BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Pip - 22.06.2016, 01:34
-
Tiedän tämän aiheen olevan kinkyporukasta monellekin tuttu. Itse kuitenkin lukeudun niihin, joille avoimuus ja rehellisyys on tämän kaiken perusta. Seläntakana tekeminen ja harhaanjohtaminen eivät koskaan aiheuta mitään hyvää. Omasta mielestäni, jos pelataan avoimin kortein, niin ainoastaan silloin voidaan saavuttaa tämä tila, mikäli kaikki osaavat suhtautua oikein.
http://askelterveyteen.com/haluan-sinkku-kanssasi-lue-netissa-leviava-kirjoitus/
-
Itse en kutsuisi artikkelin kuvaamaa suhdetta "parisuhteeksi", enkä myöskään suostuisi elämään tai rakastamaan ihmistä joka ei panosta ja nosta myös minua jalustalle.
Voin toki elää ja olen rehellisenä sinkkuna vuosia elänytkin, joten tiedän etten halua kuluttaa aikaani ilman myös minuun oikeasti ja >rehellisesti< sitoutunutta kumppania <3
-
Vapaissa suhteissakin on omat tasonsa. Kuvatunlainen suhde on mahdollinen niin kauan, kuin mukana kuviossa ei ole lapsia, kummallakaan omia tai yhteisiä. Tai mukana ei ole kummallakaan asuntolainaa tai muuta merkittävää jatkuvaa tuloa vaativaa taloudellista sitoumusta. Se toimii, jos molemmat ovat perusterveitä, eikä kummallakaan ole merkittäviä vastuita tai velvoitteita kenestäkään toisesta ihmisestä... Tai eläimestä huolehtimiseen...
Kuinka moni voi allekirjoittaa haluavansa elää elämää, jossa kummallakaan ei ole yhtään edellämainituista, eikä saa tulevaisuudessakaan olla?
Itse olen elänyt koko aikuisuuteni vain ja ainoastaan avoimissa polysuhteissa. Silti mukana on ollut ja on yhäkin, kaikkia noita edellä mainittuja "rajoitteita". Joten sanoisin, etä vapaassa suhteessa oleellisinta on luottamus. Luottamus suhteen jatkuvuuteen ja luottamus siihen, että toinen on mukana ja tukemassa silloinkin kun paska osuu tulettimeen. Silloinkin, kun suunnitelmat kusevat ja todellisuus muuttaa sen kivan, mihin oltiin panostettu. Mukana ja tukemassa silloinkin, kun se on täysin kumppanin henkilkohtaisten etujen vastaista.
Vasta luottamus toiseen tekee suhteen, enkä itse henkilökohtaisesti usko, että luottamusta voi kasvaa ilman vastuuta. Joten omasta mielestäni vapaa suhde voi toimia ainoastaan silloin, kun sen ei saman aikaisesti koeta tarkoittavan myös vastuusta vapautumista.
-Mr.Inathu
-
Tuo alkuperäinen kirjoitus kuulostaa tosi nuoren kirjoittamalta, itse varmaan oisin voinut kuvatunlaista "haluta" joskus parikymppisenä kun oli jotenkin ajankohtaista ja ylipäätään realistista notkua baaritiskeillä pokaamassa jengiä.
Tosiaan asuntolainojen kanssa ei ehkä ihan niin vastaa mun maailmankuvaa ja elämää enää.
Mulla ei oo mitään avoimia suhteita vastaan mutta tuo koko teksti (myös tuo "artikkeli" ton kirjoituksen ympärillä) on jotenkin ... ei-niin-mun-makuun kielellisesti ja tyylillisesti.
-
Inathulle kiitos ehkä parhaasta analyysistä täällä koskaan avoimenpolysuhteen arvo-dynamiikasta. Osuva luonnehdinta myös artikkelin sisältöön napakan intuitiivisesti.
Hieno teksti
-
Ei suhteen "vapaus" ja toisen kunnioittaminen ole mitenkään toisiin poissulkevia, pikemminkin päinvastoin, kokemukseni mukaan. En ylipäätään tajua miksi olisin suhteessa joka perustuu johonkin muuhun kuin molempien osapuolten vapaaseen haluun, yhteisiin sopimuksiin ja toisen kunnioittamiseen. Sosiaaliset normit ja muiden odotukset merkitsevät minulle nykyään hyvin vähän tässä asiassa. Itsellänikään ei kyllä baareissa notkuminen ja krapulassa makaaminen ole kovin korkealla prioriteettilistalla, mutta pointti lienee että suhteen ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettei voi tehdä juttuja joita muuten elämässään tekisi ja joista nauttii. Kuten yllä mainittiin, niin rehellisyys, avoimuus ja syvä luottamus ovat toimivan ihmissuhteen perusta, varmasti riippumatta siitä minkälaiset "säännöt" suhteessa on.
-
Minusta artikkeli oli sisällöltään ihan okei, tyyli sitten kyllä tökki.
En näe mitään ristiriitaa vapaassa rakkaudessa/vapaassa suhteessa, vaikka olisi niitä lainoja ja lapsiakin (omia, toisen ja/tai yhteisiä). Ei minulle vapaus ole vapautta tehdä ihan mitä vain, vaan sitä että kuuntelee itseään ja jakaa sen toisen kanssa.
Voi tietenkin johtua myös siitä että minulle elämä=energia=rakkaus=valo=vapaus....ja tuon kaiken vastapooli on se vastuu. Eli vastuu ei ole luottamuksen vastapooli vaan siihen vain kuuluva ja sen mukanaan tuoma komponentti.
Ja luottamuksen syntyminen sitten perustuu holistiseen kohtaamiseen (suomeksi siihen rehellisyyteen, eli että sekä kuunnellaan toista että kerrotaan itsestä), ja tämä on se oleellinen valinta joka tulee tehdä suhteessa, jotta siitä voi tulla oikeasti merkityksellinen. J a k a m i n e n.
-
Aika samansisältöinen aloitusviesti kuin aloittajan ketjussa:
Polyamorisia ajatuksia (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=13319.0)
-
Aika samansisältöinen aloitusviesti kuin aloittajan ketjussa:
Polyamorisia ajatuksia (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=13319.0)
En ymmärtänyt kommenttia, koska polyphilia ja avoin suhde ovat eri asioita, jotka voivat sisältää samankaltaisuuksia. Siltikin niitä voi käsitellä erikseen.
-
Aika samansisältöinen aloitusviesti kuin aloittajan ketjussa:
Polyamorisia ajatuksia (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=13319.0)
En ymmärtänyt kommenttia, koska polyphilia ja avoin suhde ovat eri asioita, jotka voivat sisältää samankaltaisuuksia. Siltikin niitä voi käsitellä erikseen.
Viittaan ihan täysin aloitusviestien sisältöön, lainaus alla tästä ketjusta:
Tiedän tämän aiheen olevan kinkyporukasta monellekin tuttu. Itse kuitenkin lukeudun niihin, joille avoimuus ja rehellisyys on tämän kaiken perusta. Seläntakana tekeminen ja harhaanjohtaminen eivät koskaan aiheuta mitään hyvää. Omasta mielestäni, jos pelataan avoimin kortein, niin ainoastaan silloin voidaan saavuttaa tämä tila, mikäli kaikki osaavat suhtautua oikein.
..ja linkkaamastani aiemmasta aloituksestasi:
Mielestäni se tärkein polyphiliassa on kuitenkin se rehellisyys. Mikäli haluaa mennä panemaan kaikkea, minkä mahan päällä voi sulaa, niin pitäisi pystyä kertomaan se jo etukäteen. Omasta mielestäni salaa tehty juttu ei kuulu tähän genreen vaan on vain ja ainoastaan tehty toista vahingoitaakseen. Tiedonkulku on omasta mielestäni se hyvinkin oleellisin asia, jonka jälkeen voi hyväksyä, että toinen haluaakin mennä jonkun muun kanssa harrastamaan, mitä harrastaakin.
Yhteisesti sovittuja sääntöjä ei tässäkään pitäisi mennä rikkomaan, vaan niistä pitäisi pystyä sopimaan etukäteen. Ymmärrän hyvin, että odottamattomia tilanteita voi sattua, mutta ne pitää pystyä purkamaan rehellisesti toisen/toisten osapuolien kesken. Salailu ei koskaan ole ratkaisu .Itse väitän, että totuus sattuu kuitenkin aina vähiten.
-
Aika samansisältöinen aloitusviesti kuin aloittajan ketjussa:
Polyamorisia ajatuksia (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=13319.0)
En ymmärtänyt kommenttia, koska polyphilia ja avoin suhde ovat eri asioita, jotka voivat sisältää samankaltaisuuksia. Siltikin niitä voi käsitellä erikseen.
Viittaan ihan täysin aloitusviestien sisältöön, lainaus alla tästä ketjusta:
Tiedän tämän aiheen olevan kinkyporukasta monellekin tuttu. Itse kuitenkin lukeudun niihin, joille avoimuus ja rehellisyys on tämän kaiken perusta. Seläntakana tekeminen ja harhaanjohtaminen eivät koskaan aiheuta mitään hyvää. Omasta mielestäni, jos pelataan avoimin kortein, niin ainoastaan silloin voidaan saavuttaa tämä tila, mikäli kaikki osaavat suhtautua oikein.
..ja linkkaamastani aiemmasta aloituksestasi:
Mielestäni se tärkein polyphiliassa on kuitenkin se rehellisyys. Mikäli haluaa mennä panemaan kaikkea, minkä mahan päällä voi sulaa, niin pitäisi pystyä kertomaan se jo etukäteen. Omasta mielestäni salaa tehty juttu ei kuulu tähän genreen vaan on vain ja ainoastaan tehty toista vahingoitaakseen. Tiedonkulku on omasta mielestäni se hyvinkin oleellisin asia, jonka jälkeen voi hyväksyä, että toinen haluaakin mennä jonkun muun kanssa harrastamaan, mitä harrastaakin.
Yhteisesti sovittuja sääntöjä ei tässäkään pitäisi mennä rikkomaan, vaan niistä pitäisi pystyä sopimaan etukäteen. Ymmärrän hyvin, että odottamattomia tilanteita voi sattua, mutta ne pitää pystyä purkamaan rehellisesti toisen/toisten osapuolien kesken. Salailu ei koskaan ole ratkaisu .Itse väitän, että totuus sattuu kuitenkin aina vähiten.
En ymmärrä, alleviivaatko vain aloituksien samankaltisuuksia, vai onko niissä mielestäsi epäjohdonmukaisuuksia? Mielestäni molemmat suhteet perustuvat nimenomaan rehellisyyteen.
-
Toistat itseäsi, ei mulla muuta.
-
Mä olen samoilla linjoillia lilin kanssa.
Tuossa jutussa pikemminkin korostettiin sitä ettei haluta parisuhdetta perinteisine kliseineen, juuttumista sohvan pohjalle, eroa kavereista, oman elämän lopettamista, vaan harrastetaan niitä sinkkuuden (tai reippaan elämän) iloisia asioita myös parisuhteessa.
Toki esimerkiksi mahdolliset lapset muuttavat kuviota merkittävästi siten että heille on on järjestettävä hoito tavalla tai toisella ja heidän kanssaan tulee viettää aikaa ja olla yhdessä. Siltikään se ei estä etteikö muutaman tunnin tai kerran viikossa voisi elää "sinkkuvapaudessa" toisen/muiden katsoessa lapsen perään. Näin mielestäni tulisi toimia vaikka suhde olisi perin perinteinen volvo/rivitalo/fifi setti kaikkine kliseineen. Ihan jo kaikkien henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Oma asiansa on sitten suhteen avoimmuus, millä ehdoin mahdollisesti harrastetaan seksiä (ja mikä lasketaan siksi) muiden kanssa tai ei.
-
Eikös oikea suomennos ole "avoin suhde", eikä "vapaa suhde"? Aika sekava artikkeli muutenkin, mutta toisaalta se on arvoisessaan seurassa muiden kyseisen sivuston huuhaa-artikkelien kanssa.
-
http://www.huffingtonpost.com/isabelle-teissier/i-to-be-single-but-with-you_b_7818158.html
http://quebec.huffingtonpost.ca/isabelle-teissier/celibataires-a-deux-amour-celibat-vie-de-couple_b_7745670.html?1437142984
Mutta minulla pisti sama silmään kuin ranskalaisen alkuperäisen kirjoituksen kommenteissa: "J'veux que tu gardes ton envie de flirter avec les autres filles, mais que tu reviennes vers moi pour terminer ta soirée. Parce que moi, j'aurai envie de retourner avec toi."
Eli aika monogaminen on vire tekstissä.
-
Tuo teksti nyt on tollasta yliromanttista hömppää, mutta voi kai suhde noinkin toimia (ainakin johonkin pisteeseen asti). Aika monet uudet seurustelusuhteet kuitenkin käytännössä toimivat noin, osapuolet asuvat erillään ja elävät omaa elämäänsä, mutta tapaavat säännöllisesti toisiaan. Tässä tapauksessa se vaan jää pysyväksi olotilaksi... kuinka moni sitä loppujen lopuksi haluaa on toinen kysymys mutta uskon että niitäkin on. Tässä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti polysuhteesta kyse joten vapaus näyttäisi tässä kohtaa viittaavan lähinnä siihen että molemmat elävät itsenäistä elämää mutta harrastavat kuitenkin seksiä vain keskenään. Sinänsä ehkä vähän kummallinen ajatus.
-
Kai ne sitten ovat "friends with benefits".
-
Kai ne sitten ovat "friends with benefits".
No kun tuolla alkuperäisessä ranskiksessa just kommenteissa todetaan etteivät ole koska seksuaalinen ja romanttinen love vain ja ainoastaan yhtä ja tiettyä kohtaan.
-
Mutta minulla pisti sama silmään kuin ranskalaisen alkuperäisen kirjoituksen kommenteissa: "J'veux que tu gardes ton envie de flirter avec les autres filles, mais que tu reviennes vers moi pour terminer ta soirée. Parce que moi, j'aurai envie de retourner avec toi."
Kun en osaa ranskaa niin voisiko joku jeesata käännöksessä?
-
Mutta minulla pisti sama silmään kuin ranskalaisen alkuperäisen kirjoituksen kommenteissa: "J'veux que tu gardes ton envie de flirter avec les autres filles, mais que tu reviennes vers moi pour terminer ta soirée. Parce que moi, j'aurai envie de retourner avec toi."
Kun en osaa ranskaa niin voisiko joku jeesata käännöksessä?
Sori. Kyl se on siin suomennokses mut tietty vaikee tietää jos....Eli vapaasti: Haluan että säilytät halusi flirttailla toisten tyttöjen kanssa, mutta palaat aina illan päätteeksi luokseni, koska myös minä haluan palata sinun luoksesi.
-
Mutta minulla pisti sama silmään kuin ranskalaisen alkuperäisen kirjoituksen kommenteissa: "J'veux que tu gardes ton envie de flirter avec les autres filles, mais que tu reviennes vers moi pour terminer ta soirée. Parce que moi, j'aurai envie de retourner avec toi."
Kun en osaa ranskaa niin voisiko joku jeesata käännöksessä?
Sori. Kyl se on siin suomennokses mut tietty vaikee tietää jos....Eli vapaasti: Haluan että säilytät halusi flirttailla toisten tyttöjen kanssa, mutta palaat aina illan päätteeksi luokseni, koska myös minä haluan palata sinun luoksesi.
Onhan "friends with benefits" myös mahdollista vain yhden ainoan ihmisen kanssa. Tyyppi siis on sinkku mutta käy panemassa samaa kaveriaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ja kyllähän friends with benefitsissäkin voi syntyä rakkauden tunteita toista kohtaan, vaikkei koskaan päädyttäisikään virallisesti parisuhteeseen.
-
Mutta minulla pisti sama silmään kuin ranskalaisen alkuperäisen kirjoituksen kommenteissa: "J'veux que tu gardes ton envie de flirter avec les autres filles, mais que tu reviennes vers moi pour terminer ta soirée. Parce que moi, j'aurai envie de retourner avec toi."
Kun en osaa ranskaa niin voisiko joku jeesata käännöksessä?
Sori. Kyl se on siin suomennokses mut tietty vaikee tietää jos....Eli vapaasti: Haluan että säilytät halusi flirttailla toisten tyttöjen kanssa, mutta palaat aina illan päätteeksi luokseni, koska myös minä haluan palata sinun luoksesi.
Onhan "friends with benefits" myös mahdollista vain yhden ainoan ihmisen kanssa. Tyyppi siis on sinkku mutta käy panemassa samaa kaveriaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ja kyllähän friends with benefitsissäkin voi syntyä rakkauden tunteita toista kohtaan, vaikkei koskaan päädyttäisikään virallisesti parisuhteeseen.
Juujuu, en minä niin väitäkään, kunhan vain toistin tuon kun se jo tuli vastaan tuolla ranskaversiossa....ja onhan tuossa kirjoituksessa eittämättä jotakin sellaista virettä mitä ei oikein kohtaa friends with benefits-jutuissa. Niissä - ainakin tän palstan mukaan - kun se tunnepuoli taitaa olla enemmän se mitä pitää viimeisen päälle varoa. Eli että sekstaa saa mut et tunteilla ei. Tuo juttu taas oli nimenomaan pursuavasti ennen kaikkea sitä passionia ihan täynnänsä suorastaan herkempien pahoinvoinnin uhallakin.
-
Nätisti kirjotettu artikkeli, joka vähän kuvaa sitä mitä itse haluan suhteelta. Siitä vaan pitäis ottaa pois toi romantisointi ja monogamia.
Niin mitäs siitä nyt sitte jäikään? Avoin seksintäyteinen suhde? ;D Joo käy.
-
Pidin itse artikkelista ja se edustaa omaa ajatusmaailmaani. Voisin kuvitella eläväni juuri noin...ja melkein elänkin.
-
Miten eri osoitet ja parisuhde on melkolailla synonyymi nuorille ja juuri sinkkustatuksesta irtisanoaville? Ei se aina välttämättä sitä ole. Tai ei anakaan minulla ja Katzkulla. 14 vuoden taival selän takana, niistä viimeiset 3 vuotta eri osoiteissa ja muksujaki nyt 2. Treffeilla on tullut käyty valitettavan harvoin
-
Harvinaisen naiivi ja lapsellinen kirjoitus avoimesta suhteesta.
Ehkä ennemminkin fantasia sellaisesta, ilman reaaliteettejä, ilman tunteita ja ilman sitoutumista.
IKRM
-
http://labavardeuse.blobon.com/
Kirjoittaja on 33 vee yksinhuoltaja jolla taustana 6-7 vuoden ilmeisen kontrolloiva suhde. Taustaa vasten kirjoitus vaikuttaa minusta oikein ymmärrettävältä tuon ikäisen naisen kirjoitukselta. Samoin kun luin noita hänen muita kirjoituksiaan niin kirjoittaa itseasiassa kovinkin nätisti, ja autenttisesti itseään ja fiiliksiään tutkien.
-
Harvinaisen naiivi ja lapsellinen kirjoitus avoimesta suhteesta.
Ehkä ennemminkin fantasia sellaisesta, ilman reaaliteettejä, ilman tunteita ja ilman sitoutumista.
IKRM
Ilman tunteita?!? Tuo kirjoitushan on täynnä tunnetta! Mahdollisesti erilaisia tunteita, kuin mihin monet voivat samaistua. Ja omasta näkökulmastani juuri ne elämän reaaliteetit on otettu huomioon ja siksi päädytty tähän ratkaisuun.
Itse en ainakaan omalla elämäntyylilläni kykenisi mihinkään muunlaiseen suhteeseen. Siihen on monta painavaa syytä, joihin en tässä mene, sillä niillä syillä nyt ei muutenkaan ollut tässä merkitystä, vaan lopputuloksella. Se että tajuaa oman itsensä ja elämänsä rajallisuuden ei ole naviivia, vaan nimen omaan realistista ajattelua.
-
"Haluan, että sinulla on yhä halu vehkeillä muiden naisten kanssa, mutta että illan päätteeksi valitset aina kuitenkin minut, uudelleen ja uudelleen."
I'll be damned. Ei sopisi minulle yhtään. Pidän selkeydestä.
Noin muutenhan on ihan jees, että nykyään kaikenlaiset suhteet ovat enenevissä määrin pois peer pressuren tuomitsevan kotkansilmän alta.
-
Tapoja olla suhteessa on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Minusta on hienoa, jos jokainen pystyisi ja saisi vapaasti etsiä juuri sen itselleen sopivan tavan.
Itse haluan olla avoimissa polysuhteissa. Haluan jakaa kumppanien kanssa aikaa ja välittämistä. Sen sijaan en halua jakaa asuntoa, lapsia tai asuntolainaa. Haluan voida olla sekä yhdessä että erikseen. Haluan olla yhteydessä. Nähdä ja kuulla, tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Ei vastuu katoa ihmissuhteesta sillä, että ei asuta yhdessä. Tai että on muitakin kumppaneita. Totta kai joka tapauksessa ihmissuhteissa kaikki osapuolet ovat aina vastuussa omasta toiminnastaan. Totta kai aina on olemassa vastuu huomioida toinen, ja vastuu huolehtia itsestään.
Sitoutuminen tarkoittaa minulle valmiutta etsiä ratkaisuja ongelmiin silloin, kun niitä kohdataan. Sen sijaan että heti ongelman ilmestyessä vain juoksisi karkuun. Sen sijaan en usko sellaiseen sitoutumiseen joka on muotoa "lupaan olla kanssasi aina ja ikuisesti", "lupaan rakastaa sinua aina", "lupaan etten koskaan lähde". Minusta sellaiset lupaukset eivät ole realistisia eivätkä edes rehellisiä. Ja väitän että ne ovat vain yksi tapa, jolla suhteen osapuolet yrittävät tyynnytellä omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan.
Tuo artikkeli on mun makuun aika siirappinen, ja siksi toisekseen ihan liian monogaaminen ja/tai hierarkkinen ("palaat kuitenkin aina takaisin luokseni" = minun on kuitenkin lopulta oltava se tärkein = et saa rakastaa muita yhtä paljon kuin minua). Mutta siinä on myös paljon hyvää ja tunnistettavaakin.
-
Sitä on tietenkin painotettu oikein monessa puheenvuotrossa, että se perustuu kaikkien hyväksyntään. Tärkeää olisi varmasti myös, että se hyväksyntä on aitoa, ettei vain niin, että suhteessa vahemmilla oleva osapuoli haluaa tapailla muita ja toinen myötäile, kun pelkää menettävänsä senkin, mitä on saavuttanut (tai voi saavuttaa), jos ei suostu.
-
Sitä on tietenkin painotettu oikein monessa puheenvuotrossa, että se perustuu kaikkien hyväksyntään. Tärkeää olisi varmasti myös, että se hyväksyntä on aitoa, ettei vain niin, että suhteessa vahemmilla oleva osapuoli haluaa tapailla muita ja toinen myötäile, kun pelkää menettävänsä senkin, mitä on saavuttanut (tai voi saavuttaa), jos ei suostu.
Kaikesta painotuksesta huolimatta, se menee kuitenkin lopulta aina tuohon mitä tuossa yllä on kuvattu.
Kaikki konsensuaalisuuden, vapaan tahdon ja yhteisymmärryksen ylistäminen tapahtuu aina vain sen vahvimman puheissa, heikompien myötäillessä, pakosta.
IKRM
-
Mietin, että jos lieka ei ole tarpeeksi vahva, ja ns. heikompi osapuoli ei saa suhteesta tarvitsemaansa,
niin heikompi voi aina lähteä suhteesta pois, jos hänellä tarpeeksi voimaa siihen.
-
Mietin, että jos lieka ei ole tarpeeksi vahva, ja ns. heikompi osapuoli ei saa suhteesta tarvitsemaansa,
niin heikompi voi aina lähteä suhteesta pois, jos hänellä tarpeeksi voimaa siihen.
Jep, kuten voi lähteä väkivaltaisista, päihderiippuvaisista tai mistä tahansa muusta epätyydyttäväksi koetusta suhteesta.
-
Aihetta sivuten, BB Future artikkeli polysuhteista
http://www.bbc.com/future/story/20160623-polyamorous-relationships-may-be-the-future-of-love?
-
Hippiliike oli aikoinaan 1960-luvulla vapaiden suhteiden laaja amerikkalainen testikenttä.
Aluksi näytti toimivan, mutta sitten mustasukkaisuus ym. ongelmat tulivat liian suuriksi.
-
Mitäs muita suhteita on ku vapaita/ avoimia ja päättyneitä?
-
Mitäs muita suhteita on ku vapaita/ avoimia ja päättyneitä?
Salaisia ja 100% luottamuksellisia :o
-
En pysty ymmärtämään monogamiaa. Tuollaiseen ihmiset lähtevät vieläpä vapaaehtoisesti.
-
tässäpä mielenkiintoinen keskustelu. itselleni monista eri syistä johtuen ovat käsittämättömiä kaikki polyviritykset ja muut "vapaat" sekä "avoimet" höpmpötykset, joissa mennään ja tullaan miten itselle sopii :o
itsekkyyttä ja sitoutumiskammoa (mikäli se on huono asia ;) ) nämä viritykset. jokainen toki elää ainoaa elämäänsä ihan kuten itse parhaaksi näkee, ei ole minulta pois. jatkakaa :)
-
En miekään handlaa näitä vapaita suhdehommia, mutta kukin taplaa tyylillään :)
Oon yksinkertaisesti liian mustasukkainen moiseen ja joskus tulevaisuudessa jos kumppaneillani on tarve extrapeuhaamiseen tai lisäkumppaneihin, siitä tullaan varmaan käymään varsin vakava keskustelu. Tosin jos tämä "uusi" ihminen on sellainen, joka on kiinnostunut meistä kaikista ja mahdollisesti haluaa olla romanttisessa suljetussa suhteessa kanssamme, olen toki avoin asialle, jos henkilökemiat kohtaavat kaikilla :)
Mutta nyt kun asiaa tässä pohdiskelen, niin jos kumppanini onni olisi kiinni jonkun kanssa peuhaamisesta, niin toki haluaisin hänen olevan onnellinen. Sitä en osaa sanoa, että miten suhtautuisin vakituiseen suhteen ulkopuoliseen petikumppaniin, mutta kertahöyläykset kuulostavat kököiltä, ellemme sitten ole triona seikkailemassa.
-
Aivan loistava kirjoitus. Tuo kirjoitus osui ja upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin. Mm." Haluan meidän pystyvän nauramaan rakastellessamme. Haluan meidän nauravan, kun kokeilemme uusia, hassuja juttuja." ja Haluan pelätä kanssasi. jne.
Suomi oli /on vieläkin eräänlainen sosialistinen valtio. On vain yksi "virallinen" totuus ja holhous on ollut pitkään oikeaoppisten raamattu. Ei siitä kovin montaa ole aikaa kun aviotonta paria sanottiin susipariksi ja kinky jutut olivat luokiteltu psyykkisenä mielenhäiriönä.
Minun ajatusmaailmassa ei ole muuta rajoja kuin heteroseksuaalisuus ja Suomen laki. Siinä kun tulee laki vastaan niin alkaa mielikuvitus ja fantasiat.
Liberaalissa suhteessa voi paljon helpommin .saavuttaa sen, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi. En osaa selittää sitä kunnolla, mutta se liittyy nautintoon. Olen teinistä asti ollut hedonisti. Liberaalissa suhteessa voi paljon helpommin saavuttaa sen, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi. En osaa selittää sitä kunnolla, mutta se liittyy nautintoon.
Olen teinistä asti ollut hedonisti. Minusta on typerää tuhlata elämäänsä miettimällä sitä, että" mitähän muut tästä sanoo. Jos on kaksi täysikäistä ja täysjärkistä ihmistä niin sokka on pois.
Toki vapaa suhde on siinä mielessä haastavaa, että voi joutua olemaan ilman minkäänlaista suhdetta suhtpitkäksikin ajaksi. Kaikkia ei voi aina saada. Sitten se aurinko kuitenkin paistaa risukasaan ja flaksi käy.
-
Mä käsitän termin 'vapaa suhde' niin että pyritään sellaiseen suhteeseen jossa voidaan vapautua, ja olla vapaita, ohjelmoinnista ts. transsikäyttäytymisestä johon meidät on ehdollistettu kautta koko elämämme ihan syntymästä saakka. Ensin vanhempamme 'hypnotisoivat' meidät ('kun käyttäydyt näin, tai olet tällainen, niin rakastan sinua'). Sitten opettajamme, puolisomme, ystävämme etc. Emme huomaa tällaista transsikäyttäytymistä (vaikka moni ulkopuolinen tarkkailija saattaa huomatakin), se on kuin automaattiohjaus joka lähtee sopivassa kuviossa päälle aivan huomaamattamme. Usein ilmentyminä on juuri pelko, viha yms tunnereagointi jota emme hallitse. Eli emme ole tietoisia tunteistamme emmekä siitä mikä ne laukaisee. Näin ollen haemme turvallisia kuvioita jotka eivät saa meitä 'heräämään'. Vapaa suhde on keino kaivaa tällaisia emotionaalisia automaatioita esiin jos vain suhteilijoiden rohkeus riittää :)
-
Minusta tuossa suomalaisessa artikkelissa juuri tuo artikkelin osuus oli se heikoin osuus. Sellainen ympäripyöreä pureksimaton ja epämääräisen kaikkia syleilevä mitäänsanomattomuus. Eli ilmeisesti sen kirjoittajalta joko puuttui syvempi ymmärrys asiasta josta kirjoitti, tai sitten hän vain toimi sen säännöillä jonka leipää syö. Lopulta asialla ei ole edes väliä sillä lopputulos on sama: mitäänsanomaton ja puhuttelematon leipäosuus artikkelissa. Itse alkuperäinen kirjoittaja on huomattavasti mielenkiintoisempi - ja ennenkaikkea autenttisempi - kirjoitustensa sisällössä. Hänkin joko sen verran nuori tai sen tyyppinen ihminen että analyyttinen ja tietoinen osuus kirjoituksissa on aika ohut. Ehkä jopa olematon.
Itse kavahdan ihmisiä jotka ilmoittavat että heille nautinto ja hedonismi ovat se tärkein ohjenuora elämässä. Sinänsä ok, mutta kun juuri tuohon on piilotettu(?) se kompa joka on ihmisyyden vaikein asia. Eettisyys. Kuullessani sanan hedonismi siis laitan röntgenlasini päähäni (tai herättelen sen kolmannen silmäni) koska haluan nähdä mikä kyseisen ihmisen suhde on vastuuseen (ja siihen rehellisyyteen ja holistiseen ymmärrykseen elämästä; ihmisistä ja ihmissuhteista).
Minulle vapaus on elämän arvoista tärkein. Ilman sitä ei voi olla muutakaan merkityksellistä. Mutta kuten jo aiemmin sanoin; vapauden vastapooli on vastuu. Tuohon polariteettiin kätkeytyy koko ihmiselämän ydin. Ja se ydin on - kun katsoo ympärilleen - mitä heikoimmin tajuttu.
Me haluamme usein sääntöjä jottemme joudu ottaman vastuuta, silti usein vetoamme siihen että säännöt ovat siksi tarpeen että voimme olla vastuullisia. Hmmmm. Tämä on mitä suurinta sokeutta ja ulkoa-ohjautuvuutta. Siis usein. Oletamme olevamme hyviä ihmisiä kun toimimme ulkoisten sääntöjen mukaisesti. Saammekin silloin sosiaalisen hyväksynnän helpoiten, ja usein itse joutumatta mitään ajattelemaan.
Mutta se olennaisin vapaus ei ole minulle ulkoista vaan sisäistä vapautta. Toki näitä ei voi erottaa, ne vaikuttavat toisiinsa. Mutta se tie oikeaan ja eettiseen vapauteen käy ihmisen sisältä käsin. (Siksi tuo ylläoleva postaukseni)
Tässä sknessä mietin toisinaan kuinka paljon on dominoivassa roolissa sellaisia ihmisiä joiden tietoisuus omista automaatioista on hyvin vajaata. Kun katselee noita varoitusprossia ja vihreitä, joskus jopa oransseja, tekstejä joidenkin profiileissa niin voisi olettaa että itsen hallinnan ongelmia on jonkin verran. Ja toki alistuvakin voi sellainen olla, mutta jos on ns. truu omassa elämässään niin tämä on asia joka minusta on jo jossain määrin huolestuttava. Minulle kun herää silloin kysymys siitä millainen se alistuva puoliso siellä toisella puolen on. Millaisella sisäisellä hypnotisoinnilla ja automaattiohjauksella hän elää elämäänsä ja kuinka tietoisen konsensuaalisessa suhteessa.
Noh. Olkoon. Tämä on aihe josta voisi kirjoittaa kirjan (ja on useampia kirjoitettukin, todella loistaviakin), joten jääköön minun puolestani. Kunhan nyt vain on omassa mielessä tullut tutkittua tämä puolivuosisatainen taival nimenomaisesti tätä. Joskus teininä koko aihe oli enemmän vain vaiston varassa olevaa tunnetta, nyt keski-ikäisenä on kognitio päässyt kärryille ja vaistot ja intuitio löytäneet sanoituksensa. Tai minä olen löytänyt ne tämän pitkän ja kivisen tien varrelta.
-
Jokainen meistä kokee asioita eritavoilla. Kysymys on kuitenkin varsin yksinkertaisista elämän perusasioista kuten nautinnosta, ihmissuhteista, ja vaikka seksuaalisista himoista. Kaikilla on se "joku" juttunsa" mitä tykkää tehdä ja mitä ei. Tämä on sitä oikeaa vapautta eikä se poissulje vastuuta mistään. Ei vastuunottamisessa tarvitse olla Sirola-opiston kamaa toisessa polvessa.
Minäkään en tykkää kaikesta ja kaikista. En kuitenkaan ala painamaan kasaan kenenkään kirjoittamisia tuollaisella perusteellisuudella. Tuosta kun menisi vähän vielä eteenpäin niin alettaisiin määrittelemään pilkun tarkkuudella millaiset asennot seksissä ovat valideja ja dildon maksimi pituutta. Ettei vaan nyt kukaan saisi traumoja.
Minusta kaikkein kauhein asia on ihmisten päähän iskostuneet pelot. Sillä ei ole mitään tekemistä itsesuojelun kanssa vaan eräänlaisesta muukalaisvihasta. Kun ei tykkää jostakin niin se pelottaa. Ei tietenkään aina. Kun ei ymmärrä miksi joku tekee jotain massakulttuurista poikkeavaan niin "sijaistoiminnat" laukeaa ja kakkaa menee propelliin. Lisäksi en minä muistaakseni kirjoittanut, että
PS nautinnot menevät aina kaiken edelle. Liioittelu onkin erään ryhmän pääase. Muuten ei homma toimi ollenkaan.
-
No pain no game: kommentoiko sinä minulle?
-
En tiedä. Se tuntui siltä, että minua(kin) tarkoitit. Enhän minäkään sinua suoraan kommentoinut sen enempää.
-
En tiedä. Se tuntui siltä, että minua(kin) tarkoitit. Enhän minäkään sinua suoraan kommentoinut sen enempää.
Tänks tarkennuksesta :), en nyt sen enempää jaksa jauhaa asiasta. Ihan jo riitti minulle aiempi purkuni (= parkuni).
Ja ei, en kommentoinut siis sinun viestiäsi mitenkään. Ihan vain jatkoin yöllistä ajatustani issekseni.
-
Olisi varmaan parasta määritellä mikä on vapaa suhde, eli voiko se olla vapautta jos pitää itseään keskiössä, jolloin joutuu määrittelemään saako toinen toteuttaa omaatahtoaan vapaasti. Jolloin myös joutuu myös tyytymään siihen miten paljon toinen antaa huomiota, sekä paljonko vaatii huomiota.
-
Olisi varmaan parasta määritellä mikä on vapaa suhde, eli voiko se olla vapautta jos pitää itseään keskiössä, jolloin joutuu määrittelemään saako toinen toteuttaa omaatahtoaan vapaasti. Jolloin myös joutuu myös tyytymään siihen miten paljon toinen antaa huomiota, sekä paljonko vaatii huomiota.
Tämähän ei eroa mitenkään mistään ihmissuhteesta. Jokaisenlaisessa suhteessa se suhteen dynamiikka ja säännöt täytyy määritellä, ja se on sitten itsestä kiinni, mihin ne omat rajansa vetää. Sellaisessa suhteessa ei koskaan kannata olla, jossa ei ole hyvä olla.
-
Olisi varmaan parasta määritellä mikä on vapaa suhde, eli voiko se olla vapautta jos pitää itseään keskiössä, jolloin joutuu määrittelemään saako toinen toteuttaa omaatahtoaan vapaasti. Jolloin myös joutuu myös tyytymään siihen miten paljon toinen antaa huomiota, sekä paljonko vaatii huomiota.
Tämähän ei eroa mitenkään mistään ihmissuhteesta. Jokaisenlaisessa suhteessa se suhteen dynamiikka ja säännöt täytyy määritellä, ja se on sitten itsestä kiinni, mihin ne omat rajansa vetää. Sellaisessa suhteessa ei koskaan kannata olla, jossa ei ole hyvä olla.
Onko se enää vapaa, jos pitää määritellä mitään. Eikö tällainen suhde joka on vapaa, täytyy vain vapaastatahdosta kummankin puolelta tulla. Eli itse vapaus on yksi vaikeimmin määriteltyjä asioita, sillä itse ainakin katson sen vain olevan kiinni siitä haluanko olla jonkun seurassa, mutta joudun hyväksymään sen että tämä ei välttämättä käy toiselle, sillä aikataulutus on juuri se joka tuhoaa koko vapauden☺