BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: fido - 04.02.2022, 12:53
-
Voiko kinkystä mennä maku miedommaksi, kun kinkyys on aina vaan hyväksyttävämpää yhteiskunnassa, ja nuoremmassa ikäluokassa kinkyys on aivan arkipäiväinen puheenaihe, ei mitään raflaavaa vaan peruskauraa siinä missä vaniljakin. Olen ymmärtänyt jonkun joskus näkemäni videonpätkän perusteella, että on niitäkin ainakin ison lätäkön takana jotka eivät haluaisi kinkyyden arkipäiväistymistä pois alakulttuurista. En tajunnut kyllä millä perusteella. Itse pidän kinkyyttä makuasiana, enkä erottele vaan ajattelen että vaniljapreferenssit ja kinkyys kuuluvat samaan ihmisen seksuaalisen monimuotoisuuden kirjoon, elämän nautintojen noutopöytään. Itse tykkään kun kinkyys etenee ja muuttuu hyväksyttäväksi. Tuommoinen kolkytä vuotta ja maailma on valmis näiden asioiden suhteen, ei enää mitään negatiivista leimaa. Vai mitä. Liian optimistista? Vai kauhuskenaario?
-
Ei mulla ainakaan. Pikemminkin helpottaa vaan elämää kun ei tarvii olla niin huolissaan siitä että joku sais jotain kautta tietää näistä taipumuksista, ja lisäksi mahdollisuudet uusien leikkikavereiden löytämiseen laajenee. Mutta motiivit on monet, ja joillain koko homman viehätys voi olla yksinomaan "kiellettyyden" tunteessa. Silloin varmaan täytyy vaihtaa johonkin syrjäisempään (s)ek(s)ologiseen lokeroon.
Joillain ihmisillä voi olla kyse muustakin kuin pelkästä henkilökohtaisesta mieltymyksestä, jos koko sosiaalinen identiteetti ja minäkuva on rakentunut nimenomaan valtavirrasta poikkeavuuden ympärille. Silloin voi alkaa tympiä jos yhtäkkiä liian moni tykkää samoista jutuista, kun käy vaikeammaksi kokea enää itseään erityiseksi tai ainutlaatuiseksi.
Vaikka itse olen sikäli onnellisessa asemassa että mun oma "kinkyys" tulee pääosin sisältä päin eikä siihen kovin paljoa vaikuta muiden suuntaukset, niin kyllä mä kuitenkin tunnistan että tietyt kliseiset kinky-asetelmat ei herätä mussa kovinkaan kummoisia värinöitä, ja nautin salaa siitä kun saan puuhastella marginaalissa omannäköistäni juttua (siis pinkkiä hc-pehmoswitchausta). Toisaalta jos kolmenkymmenen vuoden päästä pörröhalibondage on valtavirtaa niin en mä näkis että maailma olis mun kannalta huonompaankaan suuntaan vierinyt. ::)
-
Kinky on nyt muotia, eli sitä pitää löytyä jotta on seksikäs. Jos et ole kinky, olet tavis, pullamössö, etkä ollenkaan kiinnostava. Kaikki siis mukaan kinkykarnevaaliin, johon kaikkien pitää mahtua ja päästä mukaan. Ei sillä väliä, vaikka kinkyys ei tosiasiassa olisi lainkaan oma juttusi, koska on tärkeää olla sisällä. Osa jotakin.
Samalla, kun kinkystä on tullut valtavirtaa, se on tullut ahdasmielisemmäksi, tuomitsevammaksi ja pikkusieluisemmaksi kuin koskaan. Se aika, kun sadomasokismi oli jotakin jota harrastettiin piilossa, on tulossa kovaa kyytiä takaisin. Samalla, kun 50 Shades pörrökäsirautoja myydään rekkalasteittain pakolliseksi rekvisiitaksi (huoli pois kaikille riittää), joutuvat yhä useammat palaamaan takaisin kaappiin. Yhteiskunta ei ole juurikaan tullut hyväksyvämmäksi, se vain otettiin avosylin vastaan, jotta päästiin näkemään sen tuomitsevuus lähietäisyydeltä.
-
No jooh, omakin teksti tuossa profiilikuvan alla vaihtui tuohon muotoon sen myötä kun ymmärsin, mikä se oma rooli oikein on ollut.
Tytöt tahtoo pitää hauskaa.
-
Kas! Tänään juuri mietin, että pitäisi varmaan viimeistään nyt hipsiä vittuun koko skenestä ja mitä minun silmäni näkevätkään: tämän kirjoituksen, joka kuvaa sataprosenttisesti niitä asioita jotka minua ottivat päähän.
Kinky on nyt muotia, eli sitä pitää löytyä jotta on seksikäs. Jos et ole kinky, olet tavis, pullamössö, etkä ollenkaan kiinnostava. Kaikki siis mukaan kinkykarnevaaliin, johon kaikkien pitää mahtua ja päästä mukaan. Ei sillä väliä, vaikka kinkyys ei tosiasiassa olisi lainkaan oma juttusi, koska on tärkeää olla sisällä. Osa jotakin.
Samalla, kun kinkystä on tullut valtavirtaa, se on tullut ahdasmielisemmäksi, tuomitsevammaksi ja pikkusieluisemmaksi kuin koskaan. Se aika, kun sadomasokismi oli jotakin jota harrastettiin piilossa, on tulossa kovaa kyytiä takaisin. Samalla, kun 50 Shades pörrökäsirautoja myydään rekkalasteittain pakolliseksi rekvisiitaksi (huoli pois kaikille riittää), joutuvat yhä useammat palaamaan takaisin kaappiin. Yhteiskunta ei ole juurikaan tullut hyväksyvämmäksi, se vain otettiin avosylin vastaan, jotta päästiin näkemään sen tuomitsevuus lähietäisyydeltä.
Voi sitä niskaan lentäneen paskan määrää, jos olen ikinä yrittänyt varovastikaan ehdottaa että liiallinen inklusiivisuus ei ole hyvästä. Viime vuosina kinkyys on ollut pelkkää sanahelinää, joka jokaisen on pitänyt adoptoida itselleen riippumatta siitä onko ihminen loppujen lopuksi kovinkaan kinky. Kauhulla olen lueskellut miten muotikinkyt valittavat kuinka skene periaatteessa kiinnostaisi mutta ei sinne voi mennä kun siellä on niitä vitun pervoja, katsellut vierestä kun samat tyypit lähettelevät bileistä Instagram-liveä ja jälkikäteen kuittaavat asian että "siis eikö se kuvauskielto ollutkaan mikään vitsi" ja kertoilevat miitissä tapaamiensa tuntemattomien ihmisten henkilökohtaisia asioita pitkin Jodelia näkemättä edes itse mikä siinä on ongelmana. Kaikki sensitiivisyys, huomioonottavuus ja pelisilmä loistavat täysin poissaolollaan. Kinksheimaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, koska kinkyyttä ei pidetä enää lainkaan henkilökohtaisena asiana, vaan yksinkertaisesti muotiharrastuksena jota ihminen voi joko harrastaa tai olla harrastamatta.
Marginaali-ihmisenä se aspekti jota olen kinky-yhteisöltä kaivannut on juurikin se, että se on edustanut sellaista tilaa jossa olisi voinut olla suunnilleen oma itsensä ilman että tarvitsee kuunnella keneltäkään mitään hyivittua. Sitä kinky-yhteisö ei tällä hetkellä ole. Se on yksinkertaisesti enemmänkin eläintarha, jonne jokaisella kinkyturistilla on oltava lupa ja oikeus tulla osoittelemaan sormella ja nauramaan. Vaikka naureskeluun ja sheimaamiseen sinänsä tapauskohtaisesti puututtaisiin, se on niin syvällä uusien kinkytulokkaiden DNA:ssa että kohta se tapahtuu taas. Ja taas. Ja taas.
Turvallisesta tilasta on puhuttu viime aikoina ihan suhteettoman paljon siihen nähden, että koko skenestä on samalla tehty kinkyille itselleen tilana täysin epäturvallinen. Tulkaa kertomaan jos maailmaan muodostuu uudelleen jonkinlainen uusi, oikeasti kinkyille suunnattu kinky-yhteisö. Moi.
-
Marginaali-ihmisenä se aspekti jota olen kinky-yhteisöltä kaivannut on juurikin se, että se on edustanut sellaista tilaa jossa olisi voinut olla suunnilleen oma itsensä ilman että tarvitsee kuunnella keneltäkään mitään hyivittua. Sitä kinky-yhteisö ei tällä hetkellä ole. Se on yksinkertaisesti enemmänkin eläintarha, jonne jokaisella kinkyturistilla on oltava lupa ja oikeus tulla osoittelemaan sormella ja nauramaan. Vaikka naureskeluun ja sheimaamiseen sinänsä tapauskohtaisesti puututtaisiin, se on niin syvällä uusien kinkytulokkaiden DNA:ssa että kohta se tapahtuu taas. Ja taas. Ja taas.
Ylläoleva ehkä jotain sata kertaa!
Silloin kun minä melkein 20 vuotta sitten kohtasin upouuden poikaystävän kautta ensimmäisen kerran kinkyjä, niin kohtaisin ihmisiä joiden seurassa koin tulevani hyväksytyksi ihan sellaisena kuin olen (vaikka silloin identifioiduin vaniljaksi). Ja samat ihmiset olettivat, että minä teen heitä kohtaan samoin. En tiedä Raduni olenko ikinä sinuakaan kiittänyt siitä miten avoimesti suhtauduit minuun. Nyt voisin tässä kiittää, eli kiitos :) Elin vuosia siinä ajatuksessa, että kaikki kinkyt ovat sellaisia. Omassa erikoisuudessaan ennakkoluulottomia ja avoimia ihmisiä, joiden ainoa vaatimus on että heihinkin suhtaudutaan samalla tavalla.
Nykyään kinkymaailma on aika lailla täysin erilainen. Eläintarha on hyvä sana. Kaikkien pitää saada olla kaikkea, mutta "kaikki" onkin jotain päivälliskutsuille sopivaa. Sellaista vähän jännää ja tuhmaa, mutta ei liian kumaa eikä kylmää. Se ei saa missään nimessä olla aidosti epämukavaa, eikä varsinkaan jatkuva makuuhuoneen ulkopuolelle. Enkä taida edes
Muotikinkyys saa aikaa juuri sen, että osa porukasta ajautuu skenestä pois. Nimenomaan siksi kun ei jaksa kokea uudestaan ja uudestaan sitä hyi vittua - tai vastata uudestaan ja uudestaan samoihin kysymyksiin. Puolustaa itseään omassa talossaan, johon utelias vieras on tullut katselemaan sisustusta. Internet ja tämä foorumikin on täynnä kirjoituksia, joita lukemalla saa vastauksia ja selityksiä yhteen jos toiseenkin itselle erikoiseen asiaan - eli hyivittu ei voi johtua tietämättömyydestä.
Minunkaan seksuaalisuuteen ei vaikuta muiden ihmisten muodit, mutta ne muodit kyllä vaikuttavat siihen millaisia sanoja haluan käyttää itsestäni. Pidä paljon enemmän sanasta sadomasokisti kuin kinky.
-
Nyt mietin olenko liian naiivi huomatakseni mitään tuollaista mistä esim Snadistisadisti puhui.
Varmaankin on totta mutta ei kosketa minua millään tavalla.
Ehkä ilmennän omaa tapaani olla D niin tiiviisti, ettei ole ollut mielenkiintoa kuunnella kenenkään "hyi vittu" -kommentteja.
Näin kuvainnollisesti (? ;D ) sanottuna, jos hakkaan vasaralla jonkun penistä ja kerron sen session yhteisössä avoimesti, kauhistuneisiin "ei noin saa tehdä" kommentteihin voisin vain kohauttaa olkapäitäni sanoen: mitä sitten, häiritseekö tämä jotenkin sun mielenrauhaa.
Pitäisikö alkaa enemmän ottaa kantaa siihen, mitä mieltä muut ovat. Enpä usko.
-
Ei koskaan. Tunnen olevani sen verran outo, että paranee vaan.
-
Hiukan huvitti juuri eilen facessa käyty keskustelu. ihmiset kerto mitä on ehdotettu no pari
naisen kommenttia tässä sinnepäin kirjoitettuna. pyydettiin päästä nuolemaan kenkiä oisi ehkä suostunut ilman pitkää välimatkaa. toinen jo legendaarinen raha orja oisi pitänyt kiristää rahaa jne. no kolmas oisi hallunut ostaa roskat tarjosi kuulema 700e ei köyhä " omasta mielestään " nainen silti suostunut. ja lähes vastaavia nippu . eli olemme kohta normissa tai nynnyjä " hapsupiiskoineen ".
-
Niin.
Mikä tahansa porukka, tai ryhmä johon tulee ulkopuolelta paljon uusia ihmisiä joilla ei ole samaa syväintressiä asioihin laimentaa kyllä keittoa.
Yksi harrastuksistani on lautapelit. Moni kertoo tänä päivänä myös diggailevansa lautapeleistä, koska nekin kuten kinkyys ovat nyt pop. Sitten ihmiset ihmettelevät kun minulle 'lautapeli' ei tarkoita aliasta tai monopolia. Monestakaan ei ole lukemaan pelaamieni pelien sääntökirjoja, ja sitoutumaan pidempään peliaikaan kuin 1-2 tuntia.
Sama bdsm asioissa. Aloin kirjoittelemaan tänne baariin joku vuosi takaperin, mutta bdsm-seksiä olen pitänyt itselleni normaalina jo yli 20 vuotta. Minulle bdsm-seksi on terminä parempi kuin 'kinky' tai 'kinkyys' sillä viettieni ulkopuolella olen normaali jämäkkä töissäkäyvä kundi. En pukeudu tai käyttäydy erityisen kinkysti. Voi olla että pidän alisteisesta seksistä ja alistan toista sekain ulkopuolellakin. Voi olla että 24/7 suhteet tai kotiorjuus eivät yhtään saa sisäistä sankariani säpsähtämään ja itselleni jonkun kovemman fantasian toteuttaminen yhteisymmärryksessä voi olla kiinnostava juttu, ja ihmisen kanssa ei tarvitse tutuatua tai viettää aikaa sen enempää.
En usko että bdsm-seksin harrastamisesta on tullut kovinkaan paljon yleisempää. Kinkyys kun on monelle ulkoisiin elementteihin perustuvaa höttöä. Ei kaikkia kiinnosta tulla alistetuiksi tai käytetyksi. Ei kaikkia kiinnosta kiinni sitominen, tahdon poistaminen tai kipu. Halutaan leikkiä isoilla pörröleluilla ja lukea satukirjaa. Kasata turripukuja ja tehdä pilvilinnatarinoita. Viettää romanttista harlekiinikirjaelämää. Sellaista kevyen tuhmaa puuhastelua.
En toki dissaa. Kaikki mistä sekauaalisesri pitää on ok. Kun teet sen satuttamatta muita enempää kuin ovat ansainneet.
Mutta no. Itseäni eivät uudet termit, turvalliset tilat, sopivuus ja ei sopivuus, kinksheimaus, woke-kulttuurin mukanaan tuomat ilmiöt, kinktoo, cancelointi, pahastuminen kaikesta, suostumustyöpajat ja oudot jälkeenpöin muutetutsuostumukset paljoakaan kosketa. Ne ovat sellaista surinaa mistä suurin osa tapahtuu täällä somessa. Ja jos surinaa on liiaksi - voi mennä kuuntelemaan ääniä omaan makuuhuoneeseensa jossa ne ovat yhä sitä samaa vaimennettua ulinaa kuin tähänkin asti. Ja välillä vähän vaimentamatontakin, jos sessioi paikoissa missä naapuria ei tarvitse häiritä. En vaivaudu siitä että moni kokee asioita eri tavalla. He voivat pelata aliasta ja monopolia ihan rauhassa. Pelikavereita tiukempiinkin peleihin löytyy ja tiukemmissa peleissä on paremmin tasapainotetut säännöt ja paremppi pelikokemus.
Mutta ymmärrän hyvin jos kinkyjärjestöjen jäsenmäärät putoavat kun koitetaan olla kaikkea kaikille jolloin lopputulos on ei mitään kellekään. Onhan bileitä ja juhlia nytkin, niihin ei vain järjestöt kutsu tai niistä ei foorumeille kirjoitella. Niitä pidetään niiden kesken jotka kehtaavat sanoa että kaikille ei kenties tilaa ole.
Mutta diggaan siitä et voin töissäkin käyttää nykyään termejä jotka olisivat aiemmin nostaneet enemmän kulmakarvoja. Kaikessa on puolensa.
-
Koska lainauksista tulisi aivan hirveän pitkä totean tähän lyhyesti ja ytimekkäästi että SnadistiSadisti, Raduni ja vila puhuvat asiaa.
-
Siitä asti kun ihminen oppi kirjoittamaan, on kirjoitettu kuinka ennen asiat olivat paremmin ja oma, menneiseen perustuva tekeminen on oikeampaa.
-
En tiedä johtuuko vain siitä etten ole kovin yhteisöllinen, mutta en mä näe mitään pahaa siinä jos jonkinnäköinen pehmokinkyily yleistyy vaniljaksi. Se mikä ihmisiä yleisesti kiinnostaa on aika kesy ja pieni osio BDSM-maailmasta, siinä missä nicheemmät jutut ja esimerkiksi fetisismi tulee aina olemaan pienemmän porukan juttuja. Eikä tarvitse varmaan pelätä ettei niitäkin tulevaisuudessa kauhisteltaisi, samalla tavalla kuin ihan BDSM-yhteisöistä löytyy nytkin tabuja sekä niitä jotka kauhistelevat tai morkkaavat juttuja joiden päälle eivät itse ymmärrä. Enemmänhän tällainen pehmeämmän pään muuttuminen vaikka tinderkelpoiseksi tarkoittaisi sitä, että osa ihmisistä vähemmän todennäköisesti ylipäätään hakeutuisi BDSM-yhteisöihin, ellei meno alakin sitten kiinnostaa ihan kunnolla, ja homma pysyy pienemmän porukan juttuna. Utopistiset ajatukset kaikenkattavasta suvaitsevaisuudesta tai niin syvälle bunkkeroiduista sosiaalisista kuplista ettei omasta mielestään vääränlaisiin ihmisiin koskaan törmäisi on musta nimenomaan liian utopistisia.
Jos taas oma kiihottuminen on kiinni kielletyn tunteesta, kyllähän noita keinoja aina löytyy. Kielletyn tunteeseen nyt turtuu mielestäni muutenkin nopeasti ja sen perässä juokseminen olisi sellaista jatkuvaa syvemmälle kahlaamista. Vähän sama jos kinky menettää pointtinsa siksi ettei koe itseään enää tarpeeksi erikoiseksi, todennäköisesti eläminen on silloin muutenkin pitkälti aina uuden ja erikoisemman tavoittelua.
-
Niin.
Oman pitkän kirjoitukseni ydin ehkä ehkä siinä et mitä enemmän väkeä tulee sitä enemmän mikä vaan tasaantuu mediaanihommiksi. Ääripäät kokee olevansa tällöin väärissä paikoissa.
Ne kenelle on tärkeää se omanheimolaisten kanssa oleilu ja yhteenkuuluvuudentunne varmasri haikailevat menneen perään. Oliko ennen paremmin - no eri lailla ainakin. Mutta nyt on nyt.
Kun taas ilmiöt tulee ja menee ja some on vain viihdealusta, niin sillä katsannalla muutoksilla ei ole vaikutusta. Ymmärrän että osa kipuilee. Ja tulee varmasti vielä taas aika jolloin trendit muuttuvat taas.
-
On ajan haaskausta haikailla menneitä aikoja, jotka eivät ole tulossa takaisin. On sokeutta olla tunnistamatta muutosta ympärillään ja kieltää tosiasiat. Sillä tavoin jää muutoksen jalkoihin, eikä kykene sopeutumaan ja menestymään uudessa ympäristössä.
Tunkio on jo iskenyt tuulimyllyyn, maito on maassa ja lutikat ovat vallanneet makuusijan. Turha siitä on olla edes pahoillaan, vaan hoitaa asiat paremmin itselle suotuisammassa porukassa.
-
Miten siitä voi mennä jos jokin fetismi kumpuaa syvältä sielun sopukoista?
Se tietty huolestuttaa, että miten meidän asian suhteen ujojen tapausten käy, jos miiteissä käy semmoista 'seisovasta pöydästä maistelijoita"? Eli jengiä jolta asia ei kumpua syvältä vaan vähäniiku muodinvuoksi hengailevat. Sehän ei sinänsä haittaa, mutta meille, joilla iso kynnys avautua omasta seksuaalisuudestaan ei tosiaankaan motivoi lähteä tapahtumiin missä wannabevaniljat käyvät noukkimassa rusinoita pullista- niitä vaniljamiisuja voi halutessaan treffailla ihan muualla.
Kuten joku aiemmin mainitsi, olisi turvallisemman tuntuista kun paikalla olisi vain ne mainitsemani sielun sopukoista pervot. Tämä oli lähinnä bile yms tapahtumiin liittyvä pohdinta.
-
Mikä tahansa porukka, tai ryhmä johon tulee ulkopuolelta paljon uusia ihmisiä joilla ei ole samaa syväintressiä asioihin laimentaa kyllä keittoa.
Yksi harrastuksistani on lautapelit. Moni kertoo tänä päivänä myös diggailevansa lautapeleistä, koska nekin kuten kinkyys ovat nyt pop. Sitten ihmiset ihmettelevät kun minulle 'lautapeli' ei tarkoita aliasta tai monopolia.
Minulla on vastaava kokemus ajasta, jolloin LA-puhelimet vapautuivat käyttöluvista. Pian kaikki kanavat olivat täynnä uusia kutsuja, joilla ei ollut hajuakaan kanavaetiketistä.
En usko että bdsm-seksin harrastamisesta on tullut kovinkaan paljon yleisempää. Kinkyys kun on monelle ulkoisiin elementteihin perustuvaa höttöä. Ei kaikkia kiinnosta tulla alistetuiksi tai käytetyksi. Ei kaikkia kiinnosta kiinni sitominen, tahdon poistaminen tai kipu. Halutaan leikkiä isoilla pörröleluilla ja lukea satukirjaa. Kasata turripukuja ja tehdä pilvilinnatarinoita. Viettää romanttista harlekiinikirjaelämää. Sellaista kevyen tuhmaa puuhastelua.
Mikä kenellekin on kinkyä, on varmaan paljon myös sukupolvikysymys. Nuoremmat, joilla kinkyssä ei koskaan ole ollut mitään hävettävää, todennäköisesti myös yhdistävät erilaisia asioita tuohon termiin kuin vanhemmat ikäluokat, jotka ovat oppineet että on asioita, jotka ovat tabuja ja joista puhutaan (saati harrastetaan) vain makuukamarissa, pimeässä lauantaisin saunan jälkeen.
Näin 60v rajapyykin häämöttäessä, olen huomannut että suuri osa samaan ikäluokkaan kuuluvista naisista ilmeisesti pelästyy termin kuullessaan ja vaikenee täysin - ehkä pitäen asiaa pelottavana tai tabuna. Joku saattaa todeta, etten olisi tosissani. Nämä kokemukset ovat siis luonnollisesti skenen ulkopuolelta. Tältä osin ikäluokkamme suhtautuminen ei omien kokemuksieni mukaan ole kovinkaan muuttunut siitä, mitä se oli 80-90-lukujen vaihteessa.
Joskus kuulin selityksen, että keskustelukumppanini kuvitteli minun hakevan termin käytöllä huomiota, enkä olisi tosissani. Kun sanoin olevani tosissani, hän kertoi sen olevan vastoin hänen vakaumustaan. Tuohon tulokseen hän tuli ennen kuin olimme edes ehtineet keskustella sen sisällöstä - siis pelkän termin käyttö riitti.
Joku taas ei ymmärrä koko termiä ollenkaan, ja pari lausetta riittääkin paljastamaan keskustelukumppanin täysin vaniljaksi.
Siitä huolimatta, pidetään kinkylippu liehumassa - vaikka ihan kiusallaan O:-)
-
Mikä kenellekin on kinkyä, on varmaan paljon myös sukupolvikysymys. Nuoremmat, joilla kinkyssä ei koskaan ole ollut mitään hävettävää, todennäköisesti myös yhdistävät erilaisia asioita tuohon termiin kuin vanhemmat ikäluokat, jotka ovat oppineet että on asioita, jotka ovat tabuja ja joista puhutaan (saati harrastetaan) vain makuukamarissa, pimeässä lauantaisin saunan jälkeen.
Todella hyvä huomio LehA:lta. Occamilta myös osuva vertaus lautapeleihin. D&D olisi voinut toimia myös, sen tultua muodikkaaksi sitcomin myötä.
Pari vuotta sitten - kun intoa vielä riitti ja käytin Tinderiä - tapasin määrätietoisesti uuden subin joka kuukausi. Viidennen jälkeen lähti Tinderi poistoon. Huomasin, että tämä on kerrasta toiseen samanlaista, eikä anna juuri mitään muuta kuin I) alun odotusmielihyvän eli session suunnittelusta saatavat kiksit, sekä II) uuden viehättävän naisen panemisesta saatavan hyvän mielen. Vaikka en enää taida jaksaakaan pidempikestoisia tutustumisia ennen sessiointia (esimerkiksi 4-6kk), niin ihan toinenkaan ääripää ei tuntunut mielekkäältä. Paitsi siinä alussa. Kun olihan se jännää, että Tinderissä vajaalla kymmenellä viestillä natsaa nainen kahleisiin. Ja nämä olivat naisten puolelta määrätietoisia toimia.
Vaikka ihmisinä mukavia olivatkin, niin olihan tässä tunnelmaltaan ja tunnetasolla eroa siihen, kun toisten kanssa on puhuttu miten ne omat ajatukset teini-iässä on tuntunut sopimattomilta ja kieroilta - ja sen jälkeen on lähdetty yhdessä toteuttamaan niitä kieroutumia. Tältä kantilta katsottuna, jos piiskaamisesta tulisi normaali esileikki vaikka puolessa ihmisten välisistä seksisuhteista, niin en tiedä saisiko siitä paljoakaan sitten enää irti? Tulisiko siitä lopulta sellainen "no minäpä nyt lätkin vähän tota sun peppua" läts läts-rituaali, jos kumpikaan ei koe asiaa minään tissien puristelua ja klitoriksen nuolemista kummoisempana asiana?
Se, että asialla on merkitystä toiselle - oli se sitten kaulapanta, piiskaus tai hiuksista pitäminen - on kytköksissä omaan tunnelmakokemukseen ja sen myötä tilanteesta saatavaan nautintoon. Kun tapahtumilla on merkitystä molemmille, päästään syvemmille vesille sekä kumpainenkin omassa mielessään, että keskinäisessä yhteydessä. Siitä ne kiksit tulee. Kun jaetaan sitä menoa ja meininkiä. Kun toinen välillä katsoo sua ja näkee, että oot todella sisässä siinä, mitä teet. Ja se saa tän toisen uppoutumaan jälleen omiin fiiliksiinsä, mikä taas lisää sitä omaa hekumaa. Nautinnosta utuiset silmät on ihan hemmetin kiihottava näky. Ja se välillä ilmaantuva tarkka, tutkiva silmäys kesken sessioinnin - kun toinen haluu nähdä, mitä sulla liikkuu mielessä - on myös oikein herkullista huomata. Etenkin kesken piiskauksen, hetki ennen seuraavaa ruoskaniskua. Silloin vastaus on varma ja vakuuttava. Ja tuskanparahduksessa voi kuulua erityinen tyytyväisyyttä ilmaiseva korostunut uikahdus.
-
Omalla kohdalla muiden tekemiset ei vaikuta siihen miten koen kinkyyden. Se on osa mun seksuaalisuutta eikä se siitä laimene vaikka skeneen tulisi "posereita". Mutta en oikeastaan ole osa mitään skeneä, hengailen välillä täällä ja that's it. Joten en juuri havaitse noita ongelmia.
Ajatuksen tasolla mun mielestä ei ole mitään ongelmaa siinä että kinkyydessä yleistyy myös pehmeämmät muodot, jokainen tavallaan. Hyi vittu kommentit on vaan merkki kommentoijan moukkamaisuudesta, valitettava ilmiö johon kaikki vähemmistöt törmää.
-
Itselle ollut jo aika kauan aivan liian monimutkaista, eli ei sovin näin laiskalle personalle.
-
Ongelmahan ei ole koskaan ollut siinä, etteikö joku muu kuin alkuperäiskarjalainen osaisi leipoa yhtä hyviä karjalanpiirakoita. Ongelma piirakanleivonnassa syntyy silloin, kun joukkovoimalla väitetään alkuperäisiä piirakoita huonommiksi kuin niitä, jotka on tehnyt piirakanleivonnan kirjekurssin suorittanut alkuperäisporilainen, koska oletetun paremmuuden kannattajissa on enemmän porilaisia kuin alkuperäiskarjalaisia.
-
Miten siitä voi mennä jos jokin fetismi kumpuaa syvältä sielun sopukoista?
Se tietty huolestuttaa, että miten meidän asian suhteen ujojen tapausten käy, jos miiteissä käy semmoista 'seisovasta pöydästä maistelijoita"? Eli jengiä jolta asia ei kumpua syvältä vaan vähäniiku muodinvuoksi hengailevat. Sehän ei sinänsä haittaa, mutta meille, joilla iso kynnys avautua omasta seksuaalisuudestaan ei tosiaankaan motivoi lähteä tapahtumiin missä wannabevaniljat käyvät noukkimassa rusinoita pullista- niitä vaniljamiisuja voi halutessaan treffailla ihan muualla.
Kuten joku aiemmin mainitsi, olisi turvallisemman tuntuista kun paikalla olisi vain ne mainitsemani sielun sopukoista pervot. Tämä oli lähinnä bile yms tapahtumiin liittyvä pohdinta.
Jaan tämän ajatuksen.
-
Oma pidemmän ajan ennustukseni on että kinkyyden ympärillä oleva nyky-tyylinen skene tapoineen, bileineen, ja yhdistyksineen tulee pikkuhiljaa katoamaan. Kuinka nopeasti, sitä en tiedä.
Siinnä missä 20 vuotta sitten tunnelma oli tiiviimpää ja intensiivisempää, hyvässä ja pahassa rajoja etsivää underground-meininkiä, oltiin vielä tautiluokituksessa, ja oli jotenkin enemmän kaikilla sellaista halua kehittää kaikenlaista räikeää iloa ja sisältöä marginalisoidulle yhteisölle ja ihmisille jotka olivat löytäneet toisensa. Oma fiilis on että mitä arkisempi asia kinkystä tulee yhteiskunnassa ja siihen suuntaan ollaan selkeästi menossa, sitä vähemmän uusilla tulokkailla on kaipuuta tehdä mitään yhteisöllistä ihan vaan kinkyseksuaalisuutensa takia. Ihmiset enempi vaan tulevaisuudessa harrastavat privaatisti kinkyyttään siinnä missä normiheterot seksiä toistensa kanssa omissa suhteissaan. Kinkyskene tällaisenaan katoaa pikkuhiljaa koska jossain kohtaa se vaan ei enää ole sellainen juttu mitä kukaan tarvii elämäänsä.
Nyt ollaan kuitenkin viime vuosikymmen elelty sitä sellaista buumiaikaa, "post- tautiluokitus/fifty shades", kun epäröivät ihmiset ovat vihdoin uskaltautuneet ulos kaapeistaan tsekkaamaan mikä meno täällä skenessä nyt sitten oikein on mistä on aina kuullut huhuja ja juttua, muttei vaan oo uskaltanut tulla kattomaan vielä. Ainakin Turun Baletin jäsenmäärien/miittien kävijämäärien kasvua kun on seurannut niin jotain sellaista väenpaljousräjähdystä on ollut nähtävillä. En tiedä kuinka kauan tämä kestää. Ja mitä jää käteen sen jälkeen. En ainakaan usko että meno koskaan palaa 20 vuotta takaiseen. En usko että kaikki katoaa hetkessä tuhkana tuuleen. Mutta, huomaan kyllä vaikkapa miiteissä näkeväni paljon ihmisiä hyvin hyvin erilaisista taustoista jotka ovat sielä yhdessä isona joukkona vain koska ainoa yhdistävä tekijä on se että ollaan kaikki jonkinsortin kinkyjä. Tällä hetkellä se vielä riittää. Mutta, näen jo mielessäni sen ajan kun se yhdistävä tekijä muuttuu niin arkiseksi ettei se enää riitä vetämään ihmisiä yhteen näin suurissa määrin. Mutta tämä vain oma doom and gloom -ennustukseni. ;D Jokatapauksessa olen henk koht iloinen että olen ollut mukana skenen kehityskaaressa viimeiset 20 vuotta, kävi tulevaisuudessa tälle kaikelle mitä tahansa. :)
-
Pysyvää on vain muutos ja ainoa varmuus on epävarmuus joten ihan kaikesta menee maku ajallaan, no, täytyy korjata sen verran että oikein syvä rakkaus ei menetä makuaan eikä kyllä lihapullista ja pottumuusista mene maku, eikä nakkikastikkeesta mutta ei näitäkään joka viikko pysty nauttimaan edes pervo.
Jos sitä omaa elämäänsä haluaa (yllä)pitää jotenkin erikoisena, maukkaana tai erilaisena kuin "muilla" niin sitten pitää olla ahkera ja somettaa kaikki oletetut uutuudet jos ei nyt päivittäin niin vähintään viikottain reilusti suorittaen ettei mene maku omasta elämästä :D
Muuten voi olla oma itsensä, oma tuttu ja turvallinen itsensä ja elää aidon mauttomasti mautonta elämää :D