BDSM-baari
Kirjasto - jäsenille tarkoitetut alueet => Päiväkirjat => Näkökulmia lokerosta ja sen vierestä => Aiheen aloitti: Kolumnisti - 27.09.2015, 09:03
-
Hotti, hotimpi, hottis. Kiusaaminen, simputus, foorumikirjoittelu.
Deittailu ja parin tai muutaman etsiminen on kinkyillekin tärkeä osa olemista, koska omaa kinkykultaa ei vielä ole kaikilla. Niilläkin joilla jo on, on tarvetta peilata ajatuksiaan muiden kanssa, keskustella asioista, miettiä omia ja toisten arvoja, tutkia yhteisön sisäisiä rajoja ja moraalia.
Kun olin ensimmäisiä kertoja kahvilamiitissä tutustumassa irl silloisen cityn kinkybarin vakinaamoihin, useimmat olivat minulle kovin kilttejä (haluan uskoa, ettei se johtunut vain siitä, että olen nainen ja siihen aikaan vähän nuorempi). Auttoivat löytämään paikalle, esittelivät itsensä. Yhden tapauksen muistan, missä olin rohkeasti käynyt ostamassa nahkahousut kaverin pihakirpparilta parilla eurolla, ja esittelin jaloissani ostosta miitissä. Muut kannustivat toteuttamaan itseään ja kehuivat myös hyvää ostosta, tämä yksi kertoi ylpeästi, että itse ei ikimaailmassa yrittäisi ahtautua jonkun muun polvipusseihin, nahka pitää hankkia aina uutena koska se venyy kantajansa muotoon. Ihan relevantti ohje, mutta siinä tilanteessa ei kovin harkittu, ainakin se pilasi osan iloani. Netissähän näitä kommentoijia olisi ehkä ollut useita eikä vain yksi. Kyky moiseen ylpeään itsensä esille tuomiseen toisen tunteista piittaamatta on harvinaisempaa oikeassa elämässä.
Täällä foorumilla, missä näitä laukomisia ei tarvitse tehdä silmiin katsoen, sitä tapahtuu helpommin. Paljon paljon helpommin. Kerrotaan faktoja iloisena siitä, että on antaa faktaa ja hyvää neuvoa, vaikka sillä hetkellä riittäisi ihan hyvin pelkkä hyväksyvä nyökkäys siitä, että joku on aloittanut jotain, missä ne faktat sitten kyllä aikanaan selviää muutenkin. Mutta eipä siitä sen suurempaa vahinkoa synny, ihmiset harmistuvat ja se siitä.
Sitten on ihmisiä, ehkä itsekin olen, jotka kirmaavat väittelyyn ihan urheilumielessä. Ajanvietettä asioista, joilla ei oikeasti ole suurempaa maailmankaikkeudellista merkitystä. Väittelijöillä on itsellään hauskaa, mutta tässä kohtaa ne foorumipoliisit ahdistuvat. ”Hei eiks nyt vaan voitais sopia, että olette eri mieltä, ja paiskaisitte kättä”. Miksi ihmeessä? Käsiä voi paiskoa vaikka kuinka, mutta miksi lopettaisimme niin kauan kun paini on hauskaa ja sääntöjen mukaista.
Mutta kyllä, syy miksi reipashenkinen asioista keskustelu haluttiin lopettaa alkuunsa, on se, että eihän se aina pysy sääntöjen mukaisena urheiluna. Joku osuu toista ehkä vahingossakin arkaan paikkaan, kohde suuttuu ja kostaa, sivulliset puuttuvat, kohta ollaan jo oikeasti kaikki toistensa kurkuissa. Ja tässä kohtaa ilmaantuu myös sivullisryhmä, joka vastaa kouluissa välitunnilla syntyvää rinkiä tappelijoiden ympärille. Joka olemassaolollaan estää niitä kädenpaiskauksia, koska he haluavat nähdä verta.
Näitä tapauksia kun tulee tarpeeksi, niin joitakuita alkaa jo pelkkä pieni kisailu ahdistamaan. Valitetaan ilmapiiristä. Valitetaan, että tämän takia ei itse koskaan halua kirjoittaa foorumilla/laittaa deitti-ilmoa. Pilataan omalla ilmapiirivalituksella ilmapiiriä, nostetaan mitään sanomattoman hötön prosenttiosuutta, ja saadaan omaa sädekehää kiilloteltua. Kiusataan aktiivisempia kutsumalla heitä kiusaajiksi.
Tämä kristallisoituu esimerkiksi silloin, kun aiheena on deitti-ilmoitukset, niiden laittaminen, niiden tuloksien odottelu, niihin vastaaminen. Joku laittaa ilmoituksen, ja normaalisti ilmoitus saa maata rauhassa, ellei siinä tarkoituksellisesti haeta provokaatiolla reaktiota. Jos provosoidaan, tahallaan tai vahingossa, joku provosoituu. Onneksi on kommenttiketju. Sitten onkin jo lisää mahdollisuuksia lyödä foorumiraamatulla. Joku leimataan trolliksi. Toinen koulukiusaajaksi. Kolmas muuten vaan hulluksi. Ja joku tulee rinkiin katsomaan, joku huutaa adminia paikalle.
Ja mitäkö siellä tapahtui. Yhteisö etsii omia rajojaan, mikä on sallittua ja mikä ei-toivottua, ja yhteisö oppii. Yhteisön tasolla evoluutiota tapahtuu, mutta joskus yksilöitä tippuu perälaudan yli. Onko se väärin? Onko se väistämätöntä? Onko se jokaisen foorumin elossapysymisen ehto?
Foorumi, jolle ei kirjoiteta siitä pelosta, että leimataan trolliksi, psykopaatiksi, narsistiksi tai koulukiusaajaksi ei elä. Mutta myöskään foorumi, jolla trollit, psykopaatit jne. mellastavat vapaasti ei toimi meille pikkuisen normaalimmille. Vaikka meissä kaikissa asuukin niitä pieniä lehmiä ja trolleja ja ja. Eli kohti ääretöntä ja sen yli taas, heitetään lämmin ajatus admineille ja riennetään keskustelun pyörteisiin.
(http://www.bdsmbaari.net/index.php?action=dlattach;attach=1331;type=avatar)
Vir
-
Olipa kerrassan oivaltava ja perusteltu teksti aiheesta. Täysin sovellettavissa mille hyvänsä nettifoorumille, missä se oma harrastus / juttu / laifstail / ruokavalio tai muu intohimoinen häperrys on elämää suurempi asia. Pohdittavaa riittää, eikä varmaan koskaan kukaan pääse semantiikan, tulkintojen, tahallisen ja tahattoman väärinymmärryksen, trollailun, sekä temperamenttierojen suosta täydellisesti pois.
Oma ratkaisuni tähän kaikkeen on tietty lehmänhermoisuus. Minua ja meitä muita asiat oikeasti ja väärästi paremmin tietäviä löytyy aina, eikä siinä mitään. Miksi vetää hihat herneeseen, kun tuhannen vuoden kuluttua kukaan ei kuitenkaan enää muista? Ei näistä foorumikeskusteluista lauleta tulevien sukupolvien tulilla eeppisiä runolauluja.
Kolumnistille kiitos hyvästä blogahduksesta.
-
Njooh. Vastauksia monia. Itselle se on kovapäisyys. Sata tai tuhat jankkaajaa ei saa mua edes hymähtämään jolleivat osaa perustella kantaansa itseäni paremmin. Eli kyse yksinomaan perustelun älyllisestä oikeutuksesta. Siihen voi tai voi olla pystymättä niin yksilö kuin ryhmä. Kuitenkin se ettei typerämpäänsä pidä toteuttaa. Jollakulla aina fiksuin idea jota seurata.
-
Kyllä lehmänhermot vaihtuu jonkun muun otuksen hermoiksi, kun on johonkuhun tutustunut irl ja jonkinlainen suhdekin on jo olemassa ja sitten paljastuukin että tyyppi on aikamoinen trolli ja multinikkeililijä ja livenäkin tuuliviiri ja patologinen valehtelija... >:D
-
Kyllä lehmänhermot vaihtuu jonkun muun otuksen hermoiksi, kun on johonkuhun tutustunut irl ja jonkinlainen suhdekin on jo olemassa ja sitten paljastuukin että tyyppi on aikamoinen trolli ja multinikkeililijä ja livenäkin tuuliviiri ja patologinen valehtelija... >:D
Voi kuinka surullista.
Tuo pirstaloituneen nykyihmisen karrikatyyri netti-ilmiönä. Kaikkihan me olemme oman elämämme multinikkejä anyways. Tai niin kuin Vir sanoi: kaikissa meissä asuu niitä pieniä lehmiä, trolleja ja vaikka mitä kun oikein silmin katsotaan. Sitten jos oma mieli on liian jakautunut niin voi olla vaikeata olla olemassa, edes itselleen. Oman elämän tarina ei ehkä synny jos juoni on liian hajanainen. Siinä suhteessa ne idän ihmiset ovat oikeassa että minä olen sinä ja sinä minä. Ja jos minä en ole minä sinulle et sinäkään voi olla sinä minulle eikä meitä ole edes olemassakaan. Niin ettei ehkä kannata menettää hermoja moisesta. Toivottavasti hän on totta edes jossakin jollekin joskus, sillä muuten häntä ei ehkä ole olemassakaan.
Noin ylipäätään on vaikeata olla totta, sillä niin kovin haluamme olla jotakin muuta kuin olemme itsekin, jopa itsellemme. Ja haluamme myös nähdä muissa ihmisissä enemmän sitä mitä kuvittelemme ja haluamme, ja kuvittelemme haluavamme, kuin sitä mitä oikeasti on olemassa. Sitten petymme kun totuus paljastuu vaikka vain peili meni rikki.
Mitä nettikirjoitteluun tulee niin en ehkä ihan urheilumielessä kirmaile kentälle vaan (ainakin haluan uskoa) ihan asiasta tai sen vierestä mieltä ollakseni ja ilmaistakseni. Hauskaa se silti on. Netissä se asia vain on irrallisempi itsestäni, silmäkkäin on kokonaisuus läsnä; lähimmäiset peilautuneena kiinni aivojeni peilisoluihin tunteinensa. Sinä olet minä ja minä sinä. Ja koska ymmärrän selviytymiseni atavistisesti olevan kiinni lajitovereideni hyväntahtoisuudesta en tahallani tallo turhan voimakkaasti kenenkään herkälle egolle tai hipiälle. Oletan itsekin saavani vastaavanlaista kohtelua osakseni. Skratchskratch ja puspus. Tykkään tykätä ja tykkään kun tykätään. Niinku ihmiset noin ylipäätään taitavat elleivät ole häiriintyneitä.
-
Mä olen tullut sellaiseen nerokkaaseen pikkupäätelmään, että lopulta netti vie enemmän kuin antaa, mitä enemmän siellä aikaa viettää. Tässä on vaan yksi ongelma itselle: mistä hankkia elämä.
Aikansa kutakin, sanoi pässi kun teuraaksi vietiin.
Docventuressa Rantala leikisti hakkasi lekalla tietiskan rikki ja sama tunne hieman. Onko elämä todella siirtynyt nettiin. Jotain siinä jää paitsi, jos näin onkin
-
Njooh. Aikahan ei ole ihan stabiili käsite. Kun mietit mikä rajoittaa sua osallistumasta 10 tai 1000x kovemmin ja nopeammin, tehokkaammin. Vastauksena vain uskon rajat omiin kykyihin. Jos uskot oikeasti voivasi kirjoittaa 1000 merkkiä minuutissa niin kyllä ne kyvyt tulee perässä.
-
Eräällä kaverillani on sanonta.
"Ainahan se jotakin vit****aa"...
Interveppiin, jos mihin se sopii oivallisesti.
Itse en kovin monella sivustolla jaksa enää edes vierailla.
Paska on paskaa vaikka paketti vaihtuisikin ;)
Se mikä itseäni näissä nettikeskustelulelulaatikoissa eniten huvittaa on tää sama ilmiö, joka jostain mystisestä syystä ajaa ihmisiä tiettyihin rooleihin... Ja miten he näissä rooleissaan käyttäytyvät.
Hassua kyllä, aina samalla tavalla. Poikkeuksetta.
Mutta eikös tollasesta ollut ameriikassa oikein joku tutkimuskin...
Tällä sivustolla on ihan samat ongelmat kuin muillakin.
Koska ihmiset.
Samat "heikot astiat" pahoittelee muiden kirjoittajien kielikuvista mieltään...
Samat kusipäät kiusaa ihmisiä täälläkin...
Samat...
Ylläpidolla ja muilla "nettikeskustelupoliiseilla"...
Sinänsä hauskaa ja aihetta sivuavaa lienee, että aikoinaan muiden käytöstä tarkkailevaa ja sitä "parempaan" ohjaamaan pyrkivää sanottiin "pillupoliisiksi"... (pahoittelen jos omalaatuinen huumorini ei tavoita juuri sinua...)
Toki säännöt on oltava ja jos (kun) niitä rikotaan niin eksynyt lammas ohjataan oikealle polulle.
Sanktioidaan ja kerrotaan mikä meni pieleen ja miten tulisi tulevaisuudessa homma hoitaa.
Koska ilman opastusta... Se sanktiokin jää pelkäksi kiusaamiseksi...
Itselleni riittää valvonnassa, että noudatetaan tasavallan lakeja ja asetuksia.
-
Mietin tässä, että jos deitti-ilmossa on jotain vikaa/häiritsevää (subjektiivisesti), niin miksipä sitä ei laittaisi yksäriä deitti-ilmon tekijälle? Yleensä hyvällä itsetuntolla varustettu aikuinen pystyy ottamaan parannusehdotuksia vastaan. Ainakin minä toivoisin, että joku laittaisi minulle yksärillä parannusehdotuksia 8)
-
Minusta se, että lähdetään arvostelemaan toisten deitti-ilmoja kertoo aika paljon arvostelijasta itsestään. Kertoo myös paljon, jos henkilö ei osaa myöntää olevansa väärässä ja/tai ei edes yritä ymmärtää asioiden muita puolia ja näkökulmia (tämä siis ihan yleisessä keskustelussa). Myönnän, että olen noihin kaikkiin syyllistynyt itse. Nykyisin sitä kuitenkaan ei enää viitsi verenpainettaan nostattaa lähtemällä mukaan vääntöihin. Tosin, jos joku kunnon truu-master alkaa vouhkaamaan tyyliin "akat hilijaa", niin olen varmasti ensimmäisten joukossa aukomassa säälimättömästi. O:-) >:D
-
Me eletään tosiasioiden ja tulkintojen maailmassa, joita tuodaan esiin merkeillä ja merkityksillä. Siitäkin sitten voidaan keskustella onko ne tosiasiat jo itsessään niissä merkeissä, kunhan merkit ovat riittävän tarkasti ja oikein valittu (konservatiivinen käsitys), vai voiko merkitystä olla myös kontekstissa ja merkin tulkitsijassa. Itse edustan tuota radikaalimpaa ajatusmaailmaa, en tosin aivan sitä laitaa että merkitys syntyy kokonaisuudessaan vasta merkin havaitsemisesta ja tulkinnasta.
Mutta kun ihminen on ihminen vasta sosiaalistumisen kautta niin eihän pöhinää voi estää. Ja pöhinästä muodostuu kaikenlaista, hyvää ja pahaa, mieleen jos toiseen. Eri mieltä oleminen on elämää ihan missä vain, irl tai netti, ei sillä ole sinänsä väliä. Toki sodatkin muuttuivat toisenlaisiksi kun siirryttiin painamaan nappia ja pelaamaan tietokonepelejä ihmishengillä.
Yhteisymmärrys on tärkeää, tietenkin. Mutta aivan varmasti suhteellista. Kyllä minua enemmän huolettaa tulkintaerot erilaisten ryhmittymien välillä maailman ja uskomusten tilasta kuin Baarin deitti-ilmon esiin kaivamat tulkinnat ilmon merkityksistä. Vaikka varmasti sille ilmon laatijalle se ilmo on hyvinkin merkityksellinen ja mieluiten (kait yleensä) haluaisi välttää ainakin omasta mielestään väärät tulkinnat. Ja onneksi ne voi estää ainakin toiminnallisesti omassa ilmossa jos vain haluaa. Ja jos sellaista ei heti tajua niin ehkä sitten toisella kerralla yhteisö on opettanut, ehkä karvaastikin. Jotkut tippuu jotkut jää. Se on elämää.
Sillä niin maailmanrauhaa rakennettaessa kuin kinkysaitilla mielipiteitä ilmaistessa on jonkinlainen tulkintasopimus joko jo olemassa tai sitä yritetään saada aikaan tai parantaa. Asioiden sujuvuuden helpottamiseksi olennainen juttu. Tällä saitilla on omat kirjoitetut sääntönsä, niitä voi dissata tai kritisoida mutta täällä on myös noiden tulkintasääntöjen ylitulkitsijat meidän tavan jäsenten lisäksi ja heillä on valta sitten isommin puuttua omien tulkintojensa puitteissa täällä käytyihin tulkintamittelöihin. Erimielisyys on myös voimaa, kehitysvoimaa. Sitä evoluutiota. Demokratia sallii riittävän erilaisia tulkintojen ilmaisuja voidakseen kehittyä ja pysyä rikkaana. Eläköön ei-yhden oikean tulkinnan ei-fundamentalistiset yhteisöt :cheer: Niin että eikun pöhisemään.
-
Erimielisyys on myös voimaa, kehitysvoimaa. Sitä evoluutiota. Demokratia sallii riittävän erilaisia tulkintojen ilmaisuja voidakseen kehittyä ja pysyä rikkaana. Eläköön ei-yhden oikean tulkinnan ei-fundamentalistiset yhteisöt :cheer: Niin että eikun pöhisemään.
Olen ollut tajuavinani,että viimeaikainen suurin erimielisyys johtuu siitä,että kirjoitetaan jostain muista aiheista kuin seksistä. Jos muusta kirjoittaa tai ottaa jonkin muun aiheen topikiksi,on runkkari. Ylläpito on ilmeisesti samaa mieltä asiasta, mutta ei ole tätä aiemmin niin selkeästi tuonut esiin.
Uskoisin,että seksistä voidaan olla enemmän samaa mieltä,eikä se aiheuta itsenään niin suurta närkästystä.
Toisaalta, jos olet yhden asian foorumi,ja jossa kaikkien kommenttien tulisi edes sivuta seksiä,muuttunee se ehkä juuri tuollaiseksi "fundamentalistiseksi",yhden asian vimmaiseksi käsittelyksi.
Mitä kiusaaamiseen tulee, niin siitä on kokemusta monen vuoden ajan, täysin puun takaa alkaneena,mutta en näe,että sitä kannattaisi enää täällä yrittää,yhteisön sisällä selvitellä,paristakin syystä. Huomiohuoran viitta on raskasta kantaa, varsinkin kun kaikissa meissä asuu pieni huomionkipeä ihminen,eli periaatteessa emme siinä eroa toisistamme( tai mitä se ekshibitionismi on?)- tai siis että miten se,että kirjoittaa tai laittaa kuvan milloinkin tulkitaan-riippuu kai siitä, että kuka on asialla- että kuinka varmasti joku nimimerkki on liikkeellä pahoin aikein kuvien ja tekstien kera. Vuosikaudet kun tuota kuuntelee, siinä alkaa pälli mennä, eikä enää hallitse pahan mielen purkamisiaan.
Ja siksi aiemmin viittasin siihen, että helpompi on olla osallistumatta kuin että kamppailee jatkuvasti oikeudestaan olla olemassa ja oma itsensä. Jos vielä sattuu olemaan hieman "poikkeavampi" poikkeavien/erilainen erilaisten joukossa.
Ihmisellä on taipumusta haluta olla jonkin porukan jäsen, edes höllästi,mutta joskus se on mahdotonta suorastaan.
-
Huomiohuoran viitta on raskasta kantaa, varsinkin kun kaikissa meissä asuu pieni huomionkipeä ihminen,eli periaatteessa emme siinä eroa toisistamme( tai mitä se ekshibitionismi on?)
"Huomiohuoralla" ja ekshibbarilla on eroa. Jokainen kaipaa huomiota, joten sieltä tulee se määrä, mikä on vielä normaalia huomionhalua. Siitä kun mennään yli, tulee vastaan ekshibbari tai huomiohuora.
Wikipedia määrittelee ekshibitionismin melko hyvin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekshibitionismi
Huomiohuora (omasta mielestäni) on henkilö, joka tuo itseään esille vaikka ei varsinaisesti olisi mitään sanottavaa. Esimerkiksi foorumi ympäristössä käydään kommentoimassa topikkeihin parilla sanalla, vaikka mitään mielipidettä asiaan ei ole. Huudellaan vähän sitä sun tätä, tuodaan itseä esille "normista" poikkeavalla tavalla, omia tekemisiään, niin että ihmiset kiinnittäisivät huomiota ja kommentoisivat, kauhistelisivat tai kehuisivat. Jos huomiota haetaan tietyiltä ihmisiltä erityisen paljon, silloin kuljetaan näiden perässä kommentoimassa jokaiseen topikkiin, mihin hekin, yrittäen saada kyseinen henkilö vastaamaan juuri hänelle. Facebookin puolella huomiohuorat tunnistaa valtavasta määrästä selfieita, usein havaittavissa myös valtava määrä marinaa, kuinka huonosti kaikki asiat ovat. Jälkimmäinen tosin pätee foorumeillakin.
Minussa asuu ekshibbari, pahana päivänä ehkä jopa se huomiohuora, mutta siitä huorasta pääsee onneksi helposti eroon, kun ei ole vallitseva luonteenpiirre.
-
Minua eniten ärsyttävät nimimerkit joissa yhdistyy hyvä kirjallinen ulosanti, ilmeisimmin ammatin johdosta, todennäköisyyteen saavuttaa kaksinumeroinen tulos Mensan testissä. Useinkaan he eivät ole kykeneviä ymmärtämään kirjoittajan sanoman ydintä mutta ampuvat hyvillä kirjallisilla taidoillaan viestin alas koska kirjoittajana on joku tietty nimimerkki.
Tappaa keskustelukultuurin todennäköisyydellä yksi.
-
Minua eniten ärsyttävät nimimerkit joissa yhdistyy hyvä kirjallinen ulosanti, ilmeisimmin ammatin johdosta, todennäköisyyteen saavuttaa kaksinumeroinen tulos Mensan testissä. Useinkaan he eivät ole kykeneviä ymmärtämään kirjoittajan sanoman ydintä mutta ampuvat hyvillä kirjallisilla taidoillaan viestin alas koska kirjoittajana on joku tietty nimimerkki.
Tappaa keskustelukultuurin todennäköisyydellä yksi.
Oletko ottanut huomioon, että joskus kommentoija ei välttämättä halua ottaa kantaa koko viestin sisältöön?
Kommentoi vain osaa jostain tietystä syystä?
Esimerkiksi oma viestini yllä, ymmärsin kammiovärinän viestin sisällön kyllä, mutta en halunnut ottaa siihen kantaa, koska olen jäävi siihen mitään sanomaan.
Halusin kuitenkin osoittaa sen, että kahta kyseessä olevaa termiä ei voi yhdistää yhtäkuin-merkillä.
Siinä ei ole mitään tekemistä nimimerkin kanssa.
-
Asiakeskustelussa rajataan se mihin vastataan. Mutta viihdesivuhan tämä enimmäkseen on.
-
Nettifoorumeilla taitaa olla aika yleinen juttu se, että eri kirjoittajille foorumi on tärkeydessään ja merkityksessään kovin erilainen. Toiselle kaikki foorumilla oleva on totista totta ja maailman vakavinta ja tärkeintä. Toisille foorumi on pelkkää viihdettä ja huvitusta. Kun yksi kirjoittaa sydänverellään tarkkaan pohditun kirjoituksen ja toinen kommentoi huumorilla siihen, on sota julistettu. Tai se toinen kirjoittaa vähän pohtimatta jostain asiasta ja saa toiselta ryöpytyksen vääristä termeistä ja aloituksesta jossa ei ole lähdeviitteitä, kunnon otsikointia ja, hyvä jumala sentään, pelkkää empiriistä nussutusta eikä mitään tieteellisyyttä. Alkaa kovilla ampuminen, johon toiset osallistuvat vakavissaan ja toiset heittävät popcornia liekkeihin.
Ja kun toiset hakevat vertaistukea ja mentorointia panemiseen, toiset tietävät siitä kaiken ja suhtautuvat ylenkatseella niihin jotka tekevät tai edes ajattelevat tekevänsä eri tavalla. Eikä kaikilla ole tietokoneessa nappia jolla sen saa pois päältä välillä.
-
Avautuminen oli summaus vuosien varrella esilletulleista havainnoista.
-
Huoh... *vetää syvään happea ja kasaa ajatuksensa*
Joinain hetkinä huomaan, että tarve ottaa kantaa ja kommentoida, on suurempi kuin toisinaan..Tällä foorumilla oon ollut juuri siihen tyytyväinen ettei (pää sääntöisesti) se ole ollut ongelma.. Se jos selkäni takana puhutaan ja moititaan aktiivisesta kirjoittelustani (paikka paikoin), se ei minua sellaisenaan haittaa, saavat pitää mielipiteensä, ja näkevät samalla paremman puoleni >:D
Mielestäni silti se että toiset kirjoittavat enemmän, ja toiset vaan seuraavat taka alalta, on vaan tälläkin osa alueella ekstrovertti/ introvertti luonteen piirteiden esiin tulo..
Se että jos kirjoitan jotain "painavaa" asiaa, ja perään (viestin ::) ) iskeytyy kommentti: hei häiritsee silmää noi kirjoitus asun ongelmat, lause rakenteet, isot kirjaimet, ym... Se mielestäni ei ole enää asiaan liittyvää.. Yrittääkö kommentoija siinä kohtaa loistaa omalla äidenkielen oppimäärällään vai mollata kirjoittajan "tyhmyyttä"? Mielestäni kummassakin tapauksessa ehkä kuitenkin tarpeetonta... Toisten virheet kun pitäisi suvaitsevaisesti pystyä käsittelemään..
Se mitä joskus silloin tällöin ehdin (hetkellisesti) miettimään, on se kun vastaan kaikkiin kiinnostaviin kirjoituksiin, ja sitten etusivulta katsoen mielessäni totean, että onpas taas näkyvillä, ja jään mietteisiin..silloin joku muu tekee samoin, vastaa lähes kaikkiin vastaamiini kirjoituksiin / ketjuihin.. Onko se sitten niin paha.. No ei ole, jos vastaukset ovat asiallisia.. Omakohtaisesti ajatellen : ei se mitä kirjoittaa, vaan miten sen kirjoittaa, on yksi tärkeimmistä pointeista
En erikseen suunnannut tätä kirjoitelmaa kenellekkään, vaan yleiseksi kauhistukseksi siitä kieroon kasvaneesta ajatus maailmasta, jota ilolla, ja ylpeänä mukanani kannan :love:
Warning : kirjoitus sisältää erinäisen määrän kirjoitus asuun sopimattomia osioita, sekä räikeitä kieli oppi virheitä.. Vähän niinkuin: Ohituskaista puuttuu, just deal with it >:D
-
Minua eniten ärsyttävät nimimerkit joissa yhdistyy hyvä kirjallinen ulosanti, ilmeisimmin ammatin johdosta, todennäköisyyteen saavuttaa kaksinumeroinen tulos Mensan testissä. Useinkaan he eivät ole kykeneviä ymmärtämään kirjoittajan sanoman ydintä mutta ampuvat hyvillä kirjallisilla taidoillaan viestin alas koska kirjoittajana on joku tietty nimimerkki.
No sittenhän tietyn nimimerkin pitää vaan olla parempi kirjoittaja kuin ärsyttävä nimimerkki, joka kommentoi tietyn nimimerkin tekstiä. Ongelma ratkaistu, problem solved :D
-
Huomiohuoran viitta on raskasta kantaa, varsinkin kun kaikissa meissä asuu pieni huomionkipeä ihminen,eli periaatteessa emme siinä eroa toisistamme( tai mitä se ekshibitionismi on?)
"Huomiohuoralla" ja ekshibbarilla on eroa. Jokainen kaipaa huomiota, joten sieltä tulee se määrä, mikä on vielä normaalia huomionhalua. Siitä kun mennään yli, tulee vastaan ekshibbari tai huomiohuora.
Wikipedia määrittelee ekshibitionismin melko hyvin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekshibitionismi
Huomiohuora (omasta mielestäni) on henkilö, joka tuo itseään esille vaikka ei varsinaisesti olisi mitään sanottavaa. Esimerkiksi foorumi ympäristössä käydään kommentoimassa topikkeihin parilla sanalla, vaikka mitään mielipidettä asiaan ei ole. Huudellaan vähän sitä sun tätä, tuodaan itseä esille "normista" poikkeavalla tavalla, omia tekemisiään, niin että ihmiset kiinnittäisivät huomiota ja kommentoisivat, kauhistelisivat tai kehuisivat. Jos huomiota haetaan tietyiltä ihmisiltä erityisen paljon, silloin kuljetaan näiden perässä kommentoimassa jokaiseen topikkiin, mihin hekin, yrittäen saada kyseinen henkilö vastaamaan juuri hänelle. Facebookin puolella huomiohuorat tunnistaa valtavasta määrästä selfieita, usein havaittavissa myös valtava määrä marinaa, kuinka huonosti kaikki asiat ovat. Jälkimmäinen tosin pätee foorumeillakin.
Minussa asuu ekshibbari, pahana päivänä ehkä jopa se huomiohuora, mutta siitä huorasta pääsee onneksi helposti eroon, kun ei ole vallitseva luonteenpiirre.
Olisiko niin, että tuo "huomiohuora" termi on syntynyt nettimaailman myötä- Mitenkä sitten ovat ne henkilöt, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota itseensä..Ovat ihan hiljaa?
Koen tuon rumaksi termiksi, ihmistä halveeraavaksi. Ettei vain menisi "lapsi pesuveden mukana",kun pyritään olemaan sosiaalisia ja tutustumaan uusiin ihmisiin, kamppailemaan yksinäisyyttä vastaan- Normaaleistakin asioita on alettu tehdä "huomiohuoraamista"?
Mä oon tosiaan jotenkin pettynyt tähän nykyiseen tyyliin, missä on niin helppoa leimata ihmisiä. Ja sitten se paskamyrskyjen määrä- mistä sitä riittää-vai onks se vaan trendikästä vieläkin, että ihmisiä nöyryytetään julkisesti- "hells kitchen"-tyylisesti
-
Huomiohuora (omasta mielestäni) on henkilö, joka tuo itseään esille vaikka ei varsinaisesti olisi mitään sanottavaa. Esimerkiksi foorumi ympäristössä käydään kommentoimassa topikkeihin parilla sanalla, vaikka mitään mielipidettä asiaan ei ole. Huudellaan vähän sitä sun tätä, tuodaan itseä esille "normista" poikkeavalla tavalla, omia tekemisiään, niin että ihmiset kiinnittäisivät huomiota ja kommentoisivat, kauhistelisivat tai kehuisivat. Jos huomiota haetaan tietyiltä ihmisiltä erityisen paljon, silloin kuljetaan näiden perässä kommentoimassa jokaiseen topikkiin, mihin hekin, yrittäen saada kyseinen henkilö vastaamaan juuri hänelle. Facebookin puolella huomiohuorat tunnistaa valtavasta määrästä selfieita, usein havaittavissa myös valtava määrä marinaa, kuinka huonosti kaikki asiat ovat. Jälkimmäinen tosin pätee foorumeillakin.
Attention Whore is a pejorative label used to describe someone who solicits attention from others through unnecessary or overbearing means. On the web, the slang term can be used to reprimand attention-seeking messages or behaviors on discussion forums and social networking sites.
Lähde: http://knowyourmeme.com/memes/attention-whore
Vapaasti suomennettuna: "Huomiohuora on haukkumanimi henkilölle, joka tavoittelee huomiota muilta käyttäen tarpeettomia tai ylimielisiä keinoja. Keskustelufoorumeilla ja muussa sosiaalisessa mediassa termillä voidaan nuhdella huomionhakuisia viestejä tai muuta huomionhakuista käytöstä."
Olisiko niin, että tuo "huomiohuora" termi on syntynyt nettimaailman myötä-
Netistä hyvinkin. Ensimmäiseksi termiä on netissä käytetty ilmeisesti Everything2-sivustolla toukokuussa 2000 tai aikaisemmin.
The earliest known use of the term “attention whore” can be found on Everything2 Wiki in a discussion thread about the axiom “It’s better to be hated than to be ignored” posted on May 19th, 2000. After a forum member named rue asked what other users thought of the phrase, a user named moJoe claimed he had been called an “attention whore” on the site previously, but would prefer to have his posts ignored than misunderstood. He then went on to prove that he was not an attention whore by providing a story of how he blew off a girl who had attempted to talk to him.
Lähde: http://knowyourmeme.com/memes/attention-whore
Alkuperäinen Everything2:n keskustelu: http://everything2.com/title/It%2527s+better+to+be+hated+than+ignored
-
Jokaisella lienee oma motiivinsa foorumilla notkumiseen ja sinne kirjoitteluun. On se sitten huomionhaku ja kommentointi jokaiseen ketjuun kolmella sanalla tai sitten oman mielipiteensä jakaminen syvällisempien kirjoitusten muodossa. Suotakoon tämä jokaiselle tasapuolisesti vaikka itse esimerkiksi arvostan toisen tavan edustajia huomattavasti enemmän. Itse lueskelen kirjoituksia ja mielipiteitä mielelläni mutta tunnustan myös että joskus pitkät, luultavasti hyvinkin syvälliset pohdinnat, tulee ohitettua kun ei jaksa niihin paneutua. Toisaalta taas henkilöt jotka aina kommentoivat "tyhjäpäisesti" ovat listalla joiden kommentteihin ei tule edes kiinnitettyä huomiota.
Luulen että kolmas, ehkäpä suurin joukko, ovat ne jotka keskittyvät vain kirjoituksien lukemiseen. Ei ole mitenkään väärin vaikkei kirjoittele syvällisiä ja itse asiassa hienoa jos pidättyy tyhjänpäiväisestä huutelusta. Foorumin kirjoituksista voi olla jollekin apua, niistä voi oppia, löytää puolia joita ei olisi muuten tullut ajatelleeksi. Monenmoisiin juttuihin olen itsekin lueskellessa törmännyt, asioihin joita en olisi muuten tajunnut. "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa!", en tiedä sopiiko tuo ihan foorumikirjoitteluun sillä aika tylsäksi menisi jos kukaan ei mielipiteitään kirjoittelisi mutta...ei haittaa vaikka joku keskittyy pelkästään lueskelemaan kirjoituksia.
-
Kiusaamisen lajit vielä yleensä juuri niitä peruskoulusta tuttuja. Ulossulkeminen(toki peliä voi pelata kaksikin, jolloin saadaan kuppikuntia). Herjaaminen/adhominemit jotka yleensä niin laaduttomia etteivät edes viihteellisiä. Oman näkemyksen oikeaksi nostaminen kun samasta aiheesta on useita yhtä oikeutettuja näkemyksiä jne. Se sitten jos kasvanut tuollaisessa luokka+koulu sivustanaurajina vs. sinä tappelussa niin sitä on huomattavan erilainen normaalikäsitys. Toisaalta pään kovuus jossa kymmenen tai sata verbalisesti tai fyysisesti päälle tulevaa lähinnä naurattaa antaa melko vahvat eväät elämään. Toki se myös erottaa massasta. Se sitten ettei mun ainakaan tarvitse miellyttää kuin oman puoleni porukkaa. Periaatteessa riittäisi se yksi. Neutraaleihin periaatteessa neutraalisti ja. Njooh, eiköhän tuo selvää.
Se sitten että syyt ovat mielenkiintoisempia. Miksi? Toimintamekanismit. Itsellä kieli teroittuu muun tylsistymisen myötä. Eli jos touhu kuolettavan tylsää, niin todennäköisesti ensimmäinen vastaanpanija saa kuolettavan teräväkielistä tykitystä. Ei ehkä kohteliasta tai hyvää, mutta pidän kuitenkin verbaalista hyökkäilyä parempana kuin antaa pään sisällä kiehua ja paineen iskeä fyysisemmin. Yleensä myös harkinta vähenee kyllästymisasteen myötä ja sitä viattomampi sivullinen voi kärsiä. Toki joku voi tulla kertomaan kuinka helppoa suunnata paine positiivisemmin. Se kuitenkin vaatii muutemia tekijöitä lisää jotka eivät omassa päätäntävallassa. Tai jos ovat niin moraalisesti sen verran arveluttavia että mielummin pysyy näissä.
Eli lähinnä, jos tottunut olemaan haasteena kymmenelle tai sadalle niin yksittäisistä persoonista harvoin löytyy mielenkiintoiseksi tekeviä puolia. Toki onneksi olemassa muitakin Isoja persoonia.