Kumpanin pituus ja sen merkitys

[Dominatrix]

Kun itse on vain 159 niin harvemmin sitä itseäni lyhempiin miehiin törmää. Vaikka olisi korkkaritkin, niin eipä sillä pituudella ole mitään merkitystä. Keskinäistä  kemiaa ei pituudella rakenneta.

[Ansku]

heh. Tää on jännä. Mä aina luulen olevani miesten kanssa saman pituinen. Sitten se tulee tosi yllätyksenä, kun halaa tai jotain, että naama yltää vain rintaan.

[ice_cube]

Pituudella on suuri merkitys minulle.

Haluan tuntea itseni naiselliseksi partnerin rinnalla ja tärkeä elementti on, että olen fyysisesti pienempi/ lyhyempi.
Varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, jolloin olin aina se isoin. Edellämainittu ei ole siis lyhyiden miesten vika, vaan minun päänsisäinen lukkoni, jota en koe tarvetta aukaista.

Sitäpaitsi nautin isojen äijänköriläiden kormuuttamisesta 

T. 171 cm + korot

[datura]

Pituusasioissa minulle merkitsee lähinnä se, että kumppani on sinut sen asian kanssa, että olen aika raamikas amatsoni jos käytän korkoja. Ja tähän sinut olemiseen vaikuttaa aika ratkaisevasti ainakin miehillä heidän oma pituutensa.

No suoraan sanoen olen hyvin keskipituinen, mutta jostain syystä vaikutan kuulemma kookkaammalta kuin mitä olen.

[ametistiaurinko]

Mielellään saa olla saman pituinen kuin minä (170 cm) tai pidempi. Tässä on nyt tullut halailtua suht'  samanpituisen kanssa ja mittasuhteet sopivat kyllä hyvin yhteen 

[Sosumi]

Ulkomuotoseikat ei loppupeleissä kovin tärkeitä ole kumppanin valinnan kannalta, mut puhtaasti preferenssipuolella tykkään hieman itteäni pidemmästä seuralaisesta. Pääsee kunnolla rutistettavaks, ja aiemmin jo mainittu alakynteen jääminen painiessa tuo ihan omat kiksinsä. Tosin kun oma pituus on ~176cm, ni nirsoilun varaa pituuden suhteen ei kauhesti ole.

[Raippa]

On sanonta naisesta: -Pieni ja pippurinen. Jos joku on nähnyt elokuvan tai lukenut kirjan Liian paksu perhoseksi, niin siinä nimen omaan törmätään siihen asetelmaan että nynny pieni kauppias ei sovellu naimisiin isokokoisen ja rotevan kauppa-apulaisen kanssa kun pelätään että "mitä ihmisetkin sanoo" epäsuhdasta. Yleisesti hyväksyttyähän vaan tuntuu olevan että naisen pitää olla siro ja kaunis ja miehen komea ja rikas. Onhan se helpompaa kantaa häiden jälkeen pieni ja kevyt nainen kynnyksen yli talohon kuin kovin iso.

Mulle kelpaa hyvin niin pienet kuin isot naiset, mutta on totta että subbarina on silmälle miellyttävämpi pieni ja hento nainen kuin kovin pitkä. Ja ne ihanat korkokenkiin puetut sääret jotka eivät kumminkaan tee kumppanista domia pidempää.

[telle]

Juup, ainahan sitä ylöspäin joutuu katsomaan, vaikka olisi miten korkeat kengät...158 cm joten kumppanit ovat aina olleet pitempiä ihan rajaamatta mitenkään 

[MariaAndromeda]

Tykkään itseäni pidemmistä miehistä, mutta se ei ole missään tapauksessa edellytys kumppanilleni. Olen itse monia miehiä pidempi jo ilman korkojakin (joita hyvin mieluusti kyllä käytän), mikä toisinaan tuntuu häiritsevän joitain miespuolisia, mutta omapa on ongelmansa Maailmassa onneksi piisaa paljon myös niitä, joiden mielestä pitkä nainen (ja subi) koroissa on viehättävä, ja hyvä niin, on meinaan ihanaa olla pitkä!

[Ailouna]

On monia asioita, joilla on merkitystä, mutta kumppanin pituus ei ole yksi niistä. Tosin minua lyhyemmät miehet tuppaavat olemaan reilusti alaikäisiä ja heihin taas en tunne vetoa.

[fruu]

Tykkään pitkistä miehistä. Ei tarvitse olla edes muuten mitenkään perinteisellä tavalla miehekäs, kunhan on mua vähintään sen 15cm pidempi. Mutta toisaalta ei ole mikään harvinaisuus olla mua pidempi, kun olen 160 senttinen. En nyt sano että TÄYTYY olla pitkä mies että viehättyisin... mutta ainakin tähän mennessä olen viehättynyt ulkonäöllisesti pitkistä miehistä.

-fruu

[Raduni]

Ehkä ajatuksen tasolla preferoin vähän lyhyempiä naisia, mutta eipä sillä loppujen lopuksi kauheasti ole merkitystä. Käytännössä kaikki naiset ovat kuitenkin minua aika paljon lyhyempiä. Itselleni on pari kertaa kyllä sanottu suoraan, että olen liian pitkä (201 cm). On tullut myös huomattua, että ihmisillä on tapana tuijottaa kiusallisesti jos pariskunnan pituusero on puoli metriä.

[MinisterVonS]

Itellä yleensä mukavasti tuppaa pää olemaan tissien korkeudella... koska oon just 162cm...  
Mutta ei ole kyllä haitannut elämää omalla kohdalla.
Nimityksiä.... hukkapätkä, väkivaltakääpiö... rakkaalla lapsella on monta nimeä.

[Viridian]

Kun puhutaan kumppanista, tarkoitettaneen ihmistä, jonka kanssa on parisuhteessa, jakaa elämäänsä, yms. asioita? Silloin on tarpeen niin suuri määrä erilaisia suurinpiirtein mätsääviä tekijöitä, että omalla kohdallani toisen fyysiset piirteet ovat sittenkin vasta sitä kakkoskategoriaa. Ykkösenä on luonteenpiirteet ja tapa katsella maailmaa, ja tapa suhtautua itseensä, vastoinkäymisiin, elämään ja minuun.

Voi olla, että ihmisen pituus vaikuttaa luonteeseen, ainakin itse olen kohdannut elämäni aikana jokusen miehen, joiden kohdalla se ns. lyhyen miehen syndrooma on ilmennyt aika selvänä (toki pitkissä on samalla tavalla ääliöitä, eikä sillloin mietitä, että se johtuisi pituudesta, vaan käytetään jotain muuta, ehkä rumempaa ilmausta...).

Mutta niin tai näin, rinnallani kulkee mies, jonka olen valinnut aivojensa ja sydämensä takia jo aika kauan sitten, ja vaikka aivonsa heiluvatkin jotain 15 senttiä enemmän irti maasta kuin omani, pelkällä pituudella hän ei olisi päässyt asemaansa. Jessica Rabbitin sanoin: Hän saa minut nauramaan. (Jessicalta muistetaan myös kultainen neuvo: "I hit him on the head with a frying pan and put him in the trunk so he wouldn't get hurt.." Tätä ei ole aviomieheni kanssa vielä tarvinnut kokeilla.) Itsehän olen 172 + korot laittautuessa.

Mutta leikkikaverit. Niin. Pitkät reidet. Kesytetty peto efekti. Toimii muhun. Eli jos tarkoitus ei ole elää yhteistä elämää vaan leikkiä, alistaa, sessioida, silloin fyysinen olemus merkkaa itselleni enemmän, ja silloin sen puolen piirteiden istuvuus siihen, mikä itsen saa hengittelemään eri tavalla saattaa antaa etua ainakin siihen, että tutustuminen pääsee edes alkuun. Toisen pitää saada aikaan jotain hyrinää. Askeleen pituus, tottumus taivuttaa pää kynnysten kohdalla ja pitkästi selän ja jo mainittujen reisien lihaksia ihmeteltäväksi, on kiva juttu.

Olkoonkin sitten alkukantaista, mutta sellaisessa seurassa tunnen, että toinen on tarpeeksi karski paketti, ettei hajoa sirpaleiksi ihan pienestä. Että uskallan olla oma itseni, eikä tarvitse varoa. Suojelunhalu on kiva asia, mutta en halua olla henkisesti varpaillani siitä, meneekö toinen kahtia minun voimillani, mieluummin olen sitten fyysisesti varpaillani halatessani toista avojaloin.

Leikkikamuissa tähän on luonnollinen jatkumo se, että silloin, kun olen itse se, joka on kohteena ja vallaton, sen asioista päättävän fyysinen pituus on minulle ihan sama. Silloin mittaan tutustumisvaiheessa ennemminkin henkistä pituutta ja sitä, tunteeko se minun sisälläni asuva pieni naisolento olevansa hyvissä käsissä.

Järjen tasolla tajuan, että pieni sub voi olla hyvinkin sitkeä, tämän voisi jo päätellä siitä, että moni itseäni pienempi nainenkin kestää vaikka mitä, ainakin vierestä katsottuna, mutta kyse onkin tunteesta eikä järjestä. Enkä tiedä onko edes tunne oikea sana. Vaisto?

Koska itselläni on nuita järjenvastaisia fiilisjuttuja, niin en sitten voi pitää kovin pahana sitäkään, että toisilla on fiilispohjaisia juttuja, joiden takia minä en kelpaa. Kun en ole pieni enkä isotissinen niin en ole, enkä pysty sellaista esittämään edes pimeässä. Enkä varmaan ole henkisestikään oikean mittainen tai oikeaa pehmeysastetta kaikille.

Uskoisin kummiskin, että oli ihminen sitten lyhyt tai pitkä, niin aina on joku, jonka mielestä just sellainen on ihan paras...

Vir

[LadyHera]

Preferenssi mikä ei ole kuitenkaan mikään pakollinen juttu. Olisi kiva että mies olisi vähintään 185 cm mutta kun ei ole löytynyt niin en ole jäänyt yksin itkemään. Itse 166,6 cm ja siihen korot. Hyviä alle 185 cm miehiä tullut vastaan. Kokonaisuus (tietenkin) ratkaisee.