BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Perhonen89 - 23.07.2015, 20:12
-
Tuli mieleeni aihe, joka on nykyään paljon pinnalla. Nimittäin pettäminen. Pettämisestähän puhutaan paljon mediassa ja ilmiönähän se on yleinen - oliko niin, että jopa puolet ihmisistä pettää kumppaniaan?
Mikä oikeastaan ajaa ihmiset pettämään? Yleensähän pettämistä perustellaan sillä, ettei suhteessa ole ollut tarpeeksi seksiä, mutta onko pettäminen kuitenkin lopulta vain seurasta siitä, ettei ongelmista osata puhua ja puhumisen ja tekojen sijaan päädytään pettämään toista? Useinhan pettämistä perustellaan myös sillä, ettemme me ihmiset olisi yksiavoisia, mutta onko tämäkään selitys sille, miksi ihmiset pettävät?
Mietin pettämistä myös kinkypiireissä. Kun tuntuu, että monella parisuhteessakin olevalla dommella/masterilla on toinen subi varsinaisen alistuvan kumppanin lisäksi, niin hämärtyykö tällöin pettämisen raja? Vai erottuuko pettäminen selvästi, vaikka omalla kumppanilla olisikin muita leikkikavereita? Mikä teillä on suhteessanne pettämistä?
-
Minusta on pettämistä, jos toisella osapuolella ei ole tietoa, missä mennään. Kunhan molemmat tietävät, missä toinen kulkee, ja kenen kanssa milloinkin, eikä se toista haittaa, en pidä sitä pettämisenä. Kun asioista ei ole sovittu, ja toinen luuhaa missä mitenkin toisen tietämättä (jos siis on sovittu kahdenkeskisestä suhteesta), se on jo toinen juttu. Vai pitikö mennä sille asteelle, onko pussaaminen/halaaminen pettämistä?
-
Ja onhan se oma fiilis siinä aina. vaikka kuinka olisi polya, tunne pettämisestä voi olla aina vain subjektiivinen.
-
Itse pidän pettämisenä sitä, että sekstailee kumppaninsa tai kumppaneidensa seläntakana ilman lupaa. Itse en pysty kumppaniani pettämään, koska tiedän miten pahalta pettäminen saattaa tuntua. Oma kohtaisia kokemuksia kun on tästä aiheesta kertynyt.
Avointa tai polyamorista suhdetta en ainakaan itse pidä pettämisenä.
Mitä kinkyilyyn tulee, niin itse pidän seksitöntä sessiointia pettämisenä, jos sitä harrastaa kumppanin tietämättä.
-
Pettäminen on yhteisten sopimusten rikkomista ja salaa toimimista toisen selän takana. Toisen ihmisen kusettamista rankimmalla mahdollisimmalla tavalla. Jos ei suhteessa saa riittävästi seksiä, niin varmaan silloin hakee toisaalta, mutta kyllä senkin pitäisi olla avointa ja rehellistä/yhdessä sovittua.
Jos on sovittu, että ulkopuolisia suhteita voi olla mukana kuviossa, niin eihän se mitään pettämistä silloin ole.
Tai jos toinen haluaa seksiä, eikä vastapuoli anna riittävästi, niin silloin syy/pettäjä on minusta se, joka ei anna. (Vaikka pettäjäksi usein nimetään se, joka sitä toisaalta haki, kun ei riittävästi saanut). Pettäminen on siis myös kaksisuuntaista, et turha on silloin asiasta tiristä ja vikistä, jos on itse ollut pihi.
Tuskin kinkyydellä on mitään tekemistä pettämisen kanssa. Himot ne on hiirelläkin... >:D
Mä luulisin, että kinkyt pettää vähemmän, koska valitsevat parikseen useimmin toisen kinkyn... jolloin harvemmin, tarvitsee puutteessa elää.
-
Kusettaminen on minusta hyvä synonyymi pettämiselle. Jos joku asia on sovittu, niin asian tekeminen ei ole kusettamista. Tai jos asiasta jätetään olennainen osa tietoa kertomatta ja siksi toinen allekirjoittaa sopimuksen, niin yhteisestä diilistä huolimatta on kyse kusettamisesta.
Raha-asioissa on kamalan helppo todeta kusettaminen. Seksin osalta luulen monen tekevän sopparin yleisten hyvien olettamusten ja säännöstöjen mukaan, vaikka on vahva tieto siitä, että sopimuksen ehdot on vaikea toteuttaa tietyissä tilanteissa. Toinen osapuoli ei allekirjoittaisi sopimusta, jos ehdot sisältäisivät mahdollisuuden seksiin myös muiden kanssa.
Kinkyys on vahvasti jotain omaa kokemista ja omien rajojen kokeilemista sekä nautinnon saamista tästä. Seksi ei siis ole rakkauden osoitus toista kohtaa vaan oma henkilökohtainen kokemus tai yhteisesti jaettu sellainen. Tämä ei ole uhka parisuhteelle tai parisuhteen merkitykselle.
Suomalaisen seksitutkimuksen johtopäätöksissä Väestöliiton Osmo Kontula heitti ajatuksen, että ihmiset ovat nykyisin uskollisempia kuin ennen, mutta vähemmän aikaa yhteenmenoon. Ennen parisuhteet jatkuivat pidempään, mutta ihmiset olivat enemmän uskottomia niiden aikana. Uskollisuuden lisääntyminen ei ole lisännyt tyytyväisyyttä parisuhteessa vaan suhteet lopetetaan aiemmin (ja siirrytään seuraavaan nopeammin). Että pitäisikö sittenkin valita se pettäminen ja pidemmät suhteet vai uskollisuus ja lyhyemmät suhteet. En tiedä.
-
Kinkyys on vahvasti jotain omaa kokemista ja omien rajojen kokeilemista sekä nautinnon saamista tästä. Seksi ei siis ole rakkauden osoitus toista kohtaa vaan oma henkilökohtainen kokemus tai yhteisesti jaettu sellainen.
Hirmu hyvin sanottu!
Tosin ei ainoa totuus, mutta ennyjaksa miettiä täydennystä :)
-
Kinkyys on vahvasti jotain omaa kokemista ja omien rajojen kokeilemista sekä nautinnon saamista tästä. Seksi ei siis ole rakkauden osoitus toista kohtaa vaan oma henkilökohtainen kokemus tai yhteisesti jaettu sellainen.
Hirmu hyvin sanottu!
Tosin ei ainoa totuus, mutta ennyjaksa miettiä täydennystä :)
No mää mietin kysymystä tästä,mikä tuli mieleeni. Itsehän olen ollut parisuhteessa kauankauan sitten viimeksi, eli 1993 se jo loppui-
Mutta kai tällaiset hylkiötkin voivat mietiskellä aikansa kuluksi kun ei muuhunkaan kykene >:D
Pitäisi siis löytää hän tai heidät, keitä pettää että tietäisi oikein perstuntumalta..
Mutta että se kyssäri: Pitäisikö tuo tulkita niin,että omat kokemukset ovat ne tärkeimmät,sama se kuka niitä kokemuksia on jakamassa/antamassa jne.?
Aiheeseen muuten: Minkä sille voi jos kyllästyy-mutta voisiko ennen salaa "touhuamista" mitenkään jutella asioista- vai onko se vaan oikeasti niin vaikeata suhteessa, se juttelu-vai eikö ole aikaa siihenkään-kuten tuolla Kontulan väitteessä sivutaan?
Musta tuntuu etten jaksa enää ihastua enkä rakastua- se on liian rankkaa ja raastavaa hommaa
-
Eikö ole melko selvää että jos on tehnyt tai tekemässä jotain josta ei tahtoisi sille toiselle kertoa, vähintään seilataan "vaarallisilla" vesillä?
Ei varmaankaan liity mihinkään "kakkasin keltaista"-juttuihin joita joku kuitenkin pian esittää, vaikkakin totta: Jos kysymys olisi mahdollisesti toisen terveyteen kohdistuvasta kukaties olennaisestakin huolenaiheesta olisi sellaisen salaaminen?..
No, kakkaaminen lie joka tapauksessa enemmän tapahtuma kuin teko, samoin kuin vaikkapa hengittäminen tai nukahtaminen.
* )
-
Kinkyys on vahvasti jotain omaa kokemista ja omien rajojen kokeilemista sekä nautinnon saamista tästä. Seksi ei siis ole rakkauden osoitus toista kohtaa vaan oma henkilökohtainen kokemus tai yhteisesti jaettu sellainen.
Hirmu hyvin sanottu!
Tosin ei ainoa totuus, mutta ennyjaksa miettiä täydennystä :)
Mutta että se kyssäri: Pitäisikö tuo tulkita niin,että omat kokemukset ovat ne tärkeimmät
Jep. Näin minä koen. Kinkyys on kokemusten hakemista ja itsensä toteuttamista enemmän kuin epäkinky seksuaalisuus, missä seksi on rakkauden sinetti tai ikuisen rakkauden osoitus. Varmaan on erilaisia mielipiteitä ja paljon.
-
Aiheesta valitettavasti omia kokemuksia. Lapsiperheen arjen pyörityksessä rakkaus loppui ja samalla myös halut katosivat. Puhuminen asiasta melko hankalaa kun toinen ei ymmärrä tilannetta. Perhettä ei myöskään haluaisi hajoittaa lasten ollessa pieniä, joten itselleni jäi vaihtoehdoksi vain pettäminen. Näin karrikoidesti ja lyhyesti sanottuna.
Ei tuo tietenkään ollut kenelläkään mukavaa ja henkisesti tosi raskasta.
Nyt onneksi asiat paremmalla tolalla ja mahdollisuus leikkeihin ihan sovitusti
Mutta joo varmasti aika vaikea tilannetta on käsittää jos ikinä ei ole itse vastaavaan joutunut ja toivottavasti kukaan ei joudukaan.
Ja pettäminenhän on sitä kun toisen selän takana tehdään asioita, joita toinen ei hyväksyisi.
-
Kinkyys on kokemusten hakemista ja itsensä toteuttamista enemmän kuin epäkinky seksuaalisuus, missä seksi on rakkauden sinetti tai ikuisen rakkauden osoitus. Varmaan on erilaisia mielipiteitä ja paljon.
On kyllä erilaisuutta. Itse en pysty tuohon sinun kokemukseesi samaistua ollenkaan ;D
-
On aivan tasan llluonnonmukaista ihmisnaaraan muutaman vuoden kuluttua saada totisesti tarpeekseen siitä löhnivästä öhköstä.
Muutama vuosi - gentlemen, hold your engines - niin kas, käsiteltyään totaalisen vitut, vitut - mää mää - tarinansa.. .
She will.
* )
-
Uskollisuus on myös osa itseä ja kun valitsee pettämisen, rikkoo myös jotain sisältään. Pettäähän voi monessa asiassa elämässä mutta parisuhteen pettäminen on tietysti oman oksan sahaamista omasta sukupuusta. Joskus asiaan suhtaudutaan helpottuneesti huokaisten ja joskus leviää aivot seinille. Minusta tässä ruletissa on vain häviäjiä.
-
Terminologia vähän tökkii mut menköön...
Jos rajaa pettämisen vain seksin alueelle pettää itseään. Eikä ihminen voi olla uskollinen kuin itselleen. Itsensä pettäminen on aina myös toisen/ten pettämistä. Ja toisten pettäminen itsensä pettämistä.
Länsimaisen ikuisen rakkauden käsitteellä pyyhin per....
Ei meillä ole mitään eritasoisia seksin ja rakkauden muotoja. Meillä on aika, paikka ja jokainen vastaan tuleva tilanne valintoineen. Valinnat vievät uusiin tilanteisiin.
Jos perheen äitinä tain isänä päätän shopata tilini omaan hyvään niin että vastikkeeseen, safkaan etc ei jää riittävästi niin petän perheeni.
Jos ystävänä en ole kiinnostunut toisen hyvinvoinnista, koski se ihan mitä elämän osa-aluetta hyvänsä, ja liittyi se omiin tai toisen ihmisen tekemisiin tai sanomisiin, ja niiden kertomiseen tai kertomatta jättämiseen, niin petän ystäväni jos voin olettaa asialla olevan merkitystä. Yleensä asioilla on merkitystä. Asioiden kertomattomuus on merkityksettömäksi tekemistä ja samalla suhteen merkityksettömäksi tekemistä ja sitä myöden suhteen mahdollisuuden menettämistä. Kulissit eivät ole kiinnostavia.
Valinnoillamme on väliä. Olivat ne tekoja tai sanoja. Todellisuus mahdollistuu niiden kautta.
Niin, ja nykyaikaisista tiheämmin vaihtuvista mutta uskollisemmista parisuhteista käytetään termiä serial monogamy. Tietynlaista polyamoriaa sekin (mielestäni).
-
Oma perusluonne varsin rehellinen ja kokenut, että avoimuumus ja rehellisyys ei pääsääntöisesti koskaan virhe. Ei ole kokemuksia pitkäaikaisemmista monisuhdekuvioista, joskus lyhyen aikaa säätänyt 2-3 henkilön kanssa, mutta kaikki tiesivät missä mennään. Tässä tapauksessa muilla osapuolilla ei ollut kiinnostusta tietää mitä puuhaan muiden kanssa, enkä kysellyt itsekkään. Taas jos pelissä enemmän tunnetta ja sitä kautta potentiaalista mustasukkaisuutta, tapana pitää kumppani kartalla vaikka ihan ei-seksuaalisessa ja neutraalissa mielessä muita naisia tapaan :)
-
Joskus puhuminen kumppanin kanssa on mahdotonta ja etenkin silloin jos toinen osapuoli ei halua nähdä ongelmaa, tai näkee ongelman, mutta lähtee syyttämään siitä toista osapuolta, ei jaksa kun on töissäkin stressiä, päätä särkee, ei just nyt kun on muuta tärkeämpää tekemistä. Puhumista voi vältellä hamaan hautaan asti. Täytyy olla sitkeä ja ottaa aina tasaisin väliajoin asia puheeksi ja pettyä siihen, kun ei taaskaan saanut asioihin mitään tolkkua. Jos tätä kestää monta vuotta, niin kyllä siinä alkaa katsella aidan toisella puolella kasvavaa vihreämpää ruohoa.
Kun on sitten aikansa yrittänyt ja aloittanut ne keskustelut ja pettynyt, niin käykin niin, että jotain on liikahtanut ja toinen osapuoli tuleekin vastaan. Silloin jää ns. haavi auki, että täh? Ykskaks yllättäen on saatu asiat sovittua ja elämä jatkuu. Kukin pari sopii tavallaan. Jos pari on ollut 20 v yhdessä niin kyllä siinä tapahtuu lämpenemistä ja kylmenemistä ja haaleissa vesissä uimistakin ja ihan molemmin puolisesti. Koska me ihmiset muutumme iän ja elämän kokemuksen kautta niin kyllä se parisuhdekin muuttuu vai onko jollakulla sellainen fiilis, että on täysin samanlainen 40 vuotiaana kuin 20 vuotiaana.
Itse olin nuorempana ehdottomasti sitä mieltä, että kumminkaan puolin ei käydä vieraissa, ei edes sopimalla. Nyt olen sitä mieltä, että vaihtelu virkistää ihan kummallekin osapuolelle suotunu. Olen itse mennyt sillä ajatuksella naimisiin aikoinaan, että tämä liitto kestää hautaan asti. En siis ihan vähällä luovuta, mutta nyt kun lapset alkaa olla jo ponnistamassa kohti omaa elämäänsä, niin joutuu katsomaan hiukan sitä parisuhteenkin tulevaisuutta uusin silmin. Keskimääräisellä eliniän odotteella tässä on vielä 40 v togo. Siitä seksuaalisesti aktiivista ikää on 15 - 25 v (joillakin se ei tietty laske ikinä). Jos on parisuhdetta jo takana 20 v niin kyllä ainakin itselläni on käynyt mielessä, että miksi meidän pitäisi olla joutsenia.
Puolisoni kanssa on tultu keskusteluissa siihen tulokseen, että on vapaus käydä ns. vieraissa ihan molemmin puolin ja se järjestely näyttäisi toimivan. Tämä sopimus sisältää myös kinkyilyn.
Luin jokunen vuosi sitten jotain keskustelupalstaa netissä, jossa nainen kysyi, että kun ei ole saanut mieheltään kahdeksaan vuoteen, niin miten kauan hänen on vielä odotettava. Joku täällä sanoi, että sekin on toisen pettämistä, kun ei anna sitä mitä toinen tarvitsee. Toisaalta voiko sitä vaatia toiselta, jos ei nyt vain satu tekemään mieli tai se puoliso ei saa himoja enää hyrräämään, kun se puoliso on niin tuttu. Minusta silloin on kohtuullista antaa itselleen lupa nauttia ja jos se puoliso ei halua asiasta jutella niin mielestäni tässä asiassa on oikeus suoda itselleen nautinto jonkun muun sylissä. Seksuaalisuus on kuitenkin meidän perustarpeita, me syömme ja nukumme siitäkin huolimatta, että toinen sen kieltäisi. Toki homman voi hoitaa apuvälinein, mutta ikävä toisen ihmisen luo on aika väkevä. Se, että voiko tätä sääntöä soveltaa esim. siihen, että hassaa kaikki rahansa ja perhe kuolee nälkään on minusta toinen juttu. Meillä on velvollisuus huolehtia jälkikasvustamme.
Ei tähän ole yksiselitteistä vastausta vaan kukin menee omalla tavallaan.
-
Niin, avioliitossa on velvollisuus huolehtia myös aviopuolisosta. Ja niissä valoissa taidetaan se uskollisuuskin juuri mainita, ja velvollisuus rakastaa niin myötä kuin vasta.... Olen hiukka huono asiasta puhumaan kun jo varhaisteininä asiaan perehdyttyäni päätin etten koskaan mene naimisiin. Mutta se on sopimus joka on yhdessä tehty. Valinta. Sen rikkominen on oltava uudelleen sopimista. Jos toinen ei keskustele se ei tarkoita ettei asioita voi itse ilmaista. Aina voi. Se on myös toinen asia mitä sellaisesta ilmaisemisesta seuraa. Se juuri on se valinta. Usein tilanne on että teit niin tai näin niin aina on väärinpäin, eli helppoja teitä ei ole.
Läheisyys on perustarve. Seksuaalisuuden olemisesta perustarve niin että se sisältää toisen ihmisen en ole täysin vakuuttunut.
-
Terminologia vähän tökkii mut menköön...
Jos rajaa pettämisen vain seksin alueelle pettää itseään. Eikä ihminen voi olla uskollinen kuin itselleen. Itsensä pettäminen on aina myös toisen/ten pettämistä. Ja toisten pettäminen itsensä pettämistä.
Aamen aamen (-:
-
Asiaa voi vääntää mihin suuntaan vaan ja se parasmielipide tulee aina itseltä. Kuka tahansa ehdottelee mitä tahansa
niin itse siitä kuitenkin päättää mihin suuntaan mennään. Ambra kiteytti aika hyvin miten homma etenee.
-
Pettäminen on yhteisten sopimusten rikkomista ja salaa toimimista toisen selän takana. Toisen ihmisen kusettamista rankimmalla mahdollisimmalla tavalla. Jos ei suhteessa saa riittävästi seksiä, niin varmaan silloin hakee toisaalta, mutta kyllä senkin pitäisi olla avointa ja rehellistä/yhdessä sovittua.
Jos on sovittu, että ulkopuolisia suhteita voi olla mukana kuviossa, niin eihän se mitään pettämistä silloin ole.
Juurikin tämä.
Vielä rautalangasta myös väännettävä tämä jos joku vaikka ei ilman tajuaisi: se pelkästään että suhde on poly ei tarkoita etteikö tässäkin suhteessa voisi pettää.
-
Fyysinen kiihotus on ainakin Hyperseksuaaliselle yhtä perustarve kuin nistille piikki tai juopolle pullo. Tai naiselle huomio. Sitä en sitten osaa sanoa miten korkealle tuo nk. Normaaleilla nousee. Muttas joo. Niin paljon kun on haluja niin niin paljon niistä tulee huolehtia jos jonkun ristikseen ottaa. Eri ja hankala asia sitten jos toinen ei pysty.
-
Mikä oikeastaan ajaa ihmiset pettämään? Yleensähän pettämistä perustellaan sillä, ettei suhteessa ole ollut tarpeeksi seksiä, mutta onko pettäminen kuitenkin lopulta vain seurasta siitä, ettei ongelmista osata puhua ja puhumisen ja tekojen sijaan päädytään pettämään toista? Useinhan pettämistä perustellaan myös sillä, ettemme me ihmiset olisi yksiavoisia, mutta onko tämäkään selitys sille, miksi ihmiset pettävät?
Uskon klassiseen parisuhteeseen ja omaan vahvan siihen liittyvän arvomaailman ja taidan olla sukupuuton partaalla oleva laji.
Jos rajaan pettämisen klassiseen parisuhteeseen (ehkä toimii muissakin konteksteissa), niin mielestäni tämä toisen kusettaminen johtuu aina ratkaisemattomista ongelmista, huonosta itsekontrollista tai ihan puhtaasta välinpitämättömyydestä jne. Ongelmien juurisyyt voivat olla moninaiset. En kuitenkaan kykene ymmärtämään toisen ihmisen tahallista loukkaamista.
Pettämisessä on aina kyse omasta valinnasta oli toinen osapuoli siihen pihtaamisellaan tai muulla käytöksellään edistänyt sitä tai ei, loppukädessä pettäjä itse tekee päätöksen toisen ihmisen loukkaamisesta.
Pettäminen on valinta siinä missä uskollisuuskin.
-
Antaminen ja antamatta jättäminen yhtä lailla valintoja. Toinen, toisen tarpeet ja ongelmat. Koko setti. Sitä päättää myös kenen kanssa tai ilman. Mikä kellekin paras.
-
Antaminen ja antamatta jättäminen yhtä lailla valintoja. Toinen, toisen tarpeet ja ongelmat. Koko setti. Sitä päättää myös kenen kanssa tai ilman. Mikä kellekin paras.
Totta. Monet asiat elämässä ovat valintoja. Oma mielipide kiteytyy aika pitkälti valintaan kenen kanssa haluan olla ja sitten peukut pystyyn ja toivotaan, että valinta on ollut pitkässäkin tähtäimessä oikea. Kumppanivalinnan jälkeen toivotaankin vain suhteelle suotuisia säitä ja hyvää kommunikointia... kaipa sitä voi niitä säitä itsekin edesauttaa ainakin osittain.
Pettäminen on omalla kohdallani erilainen valinta siinä mielessä, että se on arvojeni vastaista, mutta jokainenhan määrittelee omat arvonsa itse. Ilmankin arvojani pitäisin pettämistä erilaisena valintana, koska pettäminen on tietoista toisen loukkaamista eikä esimerkiksi virheellinen valinta, joka on johtunut huonosta itsetuntemuksesta tai vastaavasta. Ajatellaan vaikka seksuaalisten tarpeiden yhteensopimattomuutta. Joskus ihmiset menevät yhteen tietäen pienistä epäyhteensopivuuksista ja pahimmillaan nämä epäyhteensopivuudet kasvavat suuriksi ongelmiksi. Tällöin on vain yritettävä ratkaista ongelma, erota tai valita jääminen parisuhteeseen, joka on epätyydyttävä. Miten sitten epätyydyttävyyden ratkaisee onkin seuraava ongelma ratkaistavaksi. Ihmiset myös muuttuvat ja näissä kohdin parisuhteet usein punnitaankin.
Mut joo... kuhan vaan tässä pohdin asiaa omien ajatusten pohjalta.
-
Jostakin luin selvityksen, jossa todettiin miesten pettämisen suurimmaksi syyksi läheisyyden puutteen. Itse uskon tuohon jonkin verran.
Olen aiemmissa suhteissani pettänyt. Edellisessä suhteessa kumppani teki selväksi, että tärkeintä on toimia niin, ettei jää kiinni. Koskaan ei tivannut tai kysellyt. Hänelle riitti vähempi lähelläolo kuin minulle ja ihmetteli sitä kun olisin halunnut vaikkapa istua sylikkäin sohvalla TV:tä katsellessa.
Nykyistä kumppaniani en ole pettänyt. Saan häneltä riittävästi läheisyyttä, vaikka asumme eri osoitteessa.
-
Jostakin luin selvityksen, jossa todettiin miesten pettämisen suurimmaksi syyksi läheisyyden puutteen. Itse uskon tuohon jonkin verran.
Olen aiemmissa suhteissani pettänyt. Edellisessä suhteessa kumppani teki selväksi, että tärkeintä on toimia niin, ettei jää kiinni. Koskaan ei tivannut tai kysellyt. Hänelle riitti vähempi lähelläolo kuin minulle ja ihmetteli sitä kun olisin halunnut vaikkapa istua sylikkäin sohvalla TV:tä katsellessa.
Nykyistä kumppaniani en ole pettänyt. Saan häneltä riittävästi läheisyyttä, vaikka asumme eri osoitteessa.
Tuo on helppo allekirjoittaa ainakin omalta osalta. Läheisyys ja tunnevastineet ovat itselle ainakin tärkeitä parisuhteessa. Maailma näyttäisi menevän pikkuhiljaa siihen suuntaan (ainakin siis Suomessa vaikuttaisi tapahtuvan = Suomi on koko maailma tietysti), että miehetkin alkavat tiedostaa enemmän tunteitaan ja sitä kautta miehet alkavat myös pikkuhiljaa vaatia suhteelta myös samoja asioita, mitä naiset ovat jo osanneet hetken tehdä. Tämähän voi tietysti olla vain jotain omaa subjektiivista harjaa, mutta fiilis kuitenkin.
-
Läheisyys ja tunnevastineet ovat itselle ainakin tärkeitä parisuhteessa. Maailma näyttäisi menevän pikkuhiljaa siihen suuntaan (ainakin siis Suomessa vaikuttaisi tapahtuvan = Suomi on koko maailma tietysti), että miehetkin alkavat tiedostaa enemmän tunteitaan ja sitä kautta miehet alkavat myös pikkuhiljaa vaatia suhteelta myös samoja asioita, mitä naiset ovat jo osanneet hetken tehdä.
Eli vissiin sitten evoluutio etenee jollain lailla vaiko kasvatus ja ympäristö muuttunut joiltain osin kovastikin. Harmi,että naisihmiset ovat vaatineet sellaista mitä ei ole ollut mahdollista tarjota..joskus 50-60-luvulla kaiketi lasten kasvattaminen katsottiin olevan kai äireen hartioilla- poikalapset ja tyttölapset kasvatettiin hieman eri tavoilla..pojat olivat poikia ja tytöt tyttöjä,pojat ei itke niin paljoa eivätkä pukeudu punaiseen,pojat leikkii autoilla ja rakentelee ja tytöt nukeilla yms.
Nyttemmin pojatkin itkee ja pukeutuu haluamallaan tavalla,tytöt menee armeijaan ja poliisikouluun jne.
Ei vaan, emmä oikein tiedä, että onko ihan oikeasti jotain perustavanlaatuista eroa sukupuolilla vai onko ne todella vain yksilöllisiä eroja. Suomalaiset ovat aika outoa porukkaa-vieläkin se kirves,perhe,lumihanki ja polliisi ovat arkea liian monille. Vrt. turvakodeissa ei ole enää tilaa esim.
Missä mättää,oi missä jäytää
-
Eikös se vähän karkeasti ilmaisten ole niin että kun mies pettää ja sanoo et kyse oli vain seksistä ni paheksutaan, mut kun nainen pettää ni sano se tai ei ni oletetaan et kyse on ollut tunnepuolen huomioimattomuudesta puolison taholta ja sympatiseerataan et silloin pettäminen on ihan ok.
En nyt arvota mitään enkä ketään mitenkään. Syyt ja selitykset ei aina ole niin yksi yhteen.
Se mikä on tosi on että läheisyys on muutakin kuin ihokontaktia. Tai vielä enemmän kuin tunnevasteitakin. Niitä ajatusvasteita kanssa. Tässä suhteessa olen jossain määrin Platonin jäljillä. Eros, filia, agape....ja ehkä jopa se amor jos ei olla liian imeliä.
-
Luin kerran kuvauksen, mitä miehelle seksi merkitsee ja miltä se tuntuu. Kun löytäisinkin sen laittaakseni tähän. Mieleen jäi kumminkin seksin tuovan miehelle samaa hyväksyntää, mitä naiselle tunnetasolla huolenpito, hyväksyntä ja arvostus.
Eli mä olen kuvitellut, että kaikki etsivät ja tarvitsevat yhteyttä toiseen ja hyväksyvää arvostavaa läheisyyttä. Jokainen vain kokee saavansa ne omalla tavallaan.
Yksinkertaistaen olen ajatellut näin - nainen jäädessään tunnetasolla hylätyksi ja saadessaan tunnetyhjyyteen ihastumisen kuplintaa ja hyväksyntää, alkaa haluta seksiä ihmisen kanssa, joka saa tuntemaan olon hyväksi. Mies tullessaan seksuaalisesti torjutuksi eli eläessään selkeästi vähemmällä tai vajaammalla seksimäärällä, mitä kaipaisi, kokee ettei ole hyväksytty ja arvostettu ja se ajaa hänet hakemaan seksiä.
Mutta koska olen nainen, niin voisin väittää ymmärtäneeni tässäkin kohtaa miehen väärin
-
Ei huono selitys. Itse kuitenkin yleistän mukavasti ja totean että mekanismi on sama sekä näillä hyväksyttävillä(rakkaus, läheisyys, seksi) kuin myös enemmän negatiivista aiheuttavilla(päihteet, korvikkeet, ylilyönnit) +pohjautuvat samantyyppisistä tarpeista. Se sitten mitä kukakin käyttää riippuu siitä mitä kukakin saa. Luultavasti kaikki käyttäisivät rakkautta, jne korkean profiilin minimaalisin negatiivisin vaikutuksen hommia kuin vaikkapa niitä päihteitä.
-
Luin kerran kuvauksen, mitä miehelle seksi merkitsee ja miltä se tuntuu. Kun löytäisinkin sen laittaakseni tähän. Mieleen jäi kumminkin seksin tuovan miehelle samaa hyväksyntää, mitä naiselle tunnetasolla huolenpito, hyväksyntä ja arvostus.
Pahoittelut,että omat erittäin huonot kokemukset tuovat sävynsä näihin mun jupinoihin-
Tuon perusteella itse voisin ajatella,että miessukupuolinen hakee jatkuvaa hyväksyntää,huolenpitoa,arvostusta jne. eri naisilta.
Mua kiinnostaa tavallaan myös tuo termi Pihtaaminen- en kai joskus ole osannut pihdata ja nyt pitää elää ilman..eikäku.. :D
Eli etku jos sä tykkäät jostain ihmisestä paljon,niin miks niinku joku pihtaa sitte..ellei se ole kinky ja laittaa orjan kerjäämään..mä en niinku vaan tajuu,kumminkaan oikeesti. Jos ei halua alkaa seksiin, niin mulle se tarkottaa sellasta et se toinen ei tykkää siitä toisesta,oikeesti..toki on ihmisillä tilanteita, missä ei voi olla kuin kaniini-sairaudet, masennus,vauva vie voimat ymv., mut niinku jos sä tykkäät, niin voi vaikka avata sakset..toi pihtaus kuullostaa joltain esihistorialliselta ajalta tai just ennen ristusta :D
-
Luin kerran kuvauksen, mitä miehelle seksi merkitsee ja miltä se tuntuu. Kun löytäisinkin sen laittaakseni tähän. Mieleen jäi kumminkin seksin tuovan miehelle samaa hyväksyntää, mitä naiselle tunnetasolla huolenpito, hyväksyntä ja arvostus.
Pahoittelut,että omat erittäin huonot kokemukset tuovat sävynsä näihin mun jupinoihin-
Tuon perusteella itse voisin ajatella,että miessukupuolinen hakee jatkuvaa hyväksyntää,huolenpitoa,arvostusta jne. eri naisilta.
Mua kiinnostaa tavallaan myös tuo termi Pihtaaminen- en kai joskus ole osannut pihdata ja nyt pitää elää ilman..eikäku.. :D
Eli etku jos sä tykkäät jostain ihmisestä paljon,niin miks niinku joku pihtaa sitte..ellei se ole kinky ja laittaa orjan kerjäämään..mä en niinku vaan tajuu,kumminkaan oikeesti. Jos ei halua alkaa seksiin, niin mulle se tarkottaa sellasta et se toinen ei tykkää siitä toisesta,oikeesti..toki on ihmisillä tilanteita, missä ei voi olla kuin kaniini-sairaudet, masennus,vauva vie voimat ymv., mut niinku jos sä tykkäät, niin voi vaikka avata sakset..toi pihtaus kuullostaa joltain esihistorialliselta ajalta tai just ennen ristusta :D
Siks ettei se toinen ihminen ole kohdannnut (=hyväksynyt/nähnyt) sinua jossain asiassa ja näin ollen et itsekään enää halua kohdata toista ihmistä jollain tasolla, vaikkapa juuri fyysisesti. Olet kokenut hylkäämisen ja hylkäät satutettuna itsekin.
Parisuhteissa on sellainen juttu et me haemme niissä turvaa ja hyväksyntää mutta sitten sellainen haaste että niitä hakiessa menemme toisen lähelle. Ja kun menemme toisen lähelle niin siellä on paikkoja joihin emme ole nähneet. Ne on niitä joista sanotaan että voimme kasvaa ihmisinä. Sellaisia mahdollisesti joihin emme yksin ylety.
Teoria on yksinkertainen, käytäntö usein pirullinen, sillä jokaisella meistä on omamme johtuen omasta henkilöhistoriastamme ja omista turpaan saamisistamme.
-
Nykymaailmassa on vakiintuneena sääntönä tämä peräkkäinen moniavioisuus, yhden kanssa kerrallaan. Kun ei toimi, erotaan ja kokeillaan seuraavaa. Kun pitkät ihmissuhteet ja perheet, samoissa huonetiloissa pitkään eläminen, lapset, ovat sitä keskeistä osaa elämää, niin ne pitkät ihmissuhteet voisivat pysyä paremmin kasassa ja elävinä, aitoina jos sallittaisiin sellainen avoimuus mistä Ambra yllä kirjoitti.
Sukupuolitaudit on syy rajoittaa kumppanien määrää. Testeissä on helppo käydä, ja jos ihmiset olisivat avoimia muista kumppaneistaan, tätäkin asiaa voi pitää kontrollissa.
Tämä vanhanaikainen pettäminen on tyypillistä "kunnollisten" perheenisien hommaa, joilla on pieniä lapsia, elämän ruuhkavuodet, vaimo sitä mieltä että se on kerrasta poikki jos muita on, ja perhettä pitää pitää kasassa ja elättää, ja se on kaikkein tärkein, miksei olisi, mutta kun kotoa ei vain saa niin vapaata ja villiä seksiä kuin salarakkaan kanssa...ja tällä pettämisellä haetaan ja saadaankin energiaa jatkaa sitä räpeltämistä kunnollisena perheenisänä (!). Tuollaista kuviota on kuunnellut muutamankin kaverin kertomana, jotka siis ovat olleet se salarakas osapuoli.
-
Ilman lupaa ja toisen tietämättä, eikä kerro/valehtelee näin tiivistettynä. Tulkitsen myös henkisellä tasolla pettämiseksi sen, jos parisuhteessa käytetään seksiä aseena/kiristyksenä ja uhkaillaan, sillä vaikka koenkin seksin olevan simppelisti seksiä (esim. yhden yön jutuissa), niin parisuhteessa seksin käyttäminen työkaluna on sinänsä väärin, ja siinä mielestäni petetään toisen ihmisen luottamus ja se antaa kuvan tästä tekijästä, miten hän näkee kumppaninsa (alistettavana, manipuloitavana yms). Se jos ei vaan yksinkertaisesti haluta, syystä tai toisesta, on sitten asia erikseen.
Henkilökohtaisena kokemuksena se että minulla on ollut toinen seksikumppani (josta tyttöystäväni tiesi ja hyväksyi sen), ja tämän toisen ihmisen kanssa oleminen perustui myös siihen että hän pitää baareissa käynneistä, kun taas tyttöystäväni ei, joten minulle se oli vähän double win win. (tyttöystävälleni kuitenkin on ok, jos minä käyn baareissa, sen suhteen ei ole ongelmaa myöskään)
Kuitenkin, hän alkoi käyttäytymään aika alentavasti sekä muita, että minua kohtaan, mm. kyseli että voinko maksaa pizzat jos käydään syömässä yms, yritti käyttää "naulakkona" (olen törmännyt moneen nuoreen naiseen baarissa jotka tekee tätä, vähän aikaa lirkutellaan ja sit oletetaan että mies on henkilökohtainen palvelija ja automaattisesti mielistelijä) ja teki selkeitä olettamuksia että teen mitä käsketään, jos haluan pillua. Vinkkasin hänelle että hei, minä en ole niitä ihmisiä jotka lankeaa sellaiseen.
Kun näitä tapahtui toisen kerran, vedin takin niskaan ja tuumasin että hyvää loppuelämää et eiköhän tää meidän juttu ollut tässä. Tuumasin vielä perään että jos haluaa ylläpitää suhteita, oli ne seksisuhteita tai ei, niin kannattaa antaa arvostusta ihmisille jos sitä myös itsekin haluaa. Eli selkeästi oli hieman narsistinen persoona, tai sitten vain kihahti hattuun kun huomasi että mitä sitä voikaan alapäällään saada aikaan. Näen tällaisen toiminnan eräänlaisena pettämisen muotona, mikä ei perustu vain seksiin, vaan myös siihen miten kohtelee toista ihmistä, joka on itse laskenut suojamuurinsa alas koska on kyennyt että niin on turvallista tehdä sen ihmisen seurassa.
-
Jos henkilö ei ole yksiavioista laatua, onko hän silloin heti pettäjälaatua?
Täytyykö tätä asiaa ajatella aina välttämättä niin tylyn kaksijakoisesti?
Olen itse ollut pitkässä avioliitossa aikoinani yli kaksikymmentä vuotta,
mutta "petin" vaimoani mennen tullen lähes jatkuvasti muiden naisten kanssa.
Itse pidin sitä kuitenkin erittäin hyvänä ja rikastuttavana menettelytapana,
koska kannatan vapaampaa tyyliä kuin yleensä on yhteiskunnassamme tapana.
Avioeron jälkeen jatkui sama sekstailumeininki edelleen vielä monta vuotta,
mutta silloin sitä ei sanota enää pettämiseksi, paitsi ehkä itsensä pettämiseksi.
Pettämisasiaan vaikutti melkoisesti myös se että exäni oli aivan umpivanilja, joten minun
täytyi etsiä kaikki kinkyseurani muualta, koska sitä ei häneltä saanut missään muodossa.
Exäni sanoikin että jos menen peuhaamaan muiden naisten kanssa niin siitä vaan,
kunhan hänelle ei tule siitä mitään tietoa. Hän oli itse nimittäin ollut ainakin sadan
miehen kanssa sängyssä ennen minun tapaamistani, ikäänkuin huora joka ei ota palkkiota.
Minä en kutsunut häntä koskaan huoraksi, vaan hän itse vertasi itseään "huoraksi,
joka ei ottanut miehiltä maksua", koska oli tiedostanut oman tilanteensa niin hyvin.
Vanhastaan sanotaan että "rehellisyys maan perii", mutta jos mies kertoo paneskelleensa ties kuinka montaa naista,
niin täällä baarissakin naiset helposti nostavat heti näkösuojaksi oma barrikaadinsa, ettei vain heitä voida syyttää
mistään vastaavasta tuhmuudesta, ei ainakaan missään julkisella paikalla. Hyi hyi sentään, millainen gigolomies olenkaan!
Kuitenkaan ei ole kysymys lainkaan mistään syyttelystä, ja jokainen on vastuussa ihan vaan omista synneistään.
Sitäpaitsi eihän mitään "eriäviä mielipiteitä" kannata esittääkään, ettei joudu muun puolueen epäsuosioon ja
kenties vaikka erotetuksi joukosta. Toisinajattelijathan on niin usein tuomittu ainaiseen yksinäisyyteen.
Olen sitä mieltä että vaikka "seksi vie ja taksi tuo", ihmisten omat itsekkäät pyrkimykset ovat
kuitenkin päällimmäisiä vaikuttimia periaatteessa aivan kaikessa toiminnassa tässä maailmassa.
Ihmissuhteetkin perustuvat siis perimmältään useimmiten vain oman hyödyn ja nautinnon tavoitteluun,
ja pahalta kalskahtava sana "hyväksikäyttäminen" on suurin piirtein tätä samaa asiaa käytännössä.
Sen takia myöskään ns. Puhdasta Rakkautta, jota jokainen niin paljon kaipaa, ei meinaa mistään löytyä.
Nykyisin olen ollut sattuneista syistä pitkiä aikoja ilman seksiä ja kokenut sen yleensäottaen varsin antoisaksi,
sen tähden että onhan planeetallamme todellakin paljon muutakin kivaa tekemistä kuin ylikorostunut seksi.
Asioissa on useimmiten vähintään kaksi eri puolta, mutta yleensä useampia muitakin huomion arvoisia puolia.
-
Olen itse ollut pitkässä avioliitossa aikoinani yli kaksikymmentä vuotta,
mutta "petin" vaimoani mennen tullen lähes jatkuvasti muiden naisten kanssa.
No ihan ensimmäisenä herännee uteliaisuus sitä kohtaan, että miksi "petin" on lainausmerkeissä. Oliko teillä jokin sopimus asian suhteen tms?
* )
-
Minä täysin ymmärrän pettämisen aiheuttaman tuskan ja surun. En vain itse koe seksuaalisessa mielessä petetyksi tulemisen kuuluvan niihin " graaveimpiin" tapahtumiin parisuhteessa. Minua voisi pettää monella muulla tavalla paljon pahemmin.
Olemme mieheni kanssa pettäneet entisissä liitoissamme. Minä olen varmaan pettänyt useammin kuin mies. No. Minulla on vähemmän parisuhteita tai seuruatelusuhteita kuin miehellä, vaikka sitten seksikumppaneita on ollut enemmän.
Todennäköisyys on suuri, että petämme toisiamme. Ja tiedostamme sen. Asiaa on puitu ja mietitty. Kyllä meillä on tavoitteena selviytyä, vaikka jompikumpi pettäisi. Seksi jonkun toisen kanssa ei kaada mitään. Meillä on jotain niin arvokasta ja merkityksellistä, että seksi parisuhteen ulkopuolella ei merkitse parisuhteen kriisiytymistä. Seksi toisen kanssa ei ole kummaltakaan pois.
Olemme myös puhuneet ns sessioista toisten kanssa. Sitä myöten on tullut entistä selvemmäksi, että kiinnostus jotakin muuta kohtaan kuin sitä omaa puolisoaan kohtaan ei ole pettämistä eikä se ole uhka "meille". Meillä ei ole lupa toimiabtoisen selän takana, mutta kun siihen ei ole ns mahdollisuuttakaan, kun jollakin tapaa on lupa, niin koko pettäminen menettää sisältönsä ja se ei ole sinäänsä mikään issue.
Ans olla jos mut petetään taloudellisessa mielessä. Voi olla vaikea enää sellaisen jälkeen haluta luottaa.
-
Minä täysin ymmärrän pettämisen aiheuttaman tuskan ja surun. En vain itse koe seksuaalisessa mielessä petetyksi tulemisen kuuluvan niihin " graaveimpiin" tapahtumiin parisuhteessa. Minua voisi pettää monella muulla tavalla paljon pahemmin.
Olemme mieheni kanssa pettäneet entisissä liitoissamme. Minä olen varmaan pettänyt useammin kuin mies. No. Minulla on vähemmän parisuhteita tai seuruatelusuhteita kuin miehellä, vaikka sitten seksikumppaneita on ollut enemmän.
Todennäköisyys on suuri, että petämme toisiamme. Ja tiedostamme sen. Asiaa on puitu ja mietitty. Kyllä meillä on tavoitteena selviytyä, vaikka jompikumpi pettäisi. Seksi jonkun toisen kanssa ei kaada mitään. Meillä on jotain niin arvokasta ja merkityksellistä, että seksi parisuhteen ulkopuolella ei merkitse parisuhteen kriisiytymistä. Seksi toisen kanssa ei ole kummaltakaan pois.
Olemme myös puhuneet ns sessioista toisten kanssa. Sitä myöten on tullut entistä selvemmäksi, että kiinnostus jotakin muuta kohtaan kuin sitä omaa puolisoaan kohtaan ei ole pettämistä eikä se ole uhka "meille". Meillä ei ole lupa toimiabtoisen selän takana, mutta kun siihen ei ole ns mahdollisuuttakaan, kun jollakin tapaa on lupa, niin koko pettäminen menettää sisältönsä ja se ei ole sinäänsä mikään issue.
Ans olla jos mut petetään taloudellisessa mielessä. Voi olla vaikea enää sellaisen jälkeen haluta luottaa.
Olen itse miettinyt tuota pettämisen pitämistä parisuhteen pahimpina asioina. Eräällä keskustelufoorumilla oli aikoinaan keskustelu siitä, jossa kysyttiin kumpaa asiaa käyttäjät pitävät pahempana asiana, pettämistä vai hakkaamista parisuhteessa. Huolestuttavan moni vastasi, että pettäminen on pahempi asia. Tämä pisti miettimään. Toki pettäminen on tuomittava asia, mutta aivan yhtä paha asia tai pahempikin asia on väkivallan käyttö parisuhteessa. Väkivalta on jopa ehkä vielä pahempikin asia, koska siinä itselleen rakas ihminen oikeasti tekee pahaa sinulle ja satuttaa sinua. Pettäminen taas, varsinkin jos se tapahtuu vain kerran, voi olla vain virhe ja yleensä kuitenkin seurasta jostakin, kuten parisuhteen ongelmista ja kaikki kuitenkin tekevät virheitä.
Olen myös miettinyt omaa suhtautumistani, jos mua petettäisiin suhteessani. Riippuu toki minkälaisesta pettämisestä on kyse, onko kyseessä baarireissulla humalassa tapahtunut pettäminen vai pitkään kestänyt salasuhde. Jos oma kumppanini paljastaisi pettäneensä minua esimerkiksi baarireissun aikana, sen voisin vielä ehkä antaa anteeksi. Mutta olisiko suhteella enää jatkoa tämän jälkeen - siitä en osaa sanoa, koska luottamus olisi varmaan joka tapauksessa saanut kolauksen.
-
Ilman lupaa ja toisen tietämättä, eikä kerro/valehtelee näin tiivistettynä.
Tämä
Ans olla jos mut petetään taloudellisessa mielessä. Voi olla vaikea enää sellaisen jälkeen haluta luottaa.
Mä olen aina sanonut, että jos suhteesta pääsee rahalla, niin se on halpaa.
-
Tuon juuri ymmärränkin (siis mitä perhonen sanoi). Tietyllä tapaa. Mutta kun toisaalta taas en. Miksi seksi toisen ihmisen kanssa on jotenkin enemmän kuin jumalia luova keskusteluhetki kahvin lomassa. Miksi luottamusta ei horjuta mieletön yhteys henkisesti, mutta fyysinen kosketus romuttaa kaiken. Seksi kun ei vain ole se the ydin, kaikki merkityksellisin, syvin ja arvokkain asia, mitä voin kokea toisen ihmisen kanssa.
Ja voi, kuinka merkittävää onkaan hyvä seksi, mitä kaikkea se merkitseekin, tasapainoisessa elämässä! En sitä tarkoita vaan että kuinka paljon merkityksellisempää on "me" ja mitä niin hiton isoja arvoja se pitää sisällään verrattuna siihen, että joku ihminen saa mielihyvän nousemaan, ilon pilkahtamaan ja munan nousemaan tai alushousuissa kutisemaan.
Minä en omista miestäni enkä omista jokaista hyvältä tuntuvaa kahvihetkeä jonkun toisen kanssa. Mikään hyvä ei ole meiltä tai toiselta pois, koska me yhdessä olemme jotain niiiiiin merkityksellistä.
Kun tämän tunteen saisi kaikille mustasukkaisille ihmisille sieluun kiinni.
-
Ilman lupaa ja toisen tietämättä, eikä kerro/valehtelee näin tiivistettynä.
Tämä
Ans olla jos mut petetään taloudellisessa mielessä. Voi olla vaikea enää sellaisen jälkeen haluta luottaa.
Mä olen aina sanonut, että jos suhteesta pääsee rahalla, niin se on halpaa.
Mitä tarkoitat?
-
Ilman lupaa ja toisen tietämättä, eikä kerro/valehtelee näin tiivistettynä.
Tämä
Ans olla jos mut petetään taloudellisessa mielessä. Voi olla vaikea enää sellaisen jälkeen haluta luottaa.
Mä olen aina sanonut, että jos suhteesta pääsee rahalla, niin se on halpaa.
Mitä tarkoitat?
Tarkoitan, että mieluummin maksan aikojen takaisesta suhteestani, kuin olisin jäänyt siihen. Siltikin kuulen siitä vieläkin paskapuheita.
-
Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon pettäminen antaa tietynlaisen stigman pettävälle ihmisille. Jos joku pettää, hän saa äärettömästi paskaa niskaansa ja todennäköisesti huonon maineenkin. Näitäkin tapauksia ilmeisesti on, jossa erotilanteessa vedotaan puolison pettämiseen ja siihen, kuinka se vaikuttaa puolison vanhemmuuteen. Vaikka kyllähän pettävä ihminen voi olla hyvä vanhempi lapselleen, vaikka ei olisikaan hyvä puoliso kumppanilleen.
Sitten taas jos joku on ollut väkivaltainen suhteessa. Juu kyllähän varsinkin naistenhakkaajista varoitellaan, mutta kummasti kyllä nää naistenhakkaajatkin tuntuu aina saavan uusia naisia. Vai onko tässä kyse vain siitä ilmiöstä, että jotkut naiset haluavat rentun miehen itselleen?
Ehkä siksi pettäminen koetaan niin pahana asiana, koska varsinkin naiset tuntuvat kokevan seksin enemmän tunteellisena asiana ja yhdistävät seksin rakkauteen. Onhan tämä toisaalta totta, mutta toisaalta voihan seksiä harrastaa, vaikka ei olisi yhtään tunteita mukana.
-
Mies tullessaan seksuaalisesti torjutuksi eli eläessään selkeästi vähemmällä tai vajaammalla seksimäärällä, mitä kaipaisi, kokee ettei ole hyväksytty ja arvostettu ja se ajaa hänet hakemaan seksiä.
Tuossa tiivistyy mainiosti oma kokemukseni parissakin suhteessa. Eli myös naisella voi olla näin. (Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -kirjassahan tuollaista tilannetta hyvin kuvataan.) Toki tuo ei sulje pois sitä, että samaan aikaan voi kokea myös tunnetasolla läheisyyden tai arvostuksen puutetta.
Ihmisten kokemuksia lukiessa ja kuunnellessa alkaa tuntua, että yleisimpiä yhdistäviä tekijöitä pettämistilanteissa on se, että parisuhteessa ei pystytä avoimesti puhumaan tunteista, haluista ja toiveista. Siitä, mikä kullekin elämässä ja suhteessa on tärkeää. Jos ihminen ei koe tulleensa kuulluksi suhteessa, hän tuskin tuntee olevansa arvostettu ja hyväksytty.
Aroista asioista puhuminen on monesta syystä vaikeaa, mutta sitä pitäisi uskaltaa tehdä, jotta toimiva keskusteluyhteys säilyy. Sitä en tiedä, kuinka paljon toista voi (tai kannattaa) puhumiseen painostaa/rohkaista painokkaasti. On tullut asiaa erinäisiä kertoja elämässä mietittyä. Vääränlaisesta painostamisesta lienee enempi haittaa kuin hyötyä.
-
Hän oli itse nimittäin ollut ainakin sadan
miehen kanssa sängyssä ennen minun tapaamistani, ikäänkuin huora joka ei ota palkkiota.
Sori off-topic mutta voi jum***uta mikä kommentti.
Millonhan tämä naisten huorittelu loppuu. Itse kehuu pettäneensä ja panneensa vuosikausia mutta nainen on huora. Käy niin vihaksi.
-
^^ Off Topic, mutta pakko kompata Pinksua. Huora jakaa maksusta, piste. Maailman vanhin ammatti sitä paitsi. Eikä ole mitenkään oikeesti relevanttia huoritella naista sillä perusteella kuinka montaa on pannut elämänsä aikana. So what? Joku tykkää seksistä ja toiset sanaristikoista.
Ei mulla muuta, jatkakaa.
-
Hän oli itse nimittäin ollut ainakin sadan
miehen kanssa sängyssä ennen minun tapaamistani, ikäänkuin huora joka ei ota palkkiota.
Sori off-topic mutta voi jum***uta mikä kommentti.
Millonhan tämä naisten huorittelu loppuu. Itse kehuu pettäneensä ja panneensa vuosikausia mutta nainen on huora. Käy niin vihaksi.
Itsekin haistoin vahvan ironian käryn tässä. Naisten pitäisi tulla miesten käyttöön suoraan pakastimesta eikä mitään edellistä elämää saa olla ollut? Hyvää päivää.
-
Pettämisasiaan vaikutti melkoisesti myös se että exäni oli aivan umpivanilja, joten minun
täytyi etsiä kaikki kinkyseurani muualta, koska sitä ei häneltä saanut missään muodossa.
Exäni sanoikin että jos menen peuhaamaan muiden naisten kanssa niin siitä vaan,
kunhan hänelle ei tule siitä mitään tietoa. Hän oli itse nimittäin ollut ainakin sadan
miehen kanssa sängyssä ennen minun tapaamistani, ikäänkuin huora joka ei ota palkkiota.
Minä en kutsunut häntä koskaan huoraksi, vaan hän itse vertasi itseään "huoraksi,
joka ei ottanut miehiltä maksua". Vanhastaan sanotaan että "rehellisyys maan perii",
mutta jos mies kertoo paneskelleensa ties kuinka montaa naista, niin täällä baarissakin naiset helposti
nostavat heti näkösuojaksi oma barrikaadinsa, ettei vain heitä voida syyttää mistään vastaavasta
tuhmuudesta, ei ainakaan missään julkisella paikalla. Hyi hyi sentään, millainen gigolomies olenkaan!
Kuitenkaan ei ole kysymys lainkaan mistään syyttelystä, ja jokainen on vastuussa vain omista synneistään.
Sitäpaitsi eihän mitään "eriäviä mielipiteitä" kannata esittääkään, ettei joudu muun puolueen epäsuosioon ja
kenties vaikka erotetuksi joukosta. Toisinajattelijathan on niin usein tuomittu ainaiseen yksinäisyyteen.
Minun mielestäni tuo itsensä huoraksi tituleeraaminen kertoo enemmänkin siitä, miten hän koki suhteensa sinuun, kuin muihin miehiin. Onpa jännä, ettei hän halunnut kanssasi jakaa mitään bdsm-suuntaista, vaikutathan kuitenkin niin mukavalta mieheltä.
Olettaisin tässä olleen perinteisen suomalaisen riemuavioliiton, jossa puolisoihin runkataan (velvollisuusseksi ftw) ja tarpeet tyydytetään muualla, koska järjestely edes jollain tasolla toimii. Tuttu helvetti on monesti turvallisempi, kuin tuntematon taivas. Toivon ainakin, että vaimoasi on joku talutellut aina välillä, että on hänkin saanut haluamansa; niitäkin liittoja kun on joissa nainen oikeasti istuu patakinttaat käsissä kotona, kun mies huitelee reissuillaan. Muistan erinäisenkin kiltin kotirouvan, joka patoutuneen seksuaalisen energian vapauttaessaan muuttuu sellaiseksi syöjättäreksi, että tällainen kiltti maalaispoika on joutunut vähän painimaan saadakseen pideltyä moisen naaraan.
Hankala äkkiseltään kuvitella arkaaisempaa tapaa mitata miestä tai naista, kuin seksikumppanien määrä. Ei minua kiinnosta mitä kumppanini on tehnyt aikaisemmin, tai kenen kanssa. Hyvä että on harjoitellut.
-
Onhan valehtelu ja sopimuksen rikkominen vastoin yleistä moraalikoodistoamme - ja jos selkeästi luvatta käy vieraissa, niin tähän kategoriaanhan se helposti sopii.
Mutta mikä pettämisestä tekee sellaisen majesteettirikoksen kuin tässäkin keskustelussa on esille tuotu ja nähtävästi yleisesti nykyään sekä kinky- että vaniljapiireissä ajatellaan? (Jo sanavalinta on varsin värittynyt, mutta käytetään nyt sitä kun se tämän threadin otsikkona on - voisi puhua myös vaikkapa vieraissa käymisestä, parisuhteen ulkopuolisistä suhteista tai salasuhteista.)
Keskustelussa viitattiin, kuinka jossain muualla mielipiteet olivat jakaantuneet parisuhdeväkivallan ja pettämisen tuomittavuuden suhteen niin, että toiset pitivät pettämistä hakkaamista pahempana. Minusta on hämmentävää huomata, että näitä kahta asiaa ylipäätään asetetaan järjestykseen. Jos nyt oletetaan tilanne, jossa parisuhteessa on jonkinlainen tiukka yhteisymmärrys siitä, että muiden kanssa ei harrasteta seksiä, pettäminen on tietenkin tämän sopimuksen rikkomista - kuten vaikka se, että lupaa viettää enemmän aikaa yhdessä mutta ottaakin lisää töitä, tai että lupaa tulla aikaisin kotiin mutta vetääkin hirmuisen allnighterin baarissa ja ilmestyy seuraavana päivänä hyytelönä takaisin. Tai erityisesti: se, että menee naimisiin, mutta haluaakin erota. Tosin näissä(kin) verrokeissa parisuhteen toinen osapuoli kärsii, toisin kuin sellaisessa pettämisessä, joka pysyy salassa.
Jos joku kulttuuriantropologi tarkkailisi seksuaalikulttuuriamme avoimin silmin, ilman ennakko-oletuksia kuin tuntemattoman heimon pariin saapunut tutkimusmatkailija, tämä varmasti panisi ihmetellen merkille, miksi sarjallinen ei-yhteisymmäryksessä tapahtuva polygamia (sarja parisuhteita, joissa toinen osapuoli tulee jätetyksi ja toinen siirtyy aina uuteen suhteeseen) on yhteisössä täysin hyväksyttyä, mutta samanaikainen polygamia (useita seksikumppaneita samanaikaisesti ilman kaikkien keskinäistä yhteisymmärystä) on voimakkaasti tuomittua.
Missä nimenomaan seksistä nimenomaan fyysisenä tekona (yhdynnästähän tässä kai tyypillisesti puhutaan mutta otetaan nyt suuseksit ym. mukaan ettei mene ihan saivarteluksi) on julistettu sellainen sakraali homma, että sitä koskeva petos - puoliso onkin harrastanut sitä myös jonkun muun kanssa - on pahinta, mitä voi tapahtua? Tai milloin? Koen, että tässä ollaan jonkinlaisen uuskonservatismin äärellä, ja arvelen, ettei suhtautuminen seksuaalimoraaliin ole aina ollut näin jyrkkää. Kulttuurisesta asiasta on kysymys, ei luonnolaista.
Jos lukee Kunderaa, Henry Milleria, Henrik Tikkasta, Anais Niniä, aiemmilta vuosikymmeniltä välittyy aika erilainen ihmiskuva mitä parisuhteen luonteeseen tulee. Ja ajatelkaa ranskalaisia! Ranskalaisissa elokuvissa sekä miehet että naiset käyvät sujuvasti virkistäytymässä vieraissa vuoteissa ja toinen osapuoli ottaa asian enintään kohauttamalla olkapäitään ja sytyttämällä savukkeen. Francois Mitterandin hautajaisissa vaimo ja rakastajatar tyttärineen olivat muina naisina vierekkäin. Mutta osaavat saksalaisetkin, Bertold Brecht tuli Suomeen natseja pakoon niin, että mukana oli vaimo, rakastajatar ja sihteeri (jonka kanssa oli kai jotain sutinaa). Ehkä uuskonservatismi parisuhdeasioissa on angloamerikkalaista vaikutusta, manner-Euroopan sivistysmaita kun se ei näyttää haittavaan? Toki tälle esimerkkien listalle soisin enemmän naisia sukupuolten tasa-arvon nimessä - vaikka olihan meillä Suomessa sentään valtakunnan epävirallisena ensimmäisenä naisena Sylvi Kekkosen kuoleman jälkeen Anita Hallama, joka oli tahollaan naimisissa. Ei näistä rouvista ja herroista kukaan kuulunut Facebookin "Polyamoria"-ryhmään, enkä usko että mikään näistä suhteista oli alkanut lupia kyselemällä.
Ehkä oma ymmärtämättömyyteni moralisoinnille on vain perua siitä, että en ole omistushaluinen enkä siksi oikein kykene ihan todella ja täydellä eläytymisellä sympatisoida sitä tässäkin keskustelussa kuvailtua tuskaa, joka puolison vieraissa hyppäämisestä aiheutuu. Siksi yritäin tässä kai horista, ettei kaikkea nyt tarvitse ottaa niin kuolemanvakavasti, parisuhteessakaan.
Paitsi... On ällöttävää, jos ottaa veitseen voita enemmän kuin levittää leivälle, ja sitten pyyhkii sen lopun siitä veitsestä siihen voirasian reunaan! C:-)
-
Onhan valehtelu ja sopimuksen rikkominen vastoin yleistä moraalikoodistoamme...
Ehkä oma ymmärtämättömyyteni moralisoinnille on vain perua siitä, että en ole omistushaluinen enkä siksi oikein kykene ihan todella ja täydellä eläytymisellä sympatisoida sitä tässäkin keskustelussa kuvailtua tuskaa, joka puolison vieraissa hyppäämisestä aiheutuu. Siksi yritäin tässä kai horista, ettei kaikkea nyt tarvitse ottaa niin kuolemanvakavasti, parisuhteessakaan.
Miten samaa mieltä olenkaan kanssasi!
Helposti tämä yhteinen näkökulmamme koetaan toisesta leiristä vaatimuksena olla olematta mustasukkainen tai omistushaluinen. Kuin nämä tunteet tai piirteet olisivat vielä kypsymättömän ihmismielen vitsauksia ja tavoitteena olisi kasvaa niistä eroon tavalla tai toisella.
Itse haluan alleviivata, että on luonnollista tuntea mustasukkaisuutta tai haluta omistaa tai tuntea omistavansa. Varmasti jokainen tuntee näitä tunteita jollakin tasolla. Paljon olennaisempia asioita mielestäni on terve itsetunto ja itsensä arvokkaana sekä merkityksellisenä pitäminen ilman riippuuvuutta ympäristöstä ja luottamus toisiin ihmisiin, tärkeimpänä omaan puolisoonsa. Jos kamppailee itselleen riittävyyden ja itsensä hyväksymisen kanssa, ja jos ei parisuhde ei sisällä tietoista sitoutumista ja luottamusta yhteiseen tulevaisuuteen, niin puolison kiinnostus seksuaalisesti toisia ihmisiä kohtaan voi olla musertavaa. Ja se saakin olla sitä.
Mutta kuinka vapauttavaa on todeta, että toisen ihmisen teot eivät ole itseltä pois, luottamus ei ole riippuvainen toisen ihmisen teoista vaan omasta tahdosta luottaa ja että "me" olemme niin merktiyksellistä, että uskallamme myöntää tarvitsevamme elämään paljon muitakin ihmisiä kuin vain toisemme.
Jos ottaa liikaa voita veitseen ja ehtii levittää sitä leivälle, niin sen ylimääräisen voin voi laittaa takaisin rasiaan (siis tietenkin siihen reunaan ensin, mutta siitä sitten se nokare pitää törkkäistä muun voin sekaan), jos siihen ei ole tarttunut leivän muruja tai maksamakkaran jämiä. Eli rasiaan laitettava voi pitää olla tahratonta ja uudelleen käytettävissä ilman secondhand makuja :)
-
Itselleni pettäminen on juuri lähinnä tätä yhteisten sopimusten rikkomista ja valehtelua. Mutta onhan se nyt eri asia valehteleeko että "join baarissa vain 2 bisseä", kun todellisuudessa joikin viisi. Vai valehteleeko jostain isommasta jutusta, esim lapsien olemassa olosta.
En näe itseäni yksiavioisena, mutta en ole myöskään siitä kevyimmästä päästä lähtemään jonkun randomin matkaan esim baarista. Parisuhteessa minulle ei ole ongelma, jos kumppani hakee ulkopuolelta jotain sellaista, mitä minä en pysty antamaan. Ja näin toimin myös itse, jos kumppani ei pysty antamaan jotain mitä itse haluan/tarvitsen. Seksi ja seksuaalisuus on kuitenkin sen verran merkittävä ja hauska osa elämää, että siitä pitää voida nauttia. Ja tuollaisesta kuviosta ei tule pettämistä, jos molemmat toimii yhdessä sovittujen "sääntöjen" mukaan.
Kyllä tuollaisessa tilanteessa voi kokea tietenkin mustasukkaisuutta ja omistushalua, ne kuuluvat ihmisen luonteeseen siinä kuin muutkin piirteet. Eri asia on sitten miten nuo tunteet pystyy käsitellä. Tunnen niitä itsekin välillä, mutta ne ovat ohimeneviä hetkiä, aivan kuin joku muu ärsytyksen tunne jostain asiasta.
Ongelman niistä pystyy tehdä minulle valehtelemalla asioista, valheista kun tuppaa jäämään AINA kiinni. Siinä alkaa luottamus karista ja epäilys herätä. Yleensä siinä kohtaa sitten itse häivynkin kuvioista kun luottamus lähtee. Valehtelu ei vain ole itselleni sellainen, mitä hyväksyisin ja saatan kimpaantua kovastikkin. Ehkä olen tämän asian tiimoilta menneisyyteni vanki.
-
Voihan olla että tavanomainen moraalimme periytyy paljolti ajalta pari sukupolvea taaksepäin, jolloin suhteilla saattoi olla lievää pahoinpitelyä paljon pahempia seurauksia, sellaisia kuin kuppa tai tippuri (ilman antibioottihoitoja).
Tuohan on yksi vanha perustilanne, että tauti tulee itselle, puoliso jää kiinni pettämisestä kun tauti ilmoittaa petetylle että nyt tässä on jotain ollut meneillään, mitä ei ole yhdessä päätetty.
Sekin vielä, että sukupuolisuhteilla on, voi olla, syviä emotionaalisia seurauksia, tyyliin että vieraissa käyneellä puolisolla voi olla outo poissaoleva mielentila - ja salailu ja kieltäminen tuo umpimielisyyteen vielä pahan lisän. Kun ei saa sitä kunnon panoa, kun voimat on käytetty toisaalla. Mustasukkaisuus ja raivo on erittäin luonnollinen ja oikeutettu reaktio tuollaiseen.
Taiteilijoilla on yleensä ollut epäsovinnaisempi moraali - luovuuteen kuuluu sekin, että toteuttaa seksuaalisuutta spontaanisti...se että onko tuon jutun kanssa avoin vai tekopyhä, sillä on merkitystä.
Tämä tavanomainen moraali, että koetetaan toteuttaa tiukkaa yksiavioisuutta, ajattelematta, että se on vaikeaa, ja yksi partneri ei välttämättä kaikkiin tarpeisiin pysty vastaamaan, kyllästyminenkin voi olla pitkissä suhteissa ihan normaalia, ja petetään sitten toisaalta salaa, ja sitten erotaan ja koetetaan seuraavan kanssa. Se voi olla tuhoon tuomittu kaava.
Olisiko väljempi "yksiavioisuus" tai siis pitkät ihmissuhteet helpompia jonkinlaisen avomielisyyden ja sivusuhteiden sallimisen kautta, tuo ranskalainen malli siis. Siitä oli jo tuolla ylhäällä puhetta. Voi olla. Sallivaa suhteellisuuden tajua, sitäkö tarvittaisiin.
-
Mä nään tän "pettämisen" liittyvän ihmisen perusturvallisuuden tarpeeseen. Siis sen että se on niin tuomittua ja paha. Meillä yhdistyy kovin rankat vaatimukset ydinperheelle. On monogaminen parisuhde jonka varassa tulisi olla sekä emotionaalisten että aineellisten tarpeiden täyttäminen. Siinä kasvatetaan niin lapset kuin hoidetaan aikuisten henkinen ja fyysinen onnellistuttaminen.
Ennen avioliitto oli enemmän yhteiskunnallinen perusyksikkö jolloin ulkopuoliset suhteet (varsinkin miehen) olivat arvollisesti merkityksettömämpiä; ne eivät uhanneet instituutiota joka oli niin naisen kuin lasten turvaksi luotu ja yhteisöllisesti varjeltu. Nyt kun avioliitto perustuu enemmän tunnearvoille niin se myös heiluu helpommin. Siksi moralismi ja uuskonservatismi. Suvulla ja yhteisöllä kun on muutenkin vähemmän turvaa tuovaa merkitystä nykyään; ihmiset ovat individualismissaan yksinäisempiä ja irrallisempia. Puoliso on usein pääasiallinen emotionaalisen turvallisuuden lähde.
Lisäksi kun naiset ovat saavuttaneet taloudellisen itsenäisyyden niin myös naisten tarpeet, tai niiksi länsimaisittain mielletyt tunnetarpeet, ovat nousseet merkityksellisemmiksi. Naiset voivat hakea sitä mitä tarvitsevat toisella tapaa kuin ennen. Miesten paineet ja rooliodotteet muuttuvat tämän myötä myös.
Se sitten miten kukakin arvottaa itse, sukupuoleen katsomatta, tai kuinka haluaa tehdä omat valintansa omien tarpeidensa ja arvojensa pohjalta on aika hankalaa vielä näissä rooliodotteissa mitä meillä täällä lännen ihmemaissa vallitsee.
Sosiaalisina -perusteiltaan sosiaalisina ja yhteisöllisinä- emme voi sooloilla ihan miten vain. Meitä kun ohjaa yhteenkuuluvuuden ja kontaktin sekä hyväksynnän hakeminen lajitovereista.
-
Se sitten miksi koemme valehtelemisen pahana liittyy tarpeeseemme aitoihin kontakteihin, yhteyden tarpeeseemme. Jos toinen valehtelee, tai ei ole totta, meille, niin kohtaaminen estyy. Ja kun kohtaaminen estyy niin emme saa vuorovaikutuksen tarvettamme tyydytettyä. Yhteytemme katkeaa.
Ja koska nykyään painopiste on juuri parisuhteella ja sen toimivuudella (ei niinkään taloudellisella ja yhteiskunnallisella tukiyksiköllä joka tuottaa ja sosiaalistaa tulevat kansalaiset), niin vaatimuksemme suhteen pysyvyydelle on todella kova. Mikään ei ole niin vaikeata kuin olla aito ja kohdata niin itsensä kuin toinen ihminen - vapaaehtoisesti - intiimissä suhteessa kaikilla tasoilla.
-
Tuli mieleeni aihe, joka on nykyään paljon pinnalla. Nimittäin pettäminen. Pettämisestähän puhutaan paljon mediassa ja ilmiönähän se on yleinen - oliko niin, että jopa puolet ihmisistä pettää kumppaniaan?
Mikä oikeastaan ajaa ihmiset pettämään? Yleensähän pettämistä perustellaan sillä, ettei suhteessa ole ollut tarpeeksi seksiä, mutta onko pettäminen kuitenkin lopulta vain seurasta siitä, ettei ongelmista osata puhua ja puhumisen ja tekojen sijaan päädytään pettämään toista? Useinhan pettämistä perustellaan myös sillä, ettemme me ihmiset olisi yksiavoisia, mutta onko tämäkään selitys sille, miksi ihmiset pettävät?
Tuli tämä ketju mieleen kun törmäsin tähän TED Talkiin: "Why Do Happy Couples Cheat?".
http://youtu.be/P2AUat93a8Q
Ideana tässä ensinnäkin, että pettäjä pysyy suhteessaan koska on suurilta osin siihen tyytyväinen. Muutenhan hän eroaisi.
Toinen kiinnostava ajatus tuossa esityksessä on se, että pettäjä harvemmin haluaa pois avioliitostaan/primäärisuhteestaan, hän vaan haluaa pois siitä muotista johon se suhde on hänet lokeroinut. Salasuhde ei siis niinkään ole tarve löytää uusi kumppani, vaan tarve löytää uuden Minän. Tuntea taas elävänsä täysillä. Toteuttaa taas niitä osia Minuudestaan, jolle nykyinen (itse tehty) rakennelma ei enää anna tilaa. Mutta samalla ei halua sitä rikkoakaan.
Luennossa (20min) psykologi antaa myös vinkkejä petetyille. Ja toteaa että yhdessä pysyminen pettämisen jälkeen voi olla haasteellista, koska yleinen asenne pettämistä kohtaan on tuomitsevaa: "jätä se". Hän selittää myös miksi pettäminen tuntuu niin pahalta uhalta (koska se kyseenalaistaa petetyn omakuvaa ja arvoa). Hän kuitenkin myös toteaa, että suurin osa suhteista jossa toinen on jäänyt kiinni pettämisestä, jatkuvat.
Tuossa vaan lyhyesti siitä mitä siinä luennossa on, paljon muutakin halusta, desire vs intimacy jne.
-
Itselleni pettäminen on juuri lähinnä tätä yhteisten sopimusten rikkomista ja valehtelua. Mutta onhan se nyt eri asia valehteleeko että "join baarissa vain 2 bisseä", kun todellisuudessa joikin viisi. Vai valehteleeko jostain isommasta jutusta, esim lapsien olemassa olosta.
En näe itseäni yksiavioisena, mutta en ole myöskään siitä kevyimmästä päästä lähtemään jonkun randomin matkaan esim baarista. Parisuhteessa minulle ei ole ongelma, jos kumppani hakee ulkopuolelta jotain sellaista, mitä minä en pysty antamaan. Ja näin toimin myös itse, jos kumppani ei pysty antamaan jotain mitä itse haluan/tarvitsen. Seksi ja seksuaalisuus on kuitenkin sen verran merkittävä ja hauska osa elämää, että siitä pitää voida nauttia. Ja tuollaisesta kuviosta ei tule pettämistä, jos molemmat toimii yhdessä sovittujen "sääntöjen" mukaan.
Aamen
Itse olen suoraan sanonut, että jos minä en riitä voi baarista hakea lisää, kunhan vain kertoo suoraan sitten kun en enää kelpaa ollenkaan.
Siihen saakka odotan kotona kiltisti.
-
Toinen kiinnostava ajatus tuossa esityksessä on se, että pettäjä harvemmin haluaa pois avioliitostaan/primäärisuhteestaan, hän vaan haluaa pois siitä muotista johon se suhde on hänet lokeroinut. Salasuhde ei siis niinkään ole tarve löytää uusi kumppani, vaan tarve löytää uuden Minän. Tuntea taas elävänsä täysillä. Toteuttaa taas niitä osia Minuudestaan, jolle nykyinen (itse tehty) rakennelma ei enää anna tilaa. Mutta samalla ei halua sitä rikkoakaan.
Tän mä allekirjoitan. Mä en parisuhteessani kokenu pettäväni kertaakaan. Kumppani oli toista mieltä, eikä tajunnut mun ajatusta siitä, ettei mun touhuilut muualla ole häneltä pois, vaan ehkä jopa parisuhteen ja Ainoan Oikean Ydinperheen pelastus. Ja koska emme koskaan päässeet yksimielisyyteen asiasta, oli viisainta erota.
Myönnän myös, että edellämainittu on äärimmäisen itsekästä ja kusipäistä sitä petettyä kohtaan. Siksi ero oli elämäni toiseksi paras päätös. Koska en halunnut sitä tärkeää ihmistä satuttaa yhtään enempää kuin olin jo tavallaan tahtomattani satuttanut.
-
Itse luulisin useimpien pettävän siksi, että se lähtökohtaisesti on tosi kivaa. Siis seksi vieraissa, ei pettäminen petoksena. Moraalikysymyksiin en halua ottaa kantaa, liian työlästä.
-
Jos lähden rakentamaan yhteistä kotia, perhettä, tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa, minun pitää voida luottaa häneen kuin peruskallioon, syvemmin kuin itseeni. Siihen väliin ei mahdu valehtelemista eikä selän takana toimimista. Sinänsä on ihan sama kenelle se toinen elimiään levittelee, mutta kumman hän pelastaa palavasta talosta, minut vai hoitonsa? Lisäksi haluan olla tasan tarkkaan varma siitä, että lapset joita hoidan ja kasvatan ominani ovat omiani, minusta siinneitä.
Se että tässä kontekstissa tapahtuvan luottamuksen häikäilemättä pettäminen saattaa johtaa todellisiin primitiivireaktioihin on minusta vallan ymmärrettävää.
Toisen tyyppiset, toisenlaisille perustoille rakentuvat suhteet sitten aivan toinen juttu.
* )
-
Ne kyllä vois heittää ulos kaapista ketkä pyörii näissä piireissä vaimolta tai tyttöystävältä salaa...
-
^ Miksi? Mitä hyvää sillä saisi aikaan?
Menee offtopiciksi, mutta jatkan silti. Ajattelin joskus aiemmin, että pettäminen on kohtalaisen mustavalkoista. Siinä on väärin tekevä pettäjä, ja sitten kaikki empatiapisteet keräävä petetty. Hieman enemmän aiheeseen perehdyttyäni en pidä kuviota enää ollenkaan mustavalkoisena. Kelläpä siinä on varaa olla moraalipoliisi. Ihmiset kantavat itse tekojensa seurauksista monenlaisia kustannuksia.
-
^Kyllä mun mielestä pitäisi aina olla selkärankaa myöntää kumppanilleen touhunsa/touhuta avoimesti salailematta, kumppanille kertoen ja tätä näin kunnioittaen. Jos ne omat touhut ei kestä päivänvaloa ei ansaitse sen enempää sitä kumppania kuin muitakaan suhteita tai hienotunteisuutta. Siitä on konsensuaalisuus kaukana jos tietämättään joutuu jakamaan toisen.
Ja olen itse pettänyt eli en vaan moralisoi vaan pidän huonona käytöksenä itselläkin.
Maailman paskin läppä ja itsensä kumoava lausahdus mun mielestä kun haetaan "salaseuraa luottamuksella".
-
Jatkan offtopiccia. Ehkä tästä saisi hyvän erillisen maraton-ketjun?
Tietysti on ideaalia, että kaikki voisivat touhuta avoimesti ja kumppanit suhtautuisivat siihen myönteisesti jne. Todellisessa maailmassa näin ei kuitenkaan ole. Edelleen on ideaalia, että silloin ihmiset olisivat jämptejä ja lopettaisivat epätyydyttävän suhteen, mutta näinkään ei todellisessa maailmassa aina tapahdu monista syistä.
Se mikä itselläni muutti suhtautumista pettämiseen vähemmän mustavalkoiseksi, oli yksinkertaisesti erilaisten kokemustarinoiden lukeminen. Pettämistä edeltävästi parisuhde on usein mennyt heikompaan janaan, ja parisuhteessa on 2 osapuolta jotka sen ovat aikaan saaneet. Ja edelleen, ei ole vain yhtä elämäntarinaa siitä, miten pettämään ryhtynyt on yrittänyt saada petettyä keskustelemaan asioista, panostamaan suhteeseen tai vaikka pariterapiaan, ja syystä tai toisesta muutoksia ei ole sitten tapahtunut. Ihmisillä on monenlaisia syitä ja tilanteita, joissa he ovat "jumissa" suhteessaan. Jotkut valitsevat yhden pettämiskerran, ja ehkä siten tajuavat suhteesta lähteä. Jotkut valitsevat pitkään kestävän kaksoiselämän. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ja joo, minustakin on maailman paskin läppä "salaseuraa luottamuksella". Enkä haluaisi, että sellaista ilmiötä kuin "pettäminen" olisi olemassa ollenkaan. Se nyt vaan kuitenkin on, ja se on monisyinen ilmiö jos haluaa mennä ensimmäisiä tunnereaktioita pidemmälle miettimään asiaa.
-
^Ihan ilman tunnereaktioitakin, syitä voi olla kyllä ja selityksiä, mutta ei se mun mielestä sitä muuta että kumppanilleen reilua on vain joko olla pettämättä tai lähteä suhteesta, helppoa en sen ees sanonut aina, jos koskaan, olevan.
-
Hmm. Miksi olla reilu kumppanille, joka ei ole itseä kohtaan ollut reilu? (Joo, käsitän, että omien arvojen noudattaminen on oman itsen kunnioittamista ja sitä kautta oman selkärangan pitäminen on myös itselle hyvää tuovaa.)
Joo, voi se olla moraalin kannalta korkeatasoista toimintaa olla reilu kumppanille, mutta kun elämässä on eriskummallisia tilanteita, joissa ei välttämättä ole selkeää edes se, että mikä olisi se eettisin tapa toimia koko tilanteen kannalta.
-
Valehtelu on valehtelua vaikka sen voissa paistaisi.
Eye for eye makes everyone blind, ei se toisen käytös oikeuta omaa paskamaisuutta, silloin pitää lähteä eikä jäädä omaa "mukavuudenhaluaan".
-
Minullakin on kirkas otsa ja vahvat mielipiteet....vittumaista vaan kun kaikki ihmiset on erilaisia, tätäkautta 2 ihmisen (en ota kantaa noihin pölypalloihin) suhteet on siis helposti 2x monimutkaisempia ja erilaisempia. Aika turha minusta moralisoida mikä on oikein ja mikä on väärin, se oman suppean suppilon läpi katsoen. Tossa ollaan äkkiä tilanteessa missä aletaan arvottamaan toisten muitakin juttuja, koska Minä olen jotain mieltä ja Minä olisin tehnyt näin.
Pettäminen on perseestä, petetyksi tuleminen on perseestä....mutta on ihmisellä oikeus tavoitellaa onneaan, mitä tuokin sitten kellekkin meinaa.
-
En välttämättä sanoisi, että pettämisessä kyse on aina mistään mukavuudenhalusta. Ja kyllä, tottakai valehtelu on valehtelua.
Ihan noin niinku elävän elämän esimerkkinä, ystävä on siinä kaksoiselämä-tilanteessa. Parisuhteesta ei halua lähteä, koska suhteessa on lapsi, jolle hän on ainut turvallinen lähiaikuinen. Parisuhteen toisen osapuolen käytös on kuvautunut rankasti hyväksikäyttävänä ja muutenkin voisi sanoa, että sairaana. Ystävällä ei kuitenkaan ole laillista oikeutta lapseen. Niinpä hän on sallinut itselleen kaksoiselämän, minkä voimin jaksaa olla suhteessa ja pitää huolta lapsesta. Ehkä joskus vielä lähteäkin suhteesta.
En koe, että tuossa kohtaa voisi puhua mistään mukavuudenhalusta tai huvikseen pettämisestä tms. Valinnoilla on seurauksensa, ja joskus mikään vaihtoehto ei ole hyvä, ja niistä valinnoista myös pettäjä kantaa niitä kustannuksia. Eikä se ole välttämättä niinkään, että pettämättä jättäminen lopulta olisi se paras vaihtoehto kokonaisuuden kannalta.
-
Tarkoituksella kertomatta jättäminen=valehtelu
Pettäminen ilman lupaa=valehtelu
Nimensä kertomatta jättäminen kysyttäessä tai väärän nimen kertominen=valehtelu
Henkilöllisyystodistuksen esittämättä jättäminen pyydettäessä joko verukkeella tai ilman=valehtelu
"Joo... olen mä käynyt testeissä" jne..
Onneksi kuitenkin jokainen meistä voi valita ihmiset joiden kanssa haluaa olla tekemisissä.
-
^ Pettämisestä tekee dilemman todennäköisesti se, että siinä missä pettävä osapuoli voi valita, kenen kanssa on tekemisissä, niin petetty osapuoli EI voi tehdä valistunutta valintaa - mikäli pettäjä ei jää kiinni / kerro itse. Harva petetty siis haluaisi tehdä valintaa siitä, että on pettävän osapuolen kanssa suhteessa, jos voisi ennalta valita. Toki asioiden tietoon tulemisen jälkeen voi niitä valintoja tehdä informoidummin.
-
En ole ketään moralisoimassa tai tuomitsemassa, enkä itseänikään sen kirkasotsaisemmaksi väittämässä; kuten sanoin, itsekin olen pettänyt. Se minkä tuomitsen on pettäminen.
Lähtökohtaisesti uskon että jos suhteessa toistuvasti pettää olisi suhde syytä päättää, mielummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä siihen tilanne mitä suurimmalla todennäköisyydellä johtaa. Aina voi olla lieventäviä asianhaaroja joilla pettämisen voi tilanteessa oikeuttaa, muttei se siitä toiminnasta itsessään tee sen enempää oikein tekemistä kuin mahdollisesti se väärinteko mitä mahdollisesti kumppaniltaan kokee.
Ymmärrän esim. bikantin ystävän tilanteen kinkkisyyden ja että olosuhteet huomioon ottaen varmaan lapsen kannalta on parasta tilanteeseen jäädä vielä, kuitenkin tuossa tilanteessa ei mielestäni olisi minkäänlaista epäselvyyttä jos lasta ei olisi lähteä vai jäädä (pettämään) eli tuossakin on se oikea ja väärä tapa, mutta niin ei vain voi toimia suhteessa olevien muiden tekijöiden takia (lapsi). Vaikuttaa minulle, että eniten hallaa ystäväsi tekee itselleen tuollaisessa suhteessa ollessaan. :-\
Mukavuudenhalulla en tässä yhteydessä myöskään tarkoita mitään varsinaista huvittelua välttämättä, siksi heittomerkit, vaan sitä että muiden ratkaisujen keksimisen sijaan (joita pääsääntöisesti on) "menee siitä mistä aita on matalin" ja pettää.
Ja tosiaan se mikä tilanteessa väärin tosiaan toista kohtaan pettämisessä on mielestäni on juurikin tuo dilemma minkä bikantti tuossa juuri edellä sanoi eli petetty ei voi valita täysin tieten olla suhteessa pettäjään, kuten sanoin jo tuolla aiemmin, siitä on konsensuaalisuus kaukana jos tietämättään joutuu jakamaan toisen. Kusipää kumppani voi pettämisen ansaita, mutta sellaisen kumppanin kanssa ei pitäisi joutua olemaan.
Ja vielä toistan tuon mitä aluksi sanoin, eli en moralisoi tai tuomitse pettäjiä suoralta kädeltä vaan tuomitsen pettämisen, se on minun mielipiteeni ja siitä saa jokainen olla vastaavasti mitä mieltä hyvään.
Edit. Tää ot voisi olla syytä jakaa omaksi keskustelukseen tai jos pettämisestä on joku oma aiheensa liittää tämä sellaisen jatkoksi.
-
Olen myös miettinyt sitä, kuinka paljon pettäminen antaa tietynlaisen stigman pettävälle ihmisille. Jos joku pettää, hän saa äärettömästi paskaa niskaansa ja todennäköisesti huonon maineenkin. Näitäkin tapauksia ilmeisesti on, jossa erotilanteessa vedotaan puolison pettämiseen ja siihen, kuinka se vaikuttaa puolison vanhemmuuteen. Vaikka kyllähän pettävä ihminen voi olla hyvä vanhempi lapselleen, vaikka ei olisikaan hyvä puoliso kumppanilleen.
Sitten taas jos joku on ollut väkivaltainen suhteessa. Juu kyllähän varsinkin naistenhakkaajista varoitellaan, mutta kummasti kyllä nää naistenhakkaajatkin tuntuu aina saavan uusia naisia. Vai onko tässä kyse vain siitä ilmiöstä, että jotkut naiset haluavat rentun miehen itselleen?
Ehkä siksi pettäminen koetaan niin pahana asiana, koska varsinkin naiset tuntuvat kokevan seksin enemmän tunteellisena asiana ja yhdistävät seksin rakkauteen. Onhan tämä toisaalta totta, mutta toisaalta voihan seksiä harrastaa, vaikka ei olisi yhtään tunteita mukana.
Jos henkilö pettää hetkellisen mielihyvän vuoksi niin miksei myös (paljon järkevämmin) taloudellisen edun vuoksi?
-
Jos henkilö pettää hetkellisen mielihyvän vuoksi niin miksei myös (paljon järkevämmin) taloudellisen edun vuoksi?
Kiinnostavaa. Voitko kertoa lisää? Mitä jos pettää vain taloudellisen edun vuoksi, mutta muuten elää kuin täydellinen ihminen? (mietin oliko mun exäni taloudellinen pettäjä..).
**
Näin pettäjänä ja petettynä ei tule mieleen, että minulla olisi leima otsallani. Vastoinkäymiset avartaa. Ymmärrän, jos on siveyden sipuli, mutta sitten ei kai edes tule törmänneeksi tähän sivustoon.. Jonkinlaista kieroa mieltä on oltava ^-^
-
Yleisimmin varmaankin pettämään ajaa se, ettei saa parisuhteesta sitä mitä kaipaisi. Tästä päädytään sitten miettimään sitä, että kannattaako muuten hyvä parisuhde heittää hukkaan siksi, että suhteessa jää ilman mitä itse kaipaisi, jos muuten menee hyvin.
Tietysti sitten on niitä, ketkä eivät alunperinkään ole sitoutuneet suhteeseen, vaan pyrkivät hankkimaan vain "kaatoja" ja vaimo/tyttis on vain yksi kaato muiden joukossa, joka nyt vain roikkuu mukana.
Ne kyllä vois heittää ulos kaapista ketkä pyörii näissä piireissä vaimolta tai tyttöystävältä salaa...
Miksi? Itsekin aikanaan pyörin monta vuotta vaimolta salaa tyydyttämässä henkistä tarvettani BDSM:n osalta. Pyörin tosin lähinnä vain netissä, mutta pointti on silti se sama: tarpeen tyydyttämättä jättäminen olisi aikanaan johtanut eroon.
-
Jos henkilö pettää hetkellisen mielihyvän vuoksi niin miksei myös (paljon järkevämmin) taloudellisen edun vuoksi?
Kiinnostavaa. Voitko kertoa lisää? Mitä jos pettää vain taloudellisen edun vuoksi, mutta muuten elää kuin täydellinen ihminen? (mietin oliko mun exäni taloudellinen pettäjä..).
Sitten henkilöä ei pitäisi laittaa mihinkään luottamustehtävään tai esimerkiksi antaa tälle pääsyä tietoihin joista jotkut ovat valmiita maksamaan.
Edit: Ja kyllä olen tietoinen ettei tämä käytännössä mene näin.
**
Näin pettäjänä ja petettynä ei tule mieleen, että minulla olisi leima otsallani. Vastoinkäymiset avartaa. Ymmärrän, jos on siveyden sipuli, mutta sitten ei kai edes tule törmänneeksi tähän sivustoon.. Jonkinlaista kieroa mieltä on oltava ^-^
Tuo leimahan on tietysti vain jos asiasta tiedetään. Sitäpaitsi muuten siveetön käyttäytyminen jossa ei muiden luottamusta käytetä hyväksi ei liity mitenkään pettämiseen.
-
no ehkä tämä ei kuulu tähän alueeseen mut tulipa purettua ajatuksia ;D
Hmm... olen miettinyt asiaa pitkää :( 20v avikkisen jälkeen jossa olin petetty, mielipiteet on aika vahvoja ???
kun olen tähän kinky maailmaan tutustunut jälkeen, niin ajatus maailma avautuu kummasti. silti jos side on vahva niin vaikeaa on suostua jakamaan dom/sub what ever is ur status :-\
vanhempana domina olen joutunut miettimään nuorempien subien elämää ja vaikeeta on ollut :-[
elämä olisi helpompaa jos ikää ei olisi koskaan keksitty ;D
-
Kinkyys on kokemusten hakemista ja itsensä toteuttamista enemmän kuin epäkinky seksuaalisuus, missä seksi on rakkauden sinetti tai ikuisen rakkauden osoitus. Varmaan on erilaisia mielipiteitä ja paljon.
On kyllä erilaisuutta. Itse en pysty tuohon sinun kokemukseesi samaistua ollenkaan ;D
Vierastan tuollaisia epäkinky,trukinky,vanilla-juttuja tai jos suoraan sanon vielä,niin ne vituttavat.
Avoimet ja polysuhteet ovat mielestäni reiluja,koska mitään ei tehdä salaa.
Mutta sitten jos jollain on fetissi tohon salaatekemiseen,oh boy,mitäs sitten tehdään,ja miten suu Pannaan :))
-
mun mielestä, BDSM ei välttämättä tarkoita että non-mon tai poly. tiedän paljon porukkaa jotka eivät etsi seuraa normaali suhteen lisäksi
-
mun mielestä, BDSM ei välttämättä tarkoita että non-mon tai poly. tiedän paljon porukkaa jotka eivät etsi seuraa normaali suhteen lisäksi
Kohta 50v mulla mittarissa..useimmat haluavat vierasta,kun se tuttu ja tavallinen käy liian tylsäksi. Itse olen ollut yksin suurimman osan eloa,joten mulla ei ole tässä pettämisaiheessa mitään ongelmaa..normaalisuhde ehkä se suurin ongelma,kun sellaista ei ole eikä tule..
-
mun mielestä, BDSM ei välttämättä tarkoita että non-mon tai poly. tiedän paljon porukkaa jotka eivät etsi seuraa normaali suhteen lisäksi
Suurin osa ihmisistä taitaa olla monoja, joka vaan unohtuu jos tarkkailee vaan skeneä. Skenessähän ollaan hakemassa seuraa, joten syntyy helposti vaikutelma siitä että kaikki ovat ei-monoja tai vähintääkin avoimia seksisuhteille.
-
Ne kyllä vois heittää ulos kaapista ketkä pyörii näissä piireissä vaimolta tai tyttöystävältä salaa...
Miksi? Itsekin aikanaan pyörin monta vuotta vaimolta salaa tyydyttämässä henkistä tarvettani BDSM:n osalta. Pyörin tosin lähinnä vain netissä, mutta pointti on silti se sama: tarpeen tyydyttämättä jättäminen olisi aikanaan johtanut eroon.
Minulle ja varmaan monelle muulle on ollut kova isku kun saanut tietää jälkeenpäin että on tietämättä satuttanut kolmatta osapuolta, joka oli myös täysin tietämätön. Tällaiset myös jättää jonkinlaisia arpia jotka vielä kymmenien vuosien jälkeen aina silloin tällöin vaivaa. En kyllä menisi ketään kaapista heittämään ulos mutta kyllä minä sen kokemuksen jälkeen olen aina kysynyt - onko varattu tai onko lupa ja saako sen varmistaa.
Tässä mielestäni kyse siitä mitä valmis tekemään toisen puolesta ja mikä itselleen tärkein. Veikkaan että monessa suhteessa jossa tunteet tarpeeksi voimakkaita pettämisestä olisi voitu välttyä ihan puhumalla kumppanin kanssa. Aina voi yrittää hakea jotain kompromissia, joitain asioita voi tehdä toisen puolesta vaikka itse ei niitä juuri tykkää tms.
-
Ne kyllä vois heittää ulos kaapista ketkä pyörii näissä piireissä vaimolta tai tyttöystävältä salaa...
Miksi? Itsekin aikanaan pyörin monta vuotta vaimolta salaa tyydyttämässä henkistä tarvettani BDSM:n osalta. Pyörin tosin lähinnä vain netissä, mutta pointti on silti se sama: tarpeen tyydyttämättä jättäminen olisi aikanaan johtanut eroon.
Minulle ja varmaan monelle muulle on ollut kova isku kun saanut tietää jälkeenpäin että on tietämättä satuttanut kolmatta osapuolta, joka oli myös täysin tietämätön. Tällaiset myös jättää jonkinlaisia arpia jotka vielä kymmenien vuosien jälkeen aina silloin tällöin vaivaa. En kyllä menisi ketään kaapista heittämään ulos mutta kyllä minä sen kokemuksen jälkeen olen aina kysynyt - onko varattu tai onko lupa ja saako sen varmistaa.
Tässä mielestäni kyse siitä mitä valmis tekemään toisen puolesta ja mikä itselleen tärkein. Veikkaan että monessa suhteessa jossa tunteet tarpeeksi voimakkaita pettämisestä olisi voitu välttyä ihan puhumalla kumppanin kanssa. Aina voi yrittää hakea jotain kompromissia, joitain asioita voi tehdä toisen puolesta vaikka itse ei niitä juuri tykkää tms.
Ymmärrän kyllä. Sen varatun ei kannattaisi leikkiä sinkkua sille leikkikaverille, eikä sitten jäädä kiinnikään omalle kumppanille.
Juu, en ole tuosta puhumisesta eri mieltä, mutta (viitaten baarin kontekstiin) jos elät vaniljan kanssa, niin aika paljon enemmän saisi tapahtua kuin puhumista, että molemmat voisivat olla tyytyväisiä. Kompromisseja joutuvat kaikki kuitenkin tekemään, mutta kyse on siitä, että kuinka suuriin ollaan valmiita.
-
Ymmärrän kyllä. Sen varatun ei kannattaisi leikkiä sinkkua sille leikkikaverille, eikä sitten jäädä kiinnikään omalle kumppanille.
Juu, en ole tuosta puhumisesta eri mieltä, mutta (viitaten baarin kontekstiin) jos elät vaniljan kanssa, niin aika paljon enemmän saisi tapahtua kuin puhumista, että molemmat voisivat olla tyytyväisiä. Kompromisseja joutuvat kaikki kuitenkin tekemään, mutta kyse on siitä, että kuinka suuriin ollaan valmiita.
Tuttu tilanne sillä nykyisessä suhteessa minä olin se täys vanilja mutta kun valmis ottamaan vähän riskejä niin alkaahan niitä kinky puolia löytyäkin.
Niin vähän kompromisseja, paljon keskustelua ja reippaasti kärsivällisyyttä. Kompromisseista taas löytyy aina välillä jotain uutta molemmille, niillä myöskin pääsee alkuun ja sitä myöten saattaa myös olla että toinen innostuu ja kompromissia ei sit enää tarvita.
Tosin alussa olis helposti voinut käydä tosin päin että olisin heti tyrmännyt koko homman kun koko bdsm maailma oli jotain niin vierasta josta ei ollut muuta kuin vääristettyä tietoa mediasta jne.
-
Ymmärrän kyllä. Sen varatun ei kannattaisi leikkiä sinkkua sille leikkikaverille, eikä sitten jäädä kiinnikään omalle kumppanille.
Juu, en ole tuosta puhumisesta eri mieltä, mutta (viitaten baarin kontekstiin) jos elät vaniljan kanssa, niin aika paljon enemmän saisi tapahtua kuin puhumista, että molemmat voisivat olla tyytyväisiä. Kompromisseja joutuvat kaikki kuitenkin tekemään, mutta kyse on siitä, että kuinka suuriin ollaan valmiita.
Tuttu tilanne sillä nykyisessä suhteessa minä olin se täys vanilja mutta kun valmis ottamaan vähän riskejä niin alkaahan niitä kinky puolia löytyäkin.
Niin vähän kompromisseja, paljon keskustelua ja reippaasti kärsivällisyyttä. Kompromisseista taas löytyy aina välillä jotain uutta molemmille, niillä myöskin pääsee alkuun ja sitä myöten saattaa myös olla että toinen innostuu ja kompromissia ei sit enää tarvita.
Tosin alussa olis helposti voinut käydä tosin päin että olisin heti tyrmännyt koko homman kun koko bdsm maailma oli jotain niin vierasta josta ei ollut muuta kuin vääristettyä tietoa mediasta jne.
No kyllä niitä kompromisseja tarvitaan. Ei tietysti pelkästään seksimieltymysten suhteen.
Periaatteessa ymmärrän tilanteen minkä esität; toinen osapuoli on tabula rasa, kuka lopulta etenee kokeneemman osapuolen rajoille ilman varsinaista tarvetta tutkiskella omia rajojaan sitä pitemmälle. Itse tarkoitan pikemminkin tilannetta, missä saat vaniljasta tehtyä subin (mikä periaatteessa on vielä verrattain helppoa), mutta yritäpä kääntää tällainen switchiksi.
-
No kyllä niitä kompromisseja tarvitaan. Ei tietysti pelkästään seksimieltymysten suhteen.
Periaatteessa ymmärrän tilanteen minkä esität; toinen osapuoli on tabula rasa, kuka lopulta etenee kokeneemman osapuolen rajoille ilman varsinaista tarvetta tutkiskella omia rajojaan sitä pitemmälle. Itse tarkoitan pikemminkin tilannetta, missä saat vaniljasta tehtyä subin (mikä periaatteessa on vielä verrattain helppoa), mutta yritäpä kääntää tällainen switchiksi.
Kyllä niitä rajoja joutunut ylittämään rikkomaan ja murskaamaan ihan siihen pisteeseen että kuukausien yöunet menetytty, vastamieliset, epämiellyttät sekä positiiviset tunteet käyty läpi uudelleen ja uudelleen ennen kun tätä puolta sai itsessä luotua. Kaikesta mitä tekee ei tosin tarvi mielestäni saada mitään kunhan ne osat tulee sopivissa määrissä ja aikaa on tarpeeksi että kaikkea ehtii prosessoida kunnolla.
Ketään ei tosin pysty mihinkään suntaan kääntää vain tunteet toista kohtaan täytyy olla niin voimakkaita että edes pystyy jotain sellaista kokeilla joka on oman luonteen, etiikkan, moralin, halujen ja mieltymysten vastaan.
Kuitenkin mikään ei niin paha kun se tunne että kumppanin haluja/mieltymyksiä ei pystyisi toteuttamaan tai edes yrittää ja joutuisi hakemaan muualta. Kaikkihan tietenkin kokee asioita eri tavalla.
Alkuperäiseen kysymykseen
Mikä teillä on suhteessanne pettämistä?
Sehän olis niin simppeliä kun fyysinen sekusuaalinen kokemus kolmannen osapuolen kanssa ilman lupaa tai sitten romanttinen kokemus.
-
Mua on petetty tietääkseni muutaman kerran, ja mielenkiintoista on se, osan niistä hyväksyy helpommin, osan jättäessä niinkin pahan jäljen, että suhde on pilalla, eikä kärsivällisestä yrityksestä huolimatta enää ole tarpeeksi syitä jatkaa.
Ehkä eniten merkkaa se, onko luottamus kärsinyt jo muistakin syistä. Avoin lähestymistapa toimii mulle, jos mokaa niin kertoo. Eniten loukkaa se, että salataan asioita suhteen menettämisen pelon takia. Tai ei oikeastaan loukkaa, mut hämmästyttää, koska just niin toimimalla saa aikaan just sen mitä ei halua :D
-
Peteyksi tuleminen ja sen paljastuminen on aina subjektiivinen kokemus. Missä menee raja, mikä on liikaa sekin on jokaisella omansa. Petetty kokee ja tuntee, niin kuin tuntee. Väärää tunnetta ei ole.. Itse olen myöskin joutunut kokemaan tuon petetyksi tulemisen.
Omalla kohdallani elin kaapissa avioliitossa ollessani. Haaveilin, mutta en mennyt vieraisiin etsimään kinkykokemuksia. Siihenhän se johti, että lopulta hajosi koko liitto. Koen kuitenkin, ehkä parempi näin. Vieraisiin meno olisi kuitenkin tuottanut itselleni paskanmaunsuuhun ja henkisen pahanolon. Olen myös kokeillut vaniljasuhdetta, rinnalla luvan kanssa hetkenaikaa kinkykumpani sessiokaverina. Enää en lähde edes siihen koska koen ahdistavana tunteen, etten voi olla täysin avoin ja kokonaisuutena haluttu kumpaankaan suuntaan. Kummassakaan suhteessa siis ei minua hyväksytä kokonaisena ihmisenä. Halutaan vain murusia miehestä..Jos vielä kumpania löydän. Hän antaa minulle sen minkä antaa..Oma-ongelmani on miettiä, riittääkö se ja olenko valmis siihen suhteeseen. Elo on kompromissejä ja ei edes kinkyn tarvitse aina saada kaikkea, eikä kinkyys anna oikeutta ihan mihin tahansa. Eikä anna kaipuu myöskään vaniljaseksiin. Vaikkakin meillä on oikeus, meillä on myös vastuu toistaihmistä kohtaan.
Luulen ja on tullut tuntuma. Moni vieraissa kulkeva, joka kokee ettei se oma avioliitto tarjoa mitä hän haluaisi. Haluaisi muutosta, mutta se oma selkäranka ei riitä ottamaan päätöstä omiinkäsiin. Onhan siinä katkolla samalla monesti se "hyvä kulissielämä" Petetään ja touhutaan, niin kauan kunnes jäädään kiinni. Jälkeenpäin on helppo selitellä muille, että tuli jätetyksi kun puoliso otti ja haki eron. Vieritetään syy erosta sen petetyn niskaan.
-
Kyllä niitä rajoja joutunut ylittämään rikkomaan ja murskaamaan ihan siihen pisteeseen että kuukausien yöunet menetytty, vastamieliset, epämiellyttät sekä positiiviset tunteet käyty läpi uudelleen ja uudelleen ennen kun tätä puolta sai itsessä luotua. Kaikesta mitä tekee ei tosin tarvi mielestäni saada mitään kunhan ne osat tulee sopivissa määrissä ja aikaa on tarpeeksi että kaikkea ehtii prosessoida kunnolla.
Ketään ei tosin pysty mihinkään suntaan kääntää vain tunteet toista kohtaan täytyy olla niin voimakkaita että edes pystyy jotain sellaista kokeilla joka on oman luonteen, etiikkan, moralin, halujen ja mieltymysten vastaan.
Kuitenkin mikään ei niin paha kun se tunne että kumppanin haluja/mieltymyksiä ei pystyisi toteuttamaan tai edes yrittää ja joutuisi hakemaan muualta. Kaikkihan tietenkin kokee asioita eri tavalla.
Kyllä. Mutta vaikka sitä olisikin valmis venyttämään omia rajojaan, niin siltikään se ei tarkoita, että se jokin juttu onnistuisi. Vaniljasta saat subin, ja tämä voi jopa innostus dominointia kokeilemaan, mutta jos se ei ns. vakavalla naamalla onnistu, niin silloin se vain ei ole tämän juttu. Helppo antautua jollekin määrätietoiselle kuka tietää mitä tekee, mutta sitten kun itse pitäisi ottaa homma haltuun, niin ei se välttämättä enää onnistukaan.
Mua on petetty tietääkseni muutaman kerran, ja mielenkiintoista on se, osan niistä hyväksyy helpommin, osan jättäessä niinkin pahan jäljen, että suhde on pilalla, eikä kärsivällisestä yrityksestä huolimatta enää ole tarpeeksi syitä jatkaa.
Ehkä eniten merkkaa se, onko luottamus kärsinyt jo muistakin syistä. Avoin lähestymistapa toimii mulle, jos mokaa niin kertoo. Eniten loukkaa se, että salataan asioita suhteen menettämisen pelon takia. Tai ei oikeastaan loukkaa, mut hämmästyttää, koska just niin toimimalla saa aikaan just sen mitä ei halua :D
Tuo luottamuksen menetys on aika paha. Aika paljon tietysti merkkaa onko toisella osapuolella halua alkaa rakentamaan sitä luottamusta uudelleen, tai koskeeko "samat säännöt" molempia.
-
Hyvä aihe jälleen kerran.
Minua on haukuttu omistushaluiseksi ja jopa mustasukkaiseksi siinä vaiheessa kun en ilahtunut tyttöystävän luona vierailleesta ex heilasta ja yhteydenpidosta vuosien takaisiin heiloihin ja vanhoihin mastereihin.
Mul oli kuitenkin 100% luotto siihen että kumpikaan meistä ei lähde toisen selän takana tai toisen poissa ollessa jonkun muun kanssa sänkypuuhiin. Ei sillä että koko suhteen aikana itselle olisi edes yhtään tilaisuutta tullut eli mun oli helppo olla uskollinen.
Mut joo- tuntuu tosiaan olevan niin että vaik olis vaimo niin sen lisäksi tarvis olla vielä subityttö tai rakastajatar tai useampia ja sit vielä niiden lisäksi satunnaishoitoja. Eli käytännössä yhteenkään suhteeseen ei voi panostaa kunnolla ilman että joku toinen siitä kärsii.
Petetyksi tuleminen ei ole mukaavaa. Se jättää jälkeensä epäluottamuksen ja ainakin itse mietin mitä olin tehnyt väärin, liikaa tai liian vähän kun tyttöystävä kertoi muutaman viikon viiveellä puhelimessa mitä oli tehnyt.
Suhteen päättymisen jälkeen ainkin minä petettynä osapuolena olin pitkään yksin ja kun on tarpeeksi pitkään yksin niin sit ei ole enää kovin luontevaa olla viehättävässä naisseurassa vaik seuralainen olisi vähintään kolmen seksilelun arvoinen.
Sit taas ne syyt eli ihmisten yksilölliset tarpeet. Jo omassa parisuhdesopimus luonnoksessa oli omat pykälänsä seksuaalisen toiminnan riittämättömyyden hetkiin, mutta niistäkään ei ollut suhteen pelastajiksi. Suosittelen silti jonkinlaisen parisuhdesopimuksen tekemistä vaik lähtokohtaisesti molemmat/kaikki osapuolet olisivat uskollisuuteen kykeneviä yksilöitä.
Omaa asennettani ja omaa suhtautumistani olen viime kuukausina joutunut hieman rukkaamaan suvaitsevaisempaan suuntaan juurikin muiden ihmisten yksilöllisten tarpeiden vuoksi. Toki omienkin, mutta silti sitä vaan toivoisi että pariskunnat muotoutuisivat lähtökohtaisesti toistensa tarpeet tyydyttäviksi ja pysyisivät sellaisina. Pysyvät pariskunnat ja se että viehättävillä (rikkailla) miehillä ei olisi suuria haaremeita parantaisi mun mahdollisuuksiani parisuhteen löytymiseen.
-
Enpä itsekään monogamisena ihmisenä voisi kuvitellakaan, että kykenisin sulattamaan moista touhua ilman, että luottamus menisi ja sitä kautta tietenkin myös se itse suhde. Ei ole suhdetta ilman luottamusta ja piste!
Kyllä nämä asiat on puhuttava halki, poikki ja pinoon jo ihan suhteen alkajaisiksi, siinä missä seksinkin reunaehdot ym.
Jotenkin tuntuu vaan, että monogaminen kinky on jo tosi pervo ilmestys ja epäsopiva yksilö ;D
No, siltikin uhmaan massaa myös tässä asiassa ja oon ylpeästi erilainen ja mieluummin sitten vaikka yksin leikkien mukavien ihmisten kanssa, kuin parisuhteessa, jossa voisin huonosti :)
-
Enpä itsekään monogamisena ihmisenä voisi kuvitellakaan, että kykenisin sulattamaan moista touhua ilman, että luottamus menisi ja sitä kautta tietenkin myös se itse suhde. Ei ole suhdetta ilman luottamusta ja piste!
Kyllä nämä asiat on puhuttava halki, poikki ja pinoon jo ihan suhteen alkajaisiksi, siinä missä seksinkin reunaehdot ym.
Jotenkin tuntuu vaan, että monogaminen kinky on jo tosi pervo ilmestys ja epäsopiva yksilö ;D
No, siltikin uhmaan massaa myös tässä asiassa ja oon ylpeästi erilainen ja mieluummin sitten vaikka yksin leikkien mukavien ihmisten kanssa, kuin parisuhteessa, jossa voisin huonosti :)
Tuo Virgon teksti, on itsestäni mukavaa luettavaa. Palauttaa jo hiukan uskoa tähän deittailuuni! En olekkaan ainut joka ajattelee noin :) Väliin monogaamisena tosiaankin tuntee..se jos mikä on pervoa kinkyjen joukossa. Vaan luulenpa kuitenkin..totuus lienee siltä ja väliltä..on meitä jos jokajunaan nousijoita enemmän kuin yksi tai kaksi. Tunne, on kuitenkin tunne ja sitä tuntee kuten tuntee.
-
Aiheeseen muuten: Minkä sille voi jos kyllästyy-mutta voisiko ennen salaa "touhuamista" mitenkään jutella asioista- vai onko se vaan oikeasti niin vaikeata suhteessa, se juttelu-vai eikö ole aikaa siihenkään-kuten tuolla Kontulan väitteessä sivutaan?
Näinpä juuri. Hyvä kysymys. Toiseen ihmiseen sitoutuminen ei tunnu olevan nykyään kovin vahvalla pohjalla... vai onko tämä oikeasti vain kinkyfoorumien harha? Miltä maailma näyttää niiden osalta, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa? Mistä johtuu, että toiset onnistuu ja toiset eivät?
-
Kun itse näen parisuhteen kahden tai useamman ihmisen yhtälönä, johon on sovittu rajat ja säännöt, haaveet, toiveet ja unelmat otettu huomioon ja kaikki sulautettu toimivaksi komboksi arkeen niin pettäminenkin on kovin yksilökohtaista eikä mitenkään universaalia. Jos mieheni mun tietämättä kävisi miehen kanssa leikkimässä niin saattaisin olla asian kanssa ihan ok. Jos miehen sijaan kävisi naisen luona niin en uskoisi, että voisin ohittaa asiaa.
Eniten mun sieluun sattuis jos kumppani ihastuis johonkin toiseen ihan huolella, vaikkei mitään fyysistä asian eteen tekisikään.
Kun tykkää omistaa ja tulla omistetuksi niin tunnepuoli on paljon isompi kuin fyysinen.
Pointtini kai oli se, että en halua määritellä pettämistä toisen puolesta. Ja toivoisin jokaiselle semmoista suhdetta, jossa ei ole syytä edes miettiä pettämistä, oli se sitten mitä tahansa.
Alastonsuomen puolella paljon on varatuilla miehillä semmoinen suhtautuminen kumikikkelin omistaviin naisiin, että naisten olisi syytä pelastaa heidän paska seksielämänsä. Jotenkin vois miettiä ennen siihen parisuhteeseen ajautumista, että mistä on valmis luopumaan ja mistä ei. Mikä onkaan sen kivempi motiivi millekkään touhuilulle, kuin se, että oot hankkinut tietynlaisia seksileluja etkä häpeä omaa seksuaalisuuttas lainkaan. Jotenkin se ajattelumaailma vaan noist varatuista irtoaa siis.
-
Hyvä aihe jälleen kerran.
Minua on haukuttu omistushaluiseksi ja jopa mustasukkaiseksi siinä vaiheessa kun en ilahtunut tyttöystävän luona vierailleesta ex heilasta ja yhteydenpidosta vuosien takaisiin heiloihin ja vanhoihin mastereihin.
Mul oli kuitenkin 100% luotto siihen että kumpikaan meistä ei lähde toisen selän takana tai toisen poissa ollessa jonkun muun kanssa sänkypuuhiin. Ei sillä että koko suhteen aikana itselle olisi edes yhtään tilaisuutta tullut eli mun oli helppo olla uskollinen.
Mut joo- tuntuu tosiaan olevan niin että vaik olis vaimo niin sen lisäksi tarvis olla vielä subityttö tai rakastajatar tai useampia ja sit vielä niiden lisäksi satunnaishoitoja. Eli käytännössä yhteenkään suhteeseen ei voi panostaa kunnolla ilman että joku toinen siitä kärsii.
Petetyksi tuleminen ei ole mukaavaa. Se jättää jälkeensä epäluottamuksen ja ainakin itse mietin mitä olin tehnyt väärin, liikaa tai liian vähän kun tyttöystävä kertoi muutaman viikon viiveellä puhelimessa mitä oli tehnyt.
Suhteen päättymisen jälkeen ainkin minä petettynä osapuolena olin pitkään yksin ja kun on tarpeeksi pitkään yksin niin sit ei ole enää kovin luontevaa olla viehättävässä naisseurassa vaik seuralainen olisi vähintään kolmen seksilelun arvoinen.
Sit taas ne syyt eli ihmisten yksilölliset tarpeet. Jo omassa parisuhdesopimus luonnoksessa oli omat pykälänsä seksuaalisen toiminnan riittämättömyyden hetkiin, mutta niistäkään ei ollut suhteen pelastajiksi. Suosittelen silti jonkinlaisen parisuhdesopimuksen tekemistä vaik lähtokohtaisesti molemmat/kaikki osapuolet olisivat uskollisuuteen kykeneviä yksilöitä.
Omaa asennettani ja omaa suhtautumistani olen viime kuukausina joutunut hieman rukkaamaan suvaitsevaisempaan suuntaan juurikin muiden ihmisten yksilöllisten tarpeiden vuoksi. Toki omienkin, mutta silti sitä vaan toivoisi että pariskunnat muotoutuisivat lähtökohtaisesti toistensa tarpeet tyydyttäviksi ja pysyisivät sellaisina. Pysyvät pariskunnat ja se että viehättävillä (rikkailla) miehillä ei olisi suuria haaremeita parantaisi mun mahdollisuuksiani parisuhteen löytymiseen.
Kyllä se parisuhde sieltä löytyy, hämäläiset vain ovat vähän hitaampia tässäkin asiassa. Otat nyt itseäsi niskasta kiinni ja teet asioita mistä itse nautit, etkä esitä noin masentunutta. Kun olo paranee ja mieli muuttuu virkeämmäksi, niin se näkyy olemuksessa.
Mitä taas tuohon viehättävyyteen maallisen omaisuuden kautta tulee, niin useimmiten nämä rikkaat (mikä kenellekin on rikas) ovat rikkaita muiden luonteenpiirteidensä puolesta. Samat asiat mitkä saavat ihmiset menestymään taloudellisesti, ovat saavat menestymään myös parisuhdemarkkinoilla.
Enpä itsekään monogamisena ihmisenä voisi kuvitellakaan, että kykenisin sulattamaan moista touhua ilman, että luottamus menisi ja sitä kautta tietenkin myös se itse suhde. Ei ole suhdetta ilman luottamusta ja piste!
Kyllä nämä asiat on puhuttava halki, poikki ja pinoon jo ihan suhteen alkajaisiksi, siinä missä seksinkin reunaehdot ym.
Jotenkin tuntuu vaan, että monogaminen kinky on jo tosi pervo ilmestys ja epäsopiva yksilö ;D
No, siltikin uhmaan massaa myös tässä asiassa ja oon ylpeästi erilainen ja mieluummin sitten vaikka yksin leikkien mukavien ihmisten kanssa, kuin parisuhteessa, jossa voisin huonosti :)
Suurin osa pervoista on toki monogamisia, mutta monen elämänvaihe on sellainen ettei ole halua (tai kykyä) sitoutua yhteen ihmiseen. Toki polyt ovat sitten oma porukkansa.
Kun itse näen parisuhteen kahden tai useamman ihmisen yhtälönä, johon on sovittu rajat ja säännöt, haaveet, toiveet ja unelmat otettu huomioon ja kaikki sulautettu toimivaksi komboksi arkeen niin pettäminenkin on kovin yksilökohtaista eikä mitenkään universaalia. Jos mieheni mun tietämättä kävisi miehen kanssa leikkimässä niin saattaisin olla asian kanssa ihan ok. Jos miehen sijaan kävisi naisen luona niin en uskoisi, että voisin ohittaa asiaa.
Eniten mun sieluun sattuis jos kumppani ihastuis johonkin toiseen ihan huolella, vaikkei mitään fyysistä asian eteen tekisikään.
Kun tykkää omistaa ja tulla omistetuksi niin tunnepuoli on paljon isompi kuin fyysinen.
Pointtini kai oli se, että en halua määritellä pettämistä toisen puolesta. Ja toivoisin jokaiselle semmoista suhdetta, jossa ei ole syytä edes miettiä pettämistä, oli se sitten mitä tahansa.
Alastonsuomen puolella paljon on varatuilla miehillä semmoinen suhtautuminen kumikikkelin omistaviin naisiin, että naisten olisi syytä pelastaa heidän paska seksielämänsä. Jotenkin vois miettiä ennen siihen parisuhteeseen ajautumista, että mistä on valmis luopumaan ja mistä ei. Mikä onkaan sen kivempi motiivi millekkään touhuilulle, kuin se, että oot hankkinut tietynlaisia seksileluja etkä häpeä omaa seksuaalisuuttas lainkaan. Jotenkin se ajattelumaailma vaan noist varatuista irtoaa siis.
Jos alunperin olet tehnyt rakkaudesta toiseen ihmiseen kompromisseja omien halujesi suhteen, niin ongelmat parisuhteessa ajavat kuitenkin aika helposti hakemaan omien halujesi toteutusta muualta. Ihan samalla tavalla voit ajatella läheisyyden puutteen kuin piiskatuksi tai perseraiskatuksi tulemisen puutteen ajavan hakemaan tarpeen tyydytystä suhteen ulkopuolelta.
-
Joillekin pettäminen on lisäkiihoke. Tuo jännitystä seksiin, joka muuten ajan mittaan muodostuu liian tutuksi ja turvalliseksi. Pettäminen koetaan yleisesti vääräksi ja siksi se toisia kiihottaakin. Ikävä sivuvaikutus voi olla petetyn tunteiden loukkaaminen.
-
Toiseen ihmiseen sitoutuminen ei tunnu olevan nykyään kovin vahvalla pohjalla... vai onko tämä oikeasti vain kinkyfoorumien harha? Miltä maailma näyttää niiden osalta, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa?
Ensimmäisistä avioliitoista on elinikäisiä reilusti yli puolet, muistaakseni 60 %. Kaikki näistä liitoista tuskin ovat kulissia.
Eroavan 40 % prosentin osuuden eron syitä voi vain arvailla, mutta yksi syy lienee elämyshakuisuus.
Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.
-
Toiseen ihmiseen sitoutuminen ei tunnu olevan nykyään kovin vahvalla pohjalla... vai onko tämä oikeasti vain kinkyfoorumien harha? Miltä maailma näyttää niiden osalta, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa?
Ensimmäisistä avioliitoista on elinikäisiä reilusti yli puolet, muistaakseni 60 %. Kaikki näistä liitoista tuskin ovat kulissia.
Eroavan 40 % prosentin osuuden eron syitä voi vain arvailla, mutta yksi syy lienee elämyshakuisuus.
Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.
Niitä virikkeitä ja kiihokkeita voi hakea myös vaikka olisikin kumppani rinnalla.
Kyllä mä luulen että sitoutuminen on voimissaan vielä ihan kinkyfoorumillakin, niin paljon tunnen kinkypareja täältä. Tosin suhde ei välttämättä ole monosuhde (vaikka niitäkin on paljon). Polyn ja monon välillä on myös muita vaihtoehtoja, jos kumpikaan ei tunnu sopivalta.
Me olemme mieheni kanssa ainakin hyvin sitoutuneita, vaikka joskus touhuttais muidenkin kanssa. Meillä ei ole mustasukkaisuutta, eikä kukaan kärsi järjestelystä. Jos rakastan kumppaniani, miksi kieltäisin häneltä jotain ?
-
Tilanne on tosiaan tavallisesti parisuhteessa se, että kumppanilla on kiinnostuksen kohteita (kuten penkkiurheilu, kinkyily), jotka eivät toista kiinnosta. Tästä huolimatta suhde voi toimia erinomaisesti tai vaikeampina aikoina pitkässä suhteessa vähintään tyydyttävästi. Astetta hankalampaa on toki tehdä jotakin toisen tietämättä, mutta tähän on vaikea kuvitella optimiratkaisua. Kinkyilyn osalta näissä tilanteissa ainakin molempien siihen osallistuvien on hyvä tietää ja hyväksyä olemassa oleva tilanne kuten luottamuksellisuus jos jompi kumpi näin haluaa.
-
Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.
En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa se vain tuo suhteen kumpaakin osapuolta tiiviimmin yhteen ja rakentaa luottamusta, kuin nakertaisi sitä. Kun kumpikin osapuoli antaa toinen toiselleen liikkumavaraa kokeilla eri asioita eri rooleissa eri ihmisten kanssa, näkyy se todennäköisimmin positiivisesti myös yhteisen makkarin puolella. Kummankaan ei mustasukkaisena tarvitse arvuutella itsenään toisen menemisistä ja tulemisista, kun pelisäännöt ovat kummallekin selvät. Tämän annista voidaan sitten nauttia yhdessä. Maryn kommentista tuli se omakin perusajatus kiteytettynä aika hyvin; on pitkälti vain järjestely-, periaate- ja kommunikointikysymys, jos toinen tai kumpikin suhteessa haluaa vaikkapa juosta sen ulkopuolella hupakoissa tai pitää sivussa leikkikaveria. Asioista puhumalla ja yhteisymmärryksessä sopimalla säästyy monelta pettymykseltä ja mielensäpahoituksilta, jotka pitkällä juoksulla vain nostaisivat kummankin vitutuskäyryää yhteiselon rinnalla, ja sitten ennen pitkää myös tuhoaisi suhteen.
-
En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa se vain tuo suhteen kumpaakin osapuolta tiiviimmin yhteen ja rakentaa luottamusta, kuin nakertaisi sitä. Kun kumpikin osapuoli antaa toinen toiselleen liikkumavaraa kokeilla eri asioita eri rooleissa eri ihmisten kanssa, näkyy se todennäköisimmin positiivisesti myös yhteisen makkarin puolella. Kummankaan ei mustasukkaisena tarvitse arvuutella itsenään toisen menemisistä ja tulemisista, kun pelisäännöt ovat kummallekin selvät. Tämän annista voidaan sitten nauttia yhdessä. Maryn kommentista tuli se omakin perusajatus kiteytettynä aika hyvin; on pitkälti vain järjestely-, periaate- ja kommunikointikysymys, jos toinen tai kumpikin suhteessa haluaa vaikkapa juosta sen ulkopuolella hupakoissa tai pitää sivussa leikkikaveria. Asioista puhumalla ja yhteisymmärryksessä sopimalla säästyy monelta pettymykseltä ja mielensäpahoituksilta, jotka pitkällä juoksulla vain nostaisivat kummankin vitutuskäyryää yhteiselon rinnalla, ja sitten ennen pitkää myös tuhoaisi suhteen.
Tosin jos pelissä mukana sivu leikkikaverit, kaikkien ospuolten välillä pitäisi olla luottamusta että pelisääntöjä noudatetaan.
-
Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.
En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa se vain tuo suhteen kumpaakin osapuolta tiiviimmin yhteen ja rakentaa luottamusta, kuin nakertaisi sitä.
Jokainen pari tietenkin on omanlaisensa, eikä kehenkään ihmiseen päde kaikki yleistykset, mutta asiantuntijoidenkin mukaan avoimet suhteet tuppaavat epäonnistumaan. Monilla omistamisen halu on oleellinen osa suhdetta.
En minäkään pysty olemaan suhteessa, jossa en omista ja jossa minua ei omisteta. Se on minulle parisuhteen ydinjuttu, mutta ihmiset ovat tietenkin tässä suhteessa erilaisia.
-
Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.
En allekirjoita tätä väitettä ollenkaan. Parhaimmassa tapauksessa se vain tuo suhteen kumpaakin osapuolta tiiviimmin yhteen ja rakentaa luottamusta, kuin nakertaisi sitä.
Jokainen pari tietenkin on omanlaisensa, eikä kehenkään ihmiseen päde kaikki yleistykset, mutta asiantuntijoidenkin mukaan avoimet suhteet tuppaavat epäonnistumaan. Monilla omistamisen halu on oleellinen osa suhdetta.
En minäkään pysty olemaan suhteessa, jossa en omista ja jossa minua ei omisteta. Se on minulle parisuhteen ydinjuttu, mutta ihmiset ovat tietenkin tässä suhteessa erilaisia.
Tosiasiassahan avoimissa suhteissa on riskinä, että jompikumpi osapuoli ihastuu tai rakastuu ja se on sitten siinä. Toki näin voi käydä ihan vaikkei suhde olisikaan avoin, mutta riski on huomattavasti pienempi - lähes olematon jos suhde muuten voi hyvin.
-
Voi olla, että kinkyissä tämä puoli korostuu. Jos ihminen tarvitsee koko ajan uusia kokemuksia ja virikkeitä ja kiihokkeita, niin siinä jää äkkiä kumppani kakkoseksi eteen tarjoutuvien tilanteiden rinnalla.
Tätä olen joutunut miettimään viime aikoina paljon. Tuntuu, että kun on polyamorisen kanssa suhteessa, niin pitäisi olla valmis hyväksymään aivan kaikki "polyyden nimissä".
Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat aidosti vapaita mustasukkaisuudesta ja iloisia siitä, että kumppani saa uusia kokemuksia, mutta ilmeisesti kuulun itse sittenkin siihen monogamiseen vähemmistöön...
-
Mä en kestä kun väitetään, että suhde on epäonnistunut jos se loppuu. Tai, että ei ole sitoutumista jos ei ole hautaan asti saman ihmisen kanssa. Voihan sitä silti olla sitoutunut, vaikka parisuhde olisi lyhyempikin ja aika harva on saman tyypin kanssa parisuhteessa 16-vuotiaasta hautaan. Se ois ainakin omalle kohdalle ihan kamalaa. (Ja jos joku tykkää sellasesta, niin sekin suotakoon.) Ja nuo asiat, kuten suhteen loppuminen tai vaihtuminen tai uudet rakkaussuhteet, eivät liity oikein siihenkään, että petettäisiin toisen luottamus tai tehdään jotain toisen selän takana. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla.
Luottamus ja avoimuus on mulle tärkeimpiä juttuja. Ja se, että kummallakin tai kaikilla osapuolilla on hyvä olla. Luottamuksen pettäminen on asia, jota en halua ystäviltäni tai rakkailtani ja sitä en myöskään heille tee.
-
Toki jokaisella on oikeus toimia parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta jotenkin en osaa nähdä pettämistä mitenkään hyväksyttävänä toimintana. Lopulta se on omanlaistaan valehtelua.
Tilanteet tokikaan eivät ole mustavalkoisia eikä kaikki ole pettäjän syytä, mutta itse ajattelen, että ihmisellä on moraalinen velvollisuus toimia niin hyvin kuin pystyy. Suhteen lopettaminen ei ole mikään häpeä tai epäonnistuminen jos se on lähimpänä sitä, mitä oikeasti tuntee ja tarvitsee. Ei kaikille sovi tällainen allekirjoittaneella meneillään oleva kohta viidentoista vuoden monosuhde, eikä siinä ole mitään parempi/huonompi aspektia.
Sen sijaan siinä, miten vaikeat tilanteet kohtaa on. Näkisin, että harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ihmiset ansaitsevat rehellistä kohtelua jos eivät sen takia, että ovat kivoja, niin ainakin siksi, että toiselle valehteleminen alentaa valehtelijan omaa arvoa. Itseään pitäisi kunnioittaa sen verran, että toimii rehellisesti. En äkkiä keksi tilannetta, jossa pettäminen olisi se oikea ratkaisu tai oikeastaan edes kohtuullista.
Henkilökohtaisesti en pettämistä katselisi, vaan se olisi minun osaltani siinä. Sama tietty toisinpäinkin, ei kuulu omiin harrastuksiin.
Disclaimerinä sen verran, että elämä on monimutkaista ja monesti tilanteet on todella paskoja, eikä tarkoitukseni ole heitellä mitään ylimielistä schaibaa, vaan kuvailla sitä toimintaa, joka olisi jotenkin ideaalia ja sellaista, johon pitäisi pyrkiä.
Apollyon
-
Mä en kestä kun väitetään, että suhde on epäonnistunut jos se loppuu. Tai, että ei ole sitoutumista jos ei ole hautaan asti saman ihmisen kanssa. Voihan sitä silti olla sitoutunut, vaikka parisuhde olisi lyhyempikin ja aika harva on saman tyypin kanssa parisuhteessa 16-vuotiaasta hautaan.
Mulla sitoutumisen arvostaminen liittyy ainakin osaksi siihen, että olen heikkoitsetuntoinen enkä mieleltäni muutenkaan kaikkein vahvin. Siksi minulle elämässä on tärkeää ennustettavuus ja pysyvyys. Minunlaiselleni ihmiselle ei juuri ole suurempaa hyvinvointiin vaikuttavaa tekijää kuin vaiintunut parisuhde, johon voi luottaa.
Erosta toipuminenkin kestää minulla aivan hirveän kauan, joten kun olen jotain pysyvää elämässäni saavuttanut, tahdon arvostaa sitä, kunnioittaa sitä ja vaalia sitä.
-
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos ihminen on kykeneväinen ja halukas pettämään, niin pitäis löytyä pokkaa jättää toinen.
Pettäminen on aika brutaali tapa aiheuttaa toiselle jäljet psyykkeeseen ja niitä saattaa kantaa loppuun asti.
Ihmisen luottamus on tärkeä, mutta jos sen pettää tarpeeksi monta kertaa, niin jollekin toiselle saattaa parisuhteessa/ edes tapaillessa jäädä paskavati kätösiin, kun toinen ei luota.
Vaikka onkin sanonta, että "aika korjaa haavat", mutta aina se ei valitettavasti mene niin.
-
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos ihminen on kykeneväinen ja halukas pettämään, niin pitäis löytyä pokkaa jättää toinen.
Pettäminen on aika brutaali tapa aiheuttaa toiselle jäljet psyykkeeseen ja niitä saattaa kantaa loppuun asti.
Ihmisen luottamus on tärkeä, mutta jos sen pettää tarpeeksi monta kertaa, niin jollekin toiselle saattaa parisuhteessa/ edes tapaillessa jäädä paskavati kätösiin, kun toinen ei luota.
Vaikka onkin sanonta, että "aika korjaa haavat", mutta aina se ei valitettavasti mene niin.
Niin totta! Lähtökohtaisesti näin, mutta on tapauksia joissa on lieventäviä asianhaaroja, mutta tähän pitäis mun mielestä pyrkiä, että jos et voi intiimeimmässä ihmissuhteessasi olemaan rehellinen toiselle ja toisen luottamuksen arvoinen, tulisi tämä suhde päättää.
-
Mulla sitoutumisen arvostaminen liittyy ainakin osaksi siihen, että olen heikkoitsetuntoinen enkä mieleltäni muutenkaan kaikkein vahvin. Siksi minulle elämässä on tärkeää ennustettavuus ja pysyvyys. Minunlaiselleni ihmiselle ei juuri ole suurempaa hyvinvointiin vaikuttavaa tekijää kuin vaiintunut parisuhde, johon voi luottaa.
[/quote]
Ja kuninkahan moni tulee edes ajatelleeksi, kun OMA nautinto menee edellä >:(