BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: tuulikello88 - 11.12.2015, 22:41
-
Tervehdys, ihan uusi jäsen kirjoittaa tässä ensimmäistä viestiään!
Liityin seuraanne voidakseni pohdiskella kokeneempien tai muuten vaan samoista asioista kiinnostuneiden kanssa tilanteestani.
Olen nuorehko nainen, parisuhteessa mahtavan miehen kanssa. Takana ensimmäinen vuosi, ja hyvin pyyhkii. Paitsi yhdellä osa-alueella… Olen hyvin vahvasti alistuvaa tyyppiä. Varsinkin makuuhuoneen puolella, mutta muutenkin, henkisesti. Olen tiennyt tämän ”aina”, ja nuoruuden ensimmäisten parisuhteiden aikana alitajunnassa kalvoi aina pohdinta sen suhteen, sopisiko minulle paremmin jokin muu kuin vanilja.
Löysin sitten sattuman kaupalla sinkkuaikoinani itselleni masterin. Lyhyesti sanottuna elämäni muuttui täysin. Olin onnellinen, tunsin oloni turvalliseksi ja halutuksi, tunsin olevani sataprosenttisesti oma itseni. Kyseessä ei ollut parisuhde, vaan master/sub -suhde johon kuului sekä henkisiä että fyysisiä elementtejä. Masterini oli upea ihminen, hän opetti minulle niin paljon uusia asioita itsestäni ja koko tästä maailmasta!
Tiesimme silti molemmat, ettei suhde tule jatkumaan ikuisesti, tai etenemään parisuhteeksi. Suuri ikäero oli esteenä, ja muitakin asioita. Lopulta lopetimme suhteemme, kun aloin kaivata romanttista parisuhdetta.
Nyt sitten minulla on ihana parisuhde. Kuitenkin sisälläni on taas kerran se palava tarve saada alistua täysin toisen valtaan. Tuo kaipuu on uskomattoman turhauttava, välillä lähes itkettää. Mieheni on hieman kiinnostunut näistä asioista, ja suostuu mielellään käyttämään esim. piiskaa, mutta ei ole erityisen mukavaa joutua pyytämään sitä, minkä haluaisi toisen tekevän omasta halustaan. Lisäksi sellaista kokonaisvaltaista master/sub -suhdetta en voi mieheni kanssa koskaan saada. En koskaan sitä paitsi painostaisi häntä mihinkään sellaiseen! Olen onnellinen jo siitä, että hän on suhtautunut asiaan avoimesti ja on jossain määrin kiinnostunutkin aihepiiristä.
En edes harkitse suhteeni päättämistä, sillä rakastan miestäni syvästi, ja lisäksi haluan normaalia perhe-elämää. Silti tuntuu, että olen menettänyt pienen (tai ison) osan itsestäni, kun olen luopunut subin roolista :( Vaikka teinkin sen uhrauksen vapaaehtoisesti. Tuntuu kovalta kohtalolta, etten saisi sellaista enää kokea.
Miten te muut olette ratkaisseet tällaisia ristiriitaisia tilanteita? Onko lohdutuksen sanoja? Tiedän ettei elämässä saa koskaan kaikkea, ja olen onnellinen siitä mitä minulla on, mutta tämä yksi tarve sisälläni on todella, todella voimakas… Tavallaan pelkään tulevaisuutta. Entä, jos vaikka jossain keski-iän kriisissä totean, etten pystykään enää tavalliseen suhteeseen?
-
Kiitos pohdiskelevasta kirjoituksestasi. Minunkaan puolisoni ei ole kinky. (Tai ehkä tavallaan on, riippuu miten kinkyys määritellään, mutta enpä nyt lähde sille tielle.) Tämä ei kuitenkaan aiheuta harmia kummallekaan, sillä toteutan bdsm-puoltani muiden ihmisten kanssa. Nämä suhteet ovat olleet enemmän tai vähemmän romanttisia. Molempia tarvitaan.
Kinkyskenessä minulle yksi hienoja ja viihtyisältä tuntuvia puolia onkin se, miten täällä (ainakin oman pikku otantani perusteella) (rakkaus)suhteiden moninaisuus, polyamoriakuviot ja erilaiset sopimukset suhteissa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Eli just toisinpäin kuin yleensä.
-
En ikävä kyllä osaa niitä lohdutuksen sanoja antaa. Ajattelin kuitenkin jakaa oman kokemukseni ja toivon, etten masenna sinua. Tämä on vain minun kokemukseni ja toki tarinoita on monenlaisia. Toivon kovasti, että saat suhteestasi kaiken mitä haluat. Luulen tietäväni miltä sinusta juuri nyt tuntuu.
Olin itse noin vuoden päivät syvästi ihastunut erääseen vaniljamieheen ja meillä olikin jonkinlainen suhde, mistä toivoin itse kovasti kunnollista seurustelusuhdetta. Olin valmis vaikka mihin hänen vuokseen. Kemia välillämme oli käsittämätöntä ja yhteinen aika oli päätä huimaavaa. Hän tuntui yksinkertaisesti täydelliseltä kumppanilta minulle, kaikin muin tavoin paitsi seksin suhteen...
Hän oli hyvin aktiivinen ja innostunut ja halusi kovasti löytää tapoja, mistä minäkin nauttisin, mutta lopulta en vaan kyennyt saamaan seksuaalisesta puolesta tarpeeksi tyydytystä. Kaipasin jatkuvasti kipua ja alistamista. Minulla oli sellainen olo, että pakotin häntä johonkin mikä ei ole luonnollisesti hänessä ja se oli minulta väärin. Maailmamme eivät fyysisellä tasolla kohdanneet. Minulle tulikin rinnalle toinen suhde, minkä kautta sain toteuttaa alistuvaa ja masokistista puoltani. Ajattelin, että näin kun nämä tarpeeni on tyydytetty, niin voin elää ihastukseni kanssa sellaista elämää kuin hän haluaa, tai oppia tulemaan toimee sen kanssa, että meidän seksuaalisuuteme on erilaista. Jokatapauksessa fysinen elämämme oli kiivasta ja vilkasta, joten se oli sentään hyvä.
Mutta ei se kuitenkaan mennyt ihan niin yksinkertaisesti. Ihastukseni voi pahoin nähdessään mustelmat kehossani. Hän ei mitenkään kyennyt ymmärtämään miksi halusin itseäni kohdeltavan kuin halusin. Hän kokeili asioita minun mieliksi, eikä saanut niistä itselleen nautintoa. Lopulta tajusin olevani hänelle aivan liikaa. Hän alun perin ihastui minussa luonnollisuuteeni ja villiin luonteeseeni, mutta ei hän sellaisen kanssa halunnut seurustella. Suhteemme päättyi. Olin siitä pitkään erittäin surullinen. Hän oli suurimpia ihastuksiani ja kaipaan häntä toisinaan edelleen. Tiesin jo ennen suhteen syttymistä, että vaniljasuhde ei ole minua varten. Halusin kuitenkin hänen takiaan vielä kerran yrittää, sillä tunteeni olivat niin suuret. Enää en lähde yrittämään.
Nyt olen hyväksynyt sen, että en voi lähteä vakavampaan suhteeseen, elleivät nämä elementit ole läsnä, sillä ne ovat niin isona osana minussa. En voi poistaa itestäni ja elämästäni asioita, mitkä tuottavat minulle niin paljon iloa. Minut joko otetaan kaikkineni tai ei ollenkaan.
-
Kiitos pohdiskelevasta kirjoituksestasi. Minunkaan puolisoni ei ole kinky. (Tai ehkä tavallaan on, riippuu miten kinkyys määritellään, mutta enpä nyt lähde sille tielle.) Tämä ei kuitenkaan aiheuta harmia kummallekaan, sillä toteutan bdsm-puoltani muiden ihmisten kanssa. Nämä suhteet ovat olleet enemmän tai vähemmän romanttisia. Molempia tarvitaan.
Kinkyskenessä minulle yksi hienoja ja viihtyisältä tuntuvia puolia onkin se, miten täällä (ainakin oman pikku otantani perusteella) (rakkaus)suhteiden moninaisuus, polyamoriakuviot ja erilaiset sopimukset suhteissa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Eli just toisinpäin kuin yleensä.
Kiitos vastauksesta! Arvelin, että monet varmaan ovat päätyneet samanlaiseen ratkaisuun kuin te. Minun miehelleni kyseinen järjestely ei kuitenkaan missään nimessä sopisi, enkä kyllä haluaisi sitä itsekään. Haluan saada omalta mieheltäni kaiken, mitä tarvitsen. Realistisesti ajatellen ymmärrän, että ihan kaikkea ei kuitenkaan voi vaatia. Ja kuten sanoin, ei siitä olisi mitään iloa minullekaan, jos painostaisin miestä käyttäytymään tavalla, joka ei häntä miellytä.
Olen kiitollinen siitä, että sain kokea masterin kanssa kaikki ne asiat joista olin aina haaveillut. Ehdimme sessioida melko pitkään, ja opin luottamaan häneen täysin, mutta tarpeekseni en silti ehtinyt saamaan... Oli silti oma päätökseni tavoitella mieluummin rakkautta.
-
En ikävä kyllä osaa niitä lohdutuksen sanoja antaa. Ajattelin kuitenkin jakaa oman kokemukseni ja toivon, etten masenna sinua. Tämä on vain minun kokemukseni ja toki tarinoita on monenlaisia. Toivon kovasti, että saat suhteestasi kaiken mitä haluat. Luulen tietäväni miltä sinusta juuri nyt tuntuu.
Olin itse noin vuoden päivät syvästi ihastunut erääseen vaniljamieheen ja meillä olikin jonkinlainen suhde, mistä toivoin itse kovasti kunnollista seurustelusuhdetta. Olin valmis vaikka mihin hänen vuokseen. Kemia välillämme oli käsittämätöntä ja yhteinen aika oli päätä huimaavaa. Hän tuntui yksinkertaisesti täydelliseltä kumppanilta minulle, kaikin muin tavoin paitsi seksin suhteen...
Hän oli hyvin aktiivinen ja innostunut ja halusi kovasti löytää tapoja, mistä minäkin nauttisin, mutta lopulta en vaan kyennyt saamaan seksuaalisesta puolesta tarpeeksi tyydytystä. Kaipasin jatkuvasti kipua ja alistamista. Minulla oli sellainen olo, että pakotin häntä johonkin mikä ei ole luonnollisesti hänessä ja se oli minulta väärin. Maailmamme eivät fyysisellä tasolla kohdanneet. Minulle tulikin rinnalle toinen suhde, minkä kautta sain toteuttaa alistuvaa ja masokistista puoltani. Ajattelin, että näin kun nämä tarpeeni on tyydytetty, niin voin elää ihastukseni kanssa sellaista elämää kuin hän haluaa, tai oppia tulemaan toimee sen kanssa, että meidän seksuaalisuuteme on erilaista. Jokatapauksessa fysinen elämämme oli kiivasta ja vilkasta, joten se oli sentään hyvä.
Mutta ei se kuitenkaan mennyt ihan niin yksinkertaisesti. Ihastukseni voi pahoin nähdessään mustelmat kehossani. Hän ei mitenkään kyennyt ymmärtämään miksi halusin itseäni kohdeltavan kuin halusin. Hän kokeili asioita minun mieliksi, eikä saanut niistä itselleen nautintoa. Lopulta tajusin olevani hänelle aivan liikaa. Hän alun perin ihastui minussa luonnollisuuteeni ja villiin luonteeseeni, mutta ei hän sellaisen kanssa halunnut seurustella. Suhteemme päättyi. Olin siitä pitkään erittäin surullinen. Hän oli suurimpia ihastuksiani ja kaipaan häntä toisinaan edelleen. Tiesin jo ennen suhteen syttymistä, että vaniljasuhde ei ole minua varten. Halusin kuitenkin hänen takiaan vielä kerran yrittää, sillä tunteeni olivat niin suuret. Enää en lähde yrittämään.
Nyt olen hyväksynyt sen, että en voi lähteä vakavampaan suhteeseen, elleivät nämä elementit ole läsnä, sillä ne ovat niin isona osana minussa. En voi poistaa itestäni ja elämästäni asioita, mitkä tuottavat minulle niin paljon iloa. Minut joko otetaan kaikkineni tai ei ollenkaan.
Kiitos tarinastasi! Vaikka se todellakin oli hieman masentava :( Juuri jotain tuollaista nimittäin pelkään. Joko niin, että minä en pystykään tähän suhteeseen, tai mieheni ei pysty. Pidän todennäköisempänä sitä että en itse pystyisi, sillä mieheni on suhtautunut taipumuksiini ihan iloisesti ja kiinnostuneesti, ainakin toistaiseksi. Emme kuitenkaan mene minun näkökulmastani tarpeeksi pitkälle, kevyt läimäyttely takamukselle ei riitä. Uskon, että minunkin mieheni kavahtaisi esim. mustelmia ja muita jälkiä kehossani.
Minä olen nyt siinä tilanteessa, että suhteen alkuhuuman jälkeen nämä tunteeni ovat alkaneet vaivata useammin ja useammin. Tällä hetkellä en missään nimessä harkitse eroamista tai muitakaan radikaaleja toimia, mutta tulevaisuus pelottaa. Haluan pitää kiinni rakastamastani ihmisestä, mutta toisaalta haluan olla oma itseni. Vaikka mieheni ei ole ottanut pahalla tarpeitani, niin tunnen silti itseni jotenkin vääränlaiseksi, ja nolostun helposti, kun keskustelemme näistä asioista. Omassa mielialassani on aika iso ero verrattuna siihen, millaista oli olla masterini kanssa :( Silloin minua suorastaan jumaloitiin juuri tällaisena, ensimmäistä kertaa elämässäni.
Pakko kai vaan katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivon yli kaiken, etten joutuisi tästä suhteesta luopumaan... Oikeanlaisen kumppanin löytäminen seksuaalisessa mielessä on vaikeaa, mutta ei todellista rakkauttakaan joka kulman takana odota.
-
Mietinkin hetken vastaanko sinulle, sillä aihe on kohtalaisen syvä. Mutta kirjoitit itsekin, että voit vain katsoa mihin suhteenne johtaa ja hyvä asia kuitenkin, että miehesi hyväksyy mielitekosi ja ymmärtää niitä. Parhaassa tapauksessa tuosta voi vielä tulla jotakin upeaakin. Kunhan muistat olla ennen kaikkea itsellesi rehellinen ja muistat, että myös sinä ansaitset kokonaisvaltaisen suhteen ja sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Tämä foorumi on osoitus siitä, että tyydyttävä seksuaalisuus ja rakkaus voivat myös kohdata samassa suhteessa.
-
Valitettavan usein olen nähnyt juurikin aloittajan tarkoittamasta näkökulmasta katsoen olleita suhteita etäältä ja minun nähteni ne kaikki on päättyneet katastrofiin. Varmasti on sellaisia, jotka ovatkin jatkuneet onnellisina, mutta niitä ei ole mun korviini tullut. Itse olen uinuvan pandoran lippaan avannut juurikin alistuvan naisen avustuksella, joka on järkähtämättömästi lähettänyt minulle linkkejä erinäköisiin bdsm -henkisiin pornolinkkeihin. Tätä kautta jotenkin ymmärsin, että oikeasti on joillakin naisilla halua alistua, vaikkakin niissä kyseisissä linkeissä se olikin niin teatraalista. Silloin pikkuhiljaa uskalsin sitä lipasta raottaa ja jossain vaiheessa tuli toteamus, että mitä vittua sieltä onkaan tullut päästettyä irti...
Kun vertaa siihen kasvatukseen, jonka olen saanut, jossa mies ei lyö naista. Niin ehkä tällä varjolla on helpompi käsittää se vaikeus, omalla kohdallani, siihen että piiskaisin naista ihan vaan siksi, että se tuntuu minusta hyvältä.
Mitään muuta ei ole omalla kohdallani, kuin että pistät omia pornolinkkejäsi vihjailevasti toisen katsottavaksi ja jäät odottamaan reaktioita ja vaikutuksia. Ne vaikutukset eivät tule yhdessä yössä.
-
Mietinkin hetken vastaanko sinulle, sillä aihe on kohtalaisen syvä. Mutta kirjoitit itsekin, että voit vain katsoa mihin suhteenne johtaa ja hyvä asia kuitenkin, että miehesi hyväksyy mielitekosi ja ymmärtää niitä. Parhaassa tapauksessa tuosta voi vielä tulla jotakin upeaakin. Kunhan muistat olla ennen kaikkea itsellesi rehellinen ja muistat, että myös sinä ansaitset kokonaisvaltaisen suhteen ja sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Tämä foorumi on osoitus siitä, että tyydyttävä seksuaalisuus ja rakkaus voivat myös kohdata samassa suhteessa.
Mukavaa, että vastasit kuitenkin :) Rekisteröidyin tänne juuri vertaistuen toivossa, tällaisista asioista kun ei ymmärrettävästi ihan kaikille läheisille tule puhuttua. Ja asia on kuitenkin itselleni iso ja tärkeä, ja nykyään melkoista ahdistusta aiheuttava. Miestäni en halua liiaksi vaivata, sillä voin kuvitella että itselleni tulisi hänen sijassaan riittämätön olo ja pelko siitä, lähteekö toinen.
Toivon, että suhteemme kehittyisi sellaiseen suuntaan etten joutuisi tukahduttamaan mitään osaa itsestäni. Ja ettei miehenikään joutuisi. Olen kuitenkin erittäin onnellinen kaikilla muilla tavoilla, joten en nyt liikaakaan kehtaa valittaa. Näin aloittelijana kokeneen masterin seura oli jotain uskomatonta, elämäni parhaimpia kokemuksia, mutta luovuin siitä vapaaehtoisesti saadakseni jotain muuta tavoittelemisen arvoista. Yritän pitää sen tosiasian mielessä.
-
Valitettavan usein olen nähnyt juurikin aloittajan tarkoittamasta näkökulmasta katsoen olleita suhteita etäältä ja minun nähteni ne kaikki on päättyneet katastrofiin. Varmasti on sellaisia, jotka ovatkin jatkuneet onnellisina, mutta niitä ei ole mun korviini tullut. Itse olen uinuvan pandoran lippaan avannut juurikin alistuvan naisen avustuksella, joka on järkähtämättömästi lähettänyt minulle linkkejä erinäköisiin bdsm -henkisiin pornolinkkeihin. Tätä kautta jotenkin ymmärsin, että oikeasti on joillakin naisilla halua alistua, vaikkakin niissä kyseisissä linkeissä se olikin niin teatraalista. Silloin pikkuhiljaa uskalsin sitä lipasta raottaa ja jossain vaiheessa tuli toteamus, että mitä vittua sieltä onkaan tullut päästettyä irti...
Kun vertaa siihen kasvatukseen, jonka olen saanut, jossa mies ei lyö naista. Niin ehkä tällä varjolla on helpompi käsittää se vaikeus, omalla kohdallani, siihen että piiskaisin naista ihan vaan siksi, että se tuntuu minusta hyvältä.
Mitään muuta ei ole omalla kohdallani, kuin että pistät omia pornolinkkejäsi vihjailevasti toisen katsottavaksi ja jäät odottamaan reaktioita ja vaikutuksia. Ne vaikutukset eivät tule yhdessä yössä.
Niin, kuka tietää mitä piirteitä miehestäni voisikaan vielä paljastua... Ainakaan täyttä tyrmäystä en ole saanut tarpeilleni, joten pientä toivoa voinen pitää yllä. Jos ei ole tällaisiin asioihin koskaan missään törmännyt, niin ymmärrän ihan hyvin että ajatukseen pitää tottua. Toisaalta voi sitten olla, että hän toteaakin ettei halua samoja asioita kuin minä. Eivät minun tarpeeni kuitenkaan ole sen tärkeämpiä kuin hänen. Toistaiseksi olemme yrittäneet hieman kohdata jossain keskivaiheilla, ja olen kyllä iloinen siitä :)
-
-
-
Itse olen aloittajan kanssa samassa tilanteessa. Vaniljasuhde, kinkiys pintaan (haudattu kun sormuksia vaihdettiin) ja perhe. Toinen ei mielellään katso sidonta, raiskaus yms pornoa kuten minä.. saan piiskaa, kun kerjään sitä pitkään. Kaikenlainen rajojen ylittäminen on ollutta ja mennyttä.
Mutta vaikka elämä tuntuu vaniljalta, on onneksi porukka jossa keskustella asiasta sekä olla oma itsensä. Mieheni ei häpeä minua vaikka kuljen hännän kanssa kaupungilla. Hän tahtoo minun olevan kuin olen, mutta olettaa että tuittupää kisu/brat teini tahtoisi kaiken muistaa JOS vaikka sattuisikin piiskaa (tai muuta kuritusta) saamaan.
Tässä on kuitenkin lehmä ojassa. Olemme keskustelleet asioista avoimesti. Tiedän ettei hänen auktoriteettinsa alista minua 24/7 vaikka niin tahtoisin. Hän on luvannut, että oltuani tarpeeksi kärsivällinen ja malttanut mieleni eikä hän silti pysty täyttämään seksuaalisia tarpeitani saan lähteä hakemaan sitä muualta. Mutta sen aika ei ole vielä. Hän tahtoo yrittää. Minä tahdon odottaa. Odottavan aika on vain kamalan pitkä. Onneksi siihen on lääke nimeltä miittiläiset :love:
-
Itse olen aloittajan kanssa samassa tilanteessa. Vaniljasuhde, kinkiys pintaan (haudattu kun sormuksia vaihdettiin) ja perhe. Toinen ei mielellään katso sidonta, raiskaus yms pornoa kuten minä.. saan piiskaa, kun kerjään sitä pitkään. Kaikenlainen rajojen ylittäminen on ollutta ja mennyttä.
Mutta vaikka elämä tuntuu vaniljalta, on onneksi porukka jossa keskustella asiasta sekä olla oma itsensä. Mieheni ei häpeä minua vaikka kuljen hännän kanssa kaupungilla. Hän tahtoo minun olevan kuin olen, mutta olettaa että tuittupää kisu/brat teini tahtoisi kaiken muistaa JOS vaikka sattuisikin piiskaa (tai muuta kuritusta) saamaan.
Tässä on kuitenkin lehmä ojassa. Olemme keskustelleet asioista avoimesti. Tiedän ettei hänen auktoriteettinsa alista minua 24/7 vaikka niin tahtoisin. Hän on luvannut, että oltuani tarpeeksi kärsivällinen ja malttanut mieleni eikä hän silti pysty täyttämään seksuaalisia tarpeitani saan lähteä hakemaan sitä muualta. Mutta sen aika ei ole vielä. Hän tahtoo yrittää. Minä tahdon odottaa. Odottavan aika on vain kamalan pitkä. Onneksi siihen on lääke nimeltä miittiläiset :love:
En pysty mitenkään kuvittelemaan että meidän suhteessa voisi koskaan tulla kyseeseen se, että minä hakisin tyydytystä tarpeilleni muualta :( Vaikka mieheni ymmärtää minua ja hyväksyy minut tällaisena, on hän myös hyvin konservatiivinen mitä parisuhteisiin tulee. Ja olen toki itsekin. En halua joutua hakemaan muualta mitään.
Tämän foorumin löytäminen ja keskustelun aloittaminen sai minut ajattelemaan syvemmin omaa historiaani. Kun mietin entisiä suhteitani, on nyt helppo nähdä, että olen koko ajan edennyt lähemmäs sellaista seksielämää jota tarvitsen. Ensimmäinen poikaystäväni oli mahdollisesti alistuvaa tyyppiä itsekin (ymmärrettävästi se suhde ei toiminut), seuraavat jo enemmän dominoivaa tyyppiä, ja sitten kuvioihin tuli kaiken huipennuksena oikea master. Nykyinen tilanne tuntuu siis askeleelta taaksepäin. Olin vasta päässyt alkuun, ja sitten piti jo lopettaa.
Mieheni on lähes täydellinen, joten haluan vielä yrittää :) Olen vain malttamaton. Mies on kiinnostunut näistä asioista, joten ehkä jo muutaman vuoden sisällä tilanne voisi olla aivan toisenlainen :)
-
Täällä myös yksi samanmoisessa tilanteessa elävä. Minulla on hyvä ja toimiva parisuhde, joka ei sitten kuitenkaan toimi. Olen tiennyt omat tarpeeni aina, sen että saan täydellisen nautinnon vain ja ainoastaan alistumisen tunteesta sekä jossain määrin mukana kulkevasta kivusta. Suhteemme alussa yritin vihjata miehelleni näistä asioista sanoin ja elein, ilman tulosta. Sitten itkin ja ahdistuin, halusin erota. Kunnes kerran mies osasi kysyä yhden ainoan kysymyksen, johon rehellisesti vastaaminen avasi tien erilaisten halujen jakamiseen.
Mies on kiinnostunut asioista ja haluaa kokeilla, yrittää. Hän on otettu siitä että olen uskoutunut tästä asiasta hänelle ja minä kiitollinen siitä että hän on valmis yrittämään. Suunta on jo oikea.
Silti minusta tuntuu että liian usein kipuilen yksin näiden asioiden kanssa. On äärettömän vaikeaa saada toinen ymmärtämään jotain joka minussa on sisäsyntyistä, hänessä ei. Hän ei ymmärrä miksen saa tyydytystä siitä että hän yrittää. Hän ei ymmärrä, ettei ole lainkaan sama asia alistua jollekin, jonka tietää antavan periksi heti jos kieltää tekemästä jotain tai jollekin, jonka tiedän yrittävän vain minun vuokseni. Että minä saan nautintoni siitä, että tiedän toisen nauttivan minun alistamisestani ja satuttamisestani ja siitä, että saan upota tilanteeseen ja tunteeseen tietäen että toinen tietää mitä tekee. Lisäksi mies on kiltti, lempeä ja suloinen. Ei siis lainkaan sellainen jolla olisi luonnollista auktoriteettia tällaiseen tulisieluun :)
En tiedä mihin tiemme vie. Olen leikitellyt ajatuksesta toisesta suhteesta, jolla tyydyttäisin nämä tarpeeni. Kyseessä on kuitenkin niin intiimi asia, etten usko voivani jakaa sitä noin vain kenenkään muun kanssa vaikka luvan saisinkin.
Lohduttavaa kuitenkin tietää etten ole yksin ajatusteni kanssa.
-
Lisäksi mies on kiltti, lempeä ja suloinen. Ei siis lainkaan sellainen jolla olisi luonnollista auktoriteettia tällaiseen tulisieluun :)
Toi pisti silmään. Pitääkö miehen olla ilkeä, kylmä ja töykeä omatakseen auktoriteettia? :P
-
Täällä myös yksi samanmoisessa tilanteessa elävä. Minulla on hyvä ja toimiva parisuhde, joka ei sitten kuitenkaan toimi. Olen tiennyt omat tarpeeni aina, sen että saan täydellisen nautinnon vain ja ainoastaan alistumisen tunteesta sekä jossain määrin mukana kulkevasta kivusta. Suhteemme alussa yritin vihjata miehelleni näistä asioista sanoin ja elein, ilman tulosta. Sitten itkin ja ahdistuin, halusin erota. Kunnes kerran mies osasi kysyä yhden ainoan kysymyksen, johon rehellisesti vastaaminen avasi tien erilaisten halujen jakamiseen.
Mies on kiinnostunut asioista ja haluaa kokeilla, yrittää. Hän on otettu siitä että olen uskoutunut tästä asiasta hänelle ja minä kiitollinen siitä että hän on valmis yrittämään. Suunta on jo oikea.
Silti minusta tuntuu että liian usein kipuilen yksin näiden asioiden kanssa. On äärettömän vaikeaa saada toinen ymmärtämään jotain joka minussa on sisäsyntyistä, hänessä ei. Hän ei ymmärrä miksen saa tyydytystä siitä että hän yrittää. Hän ei ymmärrä, ettei ole lainkaan sama asia alistua jollekin, jonka tietää antavan periksi heti jos kieltää tekemästä jotain tai jollekin, jonka tiedän yrittävän vain minun vuokseni. Että minä saan nautintoni siitä, että tiedän toisen nauttivan minun alistamisestani ja satuttamisestani ja siitä, että saan upota tilanteeseen ja tunteeseen tietäen että toinen tietää mitä tekee. Lisäksi mies on kiltti, lempeä ja suloinen. Ei siis lainkaan sellainen jolla olisi luonnollista auktoriteettia tällaiseen tulisieluun :)
En tiedä mihin tiemme vie. Olen leikitellyt ajatuksesta toisesta suhteesta, jolla tyydyttäisin nämä tarpeeni. Kyseessä on kuitenkin niin intiimi asia, etten usko voivani jakaa sitä noin vain kenenkään muun kanssa vaikka luvan saisinkin.
Lohduttavaa kuitenkin tietää etten ole yksin ajatusteni kanssa.
Olen iloinen että löysin tämän foorumin, se todellakin auttaa kun saa keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät :) Vaikka sanon, että mieheni ymmärtää minua, niin se on erilaista ymmärtämistä. Hän ei koe asiaa kuitenkaan samoin kuin minä.
Kuvailit täydellisesti ne tuntemukset, joita minäkin kaipaan. Vaikka puoliso suostuisi tekemään sitä tai tätä mitä toivon, niin lopputulos ei ole tyydyttävä. Hänen pitäisi vain vahvemman oikeudella ottaa se, mitä haluaa, ja minun pitäisi pystyä luottamaan siihen, että hän tietää mitä tekee. Hänen pitäisi nauttia minun alistamisestani, ja vilpittömästi ihailla vaikkapa piiskan tai tiukasti sidottujen köysien aiheuttamia jälkiä ihollani. Ja hänen pitäisi arvostaa sitä, että haluan alistua täysin hänelle. Muuten alan nolostelemaan sitä, että minulla on tällainen tarve :(
Minä olen nyt siinä vaiheessa, että itkeskelen yksinäni ja tunnen syvää ahdistusta asian johdosta. En harkitse eroa, enkä mitään sivusuhteita, mutta kyllä tämä sydämeen sattuu. Löytyisipä pian jokin ratkaisu...
Tsemppiä ja jaksamista vaan meille kaikille, joilla tällainen tilanne on :)
-
Tärkeintä tuossa olisi tuntea itsensä. Ja olla itselle rehellinen. Mä haen sessioseuran lisäksi ihan parisuhdetta, koska viihdyn sellaisessa. Olen kuitenkin rajannut vaniljat kokonaan ulkopuolelle. Ja syy on selvä: olen hyvän session jälkeen rauhallinen, tyyni ja keskittynyt. Täynnä rauhallista virtaa. Vaniljaseksin jälkeem lähinnä ärtynyt, koska jotain jäi puuttumaan. En ole tyytyväinen.
Itsensä tunteminen ja rehellisyys on reilua myös kumppania kohtaan. En ainakaan mä pysty jakamaan pääsdäni suhdetta niin, ettei toi tyytymättömyys näkyisi. Varsinkin ajan kanssa. Mutta toi on mun kokemukseni. Vaikea olla onnellinen, jos joutuu kieltämään tarpeensa.
J
-
En haluaisi vallan masentaa, eikä asiat kaikilla etene samalla kaavalla..mutta mutta.. Ärtymys omien tarpeiden tyydyttämättä jäämisestä vain pahenee, mitä pidempään se jatkuu.. Vaikka kaikki muut asiat olisivatkin parisuhteessa loistavasti. Ja valitettavasti kuinka vihjailet tai jopa kerrot mielihaluistasi suoraan puolisollesi, ei se välttämättä tule muuttamaan tilannetta..auktoriteettia joko on tai ei..
Mutta älä lannistu, ehkäpä te saatte vielä rakennettua toimivan, molempia tyydyttävän suhteen.. :love:
-
En kanssa haluaisi olla negatiivinen tässä keskustelussa mutta muistakaa ottaa huomioon myös kumppanin fiilikset. Jos he eivät ole aiheesta kiinnostuneita eivätkä löydä itsestään tarvittavaa dominoivaa puolta niin myös he tuntevat todennäköisesti samoja fiiliksiä kuin te. On reilua myös heitä kohtaan olla painostamatta asioihin joita eivät oikeasti halua tehdä. Jotkut eivät vain pysty esim. satuttamaan kumppaniaan vaikka tämä kuinka pyytää ja voivat saada hyvinkin synkkiä ajatuksia aiheesta.
Vaikea asia eikä helppoja vastauksia varmasti ole. Tärkeintä on että tuntee itsensä ja tietää kuinka paljon tämä asia itselle merkitsee. Voimia teille tämän asian kanssa parisuhteessa painiville.
Kuten Tkuisäntäkin niin minäkin päädyin ratkaisuun että en yksinkertaisesti hae seuraa vaniljan kanssa koska siitä ei minulla ainakaan pitkällä juoksulla tule mitään.
-
Mä olen kanssa nyt edellisen kanssa samaa mieltä. Jokainen on vastuussa omasta elämästään ja tarpeistaan. Eettisesti on ihan yhtä väärin että haluaa puolison olevan/toteuttavan jotain mitä tämä ei itse ole/halua tehdä kuin että tuntee itse ettei omat tarpeet tule kohdatuiksi suhteessa ja itkee niitä nurkassa. Voi olla hyvin satuttavaa jos ei tunne kykenevänsä parisuhteessa vastaamaan toisen tarpeisiin. Ihan yhtälailla se kinkyä seksiä tarvitseva on itkun aihe vaniljaisemmalle puolisolle.
Ainoa suoraselkäinen teko onkin puhua siitä siltä kannalta mitä itse kokee. Siinä on aina riski menettää toinen mutta paras sanoa ääneen se miksi on suhteessa, ei vain itselle vaan myös toiselle.
Aloittaja tuntuu olevan hyvin selvillä omista haluistaan ja tarpeistaan. Siitä vain sanoittamaan asia kumppanille. Ei siinä ole mitään ihmeellistä tähtien asentoa odoteltavana että toinen jotenkin mystisesti kuulisi/ymmärtäisi toisen tarpeet ja oppisi niihin vastaamaan jopa. Sitten kun on ääneen sanottu, molemmin puolin, mitä tarvitsee voidakseen olla kokonainen, niin voidaan yhdessä tai erikseen tehdä päätös miten toimitaan jos toimitaan.
-
No voi itku, kun niin moni näkee tilanteeni niin vaikeana :( Tietenkin tiedän että se sitä onkin, minähän sitä elän, mutta masentaa niin hirveästi...
Minulla oli jotenkin sellainen ajatus, että ei seksuaalisuuteni ole minua niin voimakkaasti määrittävä asia. Nautinhan myös "tavallisesta" seksistä. Olin kiitollinen siitä, että löysin ihanan masterin edes vähäksi aikaa, ja tarkoitukseni oli tarvittaessa valita sen elämän sijaan rakkaus. Ja niin tein. Mutta nyt, kun viimeisestä kokemastani sessiosta on pitkä aika, alkaa olla melko sietämätön olo :(
Olemme puhuneet mieheni kanssa avoimesti asiasta. Hän tietää myös historiani. Olen todella onnellinen siitä, että hän suhtautui asiaan kiinnostuksella, eikä kauhulla tai vastenmielisyydellä. Olemmekin jo päässeet lähemmäs toisiamme, sillä hän on halunnut kokeilla erilaisia asioita ja nauttinutkin niistä. Olen kai kauhean kiittämätön ja vaativa, mutta pidemmälle tarvitsisi päästä :( Ehkä joskus pääsemmekin? Tunnen hänet sen verran hyvin, että tiedän etteivät nämä asiat meidän välillä koskaan siirtyisi makuuhuoneen ulkopuoliseen elämään, eikä tarvitsekaan. Sen myönnytyksen voisin tehdä mielelläni, jos vain siellä makuuhuoneessa voisi olla kunnon meininkiä...
Onpa vaikeaa :( Havaittuani miten tärkeä tämä asia on elämässäni, olen tuntenut itseni melkoisen likaiseksi. Kiltin tytön syndrooma on aina ollut minulla läsnä, ja on aika rankka kokemus nähdä itsensä yhtäkkiä ihan eri valossa kuin ennen.
-
Jep, ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei juuri tietyllä hetkellä ole. Että hyvää elämää vain. Silti sanoisin että ihminen tarvitsee juuri eniten rakkautta. Sitten voidaan ruveta miettimään mitäs se rakkaus sitten käytännössä on.....
-
Jep, ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei juuri tietyllä hetkellä ole. Että hyvää elämää vain. Silti sanoisin että ihminen tarvitsee juuri eniten rakkautta. Sitten voidaan ruveta miettimään mitäs se rakkaus sitten käytännössä on.....
Niin olen minäkin järkeillyt, että rakkaus on tärkeintä kuitenkin. Minulla on ihana mies, jota minä rakastan ja joka rakastaa minua :) Muistan kuitenkin niin tarkkaan miltä tuntuu odottaa tulevaa sessiota, ja varsinkin miltä sen aikana ja sen jälkeen tuntuu.... Sellaista tunnetta ei vain voi saada millään muulla keinolla. Ei ole helppoa tämä elämä :)
-
Jep, ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei juuri tietyllä hetkellä ole. Että hyvää elämää vain. Silti sanoisin että ihminen tarvitsee juuri eniten rakkautta. Sitten voidaan ruveta miettimään mitäs se rakkaus sitten käytännössä on.....
Niin olen minäkin järkeillyt, että rakkaus on tärkeintä kuitenkin. Minulla on ihana mies, jota minä rakastan ja joka rakastaa minua :) Muistan kuitenkin niin tarkkaan miltä tuntuu odottaa tulevaa sessiota, ja varsinkin miltä sen aikana ja sen jälkeen tuntuu.... Sellaista tunnetta ei vain voi saada millään muulla keinolla. Ei ole helppoa tämä elämä :)
Rakkaus on aika abstrakti käsite jollei sille anna mitään määreitä. Siksi sanoin aiemmin että kannattaisi ihan ääneen sanoa miksi on jonkun kanssa. Mitä haluat parisuhteelta? Lapsia? Turvallisen talouden? Muuten(kin) turvaa ja jatkuvuutta? Perheen ja suvun hyväksynnän valitsemallesi elämänmuodolle? Villiä seksiä? Villiä tyydyttävää seksiä? Lempeä ja lämpöä? Ihmisen jolle voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä ja tuntea että hän ymmärtää? Statuksen jonka sen myötä saat? Jakaa arkesi ja juhlasi sellaisen ihmisen kanssa joka tuntee sinut kaikkinensa ja hyväksyy sinut? Kaiken edellisen ja vielä paljon kaikkea muuta?
Vastauksena kun siiihen rakkaus ei oikein vielä sano mitään, kuten ei sekään että joku on "ihana". Mitä on "ihana"? Muuta kuin että "rakastava" (joka ei oikein käytännössä johtanut kummoiseen vastaukseen).
-
Jep, ihminen haluaa aina sitä mitä sillä ei juuri tietyllä hetkellä ole. Että hyvää elämää vain. Silti sanoisin että ihminen tarvitsee juuri eniten rakkautta. Sitten voidaan ruveta miettimään mitäs se rakkaus sitten käytännössä on.....
Niin olen minäkin järkeillyt, että rakkaus on tärkeintä kuitenkin. Minulla on ihana mies, jota minä rakastan ja joka rakastaa minua :) Muistan kuitenkin niin tarkkaan miltä tuntuu odottaa tulevaa sessiota, ja varsinkin miltä sen aikana ja sen jälkeen tuntuu.... Sellaista tunnetta ei vain voi saada millään muulla keinolla. Ei ole helppoa tämä elämä :)
Rakkaus on aika abstrakti käsite jollei sille anna mitään määreitä. Siksi sanoin aiemmin että kannattaisi ihan ääneen sanoa miksi on jonkun kanssa. Mitä haluat parisuhteelta? Lapsia? Turvallisen talouden? Muuten(kin) turvaa ja jatkuvuutta? Perheen ja suvun hyväksynnän valitsemallesi elämänmuodolle? Villiä seksiä? Villiä tyydyttävää seksiä? Lempeä ja lämpöä? Ihmisen jolle voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä ja tuntea että hän ymmärtää? Statuksen jonka sen myötä saat? Jakaa arkesi ja juhlasi sellaisen ihmisen kanssa joka tuntee sinut kaikkinensa ja hyväksyy sinut? Kaiken edellisen ja vielä paljon kaikkea muuta?
Vastauksena kun siiihen rakkaus ei oikein vielä sano mitään, kuten ei sekään että joku on "ihana". Mitä on "ihana"? Muuta kuin että "rakastava" (joka ei oikein käytännössä johtanut kummoiseen vastaukseen).
No, mieheni on minusta ihana, koska viihdymme keskenämme uskomattoman hyvin, voimme puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, ja kunnioitan häntä kaikin tavoin. Hän on älykäs ja hyvä keskustelija, menestyy hyvin työelämässä, ja on myös hellä, empaattinen ja lempeä. Haluan perustaa perheen hänen kanssaan. Luotan häneen täysin, ja tiedän miten paljon hän arvostaa minua. Hän tuntuu turvalliselta, hän on minulle läheisin ihminen maailmassa. Näiden asioiden vuoksi haluan olla hänen kanssaan, tällaista olen aina halunnut.
Ainut ongelmamme on seksielämän puolella, ja se on mielenkiintoinen ongelma siksi, että mieheni ei näe sitä ongelmana. Hän on kiinnostunut kokeilemaan näitä asioita. Minulle ne vaan ovat astetta tärkeämpiä, eivät vain kokeilua, enkä haluaisi kokonaan niistä luopua.
Varmasti haluan myös ulkopuolista hyväksyntää valitsemalleni elämäntavalle. En kuitenkaan pyri siihen oman onnellisuuteni kustannuksella. Nykyisessä parisuhteessani on paljon enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka tulinkin tänne turhautuneena kiukuttelemaan :)
-
Noh, ei turhautuneessa kiukuttelussa ole mitään pahaa. Kunhan ei syytä siitä muita kuin itseään. Elämässä, ja parisuhteessa vain voi käydä niin että jos oleelliset tarpeet jää kohtaamatta niin rupeaa syyttämään niitä jotka ovat lähellä, eli sitä puolisoa. Eli kun aikaa kuluu, ja jos seksi ei lutviudu molempia tyydyttävästi, niin se mikä ei vielä ole miehellesi ongelma on sitä kohta teille molemmille. Siksi sanoin ettei yksin itkeminen auta, eikä edes ole pidemmän päälle kovin reilua. Sillä se mikä pidetään sisällä voi joku päivä purkautua kovinkin ikävällä tavalla.
Toisaalta jos mies haluaa kokeilla niin reilua olisi varmaan myös antaa siimaa ja aikaa. Dominointiin ei synnytä yhdessä yössä. Toisaalta siihen ei välttämättä synnytä milloinkaan vaikka sm-leikit vielä menisivätkin makkarissa. Ja jos olet alistuva niin tuskin tulet koskaan tyytymään vain sm-juttuihin, siis merkityksessä bottommeilu ja masokismi jollain tasolla (ilmeisesti sinulla noita molempia itsestä löytyi).
Toisaalta taas, mitkä ovat miehesi fantasiat teidän suhteestanne. Onko hän oikeasti tajunnut mikä alistumisessa on se mitä tarvitset. Sen että kyse ei ole rekvisiitasta vaan siitä mitä välillänne tapahtuu, kuka taipuu kenen tahtoon ja miten. Eli hänen täytyy löytää halu alistaa sinua. Ilman sitä kaikki toiminta on juuri sitä rekvisiittaa.
Lisäksi jos olet sen verran kokenut että tiedät mitä halua/tarvitset, ja miehesi on myötämielinen, niin voithan kouluttaa hänestä itsellesi masterin (uuh, kauhee kolina ja rysähtely kuului tänne saakka kun leegio truumastereita just pyärty kauhusta ja järkytyksestä). Mutta jos kerran voitte puhua kaikesta maan ja taivaan välillä....Minusta hyvät masterit on helliä, empaattisia ja lempeitä :) (myös)
-
Tuulikello88:
Pitäisikö sitten tapahtua jotain hyvin järkyttävää ja muutumatonta,että voisit arvostaa sitä mitä Oli?
Kiukuttelu voisi olla vaikka raivoamista-se on melkein mielenkiintoisempaa kuin pikkukiukuttelu-tosin saatan tässä olla aika omillani :))
-
Toivon ettei tilanne koskaan menisi siihen pisteeseen että alkaisin miestäni jostain syyttämään, ja hänelle raivoamaan tyydyttämättömistä tarpeistani. Silloin olisi varmaan jo aika erotakin. Tunteistaan pitää voida puhua, mutta toisaalta ei olisi sekään oikein, jos marisisin koko ajan kaikesta mihin en ole tyytyväinen. Siispä marisen täällä.... En halua pahoittaa miehen mieltä, hän kun kuitenkin hyväksyy minun tarpeeni ja haluaa yrittää. Ajan kanssa. Ei hänestä mitään todellista masteria varmastikaan tule kouluttamalla tai ilman, joten jos aion hänen kanssaan elää niin puolitiehen on minunkin tyydyttävä. Ja sitten elettävä sen päätöksen kanssa. Joskus on pakko tehdä valintoja... Jos olisin jäänyt masterini kanssa suhteeseen, niin kaipaisin taatusti niitä asioita mitä minulla nyt on. Voi olla että maailmassa olisi myös sellaisia miehiä, jotka voisivat toteuttaa kaikki hurjimmat haaveeni, mutta pidän hieman hupsuna ajatuksena sitä että lähtisin sellaista täydellisyyttä etsimään :D Ei saa vaatia liikoja.
-
No mutta, sinähän kuulostat ihan tervehenkiseltä ja -järkiseltä nuorelta naiselta. Varsinkin jos tajuat että ihminen tosiaan näkee sen ruohon, ainakin heikkoina hetkinä, vihreämpänä siellä aidan toisella puolen, ja on tajunnut/ tajuaa että on sillä puolen aitaa jonka itse on valinnut. Aidan seipäitä tietty voi välillä käydä potkimassa ja manaamassa. Tai vaikka kaataa jonakin päivänä. Tai hypätä yli. Sitähän ei koskaan voi tietää varmaksi etukäteen.
Elämässä kun ei tosiaan voi saada kaikkea, ehkä. Minulta isä joskus kysyi että tiedätkö ne viisi asiaa mitä elämässäsi haluat. Taisin olla joku 22-vee silloin. Vakavahko keskustelu viinilasillisen ääressä eräässä Tamperelaisessa ravitsemusliikkeessä.
-
Tiedätkö muuten mitä miehesi fantasiat ovat. Hänelläkin niitä varmasti löytyy vaikka ei välttämättä hirveän helposti niistä yhdellä kysymyksellä puhu. Muista olla keskittymättä niin paljon omiin haluihisi että unohdat kumppanillasi olevan kanssa haluja jotka saattavat erota siitä mtä itse haluat häneltä. Kunhan tällaisena pienenä muistutuksena haluan huomauttaa. En oleta ettet olisi tätä pohtinut mutta se ei oikein selviä tästä keskustelusta koska tässä on niin keskitytty sinun tarpeisiisi.
-
Tiedätkö muuten mitä miehesi fantasiat ovat. Hänelläkin niitä varmasti löytyy vaikka ei välttämättä hirveän helposti niistä yhdellä kysymyksellä puhu. Muista olla keskittymättä niin paljon omiin haluihisi että unohdat kumppanillasi olevan kanssa haluja jotka saattavat erota siitä mtä itse haluat häneltä. Kunhan tällaisena pienenä muistutuksena haluan huomauttaa. En oleta ettet olisi tätä pohtinut mutta se ei oikein selviä tästä keskustelusta koska tässä on niin keskitytty sinun tarpeisiisi.
Olen kysellyt asiaa useastikin, ja luulen tosiaan että minä olen tässä parisuhteessa se vinksahtaneempi osapuoli ;) Mies itse sanoo itseään tylsäksi ja tavalliseksi. Minä en sanoisi noin, koska yhtä tärkeitä ja toteuttamisen arvoisia ne "tavallisetkin" fantasiat ovat. Tällä hetkellä seksielämämme kulkee ehdottomasti enemmän hänen ehdoillaan. Jos hänellä on jokin salainen fantasia jota ei ole vielä uskaltanut kertoa, niin toivottavasti joskus rohkaistuu :) Vaihtelu aina virkistää.
Ehkä minulla on tällainen kausi vaan, että tietyt asiat houkuttaisivat kauheasti. Toivon ettei tämä jatku tällaisena ikuisesti, sillä rehellisesti sanottuna tunnen joskus pientä ärtymystä, kun en ole saanut ihan sitä mitä tarvitsisin :(
-
Tiedätkö muuten mitä miehesi fantasiat ovat. Hänelläkin niitä varmasti löytyy vaikka ei välttämättä hirveän helposti niistä yhdellä kysymyksellä puhu. Muista olla keskittymättä niin paljon omiin haluihisi että unohdat kumppanillasi olevan kanssa haluja jotka saattavat erota siitä mtä itse haluat häneltä. Kunhan tällaisena pienenä muistutuksena haluan huomauttaa. En oleta ettet olisi tätä pohtinut mutta se ei oikein selviä tästä keskustelusta koska tässä on niin keskitytty sinun tarpeisiisi.
Olen kysellyt asiaa useastikin, ja luulen tosiaan että minä olen tässä parisuhteessa se vinksahtaneempi osapuoli ;) Mies itse sanoo itseään tylsäksi ja tavalliseksi. Minä en sanoisi noin, koska yhtä tärkeitä ja toteuttamisen arvoisia ne "tavallisetkin" fantasiat ovat. Tällä hetkellä seksielämämme kulkee ehdottomasti enemmän hänen ehdoillaan. Jos hänellä on jokin salainen fantasia jota ei ole vielä uskaltanut kertoa, niin toivottavasti joskus rohkaistuu :) Vaihtelu aina virkistää.
Ehkä minulla on tällainen kausi vaan, että tietyt asiat houkuttaisivat kauheasti. Toivon ettei tämä jatku tällaisena ikuisesti, sillä rehellisesti sanottuna tunnen joskus pientä ärtymystä, kun en ole saanut ihan sitä mitä tarvitsisin :(
Eihän se fantasia tarkoita sitä että sen tulee olla jotakin salaista ja erikoista :o Eikä tavallisessa ole mitään sen vähempi arvoista ja "tylsää" kuin vinomassa. Se fantasia tarkoittaa ihan sitä minkälainen seksuaalinen toiminta/suhde on itselle tyydyttävää. Kuinka vaikka haaveilee siitä minkälainen toinen on. Ehkä sinun miehesi on aivan onnellinen ja tyytyväinen seksiinne ja suhteeseenne, ja sinuun; ei ole mitään salaisia fantasioita. Hän haluaa että kaikki on niin kuin jo on.
Ongelma on tosiaan siinä että sinä et ole tyytyväinen siihen mitä hän on. Sinun fantasiasi yhteisessä seksissä ei toteudu. Mutta sen toteutuminen vaatisi muutoksen miehessäsi, ei sinussa. Tämä tekee asiasta erityisen ongelmallisen teidän molempien kannalta: sinä haluat että miehesi muuttuu.
Toisaalta taas jos hän oivaltaa mitä tarvitset noin kipeästi niin ongelma on sitten siinä voiko hän sitä sinulle tarjota. Ja sitten hänkin saattaa haluta että sinä muuttuisit.
-
Tiedätkö muuten mitä miehesi fantasiat ovat. Hänelläkin niitä varmasti löytyy vaikka ei välttämättä hirveän helposti niistä yhdellä kysymyksellä puhu. Muista olla keskittymättä niin paljon omiin haluihisi että unohdat kumppanillasi olevan kanssa haluja jotka saattavat erota siitä mtä itse haluat häneltä. Kunhan tällaisena pienenä muistutuksena haluan huomauttaa. En oleta ettet olisi tätä pohtinut mutta se ei oikein selviä tästä keskustelusta koska tässä on niin keskitytty sinun tarpeisiisi.
Olen kysellyt asiaa useastikin, ja luulen tosiaan että minä olen tässä parisuhteessa se vinksahtaneempi osapuoli ;) Mies itse sanoo itseään tylsäksi ja tavalliseksi. Minä en sanoisi noin, koska yhtä tärkeitä ja toteuttamisen arvoisia ne "tavallisetkin" fantasiat ovat. Tällä hetkellä seksielämämme kulkee ehdottomasti enemmän hänen ehdoillaan. Jos hänellä on jokin salainen fantasia jota ei ole vielä uskaltanut kertoa, niin toivottavasti joskus rohkaistuu :) Vaihtelu aina virkistää.
Ehkä minulla on tällainen kausi vaan, että tietyt asiat houkuttaisivat kauheasti. Toivon ettei tämä jatku tällaisena ikuisesti, sillä rehellisesti sanottuna tunnen joskus pientä ärtymystä, kun en ole saanut ihan sitä mitä tarvitsisin :(
Eihän se fantasia tarkoita sitä että sen tulee olla jotakin salaista ja erikoista :o Eikä tavallisessa ole mitään sen vähempi arvoista ja "tylsää" kuin vinomassa. Se fantasia tarkoittaa ihan sitä minkälainen seksuaalinen toiminta/suhde on itselle tyydyttävää. Kuinka vaikka haaveilee siitä minkälainen toinen on. Ehkä sinun miehesi on aivan onnellinen ja tyytyväinen seksiinne ja suhteeseenne, ja sinuun; ei ole mitään salaisia fantasioita. Hän haluaa että kaikki on niin kuin jo on.
Ongelma on tosiaan siinä että sinä et ole tyytyväinen siihen mitä hän on. Sinun fantasiasi yhteisessä seksissä ei toteudu. Mutta sen toteutuminen vaatisi muutoksen miehessäsi, ei sinussa. Tämä tekee asiasta erityisen ongelmallisen teidän molempien kannalta: sinä haluat että miehesi muuttuu.
Juu, ei tietenkään fantasian tarvitse olla mitään erikoista tai epätyypillistä. Enkä minä pidä miestäni tylsänä, mieltymyksemme vaan "hieman" eroavat toisistaan. Mies on omien sanojensa mukaan oikein tyytyväinen, ja minä kyllä yritänkin miellyttää häntä niin hyvin kuin osaan.
En koskaan sanoisi hänelle ääneen että hänen pitäisi jotenkin muuttua, mutta en toki voi tässä keskustelussa väittää etten toivisi asioiden olevan jollain tavalla toisin. En oikeasti tiedä miten edetä.
-
En pystyisi olemaan täysin vaniljan miehen kanssa, ei vaan kykene. Yritystä on aina välillä ollut mutta kyllä se alkaa tympimään jo parin panokerran jälkeen jos toisella ei yhtään kiinnosta samat jutskat kuin itsellä. Mut tää johtuu vain minusta itsestäni, ei niistä miehistä.
-
.... Mies on omien sanojensa mukaan oikein tyytyväinen, ja minä kyllä yritänkin miellyttää häntä niin hyvin kuin osaan.
En koskaan sanoisi hänelle ääneen että hänen pitäisi jotenkin muuttua, mutta en toki voi tässä keskustelussa väittää etten toivisi asioiden olevan jollain tavalla toisin. En oikeasti tiedä miten edetä.
Don't worry, hän tulee huomaamaan ajan myötä ja ärtymyksesi kasvaessa, sanoithan että hän on älykäs. Sitten päästäänkin tuohon viimeiseen lauseeseeni (jonka lisäsin vähän myöhemmin edelliseen viestiini).
Toki aina on myös mahdollista että löydätte yhteisen sävelen, sointuvan, ette päädy pelkkään riitasointuun. Aikahan sen näyttää. Mutta ei ihminen tarpeitaan kauheasti voi paeta, ne kannattaisi sanoa ääneen, muuten voi tulla vedätyksen makua ja ikäviä reaktioita, ja syystä, toiselta. Toki paljon on pelissä teillä molemmilla. Mutta se kannattaa pitää mielessä että jokaisen valinnan vapautta tulisi kunnioittaa. Ja valehtelu tai salailu on varmin tapa olla epäkunnioittava. Omien tarpeiden piilottelu on juuri sitä vakavammillaan. Ja jos subina vielä piilotat sen "miellyttämisen" taakse niin aika ongelmallista. Hän kun ei sitä tajua jos ei ole dominoiva.
-
.... Mies on omien sanojensa mukaan oikein tyytyväinen, ja minä kyllä yritänkin miellyttää häntä niin hyvin kuin osaan.
En koskaan sanoisi hänelle ääneen että hänen pitäisi jotenkin muuttua, mutta en toki voi tässä keskustelussa väittää etten toivisi asioiden olevan jollain tavalla toisin. En oikeasti tiedä miten edetä.
Don't worry, hän tulee huomaamaan ajan myötä ja ärtymyksesi kasvaessa, sanoithan että hän on älykäs. Sitten päästäänkin tuohon viimeiseen lauseeseeni (jonka lisäsin vähän myöhemmin edelliseen viestiini).
Toki aina on myös mahdollista että löydätte yhteisen sävelen, sointuvan, ette päädy pelkkään riitasointuun. Aikahan sen näyttää. Mutta ei ihminen tarpeitaan kauheasti voi paeta, ne kannattaisi sanoa ääneen, muuten voi tulla vedätyksen makua ja ikäviä reaktioita, ja syystä, toiselta. Toki paljon on pelissä teillä molemmilla. Mutta se kannattaa pitää mielessä että jokaisen valinnan vapautta tulisi kunnioittaa. Ja valehtelu tai salailu on varmin tapa olla epäkunnioittava. Omien tarpeiden piilottelu on juuri sitä vakavammillaan. Ja jos subina vielä piilotat sen "miellyttämisen" taakse niin aika ongelmallista. Hän kun ei sitä tajua jos ei ole dominoiva.
Tietenkin hän tulee huomaamaan... Ja on varmasti jo nyt osannut päätellä siitä, että asiasta on pitänyt vakavasti keskustella. Minun osaltani asian käsittelyä jarruttaa vielä jonkinlainen pelko ja häpeä. On todella vaikeaa minulle puhua näistä asioista sellaiselle, joka ei välttämättä tunne samoin tai edes tiedä aiheesta kovin paljoa. Vaikka tuo ihminen olisikin niin läheinen.
Siltä tämä tosiaan alkaa näyttää, ettei tarpeitaan voi paeta. Enpä vaan tajunnut lähteä etsimään elämänkumppania seksuaaliset mieltymykset etunenässä, vaikka siinäkin lähestymistavassa olisi kieltämättä omat puolensa. Olen nyt kuitenkin sitoutunut ihmiseen, jota rakastan, mutta jonka kanssa tämä osa-alue sitten takkuilee. Ja minustahan se tietenkin johtuu, ei hänestä.
-
En jaksanut lukea koko viestiketjua erityisen huolella, mutta jotain tuli mieleen.
Vuoden mittainen suhde on loppujen lopuksi vielä aika lyhyt, joten minusta muutosta voi hyvin vielä tulla. Mielestäni isoimpia, ellei isoin, parisuhteen laatuun vaikuttava tekijä on kommunikaatio, ja tässä pätee sama. Omat halut on tärkeää tehdä hyvin selviksi, vaikka kiltin tytön syndrooma olisikin (nimim. itsekin sen kanssa taisteleva :D ). Helppoa se ei usein ole, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.
Itsehän olen myös suhteessa miehen kanssa, joka ei varsinaisesti koe itseään kinkyksi. Kuitenkin hän suhtautuu asiaan myönteisesti ja on pitänyt kovasti kinkyjuttujen tekemisestä. Hänellä tosin oli ollut niihin liittyviä fantasioita jo ennen tätä suhdetta, mikä vaikuttaa taatusti asiaan. Onkin ollut antoisaa kokeilla näitä touhuja sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole aiemmin näitä tehnyt. Siihen olemme päässeet sillä, että olemme puhuneet hyvin yksityiskohtaisesti siitä, mistä tykkäämme ja mitä olisi kiinnostavaa kokeilla. Lisäksi olen antanut paljon yleistä informaatiota niistä kinkyaiheista, jotka ovat minun kohdallani oleellisia.
-
En jaksanut lukea koko viestiketjua erityisen huolella, mutta jotain tuli mieleen.
Vuoden mittainen suhde on loppujen lopuksi vielä aika lyhyt, joten minusta muutosta voi hyvin vielä tulla. Mielestäni isoimpia, ellei isoin, parisuhteen laatuun vaikuttava tekijä on kommunikaatio, ja tässä pätee sama. Omat halut on tärkeää tehdä hyvin selviksi, vaikka kiltin tytön syndrooma olisikin (nimim. itsekin sen kanssa taisteleva :D ). Helppoa se ei usein ole, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.
Itsehän olen myös suhteessa miehen kanssa, joka ei varsinaisesti koe itseään kinkyksi. Kuitenkin hän suhtautuu asiaan myönteisesti ja on pitänyt kovasti kinkyjuttujen tekemisestä. Hänellä tosin oli ollut niihin liittyviä fantasioita jo ennen tätä suhdetta, mikä vaikuttaa taatusti asiaan. Onkin ollut antoisaa kokeilla näitä touhuja sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole aiemmin näitä tehnyt. Siihen olemme päässeet sillä, että olemme puhuneet hyvin yksityiskohtaisesti siitä, mistä tykkäämme ja mitä olisi kiinnostavaa kokeilla. Lisäksi olen antanut paljon yleistä informaatiota niistä kinkyaiheista, jotka ovat minun kohdallani oleellisia.
Hei, ihanaa kuulla että jollain samantapaisessa tilanteessa olevalla menee hyvin :) Minun miehenihän myös suhtautuu myönteisesti, ja on halukas kokeilemaan kaikenlaista. Pitääkin kysyä, onko hän ajatellut näitä asioita ennen minua. Toistaiseksi hän on vain kertonut olevansa kiinnostunut ja utelias. Minun haasteeni olisi sitten puhua vielä tarkemmin näistä jutuista ilman mitään ylimääräisiä selittelyjä tai anteeksipyytävää sävyä... Minä kun vaan olen tällainen enkä voi muuksi muuttua... :)
-
Hei, ihanaa kuulla että jollain samantapaisessa tilanteessa olevalla menee hyvin :) Minun miehenihän myös suhtautuu myönteisesti, ja on halukas kokeilemaan kaikenlaista. Pitääkin kysyä, onko hän ajatellut näitä asioita ennen minua. Toistaiseksi hän on vain kertonut olevansa kiinnostunut ja utelias. Minun haasteeni olisi sitten puhua vielä tarkemmin näistä jutuista ilman mitään ylimääräisiä selittelyjä tai anteeksipyytävää sävyä... Minä kun vaan olen tällainen enkä voi muuksi muuttua... :)
Itselleni oli joskus aikanaan aika avartava kokemus kun koko skeneen tutustuminen alkoi marssimalla naisen kanssa suoraan baletin bileisiin.. Jotenkin aika syvässä oli käsitys että naista ei pidä eikä saa lyödä, ja siellä sitten oli ihan tai ainakin melkein tavallisia naisia jotka olivat ihan vapaasta tahdosta jutuissa mukana ja joiden kanssa saattoi jutella ja jotka muuten olivat arjessa siinä missä muutkin. Kävi aika selväksi että tässä nyt ei ole mitään palkattuja pornotähtiä vaan nämä ihmiset ihan oikeasti ovat tässä mukana siksi että haluavat tätä.
Nykyisin pystyy kyllä ihan sääliä tuntematta räimiään takamusta siniseksi siihen asti että objekti sanoo että riittää. Ja teettämään monenlaista muutakin ikävää, toki myös sitten aina hoitamaan hellimisen jälkeenpäin.
Jos asiat yleisesti kuitenkin kumppania kiinnostaa, niin tuossa vuosia iskostettujen juttujen poisoppimisessa voisi auttaa jos uskaltautuu bileisiin tai seksimessuille ja vaikka baarin kautta sitten sopii jonkun parin jossa voi sitten keskustella sub-osapuolen kanssa että tämä on ihan sallittua ja toivottavaa kunhan jostain rajoista pidetään kiinni.
-
En koskaan sanoisi hänelle ääneen että hänen pitäisi jotenkin muuttua, mutta en toki voi tässä keskustelussa väittää etten toivisi asioiden olevan jollain tavalla toisin. En oikeasti tiedä miten edetä.
Jospa ensimmäiseksi lakkaat huijaamasta itseäsi (ja miestäsi) leikkimällä olevasi onnellinen, vaikka et ole. Jos sinua noin paljon vaivaa se, että et voi toteuttaa alistumistarvettasi, neuvottele lupa sivusuhteeseen. Eihän yhteen asiaan tyytymättömyyden takia kannata muuten toimivaa liittoa hajottaa.
Ihminen, jolta saisi kaikilla osa-alueilla kaiken haluamansa, on verrattavissa satuolentoon. Aina puuttuu jotain. Täydentävän osan voi onneksi löytää muualta, ilman että tarvitsee luopua ns. pääsuhteesta.
-
Jospa ensimmäiseksi lakkaat huijaamasta itseäsi (ja miestäsi) leikkimällä olevasi onnellinen, vaikka et ole. Jos sinua noin paljon vaivaa se, että et voi toteuttaa alistumistarvettasi, neuvottele lupa sivusuhteeseen. Eihän yhteen asiaan tyytymättömyyden takia kannata muuten toimivaa liittoa hajottaa.
Ihminen, jolta saisi kaikilla osa-alueilla kaiken haluamansa, on verrattavissa satuolentoon. Aina puuttuu jotain. Täydentävän osan voi onneksi löytää muualta, ilman että tarvitsee luopua ns. pääsuhteesta.
Tai sitten huomaat, että se puuttuva palanen onkin niin olennainen, että ilman sitä "pääsuhteelta" putoaa pohja pois. Noin kävi mulle vaimoni kanssa: Molemmilla oli luvat sivusuhteisiin, ja pitkän aikaa olin entistä tyytymättömämpi. Samalla kun sovimme sivusuhteista, teimme nimittäin päätöksen että minä en yritä olla "hellä ja määrätietoinen" (jos olen määrätietoinen, en ole hellä) eikä hän yritä sitoa minua vastoin omia mieltymyksiään.
Vaimon löytäessä oman sivusuhteensa, ja minun miettiessäni mitä "ideaalisuhteelta" haluaisin, kävimme myös jatkuvaa keskustelua, sekä aikatauluista että tunteista, mutta kun yksi asia oli ratkaistu, heräsi uusia kysymyksiä. Tuo kaikki herätti minut kysymään, mitä tämä "pääsuhde" enää antaa, ja pari asiaa tajuttuani jouduin äkisti toteamaan, että se on lakannut antamasta mitään, ja että olin jo pari kuukautta tehnyt mielessäni jonkinlaista luopumista.
-
Toivon ettei tämä jatku tällaisena ikuisesti, sillä rehellisesti sanottuna tunnen joskus pientä ärtymystä, kun en ole saanut ihan sitä mitä tarvitsisin :(
Liekö tuo meidän länsimaisten hyvinvointivaltioiden kasvattien yleinen ongelma- ettei koskaan saa sitä mitä haluaa,vaikka kaikki on ikäänkuin käden ulottuvilla-jos on upea puoliso, niin se ei ole hyvä, koska se ei ole kinky. Voisiko olla niin, että vaikka se upea puolisko olisi kinky, niin sittenkin siitä löytyisi ties mitä vikaa- Kinkyys ei muuten tietääkseni tarkoita, että olis esim. mahtava iskä lapsille- tai no huono esimerkki-olen käsittänyt, että hyvin monet kinkyt eivät halua lisääntyä- mutta siis mitä sä itse haluat oikeasti ja mikä se kinkyssä niin kiehtoo? :D
-
Hei, ihanaa kuulla että jollain samantapaisessa tilanteessa olevalla menee hyvin :) Minun miehenihän myös suhtautuu myönteisesti, ja on halukas kokeilemaan kaikenlaista. Pitääkin kysyä, onko hän ajatellut näitä asioita ennen minua. Toistaiseksi hän on vain kertonut olevansa kiinnostunut ja utelias. Minun haasteeni olisi sitten puhua vielä tarkemmin näistä jutuista ilman mitään ylimääräisiä selittelyjä tai anteeksipyytävää sävyä... Minä kun vaan olen tällainen enkä voi muuksi muuttua... :)
Itselleni oli joskus aikanaan aika avartava kokemus kun koko skeneen tutustuminen alkoi marssimalla naisen kanssa suoraan baletin bileisiin.. Jotenkin aika syvässä oli käsitys että naista ei pidä eikä saa lyödä, ja siellä sitten oli ihan tai ainakin melkein tavallisia naisia jotka olivat ihan vapaasta tahdosta jutuissa mukana ja joiden kanssa saattoi jutella ja jotka muuten olivat arjessa siinä missä muutkin. Kävi aika selväksi että tässä nyt ei ole mitään palkattuja pornotähtiä vaan nämä ihmiset ihan oikeasti ovat tässä mukana siksi että haluavat tätä.
Nykyisin pystyy kyllä ihan sääliä tuntematta räimiään takamusta siniseksi siihen asti että objekti sanoo että riittää. Ja teettämään monenlaista muutakin ikävää, toki myös sitten aina hoitamaan hellimisen jälkeenpäin.
Jos asiat yleisesti kuitenkin kumppania kiinnostaa, niin tuossa vuosia iskostettujen juttujen poisoppimisessa voisi auttaa jos uskaltautuu bileisiin tai seksimessuille ja vaikka baarin kautta sitten sopii jonkun parin jossa voi sitten keskustella sub-osapuolen kanssa että tämä on ihan sallittua ja toivottavaa kunhan jostain rajoista pidetään kiinni.
Kiitos vinkistä... Toista osapuolta ilmeisesti oikeasti kiinnostaa, ellei sitten sano niin vain minun mielikseni, joten voihan tämä hyväänkin suuntaan kehittyä :) Mihinkään aihepiirin ympärille järjestettyihin bileisiin en varmaan itsekään uskaltaisi lähteä, mutta vaikka messuilla voisi olla kivaa :) Pitkä projekti se yhteisen sävelen löytäminen tulee taatusti olemaan, olemmehan olleet yhdessäkin vasta melko lyhyen ajan. Lopputuloksen näkee sitten joskus...
-
Toivon ettei tämä jatku tällaisena ikuisesti, sillä rehellisesti sanottuna tunnen joskus pientä ärtymystä, kun en ole saanut ihan sitä mitä tarvitsisin :(
Liekö tuo meidän länsimaisten hyvinvointivaltioiden kasvattien yleinen ongelma- ettei koskaan saa sitä mitä haluaa,vaikka kaikki on ikäänkuin käden ulottuvilla-jos on upea puoliso, niin se ei ole hyvä, koska se ei ole kinky. Voisiko olla niin, että vaikka se upea puolisko olisi kinky, niin sittenkin siitä löytyisi ties mitä vikaa- Kinkyys ei muuten tietääkseni tarkoita, että olis esim. mahtava iskä lapsille- tai no huono esimerkki-olen käsittänyt, että hyvin monet kinkyt eivät halua lisääntyä- mutta siis mitä sä itse haluat oikeasti ja mikä se kinkyssä niin kiehtoo? :D
Täydellistä ei ole olemassakaan ja itsekin olen kaukana siitä, joten uskon että kompromisseja on elämässä tehtävä. Minulla on tässä kaikin tavoin hyvä mies, joten en haluaisi tämän asian takia häntä mihinkään vaihtaa. Olihan minulla master, jonka kanssa en olisi halunnut vakavasti seurustella. Sen suhteen seurauksena kuitenkin tiedän millaista on, kun seksuaaliset mieltymykset sopivat täysin yhteen. Olihan se aika upeaa. Mutta ei se riitä korvaamaan kaikkea muuta mitä hyvään parisuhteeseen kuuluu.
Mitään sivusuhteita en ainakaan halua koskaan. En näkisi siinä kohtaa enää pointtia olla yhdessä :(
-
Joo, en minäkään kyllä vaihtamaan heti miestä suosittelisi. Ja kun kerran molempien lähtökohta on aika tiukan monogaminen niin ei siitäkään kannata ruveta heti alkuunsa tinkimään (mä luulen että tuollaiset asiat on aika syvällä ihmisessä ja tulee kuunnella sitä omaa, ja toisen, fiilistä aika tarkkaan, voi mennä tosi pahasti metsään muuten heti kärkeen).
Mutta ehkä kannattaa muistaa että kukaan ei ole vielä kuollut vaikka vähän on jo itketty.
Ymmärrän myös että bileet voi olla nono. Mutta.
On paljon muita vaihtiksia. Asiasta on nettisivuja vaikka kuinka, kirjoja, leffoja. Vaikka joku SM101 tmv käsiin ja sitten aika paljon myös leikkimielisyyttä. Hei, seksi on iloinen asia! Lähtekää leikkimään! Pois tiukat pipot. Ja joskus vois sen leikkimisen ohella vähän kanssa vaihdella myös rooleja: jutut kun tajuaa parhaiten kokeilemalla vähän useammasta kulmasta tuntemuksia.
-
Ei tuo tuulikellon tilanne kuulosta ollenkaan toivottomalta ja hyviä käytännön neuvoja on jo tullut runsaasti.
Tuulikellon viesteistä tuli sellainen vaikutelma, että kommunikointia miehen kanssa pitäisi vielä kehittää. Kannattaa siis rohkaista itsensä puhumaan suoraan ja täsmällisesti näistä asioista. Mutta jos puhuminen tuntuu ensi alkuun vaikealta, niin voihan sitä vaikka kirjoittaa pitkän kirjeen ja lyödä sen kumppanin käteen ja lähteä itse vaikka lenkille siksi aikaa kun toinen lukee sitä. Tietenkin kannattaa varoa, ettei tuota kumppanille vakavia riittämättömyyden tunteita, mutta kun kumppani on älykäs, myötätuntoinen ja itsetuntoinekin, niin kyllä tarpeistaan voi puhua aika assertiiviseenkin sävyyn. Mahdollsimman suora puhe on tarpeen, koska ei älykäskään mies osaa lukea toisen ajatuksia tai ymmärrä kaikkia varovaisia vihjauksia.
Sopivasti kärsivällisyyttä mutta samalla riittävä annos määrätietoisuutta ongelman korjaamiseksi. On hyvät mahdollisuudet että tilanne korjaantuu ajan myötä, mutta itsestään se ei tapahdu :).
-
Sitten vielä sellainen asia, kun sanot että olette seksissä menneet tähän asti juuri miehesi ehdoilla, niin nyt kannattaisi hieman miettiä mitä tarkoitat tällä. Totta varmaan sinun näkökulmastasi että koet näin olevan. Silti sanoisin että teidän tulisi mennä vielä enemmän sinun miehesi näkökulmasta seksissä. Jep, voi kuulostaa epäreilulta mutta ei välttämättä ole.
Sinä ajattelet nyt erittäin subjektiivisesti sanoessasi noin.
Jos kerran haluat että seksiin löytyisi uutta ulottuvuutta siltä kantilta että miehesi näkökulma ja toiminta sitä kautta ottaisi huomioon enemmän sitä mitä sinä kaipaat ja tarvitset, niin tie siihen menee miehesi seksuaalisen profiilin tutkimisen kautta. Siksi myös ehdotin että leikkisitte ja myös kokeilisitte roolien vaihtoa. Hyvä dominoiva on vaikeata olla empaattisesti jos ei tiedä, eli ole kokeillut, miltä tuntuu olla objektina.
Jos haluat muuten kuin vain sanojen tasolla rakastaa niin se mielestäni tarkoittaa että olet kiinnostunut siitä mitä toinen tuntee, ja halukas kartoittamaan toisen seksuaalisuutta. Tämä on juuri sitä rakkautta. Voit myös ajatella että se on subiutta parhaimmillaan: ei sinun tarvitse löytää itsestäsi dominaa mutta käytännön tekemisessä voit toimia dominoivana vaikka koet olevasi sub mieleltäsi. Jos vain pitäydyt tiukasti omassa mielessäsi ja siinä mitä siltä kantilta haluat tehdä asioita niin olet mielestäni aika itsekäs (joo, subit usein ovat, olen ollut huomaavinani). Eli asettamalla miehesi vielä enemmän sille etusijalle, kun kerran tilenne on se mikä se on, auttaa sinuakin pääsemään pois omasta martyyriuden kehästäsi, ja ennen kaikkea omasta mielipahastasi ja ärtymyksestäsi. Tämä on aika paljon vaadittu mutta mielestäni et voi sanoa rakastavasi toista jos et ole siihen kykenevä.
-
Ei tuo tuulikellon tilanne kuulosta ollenkaan toivottomalta ja hyviä käytännön neuvoja on jo tullut runsaasti.
Tuulikellon viesteistä tuli sellainen vaikutelma, että kommunikointia miehen kanssa pitäisi vielä kehittää. Kannattaa siis rohkaista itsensä puhumaan suoraan ja täsmällisesti näistä asioista. Mutta jos puhuminen tuntuu ensi alkuun vaikealta, niin voihan sitä vaikka kirjoittaa pitkän kirjeen ja lyödä sen kumppanin käteen ja lähteä itse vaikka lenkille siksi aikaa kun toinen lukee sitä. Tietenkin kannattaa varoa, ettei tuota kumppanille vakavia riittämättömyyden tunteita, mutta kun kumppani on älykäs, myötätuntoinen ja itsetuntoinekin, niin kyllä tarpeistaan voi puhua aika assertiiviseenkin sävyyn. Mahdollsimman suora puhe on tarpeen, koska ei älykäskään mies osaa lukea toisen ajatuksia tai ymmärrä kaikkia varovaisia vihjauksia.
Sopivasti kärsivällisyyttä mutta samalla riittävä annos määrätietoisuutta ongelman korjaamiseksi. On hyvät mahdollisuudet että tilanne korjaantuu ajan myötä, mutta itsestään se ei tapahdu :).
Olen tosiaan saanut täältä ideoita ja uusia näkökulmia aiheeseen :) Puhuminen olisi tässä vaiheessa tarpeen, kunhan keksin miten ottaa asia esille niin, ettei hän koe minun painostavan tai olevan tyytymätön. Sitä on vaikea korjata tai hyvittää jos menee kolhaisemaan toisen itsetuntoa. Ja onhan tämä vaikea aihe kaiken kaikkiaan, kun tarvitsisin jotain mitä en ole vielä toiselta saanut, mutta en sitten kuitenkaan halua sitä, jos hän ei itse koe sitä luontevaksi. Jos hän ei halua, niin minäkään en halua. En tiedä osaanko edes muotoilla hänelle sanoiksi kaikkea tätä.
-
Sitten vielä sellainen asia, kun sanot että olette seksissä menneet tähän asti juuri miehesi ehdoilla, niin nyt kannattaisi hieman miettiä mitä tarkoitat tällä. Totta varmaan sinun näkökulmastasi että koet näin olevan. Silti sanoisin että teidän tulisi mennä vielä enemmän sinun miehesi näkökulmasta seksissä. Jep, voi kuulostaa epäreilulta mutta ei välttämättä ole.
Sinä ajattelet nyt erittäin subjektiivisesti sanoessasi noin.
Jos kerran haluat että seksiin löytyisi uutta ulottuvuutta siltä kantilta että miehesi näkökulma ja toiminta sitä kautta ottaisi huomioon enemmän sitä mitä sinä kaipaat ja tarvitset, niin tie siihen menee miehesi seksuaalisen profiilin tutkimisen kautta. Siksi myös ehdotin että leikkisitte ja myös kokeilisitte roolien vaihtoa. Hyvä dominoiva on vaikeata olla empaattisesti jos ei tiedä, eli ole kokeillut, miltä tuntuu olla objektina.
Jos haluat muuten kuin vain sanojen tasolla rakastaa niin se mielestäni tarkoittaa että olet kiinnostunut siitä mitä toinen tuntee, ja halukas kartoittamaan toisen seksuaalisuutta. Tämä on juuri sitä rakkautta. Voit myös ajatella että se on subiutta parhaimmillaan: ei sinun tarvitse löytää itsestäsi dominaa mutta käytännön tekemisessä voit toimia dominoivana vaikka koet olevasi sub mieleltäsi. Jos vain pitäydyt tiukasti omassa mielessäsi ja siinä mitä siltä kantilta haluat tehdä asioita niin olet mielestäni aika itsekäs (joo, subit usein ovat, olen ollut huomaavinani). Eli asettamalla miehesi vielä enemmän sille etusijalle, kun kerran tilenne on se mikä se on, auttaa sinuakin pääsemään pois omasta martyyriuden kehästäsi, ja ennen kaikkea omasta mielipahastasi ja ärtymyksestäsi. Tämä on aika paljon vaadittu mutta mielestäni et voi sanoa rakastavasi toista jos et ole siihen kykenevä.
Ajattelen asian lähinnä niin, että harrastamme miehen maun mukaista seksiä, koska hän haluaa sitä tavallista. Se, mitä minä tarvitsisin, vaatisi häneltä aika paljon. Ei minulla ole oikeutta painostaa sellaiseen. Eikä se tuntuisi minustakaan hyvältä. Enhän minä halua tulla alistetuksi siten, että käsken jonkun alistamaan minua.
Jos miehelläni todella osoittautuu olevan luontaisia taipumuksia dominointiin, niin sitä aletaan sitten yhdessä harjoitella ja kokeilla. Minä tiedän jo mistä pidän, mutta se ei tarkoita että hänen tulisi nauttia juuri samoista asioista. Ymmärrän mikä hyöty roolien vaihdosta voisi olla, mutta en tiedä pystyisinkö siihen... Olisin todella mukavuusalueeni ulkopuolella. Mies on muuten kerran sanonut, että häntä kiinnostaisi eniten kaikenlainen sitominen, ja piiskauskin, mutta itseään hän ei näkisi vastaanottavana osapuolena koskaan. Ja uskon sen, kun hänet tunnen. Kyllä hän on dominoivaa tyyppiä jos jotain. Jos asia olisi toisin päin, niin tuskin olisimme yhdessäkään.
-
Olen tosiaan saanut täältä ideoita ja uusia näkökulmia aiheeseen :) Puhuminen olisi tässä vaiheessa tarpeen, kunhan keksin miten ottaa asia esille niin, ettei hän koe minun painostavan tai olevan tyytymätön. Sitä on vaikea korjata tai hyvittää jos menee kolhaisemaan toisen itsetuntoa. Ja onhan tämä vaikea aihe kaiken kaikkiaan, kun tarvitsisin jotain mitä en ole vielä toiselta saanut, mutta en sitten kuitenkaan halua sitä, jos hän ei itse koe sitä luontevaksi. Jos hän ei halua, niin minäkään en halua. En tiedä osaanko edes muotoilla hänelle sanoiksi kaikkea tätä.
Tyytymätön sinä selvästi olet, enkä minä osaa nähdä mitään pahaa siinä, että tuot tyytymättömyytesi esille. Pystyt varmasti ilmaisemaan asian rakentavaan sävyyn vailla katkeruutta tai hyökkäävyyttä. Mutta kyllä se kannattaa ilmaista, koska mustaa ainetta ei pidä hautoa sisällään. Kumppanisi pitäisi ymmärtää ja sisäistää, että elämästäsi puuttuu yksi pieni mutta tärkeä pala, koska suoraan sanottuna on aika iso mahdollisuus, että jossain elämäsi vaiheessa turhautumisesi joka tapauksessa kasvaa liian suureksi. Kumppanisi pitäisi löytää se riittävän vahva motivaatio tutkia itseäänja yrittää löytää sisältään ne ominaisuudet, joiden havahtumista sinä toivot. Jos hyvin käy, hän kokee heräämisensä ja pystyy siitä lähtien vastaamaan toiveisiisi ja tarpeisiisi. Mutta se vaatii kyllä työtä, valtavasti puhumista sekä yrityksiä ja epäonnistumisia - kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos edessä on pitkällinen prosessi, se on sitä nopeammin valmis mitä nopeammin sen aloitatte
Eli minun neuvoni on tosiaan rohkea, suoraviivainen ja määrätietoinen ongelmaan paneutuminen, kuitenkin ilman hätäilyä. Helppoahan se ei ole, mutta helppoa vaihtoehtoa sinulle ei valitettavasti taida olla tarjolla. Tyytymättömyydessä kärvistely ja ongelman "unohtaminen" on tietenkin se vaivattomin ja vähiten pelottava ratkaisu, mutta se ei tuota pidemmän päälle hyvää tulosta :).
-
En tietysti teistä mitään tiedä mutta yksi helpohko tapa käsitellää asiaa olisi että istutat miehesi koneen ääreen ja pistät hänet lukemaan tämän ketjun. Koko ketju on kuitenkin ollut mielestäni täynnä hyviä kommentteja, kummastakin teistä on saanut hyvin positiivisen kuvan eikä ole tullut yhtään kuva että haluaisit painostaa tai olisit erittäin tyytymätön. Tämä on kuitenkin asioita joita on vaikea käsitellä varsinkin kun on nuorehko eikä ole pitkään ollut yhdessä mutta jos asiaa ei käsittele niin ei se varmasti suhdetta paranna pidemmän päälle eikä asian vatvominen yksinään auta mitään.
Seksuaalisuus on parisuhteessa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta erittäin tärkeä asia mutta sitä ei nykyisessä yhteiskunnassa haluta vielä oikein hyväksyä eikä asiasta puhumista edes kumppaneiden välillä nähdä oikein sopivana. Fakta on kuitenkin että kukaan ei tosiaan ole ajatustenlukija eikä toisen haluista, tarpeista ja mielialoista pääse selville muuten kuin puhumalla. Varsinkin jos ei ole tottunut siihen avoimuuteen mikä esim. tällä palstalla ja palstaan liittyvissä tapaamisissa vallitsee niin keskustelun seuraaminen saattaa tuntua kiusalliselta mutta luulen että tämän asian käsittely vaatii kuitenkin sitä että tutustutat miehesi näihin ympyröihin ainakin jossakin määrin joten miksei sitten hyödyntäisi tilaisuutta :)
-
Olen tosiaan saanut täältä ideoita ja uusia näkökulmia aiheeseen :) Puhuminen olisi tässä vaiheessa tarpeen, kunhan keksin miten ottaa asia esille niin, ettei hän koe minun painostavan tai olevan tyytymätön. Sitä on vaikea korjata tai hyvittää jos menee kolhaisemaan toisen itsetuntoa. Ja onhan tämä vaikea aihe kaiken kaikkiaan, kun tarvitsisin jotain mitä en ole vielä toiselta saanut, mutta en sitten kuitenkaan halua sitä, jos hän ei itse koe sitä luontevaksi. Jos hän ei halua, niin minäkään en halua. En tiedä osaanko edes muotoilla hänelle sanoiksi kaikkea tätä.
Tyytymätön sinä selvästi olet, enkä minä osaa nähdä mitään pahaa siinä, että tuot tyytymättömyytesi esille. Pystyt varmasti ilmaisemaan asian rakentavaan sävyyn vailla katkeruutta tai hyökkäävyyttä. Mutta kyllä se kannattaa ilmaista, koska mustaa ainetta ei pidä hautoa sisällään. Kumppanisi pitäisi ymmärtää ja sisäistää, että elämästäsi puuttuu yksi pieni mutta tärkeä pala, koska suoraan sanottuna on aika iso mahdollisuus, että jossain elämäsi vaiheessa turhautumisesi joka tapauksessa kasvaa liian suureksi. Kumppanisi pitäisi löytää se riittävän vahva motivaatio tutkia itseäänja yrittää löytää sisältään ne ominaisuudet, joiden havahtumista sinä toivot. Jos hyvin käy, hän kokee heräämisensä ja pystyy siitä lähtien vastaamaan toiveisiisi ja tarpeisiisi. Mutta se vaatii kyllä työtä, valtavasti puhumista sekä yrityksiä ja epäonnistumisia - kukaan ei ole seppä syntyessään. Jos edessä on pitkällinen prosessi, se on sitä nopeammin valmis mitä nopeammin sen aloitatte
Eli minun neuvoni on tosiaan rohkea, suoraviivainen ja määrätietoinen ongelmaan paneutuminen, kuitenkin ilman hätäilyä. Helppoahan se ei ole, mutta helppoa vaihtoehtoa sinulle ei valitettavasti taida olla tarjolla. Tyytymättömyydessä kärvistely ja ongelman "unohtaminen" on tietenkin se vaivattomin ja vähiten pelottava ratkaisu, mutta se ei tuota pidemmän päälle hyvää tulosta :).
Tyytymättömyyden ilmaiseminen on minulle aina vaikeaa, ja tämä asia on niin arka paikka minulle, että tuntuu ihan mahdottoman vaikealta mennä sanomaan mitään negatiiviseen viittaavaakaan :( Tosiasia silti on, että olen tyytymätön. Vaikka miten kovasti haluaisin olla olematta, niin olen kuitenkin... vaikka se ei olisi oikeutettua. Oma syynihän se on, jos olen valinnut kumppanin väärin kriteerein. En siis vielä sanoisi tehneeni niin, vaan koen saaneeni todellisen lottovoiton kun mieheni tapasin. Mutta tämä yksi puoli minussa olikin vahvempi kuin kuvittelin. Ajattelin ennen, että voin olla tyytyväinen kun minulla on kerran elämässä ollut master, ja siinä riittää hauskaa muisteltavaa. Ei se muisteleminen vaan riitäkään :(
-
En tietysti teistä mitään tiedä mutta yksi helpohko tapa käsitellää asiaa olisi että istutat miehesi koneen ääreen ja pistät hänet lukemaan tämän ketjun. Koko ketju on kuitenkin ollut mielestäni täynnä hyviä kommentteja, kummastakin teistä on saanut hyvin positiivisen kuvan eikä ole tullut yhtään kuva että haluaisit painostaa tai olisit erittäin tyytymätön. Tämä on kuitenkin asioita joita on vaikea käsitellä varsinkin kun on nuorehko eikä ole pitkään ollut yhdessä mutta jos asiaa ei käsittele niin ei se varmasti suhdetta paranna pidemmän päälle eikä asian vatvominen yksinään auta mitään.
Seksuaalisuus on parisuhteessa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta erittäin tärkeä asia mutta sitä ei nykyisessä yhteiskunnassa haluta vielä oikein hyväksyä eikä asiasta puhumista edes kumppaneiden välillä nähdä oikein sopivana. Fakta on kuitenkin että kukaan ei tosiaan ole ajatustenlukija eikä toisen haluista, tarpeista ja mielialoista pääse selville muuten kuin puhumalla. Varsinkin jos ei ole tottunut siihen avoimuuteen mikä esim. tällä palstalla ja palstaan liittyvissä tapaamisissa vallitsee niin keskustelun seuraaminen saattaa tuntua kiusalliselta mutta luulen että tämän asian käsittely vaatii kuitenkin sitä että tutustutat miehesi näihin ympyröihin ainakin jossakin määrin joten miksei sitten hyödyntäisi tilaisuutta :)
Yritän ihan tosissani käsitellä tätä ongelmaa oikein, ettei mitään katastrofia pääse syntymään. Hyviä kommentteja on tullut todella paljon, ja niiden pohjalta pystyn jo kehittelemään sitä, mitä haluaisin miehelleni kertoa ja selittää. Edelleen asian puheeksi ottaminen pelottaa. Vaikka siis olemme jo puhuneet, niin nyt tarvitsisi lisätä tieto siitä, että tämä oikeasti painaa mieltäni kovasti :( Pelkään tietysti torjuntaa. Mitä jos mies sanoo, ettei halua koskaan sellaista seksielämää kuin minä tarvitsen. Tai jos mieltymykseni järkyttävät häntä siinä määrin, että hänen koko mielikuvansa minusta muuttuu. Näin voi tietenkin käydä missä tahansa parisuhteessa kaikenlaisista eri syistä, mutta en tiedä mitä tekisin jos suhteemme kaatuisi minun tarpeisiini :( Hassua, en olisi vielä puolisen vuotta sitten voinut kuvitellakaan painivani tällaisen ongelman kanssa.
Kokeilen, jos saisin miehen tutustumaan aihepiiriin vaikka netissä, joko omin päin tai minun kanssani :)
-
Yritän ihan tosissani käsitellä tätä ongelmaa oikein, ettei mitään katastrofia pääse syntymään. Hyviä kommentteja on tullut todella paljon, ja niiden pohjalta pystyn jo kehittelemään sitä, mitä haluaisin miehelleni kertoa ja selittää. Edelleen asian puheeksi ottaminen pelottaa. Vaikka siis olemme jo puhuneet, niin nyt tarvitsisi lisätä tieto siitä, että tämä oikeasti painaa mieltäni kovasti :( Pelkään tietysti torjuntaa. Mitä jos mies sanoo, ettei halua koskaan sellaista seksielämää kuin minä tarvitsen. Tai jos mieltymykseni järkyttävät häntä siinä määrin, että hänen koko mielikuvansa minusta muuttuu. Näin voi tietenkin käydä missä tahansa parisuhteessa kaikenlaisista eri syistä, mutta en tiedä mitä tekisin jos suhteemme kaatuisi minun tarpeisiini :( Hassua, en olisi vielä puolisen vuotta sitten voinut kuvitellakaan painivani tällaisen ongelman kanssa.
Kokeilen, jos saisin miehen tutustumaan aihepiiriin vaikka netissä, joko omin päin tai minun kanssani :)
Jossain kohtaa se kuitenkin täytyy ottaa esiin ja hyväksyä se että suhde voi siihen kaatua. Se ei ole tosiaankaan asia minkä takia kannattaisi varoa itseään useita vuosia tai elää elämää jota ei halua elää. Eikä se maailma siihen lopu vaikka suhde kaatuisikin. Itse elin kymmenen vuotta oman masennuksen ja aiempien, osittain siitä johtuneiden, virheiden kourissa. Masennuksesta en vielä tosiaankaan ole päässyt eroon mutta ainakin ne virheet, joista kaikki ei pidemmällä tähtäimellä edes virheitä ollut, pystyn nyt hyväksymään enkä anna niiden enää muovata omaa elämääni. Nykyään lähinnä vituttaa se että käytännössä heitin kymmenen vuotta elämästäni hukkaan. En suosittele vaan kannattaa käsitellä asiat silloin kun ovat ajankohtaisia.
-
Allright. Aika kusinen paikka. Haluat sekä syödä että säilyttää sen kakunpalan. Eniten pelkäät hylkäämistä mutta toisaalta taas niin parisuhteen kuin varsinkin Ds-suhteen olennaisimpia osia on kykenevyys emotionaaliseen avoimuuteen ja sitä seuraavaan läheisyyteen. Eli samaan aikaan kun kurotat toisella kädellä sitä kohden mitä haluat niin toisella kädellä lyöt kurkottavaa kättä.
Et katso ansaitsevasi aivan miestäsi, häpeät mutta samalla janoat tulla hyväksytyksi - mutta kuinka voisit; ethän ole näyttänyt kokonaan itseäsi hänelle. Paha dissonanssi. Ja jos et pysty näyttämäänkään niin emotionalinen etäisyytenne tulee vain kasvamaan. Mistä herkästi seuraa vihaa ja katkeruutta joka on kohdistettava jonnekin. Joko siis itseesi tai häneen. Jos et ole taipuvainen suoraan puhumiseen, etkä osaa osoittaa tyytymättömyyttäsi ja turhautumistasi edes jollain kestävällä tavalla ymmärretysti, niin todennäköisesti käännät asian piiloaggressiivisuudeksi miestäsi kohtaan. Vähitellen rupeat välttelemään sitä tavallistakin seksiä, sillä hänhän saa siitä sen mitä haluaa mutta sinä et, joten janoat sielussasi oikeudenmukaisuutta - oikeudenmukaisuuden tarve on suurin ihmisen tarpeista - pahimmillaan tilan kärjistyessä kostoa. Kaikki tämä saa sinut entistä enemmän häpeämään itseäsi ja piilottamaan itsesi jne.jne.
Lisäksi se mitä kurkoitat, eli luontaisesti dominoiva mies, on aika paljon vaadittu. Ja sen tiedät itsekin. Tästä tulee varmasti psykologisia kierroksia tilanteeseen. Eli joo-o. Turhaan me täällä enää näppistämme kulutamme kun ongelman ratkaisu on jossain ihan muualla.
Niin joo, ja tuossa edellekin jo sanottiin; saat sen mistä luovut (jonkun srinkin kirjoittaman kirjan nimi), mutta ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa itsensä ensin, terveellä tavalla, tai sitten ei voi tosiaan saada. Ja se on masentava tie se.
-
Juuh, pakko tässä on avata suunsa ja yrittää saada asioita etenemään. Suuntaan tai toiseen. Edestäpäin ne ongelmat joka tapauksessa joskus löytyvät... Onhan tämä kasvun paikka minullekin, kun pitäisi oikeasti avautua asiasta joka on tärkeä osa minua, mutta kuitenkin niin yksityinen ja intiimi. Ainut ihminen jonka kanssa olen puhunut aiheesta syvällisellä tasolla on se entinen master, mutta ei se hänen kanssaan ollutkaan vaikeaa. Mehän olimme samalla aaltopituudella. Nyt pitäisi selittää tietämättömälle asiaa, jota en osaa selittää itsellenikään. Tiedän mitä haluan, mutta osaanko varmasti kertoa jollain fiksulla tavalla että miten, miksi jne. Mies tosiaan suhtautuu ihan hyvin mieltymyksiini, mutta ei hän varmaan ymmärrä miten erottamaton osa tämä on minua.
Tiedän että vaadin paljon. Siksi en missään nimessä odota, että tästä tulisi miehelleni laajempi elämäntapa. Haluan epätoivoisesti löytää keskitien joka tyydyttäisi molempia.
-
Noh, ei muuta ku selälleen ja kaulavaltimot esille. Heikkojen puolten, ne joista voi kipeimmin hylätä ja haavoittaa meitä, nöyrästi paljastaminen on tie rakkauteen. Siitähän sinä puhuit. Varmasti pelottavampaa kuin yksikään alistussessio jossa olet ollut, ikinä.
Tsemppiä!
-
Nyt pitäisi selittää tietämättömälle asiaa, jota en osaa selittää itsellenikään. Tiedän mitä haluan, mutta osaanko varmasti kertoa jollain fiksulla tavalla että miten, miksi jne.
Lausahdus "parhaiten oppii opettamalla itse" pitää paikkansa myös tässä. Ajattele sitä miten paljon ymmärryksesi itsestäsi kasvaa kun saat tämän jäsennetyksi ja selvitetyksi myös puolisollesi.
-
Noh, ei muuta ku selälleen ja kaulavaltimot esille. Heikkojen puolten, ne joista voi kipeimmin hylätä ja haavoittaa meitä, nöyrästi paljastaminen on tie rakkauteen. Siitähän sinä puhuit. Varmasti pelottavampaa kuin yksikään alistussessio jossa olet ollut, ikinä.
Tsemppiä!
Paljon pelottavampaa, mutta pakko se on silti tehdä. Tästä keskustelusta on kyllä ollut hurjasti apua. Kiitos tsempeistä :)
-
Nyt pitäisi selittää tietämättömälle asiaa, jota en osaa selittää itsellenikään. Tiedän mitä haluan, mutta osaanko varmasti kertoa jollain fiksulla tavalla että miten, miksi jne.
Lausahdus "parhaiten oppii opettamalla itse" pitää paikkansa myös tässä. Ajattele sitä miten paljon ymmärryksesi itsestäsi kasvaa kun saat tämän jäsennetyksi ja selvitetyksi myös puolisollesi.
Totta, olen jo nyt asiaa yksin pohtiessani joutunut miettimään sitä, millainen itse olen. Ei se voi ainakaan pahaksi olla, kehittyy ihmisenä tai jotain. Vaikka olenkin hämmästynyt sitä, miten tärkeä osa minua tämä olikin :)
-
Paljon pelottavampaa, mutta pakko se on silti tehdä. Tästä keskustelusta on kyllä ollut hurjasti apua. Kiitos tsempeistä :)
Hyvä että autettiin ja voimia keskusteluun. Kyllä se kannattaa ainakin aloittaa ennemmin kuin myöhemmin.
-
Hei, tulin vielä kertomaan miten asiat ovat edenneet.
Olemme miehen kanssa keskustelleet todella paljon useiden päivien aikana. Hän kyselee paljon, on ollut aidosti iloinen kun puhun niin avoimesti. Olemme ennenkin toki puhuneet, mutta nyt uskallan avautua enemmän. En ole saanut osakseni torjuntaa, päinvastoin. Mies tuntee minut nyt paremmin kuin koskaan :) Ennen vähän häpesin, ehkä ihan pikkuisen vieläkin, mutta joka tapauksessa olen saanut melko tarkasti kuvailtua millaisista asioista oikeasti nautin. Eikä kaikki puhe ole keskittynyt vain minuun; myös miehen toiveista ja haluista on puhuttu. Mitään uutta ei ole kyllä sieltä noussut esille, mutta aina on hyvä keskustella.
Mies on edelleen ilmaissut kiinnostusta tutustua näihin asioihin. Vielä se ei ole kyllä juuri mitenkään käytännössä näkynyt. Tiedän jo varmaksi, etten hänen kanssaan voi tällä osa-alueella koskaan saada juuri sitä mitä kaipaisin, mutta keskitiestä unelmoin edelleen. Joka tapauksessa kaikesta on nyt puhuttu, ja minut hyväksytään omana itsenäni. Se tuntuu kyllä hyvältä, olen helpottunut :) Vielä nähtäväksi jää, mihin tämä kaikki johtaa.