BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: kulkija - 22.08.2017, 19:16
-
Satuin kuuntelemaan tänään Juicen vanhaa kipaletta "kaksoiselämää". Varsinkin sanat "kadehdi en niitä jotka viettää kaksoiselämää" laittoivat miettimään ja lopulta toteamaan. Niinpä niin, sitähän se tämä omakin elämäni paljolti on. Julkinen siviilipuoli ja vajavainen salaisempipuoli johon tämä kinkyminä nivoutuu. Vajavainen, sen vakituisen kumpanin puuteen takia ei muuten. Olisihan se varmasti meistä jokaisesta kiva, jos olisi edes se yksi kenen edessä ja kanssa voi olla ja tuntea itsensä kokonaiseksi. (Varmaan tuttu tunne monelle) Muilta tuolla siviilissä se puoli jää, (ei sentis kaikilta), isolta osin piiloon.
Uskoisin, monelle kinkylle, homolle ym. on tuttu tunne, että ei voi tai ei saa olla "kokonainen" tulla hyväksytyksi omana itsenään. Toisinsanoen ei saa/ei voi olla sitä mitä on. Arjessa, juhlassa, julkisesti tai sen kumpanin edessä.
Saatko sinä lukija, olla Sinä? Oletko kokonainen? Elätkö yhtä, sinun näköistäsi elämää vai kaksoiselämää?
-
Kyllä minä olen aina minä, mutta sen verran monipuolinen ihminen että en toki ole kaikkea minua yhtäaikaa, ei onnistuisi mitenkään.
-
Kyllä minä olen suurimman osan aikaa Minä. Olen uraohjus, äiti, puoliso, perheenjäsen, kollega, ystävä, nainen - ja kaikkea sitä suurella intensiteetillä niin, että välillä räjähtelee ja paukkuu, välillä taas ruusunlehdet tipahtelee ja yksisarviset pieree sateenkaaria.
Kinkykaapissa tosin olen, mutta ei mulla ole sinänsä tarvetta olla nykyisessä asenneilmapiirissä julkisesti se lutka, joka käy imemässä naapurin miehen kyrpää tai se narttu, joka ottaa piiskaa niin ettei työpäivinä tee mieli istua. Saan olla sitä kuitenkin niiden kahden ihmisen kanssa, jotka kaiken tämän minulle mahdollistavat. Se riittää hyvin.
-
Pitkällisen miettimisen jälkeen vastaus on kyllä. Olen mikä olen.
-
Olen ja en luovu minuudesta enää mistään hinnasta. Pari kertaa sen hukanneena olen oppinut arvostamaan itseäni ja vapautta olla Minä.
-
Kyllä mä olen aina oma itseni, miksi olisin jotain muuta. Vaikka joskus kuulee että on aika puhelias ;) , mutta sille nyt ei voi suuria kun se on osa minua. >:D Take it or leave it :))
-
Olen aina minä enkä pervouksiani tai fetissejä salaile keneltäkään jos puheenaihe sellaiseen siirtyy. En tunne että omaa pervoutta tai omia fetissejä mitenkään turhaan vieroksutaan ja jotkut jutut on ehkä ihan hyväkin pysyä yleisestä katukuvasta piilossa. Kumppaneille kerron melkein heti kättelyssä siitä mitä tarvin, kaipaan, haen ja etsin jotta kommunikaatio pelaa, samanhenkisen kumppanin löytäminen helpottuu ja mikään ei tule yllätyksenä myöhemmin.
-
Kaksoiselämä on amatööreille, neljä on semmoinen kelpo peruspaketti josta on hyvä lähteä laajentamaan. ;)
-
Minä olen minä. Täällä joskus on jotkut sanoneet, etteivät halua tavata mua kahdenkesken, koska pelkäävät. Voin kertoa, että mun kanssa voi tutustua ihan kahdenkesken, enkä ole ollenkaan pelottava tavatessa. En osaa ymmärtää tuollaista ajatusta, koska olen hyvinkin sydämellinen ihminen. En mielestäni edes kirjoita uhkaavasti, tai muutakaan sellaista. Tosin olen myös omalla nikilläni ollut täällä aina ja muutaman bannin olen kärsinyt, koska ylläpito ei ole ollut samaa mieltä henkilöönkäyvistä kärjistetyistä mielipiteistä. Niistä en ylläpitoa syytä, vaan he ovat toimineet täysin oman politiikkansa mukaan, mikä minusta on hyvä. En myöskään ole luonut "varjoprofiileita" tänne baariin, kuten jotkut tietyt tyypit ovat. Typistetysti alun toteamus: Minä olen minä.
-
Arjessa pyöritän lukuisia rooleja mutta täällä minä olen aina minä. Oma itseni aitojen ajatusteni kanssa. Tietoinen valinta tavoitella kaksoiselämää. Ainakin toistaiseksi.
Kiitos Kulkija tärkeästä keskustelun avauksesta.
Lisättävä vielä:
En ajattele kaksoiselämää niin kuin Leskisen biisissä, kuluttavana, vaan päinvastoin. Voimaa tuovana. Arjen rinnalla, arkeakin parantavana henkireikänä.
-
Puoliksi olen, puoliksi en.
Arjen suorittavana osapuolena enemmän en, mutta narttuna täysin oma itseni. Se on oikeastaan ihan must. Kolmoiselämää viettävänä olen joskus vähän sekaisin identiteettini ilmentymieni kanssa, mutta kukapa ei olisi.
Joo, en ole mielenterveyskuntoutuja. Sitähän te kysyitte?
-
Onko kukaan koskaan valveilla ollessaan täysin oma itsensä? Ihminen aina muuttaa olemustaan ja käyttäytymistään seuran tai seurattomuuden mukaan.
-
Puoliksi olen, puoliksi en.
Joo, en ole mielenterveyskuntoutuja. Sitähän te kysyitte?
Ei kysytty ei :D Toisaalta, sellainen puhelias sivupersoona itselläni, voisi olla kivakin asia. Ei kävisi aika iltaisin niin pitkäksi kun saisi sen kanssa aikaan hyviä keskusteluhetkiä. Vapaasti saisi olla erimieltä, kinastella ja myötäillä..Aina olisi oikeassa, tai ainakin melki-oikeassa :D Oiskoon se sitä kaksoiselämää..Kunhan ei ala riitelemään vessavuoroista!
-
Välillä kaksoiselämää ja välillä kolmoiselämää... niitä kasvoja ja rooleja on tarpeellinen määrä, ettei turhaan satuta tai säikytä ihmisiä, jotka eivät joko pysty käsittelemään kaikkea sitä mikä tekee minusta minut tai ovat vielä onnellisesti niin viattomia etten soisi heidän turmeltuvan. Ne ihmiset joiden kanssa olen tullut läheisemmäksi, saavat tietää juuri niin paljon kuin haluavat tai pystyvät käsittelemään ja läheisimmät tietävät kyllä mikä pervo sisälläni asustaa, onnekseni sitä tuomitsematta.
-
Välillä kasoiselämää... Vitsin varjolla voi olla omaitsensä, onneksi tosin moni tietää, että oikeasti tuo on tosissaan. :)
-
Suurimmaksi osaksi olen minä.
Vaikka aika paljon joutuu himmaamaankin itseään ettei ärsytä toisia töissä tai kotona.
Eli höpöttele liikaa ym.
Subiutta en tällä hetkellä pysty toteuttamaan joten siinä mielessä en tunne itseäni kokonaiseksi.
Mitään roolia en vedä vaikka tuntuu että jonkin verran joudun itseäni pidättelemään ja hillitsemään.
-
Mussa on niin monta erilaista puolta ja jotkut näistä ovat osittain tavallaan jopa toisiaan kumoavia. Tuskin on sellaista hetkeä, jolloin kaikki nämä puolet olisivat tai edes voisivatkaan olla läsnä tismalleen samanaikaisesti. En koe edes tarvitsekaan siihen. Koen sen vain virkistäväksi, että jonain päivänä voi olla jotain ja toisena taas jotain ihan muuta. Siinä pysyy sekä oma, että toisinaan myös kumppanien mieli virkeänä ja avoinna.
Joskus olen harmitellut, etten voi tuoda siviilielämästäni lähes mitään julki työelämässä, mutta toisaalta työelämässäni häärii muutenkin aivan erilainen minä, kuin missään muussa ympäristössäni. Ja tavallaan nautin myös tästä työpersoonastanikin. Se kun on sellainen kaikkivoipa ongelmien ratkaisija. Töiden ulkopuolella olen taas huomattavasti heikompi.
-
Biologiselta perheeltä salaan seksuaalisuuteni. Työhön seksuaalisuus ei kuulu. Joten niin, minä olen aina minä, mutta vain eri näkökulmasta.
-
Biologiselta perheeltä salaan seksuaalisuuteni. Työhön seksuaalisuus ei kuulu. Joten niin, minä olen aina minä, mutta vain eri näkökulmasta.
Näin!
-
jep, kaikki tietää perhe- ja kaveripiirissä, ja jo cityn ajoista 1988 mua tituleerattu yleisesti "kinky", jokaisessa duunipaikassani. Myös jokainen parisuhdekumppani on vuodesta 1987 saanut tuta "alistuvan seksuaalisen roolin".
-
Uskon olevani aina minä. En halua esittää yhtään mitään ja inhoan jopa vielä enemän jos joku muu esittää jotain edessäni. Minusta tykätään tai ei tykätä juuri sellaisena kuin olen. Mun mielestä sadismin hetkelläkin olen minä vaikka se ei arjessani näykkään.
T. Karwis
-
Mä olen mä, juuri sellainen kuin olen. Toki on hetkiä jolloin joku minussa oleva in enemmän esillä ja joku muu vähemmän. Mutta silti olen mä. En mä osa muuta ja vaikka osaisin en haluaisi. Koska mulla on hyvä olla juuri minuna. Sellaisena moniulotteisena monia eri kerroksia sisältävänä kokonaisuutena josta löytyy aina uutta ja ihmeellistä. Sellaisena välillä melkein pullantuoksuisena äitinä ja välilllä viskinäänellä puhuvana Dommena, välillä itkevänä myttynä väillä kovana businessnaisena, välilläpieni tyttö ja välill aiikuinen nainen, välillä brät, välillä enkeli,välillä peto ja välillä nymfo, välillä seksitöntä elämä viettävä ja välillä ihan vaan syliä kaipaava... Oon kaikkea tuota ja enemmän sekä välillä en mitään ja vähemmän. Oon mä, just nyt, minuna, vaikeasti selitettävänä täydelisen epätäydellisenä, rikinäisen kokonaisena, vahvuuteni ja heikkouteni kanssa... enempää en ole, enkä vähempää, koska näin on hyvä.
-
Olen kyllä. Se, kuinka suuren osan minusta toinen/toiset näkevät, vaihtelee. Rooleista en pidä, toistenkaan.
-
Olen minä. Samoilla linjoilla täällä useiden kanssa että joskus joku vain näkee eri puolia minusta.
Enkä silti koe, että vaikka olen kinkykaapissa että olisin yhtään vähemmän minä. Minulla ei ole tarvetta sitä huutaa koko maailmalle. Ne tärkeät tietävät, joille olen kokenut tärkeäksi kertoa.
-
Erinomainen aihe!
Olen minä. Aina. Sadistinen puoli ei kärsi siitä, että olen herkkä, välillä itken, välillä olen hupsu. Enkä koe tarpeellisena näyttää minun sadistista puoltani kaikille. Niin kuin aikaisemmin monet ovat jo sanoneet, että eri ihmisten kanssa näytetään eri puolia ja eri näkökulmista.
Roolin ylläpitäminen on raskasta ja energian kuluttavaa prosessi. Tietyllä hetkellä luonteva käyttäytyminen on itselleni se oikea tapa olla ihmisten kanssa tekemisessä olisi kyseessä työpäivä tai kaikkein pervoin pervobileet :P
Ihmisessä on monia puolia ja se on kaunista katsottavaa!
-
Olen minä, eri asia sitten mikä niistä kaikista eri puolista on pinnalla ja mitä haluan näyttää. Tilanteesta, ihmisestä ja omista fiiliksistä tosi riippuvaista mitä olen, vaikka oma itseni olen.
Osa näkee mut rikkinäisenä ja herkkänä, osa näkee mut huolettomana ja hymyilevänä, osa näkee mut kiltisti alistuvana pyllylutkana, osa näkee sen sadistin, joka ei kauheesti säästele, kun kohdalle osuu sopivan masokistinen perse, osa näkee läheisyyttä kaipaavan ja listaa voisin jatkaan loputtomasti.
Oon mitä oon, avaudun kun avaudun ja vain silloin, kun musta siltä tuntuu. Varmasti olen mysteeri osalle ja hankala, mutta tietääkseni sitäkin ihanampi, kun lopulta päästän riittävän lähelle.
-
Olen minä eri näkökulmista katsottuna. Olen tytär, olen työntekijä, olen ystävä vaniljoilleillekin, olen subi ja kinky. Kaikissa ns rooleissa olen lopulta oma itseni, vaikka näkökulmat vaihtuvat.
-
Eron jälkeen voin sanoa, että olen mikä olen. Tietynlainen kaksoiselämä on jäljellä jo työni luonteen vuoksi. Valitettavasti kaikki eivät ole vieläkään valmiita aivan kaikkeen tietoon. Sekä kasvatettavani olevia lapsia on nuoren ikänsä puolesta vielä pidettävä pimennossa. Mutta parisuhderintamalla pyrin olemaan täysin sama sekä täällä että kasvotusten. Joskaan en haaveile tai edes hae parisuhdetta. Itseni kehittäminen ja sessiosuhteet riittävät tällä hetkellä hyvin.
Yleisesti ajattelen, että suurin osa ihmisistä elää jonkinlaita kaksoiselämää. Se miten se ilmenee, on täysin yksilökohtaista. Mutta mielestäni hyvin marginaalinen osuus länsimaalaisista ihmisistä on koko ajan aito oma itsensä.
-
Jep. Mitään sen kummempaa roolia ei ole suuntaan tai toiseen. En ole mitenkään kaapissa, vaikka ei toisaalta tunnu tarpeelliselta asiaa käydä julistamaankaan. Jos elämäntyylini ja valintani on jollekin ongelma, niin sittenhän on.
-
Hassua, että suurin osa vastaa ei, vaikka kertovat tilanteen olevan juuri, kuten OP asian esitti:
Julkinen siviilipuoli ja vajavainen salaisempipuoli johon tämä kinkyminä nivoutuu.
Kyse ei ole vielä monipersoonallisuudesta, vaan eri käyttäytymismuodoista eri ihmisten kesken.
Siten moni voi vaikuttaa eri persoonalta, jos käyttäytyminen muuttuu vahvasti eri tilanteissa.
Pullan tuoksuinen businessnainen voi olla vaikka itkevä domme. Siten moni elää vähintään kaksoiselämää, luultavasti huomattavasti useampia elämiä. Elämän sijaan voisi tässä yhteydessä käyttää rooli-sanaa, vaikka vierastetaan sitäkin termiä.
Omaa tilannetta voisi sanoa polyrooliseksi :)
Varmasti käyttäydyn eri tavalla töissä kuin vapaa-ajalla. Ja töissäkin eri tavalla palaverissa kuin kahveella. Sama persoona siinä taustalla kuitenkin koko ajan on. Mikä haaveilee golfista ;D
-
Samaa mieltä Kelpien kanssa. Missään nimessä kysymys ei ole monipersoonallisuudesta. Olemme vain oppineet tai sisäistäneet määrätynlaisia käyttäytyimismalleja erilaisiin tilanteisiin. Tuskin kukaan meistä julistaa ja huutaa työpaikan kehityspalaverissa, että minä olen kinky ja harrasta bdsm:ää. Se että voidaanko tälläinen käyttäytymismalli luokitella kaksoiselämäksi on sitten toinen juttu.
Omasta mielestäni elää kaksoiselämää, jos ei ole päässyt kaapista ulos.
-
Elän useaa elämää .. on työminä, monta erilaista harrastusminää, on kaveriminää jne .. mutta ainoastaan yhdelle henkilölle olen täysin oma itseni ja se on nainen jonka kanssa jaan elämäni.
Tähän tilanteeseen olen todella tyytyväinen!
-
Minä olen minä :) Minuuteeni kuuluu myös arviointikyky ja tilanteen mukaan käyttäytyminen. Enää ei kuitenkaan tarvitse piilotella eikä myöskään pröystäillä. Lapset, työympäristö, ystävät, sukulaiset ja kumppani tunnistaa minut kyllä samana ihmisenä. Olen ylpeästi vino, viisas, viehkeä ja vittumainen 8)
-
Olen lähes aina minä. ”Lähes” siksi, koska on asioita seksuaalisuudesta joita häpeän, enkä ole kertonut kumppaneilleni. Täällä en tunne häpeää ainakaan niin voimakkaana.
Olen elämässäni käyttänyt jonkin verran rooleja ja leikkinyt sosiaalisempaa, kuin oikeasti olen. Oikeasti olen hyvin ujo, mutta peittänyt sen huumoriin ja komiikkaan. Enää en tee niin.
Mokasin täällä, kun vastasin kyselyyn ”Mihin et suostu?” vastauksella: pissa-&kakkaleikit. Ja sitten myöhemmin kirjoitin ”Pissakyselyyn” pissaleikeistä pitäväni. Ehkä se antaa vähän epärehellisen kuvan minusta. Kyse oli häpeästä ja asian kieltämisestä ”Mihin et suostu” ketjussa. Olen kieltänyt monia muitakin asioita, jotka minua kiihottaa, itseltäni.
-
Toki olen aina minä. Mutta tietenkin mulla on työ-, perheenisä-, harrastus-, jätkäporukka-, kinky- yms roolit kussakin tilanteessa. Ihmisethän käyttäytyvät eri tavoin eri tilanteissa.
Se, että joku olisi aina samanlainen kaikissa tilanteissa, on ihan höpöä.
Se, että kokeeko olevansa luonteva noissa kaikissa tilanteissa tai tuliko tilanteessa käyttäydyttyä niin kuin olisi halunnut, on sitten eri juttu.
Eli minä oon aina minä, mutta rooli- ja tilannesidonnaisesti.
-
Olen lähes aina minä. ”Lähes” siksi, koska on asioita seksuaalisuudesta joita häpeän enkä kerro kaikille, vaikka olenkin avoin. Täällä en tunne häpeää ainakaan niin voimakkaana.
Olen elämässäni käyttänyt jonkin verran rooleja ja leikkinyt sosiaalisempaa, kuin oikeasti olen. Oikeasti olen hyvin ujo, mutta peittänyt sen huumoriin ja komiikkaan. Enää en tee niin.
Mokasin täällä, kun vastasin kyselyyn ”Mihin et suostu?” vastauksella: pissa-&kakkaleikit. Ja sitten myöhemmin kirjoitin ”Pissakyselyyn” pissaleikeistä pitäväni. Ehkä se antaa vähän epärehellisen kuvan minusta. Kyse oli häpeästä ja asian kieltämisestä ”Mihin et suostu” ketjussa. Olen kieltänyt monia muitakin asioita, jotka minua kiihottaa, itseltäni.
Mua hymyilytti tuo kun huomasin ristiriidan mutta en itsekkään suostu pissa&kakkaleikkeihin vaikka vajaa vuosi sitten viimeks tuli erään nartun päälle kustua ja lauettua >:D
Tuo tuli tehtyä kun tuntu silloin sopivalta ja mukavaa oli :P
-
Ihan minä ite aina, mutta tilanteesta ja seurasta riippuen rooli on erilainen. Sukupuolielämästäni en puhu kuitenkaan muissa kun niissä porukoissa joissa kinkyys sallitaan ja on jopa suotavaa.
-
Kyllä mie oon aina mie.
Mutta niinkuin aiemmatkin kommentoijat ovat todenneet niin eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa se millainen mie olen vaihtelee jonkin verran.
Työminä on pirun tehokas ja jopa kuulemma hieman pelottava, äärimmäisen siisti ja järjestelmällinen. No eipä oo kotona sitä siistiä ja järjestelmällistä neitoa näkynyt :D
Ja tosiaan jos aloituksessa viitattiin siihen että kaksoiselämä ois sitä että tää Perwompi puoli on se toinen elämä, niin ei miulla oo mitään tarvetta tuoda tätä kaikissa tilanteissa julki, mutta en myöskään piilottele jos joku kaveri sattuis aiheesta kysymään.