Tuoreimmat viestit1
Lounge / Vs: Kinkyn luonteen kieltäminen?
« Uusin viesti kirjoittanut Pekksi tänään kello 22:14 »Itse olin alunperin vanilja. Me oltiin oltu pitkään naimisissa, kunnes vaimo petti yhden Domin kanssa. Vaimo on sub, joka vasta keski-ikäisenä löysi itsestään tämän puolen.
Tämä oli minulle tietysti järkytys. Tietysti siksi, että minua petettiin ja siksi, että vaimoni oli pitänyt tällaisen salassa. Lasten takia päätin, että pohdin asiaa jonkun aikaa ennen kuin teen päätöksen erosta. Kun pohdin asiaa ja tutustuin asiaa käsittelevään kirjallisuuteen ja pornoon, aloin siitä itsekin kiinnostua. Mietin, pystynkö ja haluanko piiskaamaan vaimoani, sitomaan hänet kiinni jne. Narut ja solmut on minua aina kiinnostaneet, ja kotona oli valmiiksi kilometreittäin köysiä. Välineet muutenkin on halpoja. Totesin, että koen sen kiinnostavana ja haluan siihen tutustua. Aloin myös tuntemaan itseni onnekkaaksi, kun voisin sellaista kokea vaimoni kanssa. Sen kanssa piti kuitenkin edetä hiljakseen, jotta homma tulee luonnostaan ja aitona eikä näyteltynä. Mutta se tunne, kun ekan kerran läiskin vaimoa voimieni takaa ja rajusti otin hänet sen jälkeen jäi kyllä mieleen. Oli myös perverssi ja sopimaton mielleyhtymä vain puoliksi leikillisesti rangaista vaimoa uskottomuudesta
Suurin yllätys oli se, etten oikeastaan ollut kovin mustasukkainen siitä, että sallin vaimoni edelleen harvakseltaan osallistua sessioihin vieraan Domin kanssa, kun päätettiin osin avata täysin monogaaminen pitkä suhde. En olisi sitä ikinä uskonut. Yllättäen vaimolleni oli vaikeampaa, kun minulla oli joitain uusia vanilja-seksipartnereita, koska hän koki siinä voivan syntyä tunteita, toisin kuin piiskaussessioissa. Monilla vaniljanaisilla näyttää kuitenkin olevan jonkintasoisia haaveita sitomisesta jne. Ehkä joskus pääsen sitä toteuttamaan myös suhteen ulkopuolella.
Mutta pystyttiin siis ihme kyllä muuttamaan suljettua monogaamista vaniljasuhdetta kinkympään ja avoimempaan suuntaan. Se vaati sen, että keskustelimme tästä valtavasti ja myös sen, että minä näin itse hyötyväni tästä. Me todettiinkin, että ratkaisevaa meidän suhteelle oli se, että minä pystyin antamaan vaimolle, mitä hän tarvitsee, ainakin jossain määrin. Kun asiaa pohdin, minussakin on aina ollut perverssiyttå, enkä koe esim. kivun tuottamista vieraana asiana. Useimmat vastaavat suhteet olisivat varmaan päättyneet eroon vastaavassa tilanteessa.
Vaimoni ei pystynyt kieltämään kinkyä puoltaan, kun oli sen kerran löytänyt. Jos hän ei olisi pettänyt, hän olisi eronnut, mutta lasten takia hän koki parempana pettää, koska ei kuvitellut jäävänsä kiinni. Mutta hän oli onnekas, kun minä olin riittävän kinky itsekin. Jos hän olisi pystynyt palaamaan vaniljaksi, hän olisi tehnyt niin. Mutta kun on löytänyt identiteettinsä, siitä luopuminen on pieni itsemurha. Mitä itse ajattelisin, jos minä joutuisin täysin vaniljasuhteeseen? En tykkäisi, mutta voisin ehkä elää sellaisessa. En ole kuitenkaan yhtä syvällä kuin vaimoni. Mutta ehkä taas vuoden päästä on tilanne muuttunut.
Tämä oli minulle tietysti järkytys. Tietysti siksi, että minua petettiin ja siksi, että vaimoni oli pitänyt tällaisen salassa. Lasten takia päätin, että pohdin asiaa jonkun aikaa ennen kuin teen päätöksen erosta. Kun pohdin asiaa ja tutustuin asiaa käsittelevään kirjallisuuteen ja pornoon, aloin siitä itsekin kiinnostua. Mietin, pystynkö ja haluanko piiskaamaan vaimoani, sitomaan hänet kiinni jne. Narut ja solmut on minua aina kiinnostaneet, ja kotona oli valmiiksi kilometreittäin köysiä. Välineet muutenkin on halpoja. Totesin, että koen sen kiinnostavana ja haluan siihen tutustua. Aloin myös tuntemaan itseni onnekkaaksi, kun voisin sellaista kokea vaimoni kanssa. Sen kanssa piti kuitenkin edetä hiljakseen, jotta homma tulee luonnostaan ja aitona eikä näyteltynä. Mutta se tunne, kun ekan kerran läiskin vaimoa voimieni takaa ja rajusti otin hänet sen jälkeen jäi kyllä mieleen. Oli myös perverssi ja sopimaton mielleyhtymä vain puoliksi leikillisesti rangaista vaimoa uskottomuudesta
Suurin yllätys oli se, etten oikeastaan ollut kovin mustasukkainen siitä, että sallin vaimoni edelleen harvakseltaan osallistua sessioihin vieraan Domin kanssa, kun päätettiin osin avata täysin monogaaminen pitkä suhde. En olisi sitä ikinä uskonut. Yllättäen vaimolleni oli vaikeampaa, kun minulla oli joitain uusia vanilja-seksipartnereita, koska hän koki siinä voivan syntyä tunteita, toisin kuin piiskaussessioissa. Monilla vaniljanaisilla näyttää kuitenkin olevan jonkintasoisia haaveita sitomisesta jne. Ehkä joskus pääsen sitä toteuttamaan myös suhteen ulkopuolella.
Mutta pystyttiin siis ihme kyllä muuttamaan suljettua monogaamista vaniljasuhdetta kinkympään ja avoimempaan suuntaan. Se vaati sen, että keskustelimme tästä valtavasti ja myös sen, että minä näin itse hyötyväni tästä. Me todettiinkin, että ratkaisevaa meidän suhteelle oli se, että minä pystyin antamaan vaimolle, mitä hän tarvitsee, ainakin jossain määrin. Kun asiaa pohdin, minussakin on aina ollut perverssiyttå, enkä koe esim. kivun tuottamista vieraana asiana. Useimmat vastaavat suhteet olisivat varmaan päättyneet eroon vastaavassa tilanteessa.
Vaimoni ei pystynyt kieltämään kinkyä puoltaan, kun oli sen kerran löytänyt. Jos hän ei olisi pettänyt, hän olisi eronnut, mutta lasten takia hän koki parempana pettää, koska ei kuvitellut jäävänsä kiinni. Mutta hän oli onnekas, kun minä olin riittävän kinky itsekin. Jos hän olisi pystynyt palaamaan vaniljaksi, hän olisi tehnyt niin. Mutta kun on löytänyt identiteettinsä, siitä luopuminen on pieni itsemurha. Mitä itse ajattelisin, jos minä joutuisin täysin vaniljasuhteeseen? En tykkäisi, mutta voisin ehkä elää sellaisessa. En ole kuitenkaan yhtä syvällä kuin vaimoni. Mutta ehkä taas vuoden päästä on tilanne muuttunut.
