BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: eve - 23.05.2011, 20:11
-
Ihan mielenkiinnosta, kysymys teille jotka olette seurustelusuhteessa/naimisissa tai muuten "vakavasti" yhdessä ihmisen kanssa joka on samalla aaltopituudella seksin suhteen.
Mistä löysitte toisenne?
Milloin ja miten samankaltaiset mieltymyksenne seksissä tuli ilmi vai oliko se kenties yksi hakukriteereistä?
Oliko toinen tietoinen omista taipumuksistaan vai "ruokkiko" jompikumpi jommankumman samaan suuntaan? (Jos toinen osapuoli oli kokematon kinky-asioissa niin miten otit/ hän otti asian esiin?)
-
Kiintoisa kysymys. Itselläni ei ole kokemuksia, joten jään odottamaan muiden vastauksia.
-
Status: Vakavassa DS-suhteessa mutta emme seurustele.
Mistä löysitte toisenne?
Netistä
Milloin ja miten samankaltaiset mieltymyksenne seksissä tuli ilmi vai oliko se kenties yksi hakukriteereistä? Oli hakukriteerini
Oliko toinen tietoinen omista taipumuksistaan vai "ruokkiko" jompikumpi jommankumman samaan suuntaan? (Jos toinen osapuoli oli kokematon kinky-asioissa niin miten otit/ hän otti asian esiin?)
Molemmat tietoisia, minä enemmän ja kokeneempi. Aluksi puhuin ja kerroin paljon (varmaan vieläkin). Pikkuhiljaa tuotu juttuja mukaan. Hyvin antoisa tutkimusretki juuri näin.
-Opie
-
Vastaanpa tähän vaikka avioliittoani en suorastaan D/s-suhteeksi kutsukaan koska se on jotain paljon vaikeammin lokeroitavaa.
Tapasin puolisoni yhteisten ystävien kautta v.95 -ystäväpiiri oli hyvin avomielistä vaikkei kuitenkaan avoimesti pervoa.
Se oli kerrassaan ihana kohtaaminen, kaikki natsasi samantien ja tunsin löytäneeni sielunkumppanin.
Siitä hetkestä lähtien olemme olleet erottamattomat.
Koska vuosi oli tosiaan -95 yhteydenpito ja tutustuminen hoidettiin kirjeenvaihdolla ja lankapuhelimella , asuimme vielä eri kaupungeissakin.
(eka kohtaaminen tosiaan oli kotibileissä missä osa porukasta oli menossa Kinky Clubin bileisiin ja osa muualle, puolisoni oli menossa Kinkyihin ja mä muualle, mutta päädyinkin sitten Kinkyihin puolisoni talutushihna kädessäni >:D )
..ai niin ja minä olin tosiaan silloin melkoisen kokematon vaikka olin taipumuksistani tiennytkin, puolisoni avarsi maailmaani valtavasti tällä saralla. Karrikoidusti voisi sanoa että hän opetti minusta silloin 20-vuotiaasta tytöstä Dommen itselleen.
-
Netistä (leikkikehän deitti-palstalta), oli hakukriteeri ja molemmat kokeneita, kai ::) Perustaipumukset olivat tiedostettuja ja olemassa, vaikka monta juttua onkin löytynyt ja "täsmentynyt" vuosien saatossa :)
-
Olin kyllä täysin tietoinen pervoudestani kun vuonna 2000 vastasin netissä mieheni seuranhakuilmoitukseen. En silloin kuitenkaan pitänyt pervoutta mitenkään tähdellisenä hakukriteerinä, etenkin kun etsin lähinnä lyhytaikaista panosuhdetta. Mutta rakkaus iskikin yllättäen, paneminen muuttui seurusteluksi ja naimisiinkin mentiin.
Ihan suhteen alkukaikoina kerroin mieltymyksistäni (silloin olin vielä pelkästään alistuva) ja mies totesi että ei ole hänen juttunsa kun ei voisi ikinä satuttaa minua. Jossain vaiheessa kuitenkin ruvettiin kokeilemaan ja nykyisin on kyllä vaikea uskoa että mies on joskus ollut sitä mieltä >:D
Vaniljasta siis tuli pervo suhteen kautta (nykyisin mies kinkyilee muidenkin kuin minun kanssani). Polyja emme tienneet olevamme kumpikaan, se selvisi vasta paljon myöhemmin. Siinä vaiheessa kun laitoimme hynttyyt yhteen emme kumpikaan arvanneet että oltaisiin joskus tässä tilanteessa: kinkyillään keskenämme ja myös molemmat seurustelukumppaniemme kanssa. Melkoinen tuuri on siis käynyt!
-
Ihan suhteen alkukaikoina kerroin mieltymyksistäni (silloin olin vielä pelkästään alistuva) ja mies totesi että ei ole hänen juttunsa kun ei voisi ikinä satuttaa minua. Jossain vaiheessa kuitenkin ruvettiin kokeilemaan ja nykyisin on kyllä vaikea uskoa että mies on joskus ollut sitä mieltä >:D
Vaniljasta siis tuli pervo suhteen kautta (nykyisin mies kinkyilee muidenkin kuin minun kanssani).
Tuo kuulostaa kyllä ERITTÄIN tutulta! Itse aloin kiinnostumaan kinkyilyistä ehkä joskus 18-20-vuotiaana. Ensimmäinen suhteeni oli vaniljasuhde (käsirautoja ei varmaan lasketa kinkyilyksi...) ja toinen suhde oli jo sitten varsinainen kinky suhde (kesti 3,5v). Tapasimme netissä, mutta en muistaakseni etsinyt varsinaisesti mitään kinkysuhdetta itselleni. Kumpikin oli kuitenkin jo valmiiksi kiinnostunut samoista jutuista. Käytiin joskus bileissäkin, mutta lähinnä harrastettiin kotona kahdenkesken. Minä meistä kuitenkin kaipasin ehkä enemmän sitä pervoilua. Mies vain noudatti toiveitani.
Tämä kolmas suhteeni on taas ollut vaniljasuhde (avoliitto). Tavattiin perinteisesti baarissa joskus reilu 7v sitten. En mitenkään peitellyt mieltymyksiäni ja jotenkin kuvittelin että voisin jatkaa samoja juttuja kuin edellisessä suhteessa. Aika pian kuitenkin huomasin että mieltymykset ei ihan kohdanneet. Rakkautta ei kuitenkaan voi hallita ja jos minun pitää valita rakkaussuhteen tai kinkysuhteen välillä, valitsen rakkauden (kuulostaapa kornilta, sori).
Jotenkin sitä luopui tässä vuosien saatossa jo toivosta ja omakin kiinnostus heikkeni olemattomiin. Kuten mainitsin tuolla aiemmin, helmikuinen Saksan matka avasi lopullisesti padot eikä ollut enää paluuta entiseen. Viime kuukaudet on olleet varsinaista tunteiden vuoristorataa ja mieskin on nyt lopulta alkanut kiinnostumaan näistä jutuista kun on huomannut miten se vaikuttaa seksielämään. Jos viikonloppuna laittaa univormun päälle ja heiluttaa vähän raippaa, vaikutus kestää pitkälle seuraavaankin viikkoon. ;) Suunnitelmani on tuoda vähitellen lisää kinkyelementtejä sessioihin ettei se tunnu hänestä liian ahdistavalta. Hän kun ei haluaisi satuttaa minua.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni kinky elää vaniljan kanssa suhteessa ja miten kinky osapuoli pystyy toteuttamaan mielitekojaan. Ainakin täällä netissä tuntuu olevan paljon sellaisia. Olisi myös kiva kuulla moniko on pystynyt "käännyttämään" vaniljapuolison tälle paheen tielle.
Nykyisin seuraa hakiessani pervous on hyvin tärkeä kriteeri ja tuon kriteerin täyttyminen kumppanissa varmasti kovasti edesauttaisi onnellisuuttani, mutta niin pitkälle en lähtisi, että pitäisin sitä ehdottomana kriteerinä: kumppanin löytäminen on muutenkin hankalaa.
Yhdyn edelliseen. Yksikään suhde ei ole koskaan täydellinen ja yksikään kumppani tuskin täyttää kaikkia hakukriteerejä.
-
Kinkybileissä tavattiin, ei ollut tarkemmin tietoa toistemme mieltymyksistä - vieläkin niitä opetellaan ;)
-
Tähän nyt on ihan pakko vastata, kun kysyjä onnistuit tälläämään kysymyksen ihan keskelle taulua.
Tapasin rakkaan narttuni kinkyisten ystävien kautta ja heidän suotuisalla myötävaikutuksellaan oli merkitystä asiassa. Mieltymykset ovat hyvin samanlaiset ja tämäkin kävi kirjeenvaihdolla nopeasti ilmi. Itse olen varovainen laatimaan deitti-ilmoja, koska en halua tuottaa itselleni enkä toiselle pettymystä. Tässäkin tapauksessa minulle ainakin oli tärkeää, että olin tavannut kumppanini luonnossa parikin kertaa ja päässyt katsomaan silmiin ja niistä syvälle. Tarkoitan tässä ennen kaikkea tunneälyä, vaikka sisäinen ja ulkoinen kauneus merkitsevät minulle myös paljon. Vaniljasuhteen väännöstä itselläni oli tosi huonot kokemukset juuri alla, siitä ei kyllä erotiikan alueella tullut lasta eikä ......
Varmasti omalla kohdallani oli myös tärkeää laatia oma profilli mahdollisimman rehellisesti eikä yrittää esittää jotain kokenutta (siis kinkynä), kun en sellainen ole enkä sellaista partneriakaan haluaisi. Ainakin omalla kohdallani rehellisyys kannatti ja nyt voin vain kiittää myös tämän foorumin luojia siitä, että ei tarvitse enää olla haku päällä...:)
-
Kävi niinkin hassusti että kaverin kautta tavattiin. Oli sellainen elämäntilanne, että oli aikaa jutella toisen kanssa syntyjä syviä ja läjäytin heti alussa tiskiin, että mistä tykkään. No, enpä oo joutunut katumaan ::) Yhdessä kokeillaan tässä ajan kuluessa, tosin se olen minä joka pyytää piiskaa, mies osaa käskeä ja pistää tossun alle ilman sitäkin >:D Nyt on tosin kinkypuoli elänyt hiljaiseloa johtuen minun kiireistäni, kesää odotellessa... :-*
-
Kiitos tähänmennessä tulleista kohtaamistarinoista :)
-
Mukavaa että on noinkin monia onni potkaissut.
-
>:D Toivoo ja odottaa että *Onni* potkaisee.....
-
Meidän tapauksessa ainakin kyse oli todellakin onnenpotkusta eikä niinkään erityisen tavoitehakuisesta toiminnasta.
Pyörittiin samassa (110% vaniljaisessa) kaveripiirissä, molemmat seurusteltiin aikamme tahoillamme ja kohdattiin sitten kaupungin yössä erojemme jälkeen. Omista senhetkisistä kuvioistani johtuen nostin kissan pöydälle heti, jonkinasteisen Dom-darin innostamana kai. Olin itse löytänyt sisäisen alistujani vähän tätä aikaisemmin. Ensireaktio mun puheisiin taisi olla ytimekkäästi "ei vittu" ja hermostunutta naurua perään .. pienen ihmettelyn jälkeen pervoilussa lähtikin mopo keulimaan siinä määrin että alkuvaiheessa meni toisinaan vähän liiankin lujaa.
Näin jälkikäteen ihmeteltynä molempien menneisyydestä löytyy sellaisia elkeitä, että kinkyys olisi varmasti ollut jollekin muulle ilmiselvää jo ajat sitten. Ollaan myös puhuttu siitä, että ilman erinäisiä suhteemme alkuaikoina vallitsevia olosuhteita kumpikaan ei varmaan olisi uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, nykytilanne on siis monenlaisten sattumien summa ja ihan puhdasta tuuria.
-
Mä olen huomaamattani törmännyt niihin pitkäaikaisimpiin suhteisiin neti kautta.
Aikoinaan eräs pitkäikäinen ja melko vakavalaatuinen D/s-suhde tuli alkaneeksi iskuri.net sivuston kautta. Paikkana mokoma on aivan hirveä, mutta seulomalla ja tiukoilla kriteereillä sieltä löytyi ihan oikea ihminen ja mukava D :)
Nykyisen parisuhteen ensimmäinen keskustelu käytiin http://www.okcupid.com/ (http://www.okcupid.com/) sivustolla. Myöhemmin juttelu jatkui, ei-niin-vakavana-eikä-todellakaan-seurusteluun-tähtäävänä. Liekki kuitenkin roihahti kun satuimme tapaamaan eräällä Fetish Clubilla ja siitä se parisuhde sitten lähti.
Olimme siis molemmat jo löytäneet BDSM-suuntautumisemme tahoillamme ja satuimme puoliaktiivisesti "skenessä" pyörimään. Muutenkin mielenkiinnon kohteet ja ajatusmaailmat olivat kovin samanlaisia jo ennen tapaamista ja olikin melko erikoista ettemme olleet jo aiemmin jossain muualla tavanneet.
Omasta puolestani voin todeta, että en usko koskaan lähteväni enää puhtaaseen vaniljasuhteeseen. Aikoinaan siirryin juurikin pois vaniljatouhuista ja siitä lähtien BDSM-suuntaus on ollut yksi hakukriteereistä/valintaperusteista/vaatimuksista.
OkCupidista vielä: Kyseessä on siis ulkolainen deittisivusto. Erilaista muihin samankaltaisiin sivustolla on se, että sivusto ottaa kinkyyden huomioon. Match-algoritmissa (joka näyttää ihan oikeasti suunnilleen toimivan) on oma osionsa bdsm:lle ja se näkyy jokaisen profiilissa. Kysymyksissä joita käytetään "sopivuuden" laskemiseen on paljon bdsm- ja fettarikysymyksiä. Suomalaisista tuntuu sivustolle ensimmäisenä eksyneen juurikin pervot, polyt ja nörtit, mutta oma tuntuma on että pikkuhiljaa siellä on myös "tavallisempaa" sakkia.
-
Asiaan liittymätön kysymys, mikä on poly?
-
Asiaan liittymätön kysymys, mikä on poly?
polyamorikko
-
Kiitos!
-
Nykyisen parisuhteen ensimmäinen keskustelu käytiin http://www.okcupid.com/ (http://www.okcupid.com/) sivustolla. Myöhemmin juttelu jatkui, ei-niin-vakavana-eikä-todellakaan-seurusteluun-tähtäävänä. Liekki kuitenkin roihahti kun satuimme tapaamaan eräällä Fetish Clubilla ja siitä se parisuhde sitten lähti.
Olimme siis molemmat jo löytäneet BDSM-suuntautumisemme tahoillamme ja satuimme puoliaktiivisesti "skenessä" pyörimään. Muutenkin mielenkiinnon kohteet ja ajatusmaailmat olivat kovin samanlaisia jo ennen tapaamista ja olikin melko erikoista ettemme olleet jo aiemmin jossain muualla tavanneet.
Omasta puolestani voin todeta, että en usko koskaan lähteväni enää puhtaaseen vaniljasuhteeseen. Aikoinaan siirryin juurikin pois vaniljatouhuista ja siitä lähtien BDSM-suuntaus on ollut yksi hakukriteereistä/valintaperusteista/vaatimuksista.
OkCupidista vielä: Kyseessä on siis ulkolainen deittisivusto. Erilaista muihin samankaltaisiin sivustolla on se, että sivusto ottaa kinkyyden huomioon. Match-algoritmissa (joka näyttää ihan oikeasti suunnilleen toimivan) on oma osionsa bdsm:lle ja se näkyy jokaisen profiilissa. Kysymyksissä joita käytetään "sopivuuden" laskemiseen on paljon bdsm- ja fettarikysymyksiä. Suomalaisista tuntuu sivustolle ensimmäisenä eksyneen juurikin pervot, polyt ja nörtit, mutta oma tuntuma on että pikkuhiljaa siellä on myös "tavallisempaa" sakkia.
Heh, mäkin suosittelen OkCupidia oikein lämmöllä! Ainakin niille, jotka etsii jotain romanttissävytteistä kuviota, siellä meinaan tuntuu aika monet olevan siinä mielessä liikkeellä vaikka kinkypiirteiden jakaminen tulisikin bonuksena.
Itsekin löysin nykyisen (tälläkin saitilla pyörivän) kumppanini sieltä. Kun oli toisen profiilista lukenut toisen olevan "more kinky" niin ei ollut kauhean hankalaa nostaa aihetta pöydälle ::)
-
Tjaah, vaimoni kanssa päädyttiin yhteen jo teini-iässä, ja kaikki lähti tietenkin täysin vanilijaiselta pohjalta. Suhteessa on ollut varsin siunauksellista se että molemmat ovat varsin avomielisiä ihmisiä ja kaikesta on ollut tapana puhua. Omasta kinkystä puolestani tuli kerrottua jo seurusteluaikana, vaikkei se silloin juuri mihinkään johtanutkaan (yllättävää sinällään että silloin pyörimme molemmat vielä uskonnollisissa piireissä). Voisi kai sanoa että kasvoimme aikuisiksi yhdessä, ja tämä suhde ei olisi kestänyt mitenkään tähän saakka ilman täydellistä avoimuutta. Onhan tässä selvitty yhdessä lapsettomuudesta ja siihen liittyneestä masennuksesta, sen jälkeen lapsen syntymisestä ja siitä johtuneesta masennuksen uusimisesta, loppuunpalamisesta, taloudellisista huolista ja herra ties mistä.
Myöhemmin kun sitä alkoi jo olla seksuaalisestikin hivenen itsevarmempi, kinkyily hiipi elämäämme mukaan (pakkohan se kaiken keskellä on jostain ilo elämäänsä repiä). Vaimo ei siitä alunperin ollut innostunut, mutta kerta kerralta olemme kumpikin nauttineet sessioistamme enemmän. Tuntuu siltä että olemme tien alussa, ja se tulee olemaan pitkä ja nautinnollinen.
-
(pakkohan se kaiken keskellä on jostain ilo elämäänsä repiä).
Niinpä. :love:
Ja muutenkin, tuttuja polkuja tuossa Oddartistin kommentissa. Minullakin rakkaani kanssa jo miltei kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana, ja suhde on kestänyt monenlaista vuosien varrella. Siinä onneksi luottamus ja usko siihen, että toinen tahtoo pysyä vierellä, ovat lujittuneet sellaisiksi, että pystyin nämä kinkyt haaveetkin tuomaan päivänvaloon. Ja se kannatti. ;D
Tuntuu siltä että olemme tien alussa, ja se tulee olemaan pitkä ja nautinnollinen.
Ja tällekin ajatuksella komppi ja :love:
:)
-
Tapasimme kullan kanssa töissä. Tarkemmin sanoen niin, että tämä nuori nainen tuli työharjoitteluun. Heti alusta kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen, tavalla joka yllätti täysin. Mutta heti ensimmäisellä kerralla kun eksyimme makuuhuoneeseen ja päädyimmekin vaniljaseksin sijaan.. noh "vähän muuhun", niin olin lopullisesti myyty.
En uskonut, että tapaisin ketään, joka vastaisi omia mieltymyksiä niin täysin. Kuvittelin, että kinkyily olisi asia josta minun pitäisi pysyvässä parisuhteessa tinkiä.
Eli ainakaan meidän tapauksessamme kummankaan ei ole tarvinnut toista suostutella/taivutella mihinkään mikään ei olisi tullut jo luonnostaan. Tosin selkeästi oma nuori kultanarttuni on omasta innostuksestani täydentänyt omia mieltymyksiään.
-
(Hei, uusi täällä)
Olen ollut parisuhteessa jo vähän yli kolme vuotta ja muuten menee hienosti, mutta halut ei ihan täysin kohtaa. Hän haluaisi että minä olisin dominoiva mutta se ei vaan luonnistu minulta. Ja kun vähän aika sitten otin puheeksi toiveeni siitä että hän olisi alistava käskijä, niin kyllä hän siitä innostui ja yrittää sellaista nyt välillä olla, mutta tuntuu ettei hän oikeen sisäistä sitä juttua täysillä... Tuntuu että se vain rooli jota hän näyttelee koska minä pyysin, eikä hän saa kunnollista tyydytystä siitä, tai vaikka saisi niin hän ei ole vakuuttava. Ja se alkaa mennä sellaseen että mä joudun pyytämään asioita joista mä tykkäisin, mutta eihän sen niin pitäisi mennä vaan hänen pitäisi tehdä mitä hän haluaa, ihan sama tykkäänkö minä, muuten minä pyytämisilläni olen dominoivassa ja päättävässä asemassa :-\
Me ollaan vielä nuoria, vähän päälle parikymppisiä, mutta muuten olen kyllä ihan loppuelämäksi tässä sitoutumassa, mutta tuo asia on ainoa joka mietityttää, että pääseekö sitä koskaan kokemaan niitä tiettyjä asioita mitä haluaisi ja onko sillä edes loppujenlopuksi väliä, kerta muuten on löytynyt niin täydellinen kumppani.
Joskus saattaa mennä kuukausikin ettei tule mietittyä näitä bdsm -juttuja, mutta lähiaikoina sitä vaan tulee mietittyä joka päivä enemmän ja ei vaan meinaa muu (vanilja) riittää.
Kattoo nyt mihin tämä kehittyy...
-
Ja se alkaa mennä sellaseen että mä joudun pyytämään asioita joista mä tykkäisin, mutta eihän sen niin pitäisi mennä vaan hänen pitäisi tehdä mitä hän haluaa, ihan sama tykkäänkö minä, muuten minä pyytämisilläni olen dominoivassa ja päättävässä asemassa :-\
Tämä on yksi Bdsm:n klisee jonka jotkut ottavat hyvin tosissaan koska luulevat että näin pitää olla.
-
Nimenomaan pitää puhua ja pyytää sitä mistä tykkää. Aika näyttää alkaako se parikin samoista asioista nauttia.
-
Jos ollaan sitoutumassa toiseen loppuiäksi niin nimenomaan pitää puhua haluistaan ja paljon, ei kukaan voi olla ajatustenlukija. Ja jos toinen ei ole dominoiva niin ei hän sitä ole, vaikka saattaa sellaisestakin alkaa tykkäämään kun huomaa kumppaninsa nauttivan. Aika moni on niin omien fantasoidensa vanki ettei näe että se vastapeluri on kuitenkin vain ihminen, omine heikkouksineen ja haluineen ja himoineen ja seksielämä ja yhteiselo on useimmiten kompromisseja molempien halujen välillä.
Turhan monella tuntuu olevan kuvitelma että bdsm olisi jotain elämää suurempaa ilotulitusta..vaikka voihan se sellaistakin joskus jollain olla.
-
Nimenomaan pitää puhua ja pyytää sitä mistä tykkää. Aika näyttää alkaako se parikin samoista asioista nauttia.
Juuri näin. Meilläkään ei olisi mitään koskaan tältä saralta tapahtunut (tai mistä mä tiiän oisko mies kuitenki joskus tohtinu ehottaa.. ;) ) jos en ois kertonu mitä mun pienessä pervossa mielessää liikkuukaan. Toki se piti ensin tajuta itse. Vaniljapohjalta on tämä suhde siis myös alkanut ja työkuvioissa tavattu aikoinaan.
Aiemmin tuolla tuliki jo tuosta muusta avoimuudesta. Ihan noin yleensäkin oon sitä mieltä, ettei mikään suhde toimi, jos ei olla rehellisiä ja avoimia. Asioista täytyy voida puhua. Jossain vaiheessa itellä menny tämäki teiten yli äyräiden, pitää osata erottaa ne asiat, jotka voi ja saa pitää itsellään, asioista, joista on tärkeää puhua. Aina kaikki keskustelut ei oo mielekkäitä, mut ne pitää silti käydä. Usein näkee suhteiden hajoavan just puhumattomuuden ja epärehellisyyden vuoksi. Keskusteluyhteys täytyy olla ja sitä pitää vaalia.
-
Minä elin alkanutta sinkkukauttani syksyllä 2011 ja opettelin näkemään miehet muunakin kuin potentiaalisisina seurustelukumppaneina. Olin baarissa ja ajattelin että voisinpa iskeä tuosta kerranki miehen matkaan. Komea se oli, muttei niin yhtään mun tyyppiä. Lähdettiin eri teille, jälkikäteen näin sitä fbssä ja mentiin kahville. Sitten se rupes selittää boundagesta, piiskauksesta ja Bizarresta.
Minä pikku masokisti kelle oli aina sanottu että "hyihyi älä ole itsetuhoinen" innostuin tästä kovasti. Siitä se sitten lähti. Intohimoinen sessiosuhde. Sitä ei montaa kuukautta kestänytkään kun muutin jo miehen kotiin. Puolitoista vuotta tässä on mennyt, enemmän ja vähemmän pervosti.
Kerromme toisillemmme fantasioitamme (eihän niitä kaikkia ole toteutettaviksi tarkoitettukaan). Olemme harvinaisen yksimielisiä siitä mitä toteutamme käytännössä. En muista että olisimme joutuneet tekemään valjuja kompromisseja.
Ehkä hienointa on ettemme halua kieltää toisiltamme mitään. Uskon vakaasti että kieltäytyminen johtaa katkeruuteen, ikuiseen entäs jos kierteeseen. Näin vältämme myös kielletyn hedelmän himon.
-
Tännehän olikin tullut kivasti lisää vastauksia pienen hiljaiseloni aikana, kiitokset tarinoista!
-
Juu, tottakai parisuhteessa pitää puhua asioista (ja sen takia vielä ollaankin yhdessä kun se puhuminen on toiminut hyvin) ja kertoa haluistaan, jos ne haluaa saada toteutetuksi, mutta mulla ainakin menee kaikki fiilis siihen että jos täytyy koko ajan sanoa toiselle ideoita mitä se voisi mulle tehdä, sitten mun mielestä kaikki on ihan yhtä tyhjän kanssa.
-
mielenkiintoinen ketju, nostan.......
-
No, nostolle vastinetta:
Avioliittoa on vähän viidettä vuotta takana, tavatessa molemmilla oli selkeä näkemys että suhde on vaniljaa ja tyypillisen monogaminen. Noin puolivälissä sitä hetkeä ja tätä päivää mulla heräsi kiinnostus avoimeen suhteeseen ja pitkähköjen keskustelujen jälkeen päätettiin kokeilla sellaista. Sillä tiellä ollaan vieläkin, mutta lisäksi ylleallepäällesivullekirjoittaneen intresseistä dominointi ja sadismi ovat heränneet ihan viimeisten puolen vuoden aikana (kiitoksia vain, te ihanat subit, tiedätte keitä olette). Onneksi on lupa toteuttaa niitä mielihaluja muiden kanssa, vaimo kun ei ainakaan vielä ole innostunut.
Ja tosiaan, oli suhde ihan minkälainen tahansa, säännöistä pitää minun mielestäni sopia. Muuten homma on silmät kiinni ja toivotaan ettei mene metsään, ja sitten on taas iltapäivälehdille ja aaplussille hyvää matskua syyttää ihmisiä kun eivät vastaa yhteiskunnan ihanteita.
-
Mielenkiintoinen ketju. :)
Tapasin mieheni netissä, en tietoisesti etsinyt kinkympää miestä (oletin, ettei sellaista voi löytyä).
Mies viittasi vain hienoisesti erilaiseen makuunsa seksin suhteen, mikä sitten kokonaisuudessaan
valkeni minulle vasta pidemmän jutustelun jälkeen.
En ennen nykyistä suhdettani uskaltanutkaan haaveilla tilanteesta, jossa löydän sen täydellisen vastakappaleen
monessakin suhteessa. Tätä en luokittelisi ainoastaan D/S- suhteeksi, sillä tässä on niin paljon muutakin.
Omasta kokemuksesta, parisuhde ei mielestäni estä toimivaa D/S- suhdetta. Minusta ne voi yhdistää,
ne voi olla toimivia kumpainenkin. Kinkyily tuo valtavasti lisämaustetta "vanillasuhteeseen",
mutta valitettavasti senkin puolen säilyttämisen eteen on nähtävä vaivaa.
Siitäkin huolimatta, en pystyisi avoimeen suhteeseen. Palvelijani on minun omaisuutta, johon en tahdo kenenkään
kajoavan. Mutta samalla mies on avopuolisoni, enkä senkään takia halua kolmansia osapuolia.
Näin siis meillä.
-
Näin vajaa vuosi sitten Turun baletin kinky-bileissä ja kävin pokaamassa ennen kuin joku toinen ehtii.
-
Taisi olla -95 kesä, paikallinen baari, tuleva puolisko alkoi v***uilemaan viereisestä pöydästä. Lähdimme yhtämatkaa pois, auringonnousuun asti jutellen, sovimme tapaavamme uudelleen. Nooh, onhan sitä tapailtu, tapeltu, rakennettu, itketty ja riemuittu, mutta silti kokoajan rakastettu. Kinkypuoli ui kuvioihin aikaisessa vaiheessa, molemminpuolisen kiinnostuksen siivittämänä. (Itselläni oli hieman kokemusta, Puoliskollani fantasioita vailla toteuttajaa) Nykyään vanilla on vallalla makuuhuoneessa :(, (ajanpuute, lapsi, jne...) mutta kyllä se ehkä joskus vielä... niin, ja molemmilla on lupa sessioida myös muiden kanssa jos siltä tuntuu.
-
Näin vajaa vuosi sitten Turun baletin kinky-bileissä ja kävin pokaamassa ennen kuin joku toinen ehtii.
Lisätään vielä, että sessioimme 5 tuntia putkeen ja minulta meni "perinteisen neitsyyden" lisäksi dominointi- ja alistumisneitsyys samalla. Nyt olen elämäni ensimmäisessä vakavassa suhteessa, joka on vieläpä saman tien kinky. Kohta tulee eteen vuosipäivä, jolloin ajattelimme piiskata toisiamme ruusuilla.
-
Nyt täytyy Henrik ihan uteliaisuudesta kysyä, että miten tuo sessiointi jonkun ulkopuolisen kanssa on käytännössä onnistunut? Meillä on samanlainen sopimus, mutta pakko myöntää ettei asialle ole kyllä käytännössä tehty mitään.
-
sain täällä puolitoista vuotta sitten yksityisviestin otsikolla tämä ei ole sex vonku, siitä se sitten lähti :)
-
Nyt täytyy Henrik ihan uteliaisuudesta kysyä, että miten tuo sessiointi jonkun ulkopuolisen kanssa on käytännössä onnistunut? Meillä on samanlainen sopimus, mutta pakko myöntää ettei asialle ole kyllä käytännössä tehty mitään.
Vastaanpa omasta puolestani, kun vähän samankaltainen tilanne on kotona.
Löysin itsestäni Domin/sadistin hiljattain, mutta vaimolla ei ole ollut kiinnostusta tämänsuuntaisiin sessioihin. Onneksi asioista on sovittu jo vuosia aiemmin ja oli luontevaa etsiä sessioseuraa muualta, eikä ongelmia ole juurikaan vastaan tullut. Paljon kommunikaatiota ja jonkun verran kompromisseja tällaisen asetelman pyörittäminen vaatii, mutta kokemuksen myötä nämä kuviot menevät jo melkein itsestään. Tärkeintä on ollut pitää huoli siitä, että primäärikumppanin huolet, toiveet ja tarpeet tulevat kuulluiksi ennen ja jälkeen session.
Aloittamaan neuvoisin pienin askelin, eli ensimmäisissä sessioissa kannattaa pitäytyä hyvin kevyissä aktiviteeteissa (ehkä vaatteet päällä eka kerran, jos session luonne sen sallii) ja keskustella kumppanin kanssa jokaisen tapaamisen jälkeen. Sitten riippuen fiiliksistä voidaan joko mennä pidemmälle tai jarrutella, aina sen mukaan miltä "kotiin jäävällä" kumppanilla tuntuu. Ei se aina ihan helppoa ole, mutta mahdollista kyllä.
-
Mä en tällä hetkellä seurustele, mutta vuodesta 2006 lähtien olen etsinyt kaikki kumppanini kinky-filtterillä. Tältä palstalta, Leikkikehältä, Tuntemattomasta Maasta. Kun alkoi tutustua ihmisiin, löytyi uusia leikkikavereita näistä tutuista porukoista. Nyttemmin olen yrittänyt etsiä kumppaneita skenen ulkopuolelta, mutta hirveän vaikealta tuntuu että normitreffipalstalla voisi kohdata jonkun joka olisi mulle tarpeeksi pervo C:-)
-
Itse olen ollut vaihtelevasti parisuhteessa nykyisen kanssa likimain 3,5vuotta. Tapasimme Suomi24 Chatista, mesestä ja sähköposteista se sitten alko ihan viattomasti kaveripohjalta alkujaan. Olimme kumpikin naimisissa ja molemmille tuli ero samoihin aikoihin josta sitten toinen toisiamme tsempattiin eteenpäin. Koskaan kummastakaan ei varmaan ole tuntunut että se toinen on oikea minulle, tähän ollaan vaan päädytty ja tyydytty. Molemmat haluaisivat enemmän, jotain sellaista mitä ei toinen vaan pysty ja kykene suhteeseen antamaan. Alkuun meni tietty hyvin, jatkossa huonommin, lähdettiin eriteille ja palattiin todeten että ei se ruoho ollut vihreämpää siellä aidan takanakaan.
Seksuaalisestikkin taidetaan olla ihan hukassa. Pieni toiveeni onkin ollut että hän saisi edes kerran elämässään niin paljon seksiä, siis yhdyntää että hän ei yksinkertaisesti pysty, kykene, viitsi, halua enempää. Jossain kait naisellakin raja tulee vastaan. Tähänhän mies yksin ei pysty ja vaivihkaa olen vinkannut että olisiko mitään saumaa jos hän suostuisi 2-1 otteluun? -Ei halua. Lienee pelkäävän sitä että vastaavasti haluaisin panna toisen naisen kanssa sitten tasa-arvon vuoksi ja se on hänestä pahin asia jonka voisin ikinä tehdä.
Kaikella kunnioituksella häntä kohtaan, ei en minä suoranaisesti halua edes muiden kanssa panna. Koska hän ei lämpene subin rooliin niin saisin koittaa piiskata, pistää ja alistaa jotain pikku lutkaa joka saisi korvata suhteestamme sen mikä siitä nyt puuttuu.
Valitettavasti olemme hyvin erinlaisia ihmisiä. Kultaisella keskitiellä kaikki jäävät paitsi.
Lisää vuodatusta? - Laita YV
-
Täytyypä itsekin kirjoitella.
Tapasimme miehen kanssa reilut kaksi, miltei kaksi ja puoli vuotta sitten laivalla, ja sen yön tapahtumista seurasi hieman yli puolen vuoden etäsuhde, jonka aikana tutustuimme kunnolla ja tapailimme satunnaisesti. Suhde oli meille molemmille ensimmäinen vakava parisuhde.
Minulla ei ollut mitään "kinky-odotuksia" suhteelta, en oikeastaan ollut edes kunnolla tietoinen että erikoisen oloiset mieltymykseni olivat luokiteltavissa jotenkin (olin suhteen alkaessa hurjat 18 vuotta vanha). Mieheni oli tietoisempi omista haluistaan, muttei tehnyt mitään asioiden edistämiseksi ennen kuin olimme olleet yhdessä kolmisen kuukautta. Olimme kuitenkin olleet intiimissä yhteydessä jo kolmannesta tapaamisesta lähtien. Olin toki tietoinen, että olin jotenkin "erilainen" seksuaalisuuteni suhteen, ehkä kavereitani pervompi ja.... aktiivisempi, ja mielikuvitukseni meni kai aivan eri tasolla.
Miehen kanssa ajauduimme kuitenkin alun vyöleikeistä ja leikkisistä valtapeleistä aika täysimittaiseen bdsm:ksi luokiteltavaan seksiin, ja etsimme vieläkin rajojamme. Kaksi vuotta yhdessä eivät ole vielä haalistaneet kiinnostusta, jota riittää molemmilta. Olemme kai onnekkaita, kun sattumalta tapasimme ja kun mieltymyksemme kohtaavat niin hyvin.
-
Ja tosiaan, oli suhde ihan minkälainen tahansa, säännöistä pitää minun mielestäni sopia. Muuten homma on silmät kiinni ja toivotaan ettei mene metsään, ja sitten on taas iltapäivälehdille ja aaplussille hyvää matskua syyttää ihmisiä kun eivät vastaa yhteiskunnan ihanteita.
Joskus haluaa kysyä tai oikeastaan aika useinkin, että miksi kinkysuhde olisi erityisen herkkästi "menossa metsään"? Eikö kinkyillä järki pelaa yhtä hyvin kuin muilla seksistä kiinnostuneilla? :)
-
Ja tosiaan, oli suhde ihan minkälainen tahansa, säännöistä pitää minun mielestäni sopia. Muuten homma on silmät kiinni ja toivotaan ettei mene metsään, ja sitten on taas iltapäivälehdille ja aaplussille hyvää matskua syyttää ihmisiä kun eivät vastaa yhteiskunnan ihanteita.
Joskus haluaa kysyä tai oikeastaan aika useinkin, että miksi kinkysuhde olisi erityisen herkkästi "menossa metsään"? Eikö kinkyillä järki pelaa yhtä hyvin kuin muilla seksistä kiinnostuneilla? :)
Eikös tossa sanottu nimenomaan että "oli suhde minkälainen tahansa"?
-
Löysimme toisemme niinkin "alaan liittyvästä" paikasta kuin Valittujen palojen foorumilta ;D Ikinä en ollut siellä käynyt, enkä senkään jälkeen ole kokenut tarvetta käydä, mutta jotain kummaa googlen määräämää polkua sinne eksyin ja DCn viestin huomasin. Kirjoitin, hän vastasi ja siitä se sitten lähti.
Minulla oli juuri tuolloin menossa henkinen siirtymä Dstä subiksi. Eli lähdin kokeilemaan mille tuntuu olla piiskan toisella puolella. Kokeiluluonteinen sessiointi oli alun tavoite, mutta näin sitä pian vietetään 10-v hääpäivää. Asiat ja tilanteet selvitellään kun niitä tulee eteen. Pidetään kivaa ja kokeillaan mitä milloinkin.
Mutta meillä puhdas sattuma paiskasi yhteen, mielihalut kohtasivat ja tässä ollaan edelleen. Tahdolla.
-
Ja tosiaan, oli suhde ihan minkälainen tahansa, säännöistä pitää minun mielestäni sopia. Muuten homma on silmät kiinni ja toivotaan ettei mene metsään, ja sitten on taas iltapäivälehdille ja aaplussille hyvää matskua syyttää ihmisiä kun eivät vastaa yhteiskunnan ihanteita.
Joskus haluaa kysyä tai oikeastaan aika useinkin, että miksi kinkysuhde olisi erityisen herkkästi "menossa metsään"? Eikö kinkyillä järki pelaa yhtä hyvin kuin muilla seksistä kiinnostuneilla? :)
Ei sillä ole mitään järjenjuoksun kanssa tekemistä. Ensinnäkin tosiaan se, että tuo pätee mielestäni kaikkiin suhteisiin, mutta toiseksi se, että kinkysuhteessa vaaditaan enemmän luottamusta ja avoimuutta. Niitä edistetään parhaiten juttelemalla rajoista, toiveista ja haluista rehellisesti, mikä puolestaan on luonteva tapa takoa parisuhteen sääntöjä molemmille sopiviksi. ("Säännöt" on vähän turhan absoluuttinen termi, mutta parempaakaan en ole keksinyt. Tavat? Käytännöt?)
Niin ja tuo yhteiskunnan ihanteisiin sopimattomuus ei siis viitannut kinkysuhteisiin, vaan tarkoitin sillä sitä miten ihmiset yrittävät ängetä itsensä elinikäisen monogamian ahtaaseen lokeroon. Hyvin harva siinä onnistuu, mutta silti siitä ihanteesta pidetään kiinni kuin hukkuvasta lapsesta. Onneksi on vaihtoehtoja :love:
-
saako eronneet vastailla?
-
Mistä löysitte toisenne?
Meillä kävi nii hassusti, että Tinder saattoi meidät yhteen
Milloin ja miten samankaltaiset mieltymyksenne seksissä tuli ilmi vai oliko se kenties yksi hakukriteereistä?
Saatoin mennä mainitsemaan asiasta jonkun aikaa keskusteltuamme jo sielä Tinderissä. Toinen puolisko oli tiedostanut mieltymyksensä jo pidemmän aikaa, mutta oli täysin kokematon ja pääosin täysin pimennossa asiasta.
Oliko toinen tietoinen omista taipumuksistaan vai "ruokkiko" jompikumpi jommankumman samaan suuntaan? (Jos toinen osapuoli oli kokematon kinky-asioissa niin miten otit/ hän otti asian esiin?)
Minä olin suuremmin jo perillä ja kokenutkin asioita. Emäntä ei juuri asioista tiennyt ja pidemmän aikaa menikin niin, ettei alun jälkeen asioissa edetty. En vain osannut keskustella asiasta ja opastaa häntä eteenpäin. Nyt kun asiaan on lähdetty paneutumaan niin kauniimman puoliskon tiedon jano ja kiinnostus on ollut niin kova, että todella vähän olen opastusta antanut tässä.
-
Itselläni ei ole koskaan ollut parisuhdetta. Minulla on toki monta ihanaa :love: naispuolista ystävää, mutta aina sen kaverikortin saaja. Vierastan Tindereitä ja muita em. sovelluksia. Livetapaamiset harrastusten yms. muun kautta ovat se minun juttuni. Ehkä just siksi minulla ei ole ketään hahaa..
-
Avioliiton jälkeen törmäsin Livechatissa mieheen, joka haaveili dominoinnista ja minä alistumisesta. Se tuli vastaan keskusteluissa suht pian, ja kaunis rakkaustarinahan siitä syntyi. Syvä ja intensiivinen, ehkä liiankin. Jätin hänet kuitenkin, omaa keskeneräisyyttäni, vaikka olimme suunnitelleet yhteisen elämän. Elin vuoden yksin, etsien ja hakien itseäni. Kuka ja mikä olen. Nyt törmäsin suht vaniljaan netissä, ja tuntuu, että se on sitten kuitenkin sitä, mitä haluan, toki mausteilla ;) Uusi mies vaikuttaa hyvälle, avoin uusille asioille, mutta ei kuitenkaan liian käskevä. Kerroin heti alkuun, millainen olen, ja mitä haluan. Olen myös toisaalta miettinyt todella paljon sitä, että onko alistuminen vain keino korjata itseäni. Sen aika näyttää.
Upea maailma tämä silti on, etenkin kun oivaltaa, ettei tarvitse tunkea itseään muottiin, vaan olla avoimen kokeileva.
-
Meikäläisen peniseläin on kiinnostunut kinkytouhuista. Ensimmäisenä kyllä pisti hymyilyttämään,kun kysäsin "saanko plugia käyttää" ja samalla sekunnilla tuli vastaus "EI MUHUN!". Kyllä tuota otusta kiinnostaa meikäläisen pään sisältö mieltymyksineen ja tuumasi,että voihan sitä kokeilla. Ihanaa,kun mörrimöykky on avarakatseinen.
Ollaan tutustuttu teini-iän puolella (ex-avomieheni kautta) ja lopulta toisen piti vain tulla röökille pihatantereelle. Hupsista saatana ja melkein jokaisena yönä on ollut unikaveri paijaamassa.
Jätin D/S suhteet nyt tauolle parisuhteen myötä, sillä on vaan niin hölmö tunne koko ajan ja perhosia vatsassa. Enää ei ole tarvinnut alistusta ja kipua orgasmin saamiseksi, vaan yllättävän söpöt ja viattomat leikit on tullu etusijalle. Säälin kyllä hieman naapuriani, kun toinen joutuu kuuntelemaan mitä täällä seinän toisella puolella tapahtuu >:D
-
Neljä parisuhdetta takana, joista kaikki kinkyjä, mutta kaksi näistä skenemme ulkopuolelta. Toistaiseksi pisimpään pidettiin erään kanssa yhtä n. kuusi vuotta. Nk. vaniljaihmisen kanssa en ole koskaan seurustellutkaan, jotenkin löytyy vain näitä pervoja. :) Hyvä tuuri tässä suhteessa, täytyy myöntää.
-
En mä vieläkään voi lokeroida itseäni kinkyksi tai vaniljaksi. Olen molempia, kokeilun- ja vaihtelunhalu sekä mielikuvitus päällimmäisenä. Mut kyllä se oon minä ollut aikalailla kaikissa suhteissani, joka on kinkympiin elementteihin rohkaissut tai suhdetta vienyt. Oon muutenkin kaikissa suhteissani ollut halukkaampi osapuoli. Mut toki myös suhteen muilta osapuolilta oppinut ja omaksunut paljon ja saanut hyviä ideoita!
Nykyisen suhteen aikana sekä vaniljaisuuteni, että kinkyyteni on syventynyt. Ylipäätään ihmisyyteni ja seksuaalisuuteni on syventynyt ja olen ensimmäistä kertaa kokenut vastavuoroista syvää rakkautta, olen joka päivä siitä kiitollinen, etenkin kun lapsena turvalliset kiintymyssuhteet on jääneet kokematta, en ole koskaan aiemmin kokenut vastaavaa rakkautta. En tiennyt et sitä riittäis tai osuis minunkin kohdalle. Vaniljaisuuteni on syventynyt siten, että yhä pienemmät stimulaatiot alkoivat tuntua yhä isommilta. Sopivassa kiihottuneen vapautuneessa mielentilassa kumppanini voi käytännössä leikkiä orgasmeillani ja koen olevani täysin hänen hallittavissaan -todella vapauttava tunne, kun tietää, ettei toinen tee mitään mistä en pitäisi ja tekee kaiken rakkaudella. Vaniljaisimmillaan laukean esim. silmiinkatsomisesta, toisen katselusta, vierekkäin makaamisesta ja yhdessä hengittämisestä, toisen kuiskatessa korvaani jnejne. Toisaalta kinkypiirteet ovat syventyneet siten, että olen löytänyt myös sillä saralla puolia itsestäni, joiden en arvannutkaan olevan "mun juttu". Esim. kivusta nauttiminen, pissaleikit, julkisella paikalla nöyryytys, kutitus..
Toisaalta myös kumppani on oppinut ja kokenut paljon kanssani (esimerkiksi huikean eturauhasorgasmin, jonkalaisesta ei ollut osannut uneksiakaan), tämä on ollut kaunis antoisa matka kummallekin. En usko, että olisin kokenut yhtä syviä ja intensiivisiä kokemuksia ilman syvää suhdetta, jossa kumpikin voi näyttää haavoittuvaisuutensa ja kaikki puolensa. Toisaalta, kumppanini avulla olen vapautunut paljon ja oppinut luottamaan, kuin lapsi joka äitinsä rakkauden turvin uskaltaa tehdä pieniä seikkailuretkiä maailmaan. Kun tiedän, että rakkaus on tukenani ja takanani, taustalla vaikkei kumppani oliskaan fyysisesti läsnä, olen uskaltanut toteuttaa fantasioitani ja alkanut nauttimaan huomattavan vapautuneesti myös uusissa tilanteissa ja tuntemattomien ihmisten kanssa. Esim. orgasmoinut ja itkenyt uusien ihmisten nähden, mitä en usko, että olis hevillä tapahtunut, ellen ois ensin oppinut itkemään ja kokemaan mitä koen vapautuneesti syvässä suhteessa. Joku vois olla mustasukkainen, että tekee ite työn ja myös muut korjaavat hedelmää, mut miesystäväni on onnellinen mun puolesta ja iloinen siitä, että muutkin saavat nauttia nyt työnsä hedelmistä :) Ja edelleen kuitenkin hänen kanssaan nautin eniten, hän tuntee mut niin hyvin.. mut on iloinen mun puolesta ja ylpeä musta, kun vapaudun myös muiden kanssa.
Syvät suhteet on syvän itsetutkiskelun mahdollistajia. Toki myös muunlaiset suhteet ja tilanteet toimivat siinä, mutta pitkässä, syvässä suhteessa mun mielestä pääsee syväluotaamaan itseään ja toista pimeimpiin nurkkiin.
-
Eipä ole löytynyt suhdetta minkäälaista. Eikä löydykään. :(
-
Muutama piiiiitkä suhde takana ja yksi kinky säätö mikä kesti parisen kuukautta. nyt ollu sinkkuna vuoden ja odottelen ihmettä
-
Tapasin tyttöystäväni netissä kolme vuotta sitten. Välimatkaa meillä on ollut reilut 9000km, kunnes viimein pääsin viettämään viime kuukauden hänen luonaan. Sitä ennen fyysinen seksi ei loogisesti ollut osana meidän suhdettamme. Suhteemme alussa emme kumpikaan tienneet omista seksimieltymyksistämme yhtään mitään. Ainut yhteinen linja oli, ettei "vanilja seksi" kiinnosta meitä kumpaakaan. Vuosien varrella tajusin, että minua kiinnostaa seksi vain silloin, kun siihen liittyy minulle aiheutettu kipu. Tyttöystäväni tajusi olevansa aseksuaali.
Luulin pitkään, että tämä tulee väistämättä aiheuttamaan ongelmia sitten, kun pääsemme tapaamaan ja suhteestamme tulee fyysinen. Ei aiheuttanut. Annoin hänelle kaikki ohjat sen suhteen, kuinka ja milloin panemme (jos ollenkaan), koska pelkäsin hänen joutuvan mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ensimmäisen kertamme jälkeen tärisin ja olin mustelmien peitossa, joten tiesin löytäneeni sen oikean ;D Muutaman viikon aikana vierailimme läheisessä seksikaupassa useammin, kuin budjettimme olisi sallinut, kun uusien seksimieltymysteni määrä ei lakannut kasvamasta.
Keksimme myös lievityksen lentopelkooni: hyvin ankara piiskaussessio edellisenä iltana, jotta voin koneessa istuessani keskittyä vain yhä kivistäviin pakaroihini.
Olen pohjattoman onnekas, kun olen löytänyt kumppanin, joka antaa minun tutkia seksuaalisuuteni kaikki sopukat ja joka tietää mieltymykseni ennen kuin ehdin niistä edes kertoa. Ehkä jossain elämässä olisin voinutkin nauttia pelkistä sessiosuhteista, mutta kinkeilyä henkilön kanssa, jota pohjattomasti rakastan, en vaihtaisi kyllä mihinkään :love:
(Niin ja nyt siis säästämme taas lentolippuihin, jotta voisin elää unelmaani jokaikinen päivä)