BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Guide-Master - 04.07.2016, 20:00
-
Hyvä ja mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen, joka kannattaa lukea varsinkin Masterien☺
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2016/06/parisuhdeneuvoja.html#comment-form
-
Kaksikymmentäviisi kommenttia joista siteeraan suoraan yhtä niistä:
"Täytyy sanoa, että hieman ihmetyttää, voiko tuollainen viidesti eronnut olla kovinkaan uskottava neuvomaan parisuhdeasioissa. Itse ainakaan en kääntyisi tuollaisen ihmisen puoleen, jos apua tarvitsisin.
PP"
-
Kaksikymmentäviisi kommenttia joista siteeraan suoraan yhtä niistä:
"Täytyy sanoa, että hieman ihmetyttää, voiko tuollainen viidesti eronnut olla kovinkaan uskottava neuvomaan parisuhdeasioissa. Itse ainakaan en kääntyisi tuollaisen ihmisen puoleen, jos apua tarvitsisin.
PP"
Niin, on kumma kun kirjoittaja on professori, niin akateemisiltä kinkyiltä mennee usko kommentoida, sillä heillekin professorit on profeettoja ☺
-
Sitaatti kirjoituksesta:
Jätän tässä syrjään sen, mitä olisi sanottava ihmisten ja eläinten tai esimerkiksi ihmisten ja seksinukkien välisten suhteiden yhteiskunnallisesta normittamisesta, käytäntö on nämä kysymykset kerran ratkaiseva.
Tämä olkiukko oman sikansa kanssa naimisiin menemisestä tuntuu elävän ja voivan edelleen hyvin vaikka yksikään vakavastiotettava seksuaalista tasavertaisuutta ajava taho tuskin on missään ajanut oikeutta pariutua amoraalisen olennon (so. eläin) tai pikkulapsen kanssa.
Toinen sitaatti:
Mitäpä muuta ihmisen pitäisi täällä maan päällä tehdä kuin tyydyttää omia tarpeitaan? Tämän aksiooman kritisoiminen tarkoittaisi hyökkäämistä pyhyyden ydintä vastaan ja kirvoittaisi heti mutavyöryn suvaitsevaisen etujoukon taholta.
Selkeä olkiukko, jonka huomaa falskiksi jokainen vähänkin muiden ihmisten kanssa näkemyksiään törmäyttävä ja sosiaalista kanssakäymistä harjoittava ihminen. Pettäminen, selkeä puolison tai lasten laiminlyönti omien nautintojen kustannuksella ja älyvapaa rellestäminen tuomitaan edelleen laajasti ja niitä pidetään vahingollisina yleisesti.
Mä en näe tässä oikein mitään tarttumapintaa master/subiasetelmaan, käsittääkseni se venyy eikä sen voida olettaa olevan jonkinlainen vino mukaelma ydinperheestä.
-
...mä en oikein tajunnut mikä se tarttumapinta oli naisiin....
Noin yleisesti ottaen kaikkien abrahamilaisten uskontojen perusteille rakennettujen kulttuurien ongelma on kova fallistinen/fantasoiva halu uskoa miehen alfametsästäjyyteen, jolle naisen miehen tarve nojaisi.
Ihan niin kuin luontoäiti olisi ollut niin nuija että olisi luonut nisäkäsnaaraan joka ei kykene omin nokkinensa hankkimaan ravintoa ja ruokkimaan pentujaan. Eli perustana on pelko jolla sitten yritetään hallita. Tämä harha edelleen laajasti vallitsee kulttuurissamme.
-
Totnoin, mikä siinä oli hyvää? ???
-
Mun tietoturvaohjelmistoni ei antanut avata linkkiä, mutta oisko tämä sen tuomitun itäsuomalaisen proffan juttuja?
-
Tuskin on jos heinäkuussa vielä takonut näppistä, toi lienee aika vähän interwepin vieressä lähiaikoina...
-
Jos ei ole hakenut valitusoikeutta, niin on vielä ihan vapaalla
-
Kaksikymmentäviisi kommenttia joista siteeraan suoraan yhtä niistä:
"Täytyy sanoa, että hieman ihmetyttää, voiko tuollainen viidesti eronnut olla kovinkaan uskottava neuvomaan parisuhdeasioissa. Itse ainakaan en kääntyisi tuollaisen ihmisen puoleen, jos apua tarvitsisin.
PP"
Niin, on kumma kun kirjoittaja on professori, niin akateemisiltä kinkyiltä mennee usko kommentoida, sillä heillekin professorit on profeettoja ☺
Ai Vihanvainen vai? Voin kertoa, että ei ole niitä suosituimpia kavereita. Yksi tuttu oli huolissaan, mikä hänen kirjassaan oli vikana, kun Vihavainen piti.
Mitä tulee itse kirjoitukseen, niin vähän poukkoileva, mutta enkä oikein tiedä, mistä pitäisi tyrmistyä tai ihastua. Muutenkin mielestäni koko kirjoituksessa oli nimenoaan kyse ihmissuhteista, ei naisista.
Uskoisin, että tuo "avioliitto elinikäisenä parisuhteena olisi ihanne. Siinä syntyviä ongelmia kannattaisi luullakseni pehmentää diskreeteillä sivusuhteilla, joita olisi suvaittava" pitää paikkansa useimpien ihmisten kohdalla. Suurimmassa osassa maailman ihmisyhteisöissähän on käytäntönä, että polygamia on periaatteesa salittua miehille, mutta suurin osa ihmisistä elää monogamisissa suhteisa. Mitään tekemistä "Abrahamisten uskontojen" kanssa sillä ei ole. Se, että se on ollut sallittua vain miehille taas johtuu seikoista, jotka ovat vähitellen menettämässä merkitystään.
-
...mä en oikein tajunnut mikä se tarttumapinta oli naisiin....
Noin yleisesti ottaen kaikkien abrahamilaisten uskontojen perusteille rakennettujen kulttuurien ongelma on kova fallistinen/fantasoiva halu uskoa miehen alfametsästäjyyteen, jolle naisen miehen tarve nojaisi.
Ihan niin kuin luontoäiti olisi ollut niin nuija että olisi luonut nisäkäsnaaraan joka ei kykene omin nokkinensa hankkimaan ravintoa ja ruokkimaan pentujaan. Eli perustana on pelko jolla sitten yritetään hallita. Tämä harha edelleen laajasti vallitsee kulttuurissamme.
Itse kun tossa juttelin vähän aikaa sitten yhden konsrvaatti feministin kanssa, hehkutti hyvin kovasti naisten itsenäisyyttä., jolloin ovat omillaan. Kun kysyin kannattaako hän keinohedelmöitystä, johon vastasi myöntävästi. Kun kysyin voiko silloin miehet käydä spermansa vain luovuttamassa, ilman velvoitteita vanhemmuudesta, eli kannattaako hän luonnollista muotoa lisääntyä, sen takia että naiselle tulee täysi vapaus päättää milloin haluaa lisääntyä. Tähän feministi sitten tyypillisessä feministi tavalla alkoi kiukuttelemaan, eikä osannut vastata. Kun vielä lisäsin tähän sen, että tällöin myös äidille tulee täysi oikeus myös manipuloida sikiön, johon hänellä on yhtä vähän moraalisia esteitä kuin on silikoonirintojen ottamiseen hänellä on, eli onko tällainen vaara hänestä oleellinen, johon hän vaikeni, kun ei pystynyt enää puolustamaan kantojen.
-
...mä en oikein tajunnut mikä se tarttumapinta oli naisiin....
Noin yleisesti ottaen kaikkien abrahamilaisten uskontojen perusteille rakennettujen kulttuurien ongelma on kova fallistinen/fantasoiva halu uskoa miehen alfametsästäjyyteen, jolle naisen miehen tarve nojaisi.
Ihan niin kuin luontoäiti olisi ollut niin nuija että olisi luonut nisäkäsnaaraan joka ei kykene omin nokkinensa hankkimaan ravintoa ja ruokkimaan pentujaan. Eli perustana on pelko jolla sitten yritetään hallita. Tämä harha edelleen laajasti vallitsee kulttuurissamme.
Itse kun tossa juttelin vähän aikaa sitten yhden konsrvaatti feministin kanssa, hehkutti hyvin kovasti naisten itsenäisyyttä., jolloin ovat omillaan. Kun kysyin kannattaako hän keinohedelmöitystä, johon vastasi myöntävästi. Kun kysyin voiko silloin miehet käydä spermansa vain luovuttamassa, ilman velvoitteita vanhemmuudesta, eli kannattaako hän luonnollista muotoa lisääntyä, sen takia että naiselle tulee täysi vapaus päättää milloin haluaa lisääntyä. Tähän feministi sitten tyypillisessä feministi tavalla alkoi kiukuttelemaan, eikä osannut vastata. Kun vielä lisäsin tähän sen, että tällöin myös äidille tulee täysi oikeus myös manipuloida sikiön, johon hänellä on yhtä vähän moraalisia esteitä kuin on silikoonirintojen ottamiseen hänellä on, eli onko tällainen vaara hänestä oleellinen, johon hän vaikeni, kun ei pystynyt enää puolustamaan kantojen.
Luin tämän kommentin kahteen kertaan enkä silti hahmota, että mitä tässä yritetään sanoa. Paitsi että jos tämä yksi feministi on nyt joku kelpo otos todistamaan jostain jotain, niin aika heikoilla jäillä mennään.
-
http://youtu.be/CtY5bv-oxLE
-
Luin tämän kommentin kahteen kertaan enkä silti hahmota, että mitä tässä yritetään sanoa. Paitsi että jos tämä yksi feministi on nyt joku kelpo otos todistamaan jostain jotain, niin aika heikoilla jäillä mennään.
Mä en välttämättä luottaisi G-M:n määritelmään feminististä. ;D
-
Luin tämän kommentin kahteen kertaan enkä silti hahmota, että mitä tässä yritetään sanoa. Paitsi että jos tämä yksi feministi on nyt joku kelpo otos todistamaan jostain jotain, niin aika heikoilla jäillä mennään.
Mä en välttämättä luottaisi G-M:n määritelmään feminististä. ;D
Kiviäkin kiinnostaa. Sitäpaitsi koulukiusaaminen on ihan perseestä.
-
Minä näin tuossa kirjoituksessa paljon yhtäläisyyksiä laajempaan yhteiskunnalliseen arvomaailmaan. Kuten eilen kirjoitin, sen kielitieteilijän dokumentti amerikkalaisesta unelmasta kannattaa katsoa. Ehkä jopa lukea hänen "kerettiläisiä" ajatuksiaan tämän ajan yhteiskunnan yksilöä ja yksikön tarpeita korostavasta ilmapiiristä. Sitten voisi miettiä mistä kaikki johtuu ja on niinkuin on. :o
-
Noh, mun mielestä blogi oli vaan yksinkertaisesti huono. Niin kovin monella tapaa että tuntuiu uuvuttavalta edes lähteä ruotimaan. En tiedä en tunne kirjoittajaa, ja se mitä hänen tämä yksi kirjoituksensa hänestä kertoo riittää ihan siihen etten enemmästä edes ole kiinnostunut tietämään.
Mitä ylipäänsä sitten tulee johonkin monogamiaan tai polygamiaan, ja niiden vallitsevuuteen ja prosentteihin - joko virallisina tappoina (oho, mikä kirotusvire) tai sitten niin mitä siellä virallisten 'totuuksien' taustalla oikeassa elämässä tapahtuu, niin sekään ei oikeastaan, enää, kiinnosta (juu, sitä on itsekin tullut antropologiassa aikoinaan opiskeltua, eli sinänsä ihan kiinnostavaa ainakin joskus jopa minusta ollut). Mutta se mitä ihmisestä tiedetään ihan satavarmasti ulottuu liian lähelle menneisyyteen. Ja ei, sekään ei enää kiinnosta. Ylipäänsä ei kiinnosta mikään mikä on ollut. Ei vaikka ällöttää se kuinka sillä aina perustellaankin sitä miten tulisi asioiden tilan ja tapain olla. Olivat ne olleet joko patriarkalismia tai matriarkkaalisia niin ihan yhtä huono asia molemmat. Jotain muuta olisi parempi.
Abrahamilaiset (vai pitääkö kirjoittaa abrahamiset....molempiin tapoihin olen törmännyt) noin ylipäänsä uskontoina ovat kaikkein vastenmielisimpiä suhtautumisessaan ihmiseen ja ihmisen mieleen. Naisvihasta puhumattakaan. Ei, enkä siitäkään jaksa, enää, oikein kiinnostua. Ylipäänsä negatiivinen roikkuminen jossain menneessä on kuollutta. Ainakin minulle, ainakin nykyään.
Noh, tämä oli aika negatiivista. Mutta olkoon, ja menköön. Ja tuohan on jo vanha ukko kuka tuon jutun on kirjoittanut. Antaa hänen mennä hautaansa ajatuksineen. Sinne ne kuuluvatkin. Enkä sano etteikö jos oikein separoisi lukiessa niin olisi jotain hyvääkin hänen kirjoituksessaan/ajatuksissaan mutta mitään kovin freessiä niissä ei tod ollut. (Ja Raippa Chomsky on vähän eri tason ukkeli kirjoituksineen.)
-
Tämähän kirjoitus enemmin kuvaa sitä miten naiset osaavat keskustella, kun itse kohde on nainen, eli jos katsotaan vaikka akateemista tutkimusta sukupuolesta, niin syyllinen on mies ja uhri on nainen. Eli miten voi olla että vieläkin naiset alistuvan tähän uhrin rooliin, sillä on kummallista että eivät ymmärrä miten edes pääsevät ulos tästä roolista.
Se että kirjoittaja otti kohteeksi viidesti eronneen parisuhde neuvolan, kuvaa myös hyvin sitä kuinka akateemiset väheksyä kokemuksen kautta oppiva asiantuntijoita, tämä ymmärtämättömyys taas menee sitten lävitse julkisenhallinnon, jossa lasikatto tulee nimen omaan koulutuksen kautta, jossa koko ylinjohto on suojattu akateemisille.
-
Miksi sinä Guide olet niin kiinnostunut feminismistä ja naisten asemasta?
-
Miksi sinä Guide olet niin kiinnostunut feminismistä ja naisten asemasta?
Eikö se mitä ei tutkita ole juuri se mielenkiinnon kohteena hyvä, toisaalta mitä enemmän on näkemystä asiasta, sitä vaikeampi on ymmärtää miksi naiset edelleen uhrituvat. Toisaalta pari pientä tytärtä motivoi siihen, että näiden ei tarvitse uhrituvat, vaan voivat olla omia itsekään ilman alennuustilaa. Eli minulla on todellakin motivaatiota asiaan, jolloin myös katson asioita aivan toisella kritiikin asteella.
Eli tämän takia ihmettelen tällä suurinta osaa miehistä, jotka antavat naisille anteeksi sen takia että nämä ovat jotain sukupuolta, eikä tämä juuri alenna heidät ihmisistä vain sukupuolen edustajaksi?
-
Kiitos vastauksesta Guide :)
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.
Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.
Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.
-
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.
Sisältäpäin tuleva kritiikki on useimmiten täysin tehotonta ja sen aiheuttama muutospaine olematonta. Näin on myös akateemisessa maailmassa, siitä onkin aiheutunut se, ettei suuri osa akateemisista enää työllisty omalle alalleen, koulutus ei vastaa todellisuutta millään tasolla.
Akateemisten on aina hyvä vedota siihen, että ovat itse alansa parhaita asiantuntijoita, ja samalla kadottaa täysin perspektiivi siihen mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Kritiikki vaimenee toinen toistensa selkään taputteluksi, samalla kun ajaudutaan yhä enemmän ja enemmän syrjään siitä tiestä mitä pitäisi kulkea.
Näin on käynyt Suomalaisella yliopistomaailmalle.
IKRM
-
Kiitos vastauksesta Guide :)
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.
Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.
Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.
Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?
-
Kiitos vastauksesta Guide :)
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.
Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.
Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.
Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?
Guide, minä nimenomaan pyrin pois arvostelusta (vertailusta). Se ei minusta johda mihinkään. Ei ainakaan mihinkään hyvään ja tyydyttävään omassa elämässäni. Ja minulla ei ole muuta kuin aina nyt. Ja sekin rajallisen aikaa enkä tiedä missä se raja tulee vastaan.
Olennaisin valinta sen suhteen on minulla itselläni suhteessa itseeni, sitten ympäristööni ja lähimpiini. Jos energiaa riittää niin jonkinlainen aktiivinen toiminta sitten laajemmin sen lisäksi.
Mutta en hyväksy että tyttäriäni, enkä että yhtään ketään, kohdellaan jollakin aliarvostavalla tai yliarvostavalla tavalla sukupuolensa takia. Mutta ennen kaikkea haluan ja pyrin siihen että he itse osaavat huolehtia siitä kuinka he kohtelevat itseään, ja millaista kohtelua hyväksyvät muilta, ja lisäksi kuinka he kohtelevat ympäristöään ja muita elollisia ja elottomiakin.
-
Kiitos vastauksesta Guide :)
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.
Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.
Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.
Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?
Guide, minä nimenomaan pyrin pois arvostelusta (vertailusta). Se ei minusta johda mihinkään. Ei ainakaan mihinkään hyvään ja tyydyttävään omassa elämässäni. Ja minulla ei ole muuta kuin aina nyt. Ja sekin rajallisen aikaa enkä tiedä missä se raja tulee vastaan.
Olennaisin valinta sen suhteen on minulla itselläni suhteessa itseeni, sitten ympäristööni ja lähimpiini. Jos energiaa riittää niin jonkinlainen aktiivinen toiminta sitten laajemmin sen lisäksi.
Mutta en hyväksy että tyttäriäni, enkä että yhtään ketään, kohdellaan jollakin aliarvostavalla tai yliarvostavalla tavalla sukupuolensa takia. Mutta ennen kaikkea haluan ja pyrin siihen että he itse osaavat huolehtia siitä kuinka he kohtelevat itseään, ja millaista kohtelua hyväksyvät muilta, ja lisäksi kuinka he kohtelevat ympäristöään ja muita elollisia ja elottomiakin.
Eikö tähän ole juuri se tärkeätä, että antaa tukea heidän itsetunnon kanssa, mutta uskaltaa myös heille kysymyksen esittää hän tekee jotain joka ei ole häntä itseään.
-
Kiitos vastauksesta Guide :)
Minun kokemukseni mukaan miehet ja naiset lähinnä kilpailevat siitä uhrin osasta. Ja aika ikävin seurauksin ennen kaikkea suhdetasolla. Kun keskitytään siihen miten jossain itseä on loukattu eikä siihen miten voisi elää niin ettei tule loukatuksi. Ihan kaikki ihmiset siis, en lähde tekemään jakoja sukupuoliin ja -puolettomuuksiin.
Minulla on kaksi tytärtä myös. Teinejä. Kovin uhriutuneita tai uhriutuvia eivät todellakaan ole. Mutta laajemmat ja syvemmät muutokset ovat aikaa ottavia. Paljon on kiinni juurikin siitä miten lapsemme maailmaan saatamme. Juuri koti on (sen kulttuurisen ja muun sosiaalisen ympäristön) lisäksi olennainen tekijä siinä millaisin identiteetein ihmisenalut maailmaan ja omiin suhteisiinsa ponnistavat. Oleellista siinä lienee hyvä suhde itseen, samalla kun on skarppi tietoisuus ja tiedostavuus ympäristöstä. Ja sen skarpimpi se on mitä vähemmän on rämmitty sitä traumakäyttäytymistä sisuksiin estämään näkemästä muita ihmisiä, ja maailmaa, niin kuin ne todella ovat.
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.
Itse en jaksa ihmetellä miehiä, naisia, en muita täällä sen kummemmin. Eiköpä kaikilla riittäisi ihmettä ihan omassa elämässä ja siihen läheisesti kuuluvissa. Jostain mielipiteistä sitten voin joskus jos tuulta riitä jotain mieltä ollakin.
Eikä tällöin voitaisi sopia että arvostelemme mieluummin näitä, jotka kohtelevat vain sen takia jollain tavalla sen takia että toinen on nainen, sillä mikä voi olla naista vähettelevää enemmän? Sillä hyväksytty sinä sitä että tyttäriäsi kohdellaan jollaintavalla vain heidän sukupuolen takia?
Guide, minä nimenomaan pyrin pois arvostelusta (vertailusta). Se ei minusta johda mihinkään. Ei ainakaan mihinkään hyvään ja tyydyttävään omassa elämässäni. Ja minulla ei ole muuta kuin aina nyt. Ja sekin rajallisen aikaa enkä tiedä missä se raja tulee vastaan.
Olennaisin valinta sen suhteen on minulla itselläni suhteessa itseeni, sitten ympäristööni ja lähimpiini. Jos energiaa riittää niin jonkinlainen aktiivinen toiminta sitten laajemmin sen lisäksi.
Mutta en hyväksy että tyttäriäni, enkä että yhtään ketään, kohdellaan jollakin aliarvostavalla tai yliarvostavalla tavalla sukupuolensa takia. Mutta ennen kaikkea haluan ja pyrin siihen että he itse osaavat huolehtia siitä kuinka he kohtelevat itseään, ja millaista kohtelua hyväksyvät muilta, ja lisäksi kuinka he kohtelevat ympäristöään ja muita elollisia ja elottomiakin.
Eikö tähän ole juuri se tärkeätä, että antaa tukea heidän itsetunnon kanssa, mutta uskaltaa myös heille kysymyksen esittää hän tekee jotain joka ei ole häntä itseään.
No, he ovat hyvin suuresti ihan itensä laisia. Hyvällä itsetunnolla. Ja lisäksi kovin erilaisia ja tosiaankin hiovia, kuin myös minua :). Ja jo sen ikäisiä että suhteemme on enemmän keskustelevaa arvopohjallisesti.
Sen verran vielä lisään, että mitä tulee tuohon "tekee jotakin joka ei ole häntä itseään" niin olen kovin varovainen siinäkin arvostelmassa: minun maailman- ja ihmiskäsitykseni mukaan jokainen vain itse voi kokea oman olemassaolonsa ja näin ollen mahdollinen arvioimaan mikä on häntä itseään. Eli tietoisuus on aina subjektiivinen kokemus (ja mitään muuta täysin varmaa ei maailmankaikkeudessa sitten olekaan).
-
En sano etteikö akateemista maailmaa olisi syytä räimiä. Varmasti on (ja ainakin minun tuntemani siellä olevat tutkijat ja proffat näin myös tekevät). Sisältä päin kaikessa muutos on tehokkain. Toki mielipiteitä voi olla muillakin.
Sisältäpäin tuleva kritiikki on useimmiten täysin tehotonta ja sen aiheuttama muutospaine olematonta. Näin on myös akateemisessa maailmassa, siitä onkin aiheutunut se, ettei suuri osa akateemisista enää työllisty omalle alalleen, koulutus ei vastaa todellisuutta millään tasolla.
Akateemisten on aina hyvä vedota siihen, että ovat itse alansa parhaita asiantuntijoita, ja samalla kadottaa täysin perspektiivi siihen mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Kritiikki vaimenee toinen toistensa selkään taputteluksi, samalla kun ajaudutaan yhä enemmän ja enemmän syrjään siitä tiestä mitä pitäisi kulkea.
Näin on käynyt Suomalaisella yliopistomaailmalle.
IKRM
Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos. Eli jos ihminen on hyvin kapeaalaisen alan asiantuntija, niin voi käydä että tarve tämän alan asiantuntijoihin loppuu kokonaan. Jolloin heillä on huonompi koulutus kuin on alalle tulevilla ammattikoulun käyneille.
Toisaalta yhteiskunta kun automatisoitu, niin juuri näillä väliportaan paperinpyörittäjilät loppuu työt, eli missäs ne silloin sen ammattikokemuksen hankkivat ☺
-
Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos.
Laitostuminen on tosiaankin se suurin ongelma.
Yliopistoissa on pääsääntöisesti ihmisiä, jotka on täysin laitostuneita. Ensin ne on päiväkodissa, sen jälkeen ne on koulussa, ja lopulta ne on yliopistossa, ensin opiskelijoina ja sen jälkeen töissä tutkijoina ja opettajina.
Missään välissä ei olla oikeassa maailmassa, liikutaan vain yliopistopiireissä, ilman kosketusta siihen maailmaan jonka osasena pitäis toimia.
Tuossa ei pääse missään vaiheessa muodostumaan käsitystä muusta kuin siitä pienestä maailmasta, joka yliopistojen sisällä pyörii, ja se on kovin erilainen kuin ympäröivä maailma.
IKRM
-
Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos.
Laitostuminen on tosiaankin se suurin ongelma.
Yliopistoissa on pääsääntöisesti ihmisiä, jotka on täysin laitostuneita. Ensin ne on päiväkodissa, sen jälkeen ne on koulussa, ja lopulta ne on yliopistossa, ensin opiskelijoina ja sen jälkeen töissä tutkijoina ja opettajina.
Missään välissä ei olla oikeassa maailmassa, liikutaan vain yliopistopiireissä, ilman kosketusta siihen maailmaan jonka osasena pitäis toimia.
Tuossa ei pääse missään vaiheessa muodostumaan käsitystä muusta kuin siitä pienestä maailmasta, joka yliopistojen sisällä pyörii, ja se on kovin erilainen kuin ympäröivä maailma.
IKRM
Toisaalta hehän ovat järjestelmään kasvaneet, jolloin jos lukevat Kafkan teoksia eivät ymmärrä olevan niitä joista kirjoitetaan, eli kun kupla puskee 30v pullossa olemisen jälkeen jalkojen maahan osuminen on kovin traumaattinen kokemus☺
-
Upeaa päättelyä. "Jos on käynyt yliopiston, ei tiedä mitään oikeasta elämästä". Todella upeaa päättelyä... :)) Voi ny yhen jos toisen kerran, maalaisjärkikin kyllä sanoo ihan muuta. Kuplassa nyt voi elää ihan kuka tahansa. Riippuu täysin ihmisestä ja hänen asenteestaan.
t.nimim. Ammattikorkean käynyt, joka elää omassa "nilkka murtui, vituttaa"-kuplassaan juuri nyt.
-
Akateemisilta puuttuu laajaalainen ajattelumalli kokonaan, jolloin voidaan todeta että yliopisto yhtä pahasti laitosta kuin vankeinhoitolaitos.
Laitostuminen on tosiaankin se suurin ongelma.
Yliopistoissa on pääsääntöisesti ihmisiä, jotka on täysin laitostuneita. Ensin ne on päiväkodissa, sen jälkeen ne on koulussa, ja lopulta ne on yliopistossa, ensin opiskelijoina ja sen jälkeen töissä tutkijoina ja opettajina.
Missään välissä ei olla oikeassa maailmassa, liikutaan vain yliopistopiireissä, ilman kosketusta siihen maailmaan jonka osasena pitäis toimia.
Tuossa ei pääse missään vaiheessa muodostumaan käsitystä muusta kuin siitä pienestä maailmasta, joka yliopistojen sisällä pyörii, ja se on kovin erilainen kuin ympäröivä maailma.
IKRM
Tuollainen urapolku, kun jollakin olisi tänä päivänä muualla kuin haaveissa... Eipä ole enää todellisuutta kovin monelle muualla kuin haaveissa (ja harvemmalle on ollutkaan kuin moni kuvittelee). Monesti muuten se "käytännön kokemuskin", joka toimii vastapainona jollekin "kirjaviisaudelle", paljastuu lähemmin tarkasteltuna vanhentuneeksi teoreettiseksi tiedoksi tai pinttyneiksi tavoiksi, tai ihan oman kuplan todellisuudeksi.
Niitä, joita kapea-alainen asiantuntevuus häiritsee, varmaan sitten miellyttää tuo Chomsky, joka kielitieteilijänä laukoo yhteiskunnallisia ja talousasioita, joissa siis itse on amatööri.
P.S. Monesti Lähi-idän ja länsimaiden kulttuureja ja tapoja kritisoidaan vähän epäoikeudenmukaisesti, kun muu maailma tunnetaan vain valinnaisesti.
-
Tuollainen urapolku, kun jollakin olisi tänä päivänä muualla kuin haaveissa... Eipä ole enää todellisuutta kovin monelle muualla kuin haaveissa (ja harvemmalle on ollutkaan kuin moni kuvittelee).
Niille, jotka sen tavoittaa, se kuitenkin on totuus. Ja ne kykenee pitkälti määrittelemään yliopisto-opiskelijoiden opiskelujen suunnan, että siinä mielessä se kyllä edelleen koskettaa liian suurta määrää ihmisiä.
IKRM
-
Tuollainen urapolku, kun jollakin olisi tänä päivänä muualla kuin haaveissa... Eipä ole enää todellisuutta kovin monelle muualla kuin haaveissa (ja harvemmalle on ollutkaan kuin moni kuvittelee).
Niille, jotka sen tavoittaa, se kuitenkin on totuus. Ja ne kykenee pitkälti määrittelemään yliopisto-opiskelijoiden opiskelujen suunnan, että siinä mielessä se kyllä edelleen koskettaa liian suurta määrää ihmisiä.
IKRM
Kun näiltä Akateemisilta vielä viedään mahdollisuus toiseen tutkintoon, niin laatikoituminen vielä tulee korostumaan. Eli mietitään vaikka julkisellepuolelle suuntautuvia linjoja, jossa sekä kunnat että valtio tehostaa toimintaa, sekä yliopistot vähentää suojatyöpaikkoja, niin on se vain hieno olla maisterin papereilla kaupan kansana.
Eli on se vain hieno opiskella mukavaa ainetta, mutta millä sillä tulee itsensä elättämään onkin sitten eriasia. Sillä monella alalla akateemisia kastetaan, sillä jos tarvitaan käytännön ihmistä, niin silloin näistä teoreetikko ihmisistä,ei ole kuin haitta.
-
....voi vitsi, mä oon kattonu koko illan Areenasta piiiiitkän fiktiotauon jälkeen vaan draamaa ja dekkareita vaik kaikki komedia on täällä.
Mut koska en oo paparinpyörittäjä (mitä ammatteja sellaiset noin tarkemmin ilmaistuna muuten on?) ja ihan vaan harrastelija-akateeminenkin ni eipä mulla noihin mitään sanottavaa olisikaan.
Mitä Chomskyyn tulee niin sen(kin) lukemisesta - ihan kielitieteilijänä - on tosiaan aika kauan.
Sinänsä kulttuurit kyllä on kiintoisia ihan missä vaan, mutta uskonnot ei oikein innosta, missään. Lisäksi toiset niistä on vielä huonompia kuin toiset, jotkut tosi surkeita suorastaan. Ja joissain on aivan helmee olevia juttuja kunhan jätetään jonniin verran, tai vähän enemmänkin, eli kaikki - sitä turhaa höttöä sekä dogmatiikka ja rituaalit pois.
-
Vihavainen: Joka tapauksessa rohkenen esittää mielipiteen, jonka mukaan avioliitto elinikäisenä parisuhteena olisi ihanne. Siinä syntyviä ongelmia kannattaisi luullakseni pehmentää diskreeteillä sivusuhteilla, joita olisi suvaittava sen sijaan, että niiden hirvittävyyttä lapsellisesti paisutellaan ja kauhistellaan.
Tästä on helppo olla samaa mieltä. Ihminen ei vaikuta olevan yksiavioinen. Häntä kuvaa paremmin sarja-avioisuus. Toisaalta sekä ihmisen henkiselle tasapainolle että elämämyönteisyydelle yleensä tekee hyvää toistuvuus ja ennustettavuus. Lapsille nämä ovat tasapainoisen kehityksen näkökulmasta ensiarvoisen tärkeitä.
Jos pitkä avioliitto tuntuu ylitsepääsemättömän tylsältä niin kuin usein käy, niin parempi on etsiä ilonsa diskreetisti syrjemmältä keskinäisen hyväksymisen hengessä kuin hakata päätään seinään ja kuvitella, että kumppania vaihtamalla voisi löytää pysyvän onnen.
Sivumennen. Vihavainen suoltaa kirjoituksiaan varsiin tiiviiseen tahtiin, mutta ne ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia.
-
Jos avioliitto tuntuu ylitsepääsemättömän tylsältä ja huonolta, miksi siinä pitäisi pysyä? Onko avioliitto joku itseisarvo? En ole ollenkaan samaa mieltä, että se olisi joku ihanne, ei ole mitään syytä miksi se olisi paitsi "noin on aina ollut".
-
Jos avioliitto tuntuu ylitsepääsemättömän tylsältä ja huonolta, miksi siinä pitäisi pysyä? Onko avioliitto joku itseisarvo?
Avioliitto tai vakiintunut parisuhde on hyvä ympäristö kasvattaa lapset. Jos ei ole lapsia, niin sittenhän asialla ei sen kummempaa käytännön merkitystä ole. En tosin ymmärrä, miksi solmia avioliitto, jos ei siihen vakavasti sitoudu. Usein tuntuu, että ihmiset tietoisesti petkuttavat itseään. He ikään kuin avioliiton solmiessaan jo tietävät, että ei tämä ikuista ole, mutta tahtovat kuitenkin elää hetken harhassa.
Varsin moni tietää aikaisemmista kokemuksistaan, että ajan myötä pitkä parisuhde arkipäiväistyy, tylsistyy ja muuttuu itsestäänselvyydeksi. Samalla kumppani alkaa tuntua yhdentekevältä. Silti tämän tietävät tahtovat naimisiin vain myöhemmin erotakseen.
-
Toi on totta, avioliittoja solmitaan liian helposti. Niitä saisi olla paljon vähemmän.
En tosin ole samaa mieltä, että avioliitto olisi välttämättä paras ympäristö kasvattaa lapset. Lasten hyvinvoinnin kannalta on olennaista... noh, hyvinvointi, sekä henkinen että taloudellinen. Avioliitto ei mitenkään näitä takaa eikä ole ainoa keino saavuttaa.
-
Joo, komppaan kans tota et avioliittoja pitäis solmia huomattavasti vähemmän.
Ja tota Alexiokselta et se henkine on se tärkein juttu (tietty myös fyysinen sen pohjana) ja ku ihminen on henkisesti terve ja vakaa ni ei oo ni väliks mikä se muoto olla suhteissa on. Sisäinen stabiliteetti - joka sitten paradoksaalisesti ehkä - ilmenee juoksevuuteena (mielen joustavuutena ja vahvuutena) on se mikä tekee sen hyvän vanhemmuuden, tai no, musta ihan koko hyvän ihmisyyden.
Tottumus ja tavat ja säännöt taas vankilan usein, niin fyysisesti ku psyykkisesti ku henkisestikin. Ja sellaisten - erityisesti niitten sisäisten - vankiloitten siirtäminen sukupolvelta toiselle on pahinta.