1
« Uusin viesti kirjoittanut töppönen tänään kello 13:27 »
AG: Terrible Thing
Oh you, you terrible thing, you
Terrible thing, you
Terrible thing, you
Beautiful thing
2
« Uusin viesti kirjoittanut ɢʀÉɪᴍ tänään kello 13:13 »
En ole varma 'herkästä', mutta ainakin omalla playlistilla nää on ne herkimmät mitä löytyy  Massive Attack - Paradise Circus Grace Jones - I've Seen That Face Before (Libertango) Smoke City - Underwater Love Alif Tree - Everybody Knows ja tietysti Madonna - Human Nature, Erotica, Secret Garden
3
« Uusin viesti kirjoittanut tv_tiia tänään kello 12:15 »
Leija Lautamaja: Kun rakkaus iski minuun (koko sanoitus luettavissa täältä: https://lyricstranslate.com/fi/leija-lautamaja-kun-rakkaus-iski-minuun-lyrics ) Hieno biisi uudelta artistilta. Sanoituksessa paljon tulkitsemisen varaa. Ja mä huudan ääneen sanat jotka ennen mun huulille sammui vaieten Kun rakkaus iski minuun, tulin no niin kiitokseksi melu white noiseksi, sprintit maratooneiksi helläks kinky seksi, suolaiseksi makee keksi tapaamistemme välit päivistä ikuisuudeksi
4
« Uusin viesti kirjoittanut Dora tänään kello 11:33 »
Näkemisiin illalla, jee!  T: Dora
5
« Uusin viesti kirjoittanut RsT tänään kello 10:50 »
Mä suhtaudun tähän muutokseen suurena rikkautena, että kuljettu polku ei ole pelkästään tasainen ja matkalle mahtuu risteyksiä, sekä muita jänniä ylläreitä. Välillä tulee turhauduttua tähän omaan, joka suunnan kytkimenä switchailuun ja liian monipuolisiin mielihaluihinsa. Raja-aitani ovat moneen kertaan vaihtaneet paikkaa ja monilta osin ovat ajan saatossa laajentuneet. Kuitenkin olen nauttinut kaikista hetkistä ja kokemuksistani, jotka olen päässyt tällä matkallani kokemaan. Viimeaikoina on henkinen puoli ollut erittäin voimakaasti pinnalla ja haaveissa olisi joskus päästä sen saralla syvemmälle. Tämä voisi mennä enemmän siihen, että olisin enemmän matkustajan osassa. Taitaa koko tämä elämän polku olla yksi opintie alusta loppuun saakka. Sen vuoksi yritän keskittyä pitämään tätä matkaa kokonaisuudessaan määränpäänä. Aurinkoisen lämmintä kesää ja mukavia ikimuistoisia hetkiä 
6
« Uusin viesti kirjoittanut belladonna tänään kello 01:55 »
Minulle on päässyt käymään niin, että entisestä ”HC-subista” (exältä kuultua) on kuoriutunut switchailun kautta Domme. Mahdollisuus kytkimen napautteluun alistumismoodiin edelleen on, mutta ainakin nyt viime aikoina on tuntunut, että se kiinnostaa yhä vähemmän.
Osa fantasioitaan kyllä perustuu edelleen omaan alistumiseen, mutta tosielämän seksissä dominoiminen ja toppaaminen tuntuu koko ajan vain luontevammalta ja kiihottavammalta, joten alistumismahdollisuuden perään ei tule kyseltyä. Jotain on siinä suhteessa päässäni naksahtanut, sillä aiemmin tunsin tarvitsevani alistumista henkisesti ja fyysistä masokismia stressin purkuun. Nyt ei enää masoilukaan tunnu välttämättömältä.
Shibarissakin olen kuluneen parin vuoden aikana siirtynyt bottomista ja mallista lähes täysin sitojaksi. Sitominen myös kiinnostaa sitä enemmän, mitä enemmän oppii.
Oon toisaalta pitkään tiennyt, että tällainen roolin muuttuminen on mulle hyvinkin mahdollinen ja toisaalta olen kuitenkin nyt hieman yllättynyt, kun se on tapahtunut.
7
« Uusin viesti kirjoittanut belladonna tänään kello 01:40 »
Sitä vaan, että olipa ihana puheenvuoro. Kiitos.  Tuota noin. Tämä oli ensimmäinen ketju täällä, jonka luin kokonaan alusta loppuun, joten kirjoitan vähän vanillakumppanin mietteitä siltä varalta, että kysymys on yhä ajankohtainen jollekulle, joka tänne etsiytyy.
Ensinnäkin, siinä voi käydä ihan hyvin. Meillä ainakin kävi. Ei ollut helppoa, vaati aikaa ja kärsivällisyyttä ja monia, monia keskusteluja ja kommunikaatiota. Puolisoni kink ei omaa populaarikulttuurin hyväksyntää, vaan päinvastoin hänellä oli (on ehkä yhä, vaikkei sitä minulle myönnäkään) työstettävänään vuosikausien häpeäntunne jostain varhaisteini-ikäisestä lähtien. Kävimme kerran yhdessä seksuaaliterapeutillakin, noin vuosi sen jälkeen, kun hän oli uskoutunut minulle; syy oli se, että minä tunsin itseni niin avuttomaksi, tuntui, että tarvitsin ammattilaisen tukea sanoilleni, ennen kuin hän uskoi, ettei hänen tarvitse hävetä tai yrittää opetella pois kinkistään. Rakkaus auttaa, vaikkei se ihan kaikkea korjaakaan. Itse koen, että olen hänen kinkyytensä ansiosta paljon suvaitsevaisempi, rohkeampi ja viisaampi ihminen.
Toiseksi, meitä vanilloja on toki moneen junaan, mutta osa meistä on varsin helposti korruptoitavissa. Itselläni meni ehkä noin 2 vuotta asiaan tutustuessa, sain edetä rauhassa omaa tahtiani. Yksi podcastin pitäjä sanoitti asian osuvasti näin: Jos joku intohimoisen rakkauteni kohde, oikea sielunkumppanini kertoisi minulle, että psst, minulla on tällainen salainen nappi, jota painamalla voisit saada minut tuntemaan ihaninta ja taivaallisinta euforiaa, mitä pystyn kuvittelemaan - niin kukapa ei sellaista nappia haluaisi painaa, tai edes vähän kokeilla? 
Joten jos kumppanini onkin yksisarvis-tuttifruttijäätelö, niin kyllä minäkin olen vähintään vaniljajäätelö, jonka päällä on strösseleitä ja mansikoita ja hilloja ja vadelmia ja kinuskikastiketta ja ja ja…!
8
« Uusin viesti kirjoittanut hihaton tänään kello 00:03 »
Kaupunkikäynnin ohella ajoin vähän jälkeen viiden kaksion ohi ja tiesin hihattoman paikallaolon, vaikken edes katsonut ikkunasta sisään.
Mut on helppo huomata, jos tietää minne katsoo. Joskus voi löytää myös äänen perusteella.
9
Tuota noin. Tämä oli ensimmäinen ketju täällä, jonka luin kokonaan alusta loppuun, joten kirjoitan vähän vanillakumppanin mietteitä siltä varalta, että kysymys on yhä ajankohtainen jollekulle, joka tänne etsiytyy. Ensinnäkin, siinä voi käydä ihan hyvin. Meillä ainakin kävi. Ei ollut helppoa, vaati aikaa ja kärsivällisyyttä ja monia, monia keskusteluja ja kommunikaatiota. Puolisoni kink ei omaa populaarikulttuurin hyväksyntää, vaan päinvastoin hänellä oli (on ehkä yhä, vaikkei sitä minulle myönnäkään) työstettävänään vuosikausien häpeäntunne jostain varhaisteini-ikäisestä lähtien. Kävimme kerran yhdessä seksuaaliterapeutillakin, noin vuosi sen jälkeen, kun hän oli uskoutunut minulle; syy oli se, että minä tunsin itseni niin avuttomaksi, tuntui, että tarvitsin ammattilaisen tukea sanoilleni, ennen kuin hän uskoi, ettei hänen tarvitse hävetä tai yrittää opetella pois kinkistään. Rakkaus auttaa, vaikkei se ihan kaikkea korjaakaan. Itse koen, että olen hänen kinkyytensä ansiosta paljon suvaitsevaisempi, rohkeampi ja viisaampi ihminen. Toiseksi, meitä vanilloja on toki moneen junaan, mutta osa meistä on varsin helposti korruptoitavissa. Itselläni meni ehkä noin 2 vuotta asiaan tutustuessa, sain edetä rauhassa omaa tahtiani. Yksi podcastin pitäjä sanoitti asian osuvasti näin: Jos joku intohimoisen rakkauteni kohde, oikea sielunkumppanini kertoisi minulle, että psst, minulla on tällainen salainen nappi, jota painamalla voisit saada minut tuntemaan ihaninta ja taivaallisinta euforiaa, mitä pystyn kuvittelemaan - niin kukapa ei sellaista nappia haluaisi painaa, tai edes vähän kokeilla? Joten jos kumppanini onkin yksisarvis-tuttifruttijäätelö, niin kyllä minäkin olen vähintään vaniljajäätelö, jonka päällä on strösseleitä ja mansikoita ja hilloja ja vadelmia ja kinuskikastiketta ja ja ja…!
10
« Uusin viesti kirjoittanut Pip 23.05.2024, 21:34 »
Kaupunkikäynnin ohella ajoin vähän jälkeen viiden kaksion ohi ja tiesin hihattoman paikallaolon, vaikken edes katsonut ikkunasta sisään.
|
Tuoreimmat viestit