BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Niksu - 25.07.2017, 09:39
-
Tuollaiseksi tuo kysymys sitten muodostui, kun pohdin entisiä parisuhteitani. Aina olen tykännyt vahvoista naisista, mutta liian usein suhteeni päättyvät aloituskysymyksen sisältämään problematiikkaan. Vaikka siis rakastan naisissa vahvaa luonnetta, niin parisuhteissani tulee aina piste, jolloin en vain enää kykene nielemään omien tarpeiden huomioimattomuutta. Tässä on siis kaava, löydän hyvin usein vahvoja naisia, jotka laittavat omat tarpeensa aina minun tarpeideni edelle. Onko siis niin, että vahva tahto ja toisen tarpeista välittäminen eivät vain voi asua samassa ihmisessa. Onko niin, että tällaisen ihmisen kanssa ei auta muu kuin täydellinen omien tarpeiden unohtaminen? Vai pitääkö muuttaa luonnettaan ja etsiä pehmeämpiä naisia (jep, tätä odotellessa... ihanku)?
Ihan vaan nimimerkillä:
"Vahvuus kiihottaa ja huomioiminen syventää tunteita." :)
-
Vahva luontoinen nainen vaatii kaverikseen vahva luontoisen tyypin. Jos olet helposti poljettavissa niin omat tarpeesi jäävät huomioimatta, jos pusket takaisin ja vaadit sitä huomiota niin sen myös saat ja vieläkin enemmän. Näin se ainakin mulla toimii, aika monella muullakin leijonanaaraalla jotka tiedän lähipiirissäni.
-
... Jos olet helposti poljettavissa niin omat tarpeesi jäävät huomioimatta, jos pusket takaisin ja vaadit sitä huomiota niin sen myös saat ja vieläkin enemmän ...
Itsellä takaisin puskeminen tai asioiden esiin tuominen on johtanut vain mahdottomiin umpisolmuihin ja eroihin.
-
Hmm...vaikuttaa hiukan epäselvältä puhutaanko nyt vahvasta ihmisestä, vahvasta tahdosta vai vahvasta luonteesta/luonteenpiirteestä...
Minusta se että on vahva henkisesti ei tarkoita että olisi kykenemätön ottamaan muita huomioon, pikemminkin kai päinvastoin.
Ja jos se vahva tahto rajoittuu vain itsekkääseen minäminään niin en sanoisi että kokonaisuutena on välttämättä kyseessä "vahva" ihminen.
Tietenkin on aina mahdollista että ihminen on vahva henkisesti ja tottunut pärjäämään omillaan ja olettaa muiden tekevän samoin ja sanovan jos on murheita jolloin sitä sympatiaa/empatiaa on tarjolla liki rajaton määrä.
En tiedä, olettaisin että pitäisi avata aina itsekin sitten suutaan jos ja kun jokin hiertää.
-
...
Tietenkin on aina mahdollista että ihminen on vahva henkisesti ja tottunut pärjäämään omillaan ja olettaa muiden tekevän samoin ja sanovan jos on murheita jolloin sitä sympatiaa/empatiaa on tarjolla liki rajaton määrä.
En tiedä, olettaisin että pitäisi avata aina itsekin sitten suutaan jos ja kun jokin hiertää.
Tämä on ehkä lähimpänä omia tilanteitani. Tuo tottunut pärjäämään omillaan kuvaa hyvin monia entisiä naisystäviäni. Enkä muuten uskalla väittää etteikö itsessä olisi koskaan mitään vikaa. Kyllä oman jännityksn tuo ettei välttämättä osaa tuoda omia asioitaa oikealla tavalla esille, mikä voi kärjistää lisää entisestään tulehtuneita tunteita.
-
... Jos olet helposti poljettavissa niin omat tarpeesi jäävät huomioimatta, jos pusket takaisin ja vaadit sitä huomiota niin sen myös saat ja vieläkin enemmän ...
Itsellä takaisin puskeminen tai asioiden esiin tuominen on johtanut vain mahdottomiin umpisolmuihin ja eroihin.
Hankaluudella ei ole tekemistä vahvuuden kanssa, se että jos on itsekäs ja joustamaton mulkku niin semmosen kanssa yhteiselo on mahdotonta. Ehkä sinun pitäisi kiinnittää huomiota ihmistyyppiin mihin viehätyt, sama logiikka miksi aina lähisuhdeväkivaltaa kokeneet ihmiset päätyvät uuteen sellaiseen suhteeseen on kun he hakeutuvat samantyyppisten ihmisten kanssa suhteeseen. Tutkiskele omia haluja ja tarpeita ja kiinnitä huomiota minkälaisista tyypeistä viehätyt. Itse olen narsistimagneetti ja kantapään kautta joutunut opettelemaan siltä mallista pois etten aina hakeudu suhteeseen saman tyyppisten kanssa.
-
Mä kuulemma olen hyvinkin vahvatahtoinen ja -luonteinen ja joillekin näiden piirteiden vuoksi hankala, koska eivät pärjää vahvojen ihmisten kanssa. Ventovieraita kohtaan tuossa saattaa olla mukana itsekkyyttäkin, koska en näe pointtia esim lähteä jonkun vieraan kanssa kahville tai sessioimaan vain sen vuoksi, että toinen haluaa. Tai tee muutenkaan mitä joku ventovieras haluaa.
Tunteet ja välittäminen muuttavat asioita.
Kyllä itse välitän myös toisen tarpeista, jos suhde muodostuu ja tunteet heräävät. Vastapuolen on kuitenkin oltava itse todella vahvatahtoinen ja -luonteinen itsekin, että homma voisi toimia, ja no, edes kiinnostun. Näin se vaikuttaa olevan muutamalla muullakin tuntemallani vastaavan luonteisella ihmisellä.
Sitten tiedän muutaman jotka vaikuttavat ulospäin vahvoilta, heillä on "lapatossut" miehenä ja siinä sitten kyllä näkyy välillä hyväksikäytön merkkejä ja arvostuksen puutetta. Heidän suhteensa on yleensä päättänyt vastapuoli ja suurin ongelma näilla "vahvoilla" ihmisillä siinä kohtaa on ollut, että miten hän nyt hoitaa jonkun asian, ku mies ei ole enää kuvoissa asiaa tekemässä.
Myös naisissa on narsistisia ihmisiä.
-
...
Vastapuolen on kuitenkin oltava itse todella vahvatahtoinen ja -luonteinen itsekin, että homma voisi toimia, ja no, edes kiinnostun. Näin se vaikuttaa olevan muutamalla muullakin tuntemallani vastaavan luonteisella ihmisellä.
...
Luulen, että itselläni on tullut osittain ongelmia juuri tämän takia. Vaikutan ulospäin paljon kovemmalta ja vahvemmalta mitä oikeasti olen. Ei ole kerta tai kaksi, kun minun on sanottu vaikuttavan hyvin vahvatahtoiselta ja kovaltakin. Eli minusta saa helposti väärän vaikutelman, mikä johtaa myöhemmin pettymyksiin ja tottahan toki vääriin olettamuksiin.
Eli oma vika :) Pitää pehmentää omaa käyttäytymistään väärän markkinoinnin vähentämiseksi.
-
Tässä(kin) kulttuurissa "vahvaksi" kutsutaan usein myös ihmisiä joilla on itse asiassa oma itsetunto aika heikoissa kantimissa, ja kompensoivat tätä päsmäröinnillä tai muulla "vahvan" tahdon osoituksilla. Voiman ja kovuuden fetisointi on valtavirtaa, se ajaa monet feikkaamaan. Miehistä näitä löytyy muuten vielä paljon enemmän kuin naisista.
-
Tietenkin on aina mahdollista että ihminen on vahva henkisesti ja tottunut pärjäämään omillaan ja olettaa muiden tekevän samoin ja sanovan jos on murheita jolloin sitä sympatiaa/empatiaa on tarjolla liki rajaton määrä.
Tätä komppaan.
Ylipäätään, elämä opettaa kompromisseihin.
Joskus mietin miten laajan alueen ihmisen itsesuojeluvaisto käsittää.
Siihen voi liittyä myös vahvuus. Ei pysty antamaan periksi/luovuttamaan/olemaan pehmeä pelkäämättä menettävänsä tilanteen hallinnan. Tai pelkää hajoavansa.
-
Tässä(kin) kulttuurissa "vahvaksi" kutsutaan usein myös ihmisiä joilla on itse asiassa oma itsetunto aika heikoissa kantimissa, ja kompensoivat tätä päsmäröinnillä tai muulla "vahvan" tahdon osoituksilla. Voiman ja kovuuden fetisointi on valtavirtaa, se ajaa monet feikkaamaan. Miehistä näitä löytyy muuten vielä paljon enemmän kuin naisista.
Allekirjoitan tämän, mutta onko kyse feikkaamisesta vai opitusta toimintamallista tai jostain muusta, en tiedä. Omalla kohdallani en myönnä olevani päällepäsmäri enkä koe tarvetta päteä. Olen kuitenkin työympäristöni muokkaama ja esiinnyn erilaisissa tilanteissa tarvittaessa vakuuttavasti (feikkaan/esitän/jne. tai miten sen nyt haluaa ilmaista), mikä antaa minusta ihmisille tietyn kuvan. Esiintymiskyky luonnollisesti kulkee mukana myös töiden ulkopuolisiin piireihin, kun haluan antaa itsestäni hyvän kuvan.
-
Tietenkin on aina mahdollista että ihminen on vahva henkisesti ja tottunut pärjäämään omillaan ja olettaa muiden tekevän samoin ja sanovan jos on murheita jolloin sitä sympatiaa/empatiaa on tarjolla liki rajaton määrä.
... Ei pysty antamaan periksi/luovuttamaan/olemaan pehmeä pelkäämättä menettävänsä tilanteen hallinnan. Tai pelkää hajoavansa.
Pelko hallinnan menettämisestä. Tuota näkökulmaa on pakko :peukku:
-
No, ei kai vahvan ihmisen tarvitse aina hallita kaikkea, siis kontrollimielessä...itsensä vain. Hetkellinen takaisku ei ole hajoamista vaikka "rivit" joutuisi kokoamaan uudelleen. Muut asiathan hoituvat sitten vain sillä tahdolla että eteenpäin jollakin tavoin, usein eri tavalla kuin toivoisi mutta kuitenkin. Se voi olla sitä kuuluisaa sisua.
-
Mielenkiintoinen keskustelu. Lisäisin tähän vielä näkökulman, että (hyvin kärjistetysti) ihmiset voi jakaa ns. ottajiin ja antajiin. Se tuosta aloitusviestistä tuli mieleen. Itse koen olevani mallia ottaja, ja aika tarkasti pitää yrittää huomioida antamisen puolta, ettei vallan pääse unohtumaan. :-\
-
Mielenkiintoinen keskustelu. Lisäisin tähän vielä näkökulman, että (hyvin kärjistetysti) ihmiset voi jakaa ns. ottajiin ja antajiin. Se tuosta aloitusviestistä tuli mieleen. Itse koen olevani mallia ottaja, ja aika tarkasti pitää yrittää huomioida antamisen puolta, ettei vallan pääse unohtumaan. :-\
Osaan olla huomionkipeä, mikä on aika paska piirre jos lähtee käsistä. Eli tuo ottaja ja antaja analogia toimii hyvin mielestäni.
-
No, ei kai vahvan ihmisen tarvitse aina hallita kaikkea, siis kontrollimielessä...itsensä vain.
Ei tietenkään, itsensä vain. Ja D/s-suhteensa ja subinsa jne jne.
Ihmisiä on monenlaisia.
Myös se mistä kerron mielipiteeni voi olla mahdollista. Hyvinkin.
Ihmiset ottava erilaisia rooleja. Lisäävät kuoria oikean persoonan päälle, ovat erilaisia erilaisten ihmisten seurassa.
Kinkymaailmassa on vielä ns D:n.stigma. Hänelle ei saa sanoa vastaan.
Vai onko se enemmän subin stigma. Riittävä nöyryys ja oikea asenne. Silloin olet hyväksytty.
-
Hmmm. Ehkä kyse ei ole ihmisten jaottelusta, vaan siitä, että ihmisellä on taipumuksena houkutella/ ihastua samantyyppisiin ihmisiin uudestaan ja uudestaan. Tavallaan ne "virheet" toistaa niin monta kertaa, kunnes oppii muuttamaan kaavojaan.. tai sitten oppii tyytymään. Tällä en tarkoita, että alottaja olisi "tyhmä", vaan, että alottajan täytyisi oppia tunnistamaan tarvitsemiaan asioita ja pyrkiä niitä kohti aktiivisesti ja täten rikkoa epäterve kehä. Ei ole helppoa, voin kokemuksesta sanoa. :) Tsemppiä vaan! :)
-
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu..
Tosin aloitus vaatisi omasta mielestäni enemmän avaamista, koska "vahva tahto" jo sinällään on monitulkintainen, mutta varsinkin "toisen tarpeista välittäminen".
Itse koen olevani hyvinkin vahvatahtoinen, tiedän mitä haluan, ja yleensä sen myös otan. Se, että se tarkoittaisi sitä, etten ottaisi toisen/toisten tarpeita huomioon, ei mielestäni ole automaatio, eikä laisinkaan pidä paikkaansa kohdallani.
Tosiaan siltikin edelleen ilman tarkennusta vahvasta/tarpeista, vastaukseni perustuu omiin tulkintoihin aiheen sisällöstä/ lauseiden merkityksestä.
Toisen tarpeista välittäminen tulee luonnostaan, niin oikean elämän puolella, kuin Dommena, liekö se osa luonnetta, tai kotikasvatusta, vaiko molempia.
Toki ääripäänä pitää mainita, että jos vastassa on henkilö, joka ottaa 90% enemmän, kuin antaa, niin ei mene kauaakaan kun minusta löytyy se kylmä ja kyyninen persoona.
Olen ehdottomasti se antaja, jos nyt näistä "ottaja/antaja" nimikkeistä lähdettiin puhumaan. Olen sitä siis myös irl puolella, tykkään pitää huolta läheisistäni, ja varsinkin hemmotella, tosin tie on kaksisuuntainen.
Dominoivanakin lähes poikkeuksetta olen se antaja, eniten nautin toisen nautinnosta, ja reaktioista. Tosin vallantunteesta, ehdottomasti, eli onko se sitten sitä ottamista vai antamista, jos vastakappalekin siitä nauttii.. hmm..
yhtäkaikki, "lyhyehkö" vastaukseni oli tarkoitettu selventämään kantaani: vahva tahto ja toisen tarpeista välittäminen ei asu mielestäni aina eri ihmisissä
-
yhtäkaikki, "lyhyehkö" vastaukseni oli tarkoitettu selventämään kantaani: vahva tahto ja toisen tarpeista välittäminen ei asu mielestäni aina eri ihmisissä
Vahva tahto näyttäytyy minulle ensisijaisesti luonteenpiirteenä tai temperamenttina. Toisen tarpeista välittäminen tai huomioiminen taas on käytöstapoja, joita aikuinen ihminen on kykenevä opettelemaan, hienosäätämään ja muuttamaan tarvittaessa.
-
yhtäkaikki, "lyhyehkö" vastaukseni oli tarkoitettu selventämään kantaani: vahva tahto ja toisen tarpeista välittäminen ei asu mielestäni aina eri ihmisissä
Vahva tahto näyttäytyy minulle ensisijaisesti luonteenpiirteenä tai temperamenttina. Toisen tarpeista välittäminen tai huomioiminen taas on käytöstapoja, joita aikuinen ihminen on kykenevä opettelemaan, hienosäätämään ja muuttamaan tarvittaessa.
amen tälle :love:
-
Vahva tahto.
Joo, mitäs helvettiä se sitten o?
Jos se on että on vahva tahto saada omat kiksinsä, ni joo, selvä, ei siinä sillon varmasti toisen tarpeet paina.
Jos se on että "asia on nyt näin", ni ei sillä oo mitää tekemistä toisen tarpeiden välittämisen kanssa.
Jos se on että "nyt tolta ämmältä lähtee taju orkkujen määrällä" ni sitten se varmaan on niitä toisen tarpeista välittämistä.
Jos se on että "nyt tolta ämmältä lähtee taju orkkujen määrällä" ja se on mistä saa kiksinsä mutta sen ämmän tarpeilla ei oo väliä ja "asiahan on nyt näin että sulta lähtee taju" ni menee sen verran sekaseks että ei voi enää tietää! :o
Olen siis hyvin vahvasti sitä mieltä että ei tähän ole oikeaa vastausta, kyse on asetelmasta, tai ainakin tahdon että se on niin. ;D
Ihanne tilannehan on sitten se, että omia ja toisen tarpeita ei täydy huomioida ollenkaan, ne tyydyttyvät itsestään.
-
Itse olen törmännyt aiemmassa ihmissuhteessani tilanteisiin, joissa toinen osapuoli on taipuvaisempi uhrautumaan, ja siten sivuuttamaan omat tarpeensa, sysäämään ne helpommin syrjään, vaikka en ikinä ole tahtonut sitä. Minulla on ollut käsitys, että päätös esimerkiksi jostakin asiasta on ollut täysin yhteinen, mutta jälkeenpäin onkin käynyt ilmi, että toinen on kokenut minun tehneen päätöksen. Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla. Eli molempien osapuolien erilainen tapa reagoida ja toimia voi johtaa tilanteisiin, joissa toinen kokee antavansa enemmän kuin toinen, vaikka molemmat ajattelevat toisen parasta ja haluavat toiselle vain hyvää, välittävät toistensa hyvinvoinnista ja tarpeista. Tämmöinen ajatus tuli mieleen, mutta en tietenkään voi tietää tarkemmin viestiketjun aloittajan parisuhteista. Kuten moni on tässä jo todennut, se, mitä vahvalla tahdolla tarkoitetaan, on aika monitulkintainen käsite.
-
... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...
Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.
Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.
-
... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...
Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.
Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.
Aikuisella ihmisellä on velvollisuus huolehtia omista tunteistaan ja rajoistaan sekä omasta kommunikoinnistaan. Tietysti omaa voimakasta temperamenttiaan tulee ilmaista huomaavaisesti eikä tieten tahtoen jyrätä yli, mutta kellekään ei voi langettaa velvollisuutta huolehtia henkilökohtaisista rajoista. Ei edes truumääster ole ajatustenlukija. :)
-
Miten on mahdollista että poisongrrrll kirjoitus taas on kuin omani :o
Pitää varmaan laittaa foliohattu päähän..
-
... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...
Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.
Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.
Aikuisella ihmisellä on velvollisuus huolehtia omista tunteistaan ja rajoistaan sekä omasta kommunikoinnistaan. Tietysti omaa voimakasta temperamenttiaan tulee ilmaista huomaavaisesti eikä tieten tahtoen jyrätä yli, mutta kellekään ei voi langettaa velvollisuutta huolehtia henkilökohtaisista rajoista. Ei edes truumääster ole ajatustenlukija. :)
Ehdottomasti samaa mieltä. Ajatuksia ei kukaan voi lukea eikä kenelläkään ole velvollisuutta arvailla mitä toinen ajattelee. Tarkoitinkin tuossa tilanteita, joissa molemmat jo ovat kertoneet mielipiteensä ja vahvempi jyrää omansa aina lopulliseksi, koska vain voi tai ei suostu näkemään asioita toisen näkökulmasta tai kokonaisuuden kannalta tai...
-
... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...
Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.
Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.
Aikuisella ihmisellä on velvollisuus huolehtia omista tunteistaan ja rajoistaan sekä omasta kommunikoinnistaan. Tietysti omaa voimakasta temperamenttiaan tulee ilmaista huomaavaisesti eikä tieten tahtoen jyrätä yli, mutta kellekään ei voi langettaa velvollisuutta huolehtia henkilökohtaisista rajoista. Ei edes truumääster ole ajatustenlukija. :)
Ehdottomasti samaa mieltä. Ajatuksia ei kukaan voi lukea eikä kenelläkään ole velvollisuutta arvailla mitä toinen ajattelee. Tarkoitinkin tuossa tilanteita, joissa molemmat jo ovat kertoneet mielipiteensä ja vahvempi jyrää omansa aina lopulliseksi, koska vain voi tai ei suostu näkemään asioita toisen näkökulmasta tai kokonaisuuden kannalta tai...
tai ei vaan jaksa iänikuista vatvomista ja fundeeramista? Asioille on hyvä saada jonkinsortin päätelmä, joka noilta hiljaisilta jää monesti sinne seuraavaan vuoteen kun vielä tuumaillaan.
Ainahan ihmisten ollessa kyseessä na vahvemmat jyrää, silloin kun asialla on jotain oikeaa merkitystä itselle taikka on tärkeää päästä eteenpäin.
-
... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...
Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.
Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.
Aikuisella ihmisellä on velvollisuus huolehtia omista tunteistaan ja rajoistaan sekä omasta kommunikoinnistaan. Tietysti omaa voimakasta temperamenttiaan tulee ilmaista huomaavaisesti eikä tieten tahtoen jyrätä yli, mutta kellekään ei voi langettaa velvollisuutta huolehtia henkilökohtaisista rajoista. Ei edes truumääster ole ajatustenlukija. :)
Ehdottomasti samaa mieltä. Ajatuksia ei kukaan voi lukea eikä kenelläkään ole velvollisuutta arvailla mitä toinen ajattelee. Tarkoitinkin tuossa tilanteita, joissa molemmat jo ovat kertoneet mielipiteensä ja vahvempi jyrää omansa aina lopulliseksi, koska vain voi tai ei suostu näkemään asioita toisen näkökulmasta tai kokonaisuuden kannalta tai...
tai ei vaan jaksa iänikuista vatvomista ja fundeeramista? Asioille on hyvä saada jonkinsortin päätelmä, joka noilta hiljaisilta jää monesti sinne seuraavaan vuoteen kun vielä tuumaillaan.
Ainahan ihmisten ollessa kyseessä na vahvemmat jyrää, silloin kun asialla on jotain oikeaa merkitystä itselle taikka on tärkeää päästä eteenpäin.
Meneekö tässä jotenkin sekaisin päättämättömyys ja vitkastelu hiljaisuuden ja toisten huomioon ottamisen kanssa? En näe tässä mitään yhtymäkohtia pompottamiseen, despotismiin ja/tai truumäästerismiin, mikäli "vahvemmat jyrää kun asialla on oikeaa merkitystä".
-
Määritelmä kysymys. Jos sekoitetaan käsitteet niin että vahva tahto = itsekkyys, niin ei asu. Silloin vahva tahto huolehtia toisen tarpeista osoittaa varmaankin ulospäin jonkinlaista luonteen heikkoutta, tossun alla tai ovimattona olemista, tai tukahduttavaa holhoamista.
Al Capone sen itse jo hienosti asetteli aikoinaan jotensakin tyyliin: "don't mistake my kindness for weakness", jne.
-
Mielestäni eivät asu. Olen henkisesti tolkuttoman vahva ihminen, mutta oikeasti välitän ihmisistä, heidän mielipiteistään ja tarpeistaan. Jos subi ei tykkää anaalijutuista niin teen niiden sijaan jotain muuta. Olen vahva, määrätietoinen ja dominoiva, mutta vaadin subilta ehdotuksia jostain, mitä hän esim haluaisi kokeilla. Olen vahva, mutta ei egoni naarmuunnu kun määrään subin takapuoleni päällä istuen antamaan niskahieronnan (tasainen ote molemmille hartioille) ::)
Mitkään edellä mainituista eivät tee minusta heikkoa. Kukaan ei kävele ylitseni ja jos käännän selkäni ja poistun paikalta, se ei tarkoita että toinen olisi voittanut, vaan hän ei ole aikani arvoinen.
Vahva tahto joillain on vain oman egon pönkitystä. Keltaista nestettä korvien välissä.
-
Jos sekoitetaan käsitteet niin että vahva tahto = itsekkyys, niin ei asu.
Ei kun siis tietysti toisin päin, eli silloin asuu eri ihmisissä! :D
-
Tahtomattomuuteni on huomattavasti suurempi kuin tahtoni >:D
Tahtomissani jutuissa ja tekemisissäni on neuvoteltavaa mutta tahtomattomissa taas ei.
Randomeitten kanssa kun en vehtaa niin tietenkin omista ja omaksi haluamastani välitän ja saan jopa suurta nautintoa siitä että saan antaa jotain erilaista Dominointia kuin lelut on tottuneet saamaan :P
-
... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...
Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.
Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.
cassandran kirjoitus olisi yhtä hyvin voinut tulla omalta näppikseltä. Ja joo... mielestäni se on vahvuutta, että opettelee kuuntelemaan "heikompaa" osapuolta. Siinä tarvitaan lujaa tahtoa. (Samaan aikaan on kovin toivottavaa, että se "hiljaisempi" oppii ilmaisemaan itseään vähän ns. kovemmin.)
-
... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...
Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.
Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.
cassandran kirjoitus olisi yhtä hyvin voinut tulla omalta näppikseltä. Ja joo... mielestäni se on vahvuutta, että opettelee kuuntelemaan "heikompaa" osapuolta. Siinä tarvitaan lujaa tahtoa. (Samaan aikaan on kovin toivottavaa, että se "hiljaisempi" oppii ilmaisemaan itseään vähän ns. kovemmin.)
About näin minäkin sen ajattelen. Kuka tahansa voi olla julma, ilkeä ja itsekäs. Eikä siihen tarvita mitään erityisen vahvaa tahtoa, ihan vain piittaamattomuutta toista kohtaan.
-
Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä.
Vahva tahto näyttäytyy minulle ensisijaisesti luonteenpiirteenä tai temperamenttina. Toisen tarpeista välittäminen tai huomioiminen taas on käytöstapoja, joita aikuinen ihminen on kykenevä opettelemaan, hienosäätämään ja muuttamaan tarvittaessa.
Usein kuulee mainittavan, että joku henkilö kaipaa kumppanikseen vahvan persoonan, koska heikompi ei pärjää hänen kanssaan. Sitten kun yhdessä on kaksi periksiantamatonta, kumpi antaa ensin periksi :-[ Tästä voisin kertoa oman kokemukseni.
Mulla ja exällä oli monesta asiasta yhteinen näkemys, mutta ajan- ja varsinkin rahankäyttö olivat usein kiistan aiheena - asunnon remontointijärjestys, tehdäänkö itse vai teetetään, remontoinko tänään vai pitäisikö kehittää jotain vaihtelua arkeen... Mielestäni välitin hänenkin tarpeistaan (vapaa itse tekemään mitä halusi), mutta kun joku koski myös minua, olin kieltämättä itsekäs. Vasta kun eron partaalla muutimme erilleen, pystyimme paremmin keskustelemaan näistä asioista. Tällöin minulle selvisi, että hän oli jättänyt asioita kertomatta minulle, koska oli pelännyt reaktioitani. Noista keskusteluista minäkin viimein pystyin oppimaan jotain, jopa niin että eräässä vaiheessa muutimme takaisin yhteen. Tuossa vaiheessa hänkin totesi, että ei olisi jatkanut suhdetta, mikäli minä en olisi muuttunut. Ehkä keskustelu oli myös helpompaa, kun mahdollisen riidan sattuessa ei tarvinnut jäädä saman katon alle taistelemaan, vaan kumpikin voi lähteä jäähylle omalle asunnolleen.
Myöhemmin erosimme muista syistä johtuen, mutta erosimme ystävinä. Tuota olisi tuskin tapahtunut, jos olisin edelleen ollut se jääräpää kuin vielä 5 vuotta sitten.
Kuitenkin edelleen tiedostan sen, että tulevankin kumppanini tulee olla määrätietoinen. Myöskään en ole kovinkaan pian valmis muuttamaan saman katon alle.
-
Kiltteys sekoitetaan liian usein heikkouteen. Vahvan ihmisen on helppo olla myös kiltti, se ei ole minulta pois, vaikka ilahduttaisin muitakin ja tekisin asioita heidän eteensä. Silti tiedän mitä tarvitsen, jotta voin mahdollisimman hyvin ja jotta voin olla mahdollisimman miellyttävä ihminen myös lähipiirilleni.
Joskus "heikkous" on myös laiskuutta ja mukavuuden halua. On helpompaa ja mukavampaa antaa vain toisen päättää ja mennä siinä virran mukana. Voi mennä aikaa, kunnes huomaa, ettei virta olekaan vienyt ihan sinne minne olisi halunnut, mutta siinä vaiheessa on yleensä jo niin pitkällä suhteessa, että oman suunnan muuttaminen on todella vaikeaa.
Kova ja itsekäs ihminen ei ole useinkaan vahva - eikä antajamiellyttäjäkään ole automaattisesti epäitsekäs; hän voi olla yhtä itsekäs kuin ottajakin. Ainut mihin kai voi vaikuttaa on oma suhtautuminen ja omat valinnat, kun aloittaa uutta suhdetta; "Mitä haluan, mikä on minulle tärkeää ja miten pidän siitä kiinni, niin että toinenkin on onnellinen?" :)
Tulipas pohdiskeltua... :)
-
Tuolla aikaisemmin LadyHera oli kirjoittanut hiukan samaan malliin kuin itsekin ajattelen.
Koen olevani voimakastahtoinen mutta samalla olen ihan pirun kiltti ja lutunen kaveri. Laitan itseni mielelläni likoon muiden puolesta jos vain voin olla avuksi. Nuorempana tein vapaaehtoishommia ja vasta viime viikolla ilmoitin että jälleen voisin tulla remmiin mukaan. Voimakastahtoinen ei tarkoita mulkkua, ei ainakaan minun sanakirjassani.
-
No eivät todellakaan. Vahva tahto ei ole synonyymi itsekkyydelle. Toisen auttaminen sen sijaan kertoo vahvuudesta.
-
Vahvalla tahdollahan sitä juuri toisista välitetään. Heikko tahto riittää vain omiin tarpeisiin, eikä aina niihinkään.