Kinkyä vai vaniljaa?

[HarHa]

Juuri tällaista ketjua etsinkin koska tein rekisteröidyttyäni saman huomion mitä aloittajan viestissä oli. Eli aivan kuin pitäisi olla jompikumpi, eikä mitään välimuotoista (ja jos olisit vanilja niin et edes kuuluisi tänne). Hetken epäilin että olenko sittenkään oikeassa paikassa kun selasin ja selasin alueita ja ketjuja läpi.

Ehkä rohkenen kuitenkin peesata useampaa teistä. Vaniljalle on oma paikkansa ja aikansa, samoin kinkylle.
Meidän vanilja on (silloin kun sitä halutaan harrastaa) hyvin kuumaa, eikä siihen silloin halua sekoittaa mitään roolitusta tai välineitä. Se rikkoisi tunnelman heti.
Huomaan kuitenkin usein että en syty pelkästä vaniljaseksin ajatuksesta sen "kaavankaan" vuoksi jota se noudattaa (esileikki, yhdyntä, sormia, yhdyntä jne.). Sitäkin on niin vaikea eritellä miksi vaniljaan on välillä viha-rakkaussuhde.

Kinkympi meno toisaalta antaa niin paljon enemmän vapauksia ja sillä voi sotkea koko järjestyksen, kunhan ei anna miehen laueta alkumetrillä jo. Voi käyttää sauvaa, tappia, sitomista, silmien peittämistä, tuhmien puhumista, läpsäyksiä ja keksiä ihan mitä vaan.
Kun ollaan asettautuneita kinky-moodiin, niin siitä on paljon helpompi jopa palata vaniljaan samassa sessiossa. Ja jos tunnelma sitä vaatii, niin sen voi tehdä myös rangaistuksen varjolla - "Et saa enempää sitä mitä halusit (=kinky) koska.."

[LaRoger]

Mielipiteitä on paljon. Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että meitä on niin monenlaisia. Itse olen ratkaissut tämän pohdinnan siten, että pidän Masterina orjalle tai oikeammin orjaehdokkaalle aluksi "kehityskeskustelun", jossa luodaan jonkinlaiset rajat. Tämän lisäksi turvasana on se joka lopettaa toiminnan kokonaan ja taas on uuden keskustelun paikka. Näin tietysti uuden alokkaan kohdalla. Tuttujen ja "turvallisten" kohdalla näin ei tietysti tarvitse tehdä.

Ja muistakaa aina, että sopimukset tehdään kirjallisina, niin niistä ei "huonon" hetken kohdalla ole kiistaa...

Ja kaikkein tärkein. Nauttikaa olit ja olittepa sitten kinky tai vanilija... tai ehkä jotakin siitä väliltä...

[Wonderchild]

Osin tämän ketjun kirjoitusten (noh, ainakin alkupään kirjoitusten) provosoimana kirjoitin aihetta sivuavan pitkähkön pohdiskelman tuonne: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1962.msg27423;topicseen#new
Ja ei, itse en halua valita kumpaa harrastan. Molemmat ovat hyvänmakuisia ja ylipäätänsä rajan vetäminen kinkyn ja vaniljan välille on hyvin vaikeaa, sama kuin yrittäisi sanoa, onko oma henkilökohtainen seksuaalisuus sinistä vain punaista...

-Mr.Inathu

Komppaan tätä, molemmat ovat hyvänmakuisia. Artikkeliin viitaten ihmiskohtainen ja enemmän henkinen lähestymistapa lienee itseäni varten. En koe olevani millään tavalla kapea-alaisesti fetisoitunut, mutta voin nauttia siitä suuresti, että sekä henkinen että fyysinen alistuminen tai tietyt aktiviteetit viedään hyvin pitkälle, joten on myöskin vaikea pitää itseään pehmona.

[River]

Kiva, että joku on sanonut tämän täällä ääneen. Itse olen arka aloittelija ja pelkään, että sillä hetkellä kun ilmaisen mieltymykseni niin kaivetaan esiin hardcore remmit, ketjut ja vyöt. Tykkäisin ainakin omasta puolestani, että homman pitää olla kivaa kaikille, pysyviä vaurioita ei tule ja hellyys on hyve. Sen verta kevytmielistä pitää olla, että on hauskaa ja sessiota voi muuttaa eri suuntiin. Kaipa mä olen vähän nössö.
Bdsm-pornosta en ole koskaan saanut kovinkaan paljoa irti, juurikin sen extremiyden takia. Tosin kink universityn tuotokset ovat todella hyviä (porn hubista löytyy).
Toisaalta sellainen hyvin vakavamielinen suhtautuminen kirjoittelussa voi johtua siitäkin, että hommaan liittyy valtavasti luottamusta ja vastuuta, joka halutaan jatkuvasti tuoda esille ettei kukaan hölmö ala virittelemään köysiä ja räimimään mattopiiskalla miten sattuu. Lisäksi ihmiset asettuu helposti puollustuskannalle, jos kukaan yrittää vähänkään kyseenalaistaa sitä mistä saa kiksejä.

[Sigmamies]

River : Määkin oon sitten nössö 
Bdsmmää voi toteuttaa monin eri tavoin ja paras tapa on se mikä tuntuu ITSESTÄ parhaalta.
Enhän määkään tykkää piiskata kun se on vaan showta kun ei kukaan kestäis jos täysiä vetelis  . Kyllä silti välillä tulee tuotakin harrastettua kun sillä saattaa kevyesti sipasemalla saada pillun litimäräks  .

[vorezz]

Omalla kohdalla ihan pelkkä vanilja ei oikein nappaa , tai ei ainakaan vielä ole napannut. Johtuu tosin pitkälti omista mieltymyksistä ja ongelmista, mutta minkäs teet

[Armand]

Liian pehmo kinky voi olla liian raju vaniliinille. Riippuu näkökannasta. Kaipa jokainen saa omat rajansa ja mieltymyksensä asettaa siten miten ne sopivat hänelle itselleen. Makuasioista on turha ainakaan kiistellä. Joku tykkää äitistä ja toinen tyttärestä ja kolmas molemmista. Pystyn itse  olemaan väliin myös vaniliinistikkin ilman että saan siitä henkisiä kärsimyksiä, mutta ainahan se piiska tuntuu makeammalta ja kestän kipua kohtalaisen hyvin ja nautin siitä. Joskaan en pidä ihan äärimmäisen kovista HC-sessioista. Eli pidä vain omat rajat kunnossa ja ei kait tää mikään kilpaurheilulaji ole. En ainakaan itse ala moiseen vaikka näkisin kuinka hc-kamaa täällä tai muualla.

[LightMeUp]

Uutena täällä palstalla mietin just tätä. Tällä hetkellä etsiskelen ajatuksena että mikä kiinnostais tai mikä sytyttäis, oon käynyt läpi aikoja jolloin seksi ollut mielessä koko ajan muttei sitä ole löytynyt, on aikoja jolloin olen ajatellut olevani aseksuaali, sellaisia jolloin olen ajatellut olevani bi ja ties mitä. Nyt 35-vuotiaana naisena mietin tässä että onko mulla jotain dominan piirteitä vai oonko vain dominoiva ihminen 🤔 Mikä siinä on ero? En välttämättä koe että haluaisin esim. piiskata miehiä mutta toisaalta taas oon aina ollut kova nipistelemään ja fantasioin seksuaalisesta tilanteesta jossa toinen osapuoli tekisi omasta halustaan kaiken mahdollisen mun nautinnon eteen. Kun on tässä ajatellut menneitä ihmissuhteita niin oon huomannut että mua sytyttää ujohkot miehet ja mulla on tapana vähän jahdata niitä (mikä joskus kääntyy taas siihen että en aina hoksaa milloin joku haluaa vain olla kaveri tai on vaan kohtelias ja milloin toinen on tosissaan kiinnostunut mutta liian ujo tekemään kunnolla aloitetta - enpä ole ikinä kuullut kenenkään muun naisen sanovan näin!) ja saan kiksejä kun ajattelen että kanssakäyminen niiden kanssa olis sitä että itse hallitsee tilannetta.

Tiedä sitten eteniskö oikean partnerin kanssa tilanne pidemmälle esim sitomiseen tai vastaavaan, ehkäpä. Mulla on kyllä todellakin normielämässä taipumus olla aika kontrollifriikki. Plus oon aina ollut aika tunnollinen ja kiltti tyttö vaikka sisältäpäin oon melkoisen temperamenttinen, se vois tuntua hyvältä päästää kaikki ilkeydet oikeasti ulos 😀

Oon kuitenkin myös tosi kemia-keskittynyt tyyppi, eli en ehkä osaisi harrastaa puhtaasti fyysistä sessiointia ellei olisi jotain henkistäkin connectionia. Luultavasti mut vois määritellä demiseksuaaliksi. Kyllä mussa varmasti on myös tosi vaniljainen puoli ja haluaisin luotettavan ja jämäkän elämänkumppanin - vaikkakin myös sellaisen joka tottelisi mua myös arkielämässä 😀

Mut sitä tässä mietin just että onko tässä jotain kinkya tai fetissiä vai onko se vaan osa mun luonnetta ja ihan jokapäiväistä. Normaali-sanaa en käytä kun normaali en kyllä ole ikinä tainnut olla. Mistäpä tuollaisen voi tietää, ei kai sitä voikaan? Itseppä sitä jokainen itsensä määrittelee.

[life1000]

Vanilja on kivaa, mutta jos se ei sytytä, niin ennemmin kinkyä. Itellä seksissä pitää olla jotain rajua tai muuten fiilis on sama kuin silittämisen jälkeen. Ainakin tämä pätee seksitreffeihin. Ja on mulla mennyt into pitemmissäkin parisuhteissa. Kumppaneiden kanssa on tullut erimielisyyttä, kun haluaisin heti muuta kuin vaniljaa. Erityisesti suuteleminen tuntuu hyvältä, mutta sitä ei pysty tekemään kaikkien kanssa.

Joskus jo nuorena kokeiltiin kinky-juttuja, mutta myös käytettiin päihteitä. Sitten kun olikin aika etsiä omaa itseään, niin en luokitellut itseäni en vaniljaksi enkä kinkyksi. Ehkä tuntuu, että elämä meni hukkaan, kun en tiennyt mistä pidän.

Nyt valitsin kinkyn, koska on pakko alkaa elämään. Ajattelin, että haluan arvostaa itseäni ja haluan saada kunnon orgasmeja. Seksuaalisuuden tutkiminen on parasta. Kinky-kirjoitukset ja porno saavat pikkuhousut märiksi. Jotenkin mua on aina pidetty kaksimielisenä ja seksuaalisena, vaikka en oo missään suhteissa ollut.

Kyllä mä silti haluaisin kumppanin, jonka kanssa voi rakastella rajojen kokeilemisen lisäksi. En osaa sanoa miten se rakastelu tapahtuu, mutta liittyy jollain tavalla tunteiden ilmaisuun seksisuhteen ulkopuolella tai sen lisäksi. Että olisimme toisille jotain enemmän. 

[Piki]

Mieluummin kinkyä kuin vaniljaa, kiitos. 

[FinnDom]

Mielipiteitä on paljon. Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että meitä on niin monenlaisia. Itse olen ratkaissut tämän pohdinnan siten, että pidän Masterina orjalle tai oikeammin orjaehdokkaalle aluksi "kehityskeskustelun", jossa luodaan jonkinlaiset rajat. Tämän lisäksi turvasana on se joka lopettaa toiminnan kokonaan ja taas on uuden keskustelun paikka. Näin tietysti uuden alokkaan kohdalla. Tuttujen ja "turvallisten" kohdalla näin ei tietysti tarvitse tehdä.

Ja muistakaa aina, että sopimukset tehdään kirjallisina, niin niistä ei "huonon" hetken kohdalla ole kiistaa...

Ja kaikkein tärkein. Nauttikaa olit ja olittepa sitten kinky tai vanilija... tai ehkä jotakin siitä väliltä...

Eeeeih. Miten mä nyt pystyn pitämään kehityskeskusteluni pomoni kanssa, kun tämä ajatus nousee väkisinkin mieleen (orjaehdokkaan ja masterin välinen kehityskeskustelu). No, onneksi pomo on nainen, eikä kuuma hottis mies.
Mutta joo, itse asiaan. Mulle käy kumpi vaan, kinkyä tai vaniljaa, molemmista tykkään.

[Morticia]

Luulen, voin olla väärässä. Että varsinkin ne jotka tutustuvat BDSM / kinky maailmaan kokee tarvetta ikään kuin varmistella sitä omaa kelvollisuuttaan tai kelvottomuuttasn tähän skeneen jos se nyt on oikea termi tässä kohtaa. Sama ilmiö on tyypillistä ihan missä tahansa alakulttuurissa.
Tarve tulla hyväksytyksi ja sopia muottiin on varsin suuri. Kuvitellaan kaikenlaista oletetaan ja pelätään että iso paha skenepoliisi koputtaa oveen ja ilmoittaa että ei ollakaan kelvollisia kyseiseen skeneen.
Vaatii varsin hyvää itsetuntoa kulkea omia polkujaan missä tahansa skenessä ja toteuttaa itseään siinä itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla ja silti kokea olevansa osa sitä. Ilman, että pitää todistella muille olevansa tarpeeksi " true". Samalla joutuu pohtimaan omia kommunikointi taitojaan miten kunnioittaa toisten tapaa toteuttaa itseään tuomitsematta heitä.

[Armand]

Morticia kirjoittaa hyvin ja osuvasti. Luulen sen menevän juuri tuolla tavalla.

[Evian]

No kyllä minä luulen niin, että minkä tahansa nettiin päätyvän kohdalla, kyse on pitkälti äärimmäisistä asioista ja fantasiasta. Oli se sitten kinkyä, pornoa, urheilua...mitä vaan. Eihän elämä kinkylläkään ole yhtä kimpparuoskintaa, joukkoraiskauksia sidottuna pää alaspäin sun muuta mutta joskus kun tämän (edes) kaltaisiin sessioihin pääsee mukaan, onhan se juhlaa. Arki on sekoitus pikkutuhmaa, kipeitä anaaleja, punaisia pakaroita, hellittelyä ja joskus ihan sitä vaniljaakin. Minulle ainakin pitkät kotisessiot perusvälineitä käyttäen on niitä arjen juhlahetkiä, ei joka päivä, ei olisi aikaakaan.

[Mr Birch]

Tarve tulla hyväksytyksi ja sopia muottiin on varsin suuri. Kuvitellaan kaikenlaista oletetaan ja pelätään että iso paha skenepoliisi koputtaa oveen ja ilmoittaa että ei ollakaan kelvollisia kyseiseen skeneen.

Tuo on myös hyvin luontevasti uskontoon soveltuva ajattelutapa. (Ja nyt on siis nähtävä ero uskon tai uskomisen ja uskonnon välillä.)