Kirjoittaja Aihe: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?  (Luettu 68207 kertaa)

Queena

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #135 : 08.06.2012, 19:52 »
Lainaus
Uskalla siis kuunnella itsesi, ja kerää rohkeutta tekemään sellaisia päätöksiä joiden kanssa tiedät voivasi elää. Ei ole keinoa tietää etukäteen kuinka kauan tällä pallolla saa riehua, niin minusta ei kannata koskaan miettiä, että toteutan itseni "sitten kun on aikaa/mahdollisuutta".

Päätin itse kauan sitten, etten aio viettää elämääni odottamassa, että on minun aikani. En välttämättä aina tee oikeita ratkaisuja, mutta olen ainakin uskaltanut elää.

Olen samaa mieltä, että omia mieltymyksiään ei kannata kieltää vaan elää niin kuin itsestä tuntuu oikealle. Minusta tähän on kuitenkin oikeus myös sillä toisella osapuolella eli hänelle tulisi kertoa asioiden todellinen laita jotta hänkin voisi omalta kohdaltaan päättää haluaako hän elää elämää, jossa toinen käy muualla toteuttamassa haaveitaan. Ei ole reilua, että toinen pettää selittelemällä itselleen että kerranhan täällä vain ollaan ja samaan aikaan toinen luulee olevansa uskollisessa parisuhteessa. Pettäminen on pettämistä, selittää sen itselleen miten vain.

Itse ainakin haluan elää niin että voin olla ylpeä siitä että olen kohdellut läheisiäni heidän ansaitsemallaan kunnioituksella. Se on minulle tärkeämpää kuin omien halujeni tyydyttäminen, ja ns. uskallus elää vaikka sitten riskillä. Enemmän uskallusta elää rehellisyys vaatii, kun kumppanin pettäminen. Valehtelu ja pettäminen ovat mielestäni enemmänkin pelkuruutta eikä mitään uskallusta elää. Mitse silloin muka voi olla rohkeasti oma itsensä, ja uskaltaa elää, jos läheisimmältään joutuu asioita tekemisistään salaamaan ja olemaan epärehellinen. Eikö se nimenomaan ole pelkuruutta, ja pelkoa kohdata tekojensa ja halujensa seuraukset?

Dominantti

Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #136 : 08.06.2012, 20:54 »
Itse ainakin haluan elää niin että voin olla ylpeä siitä että olen kohdellut läheisiäni heidän ansaitsemallaan kunnioituksella. Se on minulle tärkeämpää kuin omien halujeni tyydyttäminen, ja ns. uskallus elää vaikka sitten riskillä.

Jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa, oman moraalnsa mukaan. Minulle on tärkeämpää voida kantaa vastuuni ja turvata lapsille hyvä koti kuin noudattaa yhteiskuntamoraalia yhteiskuntamoraalin tähden. Oman moraalini mukaan pettäminen on yhtä lailla toiselta kieltäminen se, mikä on hänelle luonnollista.

On helppo tuomita voimatta kuitenkin arvoida toisen tilannetta kunnolla. Kyllä minäkin uskoin kymmenen vuotta sitten, että vaimon kinkyhalut "palaa", ja uskoin, että saadaan (edes vanlija) seksielämä toimimaan. On helppo tehdä arviointivirhettä omista haluista ja kyvyistä löytäen itsensä sellaisessa asemassa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Silloin on valittava joku vaihtoehto, joka tuntuu vähiten huonolta.

Itselleni vähiten huono vaihtoehto juuri nyt on pitää (milelestäni ihan onnellista) perhettä kasassa, vaikka elänkin käytännössä platonisessa liitossa puolisoni kanssa. Heittäisinkö sen kaiken pois ihan vain siksi, että itse henkilökohtaisesti voisin kokea toimivani enemmän oikein? En.


Jos tarkkoja ollaan suurin piirtein kaikki länsimaissa ylikuluttavat maapallon varoja. Eikö meidän kaikkien pitäisi luopua mukavuuksistamme, ettei muiden ja luonnon tarvitsisi kärsiä puolestamme? Harva on kuitenkin valmis. Kaikissa asioissa joutuu tekemään sellaiset kompromissit joiden kanssa on itse valmis elämään.

Queena

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #137 : 08.06.2012, 22:13 »
Itse ainakin haluan elää niin että voin olla ylpeä siitä että olen kohdellut läheisiäni heidän ansaitsemallaan kunnioituksella. Se on minulle tärkeämpää kuin omien halujeni tyydyttäminen, ja ns. uskallus elää vaikka sitten riskillä.
Itselleni vähiten huono vaihtoehto juuri nyt on pitää (milelestäni ihan onnellista) perhettä kasassa, vaikka elänkin käytännössä platonisessa liitossa puolisoni kanssa. Heittäisinkö sen kaiken pois ihan vain siksi, että itse henkilökohtaisesti voisin kokea toimivani enemmän oikein? En.

Hieman ehkä erikoiset metodit sinulla on onnellisen perheen kasassa pitämiseen, jos ne siis ovat pettäminen ja valehtelu- mutta kuten sanoit, niin jokainen tekee ne valinnat jotka oma moraali kestää, ja meillä on varmasti kaikilla oma mielipide siitä mikä on oikein ja mikä väärin missäkin tilanteessa. Omasta mielestäni pettäminen ja valehtelu ovat pelkuruutta, sinusta ne ovat ilmeisesti jonkinlainen merkki rohkeudesta elää, ja kai jopa osittain merkki epäitsekkyydestä, mielipiteitä on asioista erilaisia.

Lainaan sinun sanojasi seuraavassa:
Lainaus
Olen nähnyt jo useamman suhteen kaatuvan siksi, että kinky/non-kinky tai poly/non-poly on yrittänyt sovittaa asiat yhteen tuloksetta. Kommunikointi on kuitenkin, jos ei avain onneen, ainakin hallittuun epäonnistumiseen vs. eeppiseen katastrofiin?

Aika hassua saarnata kommunikoinnista silloin kun itse salaa asioita ja pettää kumppaniaan. Mainitsemasi eeppisen katastrofin ainekset voisivat varmasti helposti olla kasassa jo sillä että vaimosi päättää tulla tutustumaan ylläpitämääsi kinkysivustoon, ja lukee ajatuksesi hänestä ja katsoo galleriasi sisällön. Kun taas hallitusti voi epäonnistua keskustelemalla asiasta rehellisesti kahden kesken.

En ota kantaa tuohon luonnonvara saivarteluun, koska se ei liity mitenkään tähän keskusteluun jossa on puhuttu pettämisestä ja valehtelusta parisuhteessa, ja siitä että miten kinkyhaluista kerrotaan puolisolle.

Queena aka moralisoiva ja tuomitseva Hyeena

Dominantti

Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #138 : 08.06.2012, 22:41 »
Aika hassua saarnata kommunikoinnista silloin kun itse salaa asioita ja pettää kumppaniaan. Mainitsemasi eeppisen katastrofin ainekset voisivat varmasti helposti olla kasassa jo sillä että vaimosi päättää tulla tutustumaan ylläpitämääsi kinkysivustoon, ja lukee ajatuksesi hänestä ja katsoo galleriasi sisällön. Kun taas hallitusti voi epäonnistua keskustelemalla asiasta rehellisesti kahden kesken.

Vaimoni on täysin tietoinen, että ylläpidän kinkysivustoa. Hän on myös tietoinen, että olemme perustaneet ylläpidon toimesta yhdistyksen aiheeseen liittyen. Mikäli hän haluaisi tietää enempää, hän varmasti ottaisi myös selvää, tai kysyisi.

Kommunikoinnin muoto voi olla myös se, että sovitaan ettei asoista puhuta. Jos vaimoni sanoo, ettei hän halua tietää enempää kunnioitan sitä. Jos hän alkaa kysymään, sitten on varmasti hyvä aika puhua, vaikka se eroon johtaisikin. Taloudellinen rasite joka ero aiheuttaisi meille molemmille, ja henkinen rasite joka yksinhuoltajuus tuottaisi jos jommalle kummalle jäisi kaikki meidän lapset motivoi minua pitämään status quo:ta yllä.


En minä voi suositella tätä omaa ratkaisua toiselle. Se on vain se ratkaisu jota itse olen pättänyt tehdä.

Feird

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #139 : 08.06.2012, 22:46 »
Hmm..pettäminen ei varmaan oo mikään avain onneen, mut mitä oon nyt tästä keskustelusta ymmärtäny ni tässä Dominantin tapauksessa vissiin toinen osapuoli kai on jollain tasolla tietonen mitä suhteen ulkopuoleella tapahtuu...voi olla ihan hyväki olla kai kertomatta jokaista asiaa kovin tarkasti ja jos homma kerran toimii noin ni kai se sitte on ihan ookoo molemmille...? Kyl se varmaan enemmän harmia tossa kohtaa aiheuttaa et alkaa raportoimaan jokasesta asiasta, jos on sovittu et on ok ku toinen harrastaa kinkyjuttuja jonku muun kanssa ni se varmasti riittää sille toiselle osapuolelle tiedoks, tuskin haluaa kuulla enempää. Eri asia jos alkaa sitte ite ottaa enemmän selvää mitä toinen puuhailee... No juu, en puutu sen enempää muiden asioihin, jokanen vastaa omista asioistaan. :)

Kinky-vanilja yhdistelmä on aika hankala, mutta kuten pari täällä on todennut, senkin voi saada toimimaan. En silti olis mitenkään ylioptimisinen ja jos omat halut ja fetissit on yhtäänkään sellasia et toiselle tulee vaan huono olo niitten ajattelustaki ni ei oo ehkä paras lähtökohta suhteelle. Tapauskohtastahan se tietysti on, mut itelle tää on niin selvä juttu ettei tähä mitää vaniljaa vois ottaa kattelemaan et kiinnostuisko se ehkä joskus...sitä tiedä jääks huomenna dösän alle vai mitä tapahtuu  :o Kuulostaa tietysti "kaikkimullehetinyt"-ajattelulta, mut kenellä tääl on oikeesti aikaa koko elämäänsä odottaa...? Ainaki jos on mahollisuus tavata ihmisiä ketkä on kiinnostunu samoista asioista. Mut ymmärrän kyllä senki ettei se oo niin yksinkertasta, Suomi on pieni maa ja kinky-Suomi vieläki pienempi...kai jokanen joutuu miettii omat kompromissinsa ku kukaan ei kuitenkaa oo se täydellinen.

En mä tässä ala saarnaamaan mistää pettämisestä, ite en sellasta harrasta, mut en mä moralisoi toisten valintojakaan. Lähinnä toivoisin et ihmiset vois elää elämänsä niin onnellisina ku mahdollista, edelleenki, last time I checked, I had only one...mut ei se oma onnellisuus aina tarkota myöskää sitä et tekee jonkun muun onnettomaks  :-\

//muoks: no asianosanenhan jo vastaski tähän keskusteluun =)

Queena

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #140 : 08.06.2012, 23:46 »
Jokainen tekee valintansa itse, ja elää niiden kanssa, paitsi se joka ei tiedä totuutta asioiden todellisesta laidasta ja jolle ei anneta oikeutta omiin valintoihin :)

Sweety

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #141 : 09.06.2012, 01:34 »
Lainaus
Jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa, oman moraalnsa mukaan. Minulle on tärkeämpää voida kantaa vastuuni ja turvata lapsille hyvä koti kuin noudattaa yhteiskuntamoraalia yhteiskuntamoraalin tähden. Oman moraalini mukaan pettäminen on yhtä lailla toiselta kieltäminen se, mikä on hänelle luonnollista.

On helppo tuomita voimatta kuitenkin arvoida toisen tilannetta kunnolla. Kyllä minäkin uskoin kymmenen vuotta sitten, että vaimon kinkyhalut "palaa", ja uskoin, että saadaan (edes vanlija) seksielämä toimimaan. On helppo tehdä arviointivirhettä omista haluista ja kyvyistä löytäen itsensä sellaisessa asemassa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Silloin on valittava joku vaihtoehto, joka tuntuu vähiten huonolta.

Itselleni vähiten huono vaihtoehto juuri nyt on pitää (milelestäni ihan onnellista) perhettä kasassa, vaikka elänkin käytännössä platonisessa liitossa puolisoni kanssa. Heittäisinkö sen kaiken pois ihan vain siksi, että itse henkilökohtaisesti voisin kokea toimivani enemmän oikein? En.

Minua aina särähtää korvaan (tässä tapauksessa silmään  :) ) kun ihmiset sanovat elävänsä liitossa vain tehdäkseen lasten elämästä onnellisen ja tasapainoisen. Eivät ne lapsetkaan aivan tyhmiä ole vaan vaistoavat kyllä jos vanhempien välit ovat etäiset ja kylmät ja tilanne varmasti ahdistaa heitäkin. Mielestäni siis väkisin pidetty kulissiliitto ei aina ole lasten kannalta se paras vaihtoehto.

Mutta kukin taaplaa tyylillään  :) .

Koo

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #142 : 09.06.2012, 20:46 »
Minusta on aina surullista kun toiset ihmiset tekevät toisten ratkaisuista johtopäätöksiä tuntematta yhtään mitään olosuhteista sun muista.

Ei se, että joku ei saa suhteen seksuaalisesta puolesta sitä mitä tahtoo tarkoita automaattisesti sitä, että vanhempien välit olisivat kylmiä tai edes riitaisia.... Onnellisuus ja tasapainoisuus (lasten) - väittääkö joku että sellaisista liitoista missä vanhemmat tyydyttävät toisensa seksuaaliset tarpeet syntyy onnellisia ja tasapainoisia lapsia???


Jame-78

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #143 : 10.06.2012, 00:30 »
Hei vaan hei kaikille. Tää on mun ensimmäinen postaus täällä foorumilla ja niin edelleen mutta tämän kyseisen aiheen takia tänne tulin. En siis ensin lukenut tätä aihetta täältä vaan rekisteröidyin ja sitten löysin tämän aiheen joten kyseisestä aiheesta ei kannata aloittaa uutta samanlaista ketjua joten kirjoitan tänne.

Minusta on päivä päivältä hahmottunut yhä selkeemmin ja selkeemmin millaista haluan suhteessani olevan. Haluaisin tuottaa nautintoa naiselleni sitomalla ja alistamalla häntä antamalla pikkasen piiskaa ja sijoittelemalla esineitä hänen sisäänsä, myös vapaat kädet neulojen kanssa olisi suotavaa. Piiskaamisen aikana hän saisi kiemurrella, huutaa ja itkeä ja jatkaisin toisinaan turvasanaan asti. Onhan se hyvä tietää mihin asti toinen on valmis menemään. Koska menee liian rajuksi... Toisinaan taas kokemuksesta johtuen menisin ihan turvallisesti hänen sietokykyjen rajoissa ja kutsuisin sessioomme muitakin toteuttamaan halujansa pikku orjani kanssa joka saattaapi lähinnä olla kovin yhdyntäpainotteista... Saattais myös naiseni joskus harrastaa seksiä ihmisen kanssa jota ei välttämättä edes tunne kuin hetken sisällään...

Tällaisen naisen löytäminen on äärimmäisen vaikeaa. Saattaa olla että saattaisin löytää jonkun joka suostuu sidottavaksi ja pikkasen saa perseelle avokämmentä antaa ja hetkellisen hydrauliikan jälkeen kaikki on ohi... Ei tää vastaa lähellekkään sitä mitä haluaisin. Onnelliseen ja monipuoliseen seksielämään pitää pyrkiä, ei tyytyä siihen joka jää harmittamaan. Haluan tietää onko tällaisia naisia olemassakaan?

Sain eräänä kertana eräällä erotiikkamessulla antaa tuntemattomalle naiselle kunnolla ruoskasta, kuulemma olin hyvä siinä, mutta eipä se nainen inahtanutkaan vaikka reippaasti laitoin ruoskan viuhumaan loppumetreillä. Eipä se ollut sellasta kuin odotin, en saanut siitä juurikaan mitään. Kyllä ääntä mailmaan mahtuu.

Kettu vinossa

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #144 : 10.06.2012, 12:12 »
Sain eräänä kertana eräällä erotiikkamessulla antaa tuntemattomalle naiselle kunnolla ruoskasta, kuulemma olin hyvä siinä, mutta eipä se nainen inahtanutkaan vaikka reippaasti laitoin ruoskan viuhumaan loppumetreillä.

Se, että ihminen ei pidä sessiossa ääntä, ei automaattisesti tarkoita, että hän ei nauti siitä, tai että toisen ihmisen taidoissa on jotain moitittavaa. Osa vain on luonnostaan hiljaisempia kuin toiset, ja jotkut olisivat muuten äänekkäitä, mutta saattavat tietoisesti yrittää välttää äänen pitämistä (esimerkiksi eivät halua, että naapurit kuulevat). Jos ääntä haluaa, yksi hyvä keino on pakottaa alistuvan osapuolen suu auki esimerkiksi suukapulalla. Tällöin on paljon vaikeampi olla hiljaa. Tosin silloin turvasanaa on vaikea sanoa, joten pitää yrittää keksiä joku muu turvaele, jolla sessio voidaan tarvittaessa lopettaa.

Queena

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #145 : 10.06.2012, 12:32 »
Jos on omassa päässä suht tarkka käsikirjoitus omista haaveistaan, ja on päättänyt jo että ei varmaankaan pysty olemaan tyytyväinen seksielämäänsä jos seksielämä ei ole tämän oman tarkan käsikirjoituksen mukainen, ovat pettymykset lähes väistämättömiä. Ja ääntelemättömyys ei ole todellakaan aina huono asia kuten kettukin sanoi, mutta toki jos itse ei kykene kiihottumaan piiskauksesta kun se ei tuota oman seksifantasian mukaisia reaktioita vastaanottavassa osapuolessa voi toki jäädä vähän tyhjät fiilikset.

Dominantti

Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #146 : 11.06.2012, 23:25 »
Jos on omassa päässä suht tarkka käsikirjoitus omista haaveistaan, ja on päättänyt jo että ei varmaankaan pysty olemaan tyytyväinen seksielämäänsä jos seksielämä ei ole tämän oman tarkan käsikirjoituksen mukainen, ovat pettymykset lähes väistämättömiä.

Tässä mielessä olen kyllä samaa mieltä, tulee mieleen itsensä toteuttava ennuste.


Kyllä kannattaa ehdottomasti uskoa, että se partneri tai ne partnerit ovat löydettävissä, joiden kanssa voi toteuttaa omia haluja. Mutta todellisuus ja fantasiat harvoin kohtaa, ja kompromisseja joutuu melko varmasti tekemään. Mikäli molemmat osapuolet suhteesta jakavat suurin piirtein samat halut ja ovat valmiita tekemään suhteen eteen töitä on kyllä onnistumisen ainekset kasassa. :)

Tämän ketjun aiheeseen liittyen kannattaa kyllä mahdollisimman varhain tehdä ne omat halut selviksi. Ei sitten tarvitse pudota niin korkealta jos toinen tyrmää ajatukset täysin.

CBTlover64

  • Vieras
Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #147 : 27.06.2012, 01:22 »
Itse olen sitä mieltä että tallaiset asiat on syytä käsitellä heti suhteen alkuvaiheessa. Vakiintuneen suhteen dynamiikkaa tuskin enää voi juuri muuttaa, mutta ottamalla heti alusta lähtien asian puheeksi nostaen kissan pöydälle on asioista helppo puhua. Mulla oli puolisoni kanssa alkuvaiheessa jo heti keskustelu missä löimme kaikki korttimme pöytään ja kerroimme mistä pidämme ja mitä haluamme sekä mitkä ovat suhteemme rajat jne. kun kaikki asiat on puhuttu kerralla selviksi ja asiat sovittu naamakkain on asiat helpompi hoitaa jatkossa. Mitään ei tarvitse salata kun kaiken tuo esiin ja kun kaiken tuo esiin ei tarvitse miettiä miten kertoa..

Ajattelen itse, että ihmisen elämä on kasvamista. Siinä samalla myös mielihalut ja kiinnostuksen kohteet voivat muuttua. Suhteen alkuvaiheessa on vaikeaa ehkä tietää, miten suhteesi aikana muutut ja kasvat itse ihmisenä ja kaikkien korttien pöytään lyöminen on lähes mahdotonta. Se ei toki tarkoita, etteikö siitä muutoksesta ja muuttuneista mielihaluista ole tarpeen keskustella suhteen edetessä.  :) Vakiintuneen suhteen dynamiikasta ja sen muuttamisesta kovin radikaalisti olen lady janen kanssa samaa mieltä. Tai haastetta siinä ainakin riittää.
Kuinka totta tuo onkaan... Lisäksi jos suhteessa vielä on paineita pyrkiä myös muuttamaan toista (tiedostettuja tai ei), niin koko elämän kestävä suhde jää usein haaveeksi vaikka molemmat rakastaisivatkin toisiaan (ja kun se rakkauskin muuttaa muotoaan suhteen dynamiikan mukaan).
Itsekin olin 35, ennen kuin ensimmäistä kertaa pystyin myöntämään kinkiyteni edes yhdelle naiselle - siihen asti olin elänyt yksin sopivan kumppanin puutteessa (parempi yksin kuin huonossa suhteessa).
Tuo tapahtui heti suhteen alussa, ja hän ymmärsi asian mutta oli ehkä hieman varautunut. Myös suhteen aikana olemme molemmat keskustelleet haluistamme erittäin säännöllisesti. Kaikesta huolimatta tilanne vaniljaisen vaimon kainalossa johti siihen, että kumpikin halusi muuttaa toista siitä mitä tämä oli - myös suhteen muilla osa-alueilla, ei vain seksuaalisesti. Kun kumpikin vielä muuttui iän myötä, totesimme juhannuksena että on parempi lähteä eri teille 12v jälkeen sen takia että olemme kliseisesti kasvaneet erilleen. Kumpikin silti edelleen rakastaa toista ainakin jossakin muodossa. Meikäläisen viime aikojen kasvun paikat:
- Vaikka seksuaalisesti olen 99% sub, arjessa taidan olla aivan liikaa dom, joka haluaa sanoa kaikesta viimeisen sanan. Pitäisiköhän mulla vastapuolena arjessa olla kuuro sub vai voimakas dom, joka pystyy huomauttamaan siitä tai olemaan välittämättä siitä?
- Onko se hyvä vai paha, että olen 100% uskollinen suhteessa. Kertaakaan ei tullut mieleen lähteä hakemaan toista naista toteuttamaan fantasioitani? Tosin monet kerrat pyörittelimme ajatusta toisesta naisesta kolmantena pyöränä (vaimo on aina kertonut olevansa hieman bi) tai lähdöstä parinvaihtobileisiin. Tiedä sitten oliko tuossa myös tyhjiä sanoja mukana...
- Molemmat olemme tulleet siihen tulokseen että seuraavassa suhteessa ei parane haaveilla toisen muuttamisesta, vaan hyväksymisestä sellaisena kuin on.

Dominantti

Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #148 : 01.07.2012, 22:52 »
Elämä on joskus hyvin hassua...

Vielä jokuinen viikko sitten elämäni oli melko selkeää. En voi väittää, että tilanne oli helppo, mutta ainakin tuntui, että oli jonkinlainen tasapaino.

Viime viikonloppuna vaimo vaikutti illalla oudolta. Ihmettelin mikä oli hätänä. Hän kertoi, että uskoi haluavansa eron. Rupesimme keskustelemaan aiheesta ja totesimme, että kummallekin on alkanut tuntua kuin olisimme kämppiksiä. Parhaat ystävät kyllä, mutta silti kämppiksiä. Kumpikaan ei pystynyt näkemään miten seksielämäämme voisi ikinä ehjätä vaikka kaikki muu toimiikin. Kummallekin on tuntunut omalta osalta pahalta, kun se puoli ei toimi.


Ja näin, yhtäkkiä, sovimme kaikessa sovussa, että erotaan.


Kuluneen viikon aikana olemmekin jo ehtineet käydä sopimassa lasten huoltajuusasiat, laittaa eroanomus menemään, miettimään omaisuuden jakoa... Ja vaikka tunnelma on haikea molemmilta koko homma tuntuu loppujen lopuksi isolta helpotukselta, että päädyimme tähän. Hän antoi minulle myös ihan virallista leikkilupaa, antaen samalla ymmärtää, että on kyllä osannut aavistaa miten asiat ovat olleet viime aikoina.

Olemme päättäneet muuttaa lähekkäin ja jatkossakin olla molemmat mukana lasten arjessa tiheästi. Yritämme erota niin, että lapsille muuttuisi oikeastaan vain se, että isä ja äiti asuvat eri osoitteissa.


Vaikka olen itse tietysti harmissani kun emme onnistuneet ehjäämään suhdettamme ihailen todellakin miten hyvin vaimoni suhtautuu tilanteeseen. Tuntuu ihanalta, kun toinen välittää niin paljon, että haluaa "päästää vapaaksi" jotta saisin olla oma itseni ilman omatunnontuskia tai tarvetta koko ajan peitellä. Vastaavasti tietysti vaimoni ei tarvitse enää tuntea syyllisyyden tunnetta siitä, että hän ei voi olla mitä minä kaipaan.

En voi väittää tätä onnelliseksi lopuksi. Parin viikon päästä olisi ollut kymmenen vuotta avioliittoa takana. Mutta kumpikaan meistä ei kadu, että teimme ne valinnat joita teimme. Kyllä takana olevissa vuosissa oli myös hyvin hyvin paljon hyvää. :)


Nähtäväksi jää miten tulevaisuus tästä muodostuu, ja millainen rooli minulle käytännössä lankeaa isänä. Paljon on auki, ja vaikka olenkin helpottunut tilanne myös pelottaa. Silti saan kiittää itseni kolmentoista vuoden takaa. Keräsin tarvittavan rohkeuden ja kerroin mitä olin. Vaikka se tekikin yhteisestä matkastamme ajoittain rankan uskon silti, että se myös mahdollisti sopuisan eron.


Tarinan opetus: Uskalla kertoa mitä olet, hyvässä ja pahassa.

LeatherM

Vs: Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?
« Vastaus #149 : 02.07.2012, 06:34 »
Tarinan opetus: Uskalla kertoa mitä olet, hyvässä ja pahassa.

Allekirjoitan tuon opetuksen.

Olet toteuttanut tuota paitsi vaimosi suhteen, myös täällä, pienestä moralisoinnista huolimatta.
On takavuosilta hieman saman suuntaisia kokemuksia ja uskon että hyvin sinullekin vielä käy.