Pettäminen

[Underworld]

Oma perusluonne varsin rehellinen ja kokenut, että avoimuumus ja rehellisyys ei pääsääntöisesti koskaan virhe. Ei ole kokemuksia pitkäaikaisemmista monisuhdekuvioista, joskus lyhyen aikaa säätänyt 2-3 henkilön kanssa, mutta kaikki tiesivät missä mennään. Tässä tapauksessa muilla osapuolilla ei ollut kiinnostusta tietää mitä puuhaan muiden kanssa, enkä kysellyt itsekkään. Taas jos pelissä enemmän tunnetta ja sitä kautta potentiaalista mustasukkaisuutta, tapana pitää kumppani kartalla vaikka ihan ei-seksuaalisessa ja neutraalissa mielessä muita naisia tapaan 

[Ambra]

Joskus puhuminen kumppanin kanssa on mahdotonta ja etenkin silloin jos toinen osapuoli ei halua nähdä ongelmaa, tai näkee ongelman, mutta lähtee syyttämään siitä toista osapuolta, ei jaksa kun on töissäkin stressiä, päätä särkee, ei just nyt kun on muuta tärkeämpää tekemistä. Puhumista voi vältellä hamaan hautaan asti. Täytyy olla sitkeä ja ottaa aina tasaisin väliajoin asia puheeksi ja pettyä siihen, kun ei taaskaan saanut asioihin mitään tolkkua. Jos tätä kestää monta vuotta, niin kyllä siinä alkaa katsella aidan toisella puolella kasvavaa vihreämpää ruohoa.

Kun on sitten aikansa yrittänyt ja aloittanut ne keskustelut ja pettynyt, niin käykin niin, että jotain on liikahtanut ja toinen osapuoli tuleekin vastaan. Silloin jää ns. haavi auki, että täh? Ykskaks yllättäen on saatu asiat sovittua ja elämä jatkuu. Kukin pari sopii tavallaan. Jos pari on ollut 20 v yhdessä niin kyllä siinä tapahtuu lämpenemistä ja kylmenemistä ja haaleissa vesissä uimistakin ja ihan molemmin puolisesti. Koska me ihmiset muutumme iän ja elämän kokemuksen kautta niin kyllä se parisuhdekin muuttuu vai onko jollakulla sellainen fiilis, että on täysin samanlainen 40 vuotiaana kuin 20 vuotiaana.

Itse olin nuorempana ehdottomasti sitä mieltä, että kumminkaan puolin ei käydä vieraissa, ei edes sopimalla. Nyt olen sitä mieltä, että vaihtelu virkistää ihan kummallekin osapuolelle suotunu. Olen itse mennyt sillä ajatuksella naimisiin aikoinaan, että tämä liitto kestää hautaan asti. En siis ihan vähällä luovuta, mutta nyt kun lapset alkaa olla jo ponnistamassa kohti omaa elämäänsä, niin joutuu katsomaan hiukan sitä parisuhteenkin tulevaisuutta uusin silmin. Keskimääräisellä eliniän odotteella tässä on vielä 40 v togo. Siitä seksuaalisesti aktiivista ikää on 15 - 25 v (joillakin se ei tietty laske ikinä). Jos on parisuhdetta jo takana 20 v niin  kyllä ainakin itselläni on käynyt mielessä, että miksi meidän pitäisi olla joutsenia.

Puolisoni kanssa on tultu keskusteluissa siihen tulokseen, että on vapaus käydä ns. vieraissa ihan molemmin puolin ja se järjestely näyttäisi toimivan. Tämä sopimus sisältää myös kinkyilyn.

Luin jokunen vuosi sitten jotain keskustelupalstaa netissä, jossa nainen kysyi, että kun ei ole saanut mieheltään kahdeksaan vuoteen, niin miten kauan hänen on vielä odotettava. Joku täällä sanoi, että sekin on toisen pettämistä, kun ei anna sitä mitä toinen tarvitsee. Toisaalta voiko sitä vaatia toiselta, jos ei nyt vain satu tekemään mieli tai se puoliso ei saa himoja enää hyrräämään, kun se puoliso on niin tuttu. Minusta silloin on kohtuullista antaa itselleen lupa nauttia ja jos se puoliso ei halua asiasta jutella niin mielestäni tässä asiassa on oikeus suoda itselleen nautinto jonkun muun sylissä. Seksuaalisuus on kuitenkin meidän perustarpeita, me syömme ja nukumme siitäkin huolimatta, että toinen sen kieltäisi. Toki homman voi hoitaa apuvälinein, mutta ikävä toisen ihmisen luo on aika väkevä. Se, että voiko tätä sääntöä soveltaa esim. siihen, että hassaa kaikki rahansa ja perhe kuolee nälkään on minusta toinen juttu. Meillä on velvollisuus huolehtia jälkikasvustamme.

Ei tähän ole yksiselitteistä vastausta vaan kukin menee omalla tavallaan.

[Chmlnidae]

Niin, avioliitossa on velvollisuus huolehtia myös aviopuolisosta. Ja niissä valoissa taidetaan se uskollisuuskin juuri mainita, ja velvollisuus rakastaa niin myötä kuin vasta.... Olen hiukka huono asiasta puhumaan kun jo varhaisteininä asiaan perehdyttyäni päätin etten koskaan mene naimisiin. Mutta se on sopimus joka on yhdessä tehty. Valinta. Sen rikkominen on oltava uudelleen sopimista. Jos toinen ei keskustele se ei tarkoita ettei asioita voi itse ilmaista. Aina voi. Se on myös toinen asia mitä sellaisesta ilmaisemisesta seuraa. Se juuri on se valinta. Usein tilanne on että teit niin tai näin niin aina on väärinpäin, eli helppoja teitä ei ole.
Läheisyys on perustarve. Seksuaalisuuden olemisesta perustarve niin että se sisältää toisen ihmisen en ole täysin vakuuttunut.

[-katy-]

Terminologia vähän tökkii mut menköön...

Jos rajaa pettämisen vain seksin alueelle pettää itseään. Eikä ihminen voi olla uskollinen kuin itselleen. Itsensä pettäminen on aina myös toisen/ten pettämistä. Ja toisten pettäminen itsensä pettämistä.

Aamen aamen (-:

[ressu]

Asiaa voi vääntää mihin suuntaan vaan ja se parasmielipide tulee aina itseltä. Kuka tahansa ehdottelee mitä tahansa
niin itse siitä kuitenkin päättää mihin suuntaan mennään. Ambra kiteytti aika hyvin miten homma etenee.

[Lunttu]

Pettäminen on yhteisten sopimusten rikkomista ja salaa toimimista toisen selän takana. Toisen ihmisen kusettamista rankimmalla mahdollisimmalla tavalla. Jos ei suhteessa saa riittävästi seksiä, niin varmaan silloin hakee toisaalta, mutta kyllä senkin pitäisi olla avointa ja rehellistä/yhdessä sovittua.

Jos on sovittu, että ulkopuolisia suhteita voi olla mukana kuviossa, niin eihän se mitään pettämistä silloin ole.

Juurikin tämä.
Vielä rautalangasta myös väännettävä tämä jos joku vaikka ei ilman tajuaisi: se pelkästään että suhde on poly ei tarkoita etteikö tässäkin suhteessa voisi pettää.

[Loc]

Fyysinen kiihotus on ainakin Hyperseksuaaliselle yhtä perustarve kuin nistille piikki tai juopolle pullo. Tai naiselle huomio. Sitä en sitten osaa sanoa miten korkealle tuo nk. Normaaleilla nousee. Muttas joo. Niin paljon kun on haluja niin niin paljon niistä tulee huolehtia jos jonkun ristikseen ottaa. Eri ja hankala asia sitten jos toinen ei pysty.

[Niksu]

Mikä oikeastaan ajaa ihmiset pettämään? Yleensähän pettämistä perustellaan sillä, ettei suhteessa ole ollut tarpeeksi seksiä, mutta onko pettäminen kuitenkin lopulta vain seurasta siitä, ettei ongelmista osata puhua ja puhumisen ja tekojen sijaan päädytään pettämään toista? Useinhan pettämistä perustellaan myös sillä, ettemme me ihmiset olisi yksiavoisia, mutta onko tämäkään selitys sille, miksi ihmiset pettävät?

Uskon klassiseen parisuhteeseen ja omaan vahvan siihen liittyvän arvomaailman ja taidan olla sukupuuton partaalla oleva laji.

Jos rajaan pettämisen klassiseen parisuhteeseen (ehkä toimii muissakin konteksteissa), niin mielestäni tämä toisen kusettaminen johtuu aina ratkaisemattomista ongelmista, huonosta itsekontrollista tai ihan puhtaasta välinpitämättömyydestä jne. Ongelmien juurisyyt voivat olla moninaiset. En kuitenkaan kykene ymmärtämään toisen ihmisen tahallista loukkaamista.

Pettämisessä on aina kyse omasta valinnasta oli toinen osapuoli siihen pihtaamisellaan tai muulla käytöksellään edistänyt sitä tai ei, loppukädessä pettäjä itse tekee päätöksen toisen ihmisen loukkaamisesta.

Pettäminen on valinta siinä missä uskollisuuskin.

[Loc]

Antaminen ja antamatta jättäminen yhtä lailla valintoja. Toinen, toisen tarpeet ja ongelmat. Koko setti. Sitä päättää myös kenen kanssa tai ilman. Mikä kellekin paras.

[Niksu]

Antaminen ja antamatta jättäminen yhtä lailla valintoja. Toinen, toisen tarpeet ja ongelmat. Koko setti. Sitä päättää myös kenen kanssa tai ilman. Mikä kellekin paras.

Totta. Monet asiat elämässä ovat valintoja. Oma mielipide kiteytyy aika pitkälti valintaan kenen kanssa haluan olla ja sitten peukut pystyyn ja toivotaan, että valinta on ollut pitkässäkin tähtäimessä oikea. Kumppanivalinnan jälkeen toivotaankin vain suhteelle suotuisia säitä ja hyvää kommunikointia... kaipa sitä voi niitä säitä itsekin edesauttaa ainakin osittain.

Pettäminen on omalla kohdallani erilainen valinta siinä mielessä, että se on arvojeni vastaista, mutta jokainenhan määrittelee omat arvonsa itse. Ilmankin arvojani pitäisin pettämistä erilaisena valintana, koska pettäminen on tietoista toisen loukkaamista eikä esimerkiksi virheellinen valinta, joka on johtunut huonosta itsetuntemuksesta tai vastaavasta. Ajatellaan vaikka seksuaalisten tarpeiden yhteensopimattomuutta. Joskus ihmiset menevät yhteen tietäen pienistä epäyhteensopivuuksista ja pahimmillaan nämä epäyhteensopivuudet kasvavat suuriksi ongelmiksi. Tällöin on vain yritettävä ratkaista ongelma, erota tai valita jääminen parisuhteeseen, joka on epätyydyttävä. Miten sitten epätyydyttävyyden ratkaisee onkin seuraava ongelma ratkaistavaksi. Ihmiset myös muuttuvat ja näissä kohdin parisuhteet usein punnitaankin.

Mut joo... kuhan vaan tässä pohdin asiaa omien ajatusten pohjalta.

[Tunne_ja_tahto]

Jostakin luin selvityksen, jossa todettiin miesten pettämisen suurimmaksi syyksi läheisyyden puutteen. Itse uskon tuohon jonkin verran.

Olen aiemmissa suhteissani pettänyt. Edellisessä suhteessa kumppani teki selväksi, että tärkeintä on toimia niin, ettei jää kiinni. Koskaan ei tivannut tai kysellyt. Hänelle riitti vähempi lähelläolo kuin minulle ja ihmetteli sitä kun olisin halunnut vaikkapa istua sylikkäin sohvalla TV:tä katsellessa.

Nykyistä kumppaniani en ole pettänyt. Saan häneltä riittävästi läheisyyttä, vaikka asumme eri osoitteessa.

[Niksu]

Jostakin luin selvityksen, jossa todettiin miesten pettämisen suurimmaksi syyksi läheisyyden puutteen. Itse uskon tuohon jonkin verran.

Olen aiemmissa suhteissani pettänyt. Edellisessä suhteessa kumppani teki selväksi, että tärkeintä on toimia niin, ettei jää kiinni. Koskaan ei tivannut tai kysellyt. Hänelle riitti vähempi lähelläolo kuin minulle ja ihmetteli sitä kun olisin halunnut vaikkapa istua sylikkäin sohvalla TV:tä katsellessa.

Nykyistä kumppaniani en ole pettänyt. Saan häneltä riittävästi läheisyyttä, vaikka asumme eri osoitteessa.

Tuo on helppo allekirjoittaa ainakin omalta osalta. Läheisyys ja tunnevastineet ovat itselle ainakin tärkeitä parisuhteessa. Maailma näyttäisi menevän pikkuhiljaa siihen suuntaan (ainakin siis Suomessa vaikuttaisi tapahtuvan = Suomi on koko maailma tietysti), että miehetkin alkavat tiedostaa enemmän tunteitaan ja sitä kautta miehet alkavat myös pikkuhiljaa vaatia suhteelta myös samoja asioita, mitä naiset ovat jo osanneet hetken tehdä. Tämähän voi tietysti olla vain jotain omaa subjektiivista harjaa, mutta fiilis kuitenkin.

[-katy-]

Läheisyys ja tunnevastineet ovat itselle ainakin tärkeitä parisuhteessa. Maailma näyttäisi menevän pikkuhiljaa siihen suuntaan (ainakin siis Suomessa vaikuttaisi tapahtuvan = Suomi on koko maailma tietysti), että miehetkin alkavat tiedostaa enemmän tunteitaan ja sitä kautta miehet alkavat myös pikkuhiljaa vaatia suhteelta myös samoja asioita, mitä naiset ovat jo osanneet hetken tehdä.

Eli vissiin sitten evoluutio etenee jollain lailla vaiko kasvatus ja ympäristö muuttunut joiltain osin kovastikin. Harmi,että naisihmiset ovat vaatineet sellaista mitä ei ole ollut mahdollista tarjota..joskus 50-60-luvulla kaiketi lasten kasvattaminen katsottiin olevan kai äireen hartioilla- poikalapset ja tyttölapset kasvatettiin hieman eri tavoilla..pojat olivat poikia ja tytöt tyttöjä,pojat ei itke niin paljoa eivätkä pukeudu punaiseen,pojat leikkii autoilla ja rakentelee ja tytöt nukeilla yms.
Nyttemmin pojatkin itkee ja pukeutuu haluamallaan tavalla,tytöt menee armeijaan ja poliisikouluun jne.

Ei vaan, emmä oikein tiedä, että onko ihan oikeasti jotain perustavanlaatuista eroa sukupuolilla vai onko ne todella vain yksilöllisiä eroja. Suomalaiset ovat aika outoa porukkaa-vieläkin se kirves,perhe,lumihanki ja polliisi ovat arkea liian monille. Vrt. turvakodeissa ei ole enää tilaa esim.
Missä mättää,oi missä jäytää

[Chmlnidae]

Eikös se vähän karkeasti ilmaisten ole niin että kun mies pettää ja sanoo et kyse oli vain seksistä ni paheksutaan, mut kun nainen pettää ni sano se tai ei ni oletetaan et kyse on ollut tunnepuolen huomioimattomuudesta puolison taholta ja sympatiseerataan et silloin pettäminen on ihan ok.

En nyt arvota mitään enkä ketään mitenkään. Syyt ja selitykset ei aina ole niin yksi yhteen.
Se mikä on tosi on että läheisyys on muutakin kuin ihokontaktia. Tai vielä enemmän kuin tunnevasteitakin. Niitä ajatusvasteita kanssa. Tässä suhteessa olen jossain määrin Platonin jäljillä. Eros, filia, agape....ja ehkä jopa se amor jos ei olla liian imeliä.

[Maaria]

Luin kerran kuvauksen, mitä miehelle seksi merkitsee ja miltä se tuntuu. Kun löytäisinkin sen laittaakseni tähän. Mieleen jäi kumminkin seksin tuovan miehelle samaa hyväksyntää, mitä naiselle tunnetasolla huolenpito, hyväksyntä ja arvostus.

Eli mä olen kuvitellut, että kaikki etsivät ja tarvitsevat yhteyttä toiseen ja hyväksyvää arvostavaa läheisyyttä. Jokainen vain kokee saavansa ne omalla tavallaan.

Yksinkertaistaen olen ajatellut näin - nainen jäädessään tunnetasolla hylätyksi ja saadessaan tunnetyhjyyteen ihastumisen kuplintaa ja hyväksyntää, alkaa haluta seksiä ihmisen kanssa, joka saa tuntemaan olon hyväksi. Mies tullessaan seksuaalisesti torjutuksi eli eläessään selkeästi vähemmällä tai vajaammalla seksimäärällä, mitä kaipaisi, kokee ettei ole hyväksytty ja arvostettu ja se ajaa hänet hakemaan seksiä.

Mutta koska olen nainen, niin voisin väittää ymmärtäneeni tässäkin kohtaa miehen väärin