BDSM-baari
Aula - kaikille avoimet alueet => Lounge => Aiheen aloitti: Sara72 - 21.08.2017, 14:29
-
Hei,
tämä on aihe mistä täällä on varmastikin jo keskusteltu useampia kertoja, mutta olen aivan uusi, enkä haulla onnistunut löytämään.
Olen tilanteessa, jossa huomaan kaipaavani alistamista. Kunnon alistamista. En ole aiemmin miettinyt mitä se konkreettisesti tarkoittaa, mutta aika nopeasti olen ymmärtänyt, että aiheeseen Master/Sub liittyy paljon enemmän tekijöitä ja syvyyttä, mitä olen ehkä ikinä osannut ajatellakaan.
Haluaisin kuulla Mastreilta kuinka kärsivällisiä olette kouluttamaan uutta subia? Mikä teitä kiinnostaa aloittelijassa eniten? Samoin vinkkejä siihen mitkä lopahduttavat kiinnostuksen?
Myös subeilta haluaisin kuulla millaista oli aloittaa, mitä olisi hyvä miettiä, onko jotain mitä suosittelisitte aluksi?
Olen yli 40 -vuotias ja mietin onko hankalampaa aloittaa kun on vanhempi vai auttaako vuosien aikana kerätty itsetuntemus ehkä paremmin alkuun.
Kiitos kun saan kysyä tätä täällä ja anteeksi jos tein jo jotain ärsyttäviä yleistyksiä. :)
-
Kannattaa puhua sen alistajan kanssa: sekä etukäteen että sessioiden jälkeen. Lopulta aika harva meistä on ajatuksenlukija, joten jos et kerro mitä haluat, mikä pelottaa ja mikä tuntui millaiseltakin niin me emme tiedä sitä. Minusta pahinta on subi jolta ei saa palautetta. En nyt tarkoita että kesken session pitää alkaa avautumaan miltä tuntuu, mutta kyllä ne omat reaktiot saa ja pitää näyttää siinäkin. Sitten session jälkeen käperryt kainaloon ja juttelet asioista. Ja kyselet herrasi ajatuksia ja näkemyksiä.
Ja alistaja kannattaa valita viisaasti. Mikä sitten on kenellekin viisasta, se on vaikea sanoa. Valitse sellainen alistaja joka tuntuu luotettavalta - sellainen jolle uskoisit ravintolassa käsilaukkusi ja kännykäsi siksi aikaa kun käyt vessassa. Hyvällä masterilla ei ole kiire mihinkään, hän ei painosta ja hän kuuntelee sinua. Ja haluaa kuulla sinun puhuvan. Ja luultavasti on ensimmäisellä kerralla paljon helläkätisempi kuin olisit kuvitellut. Liian kesyn session voi aina paikata kovemmalla sessiolla, liian rajua sessiota ei saa ikinä otettua takaisin!
Minä itse pidän aloittelijoista mm. siksi, että heillä pienetkin asiat ovat uusia ja ihmeellisiä ja yllätyksellisiä. Siksi ei tarvitse tehdä kaikkea ekalla kerralla, voi edetä pienin askelin ja näkee miten toinen sen ottaa. Pidän myös hämmennyksestä joka noviiseilla usein on mukana. Osa siitä on sitä, että minusta on mukavaa olla turvallinen ja luotettava, ja poistaa sitä hämmennystä.
Innostus mulla lopahtaa jos toinen valehtelee, ja vielä pahempi on, jos toinen hyppää masterista toiseen hakemassa kaikenlaisia kokemuksia. Kun tapaa toista kertaa parin viikon päästä ja kuulee subin tavanneen siinä välissä sen seitsemän erilaista masteria niin kyllähän se vie innon. En minä halua olla yksi puola jonkun tikapuissa kohti kokemuksia, varsinkaan jos toinen kävelee niitä tikkaita singer-tahtiin.
En usko että 4-kymppinen on vanha, saati sitten vanha aloittamaan kinkyilyn!
-
Kunnon alistaminen on se mikä saattaa lopettaa heti alkuunsa subeilusi, saman henkilön kanssa sessioittain koventaminen on parempi tapa.
Itseeni ei juurikaan vaikuta onko kokenut vai kokematon kunhan tiedän kokeneisuuden.
Kokeneet on helpompia ottaa omaksi kun ovat jo saaneet seikkailla kun kokemattomat taas ei tiedä muusta >:D
Kunhan itsetuntos on kunnossa etkä hätäile niin hyvin tuut pärjään :)
-
En osaa ottaa kantaa subin koulutukseen liittyviin asioihin, mutta haluan kommentoida ikäasiaa. Löysin tieni kaapista ulos vasta kolmekymppisenä ja olen todella iloinen että tulin näiden leikkien pariin vasta sen ikäisenä. Nuorempana olin tosi eksyksissä itseni kanssa ja olisin hyvin todennäköisesti toiminut itselleni väkivaltaisesti. Nykyään tuntee, arvostaa ja rakastaa itseään eri tavalla, joten osaa laittaa paremmin rajoja siihen, miten haluan tulla kohdatuksi ja kohdelluksi.
Ei kannata pitää kiirettä uusien kokemusten ahnehtimisessa, tutustu rauhassa kinkyihin ihmisiin (sekä subeihin että domeihin!), anna itsellesi aikaa palautua sessioista, tutustu rauhassa sessiotovereihisi, lue tietoa eri lähteistä.. Tässä sellaisia asioita joita ainakin itse olisin halunnut tietää aloittelevana kinkynä. :)
-
Tuohon tutustelemiseen: koita luoda kontakteja suureen määrään ihmisiä esimerkiksi miiteissä, bileissä ja chatissa, jolloin sinulla on turvaverkkoa ja kaikupohjaa alistajakokelaita pohtiessa. Hae tietoa monesta eri lähteestä ja suhtaudu suurella epäilyksellä, mikäli joku haluaa estää tiedonhakuasi tai rajoittaa sitä vain joihinkin sivustoihin/ihmisiin/mihin lie. Älä kiirehdi, vaan anna itsellesi aikaa makustella, onko se toinen osapuoli luottamuksesi arvoinen. Pidä ensitapaaminen kahvilassa tms. julkisella paikalla ja tiedä, missä sessiokumppanisi asuu ja mikä hänen oikea nimensä on.
Niin ja tervetuloa omituisten otusten kerhoon, täällä on tosi kivaa kun löytää itselleen sopivan porukan!
-
Joo, ajattelisin, että ikäs on just hyvä. Vaikka olis kova halu heti kokee jotain, ni järki suosittelee katsomaan tarkemmin. Ite alotin vasta vuos sit kans, enkä usko, ett oisin aiemmin valmis ollutkaan (ja oon nyt siis 40).
Tervetuloa siis mukaan:) Ja jos vasta mietit miittiin menoa, ni suosittelen lämpimästi, mut ainakin otettiin hienosti vastaan:)
-
Joo, ajattelisin, että ikäs on just hyvä. Vaikka olis kova halu heti kokee jotain, ni järki suosittelee katsomaan tarkemmin. Ite alotin vasta vuos sit kans, enkä usko, ett oisin aiemmin valmis ollutkaan (ja oon nyt siis 40).
Tervetuloa siis mukaan:) Ja jos vasta mietit miittiin menoa, ni suosittelen lämpimästi, mut ainakin otettiin hienosti vastaan:)
Kiitos! Ja kiva kuulla, että on muitakin aikuisena aloittaneita. Omalla kohdalla tuntuu, että nuorempana olisin ehkä mennyt vain jonnekin "kiukulla ja pokalla", mutta nyt tosiaan voi rauhassa vähän tutustua, lueskella, kysyä ja kuulostella. :) Miittiin meno kuulostaa kauhistuttavalta! :) ja samalla tosi kivalta ja houkuttelevalta :)
-
Kannattaa puhua sen alistajan kanssa: sekä etukäteen että sessioiden jälkeen. Lopulta aika harva meistä on ajatuksenlukija, joten jos et kerro mitä haluat, mikä pelottaa ja mikä tuntui millaiseltakin niin me emme tiedä sitä. Minusta pahinta on subi jolta ei saa palautetta. En nyt tarkoita että kesken session pitää alkaa avautumaan miltä tuntuu, mutta kyllä ne omat reaktiot saa ja pitää näyttää siinäkin. Sitten session jälkeen käperryt kainaloon ja juttelet asioista. Ja kyselet herrasi ajatuksia ja näkemyksiä.
Ja alistaja kannattaa valita viisaasti. Mikä sitten on kenellekin viisasta, se on vaikea sanoa. Valitse sellainen alistaja joka tuntuu luotettavalta - sellainen jolle uskoisit ravintolassa käsilaukkusi ja kännykäsi siksi aikaa kun käyt vessassa. Hyvällä masterilla ei ole kiire mihinkään, hän ei painosta ja hän kuuntelee sinua. Ja haluaa kuulla sinun puhuvan. Ja luultavasti on ensimmäisellä kerralla paljon helläkätisempi kuin olisit kuvitellut. Liian kesyn session voi aina paikata kovemmalla sessiolla, liian rajua sessiota ei saa ikinä otettua takaisin!
Minä itse pidän aloittelijoista mm. siksi, että heillä pienetkin asiat ovat uusia ja ihmeellisiä ja yllätyksellisiä. Siksi ei tarvitse tehdä kaikkea ekalla kerralla, voi edetä pienin askelin ja näkee miten toinen sen ottaa. Pidän myös hämmennyksestä joka noviiseilla usein on mukana. Osa siitä on sitä, että minusta on mukavaa olla turvallinen ja luotettava, ja poistaa sitä hämmennystä.
Innostus mulla lopahtaa jos toinen valehtelee, ja vielä pahempi on, jos toinen hyppää masterista toiseen hakemassa kaikenlaisia kokemuksia. Kun tapaa toista kertaa parin viikon päästä ja kuulee subin tavanneen siinä välissä sen seitsemän erilaista masteria niin kyllähän se vie innon. En minä halua olla yksi puola jonkun tikapuissa kohti kokemuksia, varsinkaan jos toinen kävelee niitä tikkaita singer-tahtiin.
En usko että 4-kymppinen on vanha, saati sitten vanha aloittamaan kinkyilyn!
Kiitos paljon viestistäsi ja kokemustesi jakamisesta. Ihana kuulla, että on niitäkin, joita itseään miellyttää turvallinen ja luotettava rooli. Silloin varmasti uskaltaa avoimesti näyttää tunteensa ja heittäytyä, vaikka jännittäisi tai vähän pelottaisikin.
En osannut ajatellakaan, että Mastereita voisi monikossa käyttää tikapuina subina kehittymiseen, mutta varmasti sitäkin joku on tehnyt. Ehkä itse etsii aluksi mielummin laatua kuin määrää, mitä ikinä se laatu omalla; tai toisen kohdalla sitten tarkoittaisikaan. Henkisesti olen ehkä varautunut pikemminkin ottamaan aikaa, kuin "saamaan äkkiä kaiken". Niin harvaa asiaa voi aikuisena ensimmäistä kertaa nauttien, että sitä ei haluaisi pilata hosumalla.
Itselleni olisi myös tärkeää kertoa ja kysyä. Niin paljon kemiasta on kiinni aivoista ja olen luonteeltani hieman suuntautunut tarkkailuun ja kuunteluun, joten arvostan myös ihmisiä, jotka haluavat myös oppia ja käyttää oppimaansa hyväkseen.
Mutta nämä vastaukset ovat todella tärkeitä, kiitos kaikille, koska ne vähän valaisevat tätä maailmaa useamman ihmisen näkökulmasta ja kokemuksesta. :love:
-
Iän myötä oppimasi elämänkokemus on varmasti jopa plussaa ja sanoisin, että +40 ei todellakaan ole vanha, päinvastoin kohta vasta parhaassa iässä, josta nuoret ei tiedä vielä mitään ;D
Oman arvonsa tunteminen on tärkeää ja vahvuus, koska tämä nyt kuitenkin on konsensuaalista toimintaa loppujen lopuksi ja hyvä Dom tietää tämän, joten silloin on turvallista heittäytyä. Korostan myös, että turvallisuus on tärkeää, eli tiedät oikeasti kenen kanssa olet tekemisissä, kenen vastuulle heittäydyt. Käsilaukku vertaus oli hyvä, mutta sanoisin, että syvempiin vesiin sellainen, että uskaltaisit myös jotakin vielä arvokkaanpaa hänen varaansa. Toki bileissä ja miiteissä voi pyytää piiskaa hieman vähemmälläkin tuntemisella, mutta varsinainen sessio ja d/s suhde vaatii hieman enemmän, olkoon se vakavampaa seurustelu tyyppiä tai satunnaista sessiointia, mutta luottamus toiseen vapauttaa mielesi ja mahdollistaa tosi syvällisiä kokemuksia ja tunteita, jota kautta se subi herää ihan luonnostaan.
-
Iän myötä oppimasi elämänkokemus on varmasti jopa plussaa ja sanoisin, että +40 ei todellakaan ole vanha, päinvastoin kohta vasta parhaassa iässä, josta nuoret ei tiedä vielä mitään ;D
Oman arvonsa tunteminen on tärkeää ja vahvuus, koska tämä nyt kuitenkin on konsensuaalista toimintaa loppujen lopuksi ja hyvä Dom tietää tämän, joten silloin on turvallista heittäytyä. Korostan myös, että turvallisuus on tärkeää, eli tiedät oikeasti kenen kanssa olet tekemisissä, kenen vastuulle heittäydyt. Käsilaukku vertaus oli hyvä, mutta sanoisin, että syvempiin vesiin sellainen, että uskaltaisit myös jotakin vielä arvokkaanpaa hänen varaansa. Toki bileissä ja miiteissä voi pyytää piiskaa hieman vähemmälläkin tuntemisella, mutta varsinainen sessio ja d/s suhde vaatii hieman enemmän, olkoon se vakavampaa seurustelu tyyppiä tai satunnaista sessiointia, mutta luottamus toiseen vapauttaa mielesi ja mahdollistaa tosi syvällisiä kokemuksia ja tunteita, jota kautta se subi herää ihan luonnostaan.
Käsilaukkuvertaus oli hyvä, kiitos siitä teille. Mietin asiaa eilen ja ajattelin, että haluaisin heittäytyä aivan täysillä sellaisen ihmisen kanssa, jolle voisin luovuttaa sylistäni juuri saamani koiranpennun. En tiedä löydänkö sellaista, koska hmmm..pidän koiranpennuista, mutta vertauskuvana se toimi.
Totesit asiasta muutenkin hyvin, piiskaa voi pepulle antaa varmasti melkein kuka tahansa, mutta se, että alistuen polvistuu toisen eteen miellyttämistarkoituksessa ja luovuttaa pois tahdonvoimansa, onkin jo aivan eri juttu. Vaatii, mutta myös antaa aivan eri tavalla. Luulisin. ; )
Ikä, ja/tai, luonteeni tekee automaattisesti sen, että odottaa arvostusta. Vaikka minulla ei ole muuta kuin opittavaa, uskon silti, että minulla on paljon annettavaa, enkä tietenkään haluaisi heittää sellaista hukkaan, vaan toivon, että löytäisin sellaisen vastapuolen, jota ominaisuuteni miellyttävät erityisesti ja joka ehkä myös nauttii kouluttamisesta. Ja arvostaa, että saa olla kanssani. Turvallisuutta ei varmastikaan voi korostaa liikaa.
-
Nyt on hyvä asenne, olet selkeästi nopea oppimaan ja osaat ajatella järkevästi, mutta todennäköisesti myös heittää aivot ns narikkaan :D Koiranpentu loistava vertaus :)
-
Hyvä kanssa ylipäänsä muistaa, että se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovikaan toiselle ja se on ihan okei. Itse koen tärkeäksi löytää ihmisen jonka kanssa asiat osuu yhteen ja tuntuu hyvältä, eikä kannata lopettaa etsimistä vaikka ekalla tai viidennelläkään ihmisellä ei natsaisi. En kannusta tuohon tikapuujuttuun, mutta ei pidä masentua vaikka kemiat tai mieltymykset ei kohtaisi :)
Niin ja jos joku sanoo ettet ole hyvä subi/alistuva/kinky/whatever koska et tykkää siitä tästä tai tuosta tai koska kivunsietosi (tai mikä tahansa muu) ei ole samaa luokkaa kuin jollakulla muulla, se ei tee sinusta huonompaa kinkyä :)
Ja vielä viimeisenä, kaikki fantasiat ei toimi luonnossa ja jokin asia voi tuntua ihan mahtavalta omassa päässä, muttei sitten ollutkaan niin hienoa oikeassa elämässä, sekin on ihan ok :) Itselle isoin oppi oli etten pysty kaikkeen mihin haluaisin ja tykkäsinkin niistä asioista, joista en ikinä uskonut tykkääväni >:D
-
Alistuvan arvo (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1009.0)
- Karwis
-
Omista rajoista kiinni pitäminen ja omiin tuntemuksiin luottaminen.
Jos tuntuu että jokin asia ei ole ok, siihen ei tarvitse suostua. Ei vaikka "kaikki muutkin suostuu" tai vaikka stereotypisesti se "kuuluisi" subeuteen. Jokainen alistuu omalla tavallaan.
-
Ja vielä viimeisenä, kaikki fantasiat ei toimi luonnossa ja jokin asia voi tuntua ihan mahtavalta omassa päässä, muttei sitten ollutkaan niin hienoa oikeassa elämässä, sekin on ihan ok :) Itselle isoin oppi oli etten pysty kaikkeen mihin haluaisin ja tykkäsinkin niistä asioista, joista en ikinä uskonut tykkääväni >:D
Tämä on todellakin hyvä pitää mielessä! Mielikuvitus värittää niin paljon, todellisuus on ihan eri aistien varassa. Ei pidä pettyä jos ne, mistä on fantasioinnut, eivät toimikaan käytännössä. Ne ovat kuitenkin fantasioina vielä jäljellä ja niistä voi nauttia sellaisina. Toisaalta taas käytännössä voi toimia ihan eri asiat kuin fantasioinnissa - kannattaa siis pitää uteliaisuus mukana myös käytännössä. Tai asia voi toimia käytännössä eri syystä kuin fantasiassa, mutta toimii kuitenkin. Lopulta vain kokeilemalla voi tietää!
-
Hyviä pointteja mitä olette tuoneet esiin. Korostuu itsetuntemus, luottamus, sen ymmärtäminen ettei kaikki sovi kaikille, eikä kaikkeen tarvitse suostua, eikä silti itsessä ole "mitään vikaa". Jotenkin ymmärrän tämän niin, että tasa-arvoisessa ja hyvässä M/s -suhteessa ei luovuteta pois omaa ihmisarvoa tai odoteta pienempää kunnioitusta ihmisenä, vaan heittäydytään täydellisesti yhteisten pelisääntöjen rajoissa kokemaan jotain ainutlaatuista kummallekin.
Ja kiitos, hyvä muistutus tuokin, ,että reaalimaailma eroaa mielikuvituksesta juuri niin, ettei etukäteen voi päättää mitä tuntee tai miltä tuntuu. Myöskään toisen puolesta.
-
Tuohon tutustelemiseen: koita luoda kontakteja suureen määrään ihmisiä esimerkiksi miiteissä, bileissä ja chatissa, jolloin sinulla on turvaverkkoa ja kaikupohjaa alistajakokelaita pohtiessa. Hae tietoa monesta eri lähteestä ja suhtaudu suurella epäilyksellä, mikäli joku haluaa estää tiedonhakuasi tai rajoittaa sitä vain joihinkin sivustoihin/ihmisiin/mihin lie. Älä kiirehdi, vaan anna itsellesi aikaa makustella, onko se toinen osapuoli luottamuksesi arvoinen. Pidä ensitapaaminen kahvilassa tms. julkisella paikalla ja tiedä, missä sessiokumppanisi asuu ja mikä hänen oikea nimensä on.
Niin ja tervetuloa omituisten otusten kerhoon, täällä on tosi kivaa kun löytää itselleen sopivan porukan!
Tämä on tärkeä asia kaikille. Vaikka itse ei kaipaisi yhteisöä seksuaalisuutensa taustaksi, on silti hyvä löytää jonkinlainen kaikupohja kokemuksilleen.
Vaikka useimmat ovat vastuullisia, mahtuu meidänkin joukkoomme mätiä omenia. Varsinkin se, jonka kanssa haluat aloittaa tiesi tähän maailmaan, olisi hyvä olla asiallinen tyyppi, ja ihmisen asema yhteisössä kertoo siitä usein jotain.
Ihminen jolla on kyllä baarissa profiili, mutta ei viestejä eikä kavereita ei tietenlään ole satavarmasti kusipää. Eikä taas aktiivinenkaan ihminen ole välttämättä hyvis, mutta aktiivisesta ihmisestä voi kysellä muilta tai kuulla suosituksia ja vinkkejä.
Sitten kun alkaa olla hiukan omaa kokemusta voi turvallisemmin mielin lähteä tuntemattomillekin vesille.
-
Tuo yhteisöllisyys ja ryhmän tuki on sellainen, mitä yksin ei olisi tajunnut. Totta kai järki sanoo, ettei voi noin vain tuntemattomien kanssa tehdä mitä vain ja mennä minne vain, mutta jos en olisi esim vaikka osunut tänne; missä olisin kysynyt näistä asioista tai saanut kommentteja? Etenkin kun ehkä pääsääntöisesti ensin ihmisille tulee mieleen juuri aloittaa tämä polku todella "yksin". En itse todellakaan olisi osannut edes ajatella etsiväni miittejä, enkä tiedä vieläkään kauanko menee, että uskallan paikalle mutta kiitos teidän, ymmärrän, että on oikeastaan velvollisuus itseään kohtaan, ottaa selvää muiltakin, kenen käsiinsä itsensä on antamassa.
Ihanaa viikonloppua kaikille!! :love:
-
Olipa todella hienoa törmätä juuri tähän keskusteliketjuun. Aivan kokemattomana keltanokkana täällä hämmästelen olenko liian vanha (50), miten, missä ja mitä mm. . Kinkyily on kutitellut ajatuksena jo vuosia mutta nyt vasta huomasin, että on jo melkein kiire kokeilla olenko todella ollut tätä vailla koko ikäni vai onko tämä kiinostus jotain ohi menevää. ;)
-
Helpottavaa nähdä muitakin keltanokkia täällä kiertelemässä.
Vaikka hiihtelen iässä hieman muiden vanhusten perässä, omalla kohdallani kaikki kontaktit ovat olleet ulkomailla. Internetin mahdollistama maailmanlaajuinen perverssiverkosto on hieno juttu siihen asti, kunnes pitää fyysisesti päästä johonkin, kerran vuodessa, ettei aja itseään vararikkoon.
Skaalattua etäisyyksiä takaisin Tampereen seudulle, ollaan taas alkupisteessä ja sormi suussa, miten sitten edes toimitaan.
(Ilmaistu kolmannen persoonan passiivimuodossa, että saan itseni uskomaan jonkun muunkin olevan samankaltaisessa asemassa)
-
Keltanokka voi olla kuka tahansa meistä riippuu miltä kantilta katsoo. Itsekin olen uudessa tilanteessa tällä hetkellä. Dominointia on tullut harrastettua pitkään, mutta nyt eron myötä vasta olen tänne foorumiinkin liittynyt. Eli kokemusta käytännöstä on pitkältä ajalta, mutta täällä foorumilla täysin keltanokka.
Se, että onko kuinka paljon viestejä, ystäviä tai aktiivisuutta, ei kerro ihmisestä mitään. Toiset ovat sosiaalisimpia kuin toiset ja aina elämäntilanteet eivät mahdollista aktiivista osallistumista vaikka haluaisikin.
Itselleni merkkaa eniten se, että on rehellinen oma itsensä. Täällä netissä voi kertoilla mitä satuja tahansa, mutta kaikki ne paljastuvat, kun livenä näkee toisen silmät ellei sitten ole patologinen valehtelija...
Lyhyt tuntemus tästä yhteisöstä osoittaa sen olevan maailma pienoiskoossa. Täältä löytyy paljon suvaitsevaisuutta, mutta myös pieni ripaus tuomitsijoita. Ja tämä on aivan normaalia.
Kaiken kaikkiaan kiitokset sivustojen ylläpitäjille sekä jäsenille. Hyväksytään jokainen sellaisena kuin he ovat.
-
Se, että onko kuinka paljon viestejä, ystäviä tai aktiivisuutta, ei kerro ihmisestä mitään. Toiset ovat sosiaalisimpia kuin toiset ja aina elämäntilanteet eivät mahdollista aktiivista osallistumista vaikka haluaisikin.
Tätä samaa olin tulossa sanomaan itsekin. Itselleni kun tämä nk. kinky-yhteisö ei ole koskaan ollut kovin merkityksellinen oikeastaan missään mielessä. En ole juurikaan osallistunut tapaamisiin, en ole etsinyt seuraa yhteisön kautta enkä ole muutenkaan ollut millään tapaa aktiivinen yhteisön suuntaan. Ainakaan omalla kohdallani syynä ei ole niinkään epäsosiaalisuus tms., vaan pikemminkin se, että minulle oma seksuaalisuuteni ja kaikki siihen liittyvä on aina määrittynyt sillä tavalla henkilökohtaiseksi asiaksi, että en ole kokenut varsinaista tarvetta bondata minkään yhteisön kanssa juuri seksuaalisuuteen liittyvien juttujen pohjalta. Toki suon mielelläni muille vapauden siihen, mutta ehkä sen aktiivisuuden merkitystä yhteisössä ei kannata kuitenkaan liikaa korostaa henkilön luotettavuutta tms. arvioitaessa.
-
Se, että onko kuinka paljon viestejä, ystäviä tai aktiivisuutta, ei kerro ihmisestä mitään. Toiset ovat sosiaalisimpia kuin toiset ja aina elämäntilanteet eivät mahdollista aktiivista osallistumista vaikka haluaisikin.
Oletpa huono päättelemään, ellet mitään saa noista irti. Se kertoo ainakin, että onko tämä sosiaalinen, tekeekö ystäviä, ja osallistuuko juttuihin. On jokaisen oma asia päätellä mitä se kertoo ihmisestä, mutta jotain, ja useimpien mielestä jotain positiivista.
Ja tuo on vasta se sekunnin pintaraapaisu. Kun joku kiinnostaa, aletaan katsoa ketä siellä kaverilistalla on, ja jos löydetään yhteisiä ollaan jo pitkällä. Ja mitä jos luetaan ne viestit, eikä vain lasketa? Joko niistä sitten alkaisi olla kertomaan kirjoittajastaan?
-
ehkä sen aktiivisuuden merkitystä yhteisössä ei kannata kuitenkaan liikaa korostaa henkilön luotettavuutta tms. arvioitaessa.
Tää on eeppinen viesti #4.
-
Se, että onko kuinka paljon viestejä, ystäviä tai aktiivisuutta, ei kerro ihmisestä mitään. Toiset ovat sosiaalisimpia kuin toiset ja aina elämäntilanteet eivät mahdollista aktiivista osallistumista vaikka haluaisikin.
Oletpa huono päättelemään, ellet mitään saa noista irti. Se kertoo ainakin, että onko tämä sosiaalinen, tekeekö ystäviä, ja osallistuuko juttuihin. On jokaisen oma asia päätellä mitä se kertoo ihmisestä, mutta jotain, ja useimpien mielestä jotain positiivista.
Ja tuo on vasta se sekunnin pintaraapaisu. Kun joku kiinnostaa, aletaan katsoa ketä siellä kaverilistalla on, ja jos löydetään yhteisiä ollaan jo pitkällä. Ja mitä jos luetaan ne viestit, eikä vain lasketa? Joko niistä sitten alkaisi olla kertomaan kirjoittajastaan?
Noilla millään ei tee yhtään mitään siinä vaiheessa kun jotain pitäs tehdä >:D
Viestejä usein kirjoitetaan kaunistellen ja vaikeisiin asioihin ei uskalleta ottaa kantaa ettei vaan missais pillua jota ei muutenkaan saa ja jos saa niin ei saa toista kertaa >:D
Parempi selvittää ihan tutustuessa että onko paljon oikeita kavereita ja tehdä selväks että niillekkin pitää löytyä aikaa vaikka kuinka tekis mieli palloo suuhun ja kyrpää perseeseen >:D
Saa olla erimieltä mutta näin se menee ;)
-
Tää on eeppinen viesti #4.
Niin että mitä että? ;D
-
Noilla millään ei tee yhtään mitään siinä vaiheessa kun jotain pitäs tehdä >:D
Viestejä usein kirjoitetaan kaunistellen ja vaikeisiin asioihin ei uskalleta ottaa kantaa ettei vaan missais pillua jota ei muutenkaan saa ja jos saa niin ei saa toista kertaa >:D
Parempi selvittää ihan tutustuessa että onko paljon oikeita kavereita ja tehdä selväks että niillekkin pitää löytyä aikaa vaikka kuinka tekis mieli palloo suuhun ja kyrpää perseeseen >:D
Saa olla erimieltä mutta näin se menee ;)
Veli todistaa väkevästi. :D Usein on vieläpä niin, että kavereiden määrä tällaisessa samanhenkisten muodostamassa virtuaaliyhteisössä korreloi negatiivisesti kavereiden määrään tuolla reaalimaailman puolella. Siellä kun jo pelkästään erilaisten näkemysten kirjo pakkaa olemaan aika tavalla laajempi ja sen oman näkemyksen ehdottoman ylivoimaisuuden osoittaminen on aika tavalla työläämpää kuin näissä omissa pikku hiekkalaatikoissa.
-
^Edelleen mennään niissä merkeissä, kuin matematiikalla selviäisi merkittävät asiat...
Aletaan olla aika loputtoman suon reunalla, jos irl kaverien määräkin jotenkin asiaan vaikuttaisi. Voihan asian mieltää niinkin, että sellaisella, jolla on paljon kavereita, olisi hyvin harvoin aikaa mihinkään, kun aina olisi jonkun kaverin synttärit, tuparit tai lemmikin ristiäiset tai ehkä tiuhat sauna-peli-baari -illat kalenteria täyttämässä.
-
^Edelleen mennään niissä merkeissä, kuin matematiikalla selviäisi merkittävät asiat...
Aletaan olla aika loputtoman suon reunalla, jos irl kaverien määräkin jotenkin asiaan vaikuttaisi. Voihan asian mieltää niinkin, että sellaisella, jolla on paljon kavereita, olisi hyvin harvoin aikaa mihinkään, kun aina olisi jonkun kaverin synttärit, tuparit tai lemmikin ristiäiset tai ehkä tiuhat sauna-peli-baari -illat kalenteria täyttämässä.
Niin tai jos ei ole kavereita voi sanoa heippa ellei halua takiaista :)
Aikaa löytyy kun on kivaa vaikka ois kiire mutta kavereita ei unohdeta vaikka välillä pitääkin antaa itsensä käytettäväksi :P.
Eiköhän lähes jokainen tunne lähipiiristään ihmisiä jotka "pariuduttuaan" unohtaa kaverinsa,kinkyjä ja vaniljoita.
-
kavereiden määrä tällaisessa samanhenkisten muodostamassa virtuaaliyhteisössä korreloi negatiivisesti kavereiden määrään tuolla reaalimaailman puolella.
Hieno teoria, mutta ei. Tämähän on virtuaaliyhteisö vain niille, jotka haluavat sen sille tasolle jättää. Monella ne kaverilistan ihmiset ovat ihan oikeita kavereita, joita nähdään muutenkin kuin täällä, ja monella meistä on ystävyyssuhteita jotka ovat vanhempia kuin tämä sivusto, ja sen edeltäjä, ja sitä edellinen.
Helpon seksin hakijaa tulee, ja sitten menee, koska ei tää mikään tinder ole. :))
-
Helpon seksin hakijaa tulee, ja sitten menee, koska ei tää mikään tinder ole. :))
Tähän on just sitä paitsi että molemmissa jotku feilaa 8)
-
Suosittelen kyllä aloittajaa tutustumaan henkilön kirjoituksiin ennen privoihin vastaamista. Usein viime kuukaudet kertoo jo paljon. Toisaalta, kun monien profiili on "hieman" vajaa, sieltä (tai galleriakuvista) voi usein huomata jonkin fetissin, johon itsellä on vaikka hard limit.. Jos siis saatu priva on edes jollain tasolla kiinnostava;)
En ite dissaisi sitä, joka ollut kirjoilla vuodesta 2011 ja joka kirjoittaa kuvauksen "myöhemmin".. Leikkikavereita ja Mastereita (niitä hyviä ja luotettavia) löytyy kyllä nollaprofiileistakin. Vaatii vaan enemmän kirjoittelua, että pääsee tutustumaan toisen ajatusmaailmaan, mutta mukavaa ja molempien eduksi se tutustumisvaihekin on.
OT, jos näissä ketjuissa pysyttäisiin aloittajan esittämissä kysymyksissä ja koitettais keksiä niihin vastaukset, ehkä kuka tahansa saisi kirjoittajasta paremman kuvan.. Ja tätä ei nyt ole osoitettu kenellekään henkilökohtaisesti. Katsoessa profiilista henkilön kaikki kirjoitukset, näkyy vain aiheen otsikko ja siihen vastattu kirjoitus. Ja vaatinee suhteettoman paljon aikaa ja mielenkiintoa lukea vielä kommentoidut ketjutkin läpi..
-
Olen yli 40 -vuotias ja mietin onko hankalampaa aloittaa kun on vanhempi vai auttaako vuosien aikana kerätty itsetuntemus ehkä paremmin alkuun.
Tuohon voi vastata sekä kieltävästi että myöntävästi. Toki vanhempana on helpompi seuloa se pois mitä ei oikeasti sovi kuvioon. Myös itsetunto antaa enemmän mahdollisuuksia olla todella sitä itä haluaa. Mutta myös sallii ne sen vasta puolen erikoisuudet, vaikkei niistä välttämättä mitään itse saisikaan. Jotkut käy krantummiksi. Toiset uskaltautuu kokeilemaan rajojaan. Useimmiten sellainen joka jotain edes on ottanut selvää, ei eksy porukkaan tai porukoihin sattumalta. toki nuoremmissakin on heitä jotka etsiytyy kinkyporukoihin, mutta useimmiten ympäristön paine estää totuttamasta sitä mitä haluaa olla.
-
Tämähän oli saanut taas uutta vauhtia. Olen tämän aloituksen jälkeen saanut jo paljon ajateltavaa ja huomannut myös miten nurinkurinen koko kysymys edes on, koska tietyllä tavalla ohjeita voi olla yhtä paljon kuin mieltymyksiäkin. Ihmiset ovat täälläkin eri elämän vaiheessa ja ehkä eri syistäkin, ja niin kuin eräs fiksusti totesi; "tämäkään palsta ei edusta koko bdsm-maailmaa", mutta jostakn pitää aloittaa :)
Yleisesti olen sitä mieltä, että turvallisuudesta on hyvä varoittaa, sitä ei ehkä tule tarpeeksi miettineeksi, etenkin kun ilmeisesti välillä tässäkin skenessä tapahtuu todella ikäviä asioita. Kukaan ei myöskään halua tulla uudetta suhdetta luodessaan totaalisen huijatuksi, etenkin kun aloittajana tuntee olevansa melko heikoilla jäillä ja ehkä vielä herkemmässä tilassa kuin myöhemmin. Toisaalta, haluaa myös rehellinen ja avoin muille.
Nyt jos joku jaksaa vielä lukea ja vastailla, niin asia, joka tässä etsiessä on pohdituttanut on, kuinka kauan D/s suhteenne ovat yleensä kestäneet, vai ovatko ne vaihdelleet? Miksi ne ovat loppuneet? Kyllästytäänkö? Vaihtuvatko elämäntilanteet? Haetaanko yleensä lyhyempiä suhteita vai voivatko nämä suhteet myös kestää...ja kestää? :)
-
Nyt jos joku jaksaa vielä lukea ja vastailla, niin asia, joka tässä etsiessä on pohdituttanut on, kuinka kauan D/s suhteenne ovat yleensä kestäneet, vai ovatko ne vaihdelleet? Miksi ne ovat loppuneet? Kyllästytäänkö? Vaihtuvatko elämäntilanteet? Haetaanko yleensä lyhyempiä suhteita vai voivatko nämä suhteet myös kestää...ja kestää? :)
Ainakin omat D/s-suhteeni ovat olleet aika eri pituisia. Toiset jutut ovat lopahtaneet ihan parin kerran tapaamisen jälkeen siihen, että jompi kumpi tajunnut, että hakeekin jotain muuta. Yksi suhde kesti vuoden ja loppui minun muuttooni toiselle paikkakunnalle. Yksi suhde taas loppui D:n muuttoon ulkomaille. Nykyisen mieheni kanssa tapasin kinkyilymielessä yli 6 vuotta sitten ja päädyttiin ihan naimisiin asti, eikä loppua ainakaan vielä näy. ;)
Itse suosin pidempiä ja kestävämpiä suhteita, koska koen, että kestää hyvän tovin ennen kuin toiseen kunnolla tutustuu, oppii lukemaan reaktioita, luottamaan, löytämään yhteisen sävelen jne. Vasta sen jälkeen suhteen todelliseen potentiaaliin pääsee käsiksi ja leikeissä uskaltaa koetella enemmän rajoja. Tästäkin tietysti löytyy monia mielipiteitä ja jokaisen pitää etsiä se itselleen sopiva tyyli.
-
D/s suhteeni ovat olleet pääasiassa pitkäkestoisia, tai mikä nyt pitkäkestoisiksi luokitellaan. Kuitenkin kestoltaan useammista kuukauksista aina pisimmillään 5v kestäviksi. Suhteeni eivät ole 24/7 suhteita vaan sessio. Joukossa on tottakai vain muutaman session pituisia suhteita, mutta itselläni halu tutustua subiin ja hänen haluihinsa enemmänkin kuin vain pintaraapaisuna. Viimeisin D/s suhde päättyi siksi, että sub löysi potentiaalisen Masterin, jonka kanssa oli mahdollisuus kenties jopa perheen perustamiseen. Ja tämä uusi Master oli enemmän omistushaluinen kuin mitä itse olen.
-
Lyhin 5 kk ja pisin vielä kesken :)
Alkuun sovin yleensä vain muutaman kuukauden jutusta mutta aina venyy kun kivaa on.
Tykkään lopettaa ajoissa ja erota ystävinä niin että jutun voi alottaa joskus uusiks kun molemmat on nähneet maailmaa ja pääsee lelukin tutustuun muitten sessioihin kun omistushaluisena en sitä salli omilleni >:D. Itse tietty sessioin kenen kanssa tykkään ja tuo on etukäteen sovittu. 2 vakilelua on lähes kokoajan itellä ollut kun oma tarve on suuri ja lelujen pakolliset omat menot estää 4-5 session viikkorytmin >:D
-
Palataanpa ketjun aloittaneeseen peruskysymykseen eli: "Kuinka kärsivällisiä olette kouluttamaan uutta subia? Mikä teitä kiinnostaa aloittelijassa eniten? Samoin vinkkejä siihen mitkä lopahduttavat kiinnostuksen?
-Itse näen asian niin, että subin "kouluttaminen" on hyvin pitkälti koko toiminnan suola. Paljon mieluummin koulutan tulokasta kuin hoitelen kaiken kokenutta kehäkettua.
-Kiinnostuksen herättää etenkin innokas halu uuden oppimiseen, ehkäpä olenkin opettajatyyppiä, rehtori??
-Kiinnostus lopahtaa, jos kemiat eivät kohtaa, S&M ja varsinkin D/s on kahden kauppaa, jos mikä.
-
Palataanpa ketjun aloittaneeseen peruskysymykseen eli: "Kuinka kärsivällisiä olette kouluttamaan uutta subia? Mikä teitä kiinnostaa aloittelijassa eniten? Samoin vinkkejä siihen mitkä lopahduttavat kiinnostuksen?
-Itse näen asian niin, että subin "kouluttaminen" on hyvin pitkälti koko toiminnan suola. Paljon mieluummin koulutan tulokasta kuin hoitelen kaiken kokenutta kehäkettua.
-Kiinnostuksen herättää etenkin innokas halu uuden oppimiseen, ehkäpä olenkin opettajatyyppiä, rehtori??
-Kiinnostus lopahtaa, jos kemiat eivät kohtaa, S&M ja varsinkin D/s on kahden kauppaa, jos mikä.
Aloittelijan kanssa on mukavaa ja kärsivällisyyttä riittää. Etsitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita, vertaillaan ja keskustellaan, vaihdetaan mielipiteitä. Kokeillaan kaikessa rauhassa, etsitään uusia inspiroivia välineitä\kiusantekoa\mielentilaa. Kiinnostus tosin lopahtaa liioista vaatimuksista nopeasti. Mikäli tuore subi jatkuvasti inttää jotain fantasian toteuttamista, tulee kaktusta poikittain anaaliin eli lähtö. Tunne, että minun ainoa funktioni on toisen fantasioiden ja fetissien toteuttaminen.
Uuden subin opettaminen on aivan upeaa puuhaa. Loputon kiinnostus ja kokeilunhalu on parempi kuin fantasialistan pöytään lyövä kokenut subi.
D\s todellakin kahden kauppa ja kemioiden toimivuus on minulle ehdoton asia. Jos ei kemiat toimi kahvilla niin miten sessiossa?
-
Olen miettinyt pitäisikö tähän kommentoida vai ei, koska aloitin nuorena enkä tiedä sessiosuhteita mitään. Aloittaja on varmaan jo löytänyt vaikka mitä, mutta pakko sanoa tämä:
BDSM-retkelle ei myydä pakettimatkoja. Jokaisen on pakko rakentaa oma kokonaisuutensa itse. Yksikään Dominoiva ei voi kouluttaa "täydellistä subia" eikä ole olemassa mitään valmista sabluunaa johon olisi pakko sovittaa itsensä. Tietysti on sanoja ja määritteitä, joista valita itselleen - mutta sitä ei kannata tehdä ennen kuin on tutustunut sanojen merkityksiin.
Ja toinen asia. Dominoivat ihmiset ovat ihmisiä, ja ihmiset tekevät virheitä. Jos mennään ihan Master/Mistress-tyyppiseen alistamiseen niin ollaan tekemisissä henkilön kanssa, jonka henkilökohtaisen heikkouden sietokyky on tasolla: "Jos tulen sokeaksi niin ammun itseni." (Normaalit ihmiset yrittäisivät sopeutua tilanteeseen). Heille heikkouksien osoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, joskus jopa siihen pisteeseen asti että käyttäytyvät mieluummin kusipäisesti. Tai niin kuin rakas puolisoni asian ilmaisee: "Jos teen virheen niin tuijotan virhettä silmiin kunnes virhe lähtee itkien pois." Jos ja kun se moka sattuu niin se kannattaa ottaa itse puheeksi eikä odottaa toista, koska sillä tavalla luot toiselle turvallisen tilan keskustella heikkouksistaan. Kyllä se ihminen siellä on. Se antaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden syventää kyseistä ihmissuhdetta, koska ihan kaikilla D-ihmisillä on valtavasti paineita olla täydellinen. Kun ihminen on alistuva niin aloittelijalle sataa neuvoja sieltä ja täältä (ja yksäribosi täyttyy kouluttajaMaasturien kurssiesitteistä), mutta aloittelevat D:t saavat usein lähinnä vittuilua. Se ei ole mikään helppo asia, etenkin kun monet BDSM-aktiviteetit vaativat harjoittelun tuomaa taitoa. Se ei ole helppoa ja vielä vaikeammaksi sen tekee jos kyseinen D sattuu olemaan perfektionistista sorttia.
-
Hieno viesti vilalta vaikka useasta asiasta olenkin erimieltä mutten viitsi jokaista erikseen mainita ja tietenkin ne koskee itseäni kun en muiden asioita ja ominaisuuksia voi varmaksi tietää :)
Ensinnäkin jokaisen subin on itse löydettävä itsensä mutta täydellisen subin voi itselleen myös kouluttaa,omissani ei ole ollut yhtäkään ominaisuutta jota en olisi saanut mieleisekseni ja jokainen pienikin asia mitä on sovittu on aina pitänyt ja jokainen tahtomani asia on aina toteutunut 8).
Henkilökohtaisiin heikkouksiini suhtaudun huumorilla ja samalla asenteella kuin rakas exleluni eli jos ei kelpaa niin mitä sitten ja katellaan joku parempi kelle kelpaa :love: kusipäisesti käyttäydytään tilanteen niin vaatiessa mutta ei pikkusille kun he ovat :love:
D-ihmisenä mulla ei ole yhtään paineita varsinkaan siitä että tarttis olla täydellinen koska oon mitä oon ja se riittää itselleni ja niille ketkä siitä tykkää :)
Uusille alistuville tykkään antaa neuvoja ilman taka-ajatuksia mutta en lähde niitä tuputtamaan yksäreillä tuntemattomille..
-
Ensinnäkin jokaisen subin on itse löydettävä itsensä mutta täydellisen subin voi itselleen myös kouluttaa,omissani ei ole ollut yhtäkään ominaisuutta jota en olisi saanut mieleisekseni ja jokainen pienikin asia mitä on sovittu on aina pitänyt ja jokainen tahtomani asia on aina toteutunut 8).
Pitää tarkentaa, että tarkoitin siis sitä etten usko että on olemassa täydellisen subin ideaalimallia. On erilaisia alistuvia eikä tarvitse eikä edes voi sopia kaikille. Tässähän nousee esiin klassinen, että "kunnon subi kestää kipua miten paljon tahansa"-höpinä tai "alistuvat haluavat vapautua vastuusta".
Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin, mutta haluan selventää mitä epämääräisesti sanoin. Pahoittelen, että taas närkästytän ihmisiä uikutuksellani. Nimimerkkejä mainitsematta tälläkin foorumilla on aktiivisia kirjoittelijoita (jotka ovat myös skenessä "nimiä"), joilla on taipumusta rankkailla alistuvia (enkä puhu True Master-porukasta). Olen itse kokenut sen aika raskaaksi ja kun ensimmäistä kertaa tulin niin pahoitin mieleni muutamasta kirjoitetuksesta ihan kunnolla. Viestejä ei oltu osoitettu suoraan minulle, mutta samaistan itseni viestin "kohderyhmään". Vaati aika paljon itsetutkiskelua hyväksyä se, että skenessä on ja vaikuttaa ihmisiä joiden mielestä minä olen pelkästään persoonallisuuteni ja alistumistapani vuoksi ihan ihmisroskaa. Omistettuna ihmisenä tiedän kelpaavani juuri näin, joten voin sivuuttaa ylimistön vain välttelemällä heitä. Sen sijaan omistamattomalle subille (etenkin jos ei ole hyväkroppainen 20-vuotias) voi olla paljon vaikeampaa huomata, että kuuluu joidenkin ihmisten mielestä "roskaluokkaan". Mutta ilman itsehyväksyntää (enkä tarkoita edes sitä että olisi joku itsetunto vaan sitä myöntää että on kakku eikä paisti) ei kyllä voi olla mitään turvallista alistumistakaan. Pitää vaan valita piirinsä.
-
Asenne on aika ratkaisevaa.
-
Eka kirjoitus foorumille ja tästä se lähtee :) Mulla on sellanen tunne itsestäni että kun nyt olen nelikymppinen. Olen varmempi ja avoimempi itseni kanssa kun olin 15 vuotta sitten. Minulle ikä on tuonut varmuutta siitä mitä olen. Sitä en tiedä muutunko krantuksi vanhemmiten tuskin. Aikoinaan minulla oli hyvin tiukka visio siitä mitä alistuminen on ja miten pitää käyttäytyä.
-
Olen miettinyt pitäisikö tähän kommentoida vai ei, koska aloitin nuorena enkä tiedä sessiosuhteita mitään. Aloittaja on varmaan jo löytänyt vaikka mitä, mutta pakko sanoa tämä:
BDSM-retkelle ei myydä pakettimatkoja. Jokaisen on pakko rakentaa oma kokonaisuutensa itse. Yksikään Dominoiva ei voi kouluttaa "täydellistä subia" eikä ole olemassa mitään valmista sabluunaa johon olisi pakko sovittaa itsensä. Tietysti on sanoja ja määritteitä, joista valita itselleen - mutta sitä ei kannata tehdä ennen kuin on tutustunut sanojen merkityksiin.
Ja toinen asia. Dominoivat ihmiset ovat ihmisiä, ja ihmiset tekevät virheitä. Jos mennään ihan Master/Mistress-tyyppiseen alistamiseen niin ollaan tekemisissä henkilön kanssa, jonka henkilökohtaisen heikkouden sietokyky on tasolla: "Jos tulen sokeaksi niin ammun itseni." (Normaalit ihmiset yrittäisivät sopeutua tilanteeseen). Heille heikkouksien osoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, joskus jopa siihen pisteeseen asti että käyttäytyvät mieluummin kusipäisesti. Tai niin kuin rakas puolisoni asian ilmaisee: "Jos teen virheen niin tuijotan virhettä silmiin kunnes virhe lähtee itkien pois." Jos ja kun se moka sattuu niin se kannattaa ottaa itse puheeksi eikä odottaa toista, koska sillä tavalla luot toiselle turvallisen tilan keskustella heikkouksistaan. Kyllä se ihminen siellä on. Se antaa myös ainutlaatuisen mahdollisuuden syventää kyseistä ihmissuhdetta, koska ihan kaikilla D-ihmisillä on valtavasti paineita olla täydellinen. Kun ihminen on alistuva niin aloittelijalle sataa neuvoja sieltä ja täältä (ja yksäribosi täyttyy kouluttajaMaasturien kurssiesitteistä), mutta aloittelevat D:t saavat usein lähinnä vittuilua. Se ei ole mikään helppo asia, etenkin kun monet BDSM-aktiviteetit vaativat harjoittelun tuomaa taitoa. Se ei ole helppoa ja vielä vaikeammaksi sen tekee jos kyseinen D sattuu olemaan perfektionistista sorttia.
Tämä(kin) oli erinomainen kommentti ja lisä itselleni tähän ketjuun, koska sitä kuitenkin peilaa kokemuksiaan siihen mitä on aiemmin ollut tai miten ihmisiä tuntee. Itselleni oli jo käymässä tuollainen vttuilu tyyppinen episodi, mutta koska en lähtenyt siihen showhun mukaan, sain myöhemmin pahoittelut ja myönnön siitä, että oma mokailu oli vain toisessa päässä harmittanut niin paljon, että toisella oli itsessään kestämistä.
Asiathan saa ja joutuu kokeilemaan itse mutta on hyvä myös kuulla muiden mielipiteitä kummaltakin puolelta. Osa herättää lisää kiinnostavia kysymyksiä, joillekin nyökkäilee ja osa on sellaista mitä ei ole osannut ajatellakaan. Mutta on ihan mahtavaa, että on paikka missä voi kysyä ja kommentoida.
-
Tämä oli hieno ketju löytää ja luekella.
Itekin tulee välillä mietittyä olenki ihan yli-ikäinen (47v) aloittelija-seikkailija-wanne-be-sub, mutta se saattaa olla kyllä enemmän muiden ongelma kuin itseni. Jos se nyt ongelma onkaan.
Kinkyjutut eivät ole elämässä uusia sinänsä, kaikenlaisia virityksiä on tullut jossain muodossa kokeiltua, vaikka niitä ei välttämättä ole niin kinkyksi edes mieltänyt. Jotenkin ajatellut vaan ihan normaalin oudoksi jutuksi. :D
Mutta nyt tuntuu siltä, että haluaa tutustua muihinkin vinoihin ja kokea silti olevansa ihan ok. Ja että ehkä tässä iässä alkaa olla tarpeeksi rohkea tutkimaan mistä oikeasti tykkää.
Olen ollut onnellinen tavatessani hyviä tyyppejä sekä somessa että livenä ja olen päässyt sitä kautta tutustumaan monelaiseen ja kyselemään ja kokemaan. Ja olen kokenut olevani tervetullut. Upeaa että on tällainen foorumi.
-
Nyt jos joku jaksaa vielä lukea ja vastailla, niin asia, joka tässä etsiessä on pohdituttanut on, kuinka kauan D/s suhteenne ovat yleensä kestäneet, vai ovatko ne vaihdelleet? Miksi ne ovat loppuneet? Kyllästytäänkö? Vaihtuvatko elämäntilanteet? Haetaanko yleensä lyhyempiä suhteita vai voivatko nämä suhteet myös kestää...ja kestää? :)
Kyllä mä sanoisin, että enemmistö on lyhyempiä suhteita, koska deittaillaan ja haetaan sitä "oikeaa". Osa porukasta on avoimessa tai monisuhteessa (joku saattaa olla myös salaa liikenteessä!) eli eivät välttämättä edes hae mitään "loppusijoituskohdetta". ;D Kyllä täällä on tosielämän parejakin muodostunut eli siinä suhteessakin toivoa on, jos sellaista haluaa.
Eriteille menemisten syyt voivat olla niin ihmisessä kuin kiinnostuksen kohteissa. Tarinoita on yhtä paljon kuin pariskuntia. Mä olen pitkiin suhteisiin mieltynyt nainen, joka kulkee omia polkujaan. Enimmäkseen leikkisuhteet ovat kestäneet kuitenkin muutamasta kokeilukerrasta jonnekin puoleen vuoteen. Sitten on sellaisia keikkaluonteisia settejä kavereiden kesken. Tämä luonnehdinta avannee jonkin verran kulttuuria. Joku mulle joskus newbienä sanoi vitsikkäästi, että Suomen kinkyskenessä jokainen vastaantuleva on jonkun tutun eksä, nyksä tai tuleva kumppani (älä nyt masennu tästä - ei se aivan näin ole). :P
Monet ovat myös todella varovaisia, mitä kertovat itsestään ja mieltymyksistään, mutta mä uskon, että kun jakaa intohimonsa, niin voi löytää kaltaistaan seuraa.
Joskus, kun ei etsi mitään, voi löytää aarteen. Elämä. :love:
-
Tää oli tosi hyvä ketju lukea. Itse olen näin 30veenä nyt alkanut kääntyä mielessäni moneen eri suuntaan mitä aiemmin ja subina olo kiinnostaa tosi paljon. En olisi nuorempana edes osannut ajatella tämmöisiä, miusta miä oon just oikean ikäinen. ❤ ei kai näihin mitään väärää ikää ole. Seksuaalisuua muuttuu iän myötä ja itse kun on kasvanut ja nähnyt elämää enemmän niin tajuaa, että myös itse voi muyttua.
Tuo luottamuksellisuus ja turvallisuus on tottakai kaiken a ja o. Kipuun tutustuminen täytyy tehdä pikkuhiljaa ja haluan luottaa masteriin, että kuuntelee miua oikeesti.
Tuo oli tosi hyvä pointti, että se on fine jos ne fantasiat ei toimikaan livenä ja joku mitä ajatteli olevan nounou, onkin ihan hitti. Eli armollisuutta itselle miltä tuntuu ja mitä haluaa.
Itselläni nyt yksi mahdollinen kuvio tässä alkamassa ja itse koen kaikkein tärkeimpänä sitä, että alusta asti on puhuttu täysin avoimesti ja tyhmiä kysymyksiä ei ole. En tiedä tästä hommasta mitään enkä tiedä mistä tykkään ja tämä on tärkeää masterille tietää. Jään mielenkiinnolla lueskelemaan lisää täällä kokemuksia.
-
Joskus kelannu ite sitä, että jos aikuisiällä ois vasta "tullut" sellaseks ku ikänsä ollu ni mitäköhän helvettiä sitä itellensä ois ohjeistanu.
Se on jotenki et :
Kuuntele kaikkia et opit mitä on koska joku on asiaa jo kuitenki tehny, muokkaa siitä oma versios ja kokeile.
Älä rajota itteäs, turpaan tulee mut niin tulee aina kun kyse on kasvusta ja kehityksestä.
Lukemalla muka tietää, tekemällä voi kirjottaa muille kokemuksesta.
Älä sitoudu mihinkään ennenkun tiedät ketä olet, älä kuuntele ketään joka kertoo ketä sä olet.
Sitten kun on liikaa koettu, tauko, ettet pala loppuun. Nuole haavas ja tee lisää.
Toista kunnes sä oot sä ja jos sun käsitys muuttuu, tee lisää.
Ja ennenkaikkia, älä ikinä.. siis IKINÄ harrasta mitään seksuaalista toimintaa jonkun Stoge nimisen tyypin kaa.
O0
*edit*
Ja ite en ois noudattanu ainoatakaan neuvoa. Mut siks mä oonki tälläen. >:D
-
Joskus kelannu ite sitä, että jos aikuisiällä ois vasta "tullut" sellaseks ku ikänsä ollu ni mitäköhän helvettiä sitä itellensä ois ohjeistanu.
Se on jotenki et :
Kuuntele kaikkia et opit mitä on koska joku on asiaa jo kuitenki tehny, muokkaa siitä oma versios ja kokeile.
Älä rajota itteäs, turpaan tulee mut niin tulee aina kun kyse on kasvusta ja kehityksestä.
Lukemalla muka tietää, tekemällä voi kirjottaa muille kokemuksesta.
Älä sitoudu mihinkään ennenkun tiedät ketä olet, älä kuuntele ketään joka kertoo ketä sä olet.
Sitten kun on liikaa koettu, tauko, ettet pala loppuun. Nuole haavas ja tee lisää.
Toista kunnes sä oot sä ja jos sun käsitys muuttuu, tee lisää.
Ja ennenkaikkia, älä ikinä.. siis IKINÄ harrasta mitään seksuaalista toimintaa jonkun Stoge nimisen tyypin kaa.
O0
*edit*
Ja ite en ois noudattanu ainoatakaan neuvoa. Mut siks mä oonki tälläen. >:D
Setähän kirjoittaa joskus asiaakin >:D
Paitti toi lause oli ihan höpöä: Ja ennenkaikkia, älä ikinä.. siis IKINÄ harrasta mitään seksuaalista toimintaa jonkun Stoge nimisen tyypin kaa.