Rakkautta ei voi pakottaa, mutta suhdetta pitää aina vaalia ja siihen panostaa jos yhteiselosta haluaa täyden ja nautinnollisen. Laiskuus tappaa ajanmyötä muuten suurimmankin rakkauden.
Omassa suhteessa olen loukussa pienten lasten takia. Olin toki tiennyt jo aiemmin, että bondage ja muu kiihottaa ja kokeillut niitä joissain aiemmissa suhteissa.
Vasta toisen lapsen synnyttyä kinkyilystä tuli tarve, jota lähdin toteuttamaan kodin ulkopuolella, koska puoliskoni yleisestä seikkailun halustaan huolimatta on hyvin vaniljainen, minkä hän selkeästi ilmaisi.
Hän tietää, että käyn tapaamisissa, baareissa, köysiharjoituksissa, mutta en usko hänen tietävän kuinka paljon se minulle merkitsee. Kyse ei ole vain harrastuksesta ja vaikka en vieraita paneskelekaan, nykyinen meno lipsunee pettämisen puolelle.
Oma parisuhde on kriisissä, ollut jo yli vuoden. Olen ehdottanut ja vaatinut pariterapiaa molemmille, pyytänyt häntä edes joskus tekemään jotain romanttisia eleitä, "käsikirjoittanut" jotain niistä, koska olen halunnut välttää kritisoimasta tai pettymästä, jos toinen jotain sattuisi tekemään.
Minun halujani tässä suhteessa ei huomioida, toinen sanoo ajattelevansa niitä, mutta ne eivät ylipäätään toteudu tai edes päädy prioriteettilistalle, mikä aiheuttaa närää, kun pyydetty pienen vaivan pikkujuttu ei toteudu edes sitä viidettätoista kertaa.
Seksi nyt on perus ok. Muutama haparoiva yritys kinkyillä, josta olen heti antanut runsasta positiivistä palautetta, koska toinen on edes halunnut miellyttää tai ylipäätään ajatella minua.
Oma fantasiamaailma pyörii vain kinkyissä ajatuksissa ja aatoksissa on muuttaa oma suhde avoimeksi vaikka väkisin, suhteen tuhoamisen uhalla, koska en näe mitään suhteen kannalta positiivisiä yrityksiä hänen puoleltaan. Turhautuneisuutta, riitoja ja syyttelyä riittää. Rakentamiseen tai vaalimiseen ei häneltä aikaa riiitä.
No tulipahan vuodatettua.
never again thänx
Ihminen voi valehdella itselleen (ja muille) yllättävän kauan.
Tässä olisi yleisellä tasolla jopa jonkin sortin seksuaalivalistuksen paikka, mutta toistaiseksi en ole havainnut koulujen tai terveydenhuollon ottavan BDSM-aiheesta minkään sortin koppia. Tämä on kummallista, sillä valmiudet ymmärtää omaa ja toisten ihmisten seksuaalista suuntautuneisuutta (tai suuntautumattomuutta) on mielestäni kansalaistaito.
Jaahas. Tämä on ensimmäinen viestini palstalle vaikka muutama vuosi onkin tullut luettua.Enpä oikein tiedä mitä ajatella-ei kannata antaa yhden ihmisen kokemusten saattaa tilaan,jossa ei voi osallistua keskusteluihin.
Ensimmäiseksi surunvalittelut Kammiovärinälle. Itse muutaman vuoden vanhempana en voi kuin ottaa osaa aiempaan kirjoitukseen, hieman jäi katkera vaikutelma parisuhteista.
Alkuperäiseen aiheeseen liittyen, kannattaa kokeilla sitä vaniljaa jos se vaan vaikuttaa muuten sopivalta. Elämään sopivan partnerin löytäminen on muutenkin niin tuskan ja hien alla, että se ettei se halua piiskata on aika pientä loppupeleissä. Positiivistahan se on toki jos toinen täyttää kaikki unelmat.
Ja tähän loppuu ensimmäinen viestini, vetäydyn häpeämään.
Lopulta jokainen suhde on yksittäistapaus. Kun välittää kumppanistaan, haluaa kyllä varmasti auttaa tätä löytämään keinoja olla mahdollisimman puhtaasti oma itsensä. Suhde vaniljaan, jonka kanssa rakentuu hyvä keskusteluyhteys voikin yllätäin olla tyydyttävämpi, kuin suhde itselle seksuaalisesti epäsopivaan, etäiseksi jäävään kinkyyn.
Keskiössä on kiinnostus, halu oppia ymmärtämään, kyky neuvotella, tehdä kompromisseja, uteliaisuus myös siihen puoleen omassa kumppanissa, joka on itselle ehkä vierasta ja alkuun pelottavaakin. Kun on hyvä meininki yhdessä, voi kumppanilleen ilman pelkoa tuomitsemisesta avata niitä häpeällisiä ja synkkiäkin puolia itsessä ja etsiä mahdollisia teitä toteuttaa näitä asioita toista syyllistämättä tai painostamatta. Yksi tällainen yhdessä löydettävä tie ovat myös kyseisen parisuhteen ulkopuoliset suhteet.
Täysi seksuaalinen yhteensopimattomuus tuo vain turhautumista, mutta täydellistä yhteensopivuuttakaan kahden ihmisen välillä voi tuskin löytää.
Olin varma siitä, että pystyisin elämään tämän asian kanssa, joka ei silloin tuntunut niin merkitykselliseltä. Ajattelin, että tavallaan voisin "parantua" tästä kinky -mielteestäni. En edes lähtenyt siitä ajatuksesta, että voisin häntä jollakin tavalla muuttaa. Nyt viiden vuoden jälkeen kun suhteen alkuvaiheen hullaantuminen on jäänyt taakse ja perusseksikin on omiin kaavoihinsa kovista ponnisteluista huolimatta urautunut on kinkympi puoleni taas nostamassa päätään. Välillä tuntuu, että suorastaan palan sisältä.
Nyt viiden vuoden jälkeen kun suhteen alkuvaiheen hullaantuminen on jäänyt taakse ja perusseksikin on omiin kaavoihinsa kovista ponnisteluista huolimatta urautunut on kinkympi puoleni taas nostamassa päätään. Välillä tuntuu, että suorastaan palan sisältä. Ajan myötä tämän puutteen tuoman tuskan kanssa on aina vaan vaikeampi elää - suorastaan mahdotonta.
Luin näitä tämän päivän kirjoituksia ja mietin:
Miksi olla missään sellaisessa suhteessa, jos se ei tyydytä?
Luin näitä tämän päivän kirjoituksia ja mietin:
Miksi olla missään sellaisessa suhteessa, jos se ei tyydytä?
Luin näitä tämän päivän kirjoituksia ja mietin:
Miksi olla missään sellaisessa suhteessa, jos se ei tyydytä?
Toivon tietysti kaikille vilpittömästi onnea ja menestystä omissa parisuhteissaan ja puhun vain omasta puolestani ja omista kokemuksistani. Tapasin myös mailman ihanimman naisen noin viisi vuotta sitten. Hän on vanilja ja minä kohtuullisen kinky. Olin varma siitä, että pystyisin elämään tämän asian kanssa, joka ei silloin tuntunut niin merkitykselliseltä. Ajattelin, että tavallaan voisin "parantua" tästä kinky -mielteestäni. En edes lähtenyt siitä ajatuksesta, että voisin häntä jollakin tavalla muuttaa. Nyt viiden vuoden jälkeen kun suhteen alkuvaiheen hullaantuminen on jäänyt taakse ja perusseksikin on omiin kaavoihinsa kovista ponnisteluista huolimatta urautunut on kinkympi puoleni taas nostamassa päätään. Välillä tuntuu, että suorastaan palan sisältä. Ajan myötä tämän puutteen tuoman tuskan kanssa on aina vaan vaikeampi elää - suorastaan mahdotonta. Eri keskustelupalstoilla olen huomannut monen muunkin niin naisen kuin miehenkin elävän samassa paineessa. Moni onkin hakenut itselleen oman leikkikaverin jonka kanssa voi jakaa "pimeämpää" puolta itsestään. Olen lopulta päätänyt ajautua samalle polulle.
More
Ja joo, musta kinkyn ja vaniljan parisuhde myös seksin osalta voi onnistua ja onnistuukin juurikin sillä keskustelulla. Komppaan myös Maariaa ihan täysillä! :)
En tiedä onko tämä oikea alue, ylläpito voinee poistaa jos on väärä alue?
Olen vähän pyörällä päästäni. Olen tavannut miehen kanssa, jonka kanssa kemiat tuntuvat kohtaavan ja pitkästä aikaa tunnen oloni mukavaksi ja näen mahdollisella suhteella ehkä jopa mahdollisuutta - ainoa vain että mies vaikuttaa vaniljalta. Tai ei hän kai täysin vanilja ole, koska on kokeillut sitomisjuttuja aikaisemmin, mutta menee kuitenkin varmaan enemmän vaniljan kuin kinkyn puolelle.
Ennen kaikkea mietin, onko suhteella toivoa jos toinen on kinky ja toinen vanilja? Järjellä ajateltuna ei välttämättä, mutta entäs jos tunteet ovat mukana ja haluaisikin ehkä kuitenkin yrittää suhdetta? Miksi kun kerrankin tapaa jonkun, niin joku oleellinen asia puuttuu :(
tähän yhdyn, mielipiteenä, ja nykyisenä ohjenuorana.. "ennenvanhaan" olin sitä mieltä että rakkaus riittää, ja toimivuus ja sellainen kaikki liibalaaba, Kyynistyttyäni ja enemmän elämää( tuosta mielipiteestä) nähneenä, olenkin todennut että kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuus= kaikki..Eli kyllä se on hankalaa minusta lähteä puolikkaana ihmisenä rakentamaan suhdetta, jossa oletusarvona on loppuelämän kestävä..
Aika moni sanoo olevansa valmis ja innostunut ja halukas oppimaan. Hyvin hyvin harvoin siitä mitään tulee.
Tämä BDSM on jotakin sellaista että se joko on sisällä tai sitten se ei ole. Jos toisella on, ja toisella ei, niin tarpeet ei vaan kohtaa. Kaikki yritykset tuntuu päälleliimatulta ja teennäiseltä.
IKRM
Todellisuudessa omakohtaisesti olenkin alkanut uskomaan että toimivuus, leikkimielisyys, mieltymykset ja halu näitä kaikkia toteuttaa ja näihin panostaa, olisivatkin rakkautta tärkeämpiä..
Tämä siis omakohtainen mielipide..
Kenenkään muiden ajatusmaailmaa ja kokeilunhalua en moiti enkä tuomitse, mutta varsinaiseen kysymykseen vastaankin: Itse en lähtisi enää koskaan , milloinkaan minkäänlaiseen vanilja säätöön, mun kinkyys on niin iso osa mua, etten yksinkertaisesti enää voi kuvitellakkaan elämää edes tilapäisesti ilman tätä osa-aluetta. jos joku osa-alue täytyisi jättää, niin mieluummin jopa se rakkaus...
Todellisuudessa omakohtaisesti olenkin alkanut uskomaan että toimivuus, leikkimielisyys, mieltymykset ja halu näitä kaikkia toteuttaa ja näihin panostaa, olisivatkin rakkautta tärkeämpiä..
Tämä siis omakohtainen mielipide..
Kenenkään muiden ajatusmaailmaa ja kokeilunhalua en moiti enkä tuomitse, mutta varsinaiseen kysymykseen vastaankin: Itse en lähtisi enää koskaan , milloinkaan minkäänlaiseen vanilja säätöön, mun kinkyys on niin iso osa mua, etten yksinkertaisesti enää voi kuvitellakkaan elämää edes tilapäisesti ilman tätä osa-aluetta. jos joku osa-alue täytyisi jättää, niin mieluummin jopa se rakkaus...
Komppaan Lilyä kyllä tuossa täysin. Ei sitä enää pysty vaniljasuhteisiin ja vaatii melkoisesti, että edes herää mielenkiinto vaniljamiestä kohtaan. Oma käsitys suhteesta on sen verran "kiero", ettei siihen kuka tahansa pysty tai halua lähteä, vaniljaisen miehen kanssa en usko enää edes sen mahdollisuuteen.
Tämä kinkyys ja sen mukana tuomat asiat ja ihmiset on antaneet ja antavat elämään niin paljon, että ei ole mitään mielenkiintoa palata ajassa taaksepäin. Ja on se niin syvällä minussa, että ei se sieltä minnekkään ole lähdössä.
Toistakymmentä vuotta vaniljamiehen kanssa elettyäni hän viimein tänä syksynä on alkanut osoittaa erittäin suurta mielenkiintoa D:n roolia kohtaan. Vaikka kinkytaipumuksistani on puhuttu vuosien varrella vähintäänkin paljon, aihe ei ole suureksi pettymyksekseni häntä sen kummemmin koskaan sytyttänyt. Nyt hän kuitenkin ahmii vinkkejä ja tietoa Fetlifesta ja alan kirjallisuudesta, ja kokeilee, testaa ja harjoittelee mun kanssani ennakoluulottomasti kaikkea uutta. Piiskauksista on tullut esimerkiksi tätä nykyä jokailtaista huvia, ja ilokseni oon huomannut, että se tosiaan on myös mieheni mieleen. Mukana kuvioissa on myös eräs varsin kokenut ja osaava Dom, joka mentoroinnin lisäksi näyttää ihan kädestä pitäen, mitä, miten ja kuinka juttuja mun kanssani kannattaa tehdä. Asioista puhutaan nyt ihan eri tasolla kuin ennen, kun intoa piisaa ja opittavaa ja kokeiltavaa on niin paljon.
Ai että, olen kyllä tyytyväinen! Kaikkea sitä voikin tapahtua! :love: