Fetissien selittämisestä

[hwyl]

Vielä liittyen nimenomaan sadististen halujen selittämiseen...

Kommentti tyypilliseen kiinnostavaan analyysiisi, ja ylipäänsä tähän keskusteluun - minulle on aina ollut hyvin harvinaista tuntea syyllisyyttä mistään mielihaluistani ja impulsseistani, mikä välillä on tuntunut oudolta, koska tälläinen syyllisyys tuntuu olevan aika yleinen asia. Ammoisina teiniaikoina keskellä mitä homofobisinta ympäristöä minulle ei ollut minkäänlainen ongelma tuntea itseni homoksi. Ongelma oli sen tunteen ja halun täydellinen epäkäytännöllisyys ja ympärilläni oleva syvä idiotian meri (ne kuumimmat pojat olivat kummasta syystä usein juuri siitä idiooteimmasta päästä). Sittemmin myös nämä alistumisen ja hallinnan asiat ovat myös tuntuneet ihan ok:lta ja kysymykseltä lähinnä siitä, että osaanko ja voinko toteuttaa niitä. Konsensuaalisuus on ollut aina tässä itsestäänselvä perusta - en pakota ketään mihinkään, olen liberaali, John Stuart Mill on juttuni, vaikka päässäni olevat fantasiat olisivat miten ei-konsensuaalisia tahansa.

Ainoa kink, joka on vähän saanut minut nikottelemaan on misogynia, mutta sekään ei mitenkään olennaisesti tai yhtään loogisesti. Pystyy täysin olemaan feministi (kuten olen) ja fantasioimaan ja leikkimään misogynialla. Tällä palstalla tietty järkytys minulle on ollut, että osalle tämä ei olekaan kink tai leikki vaan misogynia ja anti-feminismi on aito, harkittu maailmankatsomus, jota sitten seksuaaliset teot heijastelevat. Ei ole minun kuppini teetä.

Ja nyt kun olen huomannut aidosti tykkääväni kivun tuottamisesta, sadismista, mikä on vähän yllättänyt itseni kun olen tuntenut enemmän haluavani alistaa, nöyryyttää ja käyttää niin sekin on tuntunut lähinnä neutraalilta asialta aidon konsensuaalisuuden ja toisen osapuolen mielihalun puitteissa. Nautin tuottaa kipua, mutta en pysty ajattelemaankaan että koskaan tuottaisin sitä tahdonvastaisesti - vaikka toki voinkin fantasioida asialla.

En osaa sanoa, miksi näin on, miksi seksuaalinen syyllisyydentunto on lähes täysin poissaoleva asia persoonallisuudessani, mutta omasta mielestäni se on lähes täysin positiivinen asia, siis tässä ehdottoman konsensuaalisuuden ja toisen osapuolen kunnioittamisen kontekstissa. Ja samoin suhtaudun muiden ihmisten outoihinkin nautinnonlähteisiin, ihan ok vaikka itse en jakaisikaan niitä, kunhan aito konsensuaalisuus ja toisen osapuolen autenttinen kunnioittaminen toteutuu.

[orjamies]

Mietin asiaa niin tuntuu että jollekkin ihan randomille on paljon helpompi selittää joku juttu kuin ihmiselle jonka kanssa toiminut vuosia säännöllisen epä säännöllisesti kai siinä on taustalla " pelko " että jos kerron nyt haluuvani juttua x suhde voi jopa loppua tai sit siitä tulee vaan juttu jonka toinen liimaa päälle kun oon siitä maininnut no ei tätä taaskaan kukaan tajuu,,

[SecretOfSahara]

Mietin asiaa niin tuntuu että jollekkin ihan randomille on paljon helpompi selittää joku juttu kuin ihmiselle jonka kanssa toiminut vuosia säännöllisen epä säännöllisesti kai siinä on taustalla " pelko " että jos kerron nyt haluuvani juttua x suhde voi jopa loppua tai sit siitä tulee vaan juttu jonka toinen liimaa päälle kun oon siitä maininnut no ei tätä taaskaan kukaan tajuu,,

Jepjep. Jos näin on, niin suhde on ollut "kulissia" alunperin, kun ei oikeasti ole pystytty puhumaan mistä haluaa... Ja tämä on kuin lumipallo-efekti... Kaikki vain sen takia, ettei toinen loukannu tai jätä minua.. jos suhde on aitoa, niin ei toinen jätä toista, vaikka sillä olisi pissafetissi. Pitää vain kestää se häpeä, kun kertoo true jutun itsestään ja jos se jättää, niin ei hän ollut oikea alunperinkään...

Suosittelen tuomaan ja kehittämään itseään - että itsessä on paljon muutakin hyvää ja huomionarvoista kuin vain se pissafetissi. Elämää pitää olla fetissin ympärilläkin, varsinkin kun menee treffimarkkinoille, niin olisi mulla muutakin harrastuksia tai muitakin juttuja ja en mä tietenkään heti parissa treffeissä alais kertomaan fetissistä mut ehkä siinä vaiheessa ku aletaan yhteenmuutta, niin sit olisi hyvä kertoa, koska se antais toiselle vielä perääntyä hommasta mut jos hän sitten siitä huolimatta haluaa olla kanssani niin tietäisin et mussa on paljon hyvää miks se mun kanssa haluaa olla..

[Snadistisadisti]

Mä koen itsekin nautintoa myös sadismista ja se liittyy paitsi nautinnon tuottamiseen kivun kautta toiselle, myös kivun tuottamiseen liittyvään vallantunteeseen, toisen kipureaktioiden näkemiseen liittyvään nautintoon ja niin edes päin. Kun esimerkiksi puree, raapii tai lyö toista niin että tuntuu ja jälkiä jää, se ihan yksinkertaisesti myös vaan pistää adrenaliinin kohisemaan jumalaisesti suonissa. Toki haluan, että kun satutan toista se on konsensuaalista. Mutta koska olen epänaisellisesti jonkun kerran elämässäni myös ollut ei-konsensuaalisessa nyrkkitappelussa ja toisaalta pelannut joukkueurheilulajia jossa saa taklata, tiedän, että se ihan sama adrenaliini ulvoo rakkauslauluja sydämessäni myös kun satutan jota kuta vähemmän konsensuaalisesti. BDSM on vaan yksi järkevä tapa kanavoida tällaisia viettejä.

Kerrankin mainio, henkilökohtainen kuvaus sadismin kokemisesta tekijän näkökulmasta. Muutamakin kohta resonoi mukavasti.

[Colestramus]

Vaikea selittää todellakin. En tiedä varsinaisesti miksi nautin vaikkapa subini piiskaamisesta. Tiedän kyllä mistä asioista pidän siinä, mutta se mistä se halu itsessään kumpuaa on ihan eri asia.

Useimmiten kuitenkin kysyn vastakysymyksenä, jos kysyjä siis on vanilja, että "haluatko tietää siihen vastauksen uteliaisuudesta, vai toivotko kuulevasi jotakin, joka oikeuttaa sen sinulle?" tässä vaiheessa yleensä kysyjä itsekin pysähtyy pohtimaan asiaa minunkin kantilta. Tuo vastakysymyksen kehittelin joskus, kun oli puhetta avoimesta suhteesta, jossa olen tällä hetkellä subini kanssa. Usein myös tuon vastakysymyksen jälkeen totean, että jos kaikki osapuolet ovat siinä asiassa mukana vapaaehtoisesti ja ketään ei pahoinpidellä, manipuloida yms muuta vastaavaa, niin onko sen fetissin, suhdemuodon tai muiden vastaavien perustelu edes tarpeellista? Pitääkö sinun perustella muille sinun rakkauselämäsi kiemurat muille?

[mönni]

Mietin asiaa niin tuntuu että jollekkin ihan randomille on paljon helpompi selittää joku juttu kuin ihmiselle jonka kanssa toiminut vuosia säännöllisen epä säännöllisesti kai siinä on taustalla " pelko " että jos kerron nyt haluuvani juttua x suhde voi jopa loppua tai sit siitä tulee vaan juttu jonka toinen liimaa päälle kun oon siitä maininnut no ei tätä taaskaan kukaan tajuu,,

Tähän aiheeseen törmäsin pari kuukautta sitten, kun kumppanini kanssa meillä meni pahasti sukset ristiin. Meillä molemmilla on ollut tietämättämme samat intressit kinkyilyn suhteen, mutta hän ei koskaan saanut suutansa auki, ennenkuin kerran vahingossa lipsautti.

Noh, mikä on pahinta siinä, että avaa suunsa kumppanilleen?
 - sekö, että saatatkin saada aikaan toimintaa, joka tyydyttää molempia entistä enemmän?
Tämän kysymyksen esitettyäni, olemme molemmat kertoneet avoimesti ja häpeämättä fantasioistamme, sekä tarpeistamme. Voisin jopa väittää, että en ole ollut koskaan onnellisempi.
Tldr: Keskustelu ja omien fetissien avaaminen on ainakin omalla kohdallani kannattanut.

[hwyl]

Minulla tämä ehkä liittyy enemmänkin itselleen selittämiseen kuin toisille. Vähän muutenkin häiritsee se potentiaalinen nolostuminen esim. jonkun hyvän ystävän puolesta, jos tästä kävisikin ilmi, että on ahdasmielinen. Mutta esim juuri tuo sadismi, kivun tuottaminen. Oli yllätys että se tuntui niin hyvältä - jotenkin jäin hieman pohtimaan asiaa, että miksi ja miten näin. Mutta siis joo, se adrenaliini, hallinta ja nöyryyttäminen, tabujen rikkominen. Se jotenkin salpaa hengen, on vaan hienoa.

[Fia]

Minulla tämä ehkä liittyy enemmänkin itselleen selittämiseen kuin toisille. Vähän muutenkin häiritsee se potentiaalinen nolostuminen esim. jonkun hyvän ystävän puolesta, jos tästä kävisikin ilmi, että on ahdasmielinen. Mutta esim juuri tuo sadismi, kivun tuottaminen. Oli yllätys että se tuntui niin hyvältä - jotenkin jäin hieman pohtimaan asiaa, että miksi ja miten näin. Mutta siis joo, se adrenaliini, hallinta ja nöyryyttäminen, tabujen rikkominen. Se jotenkin salpaa hengen, on vaan hienoa.

Ihminen on petoeläin.

Kyky väkivaltaisuuteen on ominaisuus, jota evoluutio on suosinut.
Nyky yhteiskunta tarjoaa harvoille mahdollisuuden toteuttaa väkivaltaisia viettejä, mikä on tietysti hyvä, koska ei konsensuaalinen väkivalta on hajottavaa niin uhrille kuin tekijälle.

Samalla konsensuaalinen väkivalta voi molemmille osapuolille olla vapauttava ja tyydyttävä kokemus.
Eikä siinä ole mitään väärää. On pelkästään järkevää toteuttaa lajityypillistä viettitoimintaa eettisesti kestävällä tavalla.

[hwyl]

Minulla tämä ehkä liittyy enemmänkin itselleen selittämiseen kuin toisille. Vähän muutenkin häiritsee se potentiaalinen nolostuminen esim. jonkun hyvän ystävän puolesta, jos tästä kävisikin ilmi, että on ahdasmielinen. Mutta esim juuri tuo sadismi, kivun tuottaminen. Oli yllätys että se tuntui niin hyvältä - jotenkin jäin hieman pohtimaan asiaa, että miksi ja miten näin. Mutta siis joo, se adrenaliini, hallinta ja nöyryyttäminen, tabujen rikkominen. Se jotenkin salpaa hengen, on vaan hienoa.

Ihminen on petoeläin.

Kyky väkivaltaisuuteen on ominaisuus, jota evoluutio on suosinut.
Nyky yhteiskunta tarjoaa harvoille mahdollisuuden toteuttaa väkivaltaisia viettejä, mikä on tietysti hyvä, koska ei konsensuaalinen väkivalta on hajottavaa niin uhrille kuin tekijälle.

Samalla konsensuaalinen väkivalta voi molemmille osapuolille olla vapauttava ja tyydyttävä kokemus.
Eikä siinä ole mitään väärää. On pelkästään järkevää toteuttaa lajityypillistä viettitoimintaa eettisesti kestävällä tavalla.

Jeps, varmaan on kysymys tälläisistä primaaleista vieteistä - moderni yhteiskunta on niin sisäsiisti ja kontrolloitu, eikä noita impulsseja ihan helposti ja jokapäiväisesti voi toteuttaa, ja tietysti erittäin hyvä näin. Mutta sitten nämä konsensuaaliset roolileikit - tai roolit - todellakin toimivat tiettynä venttiilinä...