuuteen luultavasti. Jotenkin toisen henkinen alistaminen ja nöyryyttäminen on melkoisen hankalia asioita itselleni (ja joskus saanut palautetta että ei se tunnu sille kuin pitäisi kun yrittänyt niin lannistaa tietenkin kanssa).  Haluaisin niitä kyllä oppia mutta epäilen että se ei ole opeteltava asia.

Taas sadistipuoli tulee enempi itsestään. Kun pääsee toista satuttamaan fyysisesti niin siinä ei tuo oma empaattinen persoona pääse tavallaan väliin vaan pystyy paljon vapaammin toteuttamaan itseään ja saa flown päälle.

Eli tästä ehkä tulee oma sadisti mutta ei D. (eikä narsisti  )

[Blondewolf]

Taas sadistipuoli tulee enempi itsestään. Kun pääsee toista satuttamaan fyysisesti niin siinä ei tuo oma empaattinen persoona pääse tavallaan väliin vaan pystyy paljon vapaammin toteuttamaan itseään ja saa flown päälle.

Eli tästä ehkä tulee oma sadisti mutta ei D. (eikä narsisti  )

Komppaan mutta veikkaisin että tuohon on ihan fysiologinen / aivojen toiminnallinen syy. Puhe/kielen käyttö menee tarkemman inhibitioseulan läpi kuin fyysinen jäsenten liikuttaminen. Jopa eri kielien käyttäminen vaikuttaa tähän mekanismiin. Jos esim erittäin ujolta/muuten estyneeltä henkilöltä yrittää kysyä erittäin arkaa asiaa niin hän ei pysty verbaalisesti kommunikoimaan edes kyllä / ei vastausta mutta jos pyytää puristamaan kättä indikoimaan kyllä niin silloin vastaaminen voi onnistua.

Dirty talkin suorittaminen esim englanniksi voi olla huomattavasti helpompaa kuin suomeksi. Muistan että joku mainitsi jopa profiilissa toimivansa näin. Veikkaisin että mahdollisesti juuri tästä syystä.
 

[IKRM]

Minullakin on pienenä projektina opetella olemaan vittumainen sillä oikealla tavalla. Toistaiseksi onnistuu helpommin kusipäisesti.   

Vittumaisen ja kusipään ero on lähinnä siinä, että vittumainen välittää itsensä lisäksi muistakin ihmisistä, kusipää ei.

IKRM

[Index]

Minullakin on pienenä projektina opetella olemaan vittumainen sillä oikealla tavalla. Toistaiseksi onnistuu helpommin kusipäisesti.   

Vittumaisen ja kusipään ero on lähinnä siinä, että vittumainen välittää itsensä lisäksi muistakin ihmisistä, kusipää ei.

IKRM

Joo, näin minäkin sen hahmotan.

Narsistinen, joka ei tajua omaa narsismiaan eikä pysty toimimaan sen huomioiden, on juurikin kusipäinen. Oma itse menee kaiken muun edelle.

Vittumainen pitää joskus osata olla, siis olla välittämättä toisten tunteista, kun se on tilanteessa hyväksi, esimerkiksi oman tai toisen hyvinvoinnin vuoksi. Tulee eteen vaikkapa piikkikammoista lasta rokotettaessa. Silloin se toisesta välittäminen pitää osata tehdä järjellä, empatiasta riippumatta. Niin voi tehdä myös empatiavajeinen ihminen, narsistikin kun tajuaa tilansa ja sen haitat.

Itsestäni olen huomannut, että välittäminen ja empatia ovat olleet joskus liian tiiviisti kytköksissä: kun on pitänyt luopua empatiasta, on välittäminen loppunut samalla. Siksi siis projektina toisesta välittävän vittumaisuuden opettelua.

[IKRM]

Lempeille alistuville miellyttämisenhaluisille naisille kelpaa oikein hyvin vittumainen mies, oikeastaan moni tuollainen nainen tarvitseekin vittumaisen miehen tasapainottamaan omaa mahdollisesti jopa liian kilttiä luonnettaan muitten ihmisten suuntaan.

Vittumaiselle miehelle ei taas kelpaa vittumainen nainen, koska noita kilttejäkin on tarjolla hyvin. Tästä johtuen vittumaisille naisille jää sitten ne kusipäämiehet.

Tämä lienee syynä siihen että moni nainen kokee aina löytävänsä vain kusipäisiä miehiä seurakseen.

IKRM

[MasterOpie]

Vaikea uskoa, että kenellekään kelpaisi vittumainen ihminen. Toivon ainakin niin.

t. Karwis

[IKRM]

Vaikea uskoa, että kenellekään kelpaisi vittumainen ihminen. Toivon ainakin niin.

t. Karwis

Yllättävän moni nainen tarvitsee vittumaisen röyhkeän miehen. Muunlaiset suhteet ei tuolla ihmisryhmällä toimi.

IKRM