BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: oPoika - 18.01.2024, 11:53
-
Netistä löytää vaikka kuinka paljon keskustelua, jossa ihmiset liittävät kinkytaipumuksensa traumaan ja lapsuutensa kasvuolosuhteisiin. Toki kinkyjä tulee myös perustasapainoisista oloista.
Olen itse aivan täydellisesti äitini jyräämä. Usein mietin, mikä on äitisuhteeni vaikutus taipumuksiini.
Mitenkäs itselläsi?
-
En ehkä kasvuolosuhteita "syytä", mutta kokemaani koulukiusaamista ja sen vaikutusta siihen, että olen juuri sub, olen miettinyt paljon. Varsinkin kun eräs mieltymykseni on sellainen, jota koin koulukiusattuna.
Mutta eihän näistä asioista koskaan tiedä.
-
Mä näen asian niin että kasvatus ja oman elämän tapahtumat vaikuttaa jossakin määrin pakolla siihen, millaisia olemme tässä hetkessä.
En kuitenkaan ajattele, että kinkyyys tai mikään seksuaalisen suuntautumisen ominaisuus olisi seurausta jostakin. En ole bi vaikka olen kasvanut ilman äitiä tai en ole sub vaikka minulla jossakin määrin onkin huono itsetunto. Minusta ei ole tullut tälläinen, vaikka elämään on osunut useita traumaattisia juttuja.En myöskään ole sub vastapainoksi vaativalle työlle tai muiden johtamiselle arjessa. Nämä on jotenkin sellaisia kliseitä, mistä toivoisin päästävä eroon. Siksi toki hyvä käydä asiasta keskustelua.
Jotenkin näen että kaikkien historiasta löytyy tekijöitä joilla voidaan selittää sitä mitä on. Se kuinka todellinen tuo yhteys on, sitä on aika mahdotonta tutkia. Minua ei ole kiusattu koulussa. Olen ollut suosittu ja aktiivinen oppilas. Esimerkiksi oppilaskunnan puheenjohtaja peruskoulussa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Otan mielelläni vastuuta ja päätän mielelläni muidenkin puolesta ja sanelen miten asiat minusta on hyvä tehdä ja mitä mikäkin tarkoittaa. Se että olen tämän tyyppinen ihminen, tekee seuranhausta haasteellista. Vaatii todella vahvan ihmisen että koen minun ja hänen keskinäiseen dynamiikan sellaiseksi että haluan alistua ja haluan antaa tietyn päätäntävallan sille toiselle. Moni dominoivaksi itsensä luokitteleva ei ole ikäänkuin olesitä suhteessa minuun vaikka on sitä monen muun kanssa.
-
Mietin tätä kans itseni kohdalta just lähiaikoina.
Mulla ei mitään varsinaisia lapsuudentraumoja ole, mutta olin esim. yläasteella vakavasti masentunut niin sillä on varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että olen Middle. Ehkä kun ''menetin'' suuren osan niistä vuosista masennukselle. Mutta luulen että sekin piirre oli mussa aina olemassa, nää teini-iän kokemukset ehkä sit vaan vahvisti sitä. Koska olinhan kinkyilystä kiinnostunut jo yleisesti muutenkin ennen kun ees tiesin mikä/mitä Little/Middle on.
-
En.
En kyllä enää mieti miksi olen näin kieroon kasvanut, monellakin tapaa. Se on ihan turhaa. Tulen itseni kanssa toimeen ja se riittää.
-
Itsellä taas kinky mieltymykset on olleet todella nuoresta. Varmaan 5-10v välillä. Joskus televisiosssa tai lehdissä oli kuvia jostain ihmisen kiinnittämisistä yms. Yläasteiässä lainailin kirjastosta kirjoja joissa lääketieteellisiä välineitä, sähköshokkillaitteita, lepositeitä, pakkopaitoja yms. Piirtelin erilaisia alustoja joissa oli remmejä ja kahleita ihmisen kiinnittämiseen. Auton takapenkillä istuessa kuvittelin kaikkia kahleviritelmiä sinne. Taisi kavereiden kanssa jotain köysijuttujakin tulla harrastettua. Kaikkea tuli rakenneltua kanssa.
Tykkäsin mennä patjojen väliin ja pyytää kavereita hyppimään päällä että olin puristuksisa siellä välissä.
Väitän että kasvuolosuhteilla ei ole mitään vaikutusta omaan kinkyyteeni.
-
Väitän että kasvuolosuhteilla ei ole mitään vaikutusta omaan kinkyyteeni.
Homoudellekaan ei ole löydetty selittävää muuttujaa perimästä. Silti ihminen jo kasvaessaan kohdussa voi altistua tekijöille, jotka tekevät hänestä homon. Luulen, että ympäristötekijöiden vaikutuksen pois sulkeminen on hyvin vaikeaa.
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/perima-ei-maaraa-homoseksuaalisuutta/?public=22b4712fd776bfed5666942cc4612840
-
Mullakin kinkymieltymykset ovat olleet olemassa tietyllä tavalla jo ennen kuin tiesin mitä seksi on. En siis usko, enkä oikeastaan edes pidä kysymystä omalla kohdallani mielekkäänä. Ehkä jos kokisin kinkyydestäni kärsimystä, mutta kun en koe. Fetissi voi tunnetusti syntyä aivan sattumanvaraisestikin hedelmällisessä ikävaiheessa muodostuneesta yhteydestä.
Muistelen että tutkimuksissa kinkyillä ei olisi todettu sen enempää traumataustaa kuin vaniljoillakaan. Toki seksuaalisuus on moniulottuvainen vyyhti, enkä halua kenenkään yksittäisen ihmisen kokemusta kieltää, mutta suuressa mittakaavassa/yksiulotteisesti en "traumaselittämiseen" usko.
-
Lapsuus ja kasvuympäristö vaikuttaa kaikkeen mitä me nykyjään ollan ja mistä nautitaan. Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että palvelualttius on kotoa opittu asia nuorena. Ympärillä ei ollut tasapainoisia aikuisia ja se, että olin joka paikassa tasapainoittamassa oman perheeni arkea piti perheen tasapainossa eli jatkuva valppaus toisen tarpeista piti kodin mielekkäänä.
En kuitenkaan mieti asiaa aktiivisesti. En oleta, että jos en palvele niin jotain pahaa tapahtuu tai en oleta, että palvelemiseni on ihmisarvoni tai suhteen edellytys. Se vaan kasvatti mua tiettyyn suuntaan ja opin siitä tapoja, joita teen huomaamattani (konsensuaalisessa suhteessa) tänä päivänäkin.
-
En yhdistä mitenkään kinkyjä taipumuksiani kasvuolosuhteisiin, vielä vähemmän mihinkään traumaan.
-
Se, että olen alistuja, liittyy vahvasti lapsuuteen.
-
Kyllä tuolla on merkitystä ja sitten kun tietty kinkyys herännyt hyvinkin nuorena, niin osalla nähdyistä kuvista, videoista ja puheista on ollut iso vaikutus tiettyihin fetisseihin jne...
Tästä olen alkanut kirjoittaa fetlifessä...
https://fetlife.com/users/76373/posts
tuolta pääsee lukemaan, kylläkin englanniksi hieman siveysvöistä, polttomerkinnästä ja pakkotupakoinnista... ainakin tällä hetkellä... lisää on tulossa kunhan saa aikaiseksi...
-
Oli kyllä järisyttävää huomata miten mieli ja kroppa reagoi kun sattumalta törmäsi materiaaliin jossa nainen painoi korkokengällä miehen pään maahan. Olin vähän yli 20v ja se tuli aivan puuntakaa ja vaikka vähän mammanpoika olenkin niin en kyllä tajua mistä tämä taipumus. Ehkä se oli shokki kun kaikki aiemmat kokemukset tytöistä/naisista olivat hyvin herttaisia ja toki myös jännittäviä. Ja sitten yhtäkkiä tajuaa että nainen voi olla myös tälläinen hyvin tiukka ja dominoiva. Ennen tätä en koskaan saanut mitään kiksejä jos nainen oli vaikka välinpitämätön, tyly ja vaativa.
Kaikki muuttui hetkessä ja huomasin olevani alistuva naiselle. Normimeininki on tietenkin upeaa ja ihanaa mutta naisen alistuksessa on jotain niin paljon kiihottavampaa!
-
Ajattelen että meillä kaikilla on omat taipumuksemme ikään kuin "tehdasasetuksena" Kokemamme sitten vahvistaa tai vaimentaa näitä taipumuksia.
Eli lapsuudessa kokemani asiat ovat voineet vaikuttaa kinkyyteeni vahvistavasti tai vaimentavasti. Lapsuudenkokemukseni eivät kuitenkaan ole tehneet minusta kinkyä sen enempää kuin vasenkätistäkään.
-
Omalla kohdalla tunnistan, että traumatisoituminen hyvin nuorena on vaikuttanut omaan seksuaalisuuteen luultavasti aika merkittävästikin, mutta ei se läheskään kaikki kinkkejä "selitä." Pitkään kipuilin tästä, ja mun oli vaikea tulla sinuiksi oman sadismin/dominoivuuteni kanssa. Menneisyyttä ei kuitenkaan voi muuttaa, enkä näe syytä pyrkiä muuttamaan myöskään itseäni näiltä osin. Koen, että tiedostamalla vaikuttimeni voin olla paljon turvallisempi leikkikaveri.
-
Kyllä varmaankin, lapsuuden ajan tapahtumat varmasti vaikuttavat, ne vaikuttivat jo silloin hyvin vahvasti asioiden kulkuun ja mielen kehittymiseen.
Minä en tosin myöskään, kuten moni muu tällä palstalla, syytä ketään siitä, että minusta tuli mitä tuli. Minä olen se mikä olen, on turha miettiä mitä muuta olisi voinut olla, jos ei sitä tai jos ei tätä tai tai tai....
-
Tämähän on hyvä ketju, vaikka ensin sainkin jälleen kerran jonkun allergisen reaktion avauksesta.
Olen ollut ja aina on ollut, kuinka kauas ja syvälle omaan aloituspisteeseeni sitten näänkään. Suurin työ on ollut oivaltamista, ymmärtämistä, muiden suhtautumisen käsittelyä, tuomittavuuden hyväksyntää ja vastaavasti hyväksynnän oikein vastaanottamista.
Muutamassa viimeisimmässä ketjun viesteisssä pyörii samaa mitä itse ajattelen, kun hyväksyy ja tiedostaa itsensä on jo todella pitkällä, enemmän ne elämän traumat tuntuvat vaikuttavan siihen miten itsensä kanssa on ja elää, oma valinta sitten miten sen antaa ilmentyä. Eikä ole tarkoitus ali- eikä yliarvioida tuota valintaa, helppia se ei kuitenkaan ole.
Kasvua ja oppimista ikäkaikki.
-HPM
"Me emme muutu hirviöiksi, ellemme ole niitä jo valmiiksi"
Edit:Tässä aiheessa kiinnostaa toki myös se onko eroja sen osalta mitkä nuo taipumukset on, mitä on matkan varrelta opittu käytösmalleihin ja mikä on luontaista.
-
Poisto, tuli väärään ketjuun.
-
En usko, että kasvuolosuhteet on vaikuttanut, vallankin kun vain yksi sisarus on myös kinky.. Koti ja lapsuus oli perin tavanomainen, mut teininä koin paljon sellasta epäkonsensuaalista, joita nyt pervoillessa on voinut kokea "paremmin, omin ehdoin" uusiks. Voi toki olla, ett ne kokemukset olis alkanut vaivaamaan, ellen olis keksinyt tapaa niitä käsitellä, mutta harvemmin viitsin vanhoja muistella.
-
Asiaa silloin tällöin ja harvoin miettineenä, omaan kinkytaipumukseen kasvuolosuhteilla ei ole minkäänlaisia vaikutuksia.
Sen verran on elämää tullut koluttua laidasta laitaan, ettei mikään tapahtuma ole lisännyt tai poistanut taipumuksiani. Sama tollo se näiden korvien välissä majailee mikä on alunperinkin ollut.
Mitä tulee kinkytaipumusten kehittymiseen ja hioutumiseen, onkin jo vähän erilainen juttu.
Internetin myötä pääsi tutkimaan asioita jotka avasivat ihan uudet näkökulmat maailmaan, mutta vaikka siellä olikin niitä jotka aluksi shokeerasi (kiitos lapsuusajan yhteiskunnan kulttuurinormien), niihin tuli palattua hitaasti uudelleen ja shokkivaikutuksesta huolimatta, ne tuntuivat tutuilta ja normaalilta. Lähinnä vain se oma kulttuurikasvuympäristö loi kevyen ja hetkellisen muurin joka onneksi meni yhdellä harppauksella historiaan.
Lasken tuon shokkivaikutuksen samaan kuin sattuisi kuulemaan väärin toisen sanomisen. Se pysäyttää hetkeksi, mutta ei muuta sitä korvien alkuperäistä toiminta- ja kuulokykyä.
-
Pidän todennäköisenä, että lapsena nähdyt damsel in distress-, bondage- ja SM-kohtaukset elokuvissa ja tv-sarjoissa on bondagefetissini ja BDSM-kiinnostukseni aiheuttajana. Tyttöilykiinnostukseni heräsi kun kokeilin lapsena naistenvaatteita päälleni.
-
Ajattelen että meillä kaikilla on omat taipumuksemme ikään kuin "tehdasasetuksena" Kokemamme sitten vahvistaa tai vaimentaa näitä taipumuksia.
Eli lapsuudessa kokemani asiat ovat voineet vaikuttaa kinkyyteeni vahvistavasti tai vaimentavasti. Lapsuudenkokemukseni eivät kuitenkaan ole tehneet minusta kinkyä sen enempää kuin vasenkätistäkään.
Samoilla linjoilla Ilonan kanssa. Toki kasvuolosuhteet ovat vaikuttaneet kinkyyteeni, mutta miten päin ja kuinka paljon - se onkin paljon mutkikkaampi juttu selvittää. Etenkin jos olen itse itseni psykologi, psykiatri ja terapeutti - rakennusalan perustutkinnolla varustettuna ja Mad Maxit tarkkaan katsottuina.
Tosin jos nyt kuitenkin sen verran sovitan Freudin takkia päälleni ja gritty origin storyani vähän valotan, eli ehkäpä ei-niin-optimaaliset kasvuolosuhteet mitä tulee ympäristön ennalta arvattavuuteen yhdistettynä kodin ristiriitaiseen ilmapiiriin seksuaalisuuteen suhtautumisessa ainakin osaltaan selittävät miksi nyt saan kicksejä kun yhdistän hallinnan ja seksin. Maailma voi olla arvaamaton paikka ja nainen on villi, mystinen ja volatiili olento joka täytyy jollain lailla laittaa kiinni jotta voi keskittyä turvallisesti nautiskelemaan. Voiko sitä edes muulla lailla tehdä? Tosin ehkä rauhallisemmassa kasvupaikassa minusta olisi tullut silti samanlainen mutta erilainen - kenties semmonen Yodelin soft dom?
Huomaan muuten monessa viestissä sävyn että "selittävätkö kasvuolosuhteeni tällaisen kieroon kasvamiseni". Eikös tämä kinkyily ole vastuullisesti harjoitettuna vaan tosi hauskaa touhua jossa ei ole mitään pahaa tai hävettävää (paitsi tietty jos se pahan leikkiminen tai häpeä on se oma kink)? Ne hirviöt on mun mielestä hiukan eri otuksia eri mielenlaadulla.
-
Eikös tämä kinkyily ole vastuullisesti harjoitettuna vaan tosi hauskaa touhua
Kun jokin ominaisuus rajaa ihmistä, seuran löytäminen on vaikeaa. Tästä valittavat homot ja lesbotkin. Tarjonta on kuulemma nopeasti käyty läpi jopa Helsingissä.
Vähemmistöyksinäisyys on todellinen ilmiö.
-
Pidän todennäköisenä, että lapsena nähdyt damsel in distress-, bondage- ja SM-kohtaukset elokuvissa ja tv-sarjoissa on bondagefetissini ja BDSM-kiinnostukseni aiheuttajana. Tyttöilykiinnostukseni heräsi kun kokeilin lapsena naistenvaatteita päälleni.
Näin noita itsekin satunnaisesti lapsena kun katsoi salaa jotain k16 leffaa. Eihän niissä nyt muuta ollut kuin joku lyhyt kohtaus jossa pari piiskan iskua. Ne lyhyet välähdykset jäi kuitenkin mieleen kiehtovina. Siitää ajattelen kiinnostuksen bdsm juttuihin olevan luonteenpiirre.
-
Eikös tämä kinkyily ole vastuullisesti harjoitettuna vaan tosi hauskaa touhua
Kun jokin ominaisuus rajaa ihmistä, seuran löytäminen on vaikeaa. Tästä valittavat homot ja lesbotkin. Tarjonta on kuulemma nopeasti käyty läpi jopa Helsingissä.
Vähemmistöyksinäisyys on todellinen ilmiö.
Myönnän itse olevani siinä mielessä mainstreamia (valkoinen heteromies eikä mitään todella erikoisia taipumuksia) että en voi väittää pystyväni täysin asettumaan vähemmistössä olevan asemaan.
Mitä olen aiheesta keskustellut lähinnä transihmisten ja homojen kanssa niin vaikka kinkytaipumus usein edellyttää eräänlaista kaapissaoloa ja rajoittaa seuranhakua niin käsittääkseni ilmiön mittakaava on täysin eri luokkaa. Voimakaskin seksuaalinen mieltymys on kuitenkin ihan eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen tai kroppaan liittyvät seikat (en vastauksesi tai profiilisi perusteella tiedä mikä/mitkä näistä vaikuttavat kohdallasi ja miten), nimimerkillä "Itse jo noin 15v vanilja-avioliitossa eläneenä".
Kuulen mielelläni lisää näkemyksestäsi; pidätkö kinkyyttä siis lähtökohtaisesti negatiivisena, elämää rajoittavana taipumuksena? Olisitko sitten ennemmin ei-kinky jos sen voisi tieteen tai vaikka taikakeinoin muuttaa?
-
Kuulen mielelläni lisää näkemyksestäsi; pidätkö kinkyyttä siis lähtökohtaisesti negatiivisena, elämää rajoittavana taipumuksena?
Koen ylipäänsä parisuhteen löytämisen erittäin suureksi haasteeksi, koska tapaan äärimmäisen harvoin ihmisen, johon tunnen todellista henkistä yhteyttä. Todennäköisyys sille, että tuo ihminen tuntee samalla tavalla minua kohtaan, on pientäkin pienempi.
Kun tämän päälle lisää kinkytarpeet, tuntuu hyvin epätodennäköiseltä löytää kumppani, joka tyydyttäisi sekä henkiset että fyysisseksuaaliset tarpeet.
Jos pystyy toteuttamaan taipumustaan ilman vahvan henkisen yhteyden vaatimusta, homma helpottuu. Minä en pysty.
-
"I've held my licence
It came with birth,
For self reliance on this earth"
Mä oon elukka, joka on syntynyt semmosex kun on. >:D
-
No ei tod.
Kyllä ne hommat on ollu mukana jo varhain, voisin väittää että jo ennenkuin käsitti että mitä seksi on.
Silti niiden kanssa alkoi toimimaan vasta kun tajusi että maailmassahan saattaa olla muutama muukin samanlainen.
Kiitos siitä kaikille.
:love:
-
Kinkyä tai ei niin tottakai olosuhteet missä on saanut tai joutunut kasvaan on muokannut sitä millaiseksi on tullut.
On pitänyt huolehtia muista teki ehkä daddymäisen läheisille.
On pitänyt huolehtia itsestä on tehnyt riippumattoman muista.
Kun on lapsena jo käsitellyt suurimman osan elämän ongelmista ja vastoinkäymisistä niin vuosikymmeniin ei ole ollut pieniäkään epäselviä tilanteita.
-
Olen perusluonteeltani kiltti tyttö, mutta kyllä kasvatus varmaan vielä ruokki sitä enemmän että pitää olla kiltti.
Pervot ajatukset on ollut omasta takaa jo hyvin nuorena.
Miehen malli tullut sitten isältä että mies ei itke.
Se on se mikä on iskostunut mieleen edelleenkin tänäkin päivänä.
Ja Että pitää olla kiltti tyttö.
Paitsi että en enää ole kiltti tyttö >:D
-
Hmm... en jotenkin usko, että nuo kasvuolosuhteet olisivat mitenkään sen takana tai taustalla että miten pervoksi, irstaakseni ja kinkyksi tämä ihmisen elimistä kaikkein mystisin eli aivot ovatkaan nyt näin vanhemmiten tulleet...
-
En usko.
-
Uskon.
Omalla kohdallani uskon että näin on. Tokikaan se ei itseäni mitenkään haittaa enkä tunne tarvetta muuttua tai hankkiutua eroon joistakin pervoista haluistani.
Olen miettinyt niitä, ja huomannut yhtäläisyyksiä lapsuuden mukaviin ja turvallisiin hetkiin.
Niitä itselläni oli vähänlaisesti.
Alistumistarpeeni koen liittyvän siihen, että aikuisena tuntuu hyvältä kun saa alistua ja olla pieni TURVALLISEN alistavan ihmisen kanssa.
Eikä mielivaltaisen, väkivaltaisen ja epävakaan ihmisen armoilla niin kuin lapsena.
Tuntuu että nyt on tarve saada korvaavaa ja eteenpäin vievää, kannattelevaa kokemusta siitä, että selviän näistä tilanteista ja olen turvassa. Ja myös rakastettu!
Vieläpä minua saatetaan lohduttaa.
Sitä ei kertaakaan tapahtunut ollessani lapsi.
Olen ollut valmis alistumaan vasta tällä iällä.
Olin pitkään omaehtoinen ja vahvuuteenkin sairastunut.
Ehkä osittain vieläkin, joskus.
Elämä on aika hyvää, juuri nyt.
-
Ensimmäiset fantasiat teemoista, joiden toteutuksen myöhemmin opin olevan kinkyä, koin niin nuorena, että varsinaisesti kasvuolosuhteita on vaikea niistä syyttää. Asemani ja kokemusteni sävy elämässä yleensä on kuitenkin sellainen, että taipumukseni on helppoa nähdä luontaisena kontrastina niille - ja tietenkin luonteeltani olen aina ollut jotenkin tukahduttavalla tavalla hoivaava, joten se on aina vaikuttanut toimintani motivaatioon ja ilmenemiseen. Mitään yksittäistä fantasiaa en kuitenkaan omalla kohdallani osaa yhdistää kumpaankaan.
-
Hmm. Ei, ei kasvuolosuhteet mun kohdalla, ei ole traumoja tms minulta löydetty. Sen sijaan kyllä omat perusominaisuuteni taitavat olla syynä. Mulle nykyaikainen elämä ja siihen sopeutuminen on varsin kuormittavaa, ja sisäisestä minusta on isompi osa lasta kuin tähän yhteiskuntaan oikein sopii. En varmaan olisi ollut valmis kokeilemaan pikkuistelua tai subin roolia vielä nuorena aikuisena, mutta kun se ristiriita on kasvanut aina vain isommaksi, niin nyt sellainen on suunnaton helpotus.
-
Kovasti tätä joskus männävuosina mietin, kun niin monesta tuutista sai kuulla, että suunnilleen kaikki eroottiset kiinnostuksen kohteet, jotka eivät liity suvunjatkamiseen, johtuvat lapsuudesta. Vastaan kuitenkin, että en. En keksi yhtään mitään, mikä kinkypuolta olisi voinut kasvattaa. Sen kyllä tiesin jo hyvin pienenä, että tällaisia kiinnostuksen kohteita minulla on.
-
Todennäköisesti osittain. Mun lapsuus ja nuoruus on ollut aika turvatonta ja yksinäistä. Olin myös lapsena ja nuorena todella pikkuvanha ja aikuisempi kuin aikuiset. Musta kasvoi myöhemmin tiiviisti iholle liimautuva pikkuisuuteen taipuvainen turvaa hakeva hyypiö, joka on herkkä ja haavoittuvainen. Lapsena ei ollut tilaa sellaiselle.
-
Ajattelen myös että osittain. Ne jotkut piirteet, jotka eivät ole tullut oikealla tavalla nähdyksi, voivat tulla nähdyiksi myöhemmin. Kivalla, kunnioittavalla tavalla 😊
-
Uskon todellakin. Kinkyily on tuonut korjaavia kokemuksia aikuisuudessa 🖤
-
En oikein usko että olisi... Toisaalta oma kasvatukseni oli varsin vapaata ja sai mennä ja toteuttaa itseään miten halusi eikä perään juuri katsottu. Kunhan nyt joskus ilmoitti että jään kaverille yöksi... Kinkyys on ollut jo silloin osa minua mutta sen ymmärtämiseen ja hyväksymiseen meni vuosia. Se outo viehtymys inkkari ja rosvo & poliisi leikkeihin joka kummallisen hyvällä tavalla kutkutteli mielen hyvänolonkeskusta aina kun jäi "kiinni" ja joutui sidotuksi sai tarkemman diagnoosi vasta paljon myöhemmin ;D
-
Seksuaalinen, niin kuin mikä tahansa käyttäytyminen, voinee johtua monesta eri syystä.
Ehkä voisi karkeasti jaotella "puhtaaseen" seksuaalisuuteen tai sitten vähintään osittain johonkin vaikka traumoista, sairauksista, herkkyyksistä tai vaikka kasvuolosuhteista johtuviin pahimmassa tapauksessa näitä edelleen provosoiviin syihin..
Kasvuolosuhteet ilmaisuna hivenen liian lavea, ehkä pitäisi täsmentää sitä.
-
Kasvuolosuhteet olivat hyvin normaalit ja tasapainoiset.
Kinkyydet avasi eteen Internetin ihmemaailma, kuvina ja teksteinä, n. 17-vuotiaana. Siihen saakka olin kuvitellut olevani ihan normaali. Sitten tuli ruudulle kuva, jonka jälkeen en yhtäkkiä ollutkaan, vaikka samaa materiaalia vieressä tuijotellut kaveri edelleen oli. Ei nyt identiteettikriisi, mutta aika yllättävää. Kaveri ei tajunnut.
Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin tajusin, että on myös Ihmisiä, jotka tajuavat; Suomessakin.
Tai oikeastaan en edes tajunnut. Tietäväisemmän piti tulkita, että tuokin on muuten vinossa, ja johdattaa tänne baaritiskin äärelle.
-
Perhe olosuhteet olivat normaalit mutta hoitotätini oli ensimmäinen vaikuttaja miksi minusta tuli tälläinen ja lisäksi koulukiusattuna oleminen.Nuoruuden eka tyttöystävä sinetöi kohtaloni
-
En tiedä. Uskon, että omaan seksuaalisuuteeni vaikuttaa vahvasti tarve kokea itseni halutuksi ja sitten olen ehkä oppinut ympäröivästä kulttuurista ja kuvastosta, että haluttava nainen on katseen ja tekemisen kohde, ehkä jopa väkivallan. Tykkään myös hoivasta ja huomiosta, mikä yhdistyy ehkä tohon että ensin on käynyt jotain. Ja se hajalle repiminen ja toiminnan kohteena oleminen toki menee myös huomiosta.
Uskon, että kuvasto on isoin selittävä tekijä kasvuolosuhteissa, joka on vaikuttanut mun seksuaalisuuteen mutta vaikeapa sitä on sanoa. Ja kun eihän se kaikilla selvästi ole vaikuttanut ja jokinhan mua on ajanut kiinnittymään tietyntyyppiseen materiaaliin, mutta ei sitten toisenlaiseen.
Koen, että olen myös luonnostaan semmoinen joka pitää tietynlaisista aistikokemuksista ja pidän äärikokemusten tavoittelusta. Ja vaikka olen myös aktiivinen toimija elämässäni ja pidän pätevyyden tunteesta, sekä pätemisestä niin lapsenakin pidin aina enemmän siitä kun mua meikattiin, tai mulle laitettiin hiuksia enkä niinkään toisten laittamisesta. Moni kaverini taas piti enemmän laittamisesta. Vaikea siis vetää oikein mistään johtopäätöksiä.
Traumataustaa mulla ei onneksi ole.
-
En usko.
Enemmänkin niin, että olen aina ollut sellainen kuin olen, nyt aikuisena minulla vain on "lupa" käyttäytyä taipumusteni mukaisesti. Eli komennella muita.
-
Kuvittelen että kasvuolosuhteet vaikuttaa aina jollain tavalla kinkytaipumuksiin, enemmän tai vähemmän.
Ite oon miettinyt että kiusatuksi tuleminen, tosi rankat kouluvuodet on kyllä vaikuttanut asioihin. Myöskin sillon nuorena löysin pornon, minkä kautta on varmasti vaikuttanut omiin mieltymyksiin.
Toisaalta oli miten oli, tykkään itsestäni kaikkien kinkymieltymysten kanssa ^-^
-
Tämä on niin hyvä pohdinnan paikka jälleen. Itse esittelen monesti tehdasasetus pervoksi. Noh, mitä tämä tarkoittaa miun kohdalla käytännössä. Kompleksi traumatausta ja mielenterveyden haasteita - CHECK. Sukupolviset traumasiirtymät ja periytyvät terveyshaitat ja neuropiirteisyys - CHECK. Sosiaaliset ja sosioekonomiset kassusolosuhteet sekä arvo- ja asenneilmapiiri - emotionaaliset kiintymyssuhdetraumat - CHECK. Ace eli adverse childhood exprience pisteet (lapsuuden haitalliset kokemukset) kohdallaan.
Sama suomeksi semilestadiolaisen suurperheen erityisherkistynyt kuopus joka kasvaa alkoholisti-päihde- ja mt-haasteita täynnä olevassa kodissa. Altistuu mm.pornolle ja kehon itsemääräämisoikeuden rajojen ylityksille todellakin liian varhain.
Jos en olisi 20v tavannut exääni olisin todennäköisesti päässyt toteuttamaan tätä kinky tehdasohjelmointia jo paljon aiemmin. Selvimpinä tästä on olleet mm. makuukammarissa ja arkielämässä tietynlainen aisti- ja mielihyvähakuisuus ja kontrolloiva turvallisuuteen pyrkivä asenne. Autonomisen hermoston tasolla tämä taas on tarkoittanut stressinhallintaan liittyviä haasteita, kehon ja mielen psykosomaattista ylireagointia sekä mielenterveyden tasapainon haasteita. Nykyään bdsm on elämäntyyli, jossa niin moni asia elämässäni on päässyt oikeisiin uomiinsa. Minuutta kahlinnut syvä häpeä omaa seksualisuuttaan - mukamas poikkeavaa, kohtaan on hävinnyt. :love:
-
En usko, että kasvuolosuhteet olisivat vaikuttaneet kinkyyteeni. Olen elänyt hyvän ja onnellisen lapsuuden. Siitä huolimatta ihan pienestä lapsesta alkaen on kiinnostanut kutittaminen ja sukkahousuja jalassaan pitävät naiset. Toki koulussa oli jonkun verran kiusaamista, mutta jo ennen koulua kiinnostivat nämä asiat.
-
Itselläni kinkyily on ehkä jotain kapinaa lapsuudessa ja nuoruudessa koettua tukahduttavaa ilmapiiriä kohtaan. Halusin aina enemmän mitä hyväksyttiin. Vaadin huomiota ja pienestä saakka se, että muut tekivät kuten halusin, oli iso asia. Teini-iässä koettu kiusaaminen vain vahvisti ajatusta ja halua olla vallankäyttäjä. Ajatus siitä, että voisin joskus päättää mitä ne kaikki "suositut" tyypit tekivät, oli huumaava. Saisivat vielä joskus nuolla saappaitani! Kadehdin myös luonnostaan dominoivia ja itsevarmuutensa näyttäviä tyyppejä, joilla usein näytti olevan myös paljon seksuaalista vetovoimaa.
Voimakastahtoisena ihmisenä toki viehtymys alistamiseen lienee aika synnynnäinenkin ja en olisi sitä mitenkään voinut välttääkään. Ensimmäiset seksifantasiat, joita muistan, liittyivät tilanteisiin, joissa joku otti eikä turhia kysellyt. Mistään ulkopuolelta en niitä oppinut, koska seksi oli lapsuudenkodissani aika lailla tabu, josta puhuttiin enintään jossain abstraktissa mielessä. Vanhemmat ovat kummatkin uskovia ja kaikki vähänkin saippusarjoja rajumpi meno oli kiellettyä. Se toki saattoi vain lisätä omaa innostusta ja uteliaisuutta kiellettyä ja tuntematonta kohtaan. Halusin aina mennä pidemmälle ja nähdä enemmän.
-
Mietin aina ihan kamalasti menneisyyden vaikutusta ja samalla yritän myös olla antamatta sen vaikuttaa jottei se rajoittaisi minua.
Mutta kyllä, itsellä on vaikuttanut todella paljon se että miten minut on kasvatettu ja minkä coping mechanismin olen lapsena valinnut. Eli olen aina lapsena miellyttämisen ja alistumisen kautta saanut hyväksyntää. Tehtävänä on ollut olla helppo, hijainen ja vaivaton. Tämä on syvälle selkäytimeen opittu juttu josta opettelen edelleenkin pois. Mutta on ihana -välillä- antaa sille puolelle itsessään valta alistuessa ja miellyttäessä domia. Tässä leikissä on kuitenkin turvalliset rajat jotka on yhdessä keskusteltu ja määritelty. :love: Jotta en kuitenkaan uppoaisi liikaa siihen samaan vanhaan liian voimakkaasti niin 24/7 d/s suhteet eivät sovi itselle. Tai no, never say ever. Jos olisi dom joka osaisi ottaa tämän todella hyvin huomioon ja hallitsisi tilannetta hyvin tarkkaan miettien minun kokonaisvaltaista hyvinvointiani niin ehkä.