Kriteerit seuranhaussa

[Unikeko]

Pirkanmaa on tosiaan iso. Ei täältäkään Tampereelle normaalisti tuntia aja ja johonkin aikaan päivästä se juna/bussireissukin voi onnistua jonnekin kilometrin päähän. Tietty Tampere on nykyisellään aika kaukana normaalista kaikkine tietöineen.

Mut taas toisaalta jos tällä hetkellä oikein napsahtaisi kunnon ihastu niin varmaan tarvis vaihtaa autoon superkasko ja antaa sit vaan avaimet käteen kun on kotimatkan aika. Taas toisaalta jos siellä toisessa päässä ei ole omaa parkkipaikkaa/edullista pysäköidä niin se syö sen idean. Suzukikin on vaihteeksi kunnossa ja sille riittäisi varmaan ajokortiksi A  tai A1. Tänä vuonna olis ollut hyviä ajopäiviä.

Ei seurusteluun tai suhteeseen tarvita vapaapäiviä vaan vapaata aikaa. Ainakin itselle kokonainen tai kokonaiset vapaat vuorokaudet ovat harvinaista ja sesonkiluontoista herkkua ja mua ei yhtään haittaa jos naisella olisi 6 päivää viikossa töitä tai vaikka 2 viikkoa putkeen ja sit muutama vapaa. Se vaan sit vaatii naiselta ymmärtämistä että saatan olla töissä yhtä hyvin sunnuntaina klo 21 kun maanataina klo 9.

Sitä en kiistä etteikö myös rahalla olisi vaikutusta seuraa hakiessa. Jos lähtötilanteessa kummallakaan ei ole varaa säännölliseen tapailuun niin silloin on jotain pielessä.

Ilmeisesti ainakin yksi kaveri oli saanut varallisuudestani jotenkin väärän kuvan kun kuvitteli että pystyisin noin vain lainaamaan jonkun ravihevosen verran rahaa sen kummemmin perään kyselemättä.

Suhteelle pitää olla aikaa ja tilaa. Oikean ihmisen sattuessa kohdalle vähennetään muuta sosiaalista elämää tai otetaan se kumppani mahdollisuuksien mukaan seuraksi. Ei tietenkään aina ja joka paikkaan.

Kaukana toisistaan asuminen asettaa ihan eri haasteet kuin kävelymatka tai muutaman kilometrin pyöräily. 

[Adrenalynnie]

Tietysti jokainen toimii kuten parhaaksi näkee, mutta omalla kohdalla helpotin pariutumista kun menin ihminen edellä. Usein asioilla on tapana järjestyä

Mun molemmat pitkäaikaiset kinkysuhteet (huono nimitys parisuhteelle ) on alkanut etäsuhteina. Toisessa yli 600 km, toisessa yli 200 km välimatkaa, mutta niin vain jumppailtiin asioita siten että yhdessä eläminen onnistui.

[Rautaperse]

Minulla on ollut 2 kpl avioliittoja, jotka samalla olivat kinkysuhteita. Molemmat tulivat vastaan ilman mitään suurempaa etsimistä.

Ensimmäisessä suhteessa oli välimatkaa olo- ja makuuhuoneen väli. Toisessa 600km.

Kriteerejä seuranhaussa:

- Laittaa ilmoitukseen selkeästi mitä hakee.
- Tiedostaaa itselleen mitä hakee.
- Ei lupaa liikoja.
- Jos pääsee treffeille, niin on oma itsensä, ei esitä.

Näillä pääsee hyvin alkuun...

Loppu on kiinni molempien tunnetiloista...

[poisongrrrll]

Maantieteellinen hard limit - seutulippu.
Muut kriteetit - niin miten ne asiat koetaan.

[brestelle]

Itselläni tärkeimpänä juttuna on seuranhaussa ollut se kuuluisa "jokin" potentiaalisen henkilön kanssa pitää jotenkin klikata, että haluaa tavata ja melkeen kaikki jota oonnihan tapaamaan asti päätynyt on oikeasti ollut hyviä ja potentiaalisia tyyppejä suurempana limiittinä suvaitsevaisuus ja kyky keskustella varmaan

[TragedyForYou]

Nyt taas oletetaan, ettei maailmassa ole naisia jotka eivät halua kotiaan täyteen eläimiä (sen lisäksi monet pitävät lemmikkien pitoa epäeettisenä) ja/tai tajuavat että kaikki eivät halua ylipainoista puolisoa. Enemmän ne naiset arvostavat rehellisyyttä kuin valehtelua ja/tai katkeruutta.
[/quote]

Ei mulla tähän ollut muuta kuin se että hakekoon kukin sellaista seuraa millaista kaipaa, kettuako se kellekään kuuluu.
Mitä tulee lemmikkien epäeettisyyteen niin ympäri maailmaa lentely ja lasten hankkiminen se suurin epäeettinen teko vasta onkin. Lemmikistä tulee huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin biologisesta jälkikasvusta. 

[Lady Whip]

Suhteelle pitää olla aikaa ja tilaa. Oikean ihmisen sattuessa kohdalle vähennetään muuta sosiaalista elämää tai otetaan se kumppani mahdollisuuksien mukaan seuraksi.

Tärkeimpiä varmaan tuo, onko aikaa ja tilaa. Sekä itsellä, että sillä toisella.
Vaikka olisi kuinka haluttava ihana täysin sopiva joka tuntisi samoin, suhteesta ei tule mitään jos aikaa ja tilaa ei saa järjestettyä.
Sitä on ihan turha sanoa: aikaa löytyy jos vain haluaa.
Ei se ihan niinkään mene. Pelkästään työvelvoitteet saattavat olla ajallisesti niin aikaa ja voimia vievä tekijä jonka jälkeen voi vain uupuneena todeta. Ei onnistu.

Ja se tila. Kuinka monta vakavasti otettavaa ihmissuhdetta mahtuu yhden ihmisen elämään.
Jos yhden ihanan uuden haluaa, jostain toisesta pitää luopua.

Mikäli ei ihan rakkausliittoa tavoittele, ihmiseen voi myös tottua ja saada syvästi tyydyttävän suhteen kun antas sille aikaa kehittyä.

[Retsam]

Tilaa,aikaa ja taloudellisia resursseja saa kyllä järjestettyä mikäli toinen osoittautuu sen arvoiseksi.
Ihan sama kun voi aikuisten lelukaupasta yhdessä katsella mitä kivaa tarjolla olisi ja hups,tilaus lähti..

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun matkalippu ja matkarahat on lähetetty tai vastavuoroisesti haettu .
Toki työn tuomia yllättäviä viimetingan peruuntumisia on myös matkan varrella tullut.

Ilmeisesti monelle on todella vaikeaa sen tietouden sulattaminen että arvostettu,rakastettu ja tärkeä on,vaikka ei jokayö saman peiton alle pääse..

[vila]

Ei mulla tähän ollut muuta kuin se että hakekoon kukin sellaista seuraa millaista kaipaa, kettuako se kellekään kuuluu.
Mitä tulee lemmikkien epäeettisyyteen niin ympäri maailmaa lentely ja lasten hankkiminen se suurin epäeettinen teko vasta onkin. Lemmikistä tulee huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin biologisesta jälkikasvusta. 

Lasten ja lemmikkien rinnastaminen on vähän erikoista, koska eikai lemmikkejä lapsen korvikkeeksi hankita. Itse en enää hankkisi eläimiä koska ne ovat tosi rajoittavia enkä haluaisi myöskään puolisoa jolla niitä on. Sitten tietysti on paljon eettisiä juttuja. Eläimet on kivoja, mutta sadeilmalla on kivempi meditoida kuin ulkoiluttaa koiraa. Ja lomamatkoille pitää järjestää eläimelle hoito (lapsen taas voi ottaa mukaan).

----

Kun lukee tätä ketjua niin oma kriteeriini taisi mennä muotoon, että sietää minua ja omaa saman arvomaailman. Arvomaailma ilmenee kun tarkkailee ihmisen tapaa elää, hänen sosiaalisia suhteitaan ja yksinkertaisesti keskustelee ihmisen kanssa pidempään. Minun on jotenkin vaikea tajuta miten sellaista infoa voisi saada Tinder-profiilin tai deitti-ilmon perusteella. Foorumikäyttäminen sen sijaan paljastaa ihmisestä paljonkin.

[Jägermies]

Ei mulla tähän ollut muuta kuin se että hakekoon kukin sellaista seuraa millaista kaipaa, kettuako se kellekään kuuluu.
Mitä tulee lemmikkien epäeettisyyteen niin ympäri maailmaa lentely ja lasten hankkiminen se suurin epäeettinen teko vasta onkin. Lemmikistä tulee huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin biologisesta jälkikasvusta. 

Jos ihmiset lisääntyisivät yleisesti kuin suomalaiset niin maailman väestö olisi noin 70% nykyistä pienempi eikä kasvaisi eksponentiaalisesti, että tästä nyt ei kannata ottaa turhia paineita.

[hmxx]

Aikaisemmin olisin vastannut, että yhtenä tärkeimpänä kriteerinä pidän ulkonäköä (ei tietenkään tärkein, mutta silti..) Nyt kun olen pohdiskellut asiaa ja pyöritellyt sitä päässäni sekä ihastunut ihmisiin, ketkä eivät vastaa mun normaaleja ulkonäkökriteerejä olen todennut sen turhaksi. Toki, tinderöidessä menee pitkälti naaman mukaan ja meneekin.
Livenä taas tämä on karsiutunut kokonaan pois. Tiedä sitten, mistä johtuu. Luultavasti miesten luonteista?

Itselleni ehdottoman tärkeää on, että mahdollinen tuleva kumppaniehdokas ymmärtää sen, että mä oikeesti tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa. En siedä katella samaa naamaa 24/7. Tämä tulee tuottaa mulle hankaluuksia, mutta siihen oon itse jo orientoitunut. Mulla ei hermot kestä jatkuvaa hengailua ja jos niin käy, niin oon jatkuvasti pinna kireellä, kiukuttelen turhasta yms. En kaipaa mitään takiaista elämääni.

Seksin suhteen pitäisi myös olla samanlaisia mieltymyksiä, mutta never say never. Oon loppupeleissä kuitenkin aika avoin, vaikka rakastankin kuritusta ja rajoja. Joten en halua vaatia mitään, ne kehittyy sitten ajan kanssa kun tutustuu paremmin jne.

[Klasu]

Sanoisin, että luonne ja vuorovaikutus ihan noin ensimmäisenä. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi vaikka muut asiat ei täysin natsaisikaan. Sellaisiin on aina kiva tutustua.

Toisena tulee sitten noiden mieltymysten sopiminen yhteen. Jos ovat kovin voimakkaasti toisistaan poikkeavat niin voi mennä vaikeaksi. Joustoa varmasti joutuu kumpikin tekemään. Olisi aika satumaista tuuria että toiveet, halut ja mieltymykset olisivat ihan yksi yhteen. Todennäköisyys oikeasti varmaan lottovoiton luokkaa.

Kolmantena tulee vasta yleinen habitus. Eniten minua miellyttää kun ihminen osaa kantaa itsensä sellaisena kuin on ja on sinut itsensä kanssa. Kaunis suu, peppu, kaula, ne ehkä piirteitä joihin kiinnitän eniten huomiota ulkonäössä.

[Virgo]

Sanoisin, että luonne ja vuorovaikutus ihan noin ensimmäisenä. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi vaikka muut asiat ei täysin natsaisikaan. Sellaisiin on aina kiva tutustua.

Toisena tulee sitten noiden mieltymysten sopiminen yhteen. Jos ovat kovin voimakkaasti toisistaan poikkeavat niin voi mennä vaikeaksi.

Siinähän se jo tulikin. Hienosti kiteytetty Klasu!

[Pip]

Mun kriteerit on, että pitää miellyttää mua kokonaisvaltaisesti (ei tarkota, että pitää heti ollaan polvillaan palvelemassa mua, vaan paljon laajemmin) ja että mulla tekee mieli panna sitä.

[bikantti]

Seuranhakukeskusteluissa yhtenä toistuvana teemana on kumppaniehdokkaalle asetetut kriteerit. Yleensä valitellaan nimenomaan siitä, että kriteerit ovat liian tiukat. Kriteerien asettamista tunnutaan usein pitävän negatiivisena asiana, erityisesti jos niitä kriteereitä on paljon.

Milloin voidaan puhua tiukoista kriteereistä? Millaisia kriteereitä sinä asettaisit/asetat kumppaniehdokkaalle? Ja ovatko kriteetit lopulta turhia seuranhaun kannalta?

Ketjussa on ollut jo paljon hyviä mielipiteitä; kriteerien on tarkoitus palvella seuranhaun onnistumista seuranhakijan kannalta eikä foorumin jäsenien tyytyväisenä pysymistä. Tiukat kriteerit ovat mielestäni hyvä juttu, jos oikeasti tietää mitä haluaa ja tarvitsee. Jos seuraa ei silti löydy pitkänkään ajan kuluessa ja seuraa kokee edelleen haluavansa, niin lienee peiliin katsomisen paikka. Voisiko oppia joustamaan jostakin ehkä vähemmän olennaisesta kriteeristä?

Oma suunta taitaa olla pyrkiä tiukentamaan kriteerejä. Jos aikaa ei ole paljoa ja on sen verran introvertti, ettei ihan tyhjän takia halua panostaa uusien ihmisten tapaamiseen, niin ei kannata käydä turhilla treffeillä. Se on kummankin osapuolen ajanhukkaa ja vie energiaa, jonka olisi voinut käyttää paremmin valikoidun ihmisen kanssa vietettyyn aikaan ja täysipainoisempaan tutustumiseen.

Kun kriteerejä tiukentaa, niin kyllä, aina on niitä pois putoavia poikkeuksia, jotka olisivat sittenkin olleet ihan tosi hyviä, mutta eivät vain mahtuneet suodattimesta läpi. Suodattimista on mielestäni mahdoton tehdä täydellisen osuvia, vaan ne perustuvat enemmän siihen, mitä suurin osa tietystä porukasta on... esim. ääripään tyyppejä ei jaksa, vaikka hei, siellä on silti muutama helmi. Samoin kriteerit ja suodattimet perustuvat siihen itsetuntemukseen ja olennaisen tunnistamiseen ja kuvaamiseen. Lisäksi sen lukijankin pitäisi sitten osata tunnistaa itseään, että mätsääkö kuvaukseen...

Yksi asia, mitä itse olen yrittänyt peilailla, on se, että täytänkö omat kriteerini. Ajattelen jotenkin, että niin kauan kun itse menen omasta kriteerilistastani läpi, niin ei tarvis tulla sanomista.