Kun aloin rakastaa itseäni

[Ambra]

Kun luen näitä postauksia täällä foorumilla niin aika paljon pohdinnat pyörivät itsetunnon, henkilökemioiden ja kaikkien muidenkin inhimillisten, sosiaalisten ja henkilökohtaisten ominaisuuksien ja arvostusten ympärillä. Jokainen tulee esille omana itsenään heikkouksiensa ja vahvuuksiensa kautta ja tuo siten oman mausteensa keitokseen. Näin sen pitää ollakin.

Itse olen joutunut monesti katselemaan peiliin ja käymään syvällisiä keskusteluja itseni kanssa. Välillä olisi tehnyt mieli särkeä se peili ja välillä olisin voinut pussata kuvajaista. Viitisen vuotta sitten löysin tekstin, jonka on kirjoittanut herra Charles Chaplin. Lisäsin tekstin tämän viestini jälkeen ja toivon, että se antaa kanssakulkijoille täällä yhtä paljon kuin se on antanut minulle. Mr. Chaplin on pitänyt tämän puheen 70-vuotis päivillään. Ne jotka ovat lukeneet hänen muistelmansa, tietävät, että hän on ollut aina oman tiensä kulkija ja jättänyt elokuvahistoriaan lähtemättömän jäljen. Hän joutui tekemään päätöksiä, jotka ei ole varmasti miellyttänyt kaikkia ja hänen elämänsä poukkoili monella tapaa. Kun luin tämän hänen tekstinsä, niin tajusin, että hän oli löytänyt jotain olennaista. Ennen kaikkea tajusin, että kuinka vähän minä olin rakastanut itseäni. Aika moni noista kohdista oli ehkä idullaan, mutta suurimman osan kohdalla jouduin toteamaan, että enpä taida rakastaa itseäni. Viisi vuotta myöhemmin voin jo todeta, että vielä on muutama kohta, jota täytyy hioa, mutta nyt jo uskaltasin väittää olevani itselleni rakas.

Tässä vaiheessa joku ajattelee, että onpahan itserakas nainen, mutta ymmärrätte kyllä kun luette tekstin. Hyvää päivää kaikille. Matka jatkuu...

Itsensä rakastaminen

Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että emotianaalinen ahdistus ja kärsimys olivat vain varoituskylttejä, jotka kielsivät minua elämästä vastoin omaa totuuttani. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan AITOUDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, kuinka paljon voin loukata jotakuta esittämällä hänelle vaatimuksiani, vaikka tiedän, ettei aika ole vielä oikea, eikä hän ole siihen vielä valmis - vaikka tämä ihminen olisinkin minä itse. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KUNNIOITUKSEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin haikailemasta toisenlaista elämää, ja saatoin nähdä, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KYPSYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, että olen aina ja kaikissa tilanteissa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja että kaikki tapahtuu juuri oikealla hetkellä. Joten saatoin olla rauhallinen. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan ITSEVARMUUDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani ja suunnittelemasta suuria suunnitelmia tulevaisuudelle. Nyt teen vain sitä, mikä saa minut iloiseksi ja onnelliseksi, teen asioita, joita rakastan ja jotka saavat sydämeni hymyilemään, ja teen niitä omalla tavallani ja omassa tahdissani. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan REHELLISYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, vapautin itseni kaikesta, joka ei ole hyväksi terveydelleni - ruuista, ihmisistä, asioista, tilanteista ja kaikesta, joka veti minua alas ja kauemmas itsestäni. Aluksi kutsuin tätä asennetta terveeksi itsekkyydeksi. Nyt tiedän sen olevan RAKKAUTTA OMAA ITSEÄÄN KOHTAAN.

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin yrittämästä olla aina oikeassa, ja siitä alkaen olen ollut harvemmin väärässä. Nyt olen ymmärtänyt tämän olevan VAATIMATTOMUUTTA.

Kun aloin rakastaa itseäni kieltäydyin elämästä menneisyydessä ja murehtimasta tulevaisuudesta. Nyt elän vain hetkessä, missä KAIKKI tapahtuu. Nyt elän joka päivä, päivä kerrallaan, ja kutsun sitä TÄYDELLISYYDEKSI.

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin, että järkeni voi häiritä minua ja tehdä minut sairaaksi. Mutta kun liitin sen sydämeeni, siitä tuli arvokas liittolainen. Nyt kutsun tätä yhteyttä SYDÄMENI VIISAUDEKSI.

Meidän ei enää tarvitse pelätä vastaväitteitä, konflikteja tai minkäänlaisia ongelmia itsemme tai toisten kanssa. Tähdetkin voivat törmätä yhteen, ja niiden törmäyksestä syntyy uusia maailmoja. Nyt tiedän, että se on ELÄMÄÄ

- Charles Chaplin

[-katy-]

Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että emotianaalinen ahdistus ja kärsimys olivat vain varoituskylttejä, jotka kielsivät minua elämästä vastoin omaa totuuttani. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan AITOUDEKSI.

Niin vaikea aihe että,mutta ilmeisesti sopii tänne baariin kuitenkin.
Pari ajatusta,mitä päivän mittaan tullut täällä omassa kammiossa mieleen.

Äkkipäätä luulisi,että ihminen rakastaisi ennenkaikkea itseään vrt.itsekkyys . Miten sitten onkaan?

Vai onko se niin,että jos kykenee rakastaa itseään,se näkyy myös ympäristössä,missä elääkään. Jos elää ihan yksin,se ei tietenkään niin näy missään-paitsi ehkä ympäristöstä ja asioista välittämisenä.
Vai tarvitseeko itserakkauden näkyä edes missään,jos se riittää itselleen, että rakastaa itse itseään-huolimatta ettei jakaisi mitään rakkautta ja välittämistä kenenkään kanssa.

Onko porno samaa kuin rakkaus-tai jos katson kinky-tai vanilijapornoa,rakastanko itseäni- kenties porno on tehty rakkaudesta ihmiseen,mene ja tiedä, ja se jakaa ilosanomaa omalla tavallaan-toki voi olla myös kääntöpuolensa,varsinkin jos kaikki on vain yhtä pornoa joka töötistä-

Vai onko kyse edes samoista asioista, eikä rakkautta pitäisi sekoittaa fyysiseen kanssakäymiseen ensinkään..

Joskus musta tuntuu että tarvitsisin kurssitusta ennenkaikkea läheisyyden jakamisessa,halaamisessa,empatiassa,ystävällisyydessä-ilman eroottisia tai pornoisia vivahteita-ehkä siitä vapautuisi luontevaan ja miellyttävämpää tapaan lähestyä ihmisiä- huoh, vaikeeta

[chilinen]

"Äkkipäätä luulisi,että ihminen rakastaisi ennenkaikkea itseään vrt.itsekkyys . Miten sitten onkaan?" Itserakkaus ja narsistinen luonne voi olla äkkiä toisille synonyymi. Ei se niin ole. Tuo Chaplinin puhe osui aika hyvin ytimeen siinäkin, että ennen kuin rakastat itseäsi (sellaisena kuin olet, heikkouksinesi ja vahvuuksinesi), lue: tunnet itsesi, et tunne ylivertaisuutta epärealistisin perustein (joo, tiedän, miten muutamakin tästä pillastuu ), harvemmin löytää sellaista suhdetta itselleen, jossa olisi oikeasti hyvä olla. Ehkä toisella osapuolella, muttei molemmilla tai kaikilla (jos on siis kyse polyjutuista).

"Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin haikailemasta toisenlaista elämää, ja saatoin nähdä, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan. Nyt tiedän, että tätä kutsutaan KYPSYYDEKSI."

Tällä ei välttämättä ole pornon tai masturboinnin kanssa mitään tekemistä, ja sitten taas toisilla on. Ihan sama, whatever works.

[Loc]

Voihan tuo ollakin synonyymi. Tärkeä erottaa terve ja sairas narsismi. Terve kuuluu useimpien ihmisten ominaisuuksiin. Sairaus taas lienee useimmille tuttu ainakin teoriassa.

[kuunlilja74]

Tosi iso kiitos tästä kirjoituksesta.
Näinhän se on tai pitäisi olla.

Tärkeä aihe.
Antoi paljon ajattelemisen aihetta.

[-katy-]

"Äkkipäätä luulisi,että ihminen rakastaisi ennenkaikkea itseään vrt.itsekkyys . Miten sitten onkaan?" Itserakkaus ja narsistinen luonne voi olla äkkiä toisille synonyymi.

Vähän sekava lainaus sekavasta lainauksesta,mutta olisi pitänyt selittää vähän tarkemmin kai,tai whatevör.
Itsekkyyden ja itsensärakastamisen eroa tuossa yritin alkeellisesti miettiä,sori siitä. Sitten myös ihan yleismaailmallisesti,että vaikka esimerkiksi 1/3 osa maailman ihmisistä syö suurimman osan pallon ravinnosta,2/3 osa on paljon heikoimmilla siis. En ole päivittänyt aihetta yli vuoskymmeneen,kun oon sen verran laiskanpulskea ja rakastan itseäni (?),mutta pelkästään tämä ehkä puoltaa ajatusta http://yle.fi/uutiset/neljannesmiljoona_lasta_kuolemassa_nalkaan_etela-sudanissa/8079890

Mutta ei tästä sen enempää ettei mee ohi aiheen

[Dante79]

Minulle itsensä rakastaminen on ensisijaisesti sitä, että ei tarvitse muita ihmisiä omien tunnetilojensa herättelyyn tai säätelyyn jne. Jos joskus vaikkapa yksinäinen olo tulee esiin, ottaa sen tunteen vertauskuvallisesti "syliinsä niinkuin se olisi itkevä vauva" ja rakastaa sitä samalla tapaa. Kohtaa kaikki tunnetilansa avoimesti ja rehellisesti rakkaudella, eikä yritä hetkeäkään vältellä niitä, ei häpeä niitä, eikä heittäydy avuttomaksi niiden suhteen.

Noin sitä vaan huomaa ettei ole enää millään tapaa riippuvainen muista ihmisistä. Eikä se tarkoita sitä että vetäytyisi itsekeskeiseksi, vaan sitä että voi elää maailmassa silleen henkisesti vapaana ja itsenäisenä, nauttia elämästään ja ihmissuhteistaan. Eli ikäänkuin riippuvuuksista siirtymistä viihdekäyttöön.

[Norja]

Tää on hyvä ketju.
Olen melko itserakas narsisti ja aika sika mutta  minusta on moneksi.
Olen alkanut todella rakastaa itseäni aika hiljattain ja se on minulle toisinaan oudon miellyttävää, kuin olisin tavannut jonkun uuden minulle aiemmin tuntemattoman ihmisen ja ystävystynyt.  Koska rakastan, teen valintoja sen mukaan ja en esimerkiksi haaskaa rahojani huonolaatuiseen ravintoon, halpoihin vaatteisiin, välimallin  tarvikkeisiin enkä esimerkiksi paljon minulle merkitseviin polkupyöriin jos ne eivät ole parasta. No, muutama pyörä ei ole tämän päivän tasoa mutta ne ovatkin antiikkia. En käytä IKEA-kalusteita. En enää edes dyykattuja sillä rakastan itseäni. Olen lisäksi luopumassa hiljalleen kaikesta halpa-arvoisesta roinasta ja muusta vääränlaista hälinää ympäristössäni aiheuttavasta. Mielenrauhani on lisääntynyt kun olen alkanut rakastaa itseäni juuri sellaisena kuin olen. En aseta itselleni tavoitteita sillä olen juuri siinä missä minun tuleekin olla. Johdatuksessa kasvamassa minuksi. Minulla on unelmia. Kurotan niitä kohti. Itsetehostuksen tarpeeni ja muiden kanssa kilpailu on vähentynyt kun olen alkanut rakastaa myös lähimmäisiäni. Myös minuun kohdistuneet väärät teot tai loukkaukset eivät koske minuun niinkuin ennen. Uskon että loukkaantuminen johtuu ylpeydestä ja että nöyrää, totuudelle avointa ihmistä ei voi loukata. Minulla on oma totuuteni ja elän sen mukaan. On hyvä olla tällä matkalla. Tunnen eläväni parasta aikaani juuri minulle ja tiedän että parempaa on vielä tulossa joka päivä kun elän. Olen sanonut ennenkin ettei minulta mitään puutu ja se on kyllä totta. Tyydyn aika vähään ja en vähään aikaan ole menettänyt mielenrauhaani mikäli jokin minulle tärkeä ja rakas asia elämässäni näyttäytyy näennäisesti poissaolevana jonkin aikaa koska muut osa-alueet näistä tarpeistani korvaavat sen. Esimerkkinä seksi, rocknroll ja pyöräily. Niistä voi helposti vähentää kaksi ja jäljellejäävä kolmas korvaa muut ja olen tyytyväinen. Saan elää tätä elämää luultavasti vielä jonkin aikaa ja olla iloksi vielä monille ja itselleni. Aamen 

[misuli_n]

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani ja suunnittelemasta suuria suunnitelmia tulevaisuudelle. Nyt teen vain sitä, mikä saa minut iloiseksi ja onnelliseksi, teen asioita, joita rakastan ja jotka saavat sydämeni hymyilemään, ja teen niitä omalla tavallani ja omassa tahdissani.

- Charles Chaplin

Tämä kirjoitus kosketti ja näin ajattelen ja toimin.

misuli.

[Perhonen89]

Sitähän sanotaan, että ennen kuin voi rakastaa toista ihmistä, niin pitää osata rakastaa itseään. Mielestäni tämä on ihan hyvä periaate - jos et pysty rakastaaman itseäsi, niin kuinka pystyt rakastamaan toista ihmistä?

Ylipäätänsä tärkeintä on se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tämä saattaa olla vaikeaa, varsinkin jos ei sovellu siihen muottiin ja ihanteeseen, jota nykyinen yhteiskunta suosii. Mutta jokainen on hyvä ja arvokas omalla tavallaan, eikä kaikkien tarvitse ahtautua siihen yhteen tiettyyn muottiin.

[kuunlilja74]

Mun piti ihan tulostaa nuo Chaplinin ajatukset ja tehdä niistä muistilappuja itselleni paikkoihin joista näen ne joka päivä.

[-katy-]

Chaplin eli hyvää mennyttä aikaa-siis kun ei ollut nettiä eikä älypuhelimia-oli pakko vaikka rustata kirje kaukaa rakkaalleen ja joka meni perille jos meni-

Rakkaudessa on vissiin erilaisia laatuja,kuten rakkaus lapseensa,kumppaniin, lemmikkiin jne-
Mutta kuka osaa määritellä itserakkauden määrän syvyyden ja laadun-

Milloin rakastan itseäni riittävästi,että sitten kelpaan rakastamaan myös muita-tai jos ylipäätään rakkautta on muunkinlaista kuin itseen kohdistuvaa- mielestäni siis yksinrakkaus ei ole ongelma,paitsi jos kaipaa muunkinlaista rakkautta-siitähän se soppa vasta syntyykin 

Rakkaus sisältää ensisijassa kaikenlaisia ehtoja,ollakseen vaikka rakkautta itseään kohtaan? Vrt.
 http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=908.msg193710;topicseen#new

[Zenith]

Itseensä asettuminen on onnellistuttava asia, ja mielestäni senkin joutuu tai saa tehdä elämänsä aikana useita kertoja. En ole sama tyttö kuin kaksikymppisenä, en sama kuin perustin perheen ja sain lapset, en edes sama kuin irtautuessani ydinperheestä. Kasvutarinoidemme myötä ja suhteessa muihin ihmisiin kerrostumat kasvavat ja omakuva muuttuu.

Olen oman elämäni keskipiste ja päätähti, mutta onnellinen vain silloin, kun toimeni ja ajatukseni saavat vastakaikua, reaktioita ja polttoainetta muista ihmisistä. Se, että osaan olla itselleni rehellinen ja arvostan itseäni kaikessa epätäydellisyydessänikin, antaa varmuuden elää elämääni niin, että se tyydyttää minua eikä loukkaa lähimmäisiäni. Ei täydellistä, mutta parasta mahdollista. Ja on ihanaa, kun myös minua lähellä olevat ihmiset ovat huomanneet tämän viimeisimmänkin asettumiseni mukanaan tuoman hyvinvoinnin.

Ps. Sataa kuitenkin ja ukkonen jyrähtelee. On siis aikaa pohdiskella... Voi armas aurinko, tulisit jo!

[K-nix]

Kiitos. Olen törmännyt tähän joskus aiemminkin mutta se oli tyystin unohtunut. Nyt olen uudelleenlöytämisen jälkeen lukenut sen muutamaan kertaan läpi ja kirjoituksen sisältö tuntuu aina vain tuovan uusia ajatuksia mieleen. Eikä yksikään niistä ole ainakaan negatiivinen

[kuunlilja74]

Mariska ja Itserakkausjuttuu

https://www.youtube.com/watch?v=DL_51AC9WlI&list=RDDL_51AC9WlI#t=0

Toisaalla tätä jo mainostin mutta laitan linkin tähän kun mielestäni sopii aiheeseen niin hyvin.