Ulkopuoliset bdsm-suhteet, luottamus ja mustasukkaisuus - apua!

[-katy-]

että mieheni mielestä D/s-suhteen ja arkisen avioelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta. Teoriassa ymmärrän hänen pointtinsa, mutta tavallaan on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, koska itselleni ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa yhdistää ja vuorotella vaimon ja lemmikin rooleja. Ironista kyllä mieheni oli siis se joka minut tutustutti ja "houkutteli" bdsm:n maailmaan, mutta kun nyt vihdoin olen sinut asian kanssa, häntä ei enää kiinnostakaan juuri muu kinkyily kanssani kuin ehkä vähäinen seksin maustaminen.

Olen miehesi kanssa samaa maata. Pystyn kohtelemaan minulle ei-niin tuttua  kumppania luonnostaan hyvin ylimielisesti vetämättä minkäänlaista master-roolia ylleni. Saan suunnattoman tyydytyksen  kun  voin toimia täysin spontaanin rujosti ja  sikailevan vapaamielisesti miten haluan kun mikään ns. siviilielämän asia ei seiso muistona takaraivossa.

En yksinkertaisesti osaa näytellä jotain mitä en ole, vaan tilanteen ja tapahtuman täytyy olla minulle realistista. Liika välittäminen ja tunteminen tekee faktasta fiktiota ja se vie kiihkon mennessään.

Tuntematon on paras.

Nyt kun mietin tuota spicyvanillan tilannetta ja luin Vilpertin kommentin, niin mielestäni tuo Sikailu on täydellisen hyvä kuvaava termi moiselle käytökselle. Tämä siis täysin omana mielipiteenäni ja välittämättä siitä, että saatoin osua ns. provomiinaan 

[Vilpertti]

author=-katy- link=topic=4508.msg78490#msg78490 date=1361468699]


Nyt kun mietin tuota spicyvanillan tilannetta ja luin Vilpertin kommentin, niin mielestäni tuo Sikailu on täydellisen hyvä kuvaava termi moiselle käytökselle. Tämä siis täysin omana mielipiteenäni ja välittämättä siitä, että saatoin osua ns. provomiinaan 

Ei se ole provomiina. Se on sikailua siksikin, että silloin juuri kohtelen vastapuolta suunnilleen jalkarahin tai tuhkakupin veroisesti. Kai tuolle olisi olemassa hienompi psykologinen termikin, mutta minulle se on vaan yksinkertaisuudessaan sikailua. 

[Fixx]

author=-katy- link=topic=4508.msg78490#msg78490 date=1361468699]


Nyt kun mietin tuota spicyvanillan tilannetta ja luin Vilpertin kommentin, niin mielestäni tuo Sikailu on täydellisen hyvä kuvaava termi moiselle käytökselle. Tämä siis täysin omana mielipiteenäni ja välittämättä siitä, että saatoin osua ns. provomiinaan 

Ei se ole provomiina. Se on sikailua siksikin, että silloin juuri kohtelen vastapuolta suunnilleen jalkarahin tai tuhkakupin veroisesti. Kai tuolle olisi olemassa hienompi psykologinen termikin, mutta minulle se on vaan yksinkertaisuudessaan sikailua. 

Mulla menee ihan toisin päin. Tuntemattomia ei voi kohdella kovin rujosti, eihän niistä tiedä mitä ne kestää. Tutumpia on paljon helpompi kohdella kaltoin, heistä tietää heidän halunsa ja rajansa.

[Vilpertti]

Mulla menee ihan toisin päin. Tuntemattomia ei voi kohdella kovin rujosti, eihän niistä tiedä mitä ne kestää. Tutumpia on paljon helpompi kohdella kaltoin, heistä tietää heidän halunsa ja rajansa.

Täytyisi varmaan määritellä termit: tuntematon & tuttu.

[subgirl78]

Itse sanoisin tähän että jos molempien halut kohtaa en ymmärrä miehesi käyttäytymistä koska hän voisi kouluttaa silloin halutessaan sinusta juuri haluamansa subin. Mutta kun luin pidemmälle itse myönsit ettet kestä piiskaa ja sidontoja kaikissa muodoissa ja miehesi haluaa näitä? Ja ilmeisesti itse olet myös luvan näihin ulkopuolisiin sessioihin alkuun antanut. Ajatusmaailmani voi vaikuttaa mustavalkoiselta mutta miehesihän saattaa ajatella tässä tilanteessa näin että vaikka välittää sinusta paljon et kykene antamaan hänelle halustasi alistua huolimatta sitä mitä hän hakee bdsm maailmasta ja hän on tämän takia päättänyt että saavutettua etua ei anneta takaisin.
Henkilökohtaisesti itse en kestäisi samankaltaisessa parisuhteessa kun sinä elät vaan lähtisin, onneksi omalla kohdalla molempien halut kohtaa suhteen kaikissa osa-alueissa. Mutta perustan tuon ylempänä kirjoittamani aiempiin kokemuksiini ennen nykyistä miestäni.
Jos koet tilanteen raastavaksi teidän ei auta kuin istua yhdessä pöydän ääreen ja puhua. Siinä puhuessa punnita suhteenne kaikki plussat ja miinukset, ja sitten päättää miten eteenpäin. Kuvaamasi tilanne ilman, että edes keskustelette asiasta vie vain tilannetta tulehtuneemmaksi, sillä mustasukkaisuus missään suhteessa isoissa voluumeissa ei ole hyvästä. Mutta tämä tietenkin vain minun mielipide ei sen enempää eikä vähempää. Jokaisen on itse tehtävä omat ratkaisunsa ja vaikka ne ratkaisut olisi oikeita niistä voi seurata kova sydänsuru. Toivon että saatte asianne selvitettyä

[Kamariherra]

Hei löysin tuttujen suosituksena ja luin ahmien kirjan, josta voisi olla paljon hyötyä monille muillekin täällä: Tristan Taorminon Opening Up: A Guide To Creating and Sustaining Open Relationships. Siinä on todella käytännönläheistä elävän elämän esimerkein varustettua pohdintaa siitä, miten erilaisia ei-monogaamisia suhteita voisi toteuttaa niin että kaikilla olisi hyvä. Tuon Amazon-linkin takaa pääsee vilkaisemaan kirjan sisältöä, esim. valaisevaa sisällysluetteloa.

Luvusta, jonka otsikko on "Jealousy and other intensive feelings" on ollut kovasti apua ajatusten ja tunteiden selvittelyssä nyt, kun minun ja puolisoni hiljalleen avautuvaa parisuhdetta on koeteltu enenevillä ja monipuolistuvilla tunne-elämyksillä. Olin itse pähkäillyt samaa, mutta kivaa oli saada hengenvahvistusta muualtakin, siis että yläkäsite "mustasukkaisuus" ei vielä oikein avaa tai anna mitään välineitä ristiriitaisten tunteiden setvimiseen. Se voi koostua vaikkapa kateudesta, epävarmuudesta, omistamisen halusta ja syrjään jäämisen tunteesta – jotka kaikki ovat mitä suurimmassa määrin ymmärrettäviä tunteita tilanteessa, jossa elämänkumppanilla on muitakin kumppaneita tai leikkikavereita. Kun "mustasukkaisuuden" jakaa pienempiin osiin niin on helpompi miettiä, miten niitä lähtisi käsittelemään ja mille asialle pitäisi ja voisi jotain tehdä.

Muistan itse tässäkin ketjussa puhuneeni joistain "ei emotionaalisia riskejä" -suhteista. Ihan bullshittiä, joskin tuntui todelta silloin.  Mutta kaikkien näiden tunteiden keskellä avautuu paitsi parisuhde myös oma mieli, ja molemmista oppii ihan koko ajan uutta. On ollut ihan hirveän tärkeää jakaa ajatuksia joidenkin polyamorisessa suhteessa elävien kanssa ja lukea esim. juuri tuo kirja. Niin monenlaiset ihmissuhdekuviot ovat mahdollisia, jos kaikki osapuolet ovat avoimesti valmiit keskustelemaan, joustamaan, ottamaan ja antamaan. Ei heikkohermoisille, puhumattomuuteen taipuvaisille tai "koskaan et muuttua saa" -henkisille.

[Jolene]

Aika vaikea tilanne teillä 
Itse tahtoisin tietysti vapauden toteuttaa sessioita muiden kanssa, kun oma mies ei niistä asioista ole kiinnostunut. Jos homma olis toisinpäin, en missään nimessä antaisi lupaa. Kaksinaismoraalia ehkä, mutta olen liian mustasukkainen ihminen. Bdsm on kuitenkin aina seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa, liittyi siihen suora akti tai ei.
En voi muuta kuin spekuloida, ehkä olen väärässä, mutta jos miehesi on pettänyt sinua enennkin niin en nielisi ihan tuota väitettä etteivät he harrasta seksiä sessioissaan.

Jos miehesi ei toteuta näitä tarpeita sinun kanssasi niin ehdottomasti hankit itsellesi myös toisaalta sessioseuraa. Eihän se ole silloin kosto vaan oikeutus.

[subpks]

Jos miehesi ei toteuta näitä tarpeita sinun kanssasi niin ehdottomasti hankit itsellesi myös toisaalta sessioseuraa. Eihän se ole silloin kosto vaan oikeutus.

Samaa mieltä tuosta molempien oikeudesta hakea haluamaansa seuraa mutta tietenkin yhdessä SOPIEN jos tarvetta esiintyy. Miehet usein lapsellisuuttaan ja itsekkyyttään  ( ja varmaan osin biologisten asioiden takia) "varaavat" naisen omakseen mutta itselleen ovat valmiit suomaan jos millaisia suhteita tahansa. Kokemukseni mukaan tämän tyyliset miehet tekevät juuri näin salassa mikä todellakaan ei ole oikea tapa eikä niin miehekäskään. Yleensä  he syyllistävät  ja siten  oikeuttavat tekojaan väittämällä kumppanin olevan sairaanloisen mustasukkainen yms. vaikka naisen epäluulo syntyy miehen  oman epärehellisyyden kautta. Usein naiselle olisi tarjolla huomattavasti enemmän kumppaneita kuin suhteen miehelle joten tämä voisi käydäkin miehen itsetunnon päälle rajusti mitä heikolla itsetunnolla varustettu mies ei kestä.


Jokaisen on kuitenkin itse saatava päättää millaisessa suhteessa elää eikä huonoon ole kenenkään tyytyminen.

Tässä tietenkin karkeita yleistyksiä joista kenenkään ei pidä suuttua

[-katy-]

Kaksinaismoraalia ehkä, mutta olen liian mustasukkainen ihminen. Bdsm on kuitenkin aina seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa, liittyi siihen suora akti tai ei.
En voi muuta kuin spekuloida, ehkä olen väärässä, mutta jos miehesi on pettänyt sinua enennkin niin en nielisi ihan tuota väitettä etteivät he harrasta seksiä sessioissaan.

Jos miehesi ei toteuta näitä tarpeita sinun kanssasi niin ehdottomasti hankit itsellesi myös toisaalta sessioseuraa. Eihän se ole silloin kosto vaan oikeutus.

Vähän on vaikea ajatella tuolta kantilta itse, että jos olisi vanilija ja kumppani olisi kinksteri..arvelen, että jos rakastaa toista, haluaa hänelle kaikkea hyvää ja että hän on onnellinen..luultavasti antaisin mieheni toteuttaa tuota puolta, jota en itse kykenisi tai ei olisi kiinnostusta, toisen kanssa. En tiedä, ehkä asia muodostuisi liian erottavaksi tekijäksi lopulta.
 Siksi alun perin tulikin ihmeteltyä suuresti, että miksi tässä D hylkää kinkytasolla vaimonsa, joka on alistuva..ei vaan voi ymmärtää.

Tuskin mikään suhde, oli kinkyä tai vanilijaa, on kuin suoraan hollywuudin unelmien poikamiestyttö-sarjasta tai jos alkuun onkin, niin ihan varmasti jokainen pariskunta kohtaa jotain vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. (Olen lukenu seittemän päivää lehdestä)

Onko se jokin arvo, että ihan joka asian tule osua yksiin ja jos ei osu "tarvitaan pikkuvarpaalle laubersuolaa muualta" ? No kenties toiset ovat tässä tinkimättömämpiä, että jokaikiseen pienimpäänkin yksityiskohtaan ja fantasiaan tulee saada nannaa tuontuosta-

Itse en kyllä viihdy ihmisten kanssa, joille vain se oma napa on kaiken keskipiste, koska en elä itse niin, enkä halua elää niin. Tämä ei tarkoita mitään pyhimyksen kaapuun kääriytymistä vaan sen asian arvostamista, että suhteet ovat vuorovaikutteisia, hyvässä ja pahassa. Eikä tarvitse olla jatkuvasti yhtä ilotulitusta, vaan ristiriidatkin omasta mielestäni ovat rikkaus. Haudassa ei sitten enää ole mitään ristiriitoja(kaan) 

Mustasukkaisuus on vahva tunne, kai joskus aiheeton ja joskus aiheellinen, kai se on myös osin epävarmuutta, mutta myös ripaus realismia- kun siis joillain on taipumusta nähdä aina se ruoho vihreämpänä muualla (?)

Lisäys: unohtui kommentoida, kun aloin jaaritella, että ei BDSM aina ole mun mielestä seksuaalista toimintaa. Ei-masokistille tuttavan tekemä piiskaus esim. ei välttämättä ole ollenkaan seksuaalista. Viisaammat ja kokeneemmat osaavat varmaan paremmin kuvailla mitä piiskaus on silloin kun se ei ole seksuaalisia fiboja aiheuttavaa-tai bondage esimerkiksi ei kaiketi aina saa paikkoja märiksi-riippuu tietty varmaan kenen kanssa ja miten, mutta vanha piikahan ei näistä tajua 

[hihaton]

Itse tahtoisin tietysti vapauden toteuttaa sessioita muiden kanssa, kun oma mies ei niistä asioista ole kiinnostunut. Jos homma olis toisinpäin, en missään nimessä antaisi lupaa. Kaksinaismoraalia ehkä, mutta olen liian mustasukkainen ihminen. Bdsm on kuitenkin aina seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa, liittyi siihen suora akti tai ei.

Hyvin todennäköisesti mustasukkaisuutesi tulisi mukaan myös "pelkän" sessiointiseuran kanssa, vaikka miehesi ei kenenkään muun kanssa leikkisikään. Kuten itsekin toteat, BDSM on aina seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa ja sitä myötä ainakin itse luokittelen sen samalla lailla seksiaktiksi kuin yhdynnän, käsiseksin ja nettiseksinkin.

Seksiseuran hakeminen ulkopuolelta itse ei ole juurikaan suoraviivaisempaa kuin se, että kumppani tekee niin. Kertasutaisut ehkä, mutta niistä tuskin on sinunkaan kohdallasi kyse. Vähänkään pidempään tapailuun kertyy aina tunteita, halusi tai ei, ja niiden hoitaminen (kumppanin tunteista puhumattakaan) ei onnistu sellaisella "minusta ei olisi tähän" -asenteella. Sanon tämän omakohtaisesta kokemuksesta, olen ollut noissa tilanteissa sekä vieraissa kävijänä, kotona odottavana puolisona että ns. kolmantena pyöränä. Jokaisessa useammin kuin kerran.

Jos miehesi ei toteuta näitä tarpeita sinun kanssasi niin ehdottomasti hankit itsellesi myös toisaalta sessioseuraa. Eihän se ole silloin kosto vaan oikeutus.

Samaa mieltä tuosta molempien oikeudesta hakea haluamaansa seuraa mutta tietenkin yhdessä SOPIEN jos tarvetta esiintyy. Miehet usein lapsellisuuttaan ja itsekkyyttään  ( ja varmaan osin biologisten asioiden takia) "varaavat" naisen omakseen mutta itselleen ovat valmiit suomaan jos millaisia suhteita tahansa. Kokemukseni mukaan tämän tyyliset miehet tekevät juuri näin salassa mikä todellakaan ei ole oikea tapa eikä niin miehekäskään.

Eivät ne naiset ole yhtään sen parempia tässä asiassa, kaikki haluavat suhteen jossa kumppani on uskollinen ja itse vapaa menemään. Mutta se menee asian ohi, tärkeämpää on tämä:

Avointa suhdetta muutaman vuoden pyörittäneenä en tajua, miksi niin moni pyörittää parisuhdetta nollasummapelinä. Ajatellaan, että jos kumppani saa jotain kivaa, se on itseltä pois tai ainakin pitää saada saman verran takaisin vaikka sitten pettämällä. Ei kai kukaan kohtele ystäviäänkään noin?

Mikä tahansa (pari)suhde voi paremmin, kun sen osapuolet pyrkivät molemmat samaan suuntaan - siihen, että kummallakin voi olla mahdollisimman paljon kivaa. Aina se kiva ei tule yhtä aikaa eikä välttämättä edes tasan molemmille osapuolille, mutta tärkeintä on löytää tapa, jolla molemmat voivat olla tyytyväisiä ja kokevat saavansa sen mitä tarvitsevat. Automaattisesti se ei onnistu koskaan, ja silloin kun intressit menevät ristiin, yritetään yhdessä löytää tapa jolla kumpikaan ei koe oloaan uhatuksi, hylätyksi tai arvottomaksi.

Ja kun tulee eteen se asia, jossa molempien toiveiden toteuttaminen ei ole mahdollista, tehdään kompromissi. Se vaatii molemmilta rehellistä, avointa ja hyökkäämätöntä panostusta keskusteluun sekä ehdotonta luottamusta siihen, ettei kumppani käytä hyväksi omia heikkouksia. Pitää uskaltaa olla haavoittuvainen toisen edessä, ja pitää kohdella kumppania arvokkaana ja tuntevana yksilönä, vaikka hänen tunteensa ja pelkonsa olisivatkin irrationaalisia.

Ja aina se ei silti onnistu. Rehellisellä keskustelulla ja kuuntelulla voi kuitenkin saada yllättävän hyviä tuloksia aikaan, jos kumpikin haluaa kumppanilleen hyvää ja on valmis joustamaan.

[Niksu]

Lueskelin ketjua, itsellä kanssa kokemusta tästä, että luvalla kumppani sai käydä piiskattavana. No kävi sitten niin että kumppani ihastu piiskaajaansa 

Enää en lupaa antaisi uudelle kumppanilleni jos nyt sellaisen joskus löydän tai joku mut huolisi

Avoimet suhteet kuten nää muodissa olevat Polyjutut, eivät ole mua varten.

Olkoon poly ja bdsm jne. muoteja tai suuntauksia tai ihmisen sisäisiä taipumuksia jne. jne. jne., niin komppaan ehdottomasti siinä mielessä, että itse keskityn yhteen henkilöön kerralla.

Jos olisin itse aloittajan asemassa miettisin hyvin tarkkaan tekeekö nykyinen suhde minut oikeasti onnelliseksi vai olenko tyytymässä johonkin. Tuntien itseäni jonkin verran voisin sanoa tulevani äärettömän surulliseksi avoimessa- tai monisuhteessa. Mutta meitähän on moneen junaan, mikä on vain hyvä asia. Tärkeää on tuntea itsensä

[Nneri]

Kirjailija Dean Koontz eräässä teoksessaan taiteili sanoin "ilman luottamusta ei ole mielenrauhaa". Ehkä tätä ei tarvitse avata enempää?

[mauje]

Havaintojeni perusteella (ihan perskohtaisten ja sivusta seuraten) edes monosuhde ei toimi ilman luottamusta ja sopivaa määrää huomiota puolin ja toisin. Oikeastaan se onko kuviossa vielä enemmän väkeä ei muuta tätä asiaa...eikä sitäkään että kaikki ei vain sovi kaikille oli sitten kyse tekemisistä tai suhteen muodosta.

[inner_demon]

" paitsi että mieheni mielestä D/s-suhteen ja arkisen avioelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta."

Niin oli minunkin kaikkien exieni mielestä Siksi ne suhteet päättyivät. No, oli muitakin syitä, mutta kun päätin viimeisen pitkän suhteen (3v) niin silloin totesin että on molemmille epäreilua edes yrittää jatkaa. Toiselle meistä omistautuminen toiselle tulisi olla jotakin syvää ja merkittävää, toiselle riitti että "kaikki" on hyvin. Mutta kaikki ei ollut hyvin... kun seksi ei toimi, niin ei toimi suhdekaan. Se on silloin ystävyyttä tai kaveruutta tms.