Mitä minä saan kivusta?

[Floora]

Minua piiskattiin hiljattain. Pari päivä tapahtuneen jälkeen tulin koulusta kotiin ja istuin alas. Huomasin, että pakarassani oli mustelmia. Sinä päivänä kävin muutaman tunnin välein peilin edessä ja otin kuvia. Mustelmat eivät olleet isoja, mutta niiden merkitys oli iso. Tunsin oloni hirvittävän kauniiksi ja haluttavaksi. Peilaamisen välissä istuin sohvalla katsomassa tv:tä ja oloni oli todella lämmin.

Sadomasokismin jäljet saavat oloni tuntumaan hirvittävän kauniilta ja vahvalta. Ne muistuttavat minua hetkestä, jolloin olin haavoittuvainen ja annoin jonkun käyttää kehoani.

Neuloista tulleet jäljet ovat olleet suosikkejani. Ne näkyvät pitkään ja muistuttavat läheisestä hetkestä, jolloin neulottaja toteutti itseään minuun. Tämän vuoksi olen toivonut jokaiselta neulottajalta, että neulat asetetaan paikkaan, josta voin ihailla jälkiä helposti sitten myöhemmin.

Uskon, että minun tapauksessani jälkien ihailu ei itsessään liity kivun muistamiseen. Se liittyy tilanteen muistamiseen, joka oli henkisesti intensiivinen. Eräs ystäväni kysyi tapahtuneen jälkeen, “mitä saat kivusta? Miksi pidät siitä?” Jäin miettimään vastausta ja yritin kirjoittaa ajatuksiani auki kinkypäiväkirjaan. En kuitenkaan osaa täysin sanoa.

Voin myöntää, että neulat itsessään ovat kiihottavia ja olen lähtenyt verikokeista vaivaantunein fiiliksin. Mutta onko keppi, piiska tai muu, esimerkiksi pakaraan kohdistuva kipu itsessään kiihottavaa? Ehkä hieman.

Suurimmat kiksit saan kuitenkin itse tilanteesta, jossa dominoiva ihminen (vanhempi ja kokeneempi) johtaa ja tekee asioita, mitä en itse ole tehnyt aikaisemmin joko ollenkaan, tai ainakaan monesti. Saan siis kiksini tietyllä tavalla jännityksestä ja tietämättömyydestä. Haavoittuvaisuudesta ja luottamisesta, sekä vallan antamisesta. Kivun takana olevasta läheisyydestä.

Kiitän jokaista dominoivaa session jälkeen. Yleensä en sano asiaa monisanaisesti, mutta "kiitos" tarkoittaa tätä: kiitos luottamuksesta. Kiitos, että toteutit itseäsi minuun. Kiitos, että sain miellyttää. Kiitos, että teit minulle turvallisen olon. Littlenä saan myös suuret kiksit huolenpidosta. “Minä satutan sinua tässä tilanteessa, mutta pidän sinusta myös huolta.” Saatan tarrata toisen käteen kivun aikana tai laskea pääni olkapäälle, jos se on tarpeeksi lähellä.

Kiitos, että annat minun olla oma itseni.



Miksi sinä pidät kivusta tai kivun tuottamisesta? Miltä jäljet saavat sinun olon tuntumaan?

- Floora, kuka ei ole tehnyt kipua paljoa, mutta mietti asiaa syvällisesti.

[Samena]

Olen viime aikoina miettinyt tätä. Kun sain ensimmäisen kerran piiskaa, laitoin Domille seuraavana päivänä viestin, että nyt tiedän, etten ainakaan ole masokisti. En saanut siitä mitään irti. Halusin kuitenkin kokeilla vielä uudelleen, ja pikkuhiljaa aloin nauttia siitä. Huomasin jopa kaipaavani sitä, jos oli pidempi väli edellisestä piiskauksesta. Luulin ensin, että yksinkertaisesti totuin siihen, mutta itse asiassa en usko, että siitä olikaan kyse. En myöskään koe, että piiskaus sinänsä on kiihottavaa. Uskon, että kyse on siitä, että tunnesiteeni Domiin vahvistui. Sen myötä halusin miellyttää häntä ja tuntea hänen valtansa ylleni. Kiihottavaa oli se, että hän pitää piiskauksesta ja pystyin tarjoamaan sen hänelle.

[nicolaus]

Minulle sadistina piiskaamisessa on kolme osatekijää joista nautinto yhteensä muodostuu.

Itse satuttaminen. Millä, kuinka lujaa ja reaktiot. Sanoisin et reaktiot on jopa tärrkeämpi kuin lujaa lyöminen.

Henkilökemia. Bilepiiskas on ihan eri juttu kuin paremmin tuntemani ihmisen lyöminen.

Tilanne. Ollaanko kahden vai yleisön edessä. Onko yleisönä kinky bileiden normikävijöitä vai perusrunkkareita .

Kaikki vaikuttaa kaikkeen mutta kaksi tyytyväistä ihmistä hakkaamisen jälkeen on se tavoite.

[killthe-error]

Hienoja mietintöjä ja aihe joka itsellä myös käynyt mielessä monesti. Toki mun kohdalla vastaus et mitä mä kivusta saan voidaan tiivistää sanoihin: olen masokisti. Mut en mä voi asian miettimistä jättää noin pinnalliseksi, varsinkin tämmöses aiheessa. Joten laajemmin ajateltuna:
1) Ne eri tuntemukset, tykyttävä, viiltävä/sivaltava, pistävä, riippuen mitä välinettä Dom käyttää. Ne kaikki tuntuu niin erilaisilta ja itelle eri tuntemukset on tosi iso juttu.
2) Toki se et olen auki/esillä ja haavoittuva siinä tilanteessa, mulla on siinä tyyppi johon luotan niin helvetisti, et se satuttaa mua kunnioittaen molempien rajoja.
3) Se fiilis mikä kivun jälkeen tulee, paras on pikkuhiljaa kovemmaksi käyvät iskut - tauko - ja taas pikkuhiljaa - ja toisto. Siit muutama tunti ni tuntuu et on jossain hormoni tripillä.
4) Toi mitä Floora säkin sanoit sun viestin lopussa "Kiitos että toteutit itseäsi minuun", se et nään et Dom nauttii mun reagoinneista ja kivusta mitä tunnen on tosi hivelevää, jotenkin jopa imartelevaa. Joka sit aasinsiltana just niihin jälkiin/mustelmiin/ruhjeisiin mitä voi ihailla monta päivää session jälkeenkin.
5) Ja viel se et mä voin olla tosiaan mä, mä saan huutaa kun sattuu, mut se ei tarkota et se on liikaa. Mä saan luvan kans tuntea ja huutaa, ja se on sille toiselle ok ja jopa suotavaa.

Itse en oo neulojen kans kokeillut mitään, mut on ollut kyl halua kokeilla. Ei vaan oo tullut vastaan ihmistä joka vois tehdä sen niin et luottaa siihen osaamiseensa sen suhteen. Ehkä joku päivä. 

Huhhuh, nyt meni kyl itel jotenki ajatuksiin tää avaus, joten kiitos. Rupes aivot hyrisemään kun lähti miettii asiaa enemmän.

[Greta]

Kiitos, että jaoit näitä ajatuksia ja kokemuksia 
Lämmitti tämän sadistin sielua erityisen paljon muistaa, että myös siellä kipua vastaanottavassa päädyssä voi myös olla yhtä onnellinen ja kiitollinen yksilö. Mulle sadomasokismi on parhaimmilla lahjojen vaihtamista. Kipuun alistuminen/vastaanottaminen on lahja, ja toivon että myös sen kivun tuottaminen voi olla toiselle odotettu ja jollain lailla täyttymystä tuova kokemus.

[bondm74]

Minulle ylipäätään fyysiset tuntemukset on vastaanottajana se joka on se nautinnon lähde. Se ei ole seksuaalista nautintoa, eikä se ole eikä sen tarvitse olla kivaa mutta silti sitä haluaa aina lisää. Ne transsitilat joihin tuntemuksien kautta pääsee ovat ihania. Tuntemuksia on todella monia joita kipu aiheuttaa. Henkisiä ja fyysisiä  Tuntea, nähdä jälkiä, muistella vielä päivien jopa viikkojen päästä tätä ihanaa tapahtumaa josta tavallaan haluaa pois kun se vaan tapahtuu mutta jota niin paljon haluaa. Itsensä voittaminen, ajatukset 'tämä on juuri sitä mitä haluan, ja olen aina halunnut'.  Yksi suuri elementti on nähdä että toinen nauttii siitä että tekee asioita minulle.

Tuo vastaanottajana oleminen vielä semmoinen että haluan kokea että itsellä ei ole siitä pakotietä. Kipua tulee niin paljon kuin toinen luotettava ihminen haluaa sitä minulle antaa ja kokee että minun on kestettävä, tekee jälkiä niin paljon kuin toinen haluaa tehdä.. Haluan luovuttaa tämän päätöksen ennalta sovittujen rajojen mukaan tietenkin.

Tästä tulee valtava kiitollisuuden tunne henkilölle joka satuttaa minua, tekee avuttomaksi ja minulle asioita. Kuinka kamalasti hän joutuu rehkimään ja näkemään vaivaa että rääkkää minua. Vaikka switch henkilönä tiedän varsin hyvin tuon nautinnon joka sadistille tulee toisen satuttamisesta. Sen flown, nähdä jälkien muodostuvan, kuinka toinen reaktoi asioihin joita teen hänelle. Saattaa hänet epämielyttävään tilaan jota hän haluaa. Aivot siitä huolimatta menee siihen tilaan että se kiitollisuuden tunne satuttajalle vaivasta on valtava, vaikka toinen sadistina haluaa sitä tehdäkin ja saa siitä nautintoa itselleen.

[Filia]

Minä kiihotun nähdessäni valtaa käytettävän, vaikka se olisi valtaa minkä olen itse antanut. Minun loma kaikesta alkaa kun Herrani laittaa minut ojennukseen.
Minä haluan tuntea kipua ja nautin kun sitä tuotetaan minulle, se on yhä silti kipua. Jotenkin hyvin jännä

Mä olen ihminen joka yliajattelee asioita ja tämä alistuminen on minulle taivas.. mutta minä haluan että minut alistetaan. En siis ole mikään älyttömän kiltti tyttö, mutta minulta saa ottaa luulot pois.

Tuntuu myös siltä että minut hyväksytään kaikkine kinkkeineni. Vaikka tämä on hyvin seksuaalista niin kuitenkin tärkeintä minulle on se kokonaisvaltainen päänsisällä tuntuva tunne mikä minussa laukeaa kivun, nautinnon ja alistumisen seurauksena.

[töppönen]

Itse vihasin kipua yli kaiken. Muutama vuosi sitten oli parin vuoden mittainen jakso täynnä kipua. Tapaturmaa, leikkauksia, lisää leikkauksia ilman toimivaa puudutusta jne. Se oli jotain kauheaa.

Skenessä nyt parisen vuotta. Kinkyillessä yksi isoimpia juttuja mulle on se että ihminen, kenestä pidän, tekee minulle pahoja asioita. Kipu on yksi näistä. Jokin aika sitten kirkastui että olen todella kääntänyt kivun käsitteen ympäri. Siihen ei enää liity pelkästään negatiivisia mielikuvia, vaan nykyään jopa nautin siitä ja kaikki kiljaisut eivät ole sitä että sattuu.

[IlonaSinulle]

Minä rakastan jälkiä, mutta vihaan sitä hetkeä kun ne syntyvät.

Viimeksi sain kunnon mustelman rintaani neuloituksen yhteydessä. Mustelma oli muisto luottamuksesta ja siitä miten reipas olin sen saadessani. Esittelin sitä myös kovin ylpeänä kaikille jotka sen halusivat nähdä. Tunsin haikeutta sen haaletessa. Minulle kipu on vain välttämätön paha jäljen syntymisessä, eikä millään tavalla itsessään tavoiteltava asia.