BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Perhonen89 - 13.09.2018, 15:41
-
Seuranhakukeskusteluissa yhtenä toistuvana teemana on kumppaniehdokkaalle asetetut kriteerit. Yleensä valitellaan nimenomaan siitä, että kriteerit ovat liian tiukat. Kriteerien asettamista tunnutaan usein pitävän negatiivisena asiana, erityisesti jos niitä kriteereitä on paljon.
Milloin voidaan puhua tiukoista kriteereistä? Millaisia kriteereitä sinä asettaisit/asetat kumppaniehdokkaalle? Ja ovatko kriteetit lopulta turhia seuranhaun kannalta?
-
Itsellä on kriteerit korkealla, mutta eivät tiukassa lokerossa. Eli olen ollut hyvin monenlaisten henkilöiden kanssa parisuhteessa, mutta ovat olleet minulle sopivanlaisia ja päinvastoinkin ilmeisesti.
-
Mä suhtaudun asiaan niin, että seuranhaussa ja deitti-ilmoituksissa tarkoituksena on herättää mielenkiintoa ja samalla saada minulle vääränlaiset ihmiset olemaan vastaamatta. Deitti-ilmoitus on siis seula, jonka on tarkoitus päästää läpi potentiaalisesti sopivat henkilöt, mutta karsia pois ne, jotka eivät kuitenkaan sopisi itselleni.
Kriteerit ovat liian tiukat, jos ne karsivat pois liian ison osan mahdollisista kumppaneista.
Kannattaa myös miettiä sitä, millä tavoin houkuttelee niitä itselleen sopivia ihmisiä.
-
Ylipäätään ihmisissä,ystävissä,tutuissa ja kavereissa..Tutustuminen edellä menen,en pysty enää hypätä sen yli. Jos jotain enemmän olisikin syntyäkseen,niin sitten syntyy
Kriteerit ei kulje etunenässä..se että alkaa kanssakäymiseen,johtuu kai niistä kuuluisista kemioista,joidenkin kanssa vain on ns.helppoa olla,olla oma itsensä,ilman paineita mistään..
Mielestäni kaikilla on oikeus ladata pöytään niin paljon kuin ikinä haluavat,erilaisia seikkoja ja ominaisuuksia,mitä mahdolliselta kumppaniehdokkaaltaan toivoo.
..miksi ei saisi? Joskus se voinee vaikeuttaa tilannetta,mutta sen kai aikuinen ymmärtää.
Jotain perusjuttuja,kuten normaalit käytöstavat,ystävällisyys,kyky huumoriin- niitä kyllä arvostan paljon :))
Täytyy kyllä tunnustaa,että hieman etoo kaikenlaiset "unelmienpoikamiestyttö"-formaatit,mutta kukin tavallaan-
-
Mulla on aina ollut todella todella todella tiukat kriteerit seuranhaussa, jotka sitten on kerta toisensa jälkeen lentäneet ikkunasta ulos, kun vastaan on tullut joku jossa on sitä jotain mitä en oo edes osannut ottaa huomioon. Niinpä mä oon viime aikoina tietoisesti pidättäytynyt kuvailemasta tarpeettoman yksityiskohtaisesti muihin kohdistuvia vaatimuksiani ja rajoituksiani esim. seuranhakuilmoituksissa. Kun kyllä harmittais rajata ennalta pois joku joka olis ollu mulle just sopiva.
Kriteeri-sana seuranhakukontekstissa tuo muutenkin mieleen yhenlaisen kulutuskulttuuriasenteen, missä me ikäänkuin vaativina asiakkaina plärätään ihmiskatalogista mieluisia hyödykkeitä, ja ankaralla kädellä raakataan meidän huomion ulkopuolelle ne jotka ei istu meidän ennaltamietittyihin spesifikaatioihin.
Tottakai jokaisella on oikeus rajata henkilökohtaisesta intiimielämästään pois ne kumppanit jotka ei miellytä, vaikka sitten näennäisen sattumanvaraisilla perusteilla. Rohkenen silti väittää, että hyvin harva meistä on todellisuudessa tietoinen valtaosasta niistä omista ratkaisevista kumppaninvalintaperusteistaan, jotka muodostuu jossain syvällä alitajunnan hämärissä.
Valitettavasti mun kohdalla hirmu pitkän hylkyperustelistan esittely seuranhakuilmoituksessa kuitenkin saa aikaan negatiivisia tuntemuksia, vaikka itse sattuisin osumaankin hakuehtoihin. Joskus tosin silläkin on vaikutusta, miten kriteerit on esitetty.
-
Itse olen pyrkinyt suhtautumaan avarakatseisesti ja löysentämään omia kriteereitäni.
Muutamia kovia kriteereitä on, ylipainoisen tai kroonisesti sairaan ihmisen kanssa suhdetta tuskin syntyisi. Henkilön ominaistuoksu on jossain tapauksissa sulkenut muuten kaikin puolin lähempään tutustumiseen houkuttelevan henkilön pois. Sinänsä mielenkiintoista, liskoaivot reagoivat suvunjatkamisnäkökulmista vaikka oma kiintiöni on melkoisella todennäköisyydellä täynnä.
Naisena suhtautuisin melkoisella varauksella puhtaasti hormonaalisiin ehkäisymenetelmiin ja esimerkiksi koiran hankkimiseen (vaikka itse koirista pidänkin).
Erilaiset taktiikat sukupuolien välillä seuran saamiseksi luovat helposti myös vääriä mielikuvia todellisuudesta, erityisesti näin nettiaikakaudella. Miehen ”kannattaa” tykätä kaikista naisista ja tiukentaa seulaa prosessin varrella. Tämä luo naiselle illuusion tarjonnan rajattomuudesta ja laadukkuudesta. Tähän liittyen on iso ero siinä millainen seuralainen kelpuutetaan hätää helpottamaan versus parisuhteeseen.
-
Mulla on aika tiukat kriteerit sessioseuran suhteen.
Osittain siksi että olen perheellinen ja haluan pitää asiat mahdollisimman helppona ja yksinkertaisina.
En matkustele pitkiä matkoja enkä luvatta liikkeellä olevien kanssa sessioi.
Ja mielellään se paikka sessiointiinkin pitäisi löytyä siltä toiselta.
Ja on ulkonäölläkin merkitystä.
Dominoiva,suomalainen heteromieskin pitäisi vielä olla.
Mutta sitten jos ja kun päästään kasvokkain tapaamaan niin se kemia ja fiilis mikä toisesta lähtee on tärkein.
Se toisen käytös ja millaiseksi itsesi tunnet toisen seurassa,se että toisen kanssa on hyvä ja helppo olla.
Aika paljon asioista on kuitenkin järjestettävissä ja sovittavissa jos ne kemiat :love:
Itselläni vaan on tosi, tosi harvoin sittten tavatessa, ne kemiat osuneet kohdalleen ja tullut se FIILIS.
Mutta on niinkin joskus pari kertaa käynyt :)
-
Alkuvaiheessa tärkein kriteeri itselleni on, että ylipäätään kiinostuu omastaprofiilistani sen verran, että vaivautuu vastaamaan mahdolliseen deitti-ilmooni. Loput selviää kuitenkin keskustelujen kautta ja sen myötä viisastumme onko meistä toisillemme vai ei.
Itse katson toisen ilmoituksesta, olenko ylipäätään sitä mitä hän hakee ja onko jotain joka mahdollisesti rajaa itseni sen ulkopuolelle. Lisäksi luen profiilin. Rajaavina tekijöinä voi olla esm. paikkakunta, ikä, täällä saitilla suuntaus ym. tai noiden tietojen puuttuminen.
-
Minulla on seuranhaussa kriteerinä että pitää olla nainen. Paitsi että olen parisuhteessa kahden eri miehen kanssa eli ei se ainoakaan kriteeri taida ihan ehdoton olla ::) :))
Oikeasti olen varsin nirso seurani suhteen. Mutta en osaa ennalta luetella mitään listaa, millä perusteella ihminen kelpaa. Jonkun kanssa synkkaa ja toisen kanssa ei. En missään tapauksessa harkitsisi suhdetta esim. rasistin tai siisteydestään huolehtimattoman ihmisen kanssa mutta tällaisten kirjoittaminen deitti-ilmoon tuntuisi hassulta kun ne ovat vähän niinkuin itsestäänselvyyksiä. Toki itsestäänselvyys on tässä tapauksessa subjektiivinen asia, rasisti varmaan mieluummin pariutuu toisen samanlaisen kanssa ;D
-
En tällä hetkellä ole seuraa hakemassa, mut kyllä minulla aika tiukat kriteerit oli. Joitakin ne ärsyttivät (tuli äkäisiä kommenttej kuten "ai oonko mä sulle liian lyhyt, kiitti vaan"), mutta suurin osa suhtautui neutraalisti. Sehän on ihan luonnollista, että varsinkin iän myötä tietää mitä tahtoo, ja mitä ei ainakaan tahdo. Parempi näin, niin ei ihan hakuammunnaksi mene. :)
Karsastan muutenkin vähän ajattelua, jossa seuranhakukriteereihin suhtaudutaan nuivasti ja sanotaan, ettei niitä harrastavalle kelpaa kukaan. Kun kyse on intiimin, jopa elämänmittaisen suhteen etsinnästä, niin kyllä silloin pitääkin olla aika tiukkana itselle tärkeistä asioista. En mä ainakaan haluaisi "kelvata" kenellekään, koska se kuulostaa siltä, että toinen ottaisi minut säälistä... mieluummin niin, että toinenkin tietää mitä tahtoo, ja sitten katsotaan löytyykö yhteistä tulevaisuutta. :)
-
Mulla alkaa tipahdella kriteerit sitä mukaan, kun tutustun erilaisiin ihmisiin. Ulkonäkö eri mittoineen ei ole ollut kriteerinä pitkään aikaan. (Mistä pääsen siihen, että kovin monet silti laittaa ne numerosarjansa "165/100/25/SUPERDD", eli kai ne sitten jollekulle merkitsee.)
Tärkeimpänä taidan nykyään pitää sitä, että toisen seurassa viihtyy ja juttu luistaa. Mihin sit taas vaikuttaa esimerkiks arvot ja huumorintaju.
Musta on vain hienoa, että pohtii mikä on itselleen tärkeää, mitä itse haluaa kumppaniltaan. Koska silloin on joo, mahdollisuus jättää tekemättä aloitetta, jos toisen arvot ei tässä asiassa kohtaakaan - mutta myös isompi todennäköisyys sille, että niistä treffeistä tulee jotain enemmän. Esimerkiksi lasten haluaminen on vain niin iso kysymys, että siitä ei kannata tehdä kompromissia vaan mieluummin sitten hakea samanhenkistä ihmistä kumppaniksi.
-
Jos joskus sinkkuuntuisin niin en luultavasti etsisi seuraa vaan omistaisin elämäni jollekin muulle kuin kikkelipalvonnalle (koska siihen se kuitenkin menisi). Joten seuranhakukriteerit olisivat "jos saat kiinni ja sittenkin ei".
-
Ekat kriteerit on : pillu ja Tampere. Ekasta en jousta mutta toka on neuvoteltavissa 8)
Noi kun on kunnossa voi jotain upeeta syntyä tai jäädä syntymättä eikä se nyt niin kamalaa ole ”turhaan” tutustua johonkin naiseen joka ei nautikkaan samanlaisista jutuista kuin itse tai ettei kemiaa ole >:D.
En tosin ole ollut treffeillä ilman kemiaa vaikkei kaikki treffit silti ole johtanut sessiointiin :o
-
Seuranhakukeskusteluissa yhtenä toistuvana teemana on kumppaniehdokkaalle asetetut kriteerit. Yleensä valitellaan nimenomaan siitä, että kriteerit ovat liian tiukat. Kriteerien asettamista tunnutaan usein pitävän negatiivisena asiana, erityisesti jos niitä kriteereitä on paljon.
Milloin voidaan puhua tiukoista kriteereistä? Millaisia kriteereitä sinä asettaisit/asetat kumppaniehdokkaalle? Ja ovatko kriteetit lopulta turhia seuranhaun kannalta?
Onko sinun tarkoitus miellyttää kaikkia kirjoittajia vai löytää se kaipaamasi ihminen juuri itsellesi? Minusta kriteerit kertovat siitä, että hakija tietää mitä haluaa. Henkilökohtaisesti olen halunnut seurustella lähinnä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tiedostavat halujaan.
On eri asia esittää kriteerejä kuin olla (toisen mielestä) odotuksissaan epärealistinen tai ristiriitainen. Nämä vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat ovat itse asiassa hyvin merkittävät. Koska kriteerit ovat ilmoituksen laatijan kirjoittamia, niin niitä kuuluu peilata ensisijaisesti häneen, eikä lukijoihin. Esimerkiksi itselläni oli täällä joskus pitkähkö treffi-ilmoitus kriteereineen, mutta olin henkisesti valmis olemaan mieluiten yksin kuin korvikkeiden kanssa. Voiko siis väittää, että ilmoitus voi olla liian tiukka, jos se on johdonmukainen, realistinen ja vääriä hakijoita karsiva?
Minusta turhina kriteereinä voi nähdä ainoastaan epärelevantit sellaiset. Epärelevantit laatijalle, ei lukijalle.
Esimerkiksi minua välillä vituttavat itseä kymmentä senttiä pidempiä miehiä hakevat naiset. Minä kun tahdon katsoa toista silmiin, eikä hiusjakaukseen. Minulle toisen ergonominen sopivuus on tärkeämpi kotona kuin ulkona vierekkäin kävellessä. Mutta... juuri niin, minulle. Ei ilmoituksen laatijalle. Tällöin pitää vain hoksata toisen painottavan eri arvoja ja herätä siihen, että olin etsimässä itselleni yhtenevää puoliskoa omien arvojeni kanssa. Tällöin korkkarinaiset on helppo jättää vähemmälle huomiolle.
Loppu on työtä sekä kykyä olla yksin. Yksinkertaista.
-
Kriteereitä on vähän hankala luetella, joko synkkaa tai ei. Olen huomannu et ulkonäkökriteerejäkin on tosi hankala alkaa listaamaan kun ihmisessä ainakin mua viehättää muutkin asiat kun ulkonen olemus ja monennäköset ihmiset voi olla kiinnostavia. Jos on yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja jutut on samalla levelillä niin sillä pääsee jo pitkälle. Mut jotain hakukriiteerejä täytyy olla, muuten menee ihan metikköön. Eniten ihmetyttää jotkut nollaprofiilien deitti-ilmot "haetaan dominaa, iällä ja paikkakunnalla ei väliä, kaikki käy". Aika vaikee kiinnostua tollasesta alkuunkaan...jotain tarttumapintaa pitäis löytyä jos haluaa jotain seuraa hakea.
-
Seuranhakukeskusteluissa yhtenä toistuvana teemana on kumppaniehdokkaalle asetetut kriteerit. Yleensä valitellaan nimenomaan siitä, että kriteerit ovat liian tiukat. Kriteerien asettamista tunnutaan usein pitävän negatiivisena asiana, erityisesti jos niitä kriteereitä on paljon.
Milloin voidaan puhua tiukoista kriteereistä? Millaisia kriteereitä sinä asettaisit/asetat kumppaniehdokkaalle? Ja ovatko kriteetit lopulta turhia seuranhaun kannalta?
Onko sinun tarkoitus miellyttää kaikkia kirjoittajia vai löytää se kaipaamasi ihminen juuri itsellesi? Minusta kriteerit kertovat siitä, että hakija tietää mitä haluaa. Henkilökohtaisesti olen halunnut seurustella lähinnä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tiedostavat halujaan.
On eri asia esittää kriteerejä kuin olla (toisen mielestä) odotuksissaan epärealistinen tai ristiriitainen. Nämä vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat ovat itse asiassa hyvin merkittävät. Koska kriteerit ovat ilmoituksen laatijan kirjoittamia, niin niitä kuuluu peilata ensisijaisesti häneen, eikä lukijoihin. Esimerkiksi itselläni oli täällä joskus pitkähkö treffi-ilmoitus kriteereineen, mutta olin henkisesti valmis olemaan mieluiten yksin kuin korvikkeiden kanssa. Voiko siis väittää, että ilmoitus voi olla liian tiukka, jos se on johdonmukainen, realistinen ja vääriä hakijoita karsiva?
Minusta turhina kriteereinä voi nähdä ainoastaan epärelevantit sellaiset. Epärelevantit laatijalle, ei lukijalle.
Esimerkiksi minua välillä vituttavat itseä kymmentä senttiä pidempiä miehiä hakevat naiset. Minä kun tahdon katsoa toista silmiin, eikä hiusjakaukseen. Minulle toisen ergonominen sopivuus on tärkeämpi kotona kuin ulkona vierekkäin kävellessä. Mutta... juuri niin, minulle. Ei ilmoituksen laatijalle. Tällöin pitää vain hoksata toisen painottavan eri arvoja ja herätä siihen, että olin etsimässä itselleni yhtenevää puoliskoa omien arvojeni kanssa. Tällöin korkkarinaiset on helppo jättää vähemmälle huomiolle.
Loppu on työtä sekä kykyä olla yksin. Yksinkertaista.
Olet sikäli väärässä että peli ei toimi noin. Jos laittaa treffi-ilmoon että haluaa koirattoman naisen seuraa, niin kohderyhmä, koirattomat naiset reagoivat siihen pitäen toista tunteettomana paskana koska koirat ovat ihania. Niinkuin ovatkin.
Jos oikeasti haluaa seuraa jonka kanssa et tule heti seuraavaksi koiran jälkeen, pitää ilmossa valehdella jostain allergioista tms. jonka syyn vuoksi kotieläimellinen seuralainen ei tule kysymykseen ja kaikki ymmärtävät. Voila!
Sama jos diggaat urheilullisesta tai normaalipainoisesta, olet vaarassa leimautua pinnalliseksi paskiaiseksi koska eihän äly ja sivistys voi elää kauniissa kropassa.
-
Seuranhakukeskusteluissa yhtenä toistuvana teemana on kumppaniehdokkaalle asetetut kriteerit. Yleensä valitellaan nimenomaan siitä, että kriteerit ovat liian tiukat. Kriteerien asettamista tunnutaan usein pitävän negatiivisena asiana, erityisesti jos niitä kriteereitä on paljon.
Milloin voidaan puhua tiukoista kriteereistä? Millaisia kriteereitä sinä asettaisit/asetat kumppaniehdokkaalle? Ja ovatko kriteetit lopulta turhia seuranhaun kannalta?
Onko sinun tarkoitus miellyttää kaikkia kirjoittajia vai löytää se kaipaamasi ihminen juuri itsellesi? Minusta kriteerit kertovat siitä, että hakija tietää mitä haluaa. Henkilökohtaisesti olen halunnut seurustella lähinnä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tiedostavat halujaan.
On eri asia esittää kriteerejä kuin olla (toisen mielestä) odotuksissaan epärealistinen tai ristiriitainen. Nämä vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat ovat itse asiassa hyvin merkittävät. Koska kriteerit ovat ilmoituksen laatijan kirjoittamia, niin niitä kuuluu peilata ensisijaisesti häneen, eikä lukijoihin. Esimerkiksi itselläni oli täällä joskus pitkähkö treffi-ilmoitus kriteereineen, mutta olin henkisesti valmis olemaan mieluiten yksin kuin korvikkeiden kanssa. Voiko siis väittää, että ilmoitus voi olla liian tiukka, jos se on johdonmukainen, realistinen ja vääriä hakijoita karsiva?
Minusta turhina kriteereinä voi nähdä ainoastaan epärelevantit sellaiset. Epärelevantit laatijalle, ei lukijalle.
Esimerkiksi minua välillä vituttavat itseä kymmentä senttiä pidempiä miehiä hakevat naiset. Minä kun tahdon katsoa toista silmiin, eikä hiusjakaukseen. Minulle toisen ergonominen sopivuus on tärkeämpi kotona kuin ulkona vierekkäin kävellessä. Mutta... juuri niin, minulle. Ei ilmoituksen laatijalle. Tällöin pitää vain hoksata toisen painottavan eri arvoja ja herätä siihen, että olin etsimässä itselleni yhtenevää puoliskoa omien arvojeni kanssa. Tällöin korkkarinaiset on helppo jättää vähemmälle huomiolle.
Loppu on työtä sekä kykyä olla yksin. Yksinkertaista.
Olet sikäli väärässä että peli ei toimi noin. Jos laittaa treffi-ilmoon että haluaa koirattoman naisen seuraa, niin kohderyhmä, koirattomat naiset reagoivat siihen pitäen toista tunteettomana paskana koska koirat ovat ihania. Niinkuin ovatkin.
Jos oikeasti haluaa seuraa jonka kanssa et tule heti seuraavaksi koiran jälkeen, pitää ilmossa valehdella jostain allergioista tms. jonka syyn vuoksi kotieläimellinen seuralainen ei tule kysymykseen ja kaikki ymmärtävät. Voila!
Sama jos diggaat urheilullisesta tai normaalipainoisesta, olet vaarassa leimautua pinnalliseksi paskiaiseksi koska eihän äly ja sivistys voi elää kauniissa kropassa.
;D joo se on kyl outoo kun toisten hakukriteereitä moralisoidaan, saa kai sitä ny hakea mitä haluaa. Mut juu, joillain on tarve pahastuu kaikest ::)
-
On eri asia esittää kriteerejä kuin olla (toisen mielestä) odotuksissaan epärealistinen tai ristiriitainen. Nämä vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat ovat itse asiassa hyvin merkittävät. Koska kriteerit ovat ilmoituksen laatijan kirjoittamia, niin niitä kuuluu peilata ensisijaisesti häneen, eikä lukijoihin.
xxx
Minusta turhina kriteereinä voi nähdä ainoastaan epärelevantit sellaiset. Epärelevantit laatijalle, ei lukijalle.
Tiukensin aikoinaan omia kriteereitäni. Tuloksena oli itselleni paremmin sopivia ihmisiä. Vähemmän vastauksia, mutta parempia - minulle.
Olen romantikko. Uskon että jokaiselle löytyy joku. Jos vain jaksaa etsiä. Ja jaksaa jatkaa etsimistä.
Kannattaa keskittyä omaan itseensä ja omiin tarpeisiinsa. Se on usein rehellisempää kuin joustava malli, jossa katsotaan mitä löytyy ja muokataan itseään sen mukaiseksi.
-
Olen aina tiennyt hyvin tarkkaan mitä haluan ja mitä en. Ja tämän takia olen lukemattomia kertoja kuullut olevani ylimielinen ja nihkeä ämmä.
Joskus oon kokeillu joustaa niistä tärkeimmistä asioista ja tajunnut olevani sellaisen ihmisen seurassa josta en viehäty joko henkisellä tai fyysisellä tasolla.
En ole koskaan mahdottomia vaatinut-lapsihaluttomuutta, hyvin vähäistä halua alkoholille, huumeettomuutta, mua miellyttävää ulkonäköä(muistakee ny ettei lihava nainen saa sanoa ääneen ettei tykkää lihavista miehistä), avointa mieltä ja sosiaalista älykkyyttä.
Ja noiden lisäks pienempiä juttuja, joilla ei juurikaan oo painoarvoa.
Minun mielestä on hyvä, että ihminen seuraa hakiessaan tietää millaista seuraa ja millaista tyyppiä hakee ja sanoo sen ääneen. Se, että haet mukavaa huumorintajuista tyyppiä, joka tykkää katella elokuvia ja tehdä viikonloppuisin ruokaa pidemmän kaavan mukaan ei kerro sinusta tai hakemastasi seurasta yhtään mitään.
-
Tässä seuranhaussa on kaksi eri luokkaa, johtuen siitä että edelleenkin vuonna 2018 suomessa miehen rooliin kuuluu aloitteen tekeminen.
Naisille ehkä paras vinkki ikinä, olkaa aloitteellisia. Tosin tänään minua lähestyi 74 vuotias blondileidi ihan personoidusti, ei massapostittaen. Valitettavasti hän kokee miehen kohtalon, ei edes saa vastausta. On tää niin synkkää 😳
-
;D .. Ettet sekottanu syntymävuoteen ;D..lol - no, yli-ikäinen silti... 8)
-
Niin... Yhdet hakevat määriä ja toiset laatua. Sillä aikaa, kun yksi heittää verkkoja, on toinen asettamassa suodattimia. Suodattimet ovat kriteerejä ja kriteerit merkitsevät (hakijan) laatua.
P. S. En halua vieläkään koiraa. Sen tietää omat lapsetkin.
-
Tässä seuranhaussa on kaksi eri luokkaa, johtuen siitä että edelleenkin vuonna 2018 suomessa miehen rooliin kuuluu aloitteen tekeminen.
Pakko tähän kommentoida, että kerran hain baarissa miestä tanssimaan. Mies katsoi mua ihmeissään ja sai sanottua ettei voi lähteä tanssimaan, koska vaimo on mukana. Myöhemmin tämä mies tuli sanomaan minulle kiitos. Tuntui kuulemma tosi hyvältä kun nainen tekee aloitteen. Olen myös vastannut muutamaan deitti-ilmoitukseen. Melkoinen perinteiden rikkoja olen.
-
Tässä seuranhaussa on kaksi eri luokkaa, johtuen siitä että edelleenkin vuonna 2018 suomessa miehen rooliin kuuluu aloitteen tekeminen.
Nykyisen kumppanin kanssa kävi niin, että hän teki aloitteen. Tämä oli tosin vuonna 2016. ;D
-
Olet sikäli väärässä että peli ei toimi noin. Jos laittaa treffi-ilmoon että haluaa koirattoman naisen seuraa, niin kohderyhmä, koirattomat naiset reagoivat siihen pitäen toista tunteettomana paskana koska koirat ovat ihania. Niinkuin ovatkin.
Jos oikeasti haluaa seuraa jonka kanssa et tule heti seuraavaksi koiran jälkeen, pitää ilmossa valehdella jostain allergioista tms. jonka syyn vuoksi kotieläimellinen seuralainen ei tule kysymykseen ja kaikki ymmärtävät. Voila!
Sama jos diggaat urheilullisesta tai normaalipainoisesta, olet vaarassa leimautua pinnalliseksi paskiaiseksi koska eihän äly ja sivistys voi elää kauniissa kropassa.
Nyt taas oletetaan, ettei maailmassa ole naisia jotka eivät halua kotiaan täyteen eläimiä (sen lisäksi monet pitävät lemmikkien pitoa epäeettisenä) ja/tai tajuavat että kaikki eivät halua ylipainoista puolisoa. Enemmän ne naiset arvostavat rehellisyyttä kuin valehtelua ja/tai katkeruutta.
-
Olet sikäli väärässä että peli ei toimi noin. Jos laittaa treffi-ilmoon että haluaa koirattoman naisen seuraa, niin kohderyhmä, koirattomat naiset reagoivat siihen pitäen toista tunteettomana paskana koska koirat ovat ihania. Niinkuin ovatkin.
Jos oikeasti haluaa seuraa jonka kanssa et tule heti seuraavaksi koiran jälkeen, pitää ilmossa valehdella jostain allergioista tms. jonka syyn vuoksi kotieläimellinen seuralainen ei tule kysymykseen ja kaikki ymmärtävät. Voila!
Sama jos diggaat urheilullisesta tai normaalipainoisesta, olet vaarassa leimautua pinnalliseksi paskiaiseksi koska eihän äly ja sivistys voi elää kauniissa kropassa.
Nyt taas oletetaan, ettei maailmassa ole naisia jotka eivät halua kotiaan täyteen eläimiä (sen lisäksi monet pitävät lemmikkien pitoa epäeettisenä) ja/tai tajuavat että kaikki eivät halua ylipainoista puolisoa. Enemmän ne naiset arvostavat rehellisyyttä kuin valehtelua ja/tai katkeruutta.
Ei oleteta vaan tuodaan esiin se että henkilön persoonasta vedetään helposti hänen kriteeriensä perusteella vääriä johtopäätöksiä.
Koska seuranhaussa edelleen aloite on hyvin usein miehillä naisten ollessa passiivisia, niin tehokkainta on käyttää mahdollisimman isoa haavia ja silloin kaikki ne asiat jotka voivat esimerkiksi väärinymmärtämisen vuoksi kaventaa pinta-alaa, kannattaa poissulkea ja tehdä karsinta myöhemmin eri menetelmin. Perseestähän tuo on siksi että lisää kaikkien osapuolien ajanhukkaa ja turhautumista mutta näin nää realiteetit näyttäisivät menevän.
-
Kriteeritön seuranhaku on kuin hedelmä - ja vihannestiskiltä kelpaisi kaikki ne murjotuimmat, homeiset ja muuten vaan täysin pilalla olevat tuotteet.
Taitaa aika monelta moiset tippua heti kädestä takaisin sinne laariin. Kriteereillä voi vähän ainakin karsia tuota turhaa poimimista ja "silmäillä" tarjontaa eka.
-
Itseasiassa olen täysin samaa mieltä siitä, että kriteerit ovat tarpeellisia ja sallittuja. Silloin kun itse vielä hain seuraa kuvittelin jossakin kohtaa että olisi järkevää "antaa mahdollisuus" sen oman lokerointini ulkopuolelta. Niinpä niin , melkoisia katastrofeja siitä tietenkin seurasi...Oikeastaan ajattelen myöskin niin, että ellei vastakappale tosiaankaan pysty ymmärtämään niitä kriteerejä, niin joka tapauksessa olisi ihan väärä ihminen.
Sitä paitsi seuran haussa saattaa kuitenkin tulla vastaan ihmisiä jotka jäävät hyviksi ystäviksi.
-
Sitä paitsi seuran haussa saattaa kuitenkin tulla vastaan ihmisiä jotka jäävät hyviksi ystäviksi.
Tämä. Vaikka ei aina seksuaalinen intressi ole molemmin puolista niin mukaan voi silti tarttua todella hyviä ystäviä.
-
Kai olennaisempaa olisi tuoda esille mitä on tarjolla kun mitä vaatii mutta kuinka moni sitten haluaa avautua itsestään julkisesti netissä kovin paljon.
-
Hmm.
Kriteerit ovat itselle aika tyhjiä, jos kyse ei ole toiminnan kriteereistä. Esimerkiksi, etsiessäni jalkafettaria pitämään huolta nimenomaan jaloistani, haku onnistui hyvin, koska kyse oli toiminnasta.
Muuten kriteerit ovat ns. fyysisiä suodattimia ja toimintoja. Vaikka löytäisi seuraa, joka täyttäisi kriteerilistani (esim. oman ikäinen, fiksu, silmää miellyttävä jne.) ei se takaa laisinkaan, että sovittaisiin ihmisinä yhteen. Joidenkin ihmisten seurassa vain viihtyy luonnostaan. Seuranhaussa oon todennut, että jalkautuminen ihmisten pariin toimii mulle parhaiten. Sitä päätyy erikoisiin tilanteisiin. :D
-
Kyllä tässä vuosienvarrella on tullut selväksi, että tärkein kriteeri itselleni on ne kemiat ja toinen ihmisenä, millainen hän on. Luonne, huumorintajumme yhteensopivuus ja samantyyliset elämänarvot. Hiukan se tietysti riippuu siitäkin mitä etsii. Kertasessio on toista kuin pitkä parisuhde. Kaikenlaiset ehdottumuudet mm. tämän kinkyilynkin suhteen ovat oivakeino torpata, kenties todellisuudessa hyvinkin potentiaalisen kumpanin mahdollisuudet.
Kinkynkään ei tarvitse saada kaikkea, mistä fantasioi. Arjen painaessa päälle. Uskoisin, aikaharvalla se elämä on suhteessakaan sitä fantasioiden täyttämää sessiosisältöistä juhlaa kaikenaikaa. Arkiset jutut tulee äkkiä tärkeimäksi tekijäksi. Hiukan on väliin miettinyt ja alan jopa uskoa. Jopa kaksi samansuuntauksen omavaa persoonaa voi saada hyvinkin antoisansuhteen aikaiseksi ja molempia tyydyttävän seksielämänkin, jos vain nuo kemiat, huumori, leikkimielisyys ja ennenkaikkea vilpitönhalu tuoda toiselle iloa, vaikka ei ihan aina oma juttuolisikaan toteutuu. Arjenhuumori ja kujeilu, kyky nauraa itselleen ja yhdessä, on isoksi avuksi. Isot asiat, koostuu pikkujutuista!
Kriteerit sallitaan ja niitä on hyvä ollakin, mutta liiallista ehdottomuutta toiveidensa kanssa ei ehkä kannata pitää niin tiukoina, että sulkee kenties hyvinkin upean ihmisen pois jo deitti-ilmoa tehdessä.
-
Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Minulle taas se vastakappale nyt vain on kokonaisuus. Jos ei kykene vanilja-juttuihin eikä miestä alistamaan mitenkään, niin ei vain pysty. Eipä tuo nyt kauheasti omaa mieltä ylentänyt kun mukavan ja kaikin puolin muuten sopivaisen ehdokkaan kosketus ja omimmat jutut lähinnä kuvotti. Enkä nyt ymmärrä miksi jonkun kanssa pitäisi roikkua vain siksi että olisi joku...Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa ;D
Suvaitsematonta ja ehdotonta, tiedän...Mutta myös siihen täytyy olla oikeus kun se on osa minuutta.
-
Njoo... Veitolamaisuus= kiinnostuksen tappaja Nro UNO......tappituntumassa seuraavat nämä muut kiinnostuksen lopahduttajat...ilmosta tulee heti ilmi,että nyt on supererikoisherkkua liikkeellä jotta että älä edes skrivaa ellet täytä stairway to heaven tyylisten mahtipontisten kynnyskysymysten kaikkia lokeroita. Vastaajapuolen pitäisi avautua ja antaa hetimiten itsestään tiedoksi ihan kaikki ilman mitään vastiketta.Kysymyksistä seuraa banni, ollaanhan nyt siis kinkyseuraa hakemassa ja toista voi sen varjolla dissata ihan huolella..
Lopuksi ihmetellään ja palstalla nyyhkitään kun flaksi ei käy..
Kysyn vain että mikäs se tekee naisesta sihtikuonoronkelin ja vaikeasti tavoiteltavan, se että on nikki täällä ja sen myötä todennettavasti kinky vai??
Toisaalla se nikitön tuulipukukansaan kuuluva ex-naapurin muija saattaa olla todellinen helmi verrattuna täällä ronklaaviin neitokaisiin. Todennettavasti siis se todellinen hottis, polttavan kuumaa kamaa kunhan pääsee vähän piiskan ja muun kivan "kinkyilyn"makuun..
Mutta joo,jokainen taaplatkoon tyylillään tässä taas tarinaa ja turinaa tällä kansanomaisella sekamurteella eikä tällä pirun huonolla näppäimistöllä ;D ;) ;D
-
Kriteerit? Se menee niin, että joko kiinnostun tai en. Mitäpä sitä enempää veivaamaan. :love:
-
En sano etteikö voisi hakea seuraa vaikka horoskooppien perusteella mutta on hyvä tiedostaa että kriteereillä on eliminaatio periaatteen mukaisesti kasautuva vaikutus.
Kuten jos esimerkiksi otetaan 6 kriteeriä jotka sopivan sukupuolen ja suuntautumisen omaava kinky täyttää 70% todennäköisyydellä niin keskimääräinen kinky haetusta ryhmästä täyttää kaikki noin 12% todennäköisyydellä.
Tai jos otetaan yksi 30% kriteeri, kaksi 50% kriteeriä ja kaksi 80% kriteeriä niin keskimääräinen todennäköisyys on vain 5%, eli yksi kahdestakymmenestä.
Muuten ainoa mikä ihmetyttää on seuranhaun rajoittaminen maantieteen perusteella?
Ymärrän kyllä että jotkut eivät voi/halua touhuta kämpällään jolloin on samantekevää kuinka kauan toinen olisi valmis istumaan autossa/bussissa/junassa mutta miksei rajoiteta hakua kulkuyhteyksien mukaan?
Hyvänä puolena maantieteellisen rajan vedossa on tietysti ettei jää epäselväksi meneekö lokeroon vai ei.
Itsellä ei periaatteessa ole montaa kriteeriä tapaamista varten. (Mikä on pahinta mitä voisi sattua?)
Nainen, ei seurustele toisen miehen kanssa, kinky. Ulkonäkö saattaa olla rajoittava kriteeri mutta kaikki eivät kehtaa postata kuvia tai antaa tarkkaa kuvausta.
Tosin käytännössä keskityn toistaiseksi itseparanteluun ja muihin asioihin.
Kriteeritön seuranhaku on kuin hedelmä - ja vihannestiskiltä kelpaisi kaikki ne murjotuimmat, homeiset ja muuten vaan täysin pilalla olevat tuotteet.
Taitaa aika monelta moiset tippua heti kädestä takaisin sinne laariin. Kriteereillä voi vähän ainakin karsia tuota turhaa poimimista ja "silmäillä" tarjontaa eka.
Vähän huono esimerkki.
Olet päivän syömättä ja nuo eivät näytä enää niin huonoilta.
Olet kolme päivää syömättä ja ne näyttävät hyviltä.
Olet viikon syömättä ja ne ovat juhla-ateria.
Olet kaksi viikkoa syömättä ja voisit tappaa niiden vuoksi.
Ruoka on välttämätön perustarve. Seksi ei ole.
-
Totta tuokin, Haagasta pääsee lentovuorojen puitteissa Frankkiin tai Ouluun tai Kieviin helpommin kuin Lieksaan.
Toisaalta kun laittaa mahdottomat kriteerit, 51v setämies etsii 19 vuotiasta kuuminta kissaa puhtaaseen hyväksikäyttöön (fiktiivinen esimerkki O:-)), niin homma toimii koska kyseistä asiaa haluavia yhdeksäntoistavuotiaita on olemassa enemmän kuin viisikymppisiä setämiehiä jotka ovat avoimia tilanteelle.
Tämä näin perjantai-illan parodiana kieli poskessa ja puolitotuuksin.
-
Eiköhän meillä kaikilla ole jotain kriteereitä. Kutsutaanko me niitä kriteereiksi on sitten ihan eri asia.
Nykyinen parisuhde löytyi kun hän vastasi ilmoitukseen jossa ei ollut kriteerejä. Jos ilmoituksessa olisi niitä ollut hän ei olisi vastannut. Meillä meni enemmän kun hyvin ja tämä taisi olla se lottovoitto tai mikä lienee, sillä meillä kohtaa varmaan kaikki kriteerit. Hän oli myös yli sadan vastauksen joukosta ainut jolle vastasin. Sattuma, karma, onni, säkä ihan sama mikä, mutta näin nyt kävi.
Kiusankappale tarttui yhteen tiettyyn sanaan profiilissani. Jostain syystä vastasin ja vaikka meillä ei oikeastaan mikään "ulkoinen" kriteeri kohtaa, hänkin on ollut tärkeä osa elämääni jo yli vuoden.
Minun kriteerini ovat ominaisuuksia. Joko löydän ne tai sitten en. Toki tietty ulkonäkökriteerikin on olemassa, mutta jotenkin sitä sopeutuu hyvinkin nopeasti jos ihminen on muuten sopiva. Tai sitten ei.
-
Vastaan tuohon maantieteelliseen rajoitukseen:
- Musta olis kiva nähdä ehkä jopa viikottain. Jos toinen asuu kaukana, viikottainen näkeminen ei välttämättä onnistu, varsinkin jos vapaa-aika on vähissä. Kts. Kohta kaksi
- Mulla on jo jonkin aikaa ollut vain yksi vapaa viikossa ja se on tuhraantunut kavereiden, perheen näkemiseen ja asioiden hoitamiseen. Jos olisi suhde tms toisessa kaupungissa asuvan kanssa, tämä voisi olla haasteellista.
- Rahatilanteeni on aika huono ja en ole osittain tämän takia pystynyt käymään esim pk-seudulla puoleen vuoteen.
- Omaa autoa ei ole, joten kulkeminen paikkakunnille, joissa ei ole toimivaa bussiyhteyttä Tampereelle, olisi haastavaa.
Olen varmasti jonkun mielestä huono ihminen, mutta jo näiden syiden takia suosin Pirkanmaalla asuvia ihmisiä.
-
Vastaan tuohon maantieteelliseen rajoitukseen:
- Musta olis kiva nähdä ehkä jopa viikottain. Jos toinen asuu kaukana, viikottainen näkeminen ei välttämättä onnistu, varsinkin jos vapaa-aika on vähissä. Kts. Kohta kaksi
- Mulla on jo jonkin aikaa ollut vain yksi vapaa viikossa ja se on tuhraantunut kavereiden, perheen näkemiseen ja asioiden hoitamiseen. Jos olisi suhde tms toisessa kaupungissa asuvan kanssa, tämä voisi olla haasteellista.
- Rahatilanteeni on aika huono ja en ole osittain tämän takia pystynyt käymään esim pk-seudulla puoleen vuoteen.
- Omaa autoa ei ole, joten kulkeminen paikkakunnille, joissa ei ole toimivaa bussiyhteyttä Tampereelle, olisi haastavaa.
Olen varmasti jonkun mielestä huono ihminen, mutta jo näiden syiden takia suosin Pirkanmaalla asuvia ihmisiä.
Ei sinun Perhis tarvitse perustella jotain maantieteellistä rajoitusta. Se voi olla niinkin yksinkertainen asia, että tykkäät asuinpaikastasi etkä halua muuttaa sieltä pois - muualla asuva ihminen taas ei välttämättä halua/voi muuttaa sinun paikkakunnallesi.
-
Vastaan tuohon maantieteelliseen rajoitukseen:
- Musta olis kiva nähdä ehkä jopa viikottain. Jos toinen asuu kaukana, viikottainen näkeminen ei välttämättä onnistu, varsinkin jos vapaa-aika on vähissä. Kts. Kohta kaksi
- Mulla on jo jonkin aikaa ollut vain yksi vapaa viikossa ja se on tuhraantunut kavereiden, perheen näkemiseen ja asioiden hoitamiseen. Jos olisi suhde tms toisessa kaupungissa asuvan kanssa, tämä voisi olla haasteellista.
- Rahatilanteeni on aika huono ja en ole osittain tämän takia pystynyt käymään esim pk-seudulla puoleen vuoteen.
- Omaa autoa ei ole, joten kulkeminen paikkakunnille, joissa ei ole toimivaa bussiyhteyttä Tampereelle, olisi haastavaa.
Olen varmasti jonkun mielestä huono ihminen, mutta jo näiden syiden takia suosin Pirkanmaalla asuvia ihmisiä.
Eikös tämä tue juuri hakua kulkuyhteyksien perusteella?
Tai jos otetaan vähän kärjistetty esimerkki:
Tampere - Virrat 1h 23 min, on Pirkanmaalla.
Tampere - Jämsä 1h 10 min, ei ole Pirkanmaalla.
-
Jokainen asettaa omassa seuranhaussaan juuri ne ja sellaiset kriteerit, jotka itse haluaa. Niitä ei tarvitse perustella eikä selitellä kenellekään millään lailla. Kenelläkään ei ole myöskään syytä vetää minkään sorttisia palkokasveja nenäänsä jonkun toisen ihmisen kriteereistä tämän omassa seuranhaussa. Yksinkertaista :)
-
jaa no on sitä ajat ja tavat muuttuneet.kyllä sitä hyvän pimpun perässä pitkiä taipaleita ajeltiin joko mentiin tapaamaan tai noudettiin.eikä sitä paljoa naiselta rahoja kyselty tahi kumpi maksaa.ei tosin ollut unisex vessojakaan...
Kuvanneeko nuorison laiskuutta se että kun tuossa tarjosin ex naapurin pojulle töitä,poju ei viitsinyt itse edes vaivautua vastaamaan. Intin käynyt miehenalku pysyy vielä hyvin pitkään pojun kirjoissa,kun yli 21 w ikäisen nuorenmiehen täytyy laitaa äiti selittämään miksi yli kolmen pysäkin junamatka ja miltei kilometrin kävely on liian vaivalloista ja rasittavaa!!!! Muutkin ehdot työnteolle olivat todella rajut.. pitää saada mennä ja tulla miten haluaa ja palkka pimeenä käteen tietty..
Edelläkuvatun kaltaisetko pojut ne kinkytytöt vienevät,vai mistä lienee kysymys?
Enivei, täältä kolmostien kautta Jämsään ja J-kylään.. veetumaisin väli on mikäli joutuu ajamaan Oriveden kautta,ysitie ei vedä,yleensä oikaisen toisia teitä ...
Mutta kyllä pitkänmatkalaisille aina yösija löytyisi ja vaikka matkaliputkin,mikäli en itse kerkeäisi hakemaan,johtotähti poistaa kyllä kokolailla hyvin näitä maantieteellisiä rajoituksia, kutsu kävi tänäänkin voisin olla lähellä Mikkeliä,missä sais antaa >:D paljon kinkysti kyytiä ja kikkeliä ....
-
Jos etsii parisuhdetta sille yhdelle vapaaillalle viikossa, voi olla haasteellista löytää se kaikin puolin muuten matchaava, jolla on sama ilta vapaana. Oletko Perhonen varma, että elämässäsi on tilaa tällä hetkellä suhteelle?
-
Jokainen asettaa omassa seuranhaussaan juuri ne ja sellaiset kriteerit, jotka itse haluaa. Niitä ei tarvitse perustella eikä selitellä kenellekään millään lailla. Kenelläkään ei ole myöskään syytä vetää minkään sorttisia palkokasveja nenäänsä jonkun toisen ihmisen kriteereistä tämän omassa seuranhaussa. Yksinkertaista :)
Nimenomaan näin.
-
Pirkanmaa on tosiaan iso. Ei täältäkään Tampereelle normaalisti tuntia aja ja johonkin aikaan päivästä se juna/bussireissukin voi onnistua jonnekin kilometrin päähän. Tietty Tampere on nykyisellään aika kaukana normaalista kaikkine tietöineen.
Mut taas toisaalta jos tällä hetkellä oikein napsahtaisi kunnon ihastu niin varmaan tarvis vaihtaa autoon superkasko ja antaa sit vaan avaimet käteen kun on kotimatkan aika. Taas toisaalta jos siellä toisessa päässä ei ole omaa parkkipaikkaa/edullista pysäköidä niin se syö sen idean. Suzukikin on vaihteeksi kunnossa ja sille riittäisi varmaan ajokortiksi A tai A1. Tänä vuonna olis ollut hyviä ajopäiviä.
Ei seurusteluun tai suhteeseen tarvita vapaapäiviä vaan vapaata aikaa. Ainakin itselle kokonainen tai kokonaiset vapaat vuorokaudet ovat harvinaista ja sesonkiluontoista herkkua ja mua ei yhtään haittaa jos naisella olisi 6 päivää viikossa töitä tai vaikka 2 viikkoa putkeen ja sit muutama vapaa. Se vaan sit vaatii naiselta ymmärtämistä että saatan olla töissä yhtä hyvin sunnuntaina klo 21 kun maanataina klo 9.
Sitä en kiistä etteikö myös rahalla olisi vaikutusta seuraa hakiessa. Jos lähtötilanteessa kummallakaan ei ole varaa säännölliseen tapailuun niin silloin on jotain pielessä.
Ilmeisesti ainakin yksi kaveri oli saanut varallisuudestani jotenkin väärän kuvan kun kuvitteli että pystyisin noin vain lainaamaan jonkun ravihevosen verran rahaa sen kummemmin perään kyselemättä.
Suhteelle pitää olla aikaa ja tilaa. Oikean ihmisen sattuessa kohdalle vähennetään muuta sosiaalista elämää tai otetaan se kumppani mahdollisuuksien mukaan seuraksi. Ei tietenkään aina ja joka paikkaan.
Kaukana toisistaan asuminen asettaa ihan eri haasteet kuin kävelymatka tai muutaman kilometrin pyöräily.
-
Tietysti jokainen toimii kuten parhaaksi näkee, mutta omalla kohdalla helpotin pariutumista kun menin ihminen edellä. Usein asioilla on tapana järjestyä :)
Mun molemmat pitkäaikaiset kinkysuhteet (huono nimitys parisuhteelle :D ) on alkanut etäsuhteina. Toisessa yli 600 km, toisessa yli 200 km välimatkaa, mutta niin vain jumppailtiin asioita siten että yhdessä eläminen onnistui.
-
Minulla on ollut 2 kpl avioliittoja, jotka samalla olivat kinkysuhteita. Molemmat tulivat vastaan ilman mitään suurempaa etsimistä.
Ensimmäisessä suhteessa oli välimatkaa olo- ja makuuhuoneen väli. Toisessa 600km.
Kriteerejä seuranhaussa:
- Laittaa ilmoitukseen selkeästi mitä hakee.
- Tiedostaaa itselleen mitä hakee.
- Ei lupaa liikoja.
- Jos pääsee treffeille, niin on oma itsensä, ei esitä.
Näillä pääsee hyvin alkuun...
Loppu on kiinni molempien tunnetiloista...
-
Maantieteellinen hard limit - seutulippu.
Muut kriteetit - niin miten ne asiat koetaan.
-
Itselläni tärkeimpänä juttuna on seuranhaussa ollut se kuuluisa "jokin" potentiaalisen henkilön kanssa pitää jotenkin klikata, että haluaa tavata ja melkeen kaikki jota oonnihan tapaamaan asti päätynyt on oikeasti ollut hyviä ja potentiaalisia tyyppejä :D suurempana limiittinä suvaitsevaisuus ja kyky keskustella varmaan :D
-
Nyt taas oletetaan, ettei maailmassa ole naisia jotka eivät halua kotiaan täyteen eläimiä (sen lisäksi monet pitävät lemmikkien pitoa epäeettisenä) ja/tai tajuavat että kaikki eivät halua ylipainoista puolisoa. Enemmän ne naiset arvostavat rehellisyyttä kuin valehtelua ja/tai katkeruutta.
[/quote]
Ei mulla tähän ollut muuta kuin se että hakekoon kukin sellaista seuraa millaista kaipaa, kettuako se kellekään kuuluu.
Mitä tulee lemmikkien epäeettisyyteen niin ympäri maailmaa lentely ja lasten hankkiminen se suurin epäeettinen teko vasta onkin. Lemmikistä tulee huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin biologisesta jälkikasvusta. O:-)
-
Suhteelle pitää olla aikaa ja tilaa. Oikean ihmisen sattuessa kohdalle vähennetään muuta sosiaalista elämää tai otetaan se kumppani mahdollisuuksien mukaan seuraksi.
Tärkeimpiä varmaan tuo, onko aikaa ja tilaa. Sekä itsellä, että sillä toisella.
Vaikka olisi kuinka haluttava ihana täysin sopiva joka tuntisi samoin, suhteesta ei tule mitään jos aikaa ja tilaa ei saa järjestettyä.
Sitä on ihan turha sanoa: aikaa löytyy jos vain haluaa.
Ei se ihan niinkään mene. Pelkästään työvelvoitteet saattavat olla ajallisesti niin aikaa ja voimia vievä tekijä jonka jälkeen voi vain uupuneena todeta. Ei onnistu.
Ja se tila. Kuinka monta vakavasti otettavaa ihmissuhdetta mahtuu yhden ihmisen elämään.
Jos yhden ihanan uuden haluaa, jostain toisesta pitää luopua.
Mikäli ei ihan rakkausliittoa tavoittele, ihmiseen voi myös tottua ja saada syvästi tyydyttävän suhteen kun antas sille aikaa kehittyä.
-
Tilaa,aikaa ja taloudellisia resursseja saa kyllä järjestettyä mikäli toinen osoittautuu sen arvoiseksi.
Ihan sama kun voi aikuisten lelukaupasta yhdessä katsella mitä kivaa tarjolla olisi ja hups,tilaus lähti..
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun matkalippu ja matkarahat on lähetetty tai vastavuoroisesti haettu .
Toki työn tuomia yllättäviä viimetingan peruuntumisia on myös matkan varrella tullut.
Ilmeisesti monelle on todella vaikeaa sen tietouden sulattaminen että arvostettu,rakastettu ja tärkeä on,vaikka ei jokayö saman peiton alle pääse..
-
Ei mulla tähän ollut muuta kuin se että hakekoon kukin sellaista seuraa millaista kaipaa, kettuako se kellekään kuuluu.
Mitä tulee lemmikkien epäeettisyyteen niin ympäri maailmaa lentely ja lasten hankkiminen se suurin epäeettinen teko vasta onkin. Lemmikistä tulee huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin biologisesta jälkikasvusta. O:-)
Lasten ja lemmikkien rinnastaminen on vähän erikoista, koska eikai lemmikkejä lapsen korvikkeeksi hankita. Itse en enää hankkisi eläimiä koska ne ovat tosi rajoittavia enkä haluaisi myöskään puolisoa jolla niitä on. Sitten tietysti on paljon eettisiä juttuja. Eläimet on kivoja, mutta sadeilmalla on kivempi meditoida kuin ulkoiluttaa koiraa. Ja lomamatkoille pitää järjestää eläimelle hoito (lapsen taas voi ottaa mukaan).
----
Kun lukee tätä ketjua niin oma kriteeriini taisi mennä muotoon, että sietää minua ja omaa saman arvomaailman. Arvomaailma ilmenee kun tarkkailee ihmisen tapaa elää, hänen sosiaalisia suhteitaan ja yksinkertaisesti keskustelee ihmisen kanssa pidempään. Minun on jotenkin vaikea tajuta miten sellaista infoa voisi saada Tinder-profiilin tai deitti-ilmon perusteella. Foorumikäyttäminen sen sijaan paljastaa ihmisestä paljonkin.
-
Ei mulla tähän ollut muuta kuin se että hakekoon kukin sellaista seuraa millaista kaipaa, kettuako se kellekään kuuluu.
Mitä tulee lemmikkien epäeettisyyteen niin ympäri maailmaa lentely ja lasten hankkiminen se suurin epäeettinen teko vasta onkin. Lemmikistä tulee huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin biologisesta jälkikasvusta. O:-)
Jos ihmiset lisääntyisivät yleisesti kuin suomalaiset niin maailman väestö olisi noin 70% nykyistä pienempi eikä kasvaisi eksponentiaalisesti, että tästä nyt ei kannata ottaa turhia paineita.
-
Aikaisemmin olisin vastannut, että yhtenä tärkeimpänä kriteerinä pidän ulkonäköä (ei tietenkään tärkein, mutta silti..) Nyt kun olen pohdiskellut asiaa ja pyöritellyt sitä päässäni sekä ihastunut ihmisiin, ketkä eivät vastaa mun normaaleja ulkonäkökriteerejä olen todennut sen turhaksi. Toki, tinderöidessä menee pitkälti naaman mukaan ja meneekin.
Livenä taas tämä on karsiutunut kokonaan pois. Tiedä sitten, mistä johtuu. Luultavasti miesten luonteista?
Itselleni ehdottoman tärkeää on, että mahdollinen tuleva kumppaniehdokas ymmärtää sen, että mä oikeesti tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa. En siedä katella samaa naamaa 24/7. Tämä tulee tuottaa mulle hankaluuksia, mutta siihen oon itse jo orientoitunut. Mulla ei hermot kestä jatkuvaa hengailua ja jos niin käy, niin oon jatkuvasti pinna kireellä, kiukuttelen turhasta yms. En kaipaa mitään takiaista elämääni.
Seksin suhteen pitäisi myös olla samanlaisia mieltymyksiä, mutta never say never. Oon loppupeleissä kuitenkin aika avoin, vaikka rakastankin kuritusta ja rajoja. Joten en halua vaatia mitään, ne kehittyy sitten ajan kanssa kun tutustuu paremmin jne.
-
Sanoisin, että luonne ja vuorovaikutus ihan noin ensimmäisenä. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi vaikka muut asiat ei täysin natsaisikaan. Sellaisiin on aina kiva tutustua.
Toisena tulee sitten noiden mieltymysten sopiminen yhteen. Jos ovat kovin voimakkaasti toisistaan poikkeavat niin voi mennä vaikeaksi. Joustoa varmasti joutuu kumpikin tekemään. Olisi aika satumaista tuuria että toiveet, halut ja mieltymykset olisivat ihan yksi yhteen. Todennäköisyys oikeasti varmaan lottovoiton luokkaa.
Kolmantena tulee vasta yleinen habitus. Eniten minua miellyttää kun ihminen osaa kantaa itsensä sellaisena kuin on ja on sinut itsensä kanssa. Kaunis suu, peppu, kaula, ne ehkä piirteitä joihin kiinnitän eniten huomiota ulkonäössä.
-
Sanoisin, että luonne ja vuorovaikutus ihan noin ensimmäisenä. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi vaikka muut asiat ei täysin natsaisikaan. Sellaisiin on aina kiva tutustua.
Toisena tulee sitten noiden mieltymysten sopiminen yhteen. Jos ovat kovin voimakkaasti toisistaan poikkeavat niin voi mennä vaikeaksi.
Siinähän se jo tulikin. Hienosti kiteytetty Klasu!
-
Mun kriteerit on, että pitää miellyttää mua kokonaisvaltaisesti (ei tarkota, että pitää heti ollaan polvillaan palvelemassa mua, vaan paljon laajemmin) ja että mulla tekee mieli panna sitä.
-
Seuranhakukeskusteluissa yhtenä toistuvana teemana on kumppaniehdokkaalle asetetut kriteerit. Yleensä valitellaan nimenomaan siitä, että kriteerit ovat liian tiukat. Kriteerien asettamista tunnutaan usein pitävän negatiivisena asiana, erityisesti jos niitä kriteereitä on paljon.
Milloin voidaan puhua tiukoista kriteereistä? Millaisia kriteereitä sinä asettaisit/asetat kumppaniehdokkaalle? Ja ovatko kriteetit lopulta turhia seuranhaun kannalta?
Ketjussa on ollut jo paljon hyviä mielipiteitä; kriteerien on tarkoitus palvella seuranhaun onnistumista seuranhakijan kannalta eikä foorumin jäsenien tyytyväisenä pysymistä. Tiukat kriteerit ovat mielestäni hyvä juttu, jos oikeasti tietää mitä haluaa ja tarvitsee. Jos seuraa ei silti löydy pitkänkään ajan kuluessa ja seuraa kokee edelleen haluavansa, niin lienee peiliin katsomisen paikka. Voisiko oppia joustamaan jostakin ehkä vähemmän olennaisesta kriteeristä?
Oma suunta taitaa olla pyrkiä tiukentamaan kriteerejä. Jos aikaa ei ole paljoa ja on sen verran introvertti, ettei ihan tyhjän takia halua panostaa uusien ihmisten tapaamiseen, niin ei kannata käydä turhilla treffeillä. Se on kummankin osapuolen ajanhukkaa ja vie energiaa, jonka olisi voinut käyttää paremmin valikoidun ihmisen kanssa vietettyyn aikaan ja täysipainoisempaan tutustumiseen.
Kun kriteerejä tiukentaa, niin kyllä, aina on niitä pois putoavia poikkeuksia, jotka olisivat sittenkin olleet ihan tosi hyviä, mutta eivät vain mahtuneet suodattimesta läpi. Suodattimista on mielestäni mahdoton tehdä täydellisen osuvia, vaan ne perustuvat enemmän siihen, mitä suurin osa tietystä porukasta on... esim. ääripään tyyppejä ei jaksa, vaikka hei, siellä on silti muutama helmi. Samoin kriteerit ja suodattimet perustuvat siihen itsetuntemukseen ja olennaisen tunnistamiseen ja kuvaamiseen. Lisäksi sen lukijankin pitäisi sitten osata tunnistaa itseään, että mätsääkö kuvaukseen...
Yksi asia, mitä itse olen yrittänyt peilailla, on se, että täytänkö omat kriteerini. Ajattelen jotenkin, että niin kauan kun itse menen omasta kriteerilistastani läpi, niin ei tarvis tulla sanomista.
-
Vaikka itse olen ylipainoinen koiranomistaja, joka muutenkin on monen tyypin kriteerien ulkopuolella, olen pinnallinen ihminen ja ole aina hakenut seuraa itseäni vanhemmista, tummista parrakkaista miehistä jotka asuvat tietyllä maantieteellisellä alueella, omaavat sadisia piirteitä, ovat älykkäitä, kykenevät myös muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen, ajatustenvaihdantaan, omaavat tietyn tyyppiset arvot elämässä, kohtelevat muita ihmisiä tietyn tyyppisesti jne. Olen jotenkin ajatellut, että olen mitä olen ja tiedän mitä haluan tai en halua ja jos en itse arvosta itseäni tälläisenä, niin miksi kukaan muukaan.
-
Naisten kohdalla olen tinkinyt parrasta :P.
Kannustan aloittajaa pitämään kiinni omista kriteereistään.
-
Ensinnäkin, että voin ikinä haluta jonkun tavata, on kyky luottaa toiseen. Ulkonäöllä on oma merkityksensä, ja sekin riippuu niin paljon siitä, miten näen ihmisen. Suuria kriteerejä ei minulla ole, mutta pitää olla mielyttävä persoona, joka on omaan silmään mielyttävä. Se kuulostaa ihan hirveeltä, mutta niin se vaan on :))
-
Sukupuolella ja seksuaallisuudella ei ole mitään merkitystä ^-^