BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: FreyasValkyrie - 28.05.2013, 15:21
-
Tämä blogi-postaus on kirjoitus jonka kirjoitin 2 vuotta sitten olleeseen Ihan Sama-projektiin invalidiliitolle. Tarkoituksena oli kirjoittaa erilaisista aiheista omakohtaisia kokemuksia ja minulle lankesi nakki käsitellä seksualisuutta. Tämän piti alunperin olla huomattavasti nasevampi ja kärkkäämpi, mutta sitä editoitiin, koska liian suoraan ei saanut sanoa asioita ja kirjoituksen piti olla positiivinen ja kannustava. Alkuperäinen oli myöskin sitä, kannustava ja positiivinen, mutta "tavikset" olisivat kuulemma saattaneet silti pahoittaa herkän mielensä.. joten tässä on sitten lopputulos. Aion tulevaisuudessa käsitellä useampiakin teemoja vammaisuuden alla ja ne läpäisevät vain itse-sensuurin, joten jos joku kokee tämän aiheen liian rankaksi tai hankalaksi, kannattanee sitten vain hyppiä aiheen yli ja olla lukematta =) Mutta pidemmittä puheitta.. Enjoy!
”Sulla olis paljon helpompi elämä, jos ottaisit itselles ’normaalin’ naisen/miehen…”
Kuinka moni on sanonut näin? Kuinka moni on ajatellut näin?
Minä olen sekä sanonut, että ajatellut vakavastikin tähän tyyliin, ja voin sanoa, että heikkoina hetkinä ajattelen niin edelleen. Olen jopa eronnut tämän käsitykseni takia, koska olen ajatellut, että pidempi aika minun kanssani olisi toiselle jotain kärsimystä. Tai hän joutuisi olemaan minun kanssani, koska hänellä ei olisi sydäntä jättää minua. Jos hän jäisi luokseni, hän jäisi jostain paitsi eikä pystyisi toteuttamaan toiveitaan ja haaveitaan.
Omistan siten Maria Magdalena -kompleksin?
En oikeastaan. Tämä on kasvatustyötä, ihan Home Made Style.
Minut kasvatettiin siihen, että vammaisuus on hävettävä asia ja säälittävä juttu. Jos joku haluaisi seurustella minun kanssani, olisi kyseisellä ihmisellä itselläänkin joku aivosolu nyrjähtänyt, hän käyttäisi hyväkseen, taikka olisi mukana vain säälistä. Kiva kuva eikö?
Kukaan ei koskaan maininnut, että joku voisi oikeasti jopa arvostaa minua itseni takia ja rakastaa minua ihmisenä joka olen. Pitää minusta arvojeni, huumorintajuni ja – herranjumala – Seksikyyteni takia! =)
Niin siis vammaisethan eivät ole seksikkäitä.
Eivätpä tietenkään… Ja on se niin Härskiä, jos on vaikka vampin kanssa silleen... ?
Ööö ..mmm.. niinköh? Kerro toki lisää? ^^
Toivottavasti tämän kirjoituksen avulla voin ampua alas tiettyjä ”stereotypioita” vammaisten seksuaalisuuteen liittyen. Pahoittelen, jos joudun välistä käyttämään bazookaa, mutta jotkut tabut ovat niin tiukassa, että ne kirjaimellisesti täytyy räjäyttää osiin. Olen kyllästynyt olemaan baarissa seinäruusuna, säälipyttynä ja ihmetyksen kohteena. Jos tunnet samoin, anna sille ääni ja tehdään yhdessä näistä asioista loppu!
Vammaisuus ei tarkoita, että olet sukupuoleton.
Vammaisuus ei tarkoita, että olet automaattisesti aseksuaali.
Vammaisuus ei tarkoita, ettet omaisi myös seksuaalista identiteettiä tai ettet haluaisi ilmaista sitä!
Vammaisuus ei siis tee ihmisestä automaattisesti seksuaalisesti kyvytöntä, halutonta taikka välinpitämätöntä.
Meitä, niin kuin teitäkin, on moneen eri junaan: jotkut kuuluvat sateenkaariperheeseen (trans, homo, lesbo jne). Jotkut taas tähän perinteiseen malliin. Jotkut haluavat korostaa seksuaalisuuttaan vaatteillaan, käyttäytymisellään, toiset voivat olla tekemättä mitään sellaista. Jotkut meistä tietävät, ettei vanilja ole vain mauste. Eli siinäkin suhteessa me olemme samanlaisia eikö?
Miksi on sitten niin vaikeaa mennä pokaamaan vammaista naista tai miestä?
Tähän iänikuiseen kysymykseen haluaisin kuulla vastauksen, ihan minkä vastauksen tahansa? Vaikka Canada, koska se merkitsisi sitä, että tästä voisi alkaa keskustelu ja keskustelu on hyvä merkki alkavalle muutokselle. asennemuutosta tämä aihe todella kipeästi tarvitsee ja aiheesta puhumista.
Ja jos me emme itse sitä keskustelua aloita, ei sitä aloita kukaan muukaan. Koska ”te tavikset” olette siihen ehkä niin korrekteja ja ettekä osaisi muka aiheeseen tarttua...
Meiltä puuttuvat esikuvat. Omat idolit, omat seksikkyyden mittarit, omiin tarpeisiimme rinnastettavat ihmiset. Tyhmää sanoa näin, mutta näin rakentuu valtakulttuurikin. Jos meillä olisi muutama kuuluisa laulaja, bändi, julkkis, politikko, bb-tyyppi, seksikäs malli nainen tai mies, niin asia olisi eri eikö? Silloin valtakulttuurinkin ja suurten massojen olisi helpompi tunnustaa meidät seksuaalisesti haluttavina yksilöinä? Silloin teilläkin olisi jotain mihin meidät rinnastaa tai vertailla. Tämä voisi myös edesauttaa sitä, että asiasta tulisi hyväksytympää. Enää se ei olisi tabu sanoa kaverilleen. ”Tsekkaa tota piparia, jolla on kiva minari…” taikka että, ”kato tota sällii, se on niin pirun hottis, noi rintalihakset on sairaan killerit ja noi hauikset tekee musta täysin selvää...”
Nyt siskot ja veljet vedätte ne kaapinne seksyimmät kamat niskaan ja menette rinta rottingilla sinne kaupungille metsästämään seuraavat ihastukset, rakastumiset tai ne mokat =D ihan sama.. Ja ottakaa se Asenne mukaan.
Soittakaa omaa Power-biisiä kajareista loputtomat määrät niin että naapurikin osaa sanat ulkoota. Muistakaa keimailla peilin edessä ja olkaa ylpeitä siitä mitä näette! Liian paljon on sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne oloaan hyväksi omissa nahoissaan, en minäkään tunne oloani hyväksi joka päivä! Mutta edes sen kerran kun päätätte painua ihmisten ilmoille, voisitte tuntea itsenne haluttavaksi, pirun hyvännäköisiksi gimmoiksi ja kolleiksi, niin se olisi jo saavutus! Koska se mitä tuntee sisällä, sitä myös näyttää ulos!
Ja mitä tulee rakkauteen. Ei sitä voi itse päättää, mihin alkaa tuntea vetoa. On olemassa ihmisiä jotka ovat rakastuneita ja seksuaalisesti viehättyneitä objekteihin: aitoihin, Berliinin muuriin, taloihin ja herraties mihin.
Ja vaikka en nyt todellakaan tarkoita tätä niin, että me olisimme jotenkin outoja seksuaalisen kiintymyksen ja rakkauden kohteita, halusin vain sanoa, että jos nämäkin ihmiset löytävät jotain elämäänsä, niin kyllä pentele mekin. Arvostus alkaa aina itsestä, sitä voi ja on lupa vaatia itselleen. Anteeksi ei tarvitse pyydellä omaa persoonallisuuttaan, seksuaalisuuttaan tai muutakaan ominaisuutta.
Enough said...
-
Mielenkiintoinen kirjoitus, joka pysäytti hetkeksi miettimään. Pääsi siis vaikutukseen. Voinpa myöntää etten ole koskaan aikaisemmin tullut uhranneeksi aiheelle juuri ajatustakaan, poislukien suoranaiset kauhukuvat siitä millaista elämä tämän yliseksuaalisen pään kanssa saattaisi olla esimerkiksi liikenneonnettomuuden jälkeen pyörätuolipotilaana.
-
Niin ihmiskeho on kyllä hienoa tekoa, mutta erittäin buginen järjestelmä silti.
Sen ei tarvitse olla liikenneonnettomuus joka tekee jotain häikkää, vaan se voi olla kehon itsensä järjestämä ohjelmanumero, joka muistuttaa meitä kaikkia omasta kuolevaisuudestamme. Emme ole kaikkivoipia, emme suinkaan ole teräsmiehiä tai ihmenaisia. Genetiikan lakien mukaan, sairastumme jokainen ja kuolemme. Thats life for you.
Tämä ihanuus voi tapahtua koska vain ja kenelle vain. Se ei kysy statusta, ikää, sukulinjaa, rahaa tai mitään muutakaan. Se ei ole mikään mörkö tai pahuus joka vain nyt sattuu tapahtumaan "uhrilleen". Mikään ylempi taho (jos sellaiseen uskoo) ei rankaise sinua tällä keinolla, karmaakaan ei välttämättä kiinnosta hemmettiäkään jos kauniille kermapepullesi jotain tapahtuu. Tämä on luonnollinen asia ja osa ihmisyyttä/ ihmistilaa.
Miksi me olemme demonisoineet tämän asian ja ulkoistamme sen itsestämme ja toisistamme?
Miksi sillä on sellainen vaikutus meidän päissämme? Miksi se on niin vaikeaa kohdata ja käsitellä?
Ei elämä lopu siihen, että kehosi ei toimi oletusasetusten mukaisesti.
Luontoäiti on ollut niin suopea, että se on varmasti keksinyt keinon ohittaa buginen softa kohta.
Jolloin voit edelleenkin olla tuottava ja hyvä evoluutiollinen yksilö, kuka sitten missäkin määrin..
Tuottavuus ei välttämättä tarkoita aina sitä, että lisääntyisit, vaan voit onneksi keksiä oman keinosi, millä tavoin olet hyödyllinen yhteisölle ja osaltasi viet ihmiskuntaa eteenpäin. Stepehen Hawking - kuuluisin esimerkkitapaus.
Olemme luoneet itselemme näistä asioista stereotypioita, kuten jokaisesta asiasta.
Helpompi käsitellä jos kaikki niputetaan yhteen.. I get it ja teen sitä samaa itsekin.
Mutta on myös tarpeellista tehdä erottelua, se kuuluu loogiseen tapaan tehdä asioita.
Joku chatissa mulle sanoi eilen, että ei saa yleistää, joten sitä samaa pyydän teitä tekemään tässäkin asiassa =)
Se on hyvä ja jalo tapa pitää yllä, kohtuullisuuteen saakka. Ei ruveta nipoiksi,- eihän?
Olen kuullut surullisia tarinoita kuntoutuskeskuksista joissa kuntoutetaan mm. onnettomuuksiin joutuneita ihmisiä. Suurimmalle osalle tämä juttu on aivan mielettömän raskas ja kivulias prosessi, hyväksyä uusi olomuoto, opetella uudet tavat tehdä asioita. Mutta väitän, että suurimmaksi osaksi se on niin penteleen tuskaista kun juurikin julkinen suhtautuminen vammaisuuteen/sairauteen on ylipäätään hyvin negatiivinen. Nämä miehet ja naiset kohtelevat itseään, niin kuin heidät on "taviksina" opetettu tekemään. Eli he halveksivat itseään, pitävät itseään hyödyttöminä, enää normaaliin elämään sopeutumattomina. Sen jälkeen alkaa usein alkoholi ja päihdeongelmat nostaa päätään, masennutaan ja saatetaan päätyä epätoivoisiin ja pysyviin ratkaisuihin.. Vaan sen takia, kun mielikuvat ovat niin päin mäntyä. Streotypiat tässä kohtaa saattavat johtaa täysin turhiin kuolemiin.
Olen myös itse ollut tässä jamassa, joten tiedän mistä puhun.
Ihmisellä on mitta vaikka se venyykin suuntaan jos toiseen tarpeen vaatiessa.
On olemassa raja, jolloin väheksyntä, mitätöinti, kunnioituksen puute, ajattelemattomat kommentit, "hyvää tarkoittavat eleet ja sanomiset", älykkyysosamäärän heikkous-olettamukset jne ovat vain liikaa.
"hauskat letkautukset" baarissa, että annakkona persettä, kun etsä kuitenkaan mitään tunne???
Pojilla tuli aikaa kiire pois, kun nousin tuolista, otin muutaman askeleen eteenpäin kysyäkseni, että kuulinko oikein..
Niin sekin saattaa olla uusi tieto joillekin (valitettavasti), että pyörätuolin käyttö ei todellakaan ole aina merkki halvaantumisesta taikka tuntopuutoksista tms. Käyttäjä voi edelleenkin juosta perääsi ja vetästä pari kertaa nassuun, kuten olisi tehnyt mieli edellä mainittujen kanssa .. =))
Miksi me haluamme ylläpitää tätä? Mitä tarkoitusta tämä palvelee?
Miksi myöskin ainoat julkiset "vammaiskuvat" ovat joko kehitysvammaisista taikka hyvin pahasti vammautuneista?
Tällä tavalla mediakin meidät esittää.. Ei oikeesti jaksa.. Pää hajoaa moiseen skeidaan.
Kiitokset SnadistiSadistiselle =) Se oli mukava ensimmäinen kommentti joita saa toki tulla lisää, myöskin ne negatiiviset on tervetulleita, mutta turhaa fleimausta ja provosaatiota pyydän välttämään. Aihe on muutenkin ihan tarpeeksi hottis itsessään. Pieni muistutus meille jokaiselle.. Potilas olet ainoastaan sairaalassa tai terveydenhuollossa,- muualla olet vain perus matti taikka lissu.
Kiitokset.
-
Onhan se niin, että meissä kaikissa on jonkinlaisia vammoja. Kaikki eri asteisia vakavammasta elämää rajusti rajoittavista niihin pienempiin luonteen vaurioihin ja asennevammoihin.
Ehkä tätä ei ole ollut tarvetta miettiä koska ainakin minun silmissäni ihmiset ovat saman vertaisia ja saman arvoisia riippumatta siitä mitä rajoittuneisuuksia heillä on.
Tähän voisi nyt sanoa, että kaukaa katsomalla hyväksyy mitä tahansa, mutta kun lähelle tullaan, silloin alkaa torjunta. Voisi myös sanoa, että sietää mutta ei halua olla enempää tekemisissä.
Olen huomannut, että nyky-yhteiskunta hektisyydessään tekee ihmisistä sellaisia, joilla ei ole aikaa pysähtyä hyväksymään erilaisuutta.
Ja jos uskaltaakin sanoa, että hyväksyy, sitten on vielä pitkä askel siihen jossa erilaisuus otetaan ystäväksi ja annetaan aikaa.
Rikkaita kokemuksia ja arvokkaita ajatuksia sekä omien asenteideni tarkistamista olen saanut juuri sellaisten ihmisten parissa joilla on jotain ongelmaa joko fyysisesti tai psyykkisesti.
Olen sanonut ennenkin ja edelleen toistan. Vammaiset ihmiset ovat yhteiskunnan omatunto.
Heitä tarvitaan jotta inhimillisyys kasvaisi.
Tänään lukiessani erään hengellisen ryhmittymän omaa lehteä satuin huomaamaan kappaleen joka herätti mielenkiintoni.
Siinä sanottiin, että Alankomaissa sosiaalitoimistosta voi vammainen ihminen saada maksusitoumuksen tilatakseen maksullisen eroottisen palvelun itselleen.
Tuntuu hienolta ajatukselta, että yhteiskunta tunnustaa vammaisten oikeuden seksuaalisuuteen tällä tavalla. Koska oma maamme pystyy samaan.
-
Tuli tuossa kevättalvella pohdittua asiaa ystäväni kanssa joka teloi jalkansa ja joutui hetken aikaa asioimaan pyörätuolin kanssa. Sitä halua mikä hänelle tuli selittää ihmisille ettei hän "oikeasti" sitä tarvinnut, tämä oli vain väliaikaista ja konkreettisesti koiven tilasta johtuvaa. Selittää vaikkei kukaan kysynyt, vain katsoi hetken.
-
Toi on ihan totta, että alankomaissa vammaisilla on oikeus muistaakseni kolmeen sossun maksamaan eroottiseen palveluun. Se on mun mielestä aivan tajuttoman hienoa!
Mutta tässäkin ajatuksiin hiipii kysymys. Koska miehille järjestetään eroottisia kaukomatkoja (thaikut) tai lähimatkoja (venäjälle), nyt puhun liikuntarajoitteisista ihmisistä. Niin en ole koskaan kuullut, että vastaavanlaisia olisi järjestetty hetero-naisille, tietääkö kukaan? Kuinka sosiaalisesti hyväksyttävää se olisi ylipäänsä jos hetero liikuntarajoitteinen nainen lähtisi tällaisille järjestetyille matkoille? Miehille se on sallittua ja hyväksyttyä, jopa sympatisoitavaa.. mutta saisiko samaa ymmärrystä femmepuolinen yksilö?
-
Ja Chiminidae =)
Toi on juurikin sitä itsensä validoimista, mitä joutuu ikävä kyllä harrastamaan aika usein.
Juurikin sitä, että todistetaan oma pätevyys, ihmisyys, tasa-arvoisuus ja niin edelleen.
Olet asian ytimessä.
-
Onko ketjun aloittaja millä tavalla vammainen? Jos se mainittiin tekstissä, pyydän anteeksi etten huomannut sitä. :-[
Vammaisuuttahan on monenlaista. Voi olla liikuntavammainen, kuulovammainen, näkövammainen, muulla tavalla aistivammainen tai kehitysvammainen. Myös jotkin mielenterveysden häiriöt lasketaan vammaisuudeksi. Nämä kaikki vammaisuuden eri puolet vaikuttavat siihen, miten ihmisiin suhtaudutaan.
Kyllä tällä foorumilla on aiemminkin keskusteltu ainakin liikuntavammaisen kanssa kinkymmästä sessioimisesta, mutta tätä kirjoittaessa Haku-toiminto ei ollut käytössä. Myöskin näkö- tai kuulovammaisen kanssa pystyy useimpia sessioita harjoittamaan, en tosin muista, onko siitä tällä foorumilla vielä keskusteltu, mutta muistaakseni jollakin kinkysivustolla siitä oli puhetta. Monella eri tavalla mielenterveysongelmaisia on myös kinkyjen joukossa, itsekään en ole ihan täysin terve.
Varsinkin kehitysvammaisuus on monelle hankala aihe, siihen liittyy tosi paljon asenteita ja tunteita. Moni ei tiedä miten mikäkin kehitysvamma vaikuttaa ihmisen omaan tahtoon sekä hahmotukseen ja ymmärrykseen ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi jos "terveenä" syntynyt ja kehitysvammainen harrastavat keskenään seksiä molempien omasta tahdosta, saattavat ulkopuoliset suuttua terveenä syntyneelle osapuolelle, että hän muka "hyväksikäyttää" kehitysvammaista. Toinen esimerkki: juttelin kerran erään kaupan kassalla työskennelleen naisen kanssa, joka oli saanut kaupan asiakkaiden keskuudessa "suvaitsemattoman" maineen siksi, ettei hän suostunut alkamaan seurustelusuhteeseen kaupassa häntä monena päivänä ahdistelleen (mm. takapuolesta puristelleen) kehitysvammaisen miehen kanssa. Moni asiakas ei tiennyt ahdistelusta mitään, he vain olivat kuulleet miehen näkökulman siitä, miten se kassatäti oli ollut hänelle ilkeä ja suvaitsematon. Kaupan väki ei onneksi irtisanonut naista, sillä muut kassahenkilöt olivat nähneet miehen käytöksen. Muistan myös miten moni kinky suhtautui negatiivisesti vuosia sitten netissä liikkuneeseen kuvaan, jossa oli kehitysvammainen henkilö kinkysessiossa. Se oli monen mielestä "hyväksikäyttöä". Olisikohan vaniljaseksi vammaisen kanssa ollut hyväksytympää?
-
Mutta tässäkin ajatuksiin hiipii kysymys. Koska miehille järjestetään eroottisia kaukomatkoja (thaikut) tai lähimatkoja (venäjälle), nyt puhun liikuntarajoitteisista ihmisistä. Niin en ole koskaan kuullut, että vastaavanlaisia olisi järjestetty hetero-naisille, tietääkö kukaan? Kuinka sosiaalisesti hyväksyttävää se olisi ylipäänsä jos hetero liikuntarajoitteinen nainen lähtisi tällaisille järjestetyille matkoille?
Kyllä naisetkin harrastavat seksimatkoja, varsinkin Afrikan maihin. Tästä oli jossakin lehdessä juttua useampi vuosi sitten. Naisten seksi- ja aviopuolisonhakumatkat vain ovat enemmän tabu kuin miesten seksi- ja aviopuolisonhakumatkat.
Olipa seksimatkalainen millainen tahansa, kysyn että onko "sosiaalisesti hyväksyttyä" tukea ihmiskauppaa ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, mitä seksibisnes valitettavan usein on varsinkin köyhemmissä maissa (ja valitettavasti myös Venäjällä)? Miksei suomalainen osta mielummin seksiä suomalaiselta, joka suurella todennäköisyydellä tekee sitä omasta tahdostaan rahoittakseen vain omaa elämäänsä? Onhan tässäkin joitakin kieltoja olemassa ja on harmaata taloutta, mutta moraalisesti se olisi enemmän oikein kuin ulkomaalaisen prostituoidun käyttö, jonka tausta voi olla vaikea saada selville.
-
Minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa vammaisuuteen-ei sillä, ettenkö kokisi halua sanoa jotain jaloa ja ylevää-eikä sillä, ettenkö itse kokisi olevani jossainmäärin väärä, nurja, outo ja hyljeksitty tai ainakin jollain lailla sosiaalisesti vammainen-puuttuu kyky riittävään kommunikaatioon ja kykyyn olla ns. iholla-
Toiseksi suurin haaveeni ja kenties aivan irrationaalinen, olisi olla edelleen ihmisen jelppijä vammaisuudestani huolimatta(isona musta tulis ampulanssiautossaistuja.. ;D ). En siis kykene edelleenkään näkemään elämää mielekkäänä muunlaisessa toiminnassa-ja olenpa asiaa miettinyt aika perinpohjin-
Hieno ja kipeä aihe- imho
-
Mielenkiintoinen aloitus. Itse näen erilaiset vammaisuudet (jos noin voi sanoa) lähinnä ihmisen ominaisuuksina, jotka jossain määrin, tapauksesta riippuen, saattavat rajoittaa elämää sellaisena kuin sen itse tunnen. Tai no, oma rajoitukseni on kakkulat, joita ilman en tule toimeen. Ja vaikka olenkin rillejä pitänyt sairaan kauan, sain ensimmäiseni ennen kouluikää, ovat ne edelleen arka paikka minulle. Siitä päätellen jokin muunlainen, näkyvämpi ja/tai huomattavasti rajoittavampi vamma, voisi olla vielä arempi paikka sellaisen omaavalle.
En minä pitäisi mahdottomana ajatusta seurustelusta tai seksin harrastamisesta vammaisen kanssa. En ole kyllä aktiivisesti sellaiseen suhteeseen hakeutunutkaan (en tue syrjivää tasa-arvoisuutta) mutta vammaisuus tai sen puutekaan ei kyllä olisi ensimmäinen kriteeri kumppaninvalinnassa. Se on vain ihmisen ominaisuus, joka pitää ottaa huomioon arkea ja juhlaa suunniteltaessa ja elettäessä siinä missä muutkin ominaisuudet.
Aloittajasta tiedän tasan sen verran kuin noista kirjoituksista saa selville ja kuvista näkee. Noiden perusteella hän kyllä kelpaisi ainakin minulle :P Fiksunoloinen ihminen kirjoituksiensa perusteella, kuvista välittyy vangitut (hah) tuokiot, joissa näkyy iloa ja huumoria sekä kaunis nainen. Jos on fiksu, kaunis ja huumorintajuinen niin en ymmärrä miksei sellainen kelpaisi?
Itse asiassa, nyt kun tätä kirjoittaessani olen hieman miettinyt asiaa, olen tuntenut erään vammaisen ihmisen, joka suorastaan tihkui seksuaalisuutta. Hän oli CP-vammainen ja liikuntakyvyltään hyvinkin rajoittunut. Korvien välissä ei ollut mitään vikaa ja tapasimme hänet vaimon kanssa konserteissa, hänellä oli ilmeisesti aika samanlainen musiikkimaku. Tiedättehän, on olemassa ihmisiä, jotka pistävät pään sekaisin kaikilta vastakkaisen sukupuolen edustajilta ja hän oli juuri sellainen. Aivan mitään erikoista tekemättä, vihjailematta, flirttailematta, kaikki miehet olivat aivan pähkinöinä. Enpä koskaan tullut kysyneeksi tiesiköhän hän sitä itse :D
-
Tunnetustihan ihmiset yleensä pitävät seksikkäinä mahdollisimman symmetrisillä piirteillä varustettuja henkilöitä. On myös tietyt etäisyydet, siis esimerkiksi silmien tai ylähuulen ja nenän väli, jotka merkitsevät. En muista ulkoa, mitkä tarkat mitat "täydellisiin kasvoihin" ovat. Vastaavat mitat löytyvät varmasti myös ihmisen muista mittasuhteista, näistä en ole varma niin en kirjoita enempää aiheesta. Symmetrisyys muistaakseni meinasi sitä, että ihminen on todennäköisemmin terve (eli pystyy huolehtimaan joko lapsista tai ruoan saalistuksesta). Ihmisen lisääntymisen ja selviämisen takia terveys on (ollut) eräs ihmisen peruskriteeri kumppania valittaessa. Nykyään länsimaissa tuollaista valikointia ei tarvita hyvän (tai kohtuullisen) sosiaaliturvan ja ruumiillisesti/henkisesti heikompien avustustuksen kautta. Kuitenkin perusvaistoissa (vai miksi niitä pitäisikään nimittää?) ihmisellä edelleen on samoja kriteerejä.
Itse yhdistän ulkonäön valitettavasti henkisiin ominaisuuksiin. Virheellisesti, kuten hyvin itsekin tiedän. Mieleen on juurtunut hyvin vahvasti se, että ulkonäkö määrittää ihmisen. Kuten kauniit blondit eivät voi olla älykkäitä, komeat miehet ovat määrätietoisia, lihavat naiset ovat tunteikkaita...
Pikkuhiljaa yritän päästä näistä käsityksistä eroon. Tiedän, että on olemassa ulkoisesti "normaaleja" mutta henkisesti 10-vuotiaan tasoisia ihmisiä ja todella pahasti fyysisesti vammautuneita, joilla järki leikkaa paremmin kuin minulla. Olen ylpeä parin viikon takaisesta bussimatkasta. Menin pitkänmatkanbussiin, etupenkissä istui kaksi naista. Toisella kädet eivät olleen normaalit, ilmeisesti syntymästä asti epätavalliset. Hän ei saanut turvavyötä kiinni, eikä vieressä istuva avustaja yltänyt. Tarjosin apua (kysyen yhteisesti molemmilta, tarvitsevatko apua!) ja autoin turvavyön kiinni. Molemmat naiset kiittivät, varsinkin hän jonka vyön kiinnitin. Sain pidettyä mielessäni että autoin häntä, ja lausuinkin "ollos hyvä" suoraan silmiin katsoen. Moni muu olisi katsonut viereistä naista, avustajaa, sanoessaan tuon. Olen itsestäni siis ylpeä.
Itsestäni ei olisi suhteeseen, jossa toinen osapuoli on vakavasti vammainen. En jaksaisi huolehtia toisesta ihmisestä niin paljon, kuin moni vammainen tarvitsisi apua. Joku" lievä vamma" (vaikkapa kävelytuki, kuurous, sokeus) olisi vielä ok. Toki huolehtisin rakkaastani, jos hän vammautuisi nyt vakavastikin. Mutta en lähtisi ehdoin tahdoin vakavasti vammaisen kanssa suhteeseen. Seksikumppaniksi kelpuutan loistavasti vammaisetkin, eivät he (vai me? kelläpä ei olisi mitään vammaa?) ole mitenkään ihmeellisempiä. Toki fyysinen vammaisuus tuo omia kiemuroitaan käytännönasioihin, mutta nekin ovat järjesteltävissä.
-
Musta on aika kumma, ettei tämä herätä enempää keskustelua. Eivätkö ihmiset kehtaa tunnustaa että olisi kiva olla sängyssä vammais(t)en kanssa, vai eivätkö kehtaa tunnustaa yleisen dissauksen pelossa että vammaiset eivät todellakaan nappaa vai eikö tämä herätä tunteita puoleen eikä toiseen? No, ruma sanahan se tuo vammainen on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta minusta sillä ei ole väliä, nämä ovat ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia joille he eivät voi mitään. Jostkut tällaiset rajoittavat elämää, jotkut eivät ja niillä sinänsä ei henkilökohtaisesti ole minulle merkitystä muuten kuin että paljonko henkilökohtaista epämukavuutta ne minulle aiheuttavat, laiska paska kun olen. Olen sitä mieltä että jokaiselle on ottajansa, joillekin useampiakin, ja joillekin sen yhden löytäminen teettää tolkuttomasti töitä.
-
Musta on aika kumma, ettei tämä herätä enempää keskustelua. Eivätkö ihmiset kehtaa tunnustaa että olisi kiva olla sängyssä vammais(t)en kanssa, vai eivätkö kehtaa tunnustaa yleisen dissauksen pelossa että vammaiset eivät todellakaan nappaa vai eikö tämä herätä tunteita puoleen eikä toiseen?
"Vammaisuus" on niin laaja yläkäsite ja osin määritelmäkysymyskin, että tuntuisi hassulta lausua siitä oikeastaan juuri mitään mielipidettä.
Puhutaanko esimerkiksi liikunta- tai aistirajoitteista? Vai toiminnallista ja esteettis-sosiaalista haittaa aiheuttavista poikkeavuuksista (epämuodostuma kehossa, raajoissa, elimistössä, tai kasvoissa)? Vai esimerkiksi ihmisestä, jonka kognitiiviset ja kommunikaatiokyvyt, ylipäänsä luonne ja ajatusmaailma, ovat valtavirrasta poikkeavat? Vai vakavista tai jopa etenevistä pitkäaikais- tai perussairauksista?
Pärjääkö henkilö arjessa itsenäisesti tietyin rajoittein ja ennakkosuunnitteluin vai onko tarvetta jatkuvaan hoitoon ja avustamiseen? Pystyykö liikkumaan vai onko sidottu sänkyyn (siinä huonossa mielessä)?
Tietyt vammat ja sairaudet vaikuttavat seksuaaliseen kykyyn ja haluun. Jotkut myös siihen, onko minkäänlainen toiminta fyysisesti mahdollista tai turvallista. Onko siis kyseessä tila, joka mahdollistaa seksuaalisuuden toteuttamisen molempia tyydyttävällä tavalla, vai rajautuvatko mahdollisuudet hyvin kapeiksi, ehkä lähinnä hoiva- tai muuksi "henkiseksi" fetissiksi?
Sitten on vielä etenevyyskin: joillain tila on vakaa, toisilla suunta on vääjäämättä kohti heikompaa kuntoa ja toiminnallisuutta. Elinajanennuste seuraavien 10 vuoden ajalle voi olla sellainen, ettei se lupaa ainakaan sitoutuneelle parisuhteelle muuta kuin luopumisen tuskaa...
Mutta sanotaan nyt niin, että on paljon vammoja, vaivoja ja kremppoja - erikoisempiakin - jotka eivät millään tavalla ainakaan omasta mielestäni vaikuta ihmisen seksuaaliseen tai muuhunkaan haluttavuuteen. (Jos muuten on haluttava ja ajatusmaailma synkkaa.) Klassisina esimerkkeinä nyt vaikkapa ne sokeus ja kuurous. Ei-klassisina vaikka raajan puuttuminen tai avannepussi. Ja on myös ihmisiä, jotka suotta suurentelevat mielessään kremppansa merkitystä ja ehkä vetäytyvät sosiaalisesta toiminnasta olettaen, ettei heitä kukaan voi haluta. :(
Varmaan löytyy myös ihmisiä, jotka olisivat nimenomaan erikoisen tilansa vuoksi erityisen kiinnostavia (Henselin kaksoset, anyone?). Tai ihmisiä, joiden poikkeavuuden voisi kokea jopa fetisistisesti kiinnostavaksi - joka tosin saattaa olla ristiriitainen tilanne vammautuneelle, jos tämä kokee olevansa mielenkiinnon kohteena lähinnä tilansa eikä itsensä vuoksi. (Mutta sama potentiaali epävarmuudelle on periaatteessa aina niissä tilanteissa, joissa ihmiset ovat kumppaninsa alun perin löytäneet ensisijaisesti fetisististen mielihalujensa kautta, eivätkä "normaalia" tietä pitkin.)
Jos nyt sitten haetaan suoraan sitä, voisiko esimerkiksi nimenomaan Down-ihminen olla "normaalille" haluttava, niin kai se nyt riippuu ihan siitä ihmisestäkin, eikä pelkästään tilasta. Helposti kuitenkin tulisi pohdittavaksi Ketun mainitsema yhteiskunnallis-moraalinen rajanveto siitä, voiko ja saako kognitiiviselta kannalta poikkeavaa pitää seksuaalisesti itsenäisiin päätöksiin kykenevänä toimijana, vai tuleeko tämä jotenkin "oman etunsa nimissä" aseksualisoida ja vajaavaltaistaa (mikä sekin kuulostaa kyllä aika perverssiltä ajattelulta, huonossa mielessä.) Tai pystyykö ulkopuolinen näkemään esimerkiksi BDSM:stä kiinnostuneen Down-ihmisen muuna kuin jonkun korruptoimana ja hyväksikäyttämänä raukkana, joka ei ymmärrä omaa etuaan, jos johonkin jonkun kanssa ryhtyy? En tunne Down-ihmisiä, joten ei ole oikein eväitä tällaiseen pohdintaan.
-
Olen sen verran nörtti, että itselläni on lievä fetissi robottiraajoihin ja robotisoituihin ulkoisiin tukirankoihin (http://en.wikipedia.org/wiki/Powered_exoskeleton), mutta ne ovat tosi harvinaisia ja kalliita, enkä ole vielä kenelläkään Suomessa sellaista nähnyt. Olen nähnyt vain tylsiä proteeseja, joissa ei ole moottoroituja osia. Mutta en minä ketään silti syrji "tylsän" proteesin takia (vaikkei sellaiseen fetissiä olekaan), voisin ehkä hyväksyä proteesin käyttäjän jopa sessiokumppaniksi. Haluaisin toki nähdä miltä maailma näyttäisi useamman sadan vuoden kuluttua, jolloin varmasti tekniikan yleistyessä ja hintojen halvetessa lähes jokaisella proteesin käyttäjällä on robottiraaja ja halvaantuneet kulkisivat powered exoskeletonin avulla. 8)
Esimerkiksi tällä miehellä on tosi hieno robottikäsi:
http://www.youtube.com/watch?v=Al5RhaJgxxU
Toki fiktiossa toimii aina proteesiin liitetyt aseet. Moni varmaan muistaa Tokyo Gore Policesta sen hahmon, jolla kaikki raajat oli korvattu ainakin miekoilla ja konetuliaseilla.
http://www.youtube.com/watch?v=bdyBM5H5f5g
Tai Merlen The Walking Deadista.
Myös silmälapun tai jonkun huipputeknisen silmäproteesin käyttäjät ovat joskus hyvinkin tyylikkäitä. Wolf O' Donnell, merirosvot (vaikka he usein käyttivätkin silmälappua vain käytännön syystä säilyttääkseen pimeänäkönsä), silmälappunatsit, kuvernööri The Walking Deadista...
Jotkin mielenterveysongelmat toimivat fantasiapuolella, mutta tuskin käytännössä. En laske tässä kinkyyttä mielenterveysongelmaksi; se yleensä toimii käytännössäkin.
-
Hyvä teksti, kiitos ketjun aloittajalle. Työskentelen itse liikuntavammaisten parissa, ja kyllä kaikenlaisiin harhakuvitelmiin on tullut tässä jo törmättyä :P
-
En oikein tunne ketään jota luokittelisin vammaiseksi. Mutta minua kiehtoo tarinat henkilöistä jotka onnettomuuden jälkeen ovat vammautuneet ja sen jälkeen masentuneet kun ovat joutuneet oppimaan kaiken uudestaan, syömään, kävelemään, tai hyväksymään ajatuksen etteivät ikinä enää tule kävelemään omilla jaloillaan. Mutta sen jälkeen ovat löytäneet sisäisen voiman, joka on tehnyt heistä niin henkisesti vahvoja ja antanut sellaisen sisäisen rauhan, että sen tuntee jopa ruudun läpi, kun katsoo heistä kertovaa youtube-klippiä tai telkkariohjelmaa. Henkinen vahvuus kiihottaa minua, ja pidän ihmisistä jotka ovat oivaltaneet että onnellisuus ei ole ulkoisista seikoista vaan on omasta asenteesta kiinni.
En siis sano että minua kiinnostaa vammaiset sen enemmän tai vähemmän kun muut ihmiset. Jos jonkun henkilön mieli on minusta kiinnostava, niin silloin ulkoisilla asioilla on vähemmän merkitystä. Mutta jos ulkoisista asioista jutellaan, niin vammaishuippu-urheilijat ovat minusta usein seksikkäitä katsella. Sekä ulkomuodollisesti, että heidän kamppailija-asennetta. :P
-
Kiitos kaikille kirjoittajille ja tervetuloa keskustelemaan te muutkin lukijat.
Tässä on mielenkiintoisesti edetty laidasta laitaan, menty todella laajasta käsitteestä hyvin pieniin osasiin.
Termejä on heitelty suuntaan ja toiseen. Ollaan oltu sitä mieltä, että vammaiset/sairaat ihmiset ovat yhteiskunnan moraalin "sydän, mieli, sielu" jonka avulla voimme tarkkailla tilannetta, missä vaiheessa mennään liian Spartalaiseen/ Arjalaiseen rodunjalostus systeemiin. Sitten taas ollaan yritetty riisua niitä stigmoja joita ihmisillä on ollut ja tarkasteltu niitä lähempänä. Ihmisiä edelleen nähtävästi kiinnostaa Kehitysvammaiset, koska se on vammaisryhmistä ehkä se kiistanalaisin. Missä kohtaa tulee kysymykseen holhouksen alaiset toimet, missä menee oman tahdon todellinen raja. Ymmärtääkö kyseinen ihminen, mitä todellisuudessa tapahtuu.. Hyviä kysymyksiä ja ajatuksia kaikilta. Goodous!
Kehitysvammaiset ihmiset todellakin kohahduttavat läsnäolollaan joka paikassa.
Sunnuntain Hesarissakin oli juttua Espoon kehitysvammaisten asumispalveluyksikön rakentamisesta ja kuinka porukka on sitä vastaan. Jokaisessa vaiheessa on asuntojen omistajat yrittäneet sabotoida hanketta, milloin milläkin verukkeella. Sitä en ihmettele, näitäkin ihmisiä löytyy.. Eihän meillä muuten olisikaan... noh jääköön sanomatta :)
Tämä lause kuitenkin kylmetti koko sisäisen verenkierron kertalaakista ja pisti näkemään hetken aikaa salamoita ja ananaksia, pikaliimaa, partateriä kyseisen yksilön suolistossa..
"Jätehuolto ja ruokatoimitukset tuovat paljon liikennettä, kuten invataksit, joilla he matkustavat, minun verorahoillani."
Ensinnäkin tässä lauseessa mättää niin perusteellisesti kaikki ja osoittaa kyseisen ihmisen argumenttitaidon totaalisen puutteen sekä sen, että älykkyysosamäärä on todnäk alempana kuin oma kengänumero.
Mutta sananvapaus..
Vammaiset todella harvoin pääsevät matkustamaan, tämä siksi, koska elintaso ei todellakaan ole korkea (normaali kansaneläke ja nykyinen takuueläke noin about 680e+ asumistuki+ ehkä hoitotuki). Se vaatisi myös avustajatunteja ja paljon järjestämistä. Mutta toisaalta tässä kohtaa kaikesta tehdystä työstä maksetaan veroja ja työllistetään ihmisiä kotimaan (SUOMEN) markkinoille. Rahat siis tässä kohtaa kiertävät, eli eivät mene paljoakaan Suomenrajojen ulkopuolelle. Vammaiset/sairaat ihmiset itsessään ovat työllistäviä tekijöitä. Ilman meitä ei tarvittaisi moniakaan ammattikuntia, joissa ihmiset saavat nykyään leipänsä. Eli se siitä vero hommasta sitten.
Kun noin 10vuotta sitten tietyt kaupungit aloittivat kuljetuspalvelukeskus toiminnan, eli matkojen yhdistämispalvelun, joka on omasta mielestäni aivan kamala, alistava, monessa suhteessa yksilönvapautta rajoittava ja hankaloittava ja Turun esimerkin mukaan jopa hengelle vaarallinen palvelu, kiitos kilpailuttamisen. Tämä vei normi taksikuskeilta ison osan arkisesta leivästä sekä pisti asiakkaat todella ahtaalle ja joidenkin vanhusten kohdalla.. pysyvästi kotiin. Tätä perusteltiin säästöillä, joita ei todellisesti pystytty osoittamaan lainkaan.. tähänkään päivään mennessä.
Olin jokunen aika sitten kissani kanssa eläinlääkärissä ja tuttu kuski vei meidät sinne ja jäi odottamaan.
Siinä sitten yksi "Pätevä Pirkko" rupesi kertomaan kuinka epäasiallista on pitää taksia odottamassa, varsinkin kun verorahoilla juurikin saan kulkea, että onko minun moraalissani jotain vikaa, kun olen yhteiskunnalle vain taakkana ja loisin menemään tuolissani.. Valaisin kyseistä arvon rouvaa, että kyllä minä teen töitä koko päiväisesti ja maksan veroni siinä missä muutkin ja olen näin tehnyt 17vuotiaasta saakka, että voisiko hän ystävällisesti tukkia tyhmän aristokraattisen suunsa, ennen kun nolaa itsensä vielä paremmin. Ilmeisesti hänen egonsa koki kovan pamauksen, koska sen verran tohinalla hän siitä lähti "puuteroimaan nöpönenäänsä"
-
Ollaan oltu sitä mieltä, että vammaiset/sairaat ihmiset ovat yhteiskunnan moraalin "sydän, mieli, sielu" jonka avulla voimme tarkkailla tilannetta, missä vaiheessa mennään liian Spartalaiseen/ Arjalaiseen rodunjalostus systeemiin.
Tässä on nykyään kai kaksi pääsuuntaa:
1. Se, mitä tehdään ennen syntymää: sikiöseulonta tai tulevaisuudessa varmaan myös suunnitelmallinen geenimanipulointi hedelmöityksen molemmin puolin. Eikä ainoastaan poikkeavuuksien korjailu tai pois seulonta, vaan myös haluttujen ominaisuuksien valinta. (Designer kids, anyone?)
2. Se, mitä tehdään syntymän jälkeen: geeniterapia, hormonihoidot esim. kasvuhäiriöissä, kyborgitekniikka kuten erilaiset aisti- ja muut implantit ja hermostoon integroidut proteesit, leikkaukset, elinsiirrot. Tulevaisuudessa varmaan myös yksilöllisesti kasvatetut varaelimet, -raajat jne.
Jotain esimakua tulevasta antaa se, että kuuloimplantit ovat jo nyt niin yleisiä, että perinteinen käsitys kuuroudesta (erityiskoulut, viittomakielisten yhteisö) on kuulemani mukaan uhattuna: lapset, jotka olisivat aikaisemmin olleet kuuroja ja eläneet "kuurojen elämää", elävätkin nyt implanttiensa myötä pääsääntöisesti kuulevien maailmassa, eivätkä enää omassa erityisessä viiteryhmässään. Ja sitten kinastellaan siitä, onko se oikein vai väärin ja onko kirous vai siunaus, että viittomakielisten määrä apuvälinetekniikan ja tulevaisuudessa mahdollisesti biologistenkin ratkaisujen myötä hupenee, ja koko yhteisö, kieli ja kulttuuri uhkaa mahdollisesti tulevaisuudessa sammua.
Pari videota siitä, mitä kuuloimplantti voi vastaanottajalleen merkitä:
http://www.youtube.com/watch?v=LsOo3jzkhYA
http://www.youtube.com/watch?v=NF-OYnDsuow
http://www.youtube.com/watch?v=1MV4uytD0Hk
En pysty näiden valossa näkemään "ratkaisujen" kehittelyä "ongelmiin" (jos nyt näitä sanoja halutaan käyttää) hirveän vääränäkään asiana. Mutta ehkä tämä ketju ei ole paras paikka korjailujen etiikasta keskusteluun.
Tulevaisuudenennustuksen voi kuitenkin helposti heittää: hoitomuotojen ja teknisten apuvälineiden kehitys tuskin tästä ainakaan taantuu tai sammuu, vaan ne päin vastoin muuttuvat aina vain sofistikoituneemmiksi ja yleisemmin käytetyiksi.
Jollain aikavälillä voi olettaa, että monet nykyään vielä merkittäviä rajoitteita aiheuttavat kehityshäiriöt, invalidisoivat sairaudet tai onnettomuudet nähdään lääketieteen kannalta korkeintaan huulihalkion vakavuusasteisina ongelmina, ja ne huulihalkion lailla automaattisesti ja rutiininomaisesti "hoidetaan kuntoon". Aina kun näin käy jonkin "tilan" kohdalla, se on sitten sen muotoisen vammaisuuden loppu - ainakin maissa joissa perusterveydenhuolto toimii.
Tietysti joko vammainen/vammautunut itse tai tämän vanhemmat voivat kieltäyä hoitotoimenpiteistä ja apuvälineistä, vaikka niitä olisikin saatavilla. Mutta en usko, että lopputulos tulee valtavirrassa ja pitkällä aikavälillä olemaan juuri yllä kuvatusta poikkeava minkään sellaisen oleellista haittaa aiheuttavan poikkeavuuden kohdalla, mihin rutiininomainen lääketieteellinen apu tai poikkeavuuden jopa kokonaan poistava hoito on lopulta löydettävissä.
Seuraavaksi askeleeksi on uumoiltu sitä, että "normaalit" ihmiset alkavat rutiinininomaisesti muokata ja parannella omia kehojaan, toimivia raajojaan ja aistielimiään - joko perinteisen tai biotekniikan keinoin, kasvaen yhteen hankkimiensa parantelujen kanssa ja kokien ne osaksi kehonkuvaansa ja minuuttaan. (Transhumanismi, kyborgit.) Näinhän tapahtuu joissain asioissa jo nyt, mutta tulevaisuudenodotuksissa niin tapahtuisi vieläkin laajemmassa ja villimmässä mittakaavassa.
Tekniikan ja lääketieteen kehittyessä tällainen ajattelu voi avata uusia uria myös seksuaalisessa ja fetisistisessä mielessä. Tulevaisuudenvisioissa saattaisivat esiintyä nykyistä vielä paljon pidemmälle menevä ja teknis-biologisesti hienostuneempi kehonmuokkaus, täydellisemmät transgender-jutut, erilaiset toiminnalliset parantelut, "epäluonnolliset" mutta hävyttömän kiihottavat ja haluttavat muunnelmat (kasvoihin, silmiin, hiuksiin, korviin, rintoihin, sukuelimiin), ehkä jopa hermostoon suoraan kytkeytyvät uudet aisti- ja muut elimet.
Nyt ollaan jo aika syvällä offtopicin puolella, tai pitkällä jossain alkuperäisen aiheen tangentilla. Mutta kukapa lopulta tietää, millaista "normaalina" pidetty ihmisyys muutamankin sadan vuoden päästä on, kun nytkin on jo päätä avattu luonnon korjailussa niin pitkälle kuin on. Moni asia on jo nyt aivan luonnollista, jota sata vuotta sitten olisi pidetty täysin scifinä ja mielikuvituksellisena haihatteluna.
Palataan kuitenkin maan pinnalle - ja aiheeseen.
"Epämuodostuma" ja "kehityshäiriö" saattavat kalskahtaa pahankuuloisilta sanoilta moneen korvaan: helposti epäseksuaalisiltakin.
Mutta ovatko ne aina ollenkaan sitä?
Tuomaroikaa söpöysaste itse:
http://imgur.com/gallery/00efnbd
(Imgur-palvelussa on ollut viime päivinä muitakin vastaavia omakuvia eri ihmisten lähettäminä. Kuvan otsikko on viittaus näihin muihin kuviin.)
-
IndigoJonesilla mielenkiintoisia mielipiteitä.
Itseäni viehättäisi absurdi ajatus jossa yhdenmukaistetaan aivomanipulaatiolla ihmisten ryhmäsidonnaisuudet.
Esim. jos halutaan saada syvästi uskonnollinen ihminen lisäämään määrätyn sidosryhmän väkilukua tai asettautumaan samaan arvojärjestelmään missä oma perhekunta jo sijaitsee.
Stimuloidaan määrättyä kohtaa aivojen onkaloissa ja näin ihminen kokee hengellisen heräämisen, kenties näkyjä, enkeleitä, Jumalia...
Kun stimulaatio on tarpeeksi vahva, hän ei voi olla liittymättä hengelliseen sidosryhmään toteuttaakseen omien aivojen tuomaa näkyä.
Ongelma tässä lienee vain se, että tämä sidosryhmä saattaa olla hengellinen ja enemmän tai vähemmän fanaattinen mutta se ryhmä..liittyykö ihminen Suomalaiseen valtauskontoon nähdessään aivojen sopukoissa enkelin vai onko ryhmä kenties katolinen, muslimit jne.
Mahtaako aivoista löytyä hienosäätöpaikka jossa lukee nimikkeet. Tätä kohtaa stimuloimalla saat vasemmistoliiton hyväksymän ajatusmallin ja tästä kohdasta sinä saat jäsenkortin jehovantodistajien ryhmään.
Miettinyt usein myös sitä, voiko ihminen olla ns. vammainen vaikka fyysisesti olisi täydellinen.
Tuleeko yhteiskunta jossain vaiheessa menemään siihen, että väärä asenne on vamma ja sen kantaja pitää poistaa tai vamma pitää parantaa. Pohjois-Korea lienee maana yksi esimerkki jo voimassa olevasta.
Ideahan tässä on se, että samalla tavalla ajattelevia ihmisiä on helpompi johtaa. He eivät aiheuta kapinoita eivätkä rönsyile. Kaikki pyrkivät yhteen ja samaan päämäärään.
No jaa, liian tiukalle menevät säännöt aiheuttava vain sen, että yksi ja ainoa päämäärä on hengissäpysyminen keinolla millä hyvänsä.
-
Seuraavaksi askeleeksi on uumoiltu sitä, että "normaalit" ihmiset alkavat rutiinininomaisesti muokata ja parannella omia kehojaan, toimivia raajojaan ja aistielimiään - joko perinteisen tai biotekniikan keinoin, kasvaen yhteen hankkimiensa parantelujen kanssa ja kokien ne osaksi kehonkuvaansa ja minuuttaan.
Muistelisin keskustelleeni tästä joskus joko täällä tai Tuntemattomalla Maalla sukupuolenkorjausta koskevassa keskustelussa, mutta Haku ei tätä kirjoittaessa toimi joten en muista oliko se täällä. Pitkä tarina lyhyesti: ilmaisin kantani, että mielestäni sukupuoltaan korjaavien lisäksi myös muillakin ihmisillä pitäisi olla oikeus muokata kehoaan identiteettiään vastaavaksi.
Kehon parantelun lisäksi on muistettava kehon tahallinen vammauttaminen identiteetin vuoksi.
Nykyään, jos joku esimerkiksi kokee että hän ei tarvitse vasenta kättään, häneltä ei sitä lääkäri suostu amputoimaan, vaan hänen täytyy vammauttaa käsi amputointikuntoon itse (ja silloinkin voi käydä niin ikävästi, että lääkärit onnistuvatkin pelastamaan hänen kätensä). Tabu-ohjelmasarjassa esiteltiin nainen, jonka identiteetti oli elää jaloistaan halvaantuneena. Hän oli elänyt useita vuosia pyörätuolissa istuen (siitä huolimatta että hän pystyi kävelemään). Lääkärit eivät suostuneet tekemään hänelle halvaannuttavaa leikkausta. Nainen ei uskaltanut vammauttaa itseään, koska tiesi että tahallinen onnettomuuteen joutuminen saattaisi tappaa hänet tai halvaannuttaa häneltä muutakin kuin jalat.
-
Hieno keskustelunavaus vähänpuhutusta aiheesta, kiitos! Jos rakentavaa kritiikkiä tekstistä nimenomaan seksuaalisia stereotypioita kumoavana kirjoituksena saa antaa, harkitsisin otsikon kielikuvan vaihtamista.
Naisen immenkalvo on venyvä sidekudos, joka löystyy penetraatiosta (esim. tamponin käytöstä) tai saattaa varomattomasti käsiteltynä revetä. Immenkalvon puhkeamista ja siitä seuraavaa verenvuotoa pidetään edelleen puutteellisessa seksitietouden piirissä neitsyyden menettämisen merkkinä. Todellisuudessa immenkalvot ovat luonnostaan erilaisia, eikä niiden tilasta voi päätellä mitään kantajansa seksikäyttäytymisestä. Otsikossa käytetty ilmaisu toistaa naisen seksuaalisuuteen liittyvää myyttiä, jossa immenkalvo on neitsyyttä suojaava sinetti. Sanamuoto "puhkaistaan" taas korostaa neitsyyden menettämistä - sen "viemistä" toiselta. Siinä toistuu heteroseksistinen stereotypia naisten passiivisesta roolista seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Naseva teksti asenteiden päivittämisestä ja tabujen rikkomisesta ansaitsee nasevan otsikon. Olisiko sukkelasanaisella kirjoittajalla ideoita yhtä silmiin osuvaksi, mutta ei stereotypioita sisältäväksi vaihtoehtoiseksi otsikoksi?
-
Joo olen kuullut vastaavanlaisia tarinoita tosielämästä, jotka kyllä saavat minutkin hämilleen. Totuus voi olla taruakin uskomattomampaa ja ihmiset "viisaudessaan" omaa luokkaansa.
Itse en oikeasti ymmärrä tekno-antipatiaa. Jos on kykyjä ja todellista osaamista, että joku ominaisuus voidaan parantaa, vaikka juuri kuurous, vamma tai sairaus niin miksi ei menisi saamaan apua?
Jos se parantaa elämänlaatua, auttaa yhteiskuntaan osallistumista ja pidentää elinikää, niin omasta mielestäni on puhdasta idiotismia ja takapajuista toimintaa olla tekemättä sitä. Tietenkään, en kannata "koe-eläin" toimintaa.. itse sellaisena olleena, ei kivaa. Lapsuus ja nuoruus menivät testielukkana ollessa, koska oma sairaus on genetiikanlaitoksen mukaan 1 suhde 1.000 000. Siitä sitten voi kukin vetää omat johtopäätöksensä.
Mutta toisaalta, jos en olisi läpikäynyt hyvin erikoismuotoisia ja kaikenkattavia, jopa kauhuleffoissakin käytettyjä testejä, niin en olisi välttämättä saanut apua tarpeeksi ajoissa ja olisin menehtynyt arviolta 13vuotiaana sairaalassa suhteellisen goremaisesti. Eli kolikolla on todellakin molemmat puolensa.
Mutta näille kaikille vanhemmille jotka kärsivät tekno-antipatiasta ja eivät syystä taikka toisesta halua antaa lapselleen mahdollisuutta parempaan elämään... haluaisin antaa suoraan sanoen selkään, he eivät tiedä mihin jälkikasvunsa tuomitsevat, omien rajoittuneiden ja ahdasmielisten ajatustensa perusteella..
Pah, minä sanon "kulttuurille" jne älyttömille väitteille. Jokainen ansaitsee päättää itse omasta kehostaan ja sen monipuolisuudesta tai rajoittuneisuudesta. Jos joku tykkää ihan välttämättä istua tuolissa ja leikkiä halvaantunutta, niin siitä vaan, mutta yhteiskunnan ei kuitenkaan pitäisi lähteä siihen leikkiin mukaan. Pidetään huolta ensin niistä, jotka todellisuudessa jeesiä tarvitsevat ja elämäntapa vammaiset saakoot itse järjestää apunsa, koska se on enemmän lifestyle juttu kun mitään muuta.. fettarinsa kullakin... ei mun tarvitse kaikkea tajuta.. onneksi.
Mä en ole vastaan sikiöseulontoja, mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi ihmiset kohuvat sitä vastaan ylipäänsä. Jos päätyisin itse kantamaan lasta, tottakai haluaisin antaa hänelle parhaat mahdolliset avaimet elämään. En todellakaan tajua niitä argumentteja mitä ihmiset heittelevät tästä asiasta. Jos ajatellaan, että sikiöllä on varmasti tunnettu sairaus joka tulee estämään itsenäisen elämän ja tulee kasvamaan vain laitosympäristössä, niin miten voidaan edes järkeillä siinä kohtaa, että se elämä tulee olemaan "elämisenarvoista"? Jokainen joka lukee lehtiä, seuraa uutisia ja on tietoinen yhteiskunnan tilasta tajuaa, minkä kohtalon kyseinen lapsi tulee aikuisena saamaan. Miten häntä tullaan "auttamaan". Se, että jos lapsi kykenee itsenäiseen elämään, pystyy huolehtimaan itsestään on täysin eriasia. Jokaisen vanhemman pitäisi silloin tukea tätä prosessia mahdollisimman hyvin, eikä yrittää pullottaa lasta taikka suojella. Omat vanhempani tekivät juurikin näin. Antoivat tilaa tehdä pahojakin virheitä, joita sitten kaduttiin ja huolella. Näin se elämä menee ja opettaa kaikkia. Antoivat tilaa kritisoida, kapinoida status quota vastaan jne. Toki siinä oli myös se, että äitini oli yksinhuoltaja 3 lapselle ja ei ollut onneksi aikaa "hyysätä ja paapoa liikaa"..
Mutta mitä tulee "mittatilauslapsiin".. Ei hemmetti.. kyllä se evoluutio saa riittää.. Siinä menee mun oma raja.. Ei näin! Mutta tiedän, että tulevaisuus menee dystotopiaksi ennemmin kuin utopiaksi.. joten we are fucked.
-
Itse en oikeasti ymmärrä tekno-antipatiaa. Jos on kykyjä ja todellista osaamista, että joku ominaisuus voidaan parantaa, vaikka juuri kuurous, vamma tai sairaus niin miksi ei menisi saamaan apua?
Jos se parantaa elämänlaatua, auttaa yhteiskuntaan osallistumista ja pidentää elinikää, niin omasta mielestäni on puhdasta idiotismia ja takapajuista toimintaa olla tekemättä sitä.
Kuuloimplantteja vastaan argumentoidaan (silloin kun argumentoidaan) käsittääkseni sillä perusteella, että kuurous ja viittomakielisyys olisi syntymäkuurolle "luonnollisempi" olotila ja paremmin lapsen "oma identiteetti" kuin jo lapsuudessa vanhempien valinnalla luotu sidonnaisuus implanttiin.
Usein tähän liittyy myös ajatus siitä, että valinta implanttien asennuksesta tulisi jättää henkilölle itselleen myöhempään ajankohtaan.
Jossain mielessä on varmasti kyse piilevästä tekniikanvastaisuudesta: on ihmisiä, jotka ehkä kokevat vieraaksi, pelottavaksi tai epämääräisesti vastenmieliseksi tai luonnottomaksi ajatuksen siitä, että tekninen apuväline voisi koskaan luontevasti olla osa ihmisen kehoa ja aistimaailmaa.
Eräs argumentti on myös se, että istutteiden - ainakaan sisäkorvaa suoraan sähköisesti stimuloivien - (muunkintyyppisiä on) äänenlaatu ei ole vielä mitään hifi-tasoa, vaikka kehitystä varmasti tapahtuukin koko ajan. Etenkin varhaisien mallien kohdalla voidaan varmasti perustellusti esittääkin, että laite on lähinnä huuliltaluvun tuki, eikä anna niin rikasta kuuloaistimusmaailmaa, että se mitenkään vetäisi vertoja esimerkiksi luontevalle viittomakielellä kommunikaatiolle. (Implantit jo pikkulapsena saaneet eivät välttämättä opettele viittomakieltä.)
Nykylaitteet käsittääkseni kuitenkin jo tuottavat hyvin ymmärrettävän ja ainakin puheen osalta riittävän laadukkaan kuuloaistimuksen, joten ehkä tämä näkökanta ei ole enää niin relevantti kuin vielä joskus alkuaikoina.
Myös sellaista on esitetty, että implantin asennus ehkä estää myöhemmin tarjolle tulevat biologiset hoidot (geeniterapiat ja vastaavat) tuhoamalla sen vähäisenkin luonnollisen kuuloaistimuksen, mikä henkilöllä saattaa olla. Tai edellytykset hoidolle.
Sitten on vielä ajatus siitä, että implantti lakkaa syystä tai toisesta toimimasta, tai sitä pidetään tietyissä tilanteissa poissa päältä, joten olisi hyvä ylläpitää joka tapauksessa jotain backup-kommunikointimenetelmää (ehdotuksissa lähinnä viittomakielen taitoa.) Ja tässä kai juuri on kissanhännänvetoa sen välillä, tulisiko implantin lapsena saanut identiteetiltään assosioida kuuroihin vai kuuleviin, eli laitetaanko lapsi elämään mahdollisimman pitkälle kuulevien elämää (niin että tämä itsekin pitää itseään lähinnä kuulevana), vai ylläpidetäänkö linkkiä myös perinteiseen kuurojen maailmaan.
On myös ihmisiä, jotka ovat aikuisiällä saaneet implantin, mutta eivät olekaan olleet siihen tyytyväisiä tai kyenneet siihen sopeutumaan, vaan se on ollut lähinnä suuri pettymys ja rahanhukkaa. Ehkä myös katastrofi siinä mielessä, että luonnollinen kuulo on implantin asennuksen myötä kokonaan mennyt, joten kuulolaitetta ei voi enää käyttää tukena. (Tosin sopii kysyä, olisiko tilanne ollut sama, jos implantti olisi saatu jo lapsena. Tai onko näissä tapauksissa pettymyksen syynä ollut myös osittain vanhemman sukupolven huonolaatuisempi tekniikka.)
Joten onhan näissä puolensa ja puolensa. Mutta tuskin apuvälineiden laatu tulevaisuudessa ainakaan huononee, vaan vain kehittyy. Ehkä ne jossain vaiheessa kuitenkin väistyvät paremmin biologiaan pohjautuvien hoitomuotojen tieltä - jos siis kuurouteen johtavia erilaisia poikkeamia onnistutaan oikeasti solutasolla parantamaan. (Juuri luin uutisen tutkimuksesta (http://www.ccnmag.com/article/easy_and_effective_therapy_to_restore_sight), jossa silmiin on onnistuttu geeniterapialla kasvattamaan uusia aistinsoluja vaurioituneiden tai kehittymättömien tilalle ja viemään niitä aikaisempaa tehokkaammin ja turvallisemmin niihin paikkoihin, joissa niitä tarvitaankin. Kliinisiä kokeita ei ole kuitenkaan vielä aloitettu ihmisillä. Ei varmaan ole kovin kaukaa haettu ajatus, että pyrkimyksenä on saada aikaan samanlaisia terapiamuotoja myös vaurioituneita ja puutteellisesti kehittyneitä kuuloreseptorisoluja ja kuulohermoa koskien.)
-
Hieno keskustelunavaus vähänpuhutusta aiheesta, kiitos! Jos rakentavaa kritiikkiä tekstistä nimenomaan seksuaalisia stereotypioita kumoavana kirjoituksena saa antaa, harkitsisin otsikon kielikuvan vaihtamista.
Naisen immenkalvo on venyvä sidekudos, joka löystyy penetraatiosta (esim. tamponin käytöstä) tai saattaa varomattomasti käsiteltynä revetä. Immenkalvon puhkeamista ja siitä seuraavaa verenvuotoa pidetään edelleen puutteellisessa seksitietouden piirissä neitsyyden menettämisen merkkinä. Todellisuudessa immenkalvot ovat luonnostaan erilaisia, eikä niiden tilasta voi päätellä mitään kantajansa seksikäyttäytymisestä. Otsikossa käytetty ilmaisu toistaa naisen seksuaalisuuteen liittyvää myyttiä, jossa immenkalvo on neitsyyttä suojaava sinetti. Sanamuoto "puhkaistaan" taas korostaa neitsyyden menettämistä - sen "viemistä" toiselta. Siinä toistuu heteroseksistinen stereotypia naisten passiivisesta roolista seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Naseva teksti asenteiden päivittämisestä ja tabujen rikkomisesta ansaitsee nasevan otsikon. Olisiko sukkelasanaisella kirjoittajalla ideoita yhtä silmiin osuvaksi, mutta ei stereotypioita sisältäväksi vaihtoehtoiseksi otsikoksi?
Kiitos palautteesta! :)
Mielestäni vertaus on osuva ja menee hyvin asiaan. Saa ihmiset lukemaan ja ennenkaikkea ajattelemaan lukemaansa. Se sai sinutkin reagoimaan, joten se teki tehtävänsä. Hyvä teksti saa ihmiset reagoimaan, joko negatiivisesti taikka positiivisesti, sillä ei ole väliä kumpaa se on, kunhan se herättää tunteita suuntaan taikka toiseen.
Mielestäni puhkaistaan immenkalvot vammaisuudelta on varsin hyvä metaforana. Ei varmaan kenkään ole ajattellut sitä noin "penetroivasti ja syvällisesti/teknisesti" kuin sinä olet. Hyvä huomio, en olisi itse edes tullut ajatelleeksi noin tarkkaan tuota asiaa, mutta toisaalta en oikein näe sitä pointtiakaan, miksi edes olisin, jos olen täysin rehellinen.
Suurella yleisöllä on aina ollut tietynlainen käsitys vammaisuudesta ja yksi näistä asioista on seksuaalisuus.
Vammaiset nähdään aseksuaaleina, lapsenomaisina ja neitsyinä.
Neitsyys sanana on omasta mielestäni feminiinen vaikka sitä voidaan käyttää kaikkiin olemassa oleviin sukupuoliin. Se on yleisesti hyväksytty termi kuvaamaan ihmistilaa, jossa ei olla vielä koettu seksuaalista kanssakäymistä. Immenkalvon puhkeaminen/poistuminen tms. on valtaosalle hyvin tuttu juttu kun puhutaan neitsyyden menetyksestä/ antamisesta pois. Se on konkreettisempi käsitteenä kuin poikuuden menettäminen. Valitettavasti miesten puolella kyseisellä toimenpiteellä ei ole niin fyysisiä merkkejä, kuin naisella. Täten metaforana se on toimivampi ainakin omasta mielestäni.
Mutta jos asia on mielestäsi epäoikeudenmukainen ja sorsii tiettyjä ihmisryhmiä, niin heitä kehiin ideoita mikä voisi olla mielestäsi parempi vaihtoehto tälle otsikolle. Olen avoin kaikille ehdotuksille, joka vastaa teemaa ja on siihen sopiva.
-
Jokainen ansaitsee päättää itse omasta kehostaan ja sen monipuolisuudesta tai rajoittuneisuudesta. Jos joku tykkää ihan välttämättä istua tuolissa ja leikkiä halvaantunutta, niin siitä vaan, mutta yhteiskunnan ei kuitenkaan pitäisi lähteä siihen leikkiin mukaan. Pidetään huolta ensin niistä, jotka todellisuudessa jeesiä tarvitsevat ja elämäntapa vammaiset saakoot itse järjestää apunsa, koska se on enemmän lifestyle juttu kun mitään muuta.. fettarinsa kullakin...
Tästä päästäänkin keskustelemaan siitä, missä menee fetissin ja identiteetin raja, ja voiko niitä edes erottaa toisistaan. Onhan sukupuolen korjauskin on monien mielestä pelkkä "elämäntapa tai fetissi, johon yhteiskunnan ei pitäisi lähteä mukaan", mutta silti sellaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä tehdään vaikka yhteiskunnassa on myös niitä "todellista apua tarvitsevia".
Kuka arvottaa, missä menee "todellisen avun" ja "tarpeettoman hoidon" raja? Jos joku kokee jatkuvasti elävänsä vääränlaisessa kehossa, eikä saa yhteiskunnalta apua asian korjaamiseen, hän voi pahimmillaan tappaa itsensä joko identiteettiongelman aiheuttaneen masennuksen takia tai siinä, kun hän omin keinoin alkaa tavoitella sellaista kehoa jollaisen kokee oikeaksi (esim. joutumalla tahallaan onnettomuuteen).
-
Käsittäisin niin, että mitä enemmän pyydetään yhteiskunnalta apua, sitä vähemmän ihmisellä on itsemääräämisoikeutta.
-
Kuka arvottaa, missä menee "todellisen avun" ja "tarpeettoman hoidon" raja? Jos joku kokee jatkuvasti elävänsä vääränlaisessa kehossa, eikä saa yhteiskunnalta apua asian korjaamiseen, hän voi pahimmillaan tappaa itsensä joko identiteettiongelman aiheuttaneen masennuksen takia tai siinä, kun hän omin keinoin alkaa tavoitella sellaista kehoa jollaisen kokee oikeaksi (esim. joutumalla tahallaan onnettomuuteen).
Hankala kysymys. Jos oletetaan, että halun toteuttaminen ja sen poistaminen ("parantaminen") olisivat kummatkin yhtä helppoja toimenpiteitä ja yhtä helposti saatavilla, mutta toteuttamisesta seuraa paljon rajoituksia henkilön elämään sekä tipahtaminen pysyvästi yhteiskunnan tuen varaan, kumman henkilö itse valitsisi? Kumpaa ratkaisua kohti yhteiskunnan kannattaisi pyrkiä tällainen yksilö kohdatessaan?
-
Tässä kohtaa nyt tarkoitin lähinnä näitä vammaislakiin säädettyjä juttuja, joita voidaan käyttää röyhkeästi hyödyksi vaikka aihetta siihen ei olisi. Tarkoitin juuri esim asumispalveluita, avustajapalveluita, kodinhoitamiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä arkisia asioita. Väärillä perusteilla myönnettyjä kuntoutuksia, eläkepäätöksiä, omaishoitajien juttuja, jotka ovat arkipäivää Liikuntarajoitteisen tms oikeasti vammautuneella ihmisellä.
Olen sitä mieltä, että jos ihminen kokee olevansa väärässä kehossa, se on tietenkin asia mihin pitää reagoida ja auttaa ihmistä eteenpäin. Minun mielestäni silloin on ihan ok, jos yhteiskunta jeesaa prosessissa, että saadaan yhteiskuntaan jäsen joka on onnellinen omassa elämässään ja pysyy toimintakuntoisena ja täten on hyödyllinen yhteisölleen =)
-
Perinnöllistä vammaisuutta sairastavan lisääntymistä pitäisi rajoittaa. Sikiötä pitää suojella omalta äidiltään.
-
Onneksi perinnöllisiä vammaisgeenejä kantaa vain naiset, niin miesten lisääntymistä ei tarvitse rajoittaa yhtään mitenkään ::)
-
Onneksi perinnöllisiä vammaisgeenejä kantaa vain naiset, niin miesten lisääntymistä ei tarvitse rajoittaa yhtään mitenkään ::)
Runkkaamalla ei lähde siemen itämään. Minulla on asiasta kokemusta.
-
Perinnöllistä vammaisuutta sairastavan lisääntymistä pitäisi rajoittaa. Sikiötä pitää suojella omalta äidiltään.
Onpas nyt ankeata ja keskenkasvuista ajattelua. Tiedäthän, että perinnöllisiä sairauksia kantavat saavat enimmäkseen terveitä lapsia? Sinunkin vanhemmat kantavat useiden perinnöllisten sairauksien geenejä ja siirrät tai olet jo siirtänyt ne myös omiin jälkeläisiisi.
Jos taas joku sairastaa jo jotain vakavaa perinnöllistä sairautta, niin ei todennäköisesti pariudu toisen samaa sairautta sairastavan tai lähisukulaisensa kanssa. Jälkimmäinen nyt ainakin on jo muutenkin kielletty.
Lähtökohtaisesti kaikista vakavimpina vammoina pidän erilaisia asennevammoja ja -ongelmia. Niitä kun tuntuu olevan muuten ihan fiksuilta ja järkeviltäkin vaikuttavilla ihmisillä. Ei auta, että peruskoulu on suoritettu, ei ammattikoulu, ei lukio, ei akateeminen tutkinto. Nämä asennevammat ja -ongelmat vaikuttavat vielä perinnöllisiltä, vaikka ovatkin oletettavasti vain opittuja ajattelumalleja. Taustalla voi olla myös tiedon puute. Ei ymmärretä edes alkeellisimmalla tasolla, miten geenit toimivat ja vaikuttavat.
Entäpä sitten lasten ja sikiöiden suojelu vanhemmilta, joilla on vakavia ongelmia päihteiden kanssa tai ovat muuten vaan soveltumattomia vanhemmiksi? Vanhemmaksi soveltumattomia on aivan varmasti paljon enemmän näennäisesti terveiltä vaikuttavien joukossa kuin jotain sairautta sairastavien. Vanhan sanonnan mukaan me kaikki sairastamme jotain, meitä ei vain ole tutkittu riittävän tarkasti.
-
No tää olisikin aika hemmetin hieno juttu jos haluttaisiin saada KAIKKI vammat & perinnölliset sairaudet vekka.
*evil grin*
Ei tänne jäis ketään, wow! =)
Runkkaus on päivän sana!
Ja muuten toi, että pelkästään naiset kantaa "haitallisia geenejä" meeppä sanoo toi mun isälle.. i dare you xD
Jos me mennään yhteiskuntana tähän suuntaan, niin vaihtoehtoisia dystopioita on Children of men, Cloud Atlas ja Gattaca. Itse näkisin tuon gattacan vaihtoehdon realistisempana tekno-yhteiskuntaan sopivampana, jos ajatellaan geenimanipulaatiota. Aina on ihmisiä jotka haluaa olla harder, better, faster, storger.. ja hyvät ihmiset tää ei oo paha juttu ollenkaan, mutta se mikä menee överiksi ON..
-
meeppä sanoo toi mun isälle.. i dare you xD
Onko isäsi kehitysvammainen?
hyvät ihmiset tää ei oo paha juttu ollenkaan, mutta se mikä menee överiksi ON..
En nyt yhtäkkiä keksi mitään enemmän överiä, kuin kehitysvammaiset lisääntymässä laitoksessa keskenään.
-
Luoja ihmiskuntaa varjelkoon:
http://www.youtube.com/watch?v=icmRCixQrx8
-
meeppä sanoo toi mun isälle.. i dare you xD
Onko isäsi kehitysvammainen?
hyvät ihmiset tää ei oo paha juttu ollenkaan, mutta se mikä menee överiksi ON..
En nyt yhtäkkiä keksi mitään enemmän överiä, kuin kehitysvammaiset lisääntymässä laitoksessa keskenään.
Ei mikään uusi ajatus tai ajattelija.
Tästä se alkoi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugeniikka
Sitten siirryttiin ensin kehitysvammaisiin ja sitten muihin.
Ja tähän se johti.
-
En tiedä onko sikiöiden tappaminen oikein vai väärin. Minkä vuoksi ihmisen, joka ei kykene huolehtimaan edes itsestään kuuluisi tehdä samanlaisia jälkeläisiä?
-
En tiedä onko sikiöiden tappaminen oikein vai väärin.
Siitä, onko abortti oikein vai väärin, ei olla koskaan yhtä mieltä. Onneksi abortti onkin Suomessa asia, josta raskaaksi tullut äiti saa päättää ihan itse.
-
En tiedä onko sikiöiden tappaminen oikein vai väärin.
Siitä, onko abortti oikein vai väärin, ei olla koskaan yhtä mieltä. Onneksi abortti onkin Suomessa asia, josta raskaaksi tullut äiti saa päättää ihan itse.
Vaikeasti kehitysvammaisen lapsen tapauksessa (todettu varma tapaus) ei saisi olla oma päätös. Henkaria kehiin vaan kylmästi.
-
Pohdinnat syntymäpoikkeavuuksien seulonnan etiikasta ja hyvän elämän edellytyksistä ovat toki aina mielenkiintoisia, mutta tuskin asiaan saadaan (tässäkään ketjussa) kovin tajunnanräjäyttäviä uusia näkökulmia.
Olisi kiva, jos palattaisiin puhumaan eri asteisesti vammaisiksi tai vammautuneiksi luokiteltavien ihmisten seksuaalisuudesta ihan viettien, nautinnon, haluttavuuden, fetissien ja käytännön asioiden, eikä vain mahdollisen lisääntymisen tasolla. Aiheesta ei varmaan ole vielä ihan kaikkea sanottu.
Fetissitkään tuskin ovat ihan pääasia tässä. Mutta mainitaan nyt sieltä fetissipuolelta Jennifer Chambers Lynchin elokuva "Boxing Helena" (suom. "Häkkilintu").
-
Vaikeasti kehitysvammaisen lapsen tapauksessa (todettu varma tapaus) ei saisi olla oma päätös.
Jos viisitoista vuotta sitten olisin uskonut lääkäriä kun sanoi, että keskeytetään raskaus koska lapsi on vammainen, minulla ei tällä hetkellä olisi täysin tervettä lasta.
-
Minkä vuoksi ihmisen, joka ei kykene huolehtimaan edes itsestään kuuluisi tehdä samanlaisia jälkeläisiä?
Anteeksi nyt vaan, mutta ihmiset eivät ole mitään piparkakkumuotteja, suvuttomasti lisääntyviä ameeboja. Ihminen lisääntyy suvullisesti, jolloin jälkeläiset ovat aina pieniä yllätyksiä. Siis vielä kerran: Sairaat vanhemmat voivat saada täysin terveitä lapsia, terveet vanhemmat sairaita lapsia.
Lisäksi koska viimeksi oman seksuaalisuuden toteuttaminen on ollut yhtäkuin lisääntyminen? Karvattomalle apinalle eli ihmiselle ei varmaan koskaan, eikä varsinkaan modernien ehkäisyvälineiden yleistymisen jälkeen.
Joten eiköhän ole ketjun aloittajankin tavoitteiden mukaisesti aika tuulettaa asenteita ja todeta, että hauska ja vastuullinen seksi kuuluu ihan kaikille. Toivoa sopii, että Alankomaiden malli yleistyy myös muissa EU-maissa.
-
Minkä vuoksi ihmisen, joka ei kykene huolehtimaan edes itsestään kuuluisi tehdä samanlaisia jälkeläisiä?
Toisinaan lapsi on sukupuolielämän lisätuote. Sellainen jota ei olisi halunnut, mutta se vain lähtee alulle kun toteuttaa omia seksuaalisia viettejä.
Joskus tämä tuntuu niin väärältä kun perheet jotka epätoivoisesti haluavat lasta vuosia, eivät sitä saa.
Sitten ne jotka eivät sitä halua, niille tulee useita joista eivät kykene eivätkä halua pitää huolta.
-
Joskus tämä tuntuu niin väärältä kun perheet jotka epätoivoisesti haluavat lasta vuosia, eivät sitä saa.
Sitten ne jotka eivät sitä halua, niille tulee useita joista eivät kykene eivätkä halua pitää huolta.
Elokuvan Idiocracy (http://www.imdb.com/title/tt0387808/) (Idioluutio) alussa oli tästä mainio pätkä. Löytyi näköjään YouTubestakin, mutta huonolla kuvanlaadulla:
http://www.youtube.com/watch?v=icmRCixQrx8
Elokuva kertoo tulevaisuudesta, jossa koko yhteiskunta on tyhmä koska tyhmät ihmiset lisääntyvät ja älykkäät ihmiset ovat hävinneet koska he eivät enää lisäänny.
-
En tiedä onko sikiöiden tappaminen oikein vai väärin.
Siitä, onko abortti oikein vai väärin, ei olla koskaan yhtä mieltä. Onneksi abortti onkin Suomessa asia, josta raskaaksi tullut äiti saa päättää ihan itse.
Vaikeasti kehitysvammaisen lapsen tapauksessa (todettu varma tapaus) ei saisi olla oma päätös. Henkaria kehiin vaan kylmästi.
Kannattaa katsoa menneisyyteen.
Ajatustesi seurauksetta eivät vain aina ole olleet kovin hyviä.
Sinun/teidän ajatus malli lähti lapasesta 30-luvulla ja siitä seuranneita asenteita korjattiin vielä 60-luvulla (esim. pakko sterilisaatiota).
Ps. http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/hiukkavaaran-maanpuolustusleirilla-opetellaan-erataitoja-katso-kuvat/631733/
-
Joskus tämä tuntuu niin väärältä kun perheet jotka epätoivoisesti haluavat lasta vuosia, eivät sitä saa.
Sitten ne jotka eivät sitä halua, niille tulee useita joista eivät kykene eivätkä halua pitää huolta.
Elokuvan Idiocracy (http://www.imdb.com/title/tt0387808/) (Idioluutio) alussa oli tästä mainio pätkä. Löytyi näköjään YouTubestakin, mutta huonolla kuvanlaadulla:
http://www.youtube.com/watch?v=icmRCixQrx8
Elokuva kertoo tulevaisuudesta, jossa koko yhteiskunta on tyhmä koska tyhmät ihmiset lisääntyvät ja älykkäät ihmiset ovat hävinneet koska he eivät enää lisäänny.
Feministi paratiisissa kyvykkäät maksaa näiden kehitysvammaisten kullin uittamiset. Puhutaan oikeudenmukaisuudesta. Tässä maassa ei ole pulaa, kuin maksajista. Toisten rahoilla hillujista ei ole puutetta.
-
Feministi paratiisissa kyvykkäät maksaa näiden kehitysvammaisten kullin uittamiset. Puhutaan oikeudenmukaisuudesta. Tässä maassa ei ole pulaa, kuin maksajista. Toisten rahoilla hillujista ei ole puutetta.
Jaapajaa, ankeata on. Eiköhän nyt ole olemassa paljon suurempi joukko täysin terveitä ihmisiä, jotka käyttävät sossun luukulta saamansa rahat alkoholiin ja tupakkaan. Ne sinunkin veronmaksajana maksaneet rahat.
Alkoholi ja tupakka ovat siitä huonoja kulutushyödykkeitä, että niiden kuluttaminen lieveilmiöineen aiheuttaa yhteiskunnalle enemmän sivukuluja kuin mitä niistä verotuloina valtion kassaan tulee. Lisäksi vaikka nyt jossain kohtuullisissa määrin alkoholi ja tupakka nyt ehkä edistävätkin ihmisten pariutumista, niin useimmilla varsinkin sossun asiakkailla homma on jo karannut käsistä, ja päihteiden käytön vaikutus parisuhdemarkkinoilla on heidän kohdalla jo negatiivinen.
Erilaiset luvalliset ja laillistetut seuralais- ja erotiikkapalvelut sen sijaan taas nähdäkseni tuottaisivat enimmäkseen kaikkea hyvää kaikille. Jos nyt jotain lieveilmiöitä niihin voidaan katsoa liittyvän, niin niiden kansantaloudelliset vaikutukset ovat aivan varmasti pienemmät kuin päihteiden ja tupakan aiheuttamat negatiiviset vaikutukset. Todennäköisesti sossun maksusitoumuksella korvaamat seuralais- tai erotiikkapalvelut säästäisivät huomattavasti veronmaksajien rahoja. Vähemmän kuluja päihteisiin, mielialalääkkeisiin ja hoivapalveluihin.
Lisäksi toisin kuin alkoholia ja tupakkaa, niin seuralais- ja erotiikkapalveluita saa ainakin toistaiseksi tuottaa maksutta täysin vapaasti, omasta vapaasta tahdostaan. Vain ihmisten asenteet ovat se ongelma. Minullakin on asennevamma. Aina välillä tulee nähtyä kaupungilla todella viehättävän näköisiä ihmisiä pyörätuolissa jne. Mieleni on tehnyt mennä keskustelemaan heidän kanssa, mutta en ole uskaltanut, koska olen pelännyt niin heidän kuin muidenkin ihmisten reaktioita. Vaikka tosiasiallisesti vaaraa hyväksikäyttämisestä ei ole, niin leimautumisen vaara on olemassa. Toisaalta en myöskään halua leimautua ihmiseksi, jonka kuvitellaan menevän juttelemaan pyörätuolissa istuville hyvää hyvyyttään, vaan ihan oikeasti siksi, että pidän heitä aivan yhtä mielenkiintoisina ihmisinä kuin kaikkia muitakin.
Jos hyväksikäyttäjäksi tai muuten vaan huonoksi ihmiseksi leimautumisen vaaraa ei olisi tai jos se olisi ainakin nykyistä pienempi, niin aivan varmasti useammalle löytyisi kumppani vapailta markkinoilta. Sekin auttaisi jo paljon, jos sairaiden ja vammaisten seksuaalisia tarpeita ei vähäteltäisi. Aivan samanlaiset halut ja tarpeet heillä on kuin kaikilla muillakin. Vammahan ei ole välttämättä perinnöllinen, vaan voi olla myös onnettomuuden seurausta. Kuka tahansa meistä, melkein koska tahansa, voi joutua esimerkiksi vakavaan liikenneonnettomuuteen. Siinä voi joutua hyväkin parisuhde koetukselle, ja sinkuilla ei ole edes senkään vertaa toivoa siinä tilanteessa.
Oma lukunsa on tietenkin seuralais- ja erotiikkapalveluita tuottavien henkilöiden oikeudet ja työturvallisuus. En kuitenkaan usko, että Alankomaissa kovin moni näitä palveluita laillisesti ja luvallisesti tuottaa vasten tahtoaan. Lisäksi ainakin henkilökohtaisesti pitäisin huomattavasti epämiellyttävämpänä seuralaisena jotain känniääliötä, joka haisee pahalle ja ei pidä itsestään muutenkaan huolta. Urheilullinen nainen taas on aina urheilullinen nainen, oli kainalosauvat ja pyörätuoli tai ei.
-
Onnettomuus ei vaikuta perimään. Ei ihmiseltä voi riistää lisääntymistä sen vuoksi, että käskyt ei mee selästä läpi. Kehitysvamma joka tulee perimästä ja on johtanut jo laitostumiseen täytyy olla este lapsien hankkimiselle ja jos näin ei ole, niin asia täytyy muuttua. Onko kenelläkään antaa esimerkki tapauksia jossa laitos asiakkaat on tehneet jälkeläisiä? Ei tällaisia hullutuksia kannata salassa pitää.
-
Mitä sinä nyt huudat, nimilistaa vammaisista jotka ovat saaneet jälkeläisiä? Ja sitten? Käyt henkilökohtaista vendettaa näitä ihmisiä kohtaan vai? Julkaiset valokuvat sanomalehdissä? ::)
-
Mitä sinä nyt huudat, nimilistaa vammaisista jotka ovat saaneet jälkeläisiä? Ja sitten? Käyt henkilökohtaista vendettaa näitä ihmisiä kohtaan vai? Julkaiset valokuvat sanomalehdissä? ::)
Miksi tällaista "hienoutta" pitäisi salata. Jos Suomessa aidosti kannustetaan laitoksissa asuvia kehitysvammaisia lisääntymään, niin eihän tämä mikään salaisuus voi olla. Demokratiaan kuuluu avoimuus ja kai maksajienkin ääntä pitää kuunnella. Laitoksella on aina johtaja ja haluaisin nähdä tämän naisen puolustelevan helsinginsanomissa valitsemaansa linjaa.
-
Laitoksella on aina johtaja ja haluaisin nähdä tämän naisen puolustelevan helsinginsanomissa valitsemaansa linjaa.
Entäs jos laitoksen johtaja onkin mies? Kerro laitoksen nimi niin googlataan kuka hän on.
-
Muistutan kahdesta asiasta: siitä mikä tämän ketjun varsinainen aihe on ja myöskin baarin pelisäännöistä:
"Emme hyväksy henkilöihin kohdistuvaa epäasiallista kirjoittelua. Myös sukupuolen, suuntauksen tms. perusteella tapahtuva syrjintä ja vihakirjoittelu on kielletty. Vältä siis turhaa asioiden kärjistämistä ja suoranaista provosoimista. "
-
Muistutan kahdesta asiasta: siitä mikä tämän ketjun varsinainen aihe on ja myöskin baarin pelisäännöistä:
"Emme hyväksy henkilöihin kohdistuvaa epäasiallista kirjoittelua. Myös sukupuolen, suuntauksen tms. perusteella tapahtuva syrjintä ja vihakirjoittelu on kielletty. Vältä siis turhaa asioiden kärjistämistä ja suoranaista provosoimista. "
Maailmassa on aika paljon ihmisiä jotka pitää provosointina perimän vuoksi laitostuneiden asukkaiden kannustamista lisääntymiseen.
On aina hyvä neuvo olla takertumatta ihmiseen ja pysyä asiassa. Olen kaikessa toiminnassani hakenut tasa-arvoa. Mielestäni feminismi ei edusta tasa-arvoisuutta millään muotoa. Mielestäni on aika alhaista yrittää lyödä säännöillä joita me molemmat kunnioitamme.
-
Laitoksella on aina johtaja ja haluaisin nähdä tämän naisen puolustelevan helsinginsanomissa valitsemaansa linjaa.
Entäs jos laitoksen johtaja onkin mies? Kerro laitoksen nimi niin googlataan kuka hän on.
Voihan se toki mieskin olla. Julkisen puolen virat vaan menee etupäässä naisille. Näin "mutu" tuntumalla pitäisin hiukan epätodennäköisenä, että miehen johtamassa laitoksessa kannustettaisiin kehitysvammaisia lisääntymäämn yhteiskunnan kustannuksella, toki se on mahdollista. Mielestäni asiaa ei tulisi piilotella sukupuolesta riippumatta. Mikä aiheessa voisi olla niin kipeää, että se pitää tehdä suljettujen ovien takana?
-
Mielestäni feminismi ei edusta tasa-arvoisuutta millään muotoa.
Feminismille on oma ketju täällä (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=5173.0). Feminismi ei ole tieteen kannalta vamma, joten lienee tarpeetonta keskustella siitä tässä ketjussa. Myöskään vammaisten suvaitseminen ja feminismi eivät ole synonyymejä.
Ja ei, en ole feministi.
-
Mä voisin kommentoida ihan tota alkuperäistä aihetta lyhyesti!
En ole varsinaisesti aiheeseen paneutunut, tai sen kummemmin sitä miettinytkään koskaan. Mutta oon kyllä flirttaillut sekä kuulo- että näkövammaisten kanssa (varsinkin jälkimmäisten, joita aikoinaan tunsin työn kautta tosi paljon) ihan yhtä lailla kuin fyysisesti terveidenkin (mikäs tälle nyt ois korrekti termi..). Myöskään liikuntavamma ei mulle olisi este, kyllä mä oon nähny monta tosi hottista miestä, joilla on pyörätuoli. Toisihan se varmasti haastetta elämään, etenkin just kuulovamma mun ajatuksissa ainakin, koska pitäis opetella uusi kieli. Toisaalta, jos on tarpeeks mukava heppu, niin miksei sitä opiskelisi.
Kehitysvammaisen kanssa en lähtisi harrastelemaan mitään intiimimpää, ellei sitten aspergeria lasketa kehitysvammaksi (sehän on autisminkirjoon kuuluva, mutta kuitenkin eri asia kuin autismi).
Mielenkiintoinen aihe kyllä.
-
[moderaattori] *editoitu henkilöön suoraan nimellä kohdistettu asiaton kommentti*
Palataan alkuperäiseen aiheeseen kiitos :)
BTW.
Mites teillä muuten meni kalevalabileet?
Törkyteatteri oli mulle uusi tuttavuus, esitys oli varsin huvittava, vaikka en itse eritteitä erityisemmin fanitakkaan, oli homma tehty tosi kivasti Goodous!
-
"Hieno keskustelunavaus vähänpuhutusta aiheesta, kiitos! Jos rakentavaa kritiikkiä tekstistä nimenomaan seksuaalisia stereotypioita kumoavana kirjoituksena saa antaa, harkitsisin otsikon kielikuvan vaihtamista.
Naisen immenkalvo on venyvä sidekudos, joka löystyy penetraatiosta (esim. tamponin käytöstä) tai saattaa varomattomasti käsiteltynä revetä. Immenkalvon puhkeamista ja siitä seuraavaa verenvuotoa pidetään edelleen puutteellisessa seksitietouden piirissä neitsyyden menettämisen merkkinä. Todellisuudessa immenkalvot ovat luonnostaan erilaisia, eikä niiden tilasta voi päätellä mitään kantajansa seksikäyttäytymisestä. Otsikossa käytetty ilmaisu toistaa naisen seksuaalisuuteen liittyvää myyttiä, jossa immenkalvo on neitsyyttä suojaava sinetti. Sanamuoto "puhkaistaan" taas korostaa neitsyyden menettämistä - sen "viemistä" toiselta. Siinä toistuu heteroseksistinen stereotypia naisten passiivisesta roolista seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Naseva teksti asenteiden päivittämisestä ja tabujen rikkomisesta ansaitsee nasevan otsikon. Olisiko sukkelasanaisella kirjoittajalla ideoita yhtä silmiin osuvaksi, mutta ei stereotypioita sisältäväksi vaihtoehtoiseksi otsikoksi?"
Kiitos palautteesta! :)
Mielestäni vertaus on osuva ja menee hyvin asiaan. Saa ihmiset lukemaan ja ennenkaikkea ajattelemaan lukemaansa. Se sai sinutkin reagoimaan, joten se teki tehtävänsä. Hyvä teksti saa ihmiset reagoimaan, joko negatiivisesti taikka positiivisesti, sillä ei ole väliä kumpaa se on, kunhan se herättää tunteita suuntaan taikka toiseen.
Mielestäni puhkaistaan immenkalvot vammaisuudelta on varsin hyvä metaforana. Ei varmaan kenkään ole ajattellut sitä noin "penetroivasti ja syvällisesti/teknisesti" kuin sinä olet. Hyvä huomio, en olisi itse edes tullut ajatelleeksi noin tarkkaan tuota asiaa, mutta toisaalta en oikein näe sitä pointtiakaan, miksi edes olisin, jos olen täysin rehellinen.
Suurella yleisöllä on aina ollut tietynlainen käsitys vammaisuudesta ja yksi näistä asioista on seksuaalisuus.
Vammaiset nähdään aseksuaaleina, lapsenomaisina ja neitsyinä.
Neitsyys sanana on omasta mielestäni feminiinen vaikka sitä voidaan käyttää kaikkiin olemassa oleviin sukupuoliin. Se on yleisesti hyväksytty termi kuvaamaan ihmistilaa, jossa ei olla vielä koettu seksuaalista kanssakäymistä. Immenkalvon puhkeaminen/poistuminen tms. on valtaosalle hyvin tuttu juttu kun puhutaan neitsyyden menetyksestä/ antamisesta pois. Se on konkreettisempi käsitteenä kuin poikuuden menettäminen. Valitettavasti miesten puolella kyseisellä toimenpiteellä ei ole niin fyysisiä merkkejä, kuin naisella. Täten metaforana se on toimivampi ainakin omasta mielestäni.
Mutta jos asia on mielestäsi epäoikeudenmukainen ja sorsii tiettyjä ihmisryhmiä, niin heitä kehiin ideoita mikä voisi olla mielestäsi parempi vaihtoehto tälle otsikolle. Olen avoin kaikille ehdotuksille, joka vastaa teemaa ja on siihen sopiva.
Tuossa kirjoituksessasi oli lainaukset väärin. En ala niitä korjaamaan, lisäsin kuitenkin lainausmerkit siihen osioon, johon vastasit.
Ja kommentoin, että olen jättänyt tämän ketjun kommentoimatta juurikin otsikon vuoksi. Tuskin kommenttieni puuttuminen vaikuttaa kokonaisuuteen mitenkään, joten jatkakaa vain, mutta älkää kuvitelko, että otsikko olisi hyvä, jos siitä valittaa vain yksi tai kaksi ihmistä. Tai että negatiivinen reaktio henkilöön tai sanavalintaan otsikossa ajaisi asiaa.
Vir
-
Onko mielestänne sairailla, vammaisilla ja ns. "epätäydellisillä" oikeus harjoittaa ÄsÄmmää? Kuuluuko kinkyrakkaus kaikille?
-
Tässä aiempia ketjuja aiheesta:
Simulaatio-sessio liikuntarajoittesen arjesta (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=7128.0)
Puhkaistaan immenkalvot vammaisuudelta (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=5490.0)
-
On oikeus ja kuuluu.
-
On oikeus ja kuuluu.
+1
On todellakin oikeus ihan yhtäpaljon kuin muuhunkin toimintaan. Musta olia hyvä pohja ajatella niin, että asettaa itsensä siihen tilalle. Jos minulle kävisi niin tai näin, toimintakykyni sen seurauksesta laskisi, olisiko minulla vielä oikeus tehdä samoja asioita kuin ennenkin? Luulenpa, että ei ne halut ja tarpeet sieltä mihinkään muutu. Jonka seurauksesta pitäisi kysyä itseltään, miksi en sitä voisi enää tehdä? Ei minuus ole fyysisessä kehossa tai rajoitteissa joita koen. Se on paljon suurempaa. Kyllä omaa minuuttaan pitää saada toteuttaa.
-
Onko mielestänne sairailla, vammaisilla ja ns. "epätäydellisillä" oikeus harjoittaa ÄsÄmmää? Kuuluuko kinkyrakkaus kaikille?
No kyllä koen, että minulla on oikeus harjoittaa kinkyseksiä, vaikka olen astmaatikko, masentunut, ylipainoinen ja muutenkin hyvin epätäydellinen yksilö.
-
Onko mielestänne sairailla, vammaisilla ja ns. "epätäydellisillä" oikeus harjoittaa ÄsÄmmää? Kuuluuko kinkyrakkaus kaikille?
No kyllä koen, että minulla on oikeus harjoittaa kinkyseksiä, vaikka olen astmaatikko, masentunut, ylipainoinen ja muutenkin hyvin epätäydellinen yksilö.
...Jos nyt kuitenkin olette sitä mieltä, että ei ole oikeutta, niin tulkaa estämään.
-
Jo tämä kysymys itsessään on korni ja mauton. Totta kai on, siinä kuin kaikilla muillakin.
-
Kenties vieläkin vaikeampi kysymys on, että miksi monet eivät voi toteuttaa itseään tai elää itsenään, vaan aina jää vaille kaikkea. Joskus kirpaisee, kun näkee hyvin monenlaisia pariskuntia, ja itse on aina yksin. Totta kai sitä kysyy itseltään parikin kysymystä. En nyt siitä random-nussuttelusta puhu.
Joo, oikeus on kaikilla ja oikeutta tässä perännyt hela
elämän. Oikeus ja kohtuus ei aina osu kohdille, oli paljon tai vähemmän "vammainen".
Itseasiassa hoidan aika usein mm. pyörätuoli-ihmisiä joilla on parisuhde, avio tai muu yhteiselo. Se on kai true orjan osa (-:
-
Kiva tietää. Ehkä viestitän täällä jatkossakin.